Enemmän kuin Satakunnan joki- ja merikalastus on saavuttanut kuuluisuutta yläsa-takuntalaisten eränkäynti. Tämä johtuu siitä, että eränkäyntiä on pidetty
suomalais-ten pyyntielinkeinoista kehittyneimpänä, taloudellisesti tuottoisimpana ja kuuluisan pirkkalaisliikkeen edellytyksenä. Se on myös Satakunnan historian eniten tutkittuja ilmiöitä.127
Eränkäynti on ollut metsästystä ja kalastusta jakokunnan kotimetsistä kauempana sijaitsevilla eräsijoilla, miehenmetsissä, oravimetsissä, päiväkunnissa tai mitä nimeä näistäns. erämaista sittenkäytettiinkin. Ne olivat kylän, yhtiöveljien tai yksityisen ta-lon hallussa, useimmiten yksityisomistuksessa. Niillä oli määritellyt rajat: ainakin neljä kulmarajaa tunnettiin. 1500-luvun lähteissä mainitaan joitakin ulkopalstoja (utmark), jotka olivat samaan tapaan yksityisomistuksessa ja rajoin määriteltyjä erillisiä
maa-120) VA 1989:1-5, 121) VA 1931: 31jaseur.
122) VA 1931.
123) FMUIIIIO.
124) FMUII 1752.
125) VA 1962: l-1v,4.
126) VA 2098; lOv,2181:22v.
127) Ruuth 1897, Jaakkola 1924 a, Jaakkola 1925, Jaakkola 1956, Voionmaa 1926, Voionmaa 1947, Voionmaa 1950, Jokipii 1959, Arajärvi 1950, 1953 ja 1959,
Suvan-to 1970.
alueita kuin erämaat. Mutta ulkopalstat erosivat erämaista sikäli, että ne sijaitsivat lähempänä omistajiensa asuinpaikkoja kuin nämä ja niiden käyttö pyyntiin oli vä-häistä. Muut lähteet osoittavat, että tällaisia ulkopalstoja, joita uudella ajalla käytet-tiin apuna maataloudessa esim. ne voivat olla hyviä heinämaita oli Satakun-nassa runsaasti. Varsinkin silloin, kun ulkopalstan rajojen sisällä oli myös järviä tai runsaasti metsää, se on voinut olla entinen pyyntialue, siis eräsija. Vastaavasti
uu-della ajalla usein esiintyvä termi
urQell
tarkoittaa aluetta, jolla alun perin on voinut olla kaikki eräsijantunnusmerkit.Luonnonolot ovat vaikuttaneet siihen, että Ala-Satakunnassa maatalous on syrjäyt-tänyt pyyntielinkeinot paljon aikaisemmin kuin Ylä-Satakunnassa ja Hämeessä.
1500-luvun puolivälissä oli ero niin selvä, että vuoden 1552 Satakunnan erämaiden tarkastus- ja asutusluetteloon ei merkitty Alisen kihlakunnan puolelta yhtään
eräsi-jaa,vain kuusi ulkopalstaa. Tämä jyrkkä ero on ollut yhtenä perusteena tutkijoiden väitteille, että Ala-Satakunta on ollut alun perin Varsinais-Suomea ja Ylä-Satakunta Hämettä. On kuitenkin huomautettava ensinnäkin siitä, että elinkeinoharjoituksen erilaisuus ei ole ilman muuta riippuvuussuhteessa jonkin muinaisen maakuntajaon kanssa: ja toiseksi eroa ei ehkä olekaan ollut keskiajan vuosisatoina, eikä se edes kaikki mahdolliset lähteet huomioon ottaen ole ollut 1500-luvullakaan kovin jyrkkä.
Kuten myöhemmin osoitetaan, vuoden 1552 luettelo osoittautuu puutteelliseksi Ylä-Satakunnankin eräiden pitäjien, nimittäin Tyrvään jaKarkun osalta, ja tarkastuksen suorittajilla on ollut jo lähtökohtana se, ettei Ala-Satakunnan puolella ole varsinaisia eräsijoja. Mutta historiantutkimus ei voi tyytyä tähän yhteen lähteeseen, vaan on katsottava, onko Ala-Satakunnassa ehkä sittenkin ollut keskiaikana Ylä-Satakunnan eräsijoihinverrattavia omistuksia.
Ala-Satakunnan kirkollisissa keskiajan lähteissä esiintyy kolmasti termi "oravimet-sä”, ja ainakin kahdessa tapauksessa oli kysymys taloudellisesti arvokkaasta omai-suudesta. Piispa Pentti pidätti Torbjörnanäsistä 1. Toukarista eräät metsästysmaat eli
"oravimetsät” (ykornaeskoga) itselleen vaihtaessaan 1320- tai 1330-luvulla maita laamanni Jaakko Andreaanpojan kanssa, ja sata vuotta myöhemmin piispa Maunu Tavast vaihtaessaan omistuksia Oripään Hintun kanssa säilytti osuutensa "erääseen oravimetsään, joka ulottuu peninkulman päähän Oripäästä kohti Isoa-Säkylää ja
jo-ta kutsutaan Kivikorveksi”.128 Tämä Kivikorpi on vieläkin erillinen Oripään ulko-palsta Säkylän rajalla. Kolmanneksi mainitaan Kokemäen Krootilan tilan oravimet-sät 1437.129 Oravanpyyntiä todella myös harjoitettiin näissä metsissä. Kokemäen Kakkulaisten miehet saivat ennen vuotta 1569 luvan ampua oravia Vuolteen karta-non hallussa olleeltaHäyhtiänmaalta.130
128) REA 28,Codex Aboensis f. 78 v.
129) REA 464.
130) VA mm 3: 265 (Kokemäen kär. 20.—21.3. 1634). Häyhtiönmaan rajoista on tuomio v:lta 1585. VA nn 62:27v.
Vaikka vuoden 1552 luettelo ei tunnekaan Ala-Satakunnasta "erämaita”, niin muut lähteet kyllä osoittavat, että termi on ollut sielläkin käytössä. Huittisten käräjillä 1584 vedottiin laamanni Jöns Knuutinpojan tuomioon vuodelta 1547, jonka perus-teella Kokemäen Säpilän kylän Juho Paju jakoveljineen oli saanut oikeuden Piilajo-ki-nimiseen erämaahan (eremark), joka oli rajoin käyty metsä ja kuulunut ikimuis-toisista ajoista Pajulle. Vuonna 1578 todistettiin, että kyseessä oli oikeastaan
Kau-Piilijoen suu Kauvatsalla. Taus-talla liistekatiskoita, jollaisia Satakunnassa on keskiaikana käytetty yleisesti kalanpyydyksi-nä. Satakunnan Museon
kokoel-mat,valok. Unto Salo 1960.
vatsan Yttilän Pajulle panttaama Piilijoenmaa.131 Alueen tuntomerkit ovat joka ta-pauksessa selvästi samat kuin yläsatakuntalaisten eräsijojen. Huittisiin kuuluneessa Kuhaan Paluksen kylässä oli vuoden 1590 tarkastusmaakirjan mukaan kahdella
ta-lollisella yhteinen Lankon erämaa (Langå äremark), jota ei kuitenkaan ole mainittu aikaisemmissa eräluetteloissa.132 Kokemäen Vuolteen kartanolla ja Vilhon kylän Heikki Färickillä oli yhteinen erämaa saman tarkastusmaakirjan mukaan. Vuoden 1623 tuomiossa sen nimeksi kirjoitetaan Maxanloonna årramark.133 Läntisin tun-nettu ”erämaa” on ollut Eurajoella, jossa tuomittiin 1551 Kirkonkylän ja Vuojoen välillejako"Vartionkorven erämaassaLähteenojaa vastapäätä”.134
Nämä neljä tapausta ovat tässä mukana sen vuoksi, että niiden yhteydessä on nimen-omaan käytetty termiä "erämaa”. Mutta funktionsa puolesta niihin verrattavia
aluei-ta on varmaan ollut Ala-Satakunnassa joukko muitakin, vaikka lähteet mainitsevat ne termein utmark tai urjjell. Pääasiaon näin ollen tarkkailla, onko ne rajoin erotet-tu yhteismetsistä, ovatko ne kylän tai sitä pienemmän yhteisön käytössä jaonko
nii-ni) VAnn 62;2v.
132) VA 2401 bs. 67-68.
133) VA 2401 bs. 94,HenrikJaakonpojanlaam.tuomio 1.5.1593, Kokemäen kär. 15.2. 1623.
134) SVTIIs. 59, 169, 170.
den alueilla metsiä jakalavesiä. Eurajoen jaUlvilan välissä on kaksi vierekkäistä ul-kopalstaa, jotka ehkä molemmat ovat alun perin kuuluneet Panehan kylälle. Toinen
on Tokimaa jatoinen Rakuan ulkopalsta: näistä edellinen kuului ennen vuotta 1627
Panelialle, jälkimmäinen Lavilan kartanolle. Vuoden 1552 erämaaluettelossa
maini-taan koko Panehan kylän omistama Rakuan ulkopalsta, joka sai tuolloin asukkaan-sa, mutta joka lienee sittemmin joutunutLavialle: Urbanus Lavilalla oh siellä osuus jo 1552. Panelialaiset esittivät 1600-luvulla useita vanhoja tuomioita Rakuasta; Hen-rik Klaunpojan kihlakunnantuomion 1440-luvulta, laamannintuomion vuodelta 1526
jalaamanni JönsKnuutinpojan päiväämättömän tuomion. Niissä on puhuttu Panehan kalavesistä, jotka ovat olleet Rakuan sittemmin kuivatulla järvellä, ja ulkopalstan ympärysrajoista.135 Palstojen eräsijaluonne vaikuttaa selvältä. Vähän etelämpänä oh Euran Lähteenojan rälssitilalla Kahalanmaa (Kahala urfjell), jonka neljä kulmarajaa lueteltiin vuoden 1564 tuomiossa.136 Kaha on linnunpyydys; ja lisäksi yksi raja-pyykkien nimistä, Anolanniemi, viittaa myös alueen vanhaan pyyntitraditioon. Van-hoja pitäjän yhteismaista erotettuja metsästysmaita on ilmeisesti ollut myös Säkylän Löytänenmaa. Se oh rälssiomistus jo 1400-luvun alkupuolella, joutui vaihdossa
piis-pa Maunu Tavastille ja Köyliönkartanolle, jonka ulkopalstaksi se mainitaan vuoden 1552 eräsijaluettelossa. Köyliön Kankaanpään kylän Pääksynmaan ulkopalsta on samoin vuoden 1552 luettelossa. Samanlaisia vanhoja eräomistuksia lienevät olleet myös Loimaan Mustanojanmaa, jonka Sieppala omisti lähelläYpäjän kylää ja jonka
”vanhat rajakivet” mainitaan 1572, sekä Virtsanojan erään talon omistama Kär-mensuonmaa Loimaalla, jonka omistuksesta oh riitaa 1514 ja jolloin myös määritel-tiin alueen rajat.137 Loimijoen hallintopitäjässä on koko joukko muitakin maa-perus-osaisia alueennimiä, mutta vain kahden edellä mainitun voidaan väittää jo keskiai-kana olleenerillisiä, rajoin kotimetsistäerotettuja yhden kylän tai talon omistuksia.
Voionmaa on jo viitannut Huittisten lukuisiin "maihin”, joita hän pitää erämaihin verrattavina, vaikka niidenkäyttö oh jouudellaajalla pääasiassa maataloudellista. Ni-mestään päätellen on kuitenkin esim. Loiman kylän Hanganmaa ollut entinen
hir-ven- tai peuranpyyntialue. Se mainitaan 1552, ja siellä oh myös Sammun Takuilla ja Mommolan kylällä osuutensa.138 Voionmaa ei mainitse sellaisia kaukana
kotitanhuil-ta sijainneita yhden talon omistuksia kuin Huittisten kylän Raution talon
Raution-maata ja sen vieressä ollutta saman kylän Heinärikkilän ulkopalstaa, jotka olivat muinaisen Talalanjärven rannoilla Punkalaitumen itäosissa. Ne mainitaanrajoin
käy-135) VA mm 2:319
v
(Eurajoen kär. 3.3. 1627), VA 130 a (Jaakkola 1925 s. 86), SVT II s. 170,VA ö 3 s.17—19 (Eurajoen laam. kär. 9.—11.8. 1690,ref. EMU VIII6276.
136) VA mm 11: 20(Euran kär. 26.-27.2. 1678 vedottiin tutkintaherrojen 1. Hogenskild Bielken ja Knuut Knuu-tinpojan tuomioon8.8. 1564).
137) Liwthananmaa 1455 REA 399, Löytänä 1552VA 130 a, Löytäne uthmark 1647VA mm 6:279v; Pääksyn-maa 1552 VA 130 a;Kärmensuonmaa 1514 VA J.O. Ranckenin kok. I 2,ref. EMU VII 5766; Mustanojan-maaVAfotost. s. 14, Loimaan kär. 20.9. 1572.
138) Voionmaa 1947s.98. SVT IIs. 154.
tyinä ulkopalstoina 1630.139 Saman Huittisten kylän Martti Pentinpojalla oli 1540 Orissuonmaa vielä kauempana Punkalaitumen ja Metsämaan rajoilla.140 Hänenkin alueellaan oli jo silloin tarkat rajansa. Vähäjärvisessä Huittisissa Talalanjärvi ja yleensä Jalasjoen vesistöalue on muinoin ollut erittäin arvokas pyyntialue, jossa en-nen kiinteän asutuksen syntyä lienee ollut useampiakin Huittisten kantakylien val-tauksia(niistäks. myös s. 83—).141
Kokemäkeläisten joki- ja merikalastus on ollut niin tuottavaa, ettei heillä ole ollut alun perin suurtakaan kiinnostusta pitäjän pohjoisreunalla sijaitsevien järvien
nautin-taan. Huittislaisten laita oli aivan toisin: heidän pitäjässään ei ollut yhtä arvokkaita koskia kuin Kokemäellä. Niinpä he juuriovat ennen kokemäkeläisiä vallanneet Sääks-järven, Joutsenusjärven ja Kuhaan muiden järvien apajia. Vasta suhteellisen myö-hään 1500-luvulla kokemäkeläiset ovat ostaneet näitä kalavesiä Huittisten taloilta.
On tyypillistä, että Kokemäen kylistä juuriRakkulainen, jonkakoskikalastuksesta ei ole mitään asiakirjatietoja, on osoittanut varhaisinta ja suurinta mielenkiintoa näihin pohjoispuolisiin järviin. Lähteistä ei selviä, kuinka vanhoja Rakkulaisten valtaukset Joutsenusjärvellä ovat, mutta joka tapauksessa 1553 ja 1556 Tuomas Pakkainen Rakkulaisista vaihtoi tai myi siellä olevat kalavetensä, osan Paluksen Paavo Vallille jaosan Kosken kylän ensimmäiselle asukkaalle.142
Näillä Ala-Satakunnan järvillä eräelämä tuskin on eronnut sanottavasti Ylä-Satakun-nan eräelämästä. 1550-luvuneräsijaluettelot eivät ottaneet niitä lukuun, mutta tämä ei kumoa sitä, että sielläkin olisi ollut samanlaisia yksityisomistuksessa olleita kala-vesiä. Niinpä Huittisten Sammun kylän Nopparin talolla oliennen vuotta 1551 Kailaal-la Nopparinmaa, jasaman kylän Pitkäisen suvulla olineljäsosa Joutsenusjärvestä, jo-hon se oli saanut laamanni Knuut Eerikinpojan tuomionvahvistuksen (siis jolloinkin vuosien 1511 ja 1535 välillä).143 Näistä Sammun kylän vanhoista erävaltauksista jäi kylällevielä Sääksjärven luoteisnurkkauksestaVaskunmaa, jokaonkylällä vieläkin.
Ylä-Satakunta
Ala-Satakunnan eränkäyntiä ei voida esittää tilastollisesti. Ylä-Satakunnan osalta on olemassa Mustankirjan luettelo Satakunnan "metsistä” suunnilleen 1400-luvun puo-livälistä. Se on tosin ilmeisen puutteellinen, sillä esim. Kyrön pitäjän omistuksia ei siitä voida todeta varmasti yhtään ja Tyrvään omistuksia on vain yksi, sekin hyvin varauksellinen. Tästä huolimatta lieneesyytäesittää luettelostaseuraavayhteenveto:
139) VAmm3:46.
140) VAnn62: 135(Loimaankär. 7.9. 1587, missä selostettu vuoden 1540tuomio).
141) Valonen 1958.
142) Kokemäen kär. 27.-28.9. 1620, 10.12. 1621, 19.8. 1622, Ulvilan kär. 11.—13.6. 1681 ja laam. kär. 9.—11.
1690. Alueen nimi kirjoitettiin 1620Hiittinmaa ja Hiittenvese, 1621 Höyttefiskie vattn jalienee Hyytinlahden ja Hyytinsuontienoilla,jolloinnimessäpiilleevanha Rakkulaistenkylän sukunimiHyyti.
143) Tuomas Noppari myi osuutensa 1551, SVT II s. 78; Nopparinmaamain. VA nn 62: 172 (1580-luvulla).
Pitkäisten osuudesta ks.VAnn62:98v, 127, 173(1587).
Mustankirjan luetteloneräomistajatnoinvuonna 1450144
Eräomistajana Miehenosia
pitä- . ... "jako- yksi- , .
... kylä : . yht.
Pitäjä ja veljet tymen
Tyrvää 1 1 14
Karkku 1 2 1 4 15
Kyrö
Pirkkala 1 - 2 22 25 48
Kangasala 1 8 9 20
Lempäälä 5 5 6
Vesilahti 2 3 5 16
Rälssimies 4 4 12
Tunnistamatta 10 10 10 1/2
Yhteensä 4 3 3 53 63 141 1/2
Seuraavan kerran Ylä-Satakunnan erämaita on luetteloitu silloin, kun niitä ruvettiin 1550-luvun alussa asuttamaan. Koska on luultavaa, että uuden ajan parina ensim-mäisenä vuosikymmenenä eräsijojen omistustilanne tuskin on paljon muuttunut,
ku-vastaa tämä luettelo myös keskiajan lopun tilannetta. Siitä saadaan seuraava
tau-lukko:
Ylä-Satakunnan "eräsijat” janiidenomistajatvuonna 1552145
Pitäjä Eräsijoja Eräsijojen
”Jako- Yksi- omistajia
Kylän veljien” tyisten
Yht (yksin tai omistuksessa omistuksessa omistuksessa ’ osakkaina)
Tyrvää 3 3 6
Karkku 6 1 7 18
Kyrö 29 41 70 98
Pirkkala 1 7 19 27 33
Kangasala 4 19 23 26
Lempäälä 9 15 24 36
Vesilahti 4 10 14 19
Yhteensä 1 62 105 168 236
ilmanKyröä 1 33 64 98 138
Vuoden 1552 erämaaluettelo ei ole kuitenkaan täydellinen, kuten varsinkin Voion-maa on aikaisemmin osoittanut. Niistä jotka ovat jatkaneet erävesillä kalastusta sa-malla vuosikymmenellä, saa lisätietoja vuosien 1553-57kalaveroluetteloista, vuoden
1552 eri syistä huomioon ottamatta jätetyistä eräsijoista, vuoden 1590 tarkastus-maakirjoista sekä eri tuomiokirjoista ja muutamista säilyneistä tuomiokirjeistä. Erä-omistajista jakalaveronmaksajista saadaan 1550-luvultaseuraavataulukko:
Eräsijojen omistajat jakalaveronmaksajat Ylä-Satakunnassa vuosina 1552—57
Erämaa- . Taloja, %-määrä
Eräsijojen , , Taloja . .
Pitäjä kalaveron joissa oli v:n 1571
omistajia , 1571 , ... x. ,
maksajia edellisiä taloluvusta
Tyrvää 6 5 319 10 3,1
Karkku 18 25 387 28 7,2
Kyrö 98 70 402 104 25,9
Pirkkala 33 70 424 68 16,0
Kangasala 26 73 430 66 15,3
Lempäälä 36 33 230 41 17,8
Vesilahti
I_9
721_8
22 10,1Yhteensä 236 283 2410 339 14,1
Kalaveron maksajissa on ollut koko joukko sellaisia, joiden omistamaa erämaata ei ole otettu vuoden 1552 luetteloon, vaikka se ilmenee kyllä muista lähteistä. Kaikki-aan tällaisia tapauksia on noin neljännessata. Eniten niitä on Karkussa ja Lempää-lässä: kummassakin on 6 tapausta. Lisäksi lähteissä esiintyy vielä lähes 50 sellaista eräsijaa, joitaei ole vuoden 1552 eräluettelossa. Niiden omistajakaan ei ole kalaveron maksajana 1550-luvulla. Mutta ne on kuitenkin vallattu varsin todennäköisesti käyt-töön jo ennen erämaiden asutusta. Jos otetaan nämä kaikki huomioon, nousee Ylä-Satakunnan eräsijojen luku lähelle neljännestuhatta. Voionmaan laskujen mukaan koko Hämeen jaYlä-Satakunnan yhteinen ”miehenosien” luku oli 475, mikä on
kui-144) Mustakirjaf. 139, REA 727. Eräomistajien identifiointeja ovat suorittaneet Jaakkola (1924 a) ja Voi-onmaa (1926), jotkaovat tulleetuseassakohdassa eri tulokseen. Taulukointia varten olenratkaissut ristirii-taiset tapaukset seuraavasti: Pentti Lydekenpojan omistuksista on 6 miehenosaa laskettu hänelle rälssimiehe-nä, muut pitäjien omistuksiksi; Juti Pelpoij on Vesilahden kirkonkylästä, Perta Pirkkalan Haavistosta, Olavi Olavinpoika rälssimies, Niclis Makanyn Lempäälän Maakalasta, Olavi Laijanijn Lempäälän Tolvilasta, Per Tappia = Per Tappura Lempäälän Tappuralasta 1.Korkeamäestä, Jons Seland Kangasalan Kyötikkälästä, Hans Palzia Takahuhdin Pylsyjä, Eric HampanemistKangasalan Haapaniemestä, Laris Pengenijn Lempäälän TeiskonPohtolasta, Peder Kyreläinyn Pirkkalan Haavistosta, Niclis Awesta Takahuhdin Vestoja, Olaff Wtha-ma Haaviston litoja, Jossa YriaenTakahuhdin Irjaisia jaNicolaus Wakonyn Pirkkalan Tohlopista.
Tunnista-matta jäivät Wilhanpoika, Peltolampi, Dominicus, Laurens Laerassij, Niclis Niclisson, Henric Tomi, Pitkä Benkt,Henric Talo,Nicolaus Meylax ja Henric Aerwist. Sääksmäen ja Saarioisten Riippala ei ole tilastossa mukana.
145) VA 130a, päin. Jaakkola 1925, tilastosta ks. Voionmaa 1947s. 172. Yllä olevan taulukon viimei-seen sarakkeeviimei-seen eräomistajat onlaskettu niinmonta kertaa kuin heidät on mainittu, jottasaataisiin selville henkilökohtaisten osuuksienluku, jokavastaisi lähinnä 1400-luvun”miehenosia”.
lenkin todennäköisesti liian varovainen arvio. Hämeen linnalääninkin puolelta on varmaan jossakin määrin löydettävissä sellaisia eräsijoja, joita ei ole 1550-luvun luetteloissa. Suorittamieni laskujen mukaan Ylä-Satakunnan alueella oli 1500-luvun puolivälissä erää käyneitä taloja kaikista taloista n. 14 %, vastaava määrä oli Sääks-mäen kihlakunnassa 14,7 %. Ylä-Satakunnassa on ollut ilmeisesti siihen aikaan vä-hemmän eränautintaa kuin Sääksmäen ja Hollolan kihlakunnissa, mutta on
huomat-tava, että Ylä-Satakunnan pitäjissä on suuria keskinäisiä eroja.l46 Kyrössä eränkäynti on ollut vilkkaampaa kuin missään Hämeen ja Satakunnan pitäjässä, kun taas Tyr-vään vesistön eteläpuolinen osa ei oikeastaan kuulunut lainkaan eränkäyntialueeseen, koska siellä ei ole ollutyhtään eräomistajaa. Samoin Karkun eteläosa ja huomattava osa Vesilahtea ovat myös sellaisia alueita, joissa eränkävijöitä on ollut vain muuta-ma.
Aikoinaan vallattujen eräsijojen omistajat ovat voineetoston, vaihdon, panttausten ja perinnön kautta vaihtua. 1400-luvun puolivälin Mustankirjan luettelon46 tunnistetusta yksityisestä tai yhtiöomistajasta 18:n talot eivät enää 1500-luvulla näytä harrastaneen eränkäyntiä. Suurin osa niistä onpirkkalalaisia. Varsinkin Haaviston,Kankaantaan ja Takahuhdinkylissä olieränkäynti taantunut tai kokonaan loppunut. Mitään varmaa ei voida sanoa siitä, miten näiden 18 omistajan eräsijoille onkäynyt. Osa on ehkä saanut jo keskiajan kuluessa pysyvät asukkaat, jaosa on joutunutmuiden käsiin.147 Edellä ei ole otettu huomioon Ylä-Satakunnan ulkopalstoja. Niistä 25 sai vuonna 1552 ensim-mäisetraivaajansa, mutta luettelossa ei mainita asuttamattajätettyjä.Niitäon ollut tie-tysti paljon enemmän. Usein on käytännössä ollut ”eräsijalla” ja ”ulkopalstalla” niin pieni asiallinenero, että onvaikea määritellä, mistä oikeastaan pitäjän erämaa-alue to-della alkoi. Tärkeäraja ei näytäkään olleen eräsijojen ja ulkopalstojen välillä, vaan toi-saalta kotimetsien jatoisaalta niiden ulkopuolella sijainneiden yksityisten kylien tai ta-lojen valtausten välillä. Kun nyt seuraavassa lähdetään tarkastelemaan eri pitäjien
erä-alueita, on syytä aloittaa aivan jakokuntienkotimetsientakarajalta.
Tyrvään Jokisivun ja Lahdenlopin jakokuntien taloilla ei ole ollut erämaita. Jako-kuntien alueet ulottuivat aivan Liitsolan rajalle asti, eikä edes ulkopalstoja ole ollut kuin muutama. Vuonna 1552 mainitaan kuitenkin Kaltsilan 1. Rudasjärven Siirois-koskenmaa. Myöhemmin lähteissä esiintyvä Rautaniemenmaa on ollut myös Kaltsi-lan.148 Kilpijoen ja Teukkulan kylillä oli osuus Äetsän rajalla sijaitsevaan Vitsasuon-maahan 1553.149
146) Voionmaa 1947s. 178, 190, 205. Suvanto 1970s. 132—135
147) Vain yhdessä tapauksessavoi joltisenkin varmastisanoa, että kyseessä onerään Mustankirjan luettelossa mai-nitun,mutta eräsijansa menettäneentaloneräsija. Se on Ylöjärvellä Hämeenkyrön rajan läheisyydessä
sijaitse-va Vaonmaa, jota Ylöjärven jaIlmarin kylät pitivät omanaan 1600-luvulla, mutta johon Rantakunnan jako-kunnan taloilla oli myös osittainen nautintaoikeus. Se on ehkä Rantakunnan jakokuntaankuuluneen Niilo Va-koisen entinen eräsija. Alilaam. Henrik Jaakonpojan tuomio 17.1. 1595,kihlak. oikeuden tuomio 6.3. 1662 ja maanjako-oik.tuomio 16.9. 1801. Voionmaa 1950 s. 32.
148) VA 130a, Jaakkola 1925s.85.
149) Witzasuoma RA Topographica 584, Witzamoma VA nn 9:442 (molemmissa laamanni Jäns Knuutinpojan tuomio 23.2. 1553).
Kiikoistenjärvi on ollut Ala-Sastamalan Alisen neljänneksen yhteinen, muttasen liepeil-lä ja ympärillä on ollut useita Kiikan kylien ulkopalstoja. Niistä kolmella on nimi, joka ilmaisee ensimmäisen valtaajan. Kaukon kylällä oli Raukonmaa, Kiikanojan kylällä Tuinanmaa(samassa kylässä asui Tuinan suku)jaLeikkuun kylällä Jaaranmaa(Jäärän suku). Nuupalan Murronmaanrajoista ontuomio jovuodelta 1518, Leikkuun
Niemen-maasta vuodelta 1549 jaMeskalan Rauteenmaasta vuodelta 1561.150 Vähän pohjoi-sempanaKuorsumanjärven rannoilla on ollutTyrvään lähin varsinainen eräsijaKiikan ja Kiikanojan parilla talolla. Tyrvääläisten pääsy Karhijärvelle ja sitä kautta Luoteis-Satakunnan suurille järvillesekä merelle on ollut hankalampi kuin karkkulaisten, mikä osaltaan selittänee heidän vähäisemmän eränautintansa. Kuorsumanjärveltä on tultu Karhijärvelle ehkä useimmiten Pyhenojan kautta, jonkavarressa oli 1600-luvulla Rau-tajoen talon ja MouhijärvenTuiskun omistuksessaPyhenojan eräsija.151
Karhijärvellä Tyrvään ja Karkun kylien omistukset ovat olleet lomittain niin, että eteläranta (Riuttala ja Mustajoki) on kuulunut tyrvääläisille ja länsi- ja itäpää sekä suurin osa pohjoisrannasta karkulaisille. Mutta Riihonpohjan laaja eräsija, jonka rajat käytiin 1572, taas kuului tyrvääläisille. Valtaukset on siis suoritettu sinä
aika-na, jolloin Suur-Sastamalan pitäjäyhteys on ollut vielä elävää, todennäköisimmin 1300-luvulla, koska tyrvääläiset valtaajat ovat kaikki ruotsalaisen oikeuden kylistä (Kiikanojan Tuinat, Vinkkilän Vinkit ja Rautajärven Pohjalaiset).152 Vuoden 1552 luettelo ei ilmoita ollenkaan senkaukaisempia Tyrvään erämaita. Mutta kolme Nuupa-lan Karhun suvun jäsentä maksoi kuitenkin 1554—55 kalaveroa, ja juuri Nuupalan kylällä oli 1600-luvulla omistuksia kaukana Siikaisten Otamoilla (Leväsjoella) ja Mertolanmaassa.153 Siikaisten alueet jäivät muutoinkin 1550-luvulla asuttamisen ul-kopuolelle, jotenon jokseenkin varmaa, että Nuupalan valtaukset siellä olivat josilloin olemassa. Samoin Kallialan kylän erään talon omistus Lassilassa oli jäänyt entiselle omistajalle, kunnes talo myi sen 1600-luvun alussa Karkun Koivuniemen Noukalle.
Vuonna 1516 oli Kiimajärven kylän Lasse Horko ostanut Johatunsaranmetsän Ala-Satakunnan puolelta Kullaalta, mutta myöhemmin tästä omistuksesta ei kuulu mi-tään. Ehkä myös Kuhaan rajanaapurissa sijaitseva Näntö 1.Rudanmaa on ollut jos-kus Tyrvään Näntölän valtauksia.154
150) Kiikoisjärvi 1558 VA 2064f. 36, Twijnaa Nijttu 1628 VA nn 2:152v,Raukonmaa ja Jaaranmaa vasta iso-jakokartoissa. Murronmaa 1518 VA nn 5: 339, Niemenmaa 1549 VA nn 62: 391v, 434—5, Rauteenmaa
1561 VAnn 1:56.
151) Pyhenojan alue kuului Rautajoelle 1629, VA nn 2: 283v. Nimellä Pyhen oja äremark se mainitaan 1675 ja 1681, VAnn5: 17 ja nn6: 19.
152) VA 130 a, Jaakkola 1925 s. 84, 8. V. 1552 Riihonpohjan omistajina mainitaan vain Tapanija Lasse Vinkki, mutta 1572Tuomas Vinkin ja hänen jakoveljiensa lisäksi Erkki Pohjalainen, Juhana Laurinpojan tuo-mio 11.8. 1572,VA Topographica Tyrvää,ref. BFH V 31.
153) NuupalanOtamoillaolleesta omistuksestaonvanhin tuomioKnuut Jönsinpojan antama22.9. 1595, ks. VA mm 8:278v,62: 879v-880, nn5: 890, nn 11: 21v, mm 9: 454, 431v, mm 10: 112, 294v, nn 12: 272-5, 294-5.
Ruut h 1897 s. 13—14. Mertolanmaasta VA nn5: 724. Otamoista ks. myös Saikka 1a 1939 ks. s. 154.
154) Kallialan Lassilanniitty, VA2;5,19v,Johatunsarka,EMUVIII5903;Rudanmaa, Puumala 1933 s. 30.
Karkun pitäjän Salokunnassa ja Rantakunnan eteläisissä kylissä ei ollut 1500-lu-vulla eräomistajia; Mustankirjan luettelossakin mainitaan vain yksi: Karkun kylän Huittinen. Poikkeuksena tästä säännöstä on kuitenkin nimismiessuku Karkun kylän Kollainen, jonka omistukset ovat jääneet pois 1550-luvunkirjaanpanoista, mutta jo-ka kuitenkin omisti 1600-luvulla erämaita Karhijärvellä, Lassilan koillisosissa ja Otamoilla.155 Suoniemen Kuloveden eteläpuolisissa kylissä ei myöskään ollut 1500-luvun luetteloiden mukaan eränkävijöitä. Mutta sata vuotta aikaisemmin oli Sarko-lan kylällä kaksi miehenosaa, javuonna 1593 Suoniemen kylän Rokalla ja Pintsillä oli kahdeksan järveä Ahlaisten itäosissa.156 Vahalahden Olavi myi ennen vuotta
1633 Pomarkun erämaansa Anolan kartanolle.157 Vaikka nämä tiedot osoittavatkin Rauta- jaKuloveden etelä- ja itäpuolisten kylien olleen mukana sastamalaisten
erä-nautinnassa, kaikki 1550-luvun eräomistajat jakalaveron maksajat ovat mainittujen järvien pohjoispuolelta: Karkun Palvialasta, Järventakaa, Huldasta, Kiuralasta ja
erä-nautinnassa, kaikki 1550-luvun eräomistajat jakalaveron maksajat ovat mainittujen järvien pohjoispuolelta: Karkun Palvialasta, Järventakaa, Huldasta, Kiuralasta ja