Mouhijärveltä ei ole vielä löytynyt yhtään rautakautista kalmistoa. Kuitenkin siellä oli 1540 jo32 kylää, joista 12 maksoi papille ruokalisän rukiina ja jotka siis teorian sekä edellä todettujen kokemusten mukaan ovat varhaiskeskiaikaisia, suunnilleen Ilsoja 1250 väliseltä sataluvulta. Ensinnä on viljelyksiäruvettu raivaamaan Mätik-köjärven rannoille, missä on Selkeen jakokunnan suuri kantakylä Selkee (11 taloa, vero 42). Se oli samoin kuin muut jakokunnan kylät, Mierola ja Vestola, ruisruoka-lisän maksaja. Toinenkin saman järven rannalla sijainnut kylä, Uotsola, maksoi ruisruokalisää ja on siis ainakin 1200-luvulta. Järvestä ja Salmenjoesta etelään
si-jainneet lirola, Kiili, Ryyskä, Tuisku ja Lampinen ovat kuuluneet Karkun Ranta-kunnan jakokuntaan jamaksaneet voiruokalisää. Ne on siis perustettu ilmeisesti vasta
1300- tai 1400-luvullaRantakunnankylistäkäsin.
Toinen Mouhijärven vanha asutuskeskus syntyi Tupurlanjärven ympärille. Siellä on ollut Häijään jakokunta, johon kuuluivat ruisruokalisän maksajat Häijää 1. Vuorioi-nen jaTupurla sekä näitä kahta nuoremmat voiveron suorittaneet Saikkala, Tiisala ja Mustanoja. Varhaiskeskiaikaiseen asutuskerrostumaan kuuluivat lisäksi Ryömälä, jollaon myöhäiskeskiaikainen mutta kantakyläänsä paljon isommaksi kasvanut Sal-mi, sekä Hermola, jonka tytärkyliä ovat Valkama ja Rienilä. Kairila on myöhäis-keskiaikainen, yksinään jakokunnan muodostanut voiruokalisän maksaja, ja Metsä-kylä onkaikkein nuorintakeskiajanlopun asutuskerrostumaa.
Kirkkojärven rannalla oli aikaisemmin mainittujen Selkeen jakokunnan kylien lisäksi Eskolan ja Tervamäen varhaiskeskiaikaiset kylät. Yliskallo on myöhäiskeskiajalta, tosin talo- ja veroluvusta päätellen (6 taloa ja vero 22) jo 1300-luvulta. Kauempana Mouhijärven rannoilla olivat ruisruokalisän maksaneet Vesuntila ja Karinkylä sekä niitä nuorempi ruotsalaiseen kymmenysoikeuteen kuulunut Yliskallon tytärkylä Pyö-räniemi. Selkeestä pohjoiseen olivat vielä myöhäiskeskiaikainen Hyynilä (taloluku 9
ja veroluku 36 osoittavat kuitenkin kylän saaneen alkunsa ainakin jo 1300-luvulla)
sekänuoretMurtoja Kortejärvi.
Suodenniemellä on ollut kaksi voiruokalisän maksajaa,Leppälammi ja Märkätaipale, jotenne lienevät jo varhaiskeskiaikaisia ja tällä suunnalla siihen aikaan asutuksen uloimmalla rajalla. Kaikki muut ovat myöhäiskeskiajan asumia: Pajuniemi ehkä vanhin (6 taloa, vero 20) ja seuraava Kittilä (6 taloa, vero 16), joka on mainittu lähteissä jo 1390, sekä edellisiä nuoremmat Jalkavala, Kouraniemi, Suodenniemi, Koivuniemi ja Pohjakylä. Lavian ainoa maakirjakylä 1540 oli Lavia, jossa oli 8
il-meisesti hajallaan sijainnutta taloa.111 Vero oli yhteensä 23. Kaikki talot maksoivat
111) 1640-luvulla Karhijärven ympärillä oli Lavian kylän lisäksi viisi muuta asumaa. Papunen 1952s. 167 168.
*
voiruokalisää jaovat mikäli talo- ja verolukuvertailut pitävät paikkansa aikaisintaan 1300-luvulta. Asutus on ollut siis parin vuosisadan ajan kaukaisinta, oikeastaan jo keskellä jatkuvasti käytössä olleitakarkkulaisten erämaakappaleita.
Suur-Sastamalan keskiaikaiset uudiskylät ovat ilmeisesti syntyneet pitäjän vanhoille eräsijoille. Rantakunnan jakokunta ulottui Mouhijärven tärkeimmälle vesiväylälle Salmenjoelle asti, ja joitakinrippeitä Karkun omistuksista Mouhijärvellä ja Suoden-niemellä oli vielä uudella ajalla jäljellä.112 Karkun vanhan kirkon liepeillä asunut Olavi Haro omisti 1550 neljänneksen Huhtamo-ja Sävijoen Suodenniemen pohjois-osissa sijainneista rantaniityistä. 113 Kiuralan lipponen omisti isonjaon aikaan niityn Mouhijärven Häijäässä, koko Kiuralan kylä Kairilassa ja sen tytärkylän Tyrisevän Runkka Runganmaan Suodenniemellä.114 Jassalalla ja Raipiolla oli niittyjä
Terva-mäenkylässä.115
On myös viitteitä siitä, että tyrvääläiset ovat olleet valtaamassa Mouhijärven ja Suodenniemen niittyjä. Vuonna 1550 sanottiin, että Tuiskulan kylän Lasse Tuisku
oli perinyt apeitaan Juho Käyrältä osan edellä mainituista Huhtamo- ja Sävijoen rantaniityistä. Eräs Juho Käyrä asui 1540-luvulla Tyrvään Rautajärven 1. Pohjalan kylässä.116 Toisen samanaikaisen asiakirjan mukaan Tuiskut vaihtoivat Tyrvään Järvenpään Heikin omistamia niittyjä Mouhijärven Metsäkylästä.117 Tämän Heikin lisänimi oli Rouhu, ja samaan aikaan asui Rouhuja myös aivan Metsäkylän naapu-rissa, Häijään jaHermolankylissä.
Mouhijärven ja Suodenniemen nimistössä on koko joukko karkkulaisia aineksia.
Edellä mainittu Olavi Haro oli kotoisin Kyynelän talosta, jota keskiaikana oli asu-nut Kyynenpojan suku. Suodenniemen Pohjankylässä eli 1550-luvulla Martti Kynä 1. Kynäpohja (vrt. hopeaveroluettelon
Oleff
Kynä 1571 ja vuoden 1559 maakirjan Monen Kynä). Karkun Keinuun kylässä asui Pakasten taloa ensimmäisten maakir-jojenmukaan Juho Pahainen, Mouhijärvellä on Pakkalan kylä jaKauniaisissa Lauri Pakula vuosina 1546—53. Karkun kylässä eli 1540-luvulla Erkki likkerä, ja Mouhi-järven Hyynilän varakkain talo oli likkilä (jo 1555 likilän). Hyynilässä on muitakin karkkulaisnimiä: Puiskot ovat jokoKarkun Puiskolasta tai Koivukylän Puiskoja ja Toijaiset Toijalan kylästä. Edellä todettiin Kairilassa olleen Kiuralan niittyjä, mutta kylän nimikin on kiuralalainen: siellä asui 1500-luvun puolivälissä Paavo Kairi 1.Kairinen. Karkun Rikaisissa eli Ryömän suku, ja Mouhijärvellä on Ryömälän kylä, Suoniemen Ruolahdella asui Jaakko Tiainen 1546, jonka sukulaisia lienevät Mouhi-järven Tupurlan Tiaiset. Vihtiälässä on Punkan talo, jonka isäntä Luukas Punkka
112) Rantakunnan jakokunta Mouhijärvellä MHA A 28: 16/5—6,A 26 b:6/1.
113) VA,J.O. Ranckenin kok.nro 129.
114) MHA A26a; 1/2.
115) MHA A28: 1/10.
116) VA,J.O. Ranckeninkok.n:o 129.Tyrvään maakirjat 1540-luvulla.
117) VA,J.O.Ranckenin kok.nro 128.
mainitaan 1546—58, ja Mouhijärven Kortejärvellä eli samaan aikaan Matti Punkka.
Satakunnassa muutoin ainutkertainen Huidan nimi on jokseenkin varma merkki asukkaiden siirtymisestä Karkun Huidasta Suodenniemelle ja Lavialle. Sekä Leppä-lammilla että Koivuniemessä eli Huidia 1500-luvulla, ja Lavian Huidasta puhutaan vielä eräomistustenyhteydessä.
Kyrö
Ruokalisäluettelot eivät valaisekaan muun Ylä-Satakunnan niin kuin Tyrvään ja Kar-kun asutushistoriallistakehitystä. Kyrön keskiaikaisenkirkko-ja hallintopitäjän
alueel-ta onvähän asiakirjalähteitäkin, jotenseuraava kuvaus asutuksen etenemisessä Kyrös-sä tapahtuu kylien talo- ja verolukujen, jakokunta- jaomistussuhteiden sekä jossakin määrin paikannimien perusteella. Tällöintäytyy tyytyä vain päälinjoihin.
Kyrön pitäjän eteläosassa, Aloon neljänneksessä, on ainakin kaksi kylää, joiden asu-tus juontuu jorautakaudelta. Ne ovat Mahnala ja Kemijärvi. Mahnala olikin 1540 pi-täjän suurimpia kyliä: siellä oli 11 taloa javero 60. Heinijärvi oli melkein sen vertai-nen: taloja oli 10 ja vero 45. Mahnala oli suuren jakokunnan kantakylä, jonka
mui-ta osakkaita olivat Rikala, Lemmakkala, Sasi, Sarkkila jaPalo Enonselän itäpuolella ja Mahnalanjoenvarsilla sekä Sirkkala ja Jumesniemi Enonselän länsipuolella. Edel-lä luetelluista kylistä lienee Muotialakin rautakautinen; suurin veroluku oli kuitenkin Sarkkilalla (28). Palo on sijainnista jakokunnan perukoilla ja nimestä päätellen suh-teellisen myöhäinen, ehkä kuitenkin 1300-luvun asuma (vero 21). Se oli ainoa jako-kunnan kylä, jossa käytettiin härkiä vetojuhtina. Myös isäntien nimistö on vieraan tuntuista: Enevald Fredrikinpoika jaOlavi Makkarus tuskin ovat suvultaan alkuperäi-siä kyröläisiä. Samaa voitaneen sanoa Paloa jonkin verran vanhemman Sasin (Sas-sin, Sassilan) kylän asuttajista. Kylän nimi kirjoitetaan esim. 1546 Sasse, mikä
vii-tannee alasaksalaiseen vaikutukseen. Vertailun vuoksi mainittakoon myös Mahnalan isäntien lisänimet 1540-luvulta: Äkköinen, Susi, Kurittu, Inna, Hinkka, Vihattu,
Ku-jala, Rautia, Sutari jaKauppila. Näistäosa tuntuu olevan hyvin vanhaa suomalaista sukunimistöä.
Heinijärvi oli isonjaon aikaan omana jakokuntanaan, mutta 1631 sillä oli Vanajan jakokunnan kylien, Vanajan ja Kierikkalan sekä Laitilan kanssa yhteinen
Heinoo-maa, josta sen isännät sanoivat omistavansa jokakolmannen puun.118 Edellä
maini-tut kylät ovat siten joskus muodostaneet omistusyhteisön, jonka kantakylä on ollut Heinijärvi. Kierikkalallakin on huomattavasti ikää: siinä oli 1540 taloja 6 ja veroa 30. Sen isännistä oli NiiloPylsy kyröläisten takuumiehenä ns. Davidin kapinan loppu-selvittelyssä 1439 ja lautamiehenä 1442, mikä osoittaa hänen kuuluneen pitäjän
va-118) VAnn3; 359v,
14
kiintuneisiin, johtaviin sukuihin.119 Laitilan nimismiestalo on syntynyt ehkä 1200-lu-vun lopun tai 1300-luvun alun hallinnollisten järjestelyjenaikana liikenteen kannalta tärkeään vesikapeikkoon.120
Kalkunmäen, Herttualan, Kyröspohjan 1. Käkelän, Kuotilan jaTokoisen ulkopalstat ovat olleet toistensa lomassa yhtenäisellä alueella Heinijärven ja Tuokkolan maiden välissä. Tämä viittaa alkuperäiseen omistusyhteisöön. Kyröspohjalla ja Herttualalla oli isonjaon aikana yhteiset Korsun jaLammanmaan ulkopalstat sekä Kuotilalla ja Tokoisella pitäjän rajamailla oleva laaja, yhteinen Kyröjoenmaa.121 Kalkunmäen Poikkimättäänmaa oli ja on edelleen Herttualan maiden takana Haukijärven ja Pa-rilan rajalla. Vanhin näistä kylistä on ilmeisesti Kalkunmäki, jossa 1540 oli 10 ta-loa (sen vero 62 on suurempi kuin Mahnalan), jotense on iältään hyvin mahdolli-sesti rautakautinen, vaikka toistaiseksi sen mailta ei olekaan löytynyt kalmistoa.
Kyröspohjan edullinen sijainti, sen suuri veroluku (40) sekä monet eräomistukset viittaavat myös ainakin varhaiskeskiaikaan, kun sen sijaan Herttuala, Kuotila ja Tokoinen ovat jonkin verran nuorempia. Todennäköisesti Haukijärvi ja Parila on perustettu tämän omistusyhteisöntakamaillekeskiajan lopulla.
Mainittakoon tässä yhteydessä myös Suoniemen Tyrisevän Läykin talo Hämeenky-rössä ollut ulko-omistus. Maanjako-oikeudessa 1802 sanottiin sen olleen olemassa
ikivanhoista ajoista saakka ja sijainneenKalkunmäen metsäpalstan vieressä Herttua-lan maiden rajalla Heinijärveen juoksevan puron rannalla.122 Kalkunmäessä esiin-tyy Läykki-nimi ensi kerran talonnimenä 1546 ja Tyrisevällä 1558. Koska Tyrise-vän Läykki on ruisruokalisän maksajana todennäköisesti varhaiskeskiaikainen, mah-dollisesti siirtyminen Karkusta Hämeenkyröön on tapahtunut jo keskiaikana ja edel-lä mainittu omistus siten on hyvinkin vanhaa karkkulaista perua. Mouhijärven Ryy-mällä oli myös niittyjä Hämeenkyrön Parilassa, jaon ehkä syytä huomauttaa myös nimiyhtäläisyydestäSuoniemen Pintsi Hämeenkyrön Pinsiönmaa.
Kala-apajina tärkeät kosket ovat usein olleet yhteisomistuksessa, joten niiden ran-noilleon asutus tullutmyöhään. Näin näyttää olleen Kyröskoskenkin laita(ks. edellä s. 47). Varhaisimman tämän tärkeän vesireitin partaille on tultu Uskelaan, joka
ni-mestään päätellen on ensinnä ollut veneiden 1. uskojen valkama. Vuonna 1540 siellä oli 6 taloa ja veroa maksettiin 35/24 koukkua. Asutuksen nuoruutta osoittaa myös se, että Uskela, Tuokkola, Myllymäki, Timi ja Turkkila olivat isossajaossa kukin omana jakokuntanaan ja että ulkopalstoja oli vähän. Uskelalla oli Tuokkolan mai-den takana Takamaa ja Niinenmaa, mikä viittaa kylien alkuperäiseen
omistusyhtey-teen.
119) REA 476, FMU 111 2441.
120) laiti-sanastaks. SKESII art.,laita.
121) Kyröjoenmaa urfjeld, Hämeenkyrönmaanjako-oik.pk. 15.6. 1787,VA.
122) Hämeenkyrön maanjako-oik.pk. 2.4. 1802, VA.
Jo rautakaudella oli Viljakkalanselän rannoille syntynyt asutuskeskus. Kalmistoja on löytynyt Viljakkalan ja Inkulan kylistä. Molemmat olivat pitäjän suurimpia 1540.
Edellisessä, joka samalla oli kirkonkylä, oli 13 taloa ja vero 72 eli kolme täyttä koukkua. Inkulassa oli .10 taloa javero 56. Näitä jonkinverran nuoremmilta, mutta
kuitenkin varhaiskeskiaikaisilta vaikuttavat Hiiroinen, Harhala, Sontu ja Särkkä, kun
taas Ahonkylä, Hietikko, Salo 1. Haveri sekä varsinkin Karhee ovat nuorempaa ker-rostumaa, todennäköisimmin vasta myöhäiskeskiajalta. Vuonna 1540 Karheessa oli 3 taloa, muttaverovain 7.
Inkulan pohjoinen naapuri, Luhalahden rannalla oleva Sipsiö on myös jo rautakau-delta. Vuonna 1540kylässä oli 5 taloa, vero 22. Luhalahti oli samansuuruinen, mut-ta vielä näitä suurempia ovat taloluvultaan Rautamäki ja Röyhiö. Vuonna 1540 vii-meksimainitussa oli 9 taloa javero 30. Röyhiöniemi ja Helle ovat ehkä myöhäiskes-kiaikaisia.
Taivalkunnan asutus on nuorempaa kuin Viljakkalan. Siihen kuuluneista Urjaisista, Räystöstä, Untilasta, Kostulasta, Pyöräniemestä, Hirvolasta jaOsarasta ei ole
löyty-nyt kalmistoja. Urjainen on ilmeisesti vanhin; vuonna 1540 siinä oli 8 taloa ja vero oli 38. Koska Taivalkunnan jakokunnanmaat ovat ulottuneet lounaassa Vaivianne-van toiselle puolelle pitkälti Vesa- ja Alhonjärven suuntaan aina Mouhijärven rajalle asti, niin että Kirkkojärven ja Pappilan- 1. Kyrösjoen rantakylien pääsy kohti länttä on katkaistu, vaikuttaa tämän jakokunnanasutus vanhemmalta kuin Tuokkolan, Us-kelan ja Järvenkylän. Näin ollen sen synty asettuisi Viljakkalan viikinkiaikaisen sekä Tuokkolan ja sen naapurin ehkä 1300-luvulla syntyneen asutuksen väliin, 1100- ja 1200-luvuille. Taivalkunnalla oli 1600-luvulla runsaasti ulkopalstoja eri puolilla pitä-jää;ehkä osa niistäon hankittujoaikaisinkeskiajalla.
Ikaalisten puolella ovat edellä mainitun Sipsiön lisäksi rautakautisia ainakin Kilvak-kala ja Höytölä, joissa on kalmistoja. Jälleen korkea ikä kuvastuu myös vuoden
1540 talo-ja veroluvuissa: Kilvakkalan kumpikin luku oli Ikaalisten suurin (12 taloa ja vero 64) ja Höytölän (veroluku 45) kolmanneksi suurin. Taloluvultaan suurempia olivat Röyhiö jaIkaalinen(9 taloa), Miettinen(11) jaRiitiälä (10). Miettisen verolu-ku oli 48, Riitiälän 45 ja Ikaalisten 43. Olisi odotuksenmukaista, että Ikaalisten, Miettisten ja Riitiälän mailta löytyisi tulevaisuudessa viikinki- tai ristiretkiaikainen kalmisto. Sattumoisin juuri Höytölä on varhaisimmin päässyt Kyröstä säilyneiden asiakirjojenlehdille. Sen asukkaita mainitaan 1418.123
Ikaalisten suurin jakokunta on ollut Kilvakkala. Siihen kuuluivat kantakylän lisäksi Viljala, Sammi ja Nummi. Ikaalisten jakokuntaan kuului myös Läykkälä ja Kaapi-maan jakokuntaan Haapimaa, Kurkela ja Kotkainen 1. Jaskara. Muut kylät olivat
123) FMUII 1543.
yksin omana jakokuntanaan.Niiden keskinäistä ikäjärjestystä on sen vuoksi vaikeata määritellä, mutta ehkä on syytä luetella ne ja edellä mainitut viisi kylää veroluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä: Karttu (37), Tevaniemi (35), Viljala (32), Kiiala (30), Kallionkieli (27), Vatula (25), Sammi (24), Vatsiainen (23), Heittola (19), Kaa-pimaa (16), Kurkela (15), Kalma (13), Sikurla (12), Läykkälä (11), Lentola (9), Karhoinen (9), Kolkko (9), Kalli(8), Sarkkila (7), Nummi (5), Muumäki (5) ja
Jaska-na (2).
Hämeenkyrön ja Ikaalisten asutus on tietysti levinnyt Kyrösjärven vesireittiä pitkin etelästä pohjoiseen, ja ehtinyt nousta Kyrösjärven pohjoispäähän jo 1000-luvulla tai ehkä jo aikaisemminkin. Sen jälkeenon varhaiskeskiaikana asutus tihentynyt
huo-mattavasti, sillä suuri osa edellä luetelluistakylistä lienee syntynyt 1100- ja 1350-lu-vun välillä. Varmoiksi keskiajan lopun uudisraivauksiksi jäävät vain Karhee, Hauki-järvi, Parrila, Pakula,Pukara jaMuumäki.
Aitta keski- ja uudenajan
vaih-teesta. Kontin talon aitta
Jämi-Järven Kauppilankylästä vuodel-ta 1553. Museoviraston kuva-ark./valok.N. Valonen 1945.
Keskiajan kuluessa kyröläiset uudisraivaajat ehtivät asettua myös Jämijärven ja Parkanonjärven rannoille. Jämijärvelle syntyi Jämijärven jakokunta, johonkuuluivat Jämijärven 1. Pitkänniemen, Kauppilan, Konttilan ja Peijarin kylät. Soinila ja Kie-rikkala olivat omina jakokuntinaan.Suurin talo- javeroluku oli Jämijärvellä (4 taloa
ja vero 14). Jämijärvi on verrattuna Ikaalisten kylien vastaaviin lukuihin nuorta asutusta, aikaisintaan 1300-luvulta.
Parkanossa oli 1540 vain Parkanon kylä, tosin jo silloin jakaantuneena Alaskyläksi, Parkanoksi ja Linnankyläksi. Kaikkiaan oli maakirjakylässä 9 taloa ja veroa 29.
Linnankylän Niilo Olavinpoika Linnan talo on ollut olemassa joennen vuotta 1540, ja se oli Ylä-Satakunnan pohjoisin keskiaikainen asuma.124 Koska Parkanon
suu-124) Jokipii 1971s.37,
rimman talon, Laadun veroluku oli 4/24 eli suurempi kuin mikään Jämijärven talojen veroluvuista, oli varsin todennäköistä, että asutus on noussut Parkanoon sitä kautta Pohjanmaalle vievän vanhan taivallustien varteen aikaisemmin kuin Jämijärvelle, siis ainakin 1300-luvulla.
Pirkkala
Nokianvirran eteläpuolella on ollut suuri Taivalkunnan jakokunta, jonka alueella on useita rautakautisia kalmistoja. Keskiaikana sen kyliä tai yksinäistiloja olivat Haa-paniemi, Lukkila, Kassila, Vastamäki, Memmola, Kennoila, Kohmala 1. Skinnarla, Nokia, Tyrkkölä, Taipale, Sattula, Viholla jaHauroinen. Näistä kookkaimpia ovat Vi-holla ja Kohmala, joidenveroluvut olivat 18 ja 17. Ne ovat myös ilmeisesti
molem-mat jo rautakautisia kuten ehkä myös Memmola ja Hauroinen. Jo aikaisemmin (s.
46 ja 64) on puhuttu kirkon ja maallisen rälssin jakokunnan alueella olleista val-tauksista. Kalmistot ovat juuri näillä valtauksilla, mutta tämä ei suinkaan todista si-tä, että Haapaniemi, Tyrkkölä ja Taipale olisivat vanhinta asutusta, vaan päinvas-taista: kirkko on saanut haltuunsa niitäyhteisalueita, joilla lähikylien kalmistot
sijaitsi-vat jasen lampuotikylät on perustettu vasta keskiaikana. Samoin ei ole lainkaan sel-vä, että Nokiankartano on syntynyt vanhalle asutulle maalle, vaan samoin kuin Viik entisellepitäjäyhteisönkosken partaalla omistamallekalastus-ja palvontapaikalle.
Pirkkalan jakokunnan alueella sijainneet Taivalkunnan jakokunnan ulkopalstat ja niityt osoittavat viimemainitun olleen asutukseltaan vanhemman kuin Pirkkalan ky-län, joka myös on rautakautinen ja saanut ehkä jo rautakauden lopulla tavallista suuremman merkityksen kauppapaikkana. Se kasvoi nopeasti ja 1540 siinä oli 17 taloajaveroluku 68. Keskiaikana sen takamaille syntyiTopparilan kaksitaloinenkylä.
Sankilan jakokunnan kylistä lienee vanhin 7-taloinen Sikoinen (vero 44) ja muut (Tanila,Koitoniemi ja Sankila) myöhäiskeskiaikaisia.
Nokianvirranpohjoispuolellaolevistakylistäon rautakautinen ainakin Korvolan kylä, jossaon useita kalmistoja (1540 siellä oli 7 taloa ja vero 21). Kankaantaan mailta ei ole löytynyt kalmistoja, ja nimikin viittaa myöhäisempään asuttamiseen. Kuiten-kin Kankaantaan kylässä oli 1540 jo 10 taloa (vero 47), joten se on seudun van-himpia, ehkä varhaiskeskiajan alulta. Korvolan ja Kankaantaan väliin muodostui Haaviston ja Laajanojan yhteinen jakokunta, jonka molemmat kylät ovat selvästi naapureitaan nuorempia.
Harjun 1. Hyhkyn jakokuntaulottui Maatialasta Pispalaan asti. Sen kantakylä Hyh-ky on ilmeisesti rautakautinen. Vuonna 1540 siinä oli 7 taloa javero oli jakokunnan
suurin eli 31. Muut kylät (Maatiala, Pitkäniemi, Villilä, Jurvala, Rahoila, Tohloppila, Vaakkola, Kaarlela ja Pispala) lienevät ainakin suurimmaksi osaksi jo varhaiskeski-ajalla. Niistä nuorimpia ovat verolukujenperusteella JurvalajaVaakkola.
213
seutu
keskiajalla
Kuten tavallista on Tammerkosken tärkeän kalastamon rannat luovutettu suhteelli-sen myöhään asutukselle. Jakokunnankantakylä oli Koski, jossa 1540 oli 6 taloa ja vero pitäjän suurimpia: 54. Muut jakokunnan kylät Hatanpää, Pyynikkilä, Laiskoila, Eerikkilä ja Kyttälä olivat pieniä, korkeintaan kolmen talon kokoisia ja todennäköi-simmin vasta myöhäiskeskiajalta. Pyhäjoen ja Hatanpään välinen Pyhäjärven etelä-rannan asutus on myös nuorehkoa: suurinkylä on Naistenmatka(5 taloa,vero 23).
Pirkkalan pitäjän suurimmat kylät olivat Tammerkosken itäpuolella pitäjän laitamil-la. Nimestään huolimatta on Takahuhti rautakautinen; sen alueelta on löytynyt pari kalmistoa. Vuonna 1540 siinä oli 27 taloa (vero 115). Kylän isäntien sukunimet (Pylsy, Kalamies, Rahoinen, Harra, Linna, Kässä, Kokkoi, Loima, Kolari jaRökäs)
viittaavat täysin suomalaiseen asutukseen, joten mistään nopeasta keskiajan kuluessa tapahtuneesta joukkosiirrosta tuskin voi olla kysymys, vaikka asukkaiden joukossa onkin mm. Kauppi Suomala. Osittain toisin on Messukylän laita. Vuonna 1540 siinä oli 26 taloa ja vero 126 eli pitäjän suurin. Nimistö on kuitenkin osin vie-rasperäistä: Seländi, Klipping, Viia, Turdo, Hurinki ja Finni. Tämä merkitsee siirty-mistä tapahtuneen ruotsalaiselta alueelta hämäläisen väestön keskuuteen (alkuperäis-tä suomalaista ainesta sukunimistössä edustavat Parainen, Viluinen, Iloinen, Valli-nen. Käki, Kopoi, Kielas, Muotia ja Tauskoi). Kylän alueelta on löytynyt Vilusen-harjun kalmisto, mikä osoittanee asutuksen suomalaisenytimen olevan
varhaiskeski-aikaistavanhempaa.
Messukylän ja Takahuhdin kylien naapuriin ilmestyi keskiajan kuluessa useita
mui-ta; Otavala, Järvensivu. Hallila, Innola sekä Vehmaisten jakokunta, johon kantaky-län lisäksi kuuluivat Hyllilä jaRasula. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta kukin kylä muodosti oman jakokuntansa, mikä on merkki asutuksen suhteellisesta nuoruudesta.
Kuitenkin se oli 1400-luvulle siirryttäessä tihentynyt niin paljon, että todennäköisesti 1430-luvulla perustettiin Messukylänkappeliseurakunta.
Rautakautinen asutus oli yleensä pysytellyt itä—länsi-suuntaisen harjumaaston
tun-tumassa Pyhäjärven ja siihen idästä päin laskevan Kaukajärven vesireitin rannoilla.
Näsijärveä onpitkään kaihdettu; senrantakylistä lienee vanhin Lielahti, jossa 1540 oli 8 taloa (vero 29). Sen jakokuntaankuuluivat isonjaon aikaan sen
myöhäiskeskiaikai-set tytärkylät Niemenpää, Siivikkala jaKukoila. Ylöjärven pikkujärvien partaille oli
asutusta kuitenkin syntynyt jo rautakaudella. Ylöjärven kylän Mikkolan maalta on löytynyt viikinkiaikainen kalmisto. Se ja Keijärvi, jokaehkä myös on rautakautinen, olivat 1540 edelleen Ylöjärven suurimmat kylät. Ylöjärven kylässä oli 7 taloa ja ve-ro 34 jaKeijärvellä 9 taloa javero saman suuruinen. Niistä etelään sijaitsivat Teivaa-lan jakokunnan kylät Mäkikylä 1. Mäkkylä, Teivaala, Ilmarinen ja Eerikkilä, joista ainakin Mäkkylä tuntuu jo varhaiskeskiaikaiselta. Se oli ehtinyt vallata itselleen Kei-järvestä pohjoiseen olevan Ruomanmaan (Råånma 1542), niin että Ylöjärven tai
Keijärven tytärkylän Kuusenniemen 1. Kuusiston maat reunustivat sitä kahden puo-len.125 Mahdollisesti nämä omistusolot viittaavat alkuperäiseen suurempaan Ylöjär-ven jakokuntaan, johonkaikki edellä mainitutkylät ovat saattaneetkuulua.
Talo- ja veroluvuista päätellen on Aitolahden asutus suunnilleen saman ikäistä kuin Lielahden, siis lähinnä varhaiskeskiaikaista, mutta nuorempaa kuin Ylöjärven. Siellä on vanhin kylä Nurmi (7 taloa, vero 27), seuraavana Sorrila (6, 20). Huomattavasti pienempiä, ehkämyöhäiskeskiaikaisiaovatPalo, Partoila,Laalahti jaAitoniemi.
Ylöjärven edellä mainittujen kylien ja Aitolahden alueella ei ole Pirkkalan kantaky-lien ulkopalstoista mitään tietoja. Sen sijaan Ylöjärven, Keijärven ja Mäkkylän Ruomaanmaan pohjoispuolelta ja Teiskosta on useita merkkejä näistä omistuksista vielä uudelta ajalta. Nykyiselle Pohjois-Ylöjärvelle, Länsi-Teiskolle ja Teiskolle on ominaista sekä asutuksen että Pirkkalan, Lempäälän ja Vesilahden ulkopalstojen lo-mittaisuus. Tämä osoittaa näiden tienoiden kylien syntyneen entiselle erämaa-alueelle
vasta myöhäiskeskiaikana. Suuripiirteinen raja vanhan asutusalueen ja erämaa-alu-een välille on osoitettavissa. Se on alkanut Ylöjärven jakokunnan maiden luoteisnur-kasta Kyrön rajalta Kurkosten Kuivastasalosta, josta se on mennyt Parostenportaa-seen Veittijärven luoteispuolelle. Täältä raja on jatkunut 1549 rajapaikkoina hyväk-syttyjen Vahantavalkaman Vahannassa (main. Keijärven rajana 1549) ja Vahanta-salmen jaValkiankiven kautta Näsijärvelle jasen poikki Aitolahden jaTeiskonrajalle Tervakiveen, josta on alkanut suora jariidaton raja Tervakorven saran kautta Sor-rilan ja Palon Harvianjärvessä kulkevaan koillisrajaan.126 Heti Harvijärven pohjois-puolella on Rukojylhä, jonka nimi tuo mieleen samannimisen tärkeän rajavuoren Ala-ja Ylä-Satakunnanrajalta.
Rautakautisen Ylöjärven kylän eränkävijäsuvun Paroisen nimi elää edelleen tämän rajan tuntumassa Ylöjärvellä.127 Kylän ja sen suvun valtaukset on tehty viimeistään varhaiskeskiaikana. Samaa voitaneen sanoa Aitolahdenkylistä Nurmi jaSorrila. Näin ollen ehkä 1200-luvulta lähtien on ollut parin vuosisadan ajan raja, joka erotti
Rautakautisen Ylöjärven kylän eränkävijäsuvun Paroisen nimi elää edelleen tämän rajan tuntumassa Ylöjärvellä.127 Kylän ja sen suvun valtaukset on tehty viimeistään varhaiskeskiaikana. Samaa voitaneen sanoa Aitolahdenkylistä Nurmi jaSorrila. Näin ollen ehkä 1200-luvulta lähtien on ollut parin vuosisadan ajan raja, joka erotti