Tässä Loimijoen saviseuduksi sanottu alue käsittää Alastaron, Loimaan, Mellilän, Ypäjän ja Metsämaan pitäjät, joiden kylät kuuluivat keskiaikana Loimijoen seura-kuntaan ja hallintopitäjään. Jälkimmäiseen kuului 1540 (Oripäätä, Virtsanojaa ja Danskilaa lukuun ottamatta) kaikkiaan 64 kylää ja 8 yksinäistilaa, siis aivan
muu-102) VAmm 13: 159.
tamin poikkeuksin (Lappjoki ja Hennijoki)kaikki ne kylät, jotka ovat olleet maakir-jakylinäuuden ajan vuosisatoina. Keskiajan loppuun mennessä Loimijoen saviseu-dun asutus oli siis jo saavuttanut sittemmin pitkään säilyneen tiheytensä. Rautakau-den kalmistoja koko alueelta on löytynyt vain yksi: Alastaron Mälläisistä, mutta
senkään asutuksen yhtäjaksoinen jatkuminenkeskiaikaan ei ole varmaa. Kaikki hal-lintopitäjän kylät luettiin 1500-luvulla ruotsalaiseen ruokalisäalueeseen, joten sen mukaan asutus olisisaanut alkunsa aikaisintaanvasta 1200-luvun lopulla. Niukat asia-kirjatiedot kertovat, että Männistö ja Ilola olivat olemassa 1413, Torkkala, Mök-köinen ja Koenperä 1421 sekä Koski 1474.103 Suuri joukko pitäjän kylistä
maini-taan parissa tuomiokirjassa vuosilta 1511 ja 1513.104 Edellä mainituista ovat Tork-kala jaKoenperä kuitenkin talo- javerolukunsa sekä sijaintinsa perusteella nuorem-paakerrostumaa, joten pääosa kylistä on varsin todennäköisesti perustettu jo ennen
1400-luvun alkua. Varsinaiseksi suureksi Loimijoen asutuskaudeksi jäisi näin ollen 1300-luku.
Edellä on esitetty, että Satakunnan maakuntarajat ovat vanhempia kuin Loimijoen
asutus. Myös raja Ylänettä, Säkylää, Köyliötä ja Huittista vastaan on ollut ilmeises-ti olemassa ennen 1300-lukua siinä mielessä, että muinaispitäjien, Köyliön ja Huit-tisten asukkaiden maat ovat ulottuneet tietylle linjalle asti, jonka takana oli jaka-mattomia maita ja myöhemmässä vaiheessa eri pitäjistä tulleiden valtauksia. On varsin todennäköistä, että maakunnan miehet ovat käyneet Loimijoen varressa pyyntimatkoilla, vaikkakin Loimijoen hallintopitäjän alueelta on vain jokutieto tois-pitäjäläisen ulkopalstasta; Huittisten hallintopitäjään luettiin ja todennäköisesti Huit-tisten vanhojen rajojen sisäpuolella oli Hennijoen ulkopalsta, joka oli yhteisesti Vampulan neljänneksellä, lisäksi on eräitä epämääräisiä tietoja kokemäkeläisten Niini-joensuusssa sijainneista niityistä (ks. s. 111). Euran ja Köyliön kylien nimet eivät osoita varmasti Euran ja Köyliön pitäjien ulkopalstojen olleen niiden alkuna, vaan ne osoittavat pikemminkin, että jotkut euralaiset ja köyliöläiset ovat vain asettuneet
uudisasukkaiksi Koenjoen varteen. Jokien halkomat tasangot, joissa ei juuri järviä ollut, eivät olleet omiaan luomaan sellaista eräelämää kuin Pohjois-Satakunnassa ja Hämeessä, joissa maat on vallattu yksityisiksi eräsijoiksi. Koko laaja Loimijoen sa-viseutu oli taloudellisesti vähäarvoinen, kunnes maanviljelystekniikan kehittyminen varhaiskeskiaikana teki mahdolliseksi vallata se asutukselle. Maakunnan maa, jossa ei ollut vielä paljon yksityisiä valtauksia oli helppo julistaa avoimeksi kaikille haluk-kaille uudisraivaajille. Vuonna 1334 annettiin kuninkaallinen kirje, jossa heille myönnettiin neljän vuoden verovapaus ja ilmoitettiin, että kuka tahansa sai asettua linnanpäällikön tai voudin luvalla asumaan sellaiselle maalle, jota omistaja ei itse
103) FMU II 1418. 1671, IV3583.
104) FMU VII 5501, 5703.
voinut tai tahtonut ruveta viljelemään.105 Loimijoen jokilaaksojen asuttaminen oli kylläkin varmaan alkanut jo sitä ennen, mutta ehkä tämä julistuson vielä
voimista-nutniihin suuntautunuttaasutusliikettä.
Tulokkaatovat olleet enimmäkseen kai siltä alueelta, jonka yhteismaatakin Loimijo-ki on ollut eli siis Ala-Satakunnasta. Tätä osoittavat saviseudun pitäjien alasatakun-talainen murre sekä myös eräät paikannimet. Euran ja Köyliön nimistä mainittiin jo äsken; lisäksi ehkä kylännimi Piltola osoittaa asutuksen tulleen Kokemäeltä, jossa oli useita Piltoita. Mellilä-nimi viittaa Mälläisiin (ä jae vaihtelevat nimien kirjoitus-asuissa), jatämän nimi taas on Huittisiin, jossaon Mellejä ja Mälläisiä;Kesärlä-nimi viittaa myös Huittisiin, jossa sama nimi Käsäri on vaeltanut myös Kauvatsalle.
Yleensä loimijokelainen nimistö on kuitenkin niin yleislänsisuomalaista että sen pe-rusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä. Puhdasta varsinaissuomalaistakaan
panos-taei voi todeta.
Niin kuin nuorilla asutusalueillayleensä myös Loimijoella ovat jakokunnatetupäässä vain yksikyläisiä. Seuraavat kylät ovat kuitenkin olleet isonjaon aikaan samaa jako-kuntaa; Mökköinen, Hartoinen jaAuvainen(jakokunnan rajoja käytiin Kesärlää
vas-taan jo 1587);106 Sikilä ja Vahvala; Vännilä, Ilola ja Hennijoki; Metsämaa, Kallio ja Majanoja; Inkilä, Koenperä ja Lähde; Kuninkaitten, Eura ja Köyliö (kahden vii-meksi mainitun jakokunnan rajaa käytiin jo 1513);107 Hintsala ja Anninen sekä Koskenkylä ja Kankare. Eniten kahden tai useamman kylän jakokuntia oli alueen pohjoisosissa, mikä osoittanee asutuksen siellä olleen ensin harvaa, joten kantakylien laajoille maille oli tilaa myöhemmin perustaa siirtokyliä. Sen sijaan itse Loimi-, Niini-ja Karhulanjokivarren asutukselle oli tyypillistä se, että kukin kylä sijaitsi rinnakkain omien rajojensa sisällä joenvarressa ja kylien maat ulottuivat suikalemaisesti jokien välisellevedenjakajalle.
Ainoina viitteinä kylien keskinäisten ikäsuhteiden määrittämiseen ovat jälleen niiden talo- javeroluvut. Niiden mukaan Alastaron vanhimpia kyliä ovat Mälläinen (7 taloa, vero 33), Lauroinen (7 taloa, vero 30), Ilola (4 taloa, vero 24), Mökköinen (4 taloa, vero 22) ja Tammiainen (8 taloa, vero 22). Loimaan vanhin asutuskeskus on kai-kesta päätellen ollut vanhan kirkon tienoilla. Siellä 1540 Vesikosken taloluku oli 6 ja vero 33, Hirvikosken 4 javero 28. Kansa väittää Karsattia vanhimmaksi, mutta sii-nä oli 1540 vain 3 taloa ja vero 7. Pohjoisempana ovat suurimmiksi ehtineet uuden ajan alkuun mennessä kasvaa Inkilä (6 taloa ja vero 25) ja Kuninkaitten (4 taloa, vero 24).
Asutus on kuitenkin ensin edennyt pitkin Loimijoen vartta ylöspäin, koska Manni-nen ja Ypäjä näyttävät olevan suhteellisen vanhoja kyliä: edellisessä oli 4 taloa ja
105) REA 74 106) VA nn62: 136.
107) EMU VII5703.
vero 24, jälkimmäisessä 8 taloa ja vero 32. Mellilän kylistä lienevät vanhimpia Mel-lilä (5 taloa, vero 20), Pappinen (6 taloa, vero 17) ja Viivainen (5 taloa, vero 17).
Satakunnan kaakkoisperukoille perustetut Iso- ja Vähäperä ovat ehtineet vuoteen 1540 mennessä laajentua niin, että Isossaperässä oli 4 taloa javero 22 sekä Vähäs-säperässä 5taloajavero32.