kuin Harjavallan ja Ulvilan lähinaapurissa olleet suomalaisen oikeuden kantakylät, osoittaa tienoolla olleen merkitystä kokemäkeläisten taloudelle: täällä niin kuin
muu-allakin suurten lohikoskien rannat ovat olleet samalla tavalla yhteisomistuksessa kuin koskien nautinta. Kun kirkko on päässyt pureutumaan osaan tästä yhteismaas-ta, on jouduttupian luovuttamaan loputkin maat uudisasutukselle. Tällöin on
synty-nyt uusi tilanne: yhteisesti käytetyn kosken rantaan on tullut yksityisomistus. Ruot-sin 1200-luvun lopulla kodifioidut maakuntalait ja 1347 valmiiksi tullut maanlaki si-sälsivät sen periaatteen, että rannanomistaja omisti myös talonsa kohdalla kalaveden sillä rajoituksella, että keskelle virtaa oli jätettävä yleinen vapaa kulkutie.84 Vain Helsinglannin laki tuntee sen, että tärkeät lohikosket omistettiin yhteisesti ja jaettiin
"miehenosiin”. Meillä Suomessa kansan vanhat oikeustavat eivät ole ehtineet tulla kirjaanpannuiksi ennen Ruotsin lain voimaantuloa, mutta tapa lienee ollut Satakun-nassa suunnilleen sama kuin Helsinglannissa(ks. s. 353). Lammaistenkosken ranto-jen uudet omistajat ovat tietysti mielellään tuoneet esiin ruotsalaisen lain periaatteet,
mutta kokemäkeläiset ovat pitäneet kiinni vanhoista oikeuksistaan. Heidän ase-maansa pahensi vielä se, että Ulvilan pitäjän synnyttyä 1300-luvun alussa Lam-maisten kylä siirrettiin kuuluvaksi siihen.85 Tällöin ei voitu Lammaisten kohdalla ve-dotaedespitäjän yhteisnautintaan.
Ristiriita on todennäköisesti ollut olemassa jo 1200-luvun puolella, mutta piispan ar-kiston tuhoutuminen vuoden 1318 venäläishyökkäyksessä on mahdollisesti
pimentä-nyt tämänkin asian varhaisemmat vaiheet. Vuoden 1318 jälkeen ensimmäinen ku-ninkaallinen vierailu maassamme tapahtui 1347, jolloinriita Lammaistenkoskesta on tullut ratkaisuunsa. Piispa Hemming valitti kuningas Maunu Eerikinpojalle, ettei hän ollut voinut rakentaa laillisesti "kokemäkeläisten kalastamossa”, jolla hän tarkoitti Lammaistenvirtaa. Kuningas tuomitsi niin, että rannanomistaja on oikeutettu
raken-tamaan jokeen, kunhan hän ei kavenna joen keskellä olevaa kulkuväylää eikä estä kalan nousua ylävirtaan.86 Tämän jälkeenlaamanni Björn toimitti katselmuksen pai-kan päällä, ja 14. lokakuuta 1347 hän antoi kuninkaan tuomion mukaisesti oman tuomionsa. Hän kielsi sulkemasta kulkuväylää ja sen lisäksi pyytämästä kolkka- ja ajoverkoilla sekä vetämästä nuottaa heti lohipatojen alapuolella (ruots. termi förjis-ke).sl Kokemäkeläiset ovat ilmeisesti pitäneet tapanaan vetää nuottaa patojen alla.
84) Granlund KLNMXp. 378.
85) Lehtinen (1967 s. 73) katsoo, ettäLammainen olisi vasta 1453 liitetty Ulvilaan. Kuitenkin siellä pidettiin Ulvilan käräjiä 1412,ja 1419 eräs senisännistä oli kiinnemiehenä Ulvilan puolesta.REA 333, EMU II 1571.
86) REA 120. Asiakirjasta on Mustassakirjassa kopio sekä siitä 1453 annetun vidimaation kopio. Ne on jäljen-netty myös Codex Särkilahteen, jossa lisäksi on Turun pormestarin ja raadin 7.9. 1347 antama vidimaatio.
Jäljennöksiä onsiis kaikkiaan viisi. Kulkuväylää koskeva kohta on kopioitu eri laitoksissa eri tavoin: turku-laisten vidimaatio; ”tho swa at skipeledin ey traengis”; vuoden 1453 vidimaatio: ”vppa swa ath skipaledhen ey fortages”; CS: ”togh swa at skipaleden ey fortages”; itsenäinen kopio REA: ”tha swa aath biscopen ey traengis”; CS: ”tho swa athbiscopen (päällekorjaus skipleden) ey trengis”. Sanan biscopen käyttö skipaleden-sanan tilalla on saattanut tutkijat arvelemaan, että kulkuväylällä onollutKokemäenjoella silloin kansan käyt-tämänä nimenä”pispa”. Vilkuna 1945s.26.
87) REA 126.
mikä tietysti oli piispalle kiusallista, mutta talonpojille hyvin tuottavaa, koska kalat pysähtyivät tokeiden edessä ja tulivat siinä helposti pyytäjän saaliiksi. Koska talon-poikien oikeustajunta ei ollut vielä hyväksynyt yksityisten tokeiden rakentamista ja niiden edustan rauhoittamista, kokemäkeläiset ovat pyrkineet jatkamaan perinnäistä verkko- januottakalastustaan koskessa myös piispan rannan puolella, vieläpä aivan tokeiden alapuolella. Kaiken lisäksi ne ovat asian jossakin vaiheessa ehkä saman vuoden kesällä miehissä hajoittaneet piispan tokeen. Gerike Skytte, kuninkaan tuomiovallan Suomessa saanut käskynhaltija, tuomitsi heidät tästä sakkoihin helmi-kuussa 1348.88 Heidän tuli se rakentaa uudestaan ennen seuraavaa juhannusta. Jo tällöin oli siis saatava tokeet valmiiksi juhannukseen mennessä, niin kuin vielä kauan myöhemminkin olitapana.
Vuosina 1347—48 annetut tuomiot loivat uutta oikeutta Suomessa, ja piispa säilytti kirjeet tarkkaan arkistossaan. Niille annettu merkitys näkyy siitäkin, että kuninkaan tuomiosta hankittiin heti virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös. Myöhemmin vedot-tiin näin saavutettuihin oikeuksiin, eikä lähteistänäykään uutta kriisitilannetta sataan vuoteen. Käytännössä tämä lienee johtunut myös siitä, että kirkollinen esivalta on ummistanut silmänsä talonpoikien jatkuvalta pyynniltä koskessa. Piispa Maunu
Ta-vast teki 1400-luvun alussa sopimuksenkin talonpoikien kanssa siitä, että nämä
sai-vatharjoittaaUppoamista Lammaisissa.89
Vähitellen on syntynyt toinenkin etujen vastakohtaisuus: kokemäkeläisten ja ulvila-laisten riita kalastuksesta Lammaisten alapuolella. Alun perin kalastusoikeus lienee ollut koko joessa yhteinen, mutta asutuksen synty jokivarteen ja ruotsalaisen lain voimaantulo ovat tässäkin asiassa vaatineet selvityksen. Maan kohoamisen takia eräisiin kapekkoihin on syntynyt uusia virtapaikkoja, jotka houkuttelivat jälleen pyyntiin. Mutta kirkko näyttää nytkin pitäneen varansa: se omisti Anolan kohdalla Kirkkosaaren ja ehkä alunperin koko Anolan, joten se oli saaren ja Anolan välisen kapeikon rannan omistaja kahden puolen. Samoin se oli hankkinut haltuunsa sen uo-man, joka johti vedet Liikistön ohi, sekä vielä joen suusta Kirkkosaaren. Kyseisten kolmen riitapuolen oikeudet ratkaistiin niin, että vuoden 1405 tutkinta- ja oikaisukä-räjillä tuomittiin kokemäkeläisille oikeus kalastaa kolmessa erityisessä kohdassa Ul-vilassa: LammaistenlahdellaKukonharjan yläpuolella. Kirkkosaaren ja Anolan väli-sessä uomassa sekä Kirkkosaaren luona joensuussa.9o Muutoin ulvilalaiset jakirkko saivat käyttää omaa rantaansa mielensä mukaan. Tämä tuomio uusittiin 1412,
kos-88) REA 128.
89) REA 562.
90) REA 465. Vuoden 1437 tuomiossa onjäljennös Klaus Flemingin laamannintuomiosta vuodelta 1412,jasiinä viitataan Jusse Dufvan ja Sten Bonpojan tutkintaan Ulvilassa Pyhän Elenrikin päivän jälkeisenäsunnuntaina mcdv(tai mcdx). Sten Bonpojan ja JusseDufvan käräjäkierros on tunnettu vainvuodelta 1405,mihin myös päivämäärä sopiierittäinhyvin.
ka ulvilalaiset olivat kuitenkin menneet kolkkaverkkoineen Lammaistenlahdelle.91 Heiltä takavarikoitiin kolkat (kolbe), ja heidät tuomittiin sakkoihin kuninkaan- ja laamannintuomion rikkomisesta. Sekään ei auttanut: tapa jatkui. Maanoikeuden täy-tyi kokemäkeläisten pyynnöstä ottaa asia esiin 1437. Tuloksena oli vanhojen tuomi-oiden vahvistaminen.
Kokemäkeläiset olivat näin saavuttaneet pitkäaikaisessa oikeustaistelussa
osittaisvoi-ton: heille jäi eräitä hyviä apajia omaan käyttöönsä, jakirkko antoi heille oikeuden kalastaa omienrantojensa kohdalla Lammaistenlahdella ja Anolan luona. Epäselväk-si sen sijaan jäi, kuinka ylös itse Lammaistenkoskessa nämä oikeudet ulottuivat.
Piispan tokeet rakennettiin kai säännöllisesti ns. Karin kohdalle joen pohjoisrannalle paikkaan jossa myöhemmin uudella ajalla oli ns. Kruunun 1. Pirilän toe. Se on ni-mittäin juuri kirkkoreduktiossa valtion haltuun otettu entinen Piispan toe.92 Tätä puolta Lammaistenkoskesta oli ruvettu kutsumaan Piispanvirraksi, jolla nimellä se
tunnetaan 1500-luvun voutien tileissä.93 Kosken etelärannalle olivat taas Masian nel-jänneksentalolliset (yhdessä Lammaisten kylän isäntien kanssa) rakentaneet ns. Ka-lien tokeen. Vanhaa Lammaistenkosken nimeä ruvettiin nyt käyttämään ahtaam-massa mielessä kosken eteläosasta. Sen alapuolella oli Lammaistenlahden suvannos-sa mitä parhaimmat nuotanvetopaikat, jotka houkuttelivat pyytäjiä sekä Kokemäeltä että Ulvilasta.
Riidat eivät ottaneet loppuakseen. Kun valtakunta sai 1448 pitkästä aikaa maassa asuvan kuninkaan, kokemäkeläiset lähettivät 1453 Matti Seppälän johtaman val-tuuskunnan Tukholmaan Kaarle Knuutinpojan puheille. Se valitti piispa Olavi Mau-nunpojan estäneen heidän kalastustaan Lammaisissa.94 Kuningas määräsi arvoval-taisen katselmuskunnan tutkimaan asiaa. Seitsemän kihlakunnantuomaria ja viisi
muuta rälssimiestä saapui Lammaisiin parhaaseen pyyntiaikaan heinäkuun puolivä-lissä. Piispa itse oli läsnä vastaamassa talonpoikien syytöksiin. Vuoden 1347 tuo-miot otettiin esiin, janiiden perusteella tuomareina toimineet Turun linnanpäällikkö ja Pohja-Suomen laamanni katsoivat, että piispalle kuului oikeus rakentaa tokeita omalle rannalleen ja ns. Karin kohdalle, mutta he pyysivät myös, että Olavi Mau-nunpoika sallisi edelleen Uppoamisen Karin eteläpuolella, kuten hänen edeltäjänsäkin oli tehnyt. Muu pyynti Piispanvirrassa oli ilmeisesti kielletty, mutta Kokemäen ku-ninkaankartanolle piispa antoi luvan kahteen miehenosaan mainitusta virrasta Karin eteläpuolelta sekä kahteen 'lukupäivään” Karin luota. Nämä päivät olivat Pyhän Ola-vin päivä (29. heinäkuuta) ja Maarian taivaaseen ottamisen päivä (15. elokuuta).
Todennäköisesti kuninkaankartanolla oli ennestään nämä oikeudet verotalonpoikien
91) REA465.
92) Jokipii 1953 s. 62.
93) VA 1967f. 8, 10(Biscopsfors Kokemäen pitäjänpuolellajaLammais forss Ulvilan puolella).
94) REA562.
hallussa olevassa kosken osassa, siis Lammaisten puolella. Piispanvirran osalta riitely loppui tähän, koskapa keskiajalta ei muita tuomioita enää ole säilynyt. Mutta koke-mäkeläisten ja ulvilalaisten etuvastakohta Lammaisissa tuli samalla entistä jyrkeni-mäksi.
Samassa kokouksessa heinäkuun puolivälissä 1453 oli esillä myös Ulvilan pitäjän Masian neljännekseen kuuluneiden valitus siitä, että kokemäkeläiset eivät anna
hei-Tyrvään kirkkoherran Mathiaan 1524 tekemiä merkintöjä kirkon jyväaitasta siemenviljaa lainanneista tyrvääläisistä talonpojista. Uuden ajan lainamakasiineilla on siis ollut keskiai-kainen edeltäjänsä. VA,Kallialan kirkon tilikirja, valok. J. Kalervo.
dän kalastaa Kallionvirrassa, joka oli Ulvilan pitäjän rajojen sisällä.95 Laamanni Henrik Klaunpoika myönsi heille tämän oikeuden. Samalla kaikille Lammaistenkos-ken alapuolella asuville annettiin lupa kalastaa lipoilla ja kolkkaverkoilla omista-mansa rannan kohdalla, mutta ei Lammaistenlahdella, Anolanjoessa ja Liikistön luona. Kokemäkeläiset joutuivat näin pois itse Lammaistenkoskelta, jonne Masian neljännesrakensi yhteisesti tokeen ja jossase myös harjoitti Uppoamista. Kokemäen
95) FMUIV 2926.
16
miesten osuus Lammaistenlahteen kosken alapuolella jäi epäselväksi. Vuonna 1437 muita oli nimenomaan kielletty estämästä heitä kalastamasta siellä, mutta vuoden 1453 laamannintuomiossa sanotaan vain lyhyesti, että pyynti edellä mainituissa kol-messa paikassa oli kielletty mainitsematta erikseen kokemäkeläisten vanhaa
oikeut-ta.96
Ei ole siis ihmettelemistä siinä, että kokemäkeläiset käyttivät heti tilaisuutta valitta-miseen, kun kuningas jälleen vieraili Suomessa. Unionikuningas Kristian I saapui Turkuun kesällä 1463, ja hänen asettamalleen tuomioistuimelle Kokemäen miehet esittivätkanteen, että heiltä oli riistetty Lammaisista Kallionvirta. Oikeudelle tuotiin tarkemmin ei ilmene, ketkä toivat Henrik Klaunpojan paperille kirjoitettu tuo-mio vuodelta 1453, josta luettiin Kalliota koskeva kohta ja myös se kohta, jossa mainittiin, että Ulvilassa sai kalastaa Lammaistenkosken alapuolella lipoilla, nuotalla ja kolkilla. Vasta yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun valtionhoitaja Sten Sture vanhempi vieraili Satakunnassa 1484, korjattiin ehkä jo aikaisemmin
huomat-tu väärennys: ennen kuin Henrik Klaunpojan kirje oli tuotu Turun oikeuden eteen 1463, sanojen lippio ja kolkae välissä ollut sana oc oli muutettu sanaksi not.91 Val-tionhoitaja kävi itse seurueineen Lammaisissa tutkimassa asiaa, ja huomasi, että
nuotanveto kosken alapuolella olisi ”sekä maakunnalle että koko valtakunnalle suu-reksi vahingoksi jaturmioksi”. Henrik Klaunpojan paperikirje mitätöitiin jalaadittiin
uusi pergamenttikirje, jokaoli sanasta sanaan alkuperäisen mukainen, tietysti nyt
il-man siihen tehtyä muutosta. Kaikki jäi siis samalle kannalle kuin 1453 oli päätetty, ja loppujen lopuksi Kokemäen talot olivat menettäneet oikeutensa Lammaistenkos-keen. Lisäksi valtionhoitajakielsi ylimalkaan nuotanvedon Lammaistenlahden ja Lii-kistön välillä. Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan kopioidut vuosien 1347, 1348,
1437 ja 1453 tuomiot sekä valtionhoitajan tuomio vuodelta 1484 ja samaan aikaan uusittu laamannintuomio vuodelta 1453 muodostivat seuraaville sukupolville Koke-mäenjoenkalastusoikeudenperustan.
Edellä on tullut selville, että lohen- ja siianpyynti koskissa nuotalla, verkoilla ja Up-poamalla on ollut alun perin yhteistä. Mutta osakkaiden eli jakoveljienosuuksia tä-hän yhteiseen pyyntiin on varmaan jollakintavalla säännöstelty. Aikaisemmin mai-nitussa vuoden 1453 tuomiossa jo vilahti käsite ”lukupäivä”; tuolloin
kuninkaankar-tano sai Piispanvirrasta kaksi lukupäivää. Koskiosuuksien jako lukupäiviin on ollut ilmeisesti aivan yleistä, ja ne ovat olleet tietyssä suhteessa talojen verolukuun.
96) Mahdollisesti HenrikKlaunpoika on myöhemmin (1458?) antanut vielä toisen tuomion, jolla hän yleisesti kielsi kalastuksen mainitussakolmessa apajassa, FMU IV 3067. Kopion vuosiluku on selvästi väärin ja voisi olla
1453,mutta asiakirjaon päivätty Pyhän Maria Magdaleenan aattona ja vuoden 1453 tuomio Pyhän Marga-reetanpäivänä.Vrt. Lehtinen 1967 s. 73.
97) FMU IV 3205, V 4013. Väärennetystä asiakirjasta onkopio Ruotsin kuninkaallisessakirjastossa Tukholmas-sapaseonpainettuAH VIII3.
Vuonna 1587 lautamiehet selittivät Ulvilan käräjillä, että Kaarina Gödikentyttären (Fincke) lampuodilla (Leistilässä) oli muiden lampuotien kanssa osuus Lammaisten- ja Kallionkoskeen 2 äyrin eli yhden päivän edestä, tattaralaisten kanssa samoin 2 äy-riltä päivä ja masialaisten kanssa 4 äyriltä päivä.98 Osuus voitiin siis ilmaista päivien tai veroluvun mukaan. Vuonna 1460 kihlakunnantuomari Pietari Svärd osti eräiltä talollisilta Lammaisten kalastamosta savun kuudenneksen.99 Savu oli maaveroluku, jokasittemmin 1500-luvulla jaettiin äyreihin niin että yksi äyri oli sen 12. osa. Kuu-desosa savua oli siis sama kuin kaksi äyriä. Riippuen siitä, kuinka moneksi lukupäi-väksi Lammaistenkoskessa savu oli arvioitu, Svärd sai siis myös lukupäiviä siitä.
Samalla näkyy, että koskiosuuksia myytiin taloista erillisinä oikeuksina. Jo aikai-semmin suorittaessaan jakoa eräiden kokemäkeläisten kanssa (Mäkikylässä?, ks. s.
319) omistustensa välillä Pietari Svärdin vanhemmat olivat pidättäneet itselleen
ta-loon kuuluneen osuuden Käräjämäen ja Lammaisten välisistä koskista.100 Näin eivät menetelleet vain seudun aateliset. Vuonna 1469 tuomittiin eräälle Juho Heikinpojalle oikeus puoleen Harjavallan- ja Vinnaistenkoskesta.101 Koska tuskin voidaan ajatella yhden talollisen perineen näin suurta osuutta, Juhon on täytynyt saada se vaihtojen avulla tai ehkä vuokraamalla. Saman tuomiokirjan selkään on merkitty, että tämä Juhon osuus tarkoitti Ylistaron kylän oikeutta mainittuihin koskiin, mutta itse asia-kirjan tekstissä ei Ylistarosta puhuta mitään. Mahdollisesti merkinnän tekijä on kuitenkin tietänyt, että Ylistaron osuus oli ollut silloin JuhoHeikinpojankäsissä.
Samassa Vinnaistenkoskessa piispankartano Forsby sai kalastaa 18 äyrin puolesta, ja Villiön kylän Nävinpojan suku väitti 1469 omistavansa osuuden siitä.102 Juuri tässä
koskessa olivat 1555 mainittu Pitäjän toe ja ns. Lippoportaat.103 Edelliseen rakenta-jina olivat kaikki Kokemäenjoen pohjoispuoliset kylät paitsi piispan hallussa olleet, ja Lippoportaissa saivat kalastaa joen eteläpuolella sijainneet talot aina Huittisten rajalta asti. Keskiajan lähteistä ei kuitenkaan selviä, tarkoitettiinko vain verkko- ja nuottakalastustatai myös Uppoamista jatokeiden rakentamista.
Eräissä tapauksissa kylä tai rälssitila on omistanut koskesta osuuden, joka ei ole riippunut veroluvusta. Vuolteen kartano sai vuosina 1502 ja 1514 viidenneksen
Ha-vinginniemen etelä- ja pohjoispuolelta, Pyhänkorvan lampuotitilalla oli 1545 neljän-nes Pyhänkorvan koskesta ja Ylistaron jakokunta omisti yksin Rudangonkosken (1456 ja 1466).104 Samalla tavalla jaettiinPirkkalassa 1440-luvulla Nokian Emäkos-ken nuotta-apajat: Ylivesi 1. Taipale sai neljänneksen, Veholan Vitikka ja Sattulan
98) VA nn62: 112.
99) FMUIV3II7.
100) FMUIV 3222.
101) FMU IV3389. Dela Gardiska ArchivetXVIs.224.
102) SVTIIs.212.
103) Pitäjän yhteinen apaja Vinnaisissa mainitaan 1600,VA 222
a s.
24. Jokipii 1953s.63,104) FMU VII 5784, VAö 3
s.
114-115, BFH 111 236, FMU IV2999,3008, 3289.Niilo Susi yhdessä neljänneksen sekä Viikin kartano ja sen sivutila Maatiala puolet.
Tästä puolikkaasta varattiin kuitenkin Perdanpojalle (Haaviston kylästä?) kuuden-nes. Merransijoista (ne olivat ilmeisesti padoissa) omisti kukin osansa
rantaoikeu-tensa mukaan.105 Tammerkosken apajat oli jaettu 1466 niin,että Tammerkosken kylä ja Messukylä yhdessä hallitsivat kahta kolmannesta ja Takahuhdin kylällä oli yksi kolmannes.106
Tyrväässä oli koskien omistuksesta samanlaiset periaatteelliset kiistat kuin Kokemä-ellä ja Ulvilassa. 1460-luvulla huittislaiset olivat alkaneet nuottakalastuksen Äetsäs-sä, ja silloin tyrvääläiset hankkivat Eerik Akselinpojan tuomion, jolla vahvistettiin Ala-Sastamalan eli Tyrvään asukkaiden yhteinen ja ikimuistoinen omistusoikeus Äetsänkoskeen.107 Suomen matkansa aikana, vuonna 1512 Sten Sture nuorempi määräsi ilmeisesti vanhan käytännön mukaan, että kaikki ne, joillaoli osuus Ruotsi-lanjokeen tällä tarkoitettiin Äetsän- ja Tyrväänkosken välistä virtaa saivat pyytää lohta ja siikaa vero- ja äyrilukunsa mukaan.108 Joen varteen syntyneiden ky-lien asukkaat olivat nimittäin alkaneet estää tätä vanhaa nautintaa sillä perusteella, että he omistivat rannan ja sen mukaisesti myös yksin koskiosuuden. Asiasta riidel-tiin jatkuvasti. Vuonna 1538 laamanni Jöns Knuutinpoika vahvisti jälleen ”yläpuo-lella asuvien” oikeuden kalastaa lohi- ja siika-apajissa yhteisesti kunkin koukkuluvun mukaisesti, kun sen sijaan katiskoja ja mertoja sai kukin pitää omalla rannallaan.109 Samalla kertaa sanottiin nimenomaan, että ne kylät, jotka olivat hankkineet ostoilla tai vaihdoilla itselleen yksinoikeuden joihinkin koskiin, saivat pitää nämä etuutensa.
Myöhemmistä 1600-luvun tuomioista näkyy, että esim. Nuupalan ja Rautajoen kylillä ei katsottu olevan osuutta koskiin, eikä myöskään yksikään lähde puhu siitä, että Lahdenlopin jakokunnallatai Vihattulalla olisi ollut siellä osuuksia.110 Nämä kylät
lie-nevät jo keskiajan kuluessa luopuneet oikeuksistaan, jatodennäköisesti ne ovat saa-neetvastineeksilaajemmat oikeudet vallata pitäjänerämaitaja kalajärviä.