Naisedustajien lukumäärät vuosina 1974–1987

Tieto naisedustajien henkilöstä ja heidän toimintatavoistaan kirkolliskokouksessa on hyödyksi tutkittavien puheenvuorojen analysoinnille. Siksi on paikallaan tarkas-tella sellaisia naisedustajiin liittyviä seikkoja, jotka ovat tutkimusaiheen käsittelyn kannalta relevantteja. Niitä ovat naisedustajien lukumäärät, tausta ja toiminta kir-kolliskokouksessa. Erityisesti heidän kirkolliskokoustoimiensa tutkiminen antaa kuvan siitä, millä suhteellisella intensiteetillä naisedustajat osallistuivat naispap-peuskysymyksen käsittelyyn.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen historia alkoi vuon-na 1876. Tutkimuskauden alkuun mennessä se oli lähes satavuotisen historiansa aikana kokenut useita muutoksia, jotka vaikuttivat sen työskentelyyn. Kokousten väliä oli lyhennetty kymmenestä vuodesta viiteen jo vuonna 1895. (Juva 1976, 69) Edustajien määrä kasvoi valintatavasta johtuen jatkuvasti. Se oli kirkolliskokouksen historian alussa 84. Vuonna 1973 edustajia oli jo 141. (Juva 1976, 36) Vuonna 1971 ylimääräinen kirkolliskokous hyväksyi kirkon keskushallinnon uudistuksen, joka kirkolliskokouksen osalta muutti sen kokoontumistiheyttä, tehtäviä, kokoonpanoa ja valintatapaa. (Juva 1976, 217–219) Kaikki merkittävät kirkon oppia ja elämää, hallintoa ja taloutta koskevat ratkaisut tulivat nyt vuosittain kaksi kertaa kokoontu-valle ja neljäksi vuodeksi valittakokoontu-valle kirkolliskokoukselle. Kirkolliskokouksen mer-kitys suhteessa muihin keskushallinnon elimiin kasvoi tämän uudistuksen myötä huomattavasti. Muita tärkeitä kirkollisen hallinnon toimijoita olivat kirkkohallitus ja piispainkokous, joille jäi ennen muuta hallinnollisia ja taloudellisia tehtäviä. Piis-painkokous käsitteli myös kirkon oppiin ja elämään liittyviä kysymyksiä.

Kirkolliskokouksen jäsenmäärä supistui, kun valittujen edustajien määräksi tuli pysyvästi 96. Näistä kolmasosa eli 32 edustajaa oli pappeja. Pappisedustajien sa-moin kuin maallikkoedustajien lukumäärä määräytyi hiippakunnan suhteellisen väkiluvun mukaan. Maallikkoedustajien vaalissa kirkkoneuvostot valitsivat valit-sijamiehet, jotka suorittivat lopullisen valinnan hiippakunnittain vaalikokouksessa joko enemmistövaalina tai neljäsosan niin pyytäessä suhteellista vaalitapaa noudat-taen. Kirkolliskokouksen virallisina edustajina olivat piispat, kenttäpiispa, valtio-neuvoston edustaja, edustaja korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta. (Heilimo 1974, 30–31) Edustajia uudistetussa kirkolliskokouksessa oli siten kaikkiaan 108.

Kirkolliskokoukseen valittiin todennäköisesti pääasiassa uudesta vaalitavasta johtuen vuonna 1974 enemmän naisedustajia kuin koskaan aikaisemmin. Viimei-sessä vanhamuotoisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1973 valittuja naisedustajia oli 11, ja vuonna 1974 heitä oli ensimmäisessä uusimuotoisessa kirkolliskokouksessa 21 eli lähes kaksinkertainen määrä. On merkille pantavaa, että naisedustajien määrä kirkolliskokouksessa kasvoi samaan aikaan kuin tämän instituution merkitys kir-kollisessa päätöksenteossa lisääntyi huomattavasti. Tämä oli päinvastainen kehitys kuin valtiollisessa päätöksenteossa, jossa korporatiivisen järjestelmän merkityksen lisääntyminen poliittisen edustuslaitoksen kustannuksella vei vaikutusvaltaa siel-tä, missä naisilla oli lukumääränsä vuoksi lisääntyviä vaikutusmahdollisuuksia.

(Kuusipalo 1989, 4; ks. korporatiivisesta järjestelmästä, esim. Hernes ja Hänninen-Salmelin 1983, 172–177) Kirkossa tapahtunut kehitys kirkolliskokouksen merkityk-sen lisääntymimerkityk-sen yhteydessä oli edullinen muun muassa myönteiselle ratkaisulle naispappeuskysymyksessä.

Tutkimuskautena kirkolliskokous kokoontui neljässä eri kokoonpanossa eli nel-jänä eri kirkolliskokouskautena. Kolme ensimmäistä kautta olivat neljän vuoden pituisia. Viimeksi valittu kirkolliskokous työskenteli vain kahden vuoden pituisen kauden (1986–1987). Koska kirkolliskokous kokoontui vuosittain kaksi kertaa, ko-koontumisia oli tutkimuskautena kaikkiaan 28.

Taulukko 1. Tutkimusajan kirkolliskokoukset, valittujen naisedustajien määrät ja prosenttiosuudet

Kirkolliskokousvuodet Valitut

naisedustajat Osuus kaikista

edustajista Osuus valituista

edustajista Osuus valituista maallikoista

1974—1977 21 19 % 21 % 32 %

1978—1981 21 19 % 21 % 32 %

1982—1985 22 20 % 22 % 34 %

1986—1987 32 29 % 33 % 50 %

Kaikkia edustajia koskeviin lukuihin on laskettu myös viralliset edustajat. Muut edellä olevan taulukon luvut pohjautuvat valittuihin edustajiin. Vertailukelpoisin prosenttiluku on se, joka osoittaa osuuden valituista maallikoista, koska

maalli-koina naiset olivat valintatilanteessa tasavertaisessa asemassa muiden vastaavien edustajien kanssa. Heidän osuutensa pysyi kolmena kirkolliskokouskautena lähes samana, mutta koki merkittävän lisäyksen vaaleissa vuoden 1986–1987 kirkollis-kokoukseen, jossa naispappeus lopulta hyväksyttiin. Maallikkoedustajissa oli silloin naisia yhtä paljon kuin miehiä. Naisedustajien lukumäärä eri vuosien kokoontu-misissa vaihteli jonkin verran poissaolojen ja sijaisuuksien vuoksi. Se oli joko 20, 21, 22 tai 23 lukuun ottamatta vuosia 1986–87, jolloin se oli 32 tai 31. Useimmin eli 9 kertaa oli 21 naisedustajaa paikalla.

Naisedustajia oli kirkolliskokouksen tutkimusjakson kaikissa kokoontumisis-sa yhteensä 60 eri henkilöä. Syksyn 1974 ja 1985 kokousten jälkeen pidettiin kokoontumisis- sa-moina vuosina lyhyet ylimääräiset kirkolliskokoukset. Niissä olivat mukana samat naisedustajat kuin edellisissä varsinaisissa, siis syksyn, kokouksissa. Olen edustajia ja puheenvuoroja koskevissa laskelmissa yhdistänyt nämä ylimääräiset kirkollisko-koukset niitä edeltäviin kokoontumisiin, ikään kuin ne olisivat osa samaa kokousta.

Näissä ylimääräisissä kokouksissa ei käsitelty naispappeutta.

Seuraava kaavio kuvaa naisedustajien osallistumista kirkolliskokouksiin tutki-muskauden neljässä eri kokoonpanossa neljänä eri kirkolliskokouskautena (I–IV):

I 1974–1977, II 1978–1981, III 1982–1985 ja IV 1986–1987. Jotkut naisedustajat olivat mukana jatkuvammin. Toiset taas osallistuivat vain yhden tai kahden kauden istuntoihin. Kaaviossa näkyy osallistumiskausien lukumäärä pylväinä.

29

20

5

3 0

5 10 15 20 25 30 35

Yksi kausi

Osallistujat

Kaksi kautta Kolme kautta Neljä kautta Kaavio 1. Naisedustajien osallistumiskausien lukumäärät

Kuten kaavio osoittaa, koko tutkimuskautena kolme naisedustajaa oli mukana kaik-kina neljänä kirkolliskokouskautena. Suurin määrä eli 29 on niitä naisedustajia, jot-ka tutkimusjot-kauden kuluessa olivat edustajana vain yhden kirkolliskokousjot-kauden, ja 20 oli edustajana kaksi kautta. Viisi naisedustajaa oli mukana kolmena kaute-na. Lisäksi kolme naisedustajaa oli vain yhdessä tai kahdessa kirkolliskokouksen

kokoontumisessa varsinaisen edustajan ollessa estyneenä. Kevään 1986 kirkollis-kokoukseen valittiin 16 uutta naisedustajaa, mikä selittyy sillä, että naisten koko-naismäärä nousi pääasiassa naispappeuskysymyksen johdosta huomattavasti eli 32:een. Uusista edustajista viisi oli mukana vain vuosien 1986–87 kokoontumisissa ja yksi naisedustaja vain vuoden 1986 kokouksissa. On oletettavaa, että kaikkia näitä lyhyitä osallistumiskausia selittää naispappeuskysymyksen esille tulo ja ratkaisu.

Kaaviosta näkyy yleensäkin harvojen osallistumiskausien runsaus. Vain muuta-mat naisedustajat olivat useita kausia mukana kirkolliskokouksen työskentelyssä.

Yksi tähän vaikuttava merkittävä tekijä tutkimuskauden lopussa oli, kuten jo on mainittu, naispappeus. Tämä oli silloin monien seurakuntalaisten mielestä kirkol-liskokousvaaleissa keskeisin ja vaikuttavin asia. Uusia edustajia tuli mukaan ratkai-semaan juuri tätä kysymystä. Naisedustajien vaihtuvuus oli kuitenkin muutenkin suuri. Tämän tutkimuksen kannalta on otettava huomioon juuri naisedustajien vaihtuvuuden merkitys kokouksen työskentelylle yleensä. On perusteltua ajatella, että jo pelkästään naisten tulo yhä runsaslukuisampana ennestään miehiseen ins-tituutioon vaati sopeutumista puolin ja toisin. Lisää haastetta antoi se tosiasia, että mukaan tuli usein uusia naisedustajia. On mahdollista päätellä, että tämän uuden ryhmän, naisedustajien, ja heidän runsaan vaihtuvuutensa myötä kirkolliskokouk-sen toiminnan ennustettavuus väheni entisestään. Se taas aiheutti epävarmuutta muissa kirkolliskokousedustajissa naisedustajien toimintaa ajatellen.