Kontekstualisointi ja seurakuntanäkemys

Naisedustajien puheenvuoroista saaduissa tutkimustuloksissa on mahdollista ve-tää johtopäätöksiä myös teologian kontekstualisointiin. Tosin puhujat keskittyvät toiminnalliseen ja yhteiskunnalliseen argumentaatioon ja tunnustavat tietämättö-myytensä teologisista kysymyksistä. He tarkoittavat, niin voi päätellä, perinteistä akateemista teologista tietämystä. Naisedustajat jättävät teologisen argumentoinnin pääasiassa miespuolisille teologeille. Puheiden analysointi osoittaa, että tähän on kaksi perussyytä. Jo mainitun teologisen tietämättömyyden lisäksi puhujat eivät pidä sitä enää tarpeellisena, koska naispappeutta puoltavat keskeiset argumentit on jo tuotu esille useaan otteeseen. Niiden toistaminen on ajan ja voimien tuhlausta.

On siksi parempi keskittyä sivuun jääneisiin yhteiskunnallisiin ja toiminnallisiin perusteluihin.

Naisedustajat vetoavat useimmiten niihin miespuolisiin edustajiin, jotka epäröi-vät ja pelkääepäröi-vät myönteisen ratkaisun seurauksia, vaikka hyväksyepäröi-vätkin naispap-peuden teologiset perustelut. Myös tämä kohdeyleisön valinta puheille on vaikutta-nut osaltaan siihen, että toiminnalliset ja yhteiskunnalliset syyt ovat naisedustajien argumentoinnissa usein keskeisiä. Naisedustajat puhuvat kyllä opistakin, mutta vetoavat tällöin esimerkiksi piispainkokouksen lausuntoihin, perustevaliokunnan mietintöihin, joskus varsin vähän tunnettuihin teologeihin ja luonnollisesti Raa-mattuun ja muun muassa omaan uskonkokemukseensa. Kuitenkin on mahdollis-ta tulkimahdollis-ta heidän argumentointiaan siten, että vaikka he eivät tietoisesti luo uutmahdollis-ta teologista ajattelua, he tuovat esille uudenlaista teologista argumentointia konteks-tuaalisen teologian tapaan.

Kontekstuaalinen teologia on viime vuosisadan loppupuoliskolla nimenomaan kolmannen maailman maissa syntynyt teologinen suuntaus. Sen lähtökohta oli siinä kuilussa, jonka monet tutkijat totesivat vallitsevan teologiassa teorian ja käytän-nön välillä. Kontekstuaalisen teologian piiriin luettavien virtausten mukaan oppia ja elämää, dogmatiikkaa ja etiikkaa ei tule pitää erillään. Historialliset tilanteet ja

ihmisten arkikokemukset tulevat kontekstuaalisessa teologiassa pohdinnan ja ana-lyysin kohteiksi. Oikeastaan tämä ei ilmiönä ole uutta. Nyt se vain sai nimen ja oli juuri kolmannessa maailmassa ja sen kirkkojen elämässä erityisen ajankohtainen.

Kristillinen kirkko on aina pohtinut, miten tehdä merkitykselliseksi oppiaan ja sa-nomaansa uusissa tilanteissa kunkinhetkisessä yhteiskunnallisessa todellisuudessa.

Kirkolla on ollut erilaisia mahdollisuuksia. Ne on nimetty esimerkiksi seuraavasti:

omaksuminen eli assosiaatio, uudelleen tulkinta eli transformaatio tai torjuminen eli kontradiktio. (Ahonen 2004, 11–13) Luckmann toteaa saman käsitellessään ilmiötä, jota hän kutsuu uskonnon sosiaalisen muodon institutionaaliseksi erikoistumiseksi.

Hänen mukaansa eri kulttuureiden historiassa on aina ollut suurta vaihtelua uskon-non ja yhteiskunnan suhteissa sopeutumisesta konfliktiin asti. (Luckmann 1974, 67) Kontekstuaalinen teologia ei ole kuitenkaan vain kolmannen maailman ilmiö.

Usein sen piiriin luetaan läntisessä maailmassa nykyään vaikuttavia suuntauksia.

Tällaisia ovat muun muassa ekologinen ja feministinen teologia. Kontekstuaali-nen ajattelu on muillakin tavoin antanut vaikutteita teologiselle tutkimukselle ja kirkollisille käytännöille. Myös tutkituissa kirkolliskokouspuheissa on mahdollista paikantaa juuri tätä vaikutusta. Naisedustajien argumentointi asemoi teologian ja sen käytännön toteutuksen lähelle ruohonjuuritasoa, ja naispappeus representoituu prosessissa merkittävänä tekijänä juuri sitä kautta. Tutkituissa puheissa esiintyy odotus saada pappeja, jotka ovat lähellä ihmisiä ja heidän kysymyksiään. Pappeu-teen odotetaan enemmän kuin ennen teologian käytäntöön ja ihmisten arkipäivään soveltamista. Perusteluina uudistukselle esitetään faktoja sen hetkisestä nopeasti muuttuvasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Ihmisten arkikokemukset ja elämä modernissa todellisuudessa ovat perusteita naispappeuden toteuttamiselle.

Argumentoinnista on pääteltävissä, että kun naisedustajat mielestään eivät voi puuttua teologisiin kysymyksiin, he tarkoittavat perinteistä teologiaa, jonka ”hie-noudet” eivät heidän omien sanojensa mukaan avaudu maallikoille. He haluavat tuoda Bourdieun termein muunlaista pääomaa kentälle ja nostaa sen arvoa teolo-gisen kielenkäytön rinnalla. Kontekstuaalisen teologian mukaisesti naisedustajien puheissa ainakin osaksi on kysymys toisenlaisesta teologiasta perinteisen rinnalla.

Naisedustajat representoivat näkemyksiä, joissa on mahdollista paikantaa teologi-sen tietämykteologi-sen kontekstualisoiminen. He pyrkivät kuromaan umpeen kuilua teo-rian ja praksiksen välillä naispappeuskysymyksen kohdalla. Se ilmenee prosessina, joka nousee naisedustajien kokemuksesta lähellä modernin ihmisen todellisuutta.

Opin ja elämän yhteys on heille, ei vaihtoehto, vaan kirkon elämänkysymys. It-se termejä tiedostamatta he esittävät, että kirkko soveltaisi joko assimilaatiota tai transformaatiota uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, kun teologia ja yhteis-kunnallinen todellisuus kohtaavat. Naispappeuden torjuminen olisi heidän argu-mentaationsa mukaan kirkolle todella kohtalokas kontradiktio.

Naisedustajien puheissa ilmenevässä diskurssissa todentuu siten uudenlainen teologinen argumentaatio. Se on lähellä sitä, mikä käy ilmi esimerkiksi

vapautuk-sen teologian parissa tunnetun teologin, El Salvadorissa toimivan, Jon Sobrinon ajatuksissa. Hän toteaa, että on välttämätöntä käyttää teologisena argumentaationa Raamatun, tradition ja virallisen opetuksen lisäksi myös ajankohtaista todellisuutta.

(Sobrino 1990, 47) Naisedustaja toteaa saman selkeästi sanomalla, että virkaratkai-sussa on otettava huomioon uskomme perusteet ja ajan tarpeet. (HKai, 8.11.1983, § 22) Tutkitut puheenvuorot korostavat usein sitä, että usko realisoituu ajassa, ja nyt se tulee todeksi modernissa ajassa. Ajankohtainen todellisuus ei ole uskon perus-teiden vastakohta vaan sen rinnalla määrittämässä kirkon ratkaisujen perusteita.

Naisedustajien kontekstuaalisen teologian mukaiset näkemykset pääsivät nais-pappeuskysymyksen yhteydessä suhteellisen helposti esiin, koska kirkon omaa sel-keää ääntä opin tulkinnasta tässä kysymyksessä ei ollut. Kävi ilmi, että kirkon on vaikea antaa yhtenäistä ja kaikkia jäseniään sitovaa teologista ohjetta naispappeus-kysymyksestä senkin vuoksi, että se on pyrkimyksiltään koko kansan kirkko. Kirkko, joka on liitetty heterogeeniseen kansaan modernissa yhteiskunnallisesti muuttuvas-sa maailmasmuuttuvas-sa ja joka on hallintomalliltaan lähinnä demokraattinen sekä ainakin osaksi synodinen, on välttämättä myös opillisilta käsityksiltään heterogeeninen.

Sen näkeminen ja hyväksyminen käytännössä saattaa olla joskus vaikeaa ja johtaa naispappeuskiistan tapaiseen konfliktiin.

Vaikka tämä tilanne toisaalta hämmensikin maallikoita, se antoi mahdollisuu-den omille valinnoille ja modernin ajan ihmisten elämänkysymysten ja mielipi-teitten huomioimiselle kontekstuaalisen teologian tapaan. Kirkon perinteisen opin kyseenalaistamisesta ei ollut tutkitun materiaalin perusteella ja siis naisedustajien itseymmärryksen mukaan kysymys. Tietysti tämä päätelmä on teologisten asian-tuntijoiden kiistakysymys. Opin substanssista ja sen ensisijaisesta määrittelystä on erilaisia käsityksiä. Naisedustajat valitsivat sen tulkinnan opista, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon perinteinen uskonnäkemys ja samalla myönteinen naispappeudelle. Kontekstuaalisen teologian mukaiset näkemykset olivat hyvä vä-line tilanteessa, jossa opilvä-linen konsensus oli mahdoton, mutta toiminnalliset ja yhteiskunnalliset tekijät puolsivat voimakkaasti naispappeuden toteuttamista.

Kontekstualisointiin liittyy ja sen rinnalla kulkee näkemys tavallisten seura-kuntalaisten merkityksestä kirkon opillisissakin ratkaisuissa. Näkökulma on silloin suunnattu ruohonjuuritasolle, tavallisten ihmisten kontekstiin ja uskon ymmärryk-seen. Naisedustajien kirkkonäkemyksen mukaisesti kirkkoa tarkastellaan alhaalta käsin. Näkemys kirkosta rakentuu ja jäsentyy kirkon jäsenistön kautta. Se on vas-takohta kirkkonäkemykselle, jossa ylhäältä käsin lähestytään kansaa ja arvioidaan sitä. Varsinkin kansankirkkodiskurssin mukaiset puheenvuorot osoittavat, että ky-symyksessä on seurakuntanäkemys, joka ottaa huomioon kaikkien kastettujen jä-senyyden. Naisedustajan mielestä ns. vieraantuneilla on ”kirkkomme jäseninä täysi oikeus” esittää mielipiteensä. (HK, 9.5.1984, § 37) Puhujat eivät hyväksy erottelua uskon laadun tai määrän mukaan. He eivät nojaudu argumentoinnissaan irrallisiin raamatunlauseisiin vaan uskaltavat viitata perusteluna kannanotolleen yleiseen

mielipiteeseen, joka usein merkitsee tavallisten kastettujen ihmisten näkemysten huomioon ottamista.

Naisedustajien naispappeusargumentoinnilla on siten myös opilliset perustelut, vaikka ne eivät ole samalla tavalla ilmitekstisiä kuin toiminnalliset ja yhteiskunnal-liset perustelut. Opillisissa perusteluissa on kaksi pääasiallista väylää. Naisedustajat pitävät esillä seurakuntalaisten elämän kokemuksen ja yhteiskunnallisen konteks-tin merkitystä ratkaisun teossa. Toisaalta heidän argumentoinkonteks-tinsa perustuu seu-rakuntanäkemykseen, jossa kaste on ovi seurakunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen.