Peltoviljely vaati tuekseen karjanpidon, sillä lannoitus oli yleensä tarpeen. Hyvillä multamailla sitä ei paljonkaan käytetty. Useimmista Köyliönkartanon lampuotikylis-tä sanotaan 1550-luvulla, että niiden pellot tarvitsivat jokavuosi lannoituksen, mutta samaa huomautusta ei ole Polsusta, vaan sieltä on riittänyt vain ilmoitus: "hyvin kasvavaa multamaata”. Näin ollen ei vanhimmilla japarhaimmilla viljelyseuduilla
tar-vinnut olla suuria karjamääriä peltoalaa kohti, vaan pikemmin nuorilla uudis-asutusalueilla.Eräät vuoden 1540 karjaluvut osoittavat tämän selvästi: Euran suoma-laisen oikeuden alueen rautakautisissa kylissä oli lehmiä taloa kohti vain 2.2—4.5.
Kauttualla on pellon raha-arvo 1589 36 mk tangolta, mikä on suhteellisen korkea luku, mutta lehmiä oli vain 2.2. Kiukaisten Laihialla, joka oli myöhäiskeskiaikainen uudisasutus, pellon raha-arvo oli 12 mk tangolta, mutta lehmiä oli 8. On siis luon-nollista, että uudisasutus on uskaltautunut erityisesti juuri sinne, missä oli tuottoisia niittymaita, esim. juuri Kiukaisiin Eurajoen rannoille. Muualtakin Satakunnasta on tästä hyviä esimerkkejä: Loimijoen Metsämaalla, jonka nimikin jo paljastaa nuoreksi asumaksi, oli 1540 kahdella talolla yhteensä 38 lehmää, suhteellisen nuoressa
Lam-39) FMU VIII 6266, VA 2401 b
s.
94 jaKokemäenkär. 15.2. 1623,40) Ks. ed. sivun viitteet.
maisissa oli kolmella talolla 40 ja Lempäälän Alkkulassa yhdellä talolla 21 lehmää.
Lehmien luku oli myöhäiskeskiaikaisilla ruotsalaisen ruokalisäoikeuden alueilla Loi-mijoella ja Ulvilassa todella suurempi kuin vanhoilla viljakymmenysalueilla. Ulvilan rannikolla erityisesti Pohjoisessa neljänneksessä eli Ahlaisissa ja Merikarvialla oli karjanhoito aivan keskeisellä sijalla. Siellä on ollut jo kysymys voin tuotannosta yli kotitarpeen. Joissakinyksittäistapauksissa näin voi olla sisämaassakin.
Riittävä rehun saanti tuotti jo keskiajan lopulla monin paikoin vaikeuksia. Tämä näkyy siitä, että aikakauden muuten niukassa lähdeaineistossaon suhteellisen paljon asiakirjoja, jotkakoskevat niittyjennautinnasta aiheutuneitarajariita- ym. juttuja.
Joennen vuotta 1441 oli Nakkilan Villitä raivannut Saaristen niittyjä Kyllijoen varteen, ja keskiajan loppuun mennessä oli tuolla Nakkilantakamaalla eli ”skatassa” useilla ta-loilla niittyjä, joistatuli riitaa. Rajasta Euraa vastaan tuli samalla epäselvyyttä, koska varsinkin Panehan kyläläiset kalastelivat Rakuan järvellä jaehkä kaskesivat ja
raivasi-vat niittyjä samoilla tienoilla.41Kokemäkeläisillä oli keskiajan lopulla useita kaukoniit-tyjä: Vuonna 1486 ylistarolaiset muuttivat pyykkejä Takakartanon maalla Huittisten rajalla, jossaheillä oli ulkopalstoja ja niittyjä.42 Saman kylän Tuomas Torkkeli riiteli 1551 Köyliön Lähteenkylän kanssa pitäjän rajalla olleista Peränkallion niityistä; Ka-rekselan kylällä oli samaan aikaan kaksi niittyäKuhaan Levanpellossa ja Forsbyn piis-pankartanolla 1497 niittyalueValaistensaaressapitäjän itäpäässä Kokemäenjoen mut-kassa.43
Ulvilan kuuluisa, merenlahdesta keskiajan kuluessa maatunut niittyalue Lattomeri mainitaan ensi kerran laamanni Henrik Bitzin tuomiossa vuodelta 1502.44 Silloin Vuolteen kartano Kokemäeltä sai vahvistuksen viidennekseen siitä. Köyliössäkin on ollut Lattomeri, jossa piispan Tuohiniemen kylässä asuneilla lampuodeilla oli rai-vauksia 1519. Suurin osa siitä kuului Kepolalle.45
Huittisten Karhiniemen kylällä oli 1487 vanhoja niittyjä Kauvatsalla, ja Sammun Nopparilla oli samoilla tienoilla Ahvenuksessa 1551 neljä vanhaa sarkaa.46 Vuonna 1513 Nanhian talolliset olivat korjanneet heinää Tyrvään puolelta nykyisistä Punka-laitumen pohjoisosistapa saman pitäjän Mäenpään Laurila omisti 1500-luvulla puo-lestaan niittyjä kaukana Tammelan rajoilla Kassinmaassa.47 Huittisten ja Sammun kylien Talalanjärven luona olleet ulkopalstat on jo aikaisemmin mainittu, ja koska tienoot olivat erittäinruohoisia, kysymys onollut nimenomaanniittynautinnasta.
41) FMU 111 2379,SVT II s. 5, VA ö 3 s. 17-19, johon sisältyy Knuut Eerikinpojan laamannintuomio 12.2.
1526.
42) FMU V4087.
43) SVTIIs. 140,81. FMUVI4729.
44) FMU VI4962.
45) Jaakko Teitin valitusluettelo s.298, jossamainitaanKnuut Eerikinpojan laamannintuomio vuodelta 1519.
46) FMU V 4117.SVT IIs.85-86.
47) FMU VII 5640.VAmm 1 f. 23v(1620).
Ylä-Satakunnan puolelta ei vastaavanlaisia esimerkkejä löydä yhtä helposti. Suu-reksi osaksi tämä johtuu siitä, että sieltä on kirjallisia lähteitä vähemmän, mutta
sielläon myös niittynautintaavaikeampi erottaaeränautinnasta.
Tyrväässä on kuitenkin Roismalan ja Marttilan vanhat Houhajärvellä olleet niitty-raivaukset mainittu 1540.48 Mouhijärven Selkeen Väissin talolla oli ikimuistoinen nautinta Kiikoisten rajalla Väissinjoenväärässä.49 Pirkkalassa oli tuomari Pentti Ly-dekenpojan rajankatselmuspalkkionaan saama niitty Karkun puolella Ruolahdessa, ja sitä Penttilän kartano käytti karjataloutensa tueksi vielä 1600-luvulla.50 Vuonna 1440 Lempäälän Hauralan ja Sikkilän kylillä oli aidattuja niittyjä Toutosenselän toisella puolella Päivääniemessä. Samalla puolella järveä asuneille Mantereen talolli-sille annettiin lupa laiduntaa siellä vain yhtä aikaa hauralalaisten kanssa.51 Järventa-kaisia niittyjä oli myös Kangasalan kylillä, vaikka niistä ei ole säilynyt keskiaikaisia tuomioita. Vuonna 1508 vahvistettiin omistusoikeus Oriveden Nihuan niittyihin. Nihua oli Vääksyn Voitisten eräpalsta, jostasiis haettiinmyösrehua karjalle.52
Siellä missä ei ollut sopivia joki- tai järvenrantaniittyjä, oli tyydyttävä heikompiin korpi- ja suomaihin.Kangasalan (Pälkäneen) Heikki Katteluksella oli 1510 aidattu niitty Konajankorvessa.53 Runsaasti tällaisia maita on ollut Loimijoen vesistöalueel-la: vuonna 1560 mainitaan Vampulan Salmenojalta Siukon korpiniittu, ja tunnettuja
ovat Loimaan jaAlastaron kylien nautinnat Käärmeensuossa ja Onkionperänsuossa, joistaon asiakirjatietoja vuosilta 1514, 1538 ja 1550.54 Huittisten taloilla oli omis-tuksia Orissuolla keskiajan lopussa, vuonna 1560 mainitaan SalmenojanPalosuoniittu
jaMarttilan kirkkoherra sai 1545oikeuden Heposuon niittyyn Mellilänetelärajalla.55 Niityt ovat olleet useimmiten yhteismaan yksityisiä valtauksia. Tällöin ne jouduttiin omin avuin aitaamaan tai muutoin selvästi merkitsemään. Euran Naarjoen kylällä oli 1463 Ojankorven niityn umpimaa, jonka kussakin neljässä kulmassa oli rajamer-kit.56 Samoin Ahlaisten Ylikylällä oli 1522 neljällä kulmarajalla erotettu niittykap-pale Helsingholman saaressa.57 Suurilla yhtenäisillä niittymaillakin, kuten Kiukaisten Vuosionmaassa 1543, oli samanlaisia ”ympärikäytyjä kappaleita”, joita kutsuttiin saroiksi.58 Näin oli laita siitäsyystä, että useidenkylien valtaukset olivat vieri vieressä.
48) 8FH111144.
49) VAnn62: 587.
50) BFH 111 144.VAnn62: 587, VA Harvialan kopiokirja s.747—749,
51) RA, Protokollerm,m. från Konungsdom ochKonungsräfst, tuomio 21.6. 1564, johon sisältyy 1479tehty vi-dimaatio PenttiLydekenpojantuomiosta 8.3. 1440.
52) Suvanto 1949s. 157, Jutikka 1a 1949s. 234-235.VA 2375 f. 81.
53) FMU VII 5638.
54) Hannu Björninpojan tuomio 31. I. 1560, VA Topographica Huittinen. VA, J.O. Ranckenin kokoelma I 2, laamanniJönsKnuutinpoika vidimoiKnuut Eerikinpojanlaam. tuomion 8.8. 1514.
55) VA222 a:69. SVTHs. 158,69,
56) Eurankäräjillä 16.4. 1572vahvistettiin HartvikJaakonpojan laam.tuomio 14.9. 1463.VA Fotosi,jälj.s. 6.
57) FMU VIII 6078.
58) VAmm: 182, jossaselostetaan laamanni JönsKnuutinpojan tuomiota2.2. 1543
Vuosionmaan jakamisesta sarkoihin veroluvun mukaan ei ole kuitenkaan keskiaikai-sia tietoja. Niitä omistivat eräät varsin kaukaisetkin talot, kuten Kokemäen Olavi
Pi-rilän tila jovanhastaan vuoden 1566 tuomion mukaan.59
Kokemäen piispankartanon maista oli piispa Hemmingin aikana (1340—66) vaih-dossa luovutettu Villiön asukkaille Laikon kylä ja saatu vastineeksi mm. vanhoja niittykappaleita jakokunnan yhteismaalta.60 Myöhemmin eräät kokemäkeläiset,
to-dennäköisesti saman jakokunnan osakkaat, olivat myyneet näitä niittyjä vieraille.
Piispan saamia maita oli myös laittomasti jaettu osakkaiden kesken. Villiö, Haistila ja Vuoltee olivat ennen vuotta 1447 aidanneet osan yhteisestä laidunmaasta ja
jaka-neet aitauksen sisällä olleet niityt keskenään jättäen piispankartanon osattomaksi.61 Katselmuksen jälkeenoikeus erotti kartanolle määrätyin rajoin merkityn alueen,
jos-ta kukin sai pitää vanhat niittynsä, mutta ei ilman lupaa raivata uutta. Tämä Fors-bylle yksityisesti tuomittu maa ulottui ”Aron tiehen”, josta alkoi Ulvilan rajaan asti jatkunut neljän osakkaan, Forsbyn, Villiön, Haistilan jaVuolteen yhteismaa. Asiakir-jassa ei tarkemmin selitetä, minkä perusteen mukaan niittyjen jako oli toimitettu.
Joen eteläpuolella, Rausenmaalla, josta Vuoltee omisti viidenneksen, oli niityt jaettu sarkoihin niin, että yksi sarka oli 24 tangon levyinen. Viidennes oli 8 sarkaa, joten sarkoja oli kaikkiaan 40. Vanhimmat tuomiot Rausenmaasta ovat vuosilta 1502 ja
1514, joten niittyjen sarkajakosiellä lienee jokeskiaikainen.62
Kauvatsan Ahvenuksessa puhutaan myös 1551 vanhojen niittyjen sarkajaosta.63 Eu-rajoen Kainun niityltä oli Lavilan omistaja pantannut kolme sarkaa vuoden 1538 tuomion mukaan jo 40 vuotta aikaisemmin, siis vuosisadan vaihteessa.64 Lapijoen kylässä niityt olivat vuoden 1514 tiedon mukaan "vanhastaan” tangotettuja, niin et-tä talonpojilla oli 40 tankoa ja Lapijoen Isollakartanolla 20, koska kartano käsitti kolmanneksen koko kylästä.65 Jako oli siis toimitettu "kylänosuuden” mukaan. Tässä tapauksessa kuten edelläKokemäelläkin, oli säännönmukaisten jakojen aloitteenteki-jänärälssinomistaja.