Keskiajan asumakartanoitaovat olleet Euran Lähteenoja, Kokemäen Vuoltee, Ulvi-lan Sunniemi, Isokartano ja Anola, Yläneenkartano, Pirkkalan Penttilä 1. Niemen-pää, Viik ja Nokia, Kangasalan Vääksy sekä Vesilahden Laukko ja Tottijärvi. Näis-tä ainoastaan Vääksyn kartanon muodostaminen tunnetaan lähteistä, muiden synty jää muinaisuuden hämärään. Ne ovat kuitenkin Satakunnan rälssiomistuksista mie-lenkiintoisimpia, jotenniitä koskevia tietojaon syytälähemmin tarkastella.
Tunnettu on lappalaistarina pirkkalaispäällikkö Matti Kurjesta. Sen on kirjallisuu-dessa ensi kerran esittänyt Johannes Schefferus Lapponia-teoksessaan 1674.24 Myö-hemmin liitettiin Matti Kurjen nimi Pirkkalan Nokian kartanon yhteyteen, niin että hän olisi ollut sieltä kotoisin.25 Tietysti myös Vesilahden Laukon Kurkia on arveltu hänen jälkeläisikseen.Vesilahtelainen 1844 julkaistukansantarina väittää hänen saa-neen Laukon palkinnoksi Pohdosta saamastaan voitosta.26 Suomessa on todella elä-nyt 1300-luvulla huomattavassa asemassa ollut suku, joka käytti lisänimeä Kurki.
Kokemäellä toimi laamannina 1362 Jeppe Korke 1.Kurke, joka oli myös Turussa kaupanvahvistajana 1373. Hän tai hänen samanniminen poikansa omisti 1383 Va-najassa Niemenpään perintötilan.27 Todennäköisesti hänen tyttärenpoikansa oli rita-ri, kuninkaanneuvos Niilo Kurki, joka käytti sukunimeäKurka, Korke tai Kurke ja vaakunansa tunnusmerkkinä kurkea.28 Säilyneistä lähteistä ei voi suoranaisesti
tode-ta hänen mahdollisia yhteyksiään Satakuntaan, mutta jotakin merkitystä on
katsot-tava olevan sillä, että kaksi hänen veljenpoikaansa ja perillistään on muuttanut asu-maan sinne. Toinen näistä, Olavi Svärd vanhempi, omisti n. 1460 mm. Kokemäellä Ylistaron tienoilla tiluksia, joiden ostoluonteesta ei ole tietoa.29 Toinen oli Jeppe Kurke (main. 1418—55), jonka asumakartanona Vesilahden Laukko jo
todennäköi-sesti oli.30
Olavi Svärd vanhempi sai 1452 lopullisesti haltuunsa Ulvilan Sunniemen, joka oli hänellä jo aikaisemmin ollut panttina Filpus Kaarlenpojalta (ns. Odygd-sukua).
Tämä taas näyttää jollakintavalla kuuluneen Svärd-Kurki-sukupiiriin.31 Piispa Pentti oli antanut Sunniemen vaihdossa laamanni Jaakko Andrissanpojalle 1300-luvun alussa, ja äsken mainittu laamanni Jaakko Kurki oli todennäköisesti Jaakko Andre-aanpojan tyttärenpoika.32 Filpus Kaarlenpoika on siis perinytKurki-suvun tiloja.
Hä-24) Schefferus 1963s.94-95, 103 25) Brakel 1829 s. 89.
26) Bomansson 1866 s. 19.
27) REA 177, 221,EMU 1913. Anthoni ÄSFIIs.207.
28) An ihoni ÄSFII s. 162-3.
29) Niilo Kurjen, Olavi Svärd vanhemman ja JeppeKurken sukulaissuhteista ks. Anthoni ÄSF II s. 160—
161,207 ja myös Anthoni 1970 s. 84, 167.Olavi Svärdin omistuksesta Kokemäellä FMU IV3222. An-thonisanooSune Sunenpojan pantanneen yhden tilan Ylistarossa 1419Olavi Svärdille, pitää olla Pentti Lyde-kenpojalle,FMUII 1562, Anthoni 1970s.351.
30) Ks. s.228n.36, jossamainittuJeppeskvarn osoittaaJeppeKurken todella hoitaneen Laukon taloutta.
31) Anthoni 1965s. 159-160,Anthoni 1970s.84.
32) Anth oni 1970s.84.
nen veljensä Tuure Kaarlenpoika oli 1405 Pirkkalassa tutkinta- ja oikaisukäräjien lautamiehenä, vuonna 1427 hän vahvisti sinetillään Ylä-Satakunnan kihlakunnantuo-mari Pentti Lydekenpojan jaKangasalan miesten sovinnon Sarsakoskesta ja 1418 hän yhdessä veljensä, Olavi Svärdin ja Jeppe Kurken kanssa oli läsnä Henrik Svär-din häissä javahvisti tämän huomenlahjan nuorikolleen.33 Joskus ennen vuotta 1450
jaettiin Nokian Emäkosken apajia, ja silloin Maatialan ja Viikin osuuksien halti-joina esiintyivät Tuure Kaarlenpoika ja Jöns Tuurenpoika, jokaoli selvästikin edelli-sen poika.34 Nokian kartanoa ei tässä yhteydessä mainita, se tulee lähteisiin vasta
1505.35 Se oli ehkä alun perin osa Viikki-Maatialan suuromistusta, joka oli siis 1400-luvun alussa Odygd-suvun jäsenten hallussa. Nyt voi kysyä, oliko tämä suku perinyt Viikinkin Kurjilta, koska se oli muuallakin saanut haltuunsa Svärd-Kurki-sukupiirin tiloja. Tämä mahdollisuus on todella olemassa, ja näin ollen voi ajatella vanhinta Jaakko Kurkea, laamannia, myös Pirkkalan pitäjän keskeisimmän vanhan kokoontumis-ja kulttipaikan (ks. edellä s. 66) omistajaksi. Mikä yhteys hänellä
sit-ten onkansantarinoiden MattiKurkeen, jääarvoitukseksi.
Vesilahden Laukosta oli 1416 ainakin yksi tila Turun tuomiokirkon arkkitehtinä,
to-dennäköisesti ahvenanmaalaisella Johannes Anundilla. Hän lahjoitti sen silloin Py-hän Johanneksen alttarisäätiölle yhdessä Tottijärven tilan kanssa.36 Tuomiokirkon Mustankirjan sen sivun alareunaan, johontämä lahjoituskirje on kopioitu, on mer-kitty, että Laukko ja Tottijärvi vaihdettiin myöhemmin Lemun Helalaan ja Mynä-mäen Haraiseen, jotka Agricola mainitseekin 1541 saman alttarisäätiön tilojen luet-telossa. Merkintä on käsialasta päättäen tehty heti jäljentämisen jälkeen eli 1470-lu-vulla.37 Laukko oli Kurkien asumakartano varmasti 1498 ja oli sitä ollut varsin to-dennäköisesti jo Jeppe Kurken (mainittu Ylä-Satakunnassa 1455) ja tämän pojan, Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Klaus Kurjen aikana.38 Laukossa oli kuitenkin myös vuoteen 1532 asti talonpoikien hallussa olleita taloja.39 Kurkien asumakarta-non ydin voi silloin olla jo vanhaa perintöä, ehkä kuulunut aluksi yhteen Johannes Anundin tilan kanssa, jonka Kurjet sittemmin hankkivat vaihtamalla itselleen. Vasta uuden ajan alussa he siis ovat saaneet haltuunsa kaikki kylän maat. Muinaislöydöis-tä päätellen asutus on saaressa vanhaa, jaasemansa puolesta se sopisi hyvin entiseksi päällikkötilaksi.
33) FMU II 1201, 1849, 1537, Anthoni 1965 s. 159.
34) REA 554.
35) FMU VI 5146.
36) REA 362.
37) REAfaksimilelaitos s.491. Pirine n 1962 bs. 306.
38) FMU VI 4803, IV 2981. Anthoni ÄSF II s. 161—162. Juusten sanoo piispankronikassaan(Porthan OSII s. 595)Klaus Kurjen pojan, piispa Arvid Kurjen syntyneen Laukossa.Koska Arvid Kurki oli jo 1486 baccalaureusPariisin yliopistossa, hänonsyntynytjoskus 1460-luvulla.
39) Anthoni 1970s.354jaedellä s.64n.260.
Pirkkalan länsipäässä, Kuloveden rannalla sijaitsee Penttilän rälssitila. Sen omisti Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari Pentti Lydekenpoika jo 1422.40 Nimi Penttilä, joka esiintyy lähteissä 1525, on selvästi johtunut hänen nimestään. Aikaisemmin se on ollut Niemenpä ä, joka oli Penttilän rinnakkaisnimenä 1525. Tiluskompleksiin
ovat kuuluneet myös Lukkila Kuloveden etelärannalta ja Kulju Siuronkosken länsi-puolelta. Pentti Lydekenpoika lahjoitti Kuljun 1460 Turun tuomiokirkolle, mutta
hänen vävynsä Henrik Tavast vaihtoi sen itselleen takaisin. Vuonna 1532 sen osti laamanni Jöns Knuutinpoika (Kurki), joka taas heti vaihtoi sen Laukon kylän taloi-hin.41 Pentti Lydekenpojalla on siis ollut suuri omistus Kuloveden ja Siuronkosken kahta puolta. Alueeseen kuului myös Siuron muinaislinna. Penttilä on ollut liikenteen kannalta hyvin hallitsevalla paikalla: sieltä käsin voitiin sulkea vesiliikenne Kyröön
ja valvoa pääsyä Pirkkalaan. Tässä suhteessa sitä voidaan verrata Viikki-Nokia-kompleksiin, ja voidaan ajatella, että Pentti Lydekenpoikaa ovat edeltäneet paikan haltijoina edellisten vuosisatojenkin mahtimiehet ja että koko alue on alun perin kuulunut Pirkkalanpitäjän yhteisomistuksiin.
Kokemäen ainoa asumakartano Vuoltee oli 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alus-sa ns. Vuolteen suvun hallussa. Sen jäsenistä kolme on ollut Ala-Satakunnan kih-lakunnantuomarina. Vuoltee mainitaan lähteissä ensi kerran 1447 tavalla, josta ei selviä, oliko se silloin rälssiä vai vielä talonpoikainen verotila. Tuomas Pietarinpo-jasta, suvun ensimmäisestä tunnetusta jäsenestä, tiedetään, että hän toimi Ala-Sa-takunnassa tuomarina 1410-luvulta lähtien ja omisti Kokemäellä Martulan 1. Son-nilan kylässä tilan.42 Lähteistä ei näy, pitikö hän jo Vuolletta asuinpaikkanaan.
Kartano se oli kuitenkin jo ennen vuotta 1486, jolloin mainitaan Kokemäen ja Huittisten rajalta Takasenkartanonmaa. Siellä oli 1500-luvulla Vuolteen torppa, ja nimi onkin nähtävästi johtunut juuri Vuolteen kartanosta.43 Mielenkiintoinen piirre on
se, että Vuolteen omistajat esittivät vaatimuksia kolmanteen tai viidenteen osaan useista Kokemäen jakokuntien tai pitäjän yhteismaista. Vuonna 1502 laamanni Henrik Bitz tuomitsi Vuolteelle viidenneksen Havinginniemen kalastamosta,
Rausen-maasta, Juvanmaasta, Porolanmaasta jaUlvilan Lattomerestä.44 Lisäksi kartanolla oli Häyhtiönmaa (ennen vuotta 1585 yhdessä Kakkulaisten kanssa), kolmannes Kietta-renmaasta, puolet Mietaanpään kylästä ja Tuomarinniemi Putajassa.45 Tämä talon-poikien mielestä kiistanalainen oikeus yhteismaihin perustui ilmeisesti Vuolteen
kes-40) FMU VIII 6630, II 1705,VA nn5:760,mm6:9 ja VAHarvialankopiokirja s.747-749.
41) REA 592, 604, BFH 111594, Anthoni 1970 s.354,ks. edellä s.64n.260.
42) Vuolteensuvustaks. Antho ni 1947 cs. 23—29.FMU 1112450.
43) FMU V 4087, VA2401 bs. 110.
44) FMU VI 4962.Kihlakunnantuomari AnttiSlatte vahvisti tuomion 1514, FMU VII 5784, 5785.Asia oli esillä oikaisukäräjillä 4.8. 1564 ja "Kuninkaan lautakunnassa” 1566, HH 13:1 s. 247; jaedelleen Kokemäen kärä-jillä 1570ja 1585, VAnn62:27, VAöö 3: 114, 115.
45) VAnn 62:27v, 60, 145; VA 2052: 10; VA 2401b:77, 95, 110.
keiseen sijaintiin pitäjän jakokuntien rajalla. Se oli Pyhänkorvan kosken rannalla, niin että aikaisemmin mainittu Hiisi oli sen alueella ja Käräjämäki sen rajalla.
Näyttää siltä, että ainakin osa sen tontista on entistä Kokemäen pitäjän yhteistä kultti- ja käräjäpaikkaa. Keskiajan tuomarisuku on siis asettunut asumaan tienoolle,
jollaoli samanlaisia perinteitä jopakanuuden ajalla.
Mutta ovatko 1300-luvun laamannitkin omistaneet tiloja samalla seudulla? Laamanni Jaakko Andreaanpoika sanoo itseään sinettinsälegendassa kokemäkeläiseksi (de
Ku-mu).46Tämä viittaa varsin selvästisiihen, että hän asui Kokemäellä. Eräitä teitä
seura-ten voi päätellä, että hänen tilansa ovat periytyneet tyttärenpojalle, laamanni Jaakko Kurjelle jatämän kaukaiselle perilliselle (tyttären pojanpojalle?) Olavi Svärd
vanhem-malle.47 Tällä oli hallussaan Kokemäellä tila, jokaoli todennäköisesti samakuin 1455 ja 1508 mainittu Pihoin talo(1455: Pilthosgardh, 1508:Pilcoij gordh), jokaon Kuoppa-lan kylän Mäentalon naapurissa ja myöhemmin sen osa (=Mäkikylää).48Kuoppalassa onkaksi muutakintilaa, jotkavoivat olla osia entisestä JaakkoAndreaanpojan ja Jaak-ko Kurjen omistuksesta. Siellä oli Pussoilassa 10 kyynärän maa Naantalin luostarilla,
mutta valitettavasti luostarin saannosta ja lahjoittajasta ei ole tietoa.49 Edelleen oli ky-lässä 1590 Lauri Henrikinpojalla(Hordeel) kolmen äyrin maa, jonka sanotaan olleen liitettynä hänen Ylistarossa sijainneeseen taloonsa ylimuistoisista ajoista alkaen.50 On syytä arvella, ettäkyseessä on se tila, jonkaSune Sunenpoika pänttäsi 1419 Pentti Ly-dekenpojalle.51 Tila ei kuitenkaan ollut Sunen, vaan hänen vaimonsa, jokaoli todennä-köisesti Kort BitzerinjaKristiina Maununtyttären tytär. Kristiinan veli Turun arkkiteini
46) FMU 1 487, kuvas. 187.
47) Anthoni 1970s. 84 katsoo, että Jaakko Kurki oli Jaakko Andreaanpojan tyttärenpoika ja Anthoni ÄSFIIs.207, ettäOlaviSvärdvanhempiJaakkoKurjen tyttären pojanpoika.
48) Olavi Svärd vanhempi oli luopunut osuudesta johonkin kokemäkeläiseen tilaan, antanut sen ”jakoveljilleen”
Antti ja Niilo Mikonpojille ja pitänyt itsellään vain koskiosuuden. Sopimus vahvistettiin Pietari Svärdin ja Antti Mikonpojan perillisten sekä Nulo Mikonpojan kesken 1463, FMU IV 3222. Asiakirjaa on säilytetty eräiden muiden Kokemäenjoen kalastusoikeuksia koskeneiden kirjeiden ohella Svärdien Sunniemen kartanossa, mistä se Hornien Kankaisten kautta joutuiRuotsiin jalopulta Antikvitetsarkivetiin, missä sen N. A. Brocman kopioi. Myöhemmin se on hävinnyt. Ks. Friedlaender 1971 s.299—300. Antti Mikonpojalla oli 1455 yhteinen nuotta-apaja Pihoin talon kanssa Pyhä- ja Luolajärvillä Kullaassa, REA 571. Ylistaron Antti Mikonpoika oli 1442 käräjillä kihlakunnantuomari Tuomas Pietarinpojan lesken asiamies, FMU 111 2450. Vuonna 1463 hän oli jo kuollut, ja 1460 oliKokemäellä katselmusmiehenä Mikko Piltoi, FMU IV 3130(samaan aikaan
lauta-miehenä usein esiintynyt Lauri Piltoi lienee Rakkulaisten kylästä). Kuoppalan kylässä ovat vuosien 1544 ja 1546 maakirjoissa peräkkäin Matti Pehu ja Jaakko Piltoi, joiden äyriluvut olivat 11 ja 1 1/2. Sen jälkeen 1554 Matin äyriluku onnoussut 13 l/2:een, mutta Jaakko Piltoi häviää maakirjoista sukeltaakseen esiin kui-tenkin taas vuoden 1589 tarkastusmaakirjassa, missä sekä Jaakko Pihoin että Jussi Matinpojan äyriluku oli
53/4. Matti Pehun ja Jussi Matinpojan talo oli samakuin Mäki eli Mäkikylä, Sen isäntä Jöns -Meke näyttää luovuttaneen niittyjä ylistarolaisille 1520-luvun alussa, FMU VIII 6030. Koko Kuoppala oli Ylistaron jako-kuntaaja sen asukkaita onhyvin voitu sanoaYlistarosta kotoisin oleviksi.Koska Pihoin talo oli nimismiesta-lona 1508jakoska sitä kutsuttiin talonpoikaistaloksi odottamattomallatavalla jo 1455 nimellä ”gård”, on sen täytynyt olla huomattava tila. Pehun ja Pihoin yhteinen veroluku olikinsuurimpiaKokemäellä.
49) VA60 bf. 14v, 36v.
50) VA2401 bf. 102.
51) FMU II 1562.KirjeonA. J. De laGardienkopiokirjassa ja ollut sitenDela Gardie-suvun arkistossa. Sinnese on joutunut Kokemäenkartanon arkistosta, johononjoutunutkokonainen nippuYlistaroakoskevia kirjeitä, kaikki selvästikinHordeelinhallussa olleita. Näiden joukossaonollut FMU II 1562, joten näyttää siltä, ettäpantin lopul-linenomistaja oli Hordeel-suku. Kyseinentila ei ole siisollutpanttina Olavi Svärdilläkuten Anthoni 1970s.
351 sanoo,eikä kirje myöskäänole ollut Svärdien sukuarkistossa.
Henrik Maununpoika omisti 1402 tilan Noormarkussa. Sisarukset ovat mahdollisesti Jaakko Andreaanpojan pojan Maunun lapsia.52
Mikäli Pihoin taloon sama kuin myöhempi Mäkikylä se sijaitsi Kokemäen pappilan pohjoispuolella joenentisen uoman länsirannalla. Toinen laamannien hallussa mahdol-lisesti ollut talo oli ilmeisestiuoman itärannalla, entisessä saaressa, jossa nykyään ovat
Pusso, Kierikka ja Pohjola. Ehkä kaikki nämä tilat ovat alun perin muodostaneet yh-dessä Vuolteen kanssa saman kompleksin, johon ennen seurakunnan perustamista on kuulunutmyös niiden keskellä sijaitsevapappila.
Euran Lähteenoja oli ennen vuotta 1425 Lasse Finne-nimisen rälssimiehen
asumakar-tanona.53 Tämä nimestään päätellen varsinaissuomalainen asemies omisti myös äi-tinsä perintönä maata Huittisten Karhiniemessä.54 Hän oli läheistä sukua aikaisem-min mainitulle Sune Torgilsinpojalle, jokaoli piispan ”vasalli” Pirkkalassa.55 Ehkä Las-se itsekin onkuulunut samaanpiispan asemiestenryhmään, jasitenon mahdollista, että Lähteenoja jaKarhiniemen rälssiosa olisivat olleet alun perin piispantiloja.Kummankin
alueeltatavatut pakanalliset kulttimuistoton mainittu joaikaisemmin.
Vaikka varsinaisia lähdetietoja puuttuukin, on kuitenkin pidettävä mahdollisena, jopa todennäköisenä, että osa keskiajan maallisen ja hengellisen rälssin huomattavimmista tiloista olisi todella entisiä pitäjien kulttitiloja tai päälliköiden asumuksia. Viitteitä tä-hän suuntaan on Eurasta, Köyliöstä (piispankartano), Kokemäeltä, Huittisista, Pirk-kalasta ja Vesilahdelta. Varhaiskeskiaikana uusia mahtitekijöitä, kirkkoa ja Ruotsin valtiovaltaa edustaneet asemiehet ovat vallanneet ne. Satakunnan omat suvut ovat
silloin menettäneet asemansa, sillä vain yhdessä tapauksessa vanha Kurki-suku onmerkkejä sen säilymisestä.
Pääosan Satakunnan rälssitiloista ovat hankkineet siellä tuomarin tai voudin tehtä-vissä toimineet.
Satakunnan 1300-luvun voudeista tunnetaan nimeltä vain Martti Abrahaminpoika (Djäkn). Hän osti 1392 kolmelta (Yläneen?) mieheltä heidän osuutensa Yläneen
Polviniemeen. Sinne perustettiin kaksi lampuotitilaa, jotka Martin poika, laamanni Matti Martinpoika myi piispa Maunu Tavastille. Tämä taas vuorostaan lahjoitti ne tuomiokirkon Pyhän Ruumiin alttariprebendalle.56 Martti Abrahaminpojan hankki-mia lienevät pääasiassa nekin tilukset, joita oli 1400-luvulla hänen perillistensä hal-lussa. Hänen tyttärellään Margitilla oli Yläneen Kosken tila. Margitin ja Sääksmäen
52) Anthoni 1970s.82 on selvittänyt Jaakko Andreaanpojan ja Maunu Jaakonpojan sukulaisuuden. Hän ei ole kuitenkaan halunnutottaa seuraavaa askelta Maunusta Henrikiin jaKristiinaan. Kuitenkin sekä ikä- että omistussuhteetsopivathyvin.Asiajää tietystiepävarmaksi.
53) FMU II 1571, 1721, 1788,1112488.
54) FMU 111 2714,2776.
55) Anthoni 1947as. 112-113.
56) REA 274, 445,483.
21
kihlakunnantuomari Olavi Broderinpojan avioliitosta syntyneet lapset Birgitta, joka oli Lasse Björninpojan vaimo, ja Pyhtään kirkkoherra Jop lahjoittivat sen 1477 ja 1478 tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappelille.57 Olavi Broderinpojalla oli ilmeisesti vaimonsa kautta hallussaan tila Säkylässä ja sen mukana osuus Vanhatkedot-nimi-seen alueeseen.58 Hänen vävynsä Lasse Björninpoika oli saanut vaihdossa ”veli Martilta”, joka oli todennäköisesti hänen vaimonsa veli, kirkkoherra ja kaniikki Martti Olavinpoika, sekä eräältä Gööme-nimiseltä maallikolta Säkylän Löytänen-maan, jonkahän 1455 luovutti piispalle eli Köyliönkartanolle.59 Lassen leski Birgitta lahjoitti 1499 tilan Köyliöstä (?) tuomiokirkon Sielujen alttarille. Alttariprebenda ei sitä omistanut enää 1540-luvulla, joten sukulaiset olivat sen ilmeisesti ehtineet jo
pe-ruuttaa.60 Birgitan kaukaisella sukulaisella JönsKnuutinpojalla (Kurki), jahänen sisa-renpojallaan Kustaa Finckellä oli Isossa-Säkylässä tila, jokalienee juurinäitä Martti
Abrahaminpojan perintöjä.61Tämän tilushankinnatnäyttävät keskittyneen Yläneelleja Säkylään; niiden yhteinenpiirre on se, että ne sijaitsevat Varsinais-Suomesta
Satakun-taan menevän tien varressa. Mutta hänellä oli muuallakin maakunnassatiloja: Olavi Broderinpoika ja hänen vaimonsa Margit Martintytär lahjoittivat yhdessä selvästikin Margitinperintötilan Ulvilan Friitalasta Naantalin luostarille 1446.62
Näiden Martti Abrahaminpojanperikunnan tilojen kohtalo on hyvin tyypillinen. En-sin vouti on saanut ne toimensa ohessa, osan niistä ehkä sakkojen pantteina, joita-kin on hankittu suunnitelmallisesti helpottamaan matkapulmia. Sitten ne ovat ha-jaantuneet erilaisten perillisten käsiin. Koska nämä eivät niitä enää tarvinneet toi-messaan ja koska pienen tuoton markkinoiminen voi olla vaivalloista, niin niitä ru-vettiin vaihtelemaan ja myymään sekä lahjoittamaan hurskaisiin tarkoituksiin
tuo-miokirkon alttariprebendoille jaluostareille. Kaukana asumakartanoistasijaitsevina ne olivat viimeksi mainittuun tarkoitukseen erittäin sopivia. Yhdestäkään Martin tilasta ei tullut jonkinSatakuntaan asettuneenrälssisuvun asumakartanoa.
Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekenpoika (Djäkn), jokaehti pitkän toimi-kautensa aikana hankkia suuromaisuuden, on pitänyt asemiehiään myös Kokemäen kuninkaankartanossa ja ollut sillä tavalla oikeastaan Satakunnankin käskynhaltija.
Tapansa mukaan hän hankki sieltäkin useita tiloja. Viimeistään 1410-luvulla hän oli
saanut haltuunsa osuuden Oripään Tanskilaan, kaksi savua rälssimaata Huittisten Huittisten kylästä, jotka hän vaihtoi 1419 Ulvilan Koiviston kylän tiloihin. Sieltä hän lisäksi osti samana vuonna eräältä Margit Olavintyttäreltä isänperinnön.63
Tar-57) REA 661, 671.
58) EMU IV3292.
59) REA 399,Codexab. f.77v.
60) REA 716. Pirinen 1962 bs. 307.
61) Tei 11i s.29, 252, BFH IVs.277. VA 222a:56, 70v.
62) EMU 1112679.
63) EMU II 1671, 1570, 1571
koitus oli ilmeisesti muodostaa Koivistoon kartano. Siellä oli 1550-kvulla ainakin viisi rälssitilaa, jotka ehkä kaikki olivat Klaus Lydekenpojan perua ja joutuneet
hä-neltä perintöjen kautta eri käsiin.64 Tanskilan Klaus vaihtoi 1421 Hannu Garpin ja Olavi Illonpojan Yläneen kylän osuuteen, jonka lisäksi hän osti kaksi verosavua Yläneen Ylikylästä. Näihin tiloihin hänen poikansa sai rälssioikeuden 1435.65 Ehkä Klaus oli jo aikaisemmin saanut haltuunsa Yläneen ”vanhan rälssin”, joka olisi ollut olemassa jo 1381. Näin syntyi Yläneen kartano, jonkahän jätti perinnöksi pojalleen Tuomaalle.
Tuomas Klaunpoika kuoli lapsettomana, ja Yläne joutui ensin toiselle veljelle, laa-manni Henrik Klaunpojalle ja sitten tämänkin kuoltua ilman rintaperillisiä Märta si-sarelle. Puolet oli jo 1452 saanut Henrikin puoliso, rouva Lucia Olavintytär huo-menlahjastaan pois luovutettujen tilojen korvaukseksi.66 Näin Yläneen kaitanokomp-leksi alkoi taas hajaantua eri omistajille. Vuonna 1466 siellä "Yläneen isossakarta-nossa” asui Märta Klauntyttären vävy, ruotsinmaalainen Eerik Abjörninpoika, mut-ta vasmut-ta 11 vuotta myöhemmin suoritettiin Märtan jälkeen perinnönjako. Siinä Eerik Abjörninpoikasai viidenneksen Yläneenkartanosta sekä Lähteenojan Eurasta.67 Klaus Lydekenpoika oli jollakintavalla hankkinut sen Lasse Finnen leskeltä. DönhofF Calle, Märtan toinen mies, oli ehtinyt välillä (1442) pantatakin sen Turun tuomiokirkolle.
Yläneenkartanon muina perijöinä olivat Märtantyttäret sekävävyt JaakkimaFleming jaKort Hartviginpoika. Näistä JaakkimaFleming näyttää vähitellen lunastaneen mui-den osuudet, koskapa hän myi kartanon ilmeisesti kokonaisuudessaan valtionhoitaja Sten Sture vanhemmalle, jolta se sitten aikoinaan periytyi kuningas Kustaa Vaasalle.
Tämä myi 1523 ja 1525 kartanon takaisin Jaakkima Flemingin pojalle Jaakko 1.
JaakkimaFlemingille.68 LähteenojanEerik Abjörninpojan jälkeisistävaiheista ei kuulu vähään aikaan mitään,kunnes se 1540 oli eräällä asemies Yrjänä Joninpojalla,ns. Läh-teenojan suvun kantaisällä.69
Klaus Lydekenpojan pojista Arvid Klaunpoika omisti Euran Sorkkisissa tilan, jonka hän 1459 lahjoitti tuomiokirkon Kolmen pyhän kuninkaan alttarisäätiölle.70 Sama laitos sai myös Arvidin veljeltä, laamanni Henrik Klaunpojalta Siukala-nimisen tilan Huittisista.71 Alttariprebenda on ilmeisesti sen kuitenkin vaihtanut, koska samannimi-nen Huittisten tila oli Naantalin luostarin rekisterissä 1550-luvulla.72
Todennäköisim-64) Jöns Knuutinpojalla (Kurki) oli siellä neljä tilaa (BFH 111 507), Torsten Salomoninpojan leskellä, Tuorlahden Brita-vaimolla yksi (Tei11 i s.73, VA 60 af.72v)
65) FMU II 1671,111 2158.
66) FMU IV 2907,3684.
67) FMU IV3684.
68) FMU VIII 6116, 6507.
69) Lähteenoja 1925s. 198-199.
70) REA588.
71) FMU 111 2817, IV 2908, 2918,3195.
72) VA 60bf.45v.
min se on ollut Huittisten Kirkonkylässä, jossaoli luostaritila 1550-luvun kymmenysti-lienkin mukaan.73
Toinen Lydekenpojista, aikaisemmin jo usein mainittu Ylä-Satakunnan kihlakunnan-tuomari Pentti Lydekenpoika, oli hankkinut asumakartanokseen Pirkkalan Niemenpään, kuten edellä jo oli puhe. Tämän lisäksi hän näyttää saaneen haltuunsa osan Pirkkalasta Tyrvään Liekosaaresta Sotkanluodon, jonka hän sitten lahjoitti Pirkkalan pappilalle, koskiosuuksia Kuokkalasta ja Sarsasta sekä Ikoinsalon saaren Kangasaita.74 Hän ehti antaa alun myös Vääksyn myöhemmän asumakartanon
syn-nylle vaihtamalla Vääksyn kylästä Olavi Sylkkiän osuuden eräisiin niittyihin.75 Li-säksi hänellä oli Oriveden kylän naapurissa laajahko erämaa-alue ja erämaissa
usei-ta miehenosia (ks. s. 252).76 Tämä yläsatakuntalainen mahtimies ei näytä olleen kiinnostunut lampuotiloista, joista olisi saanut vuokrana maataloustuotteita, vaan koskiosuuksista, erämaista, liikenteen solmukohdistaja järviensuuremmista saarista.
Ero Ala-Satakunnan melkoisen puhtaasti karja- tai viljatuotteisiin perustuvaan lam-puotitalouteen nähden on selvä. Pentti Lydekenpoika ei myöskään rakentanut myl-lyjä kosken partaille omien olemattomien lampuotitilojensa tarpeiksi, vaan
saadak-seentalonpojilta jauhatuspalkkiota.
Pentti Lydekenpoikaa myöhemmät, keskiajan lopulla Ylä-Satakunnassa vouteina tai kihlakunnantuomareina toimineet rälssimiehet eivät oleyhtä suunnitelmallisesti
hankki-neettiloja toimialueeltaan. LaukonKurjet ovattyytyneet aluksi vain Laukkoon jaehkä johonkinmuuhun tilaan(esim. Jepen myllyKarkunrajalla).
Vasta laamanni Knuut Eerikinpoika esiintyy innokkaampana maanhankkijana. Hän ei silloin keskittynyt yksin Ylä-Satakuntaan. Sieltä hänellä oli vaihdossa saadut Vesilah-den Niemenpää ja Kaakila, mutta Ala-Satakunnasta hän hankki Vuolteen omistajalta Eerik Slukilta Kulkkilan ja Ryssbölen eli Venäjän Humppilasta; Huittisissa hänellä oli Pälpälä Huittisten kylästä sekä Karhiniemen kylästä joitakin taloja, joista hän vaihtoi yhdenKauvatsan Tonduraan.77Pälpälän sanotaanolleen ”vanhaarälssiä”, jase on eh-kä alun perin kuulunut Klaus Lydekenpojan huittislaisiin tiloihin. Knuutin vaimohan oli Klaun tyttären pojantytär. Karhiniemen tila oli sen sijaan verotila kuten Tondurakin.
Kangasalan Sarsassa Kurjet pääsivät samaan asemaankuin PenttiLydekenpoika
aikoi-73) VA 2051 f. 13v. Vampulan Sivikkalasta ei ole merkkejä tällaisesta tilasta. Lähteenoja 1949s. 115 kat-soo tilan samaksi kuin Loiman Siukola. Se on kuitenkin kaikissa 1500-luvun tileissä tavallinen verotila.
aikoi-73) VA 2051 f. 13v. Vampulan Sivikkalasta ei ole merkkejä tällaisesta tilasta. Lähteenoja 1949s. 115 kat-soo tilan samaksi kuin Loiman Siukola. Se on kuitenkin kaikissa 1500-luvun tileissä tavallinen verotila.