7. saako kirkko lisÄaikaa?
8.4. Muutos osaksi kirkon elämää
Ontologiseen konstruktionismiin yhteydessä oleva diskurssianalyysi kyseenalaistaa itsestäänselvyydet ja kysyy, miten voisi toimia toisin. Tiede pyrkii näet sen mukaan ennen muuta kriittisyyteen ja avaa näin mahdollisuuksia muutokseen. Päämääränä ei ole kuvailu vaan arviointi. (Jokinen 2004, 193) Tällaiset kriittisyyden ja muutok-sen näkökohdat huomioon ottaen esitän muutamia tutkimuksesta esiin nousevia mahdollisuuksia uusille tutkimusaiheille ja uusille arvioinneille kirkossa.
Tutkimukselle avautuu edelleen monia polkuja, kun sen tekijät haluavat pereh-tyä tarkemmin naispappeudesta käytyyn keskusteluun ennen ja jälkeen vuoden 1986. Kirkolliskokouksen miesedustajien, puoltajien ja vastustajien, puheenvuorot naispappeudesta ja niihin perustuvat merkityksellistämiset nyt tutkittuna aikana ovat yksi mahdollinen teema. Eräät tuolloin vallitsevat käsitykset, ”kuvat” jäävät niin ikään odottamaan tutkijaa. On näet vielä selvittämättä tarkemmin, mikä on naispappeuskeskustelussa paikantuva pappiskuva, jossa miespapitkin ovat mukana ja minkälaisia erilaisia aineksia se kenties sisältää. Edelleen evankelis-luterilaisen kirkon asemaan ja imagoon liittyvät kysymykset vaatisivat enemmän käsittelyä.
Olen tutkimuksessani voinut osoittaa niiden keskeisyyden nimenomaan tämän ratkaisun yhteydessä. On todennäköistä, että kirkon muidenkin kannanottojen ja ratkaisujen kohdalla kysymykset, jotka liittyvät kansankirkko-asemaan ja kirkon imagoon yhteiskunnassa, ovat merkittäviä.
Kuten tässä tutkimuksessa on käynyt ilmi, kirkon sodan jälkeiseen tilanteeseen sisältyy paljon samanlaisia ilmiöitä kuin nyt tukittuun ajanjaksoon. Monet pitivät tärkeänä kirkon avautumista erilaisille ihmisille ja uudenlaisen toiminnan tehosta-mista sodan jälkeisinä vuosina. (Murtorinne 1977, 18–19) Noina vuosina tehtiinkin
monia uudistuksia niin kirkon hallinnossa kuin toiminnassa. Voi hyvällä syyllä sa-noa, että kirkko sai silloin lisäaikaa kansankirkkona. Samoin olen päätellyt tapahtu-neen naispappeuskeskustelunkin yhteydessä. Olisi mielekästä pohtia, mitä yhteisiä tekijöitä on näissä murrosvaiheissa ja miten kirkko on niiden esittämiin haasteisiin vastannut. Tutkimus voisi selvittää niin ikään kirkon tämän hetken murrosvaiheen ominaispiirteitä, kun institutionaalisen kirkon asema enemmistön kirkkona ainakin näyttää olevan hitaasti murenemassa. On tietysti otettava huomioon, että tilantei-siin eri vuosikymmeninä vaikuttavat monet historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät, jotka ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Rikkinen toteaakin, että identifioituminen kansankirkoksi on sidoksissa paitsi ympäröivään yhteiskuntaan myös historialli-seen tilanteehistorialli-seen. Itse näkemys kansankirkosta on siten historiallisen muutoksen alaista. (Rikkinen 2002, 73) Historiallinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus tekee tutkimuksesta entistä mielekkäämmän.
Naispappeus oli tämän tutkimuksen tulosten mukaan merkittävässä määrin symboli kirkon paikalle modernissa yhteiskunnassa ja samalla yksi tae sille, että kirkko säilytti asemansa kansan enemmistön kirkkona. Kirkon vaikea tasapainoi-lu jatkuu yhä: sisäinen koherenssi opin ja käytäntöjen välillä sekä samanaikaises-ti ulkoisiin haasteisiin vastaaminen vastuullisessamanaikaises-ti. Tämän tutkimuksen mukaan naisedustajien mielestä kirkon oli naispappeutta pohdittaessa vaikea toteuttaa sitä, mitä se opetti. Toisaalta kirkossa ei ollut edes mahdollista päästä yksimielisyyteen siitä, mitä kirkko itse asiassa opetti. Näin saattaa olla muidenkin kysymysten kohdal-la. Tällöin mukautuminen yhteiskunnan haasteisiin tapahtuu osin ohuin perustein, eivätkä kirkon sisäiset muutokset toteudu samassa tahdissa ulkoisen sopeutumisen kanssa. Tähän liittyy opin muuttumattomuuden ja sovellutusten muuttumisen sekä yhteiskunnan muutosten problematiikka. Joka tapauksessa tästä avautuu erilaisia kysymyksiä, joista yksi on se, olisiko toisenkinlainen tie ja suhtautuminen muutok-seen mahdollinen. Kirkon kohtalonkysymys näyttää olevan, miten se hyväksyy itse muutoksen käytänteissään osaksi elämäänsä muuttuvassa yhteiskunnassa. Onhan muutos yleisen kokemuksen mukaan yhteiskuntamme ja elämämme ainoa muut-tumaton tekijä. Naisedustajat edustivat kontekstualismin mukaisesti näkemystä, jossa muutoksen hyväksyminen on loogista. Onhan Suomen evankelis-luterilainen kirkko institutionalisoitunut yksikkö, joka toimii yhteiskunnallisessa todellisuudes-sa sen lainalaisuuksia seuraten.
Tämä tutkimus paljastaa kuitenkin tietyn ristiriitaisuuden asennoitumisessa muutokseen. Useissa yhteyksissä, jotka liittyvät papin viranhoitoon, pappiskuvaan ja kirkon toimintaan yleensä, puhujat korostavat uudistusten välttämättömyyttä ja samalla toistavat rauhoittavasti, ettei mikään tule oikeastaan muuttumaan. Oletet-tavasti naisedustajien diskurssi reflektoi tässä vallitsevaa diskurssia kirkossa. On tutkimuksellinenkin kysymys, miten kirkko selviää merkittävänä osatekijänä yhteis-kunnan struktuurissa jatkuvan muutoksen maailmassa ilman entistä suurempaa avoimuutta idealle muutoksesta ja muutoksille käytännössä. Luovuttamattoman ja
toissijaisen tunnistaminen ja erottaminen on ratkaisevaa. (Tästä esim. Kortekan-gas 2003, 101–102; Muutoksen ja identiteetin integroinnista modernina aikana, ks. Bellah 1979, 67)
Naispappeuskysymys paljasti kirkon monessa suhteessa vaikean aseman moder-nin yhteiskunnan vaikuttajana. Sen toimintaa on siitä päättävien usein mahdotonta ohjata suoraviivaisesti ja nopeasti opillisten prinsiippien mukaan, koska niistä ei saada kirkossa riittävää konsensusta. Toisaalta toiminnan sekä ympäristön tuo-mat paineet ja haasteet esittävät vaatimuksen kirkolle ryhtyä toimeen tai vetäytyä.
Naisedustajien puheissa tulee ilmi vetoomus tarkastella kysymystä prioriteeteista käsin. He pohtivat, mikä on tärkeintä kussakin tilanteessa, kontekstissa. Tämänta-paisessa vaikeassa valintatilanteessa kirkko elää jatkuvasti erilaisten ajankohtais-ten kysymysajankohtais-ten kautta. On siis aiheellista pohtia, missä määrin kirkon konteksti ja juuri tämän ajan kysymykset on syytä ottaa opillisen perustan lisäksi vaikuttaviksi ja oikeutetuiksi tekijöiksi kirkon käytännöistä päätettäessä eri kysymysten kohdal-la. Tämän tutkimuksen tulosten mukaiset kaksi keskeistä argumentaatioperustaa, kontekstuaalisuus ja seurakuntanäkemys sekä niiden vaikuttavuus kirkon rataki-suissa ovat merkittäviä tutkimusalueita.
Tutkimuksesta avautuu myös kysymys vastuullisesta taloudenhoidosta ja re-surssien tuhlauksesta. Kirkon vastuullisuus kristillisen etiikan mukaan ja julkisilla varoilla toimivana yhteisönä sekä monien mahdollisuuksiensa käyttäjänä on usein naisten kirkolliskokouspuheissa avoimesti ja piilotekstisesti mukana. Puhujat esit-tävät kirkon valintatilanteen selkeästi: joko pienessä piirissä toimiva homogeeninen tai erilaisia ihmisiä lähestyvä avoin ja heterogeeninen kirkko. Asetelmat ovat pysy-neet lähes samoina näihin aikoihin asti, kuin mitä ne olivat 1970- ja 1980-luvuilla.
Siksi olisi hyvä tutkien tarkastella, mitä kirkon vastuullisuus resurssiensa hoidossa merkitsee tämän päivän yhteiskunnassa.
Naisedustajien puheissa avautuva pappiskuva on moniulotteinen ja sisältää eri-laisia elementtejä. Naisedustajat toivovat joka tapauksessa pappeutta, joka olisi enemmän seurakuntalaisten näköinen. Ihmistä lähelle tuleva ja kuunteleva osa-tekijä puuttuu heidän mielestään helposti pappiskuvasta. Tämän tutkimuksen tu-lokset huomioon ottaen olisi tarpeen tutkia lisää, mitä merkitsee olla luterilainen pappi, mies tai nainen, Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Mikä on papin rooli ottaen huomioon kirkon perinteen sekä samalla nykytodellisuuden ja nyky-päivän ihmisten arvostukset? On ilmeistä, että pappiskuvaan perehdyttäessä on entistä enemmän huomioitava konteksti. Pappiskuva ei voi syntyä tyhjiössä, eikä kirkko tee ratkaisujaan tyhjässä tilassa. Sama koskee kaikkea kirkollista käytäntöä ja päätöksentekoa.
Tutkitut puheet osoittavat, että kysymystä vallasta ei kirkolliskokouksessa juu-rikaan selvitellä eikä monesti edes nimetä, vaikka se on toistuvasti läsnä. Kysymys vallasta ja siitä puhuminen näyttää olevan edustajille ainakin tämän kysymyksen kohdalla vaikeaa. Naisedustajien argumentoinnista saa sen käsityksen, että on
eri-tyisen vaikeaa erottaa toisistaan teologinen asiantuntijuus ja vallankäyttö. On toden-näköistä, että teologia vallasta ja tutkimus vallankäytöstä olisi paikallaan. Tämän tutkimuksen tulokset puoltavat näkemystä, että tällainen valtakysymyksen teologi-nen ja sosiologiteologi-nen pohdinta auttaisi puhumaan kaikkialla läsnä olevasta aiheesta avoimemmin ja ennakkoluulottomammin kuin tähän asti. On lisäksi pääteltävissä, että se auttaisi asemoimaan kirkossa ja sen rakenteissa tämän päivän naispappia asianmukaisesti ja entistä todempien mielikuvien pohjalta.
On mahdollista koota nyt yli kaksikymmentä vuotta naispappeusratkaisun teon jälkeen tutkimuksessa esille tulleet näkökohdat seuraavaksi ”teesiksi” naispappeu-den puolustajille, joita kirkolliskokouksen naisedustajat edustivat.
Naispappeuden puolustajien on syytä tunnistaa, että myönteisen naispappeus-ratkaisun myötä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja sen perinteessä tapah-tui suuri muutos. Se oli mahdollinen ja välttämätön kansankirkolle huomattavassa määrin yhteiskunnassa tapahtuneiden suurten muutosten vuoksi. On teologinen kysymys, pitääkö naispappeuden toteuttamaa muutosta kirkon kannalta suotava-na, välttämättömänä ja toivottavana. Naisedustajien mielestä se oli tämän tutki-muksen tulosten mukaisesti tuolloin kaikkea sitä. Tutkimustulokset antavat jopa aiheen päätellä, että naispappeuden tuoma muutos ei ollut tarpeeksi perusteellinen, koska se ei muuttanut kirkon sisäisiä valta-asetelmia ja ajatteluskeemoja sukupuol-ten välisissä suhteissa. Valta-teemaa ei juurikaan käsitelty ja naiset jäivät ainakin osaksi puolinaiseen pappeuteen. Tarkoitan pappeutta, joka joidenkin kirkossa oli ja edelleen on mahdollista yhteisön luvalla jossakin määrin mitätöidä.
Naispappeus symboloi naisedustajien puheiden argumentoinnin mukaan kirkon valintaa erilaisten vaihtoehtojen välillä yhteiskunnallisessa kontekstissaan. Davie toteaa, ettei naisten ordinaatio ole tullut kirkkojen agendaan pelkästään teologisista tai uskonnollisista syistä. Pohtiessaan naispappeutta kirkot ovat vastanneet suu-riin yhteiskunnassa tapahtuneisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin naisen asemassa. (Davie 2000, 48) Näin Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin vasta-si kaikkia jäseniään ja varvasta-sinkin naivasta-sia koskettaneivasta-siin muutokvasta-siin yhteiskunnas-sa ja otti oman tulkintanyhteiskunnas-sa pappeudesta ja sen käytännön toteutuksen uudelleen pohdittavaksi. Tätä voi pitää vähintäänkin kohtuullisena muun muassa siksi, että yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin kirkolla ja sen opetuksella on vuosisa-tojen kuluessa ollut mitä ilmeisimmin oma vaikutuksensa. Samoin monet kirkot, myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko, ovat vastanneet yhteiskunnassa ta-pahtuneisiin muutoksiin lukemattomissa muissakin kysymyksissä. Naisedustajien argumentoinnissa korostuvat yhteiskunnalliset ja toiminnalliset perusteet on syytä arvioida seuraukseksi kirkon asemoitumisesta ihmisten kanssa vuorovaikutteiseksi yhteisöksi.
Viitteet
1 Ks. Kuusipalon päättelyä naisten poliittisen toiminnan tutkimisesta ja naistutkimustraditiosta, Kuusipalo 1989, 174.
2 Feminismillä tarkoitan sitä feminististä teoriaa, joka on sitoutunut ennen muuta naisten vapauttamisen poliittisiin projekteihin, ks. Koivunen ja Liljeström 1996, 14.
3 Ks. Hermeneuttinen tiedonintressi feministisessä kirjallisuudentutkimuksessa, Rojola 2004, 27–28.
4 Tällaisia tutkimuksia ovat muun muassa: Rantala, Simo-Pekka (1980). Argumentaatio kirkolliskokouksissa.
Sisällönanalyyttinen tutkimus edustajien puheenvuorojen perusteluista 1900-luvun kirkolliskokouksissa;
Ijäs, Johanna (1993). Pappeus ja toinen sukupuoli. Analyysi Suomessa 1980-luvulla käydystä naispappeuskeskustelusta; Ahlgren, Kirsi (2001). Naiset kirkolliskokousedustajina vuosina 1938–1973;
Niskanen, Leena (2001). Kansankirkkona uudelle vuosituhannelle. Keskustelu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellisesta asemasta kirkolliskokouksessa vuosina 1973–1999.
5 Hallinnollisista muutoksista kirkolliskokouksessa, ks. luku 2.3.1.
6 Kansainvälisen naisliikkeen voimistumisen vaikutuksista naispappeuskysymyksessä 1980-luvulle tultaessa, ks. esim. Murtorinne 1995, 400.
7 Viittaukset edustajien puheenvuoroihin ovat kirkolliskokouksen keskustelupöytäkirjoista.
8 Esitelmät julkaistiin Teologisessa Aikakauskirjassa 1980, 125–265 ja 1983, 5-93.
9 Lisäpontta koskeva keskustelu, KK keskusteluptk. 6.11.1986, § 34.
10 Näin muun muassa puhelinhaastattelut AH 11.4.2007 ja KR 10.10.2007.
11 Istuntokausi on tässä yhteydessä KK:n kokoontuminen. Kausia on siten vuosittain kaksi.
12 Marja Estlander sanoo uskovansa jäsenyytensä syyksi sen, että hän oli kotiseurakunnassaan kirkkoneuvoston talousvaliokunnan puheenjohtaja ja hänen miehensä oli pankinjohtaja. Puhelinhaastattelu ME, 25.4.2007.
13 Puheissa ilmenee muun muassa vuoropuhelua oman herätysliikkeen mielipiteen kanssa, esim. IV, 8.5.1984,
§ 34.
14 Diskurssianalyysin juurista, ks. esim. Pesonen 2004, 28–29.
15 Retoriset mallit ja subjektipositiot, ks. luku 3.3.2.
16 Kieli vallan välineenä, ks. myös Fairclough 1989, 233.
17 Tässä käytetyt nimitykset käsitteille ovat samoja kuin Pesosen kehittämässä vaiheanalyysissä. Pesonen 2004, 38.
18 Kvalitatiivisen analyysin luotettavuutta testataan antamalla toisen tutkijan käydä läpi tutkittavaa aineistoa ja tarkistaa aineen luokittelu. Paula Närhi on käynyt läpi osan tämän tutkimuksen aineistoa (17 puhetta) ja todennut aiheiden kategorisoinnin validiksi.
19 Pesosella on retorisessa vaiheanalyysissa kolme argumentaatiotasoa: teologinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen, Pesonen 2004, 37.
20 Retorisen mallin teoreettisista perusteista, Pesonen 2004, 34–35.
21 Eila Mustaparta erottaa metaforilla kolme eri funktiota: tunteisiin vetoaminen, argumentointi ja huumori.
Mustaparta 1996, 181.
22 Burke toteaa hierarkiasta, että se on välttämätön osa systemaattista ajattelua. Sitä ei kuitenkaan mikä tahansa hierarkia hänen mukaansa ole. Burke 1950, 141.
23 Ks. Pesosen byrokratiamalli, Pesonen 2004, 77.
24 Ks. Pesosen sanoista tekoihin -malli, Pesonen 2004, 73.
25 Kritiikki kirkkoa kohtaan koulujen uskonnonopetuksen tähden, ks. luku 2.1.
26 Länsimaisista stereotyyppisistä käsityksistä naisesta työorganisaatiossa, ks. Karento 1999, 17.
27 Ryhmän nimeämisestä, ks. Bourdieu 1991a, 224.
28 Hegemonisuudesta diskursseissa ja niiden välillä, ks. esim. Rikkinen 2002, 48.
29 Näin esim. Henig. Hänen mukaansa muita tässä yhteydessä käytettyjä argumentteja ovat tässäkin tutkimuksessa esille tulleet demokraattinen oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus sekä tarve edistää naisille tärkeitä asioita. Henig ja Henig 2001, 104.
30 Ks. myös Alexanderin kritiikkiä Bourdieun kenttäteoriaan, Alexander 1995, 158.
lÄHteet
Kirkkolaki Kirkkojärjestys Kirkon vaalijärjestys Kirkon säädöskokoelma (2007).
Kirkkohallitus, Helsinki.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous, Kirkolliskokouksen pöytäkirjat liitteineen 1974–1987.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous, Keskustelupöytäkirjat 1974–
1987.
Teologinen Aikakauskirja 1980/3, Esitykset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen toimesta järjestetyssä naispappeusseminaarissa, 125–
265.
Teologinen Aikakauskirja 1983/1, Esitykset Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen toimesta järjestetyssä naispappeusseminaarissa, 5-93.
Haastattelut
puHelinHaastattelut:
Marja Estlander, 25.4.2007 Anja Haavisto, 11.4.2007 Eija Hakala, 16.4.2007
Vuokko Heikinheimo, 16.4.2007 Eila Hulkkonen, 17.4.2007 Pirkko Innola, 25.4.2007 Saimi-Sisko Koistinen, 8.5.2007
Annikki Kotaniemi, 25.5.2007 Kirsti Kuuskoski, 29.5.2007 Irja Mether, 19.9.2007 Raija-Liisa Mikkola, 5.6.2007 Hilkka Orava, 18.10.2007 Seija Puha, 2.10.2007 Kaisu Rantala, 10.10.2007 Pirkko Toiviainen, 26.10.2007 Maija Uosukainen, 20.11.2007 Pirkko-Liisa Valo, 20.11.2007
tapaaMiset:
Hilkka Kaikkonen Helli Karvinen Alma Saari Pirkko Varpasuo
sÄHköpostiYHteYs:
Sirkka-Liisa Anttila
kirJallisuus
Ahlgren, Kirsi (2001). Naiset kirkollisedustajina vuosina 1938–1973. Pro Gradu -työ. Teologinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
Ahonen, Tiina (2004). Johdanto: Kontekstuaalinen teologia. Teoksessa Ahonen, Tiina ja Jyri Komulainen (toim.), Teologian ilmansuuntia. Näkökulmia uskontulkintoihin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, 11–20.
Gaudeamus, Helsinki.
Alasuutari, Pertti (1994). Laadullinen tutkimus. Vastapaino, Tampere.
Alexander; Jeffrey C. (1995). Fin de Siècle Social Theory, Relativism, Reduction, and the Problem of Reason. Verso, London.
Anttalainen, Marja-Liisa (1980). Naisten työt – Miesten työt. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 1980:1. Valtion painatuskeskus, Helsinki.
Auvinen, Riitta (1977). Nainen miehen yhteiskunnassa. Historiallinen, teoreettinen ja empiirinen tutkimus naisen asemasta. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimuksia no 25, Helsinki.
Beckford, James (1992). Religion and Advanced Industrial Society. Routledge, London.
Beckford, James A. (2003). Social Theory and Religion. Cambridge University Press, Cambridge.
Bellah, Robert, N. (1970). Beyond Belief. Essays on Religion in a Post-Traditional World. Harper & Row, New York.
Berger, Peter L. (1967). The Sacred Canopy. Elements of a Sociological Theory of Religion. Anchor Books, New York.
Berger, Peter ja Thomas Luckmann (1995) [1966]. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma. Suomentanut ja toimittanut Vesa Raiskila. Gaudeamus, Helsinki.
Billig, Michael (1987). Arguing and Thinking. A Rhetorical Approach to Social Psychology. Cambridge University Press.
Bourdieu, Pierre (1977). Outline of A Theory of Practice. Cambridge University Press.
Bourdieu, Pierre (1987). Sosiologian kysymyksiä. Käännös J.P. Roos. Vastapaino, Tampere.
Bourdieu, Pierre (1990). In Other Words. Essays Towards a Reflexive Sociology.
Polity Press, Basil Blackwell, Oxford.
Bourdieu, Pierre (1990a). The Logic of Practice. Stanford University Press, Stanford.
Bourdieu, Pierre (1991). Genesis and Structure in the Religious Field. Teoksessa Calhoun, Craig (ed.), Comparative Social Research, 13, 1-44. Department of Sociology. University of North Carolina at Chapel Hill.
Bourdieu, Pierre (1991a). Language and Symbolic Power. Polity Press, Cambridge.
Bourdieu, Pierre & Loïc J.D. Wacquant (1995). Refleksiiviseen sosiologiaan:
tutkimus, käytäntö ja yhteiskunta. Joensuu University Press Oy.
Bourdieu, Pierre (1998). Järjen käytännöllisyys. Vastapaino, Tampere.
Bourdieu, Pierre (2007) [2001]. Masculine Domination. Polity Press, Cambridge.
Bouveresse, Jacques (1999). Rules, Dispositions, and the Habitus. Teoksessa Shusterman, Richard (ed.), Bourdieu: A Critical Reader, 45-63. Blackwell Publishers, Oxford.
Burke, Kenneth (1945). A Grammar of Motives. Prentice-Hall, New York.
Burke, Kenneth (1950). A Rhetoric of Motives. Prentice-Hall, New York.
Burr, Vivien (1995). An Introduction to Social Constructionism. Routledge, London.
Chaves, Mark (1997). Ordaining Women. Culture and Conflict in Religious Organizations. Harvard University Press, Cambridge, MA.
Dahlerup, Drude ja Brita Gulli (1983). Pohjolan naisjärjestöt: voimattomia vai vastavoimia? Teoksessa Haavio-Mannila, Elina ym. (toim.), Keskeneräinen kansanvalta. Naiset Pohjoismaiden politiikassa, 9-64. Pohjoismaiden ministerineuvosto, Oslo.
Davie, Grace (2000). Religion in Modern Europe. A Memory Mutates. Oxford University Press, Oxford.
Davies, Douglas J. and Mathew Guest (2007). Bishops, Wives and Children. Ashgate Publishing Limited, Hampshire, England.
Eduards, Maud, Beatrice Halsaa ja Hege Skjeie (1983). Minkälainen tasa-arvo? Tietoja ja ajatuksia Pohjoismaisesta virallisesta tasa-arvopolitiikasta. Teoksessa Haavio-Mannila, Elina ym. (toim.), Keskeneräinen kansanvalta. Naiset Pohjoismaiden politiikassa, 209–266. Pohjoismaiden ministerineuvosto, Oslo.
Fairclough, Norman (1989). Language and Power. Language in Social Life Series.
Longman, London & New York.
Fairclough, Norman (1992) Discourse and Social Change. Polity Press, Cambridge.
Fairclough, Norman (1997) [1995]. Miten media puhuu. Suomentaneet Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Vastapaino, Tampere.
Foucault, Michel (1989) [1969]. The Archeology of Knowledge. Routledge, London.
Halkes, Catharina, J. M. (1987). Gott hat nicht nur starke Söhne. Grundzüge einer feministischen Theologie. Gütersloher Verlagshaus Gerd Mohn, Gütersloh.
Hall, Stuart (1999). Identiteetti. Lehtonen, Mikko ja Juha Herkman (suom. ja toim.).
Vastapaino, Tampere.
Hammar, Inger (1999). Emancipation och religion: den svenska kvinnorörelsens pionjärer i debatt on kvinnans kallelse ca 1860–1900. Carlssons Bokförlag, Stockholm.
Heilimo. Olli (1974). Kirkon uudistuva hallinto. Teoksessa Kirkon kalenteri 1974.
Helander, Eila, (1987). Naiset eivät vaienneet. Naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1987.
Henig, Ruth ja Simon Henig (2001). Women and Political Power. Europe since 1945. Routledge, London.
Hernes, Helga Maria ja Eva Hänninen-Salmelin (1983). Naiset korporatiivisessa järjestelmässä. Teoksessa Haavio-Mannila ym. (toim.), Keskeneräinen kansanvalta. Naiset Pohjoismaiden politiikassa, 172–207. Pohjoismaiden ministerineuvosto, Oslo.
Hill, Helena (2007). Befria mannen! Idéer om förtryck, frigörelse och förändring hos en svensk mansrörelse under 1970- och tidigt 1980-tal. Umeå universitetet.
Institutionen för historiska studier & Genusforskarskolan.
Hinnaland Stendal, Synnøve (2003). ”…under forvandlingens lov”. En analyse av stortingsdebatten om kvinnelige prester i 1930-årene. Arcus förlag, Lund.
Hirdman, Yvonne (1994). Kvinnor, makt och demokrati. Teoksessa Hirdman, Yvonne et al., Kvinnohistoria, Om kvinnors villkor från antiken till våra dagar, 153- 168. Utbildningsradion/UR, Stockholm.
Huotari, Voitto (1976). Kansankirkon sosiologinen luonne. Teologinen aikakauskirja 1976, 185–193.
Huotari, Voitto (1977). Kirkollinen toiminta toisen maailmansodan jälkeen.
Teoksessa Heikkilä, Markku ja Eino Murtorinne (toim.), Kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla, 219–233. Kirjapaja, Hämeenlinna.
Hänninen-Salmelin, Eva (1987). Naisista muuttuvassa hyvinvointivaltion hallinnossa. Teoksessa Saarinen, Aino, Hänninen-Salmelin, Eva ja Marja Keränen (toim.) Naiset ja valta. Naisnäkökulmia ”hyvinvointivaltioon”, 93–
101. Tutkijaliitto, Jyväskylä.
Innala, Aune (1967). Suomen naisen alkutaival lainsäätäjänä 1907–1917.
Kirjayhtymä, Helsinki.
Ijäs, Johanna (1993). Pappeus ja toinen sukupuoli. Analyysi Suomessa 1980-luvulla käydystä naispappeuskeskustelusta. Pro Gradu-työ. Teologinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
Jallinoja, Riitta (1983). Suomalaisen naisasialiikkeen taistelukaudet: naisasialiike naisten elämäntilanteen muutoksen ja yhteiskunnallis-aatteellisen murroksen heijastajana. WSOY, Porvoo.
Jokinen, Arja (1999). Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin. Teoksessa Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi ja Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä, 37–53. Vastapaino, Tampere.
Jokinen, Arja (1999a). Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen.
Teoksessa Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi ja Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä, 126–159. Vastapaino, Tampere.
liikkeessä, 54–97. Vastapaino, Tampere.
Jokinen, Arto (2004). Diskurssianalyysin kourissa. Sotilasteksteissä muotoutuva miehisyys. Teoksessa Liljeström, Marianne (toim.), Feministinen tietäminen.
Keskustelua metodologiasta, 191–208. Vastapaino, Tampere.
Juhila, Kirsi (1999). Kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät. Tilanteisesta kulttuuriseen kontekstiin. Teoksessa Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi ja Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä, 160–198. Vastapaino, Tampere.
Juhila, Kirsi (1999a). Tutkijan positiot. Teoksessa Jokinen, Arja, Juhlia, Kirsi ja Eero Suoninen, Diskurssianalyysi liikkeessä, 201–232. Vastapaino, Tampere.
Julkunen, Raija (1994). Suomalainen sukupuolimalli – 1960-luku käänteenä.
Teoksessa Anttonen, Anneli, Lea Henriksson ja Ritva Nätkin (toim.), Naisten hyvinvointivaltio, 179–199. Vastapaino, Tampere.
Juva, Mikko (1976). Kirkon parlamentti. Suomen kirkolliskokousten historia 1876–
1976. Otava, Helsinki.
Juva, Mikko (1978). Perinne ja uudistus Suomen kirkolliskokouksissa. Nova et vetera. Studia in honorem Martti Parvio, SKHST 105, 169–185.
Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (1998). Retoriikka. Teoksessa Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.), Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vaikuttamisen taidot, 233–272. Gaudeamus, Helsinki.
Karento, Helena (1999). ”Olen tehnyt parhaani”. Tutkimus naisista valtion ja kuntien johtajina ja vaativissa asiantuntijatehtävissä. Tampereen yliopisto.
Kjellberg, Seppo (1994). Finlands arbetsetik och Luthers kallelselära. En jämförande analys av finländska arbetsetiska teorier från 1980-talet och Martin Luthers kallelselära. Åbo Akademis Förlag.
Koivunen, Anu ja Marianne Liljeström (1996). Kritiikki, visiot, muutos – feministinen purkamis- ja rakentamisprojekti. Teoksessa Koivunen Anu ja Marianne Liljeström (toim.), Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen, 9-34 Vastapaino, Tampere.
Koivunen Bylund, Tuulikki (1994). ”Frukta icke, allenast tro”. Ebba Boström och Samariterhemmet 1882-1902. Bibliotheca Theologiae Practicae; 52, Stockholm.
Kortekangas, Paavo (1971). Vuoden 1968 kirkolliskokouksen päätöksenteon tarkastelua. Teoksessa Lempiäinen, Pentti (toim.), Ecclesia Reformanda.
Professori Lennart Pinomaan juhlakirja, 134–155. STKSJ LXXXVI 1971.
Helsinki.
Kortekangas, Paavo (2003). Kirkko ja rakennemuutos. Teoksessa Helander, Eila (toim.), muutoksen tulkkina. Kirkot ja uskonnollinen elämä osana yhteiskuntaa, 101–113. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitos, Helsinki.
Kotaniemi, Annikki (2006). Maallikkona kirkolliskokouksessa. Teoksessa Telkki, Pertti (toim.), Kansliasta kansan pariin, 411–413. Gummerus Kirjapaino, Saarijärvi.
Kurki, Eija (2005). Näkyvä ja näkymätön. Nainen Suomen helluntailiikkeen kentällä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research, 262, Jyväskylä.
Kuusipalo, Jaana (1989). Naisena politiikan huippupaikoille. Naisedustus Suomen hallituksissa ja naisministerien poliittinen ura vuosina 1926–1986. Pro gradu -työ. Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksen Sarja A 13/1989, Tampere.
Kuusisto, Riikka (1998). Sodan retoriikasta. Persianlahden ja Bosnian konfliktit läntisten suurvaltajohtajien lausunnoissa. Teoksessa Palonen, Kari ja Hilkka Summa (toim.), Pelkkää retoriikkaa. Tutkimuksen ja politiikan retoriikat, 267–292. Vastapaino, Tampere.
Lehtiö, Pirkko (2002). Naisten pitkä tie kirkon virkoihin. Teoksessa Ahola, Minna, Marjo-Riitta Antikainen ja Päivi Salmesvuori (toim.), Eevan tie Alttarille, 196–209. Edita Publishing Oy, Keuruu.
Lehtiö, Pirkko (2004). Nainen ja kutsumus. Naisteologien tie kirkon virkaan 1800-lopulta vuoteen 1963. Kirjapaja Oy, Helsinki.
Liljeström, Marianne (1996). Sukupuolijärjestelmä. Teoksessa Koivunen Anu ja Marianne Liljeström (toim.), Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen, 111–135. Vastapaino, Tampere.
Lindqvist, Martti ja Heikki Mäkeläinen (1976). Suomen ev. lut. kirkko vuonna 1974. Kirkon Kalenteri. Kirkon vuosikirja 1976, 35–59. Suomen Kirkon Sisälähetysseura, Helsinki.
Littlejohn, Stephen W, (2002). Theories of Human Communication. Wadsworth Publishing Company, Belmont.
Luckmann, Thomas (1974) [1963]. The Invisible Religion. The Problem of Religion in Modern Society. Macmillan Publishing Co. Inc., New York.
Luhmann, Niklas (1982). The Differentiation of Society. Translated by Stephen Holmes and Charles Larmore. Columbia University Press, New York.
Luostarinen, Heikki ja Esa Väliverronen (1991). Tekstinsyöjät. Yhteiskuntatieteellisen kirjallisuuden lukutaidosta. Vastapaino, Tampere.
Mannermaa, Tuomo (2005). Christ Present in Faith. Luther´s View of Justification.
Fortress Press, Minneapolis.
Margolis, Joseph (1999). Pierre Bourdieu: Habitus and the Logic of Practice.
Teoksessa Shusterman, Richard (ed.), Bourdieu: A Critical Reader, 64-83.
Blackwell Publishers, Oxford.
Murtorinne, Eino (1976). Kansankirkon historiallinen tulkinta ja sovellutus.
Murtorinne, Eino (1976). Kansankirkon historiallinen tulkinta ja sovellutus.