Motivointi on uuteen valmistamista. Motivoinnissa tarkastellaan opittavan yhteyttä aiemmin opittuun ja tarkastellaan, mikä merkitys opittavalla on. Motivoinnissa herätellään mielenkiintoa ja suunnataan se opittavaan. (Kepler-Uotinen, K., Hämäläinen, E. & Välimaa, R. 2009, 91.) Myönteinen ilmapiiri ohjauksessa synnyttää motivaatiota oppia ja tukee sosiaalista toimintaa sekä vuorovaikutteisuutta.
Onnistumista tukeva, kannustava ilmapiiri luo energiaa oppimiseen. (Kaisla, M. & Välimaa, R. 2009, 105.) Oppimisen ilo, vuorovaikutuksellisuus, kannustava palaute ja myönteiset kokemukset luovat myönteistä minäkuvaa ja synnyttävät opiskeluasennetta (Piispanen, M. 2008). Motivoiva ilmapiiri on turvallinen, luottamusta herättävä, kunnioittava, hyväksyvä, tukee itsenäistä päätöksentekoa, korostaa valinnanvapautta ja on arvostava. Kun koetaan, että tullaan kunnioitetuksi ja hyväksytyksi huolimatta
tavoista, välittyy arvostetuksi tulemisen tunne. Tämän välittäminen ohjauskeskustelussa yksilölle on kasvattajan vastuulla. (Turku, R. 2007, 42.)
Motivoivassa ohjauksessa keskustelu on avointa sekä kuuntelevaa, muutostarpeita herättelevää ja muutokseen houkuttelevaa ja valmentavaa. Siinä ohjataan yksilöä tutkimaan ristiriitoja, jotka vaikut-tavat motivaatioon sekä valmennetaan tietoiseen päätöksentekoon terveyteen liittyvien valintojen suhteen. Ohjauksessa nostetaan esiin yksilön mahdollisuus vaikuttaa terveyteen sekä vapaus valita ja päättää omista tavoistaan. Yksilö voi hyvin myös kieltäytyä muutoksen mahdollisuudesta. Yksilöllä on oikeus itsenäiseen päätöksentekoon ja valinnanvapauteen. Yksilöä haastetaan puntaroimaan osuut-taan tässä hetkessä ja tulevaisuudessa sekä pohtimaan toimintansa ja valintojensa vaikutuksia.
(Turku, R. 2007, 41-43. & Mustajoki, P. & Alenius, H. 2019.) Onnistuneessa motivoivassa ohjauk-sessa yksilö kohdataan hyväksyen, ymmärtäen sekä luottamusta rakentaen. Näin esiin nousevat yksi-lön ajatukset muutoksesta sekä itsemääräämisoikeuden tukeminen.(Absetz, P. & Hankonen, N.
2017.) Motivoiva keskustelu antaa vastuun yksilölle kannustaen omahoidon toteuttamiseen (Musta-joki, P. & Alenius, H. 2019).
Motivaatio syntyy sisäisesti oman muutostarpeen kautta. Yksilö ratkaisee muutostarpeeseen kohdis-tuvat ristiriidat ja arvovalinnat itse. Muutosvalmius vaihtelee ajan ja tilanteen mukaan. Muutostar-peen syntymisen jälkeen ilmenee muutospuhetta. Muutospuhe on syytä huomioida. Kestää aikansa, että yksilö on valmis muutokseen ja varsinaisiin tekoihin. Motivoivassa ohjauksessa painotetaan muutosvaiheen mukaisesti eri asioita. (Turku, R. 2007, 42-43. & Anglé, S. 2020) Ohjausta annetaan siten muutosvaiheen mukaan. Näin huomioidaan yksilön valmius ottaa ohjausta vastaan. Ohjausta kannattaa suunnata yksilöille, joilla on halu muuttaa omia tottumuksiaan. (Mustajoki, P. 2003.) Oh-jauksessa kasvattaja auttaa selvittämään, mitä yksilö tahtoisi muuttaa, mitä askelia yksilö on valmis tekemään muutoksen eteen sekä mitkä asiat edesauttavat arjessa muutoksen toteutumisessa. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017.)
Esiharkintavaiheessa yksilöä kannattaa kiittää yhteisestä keskusteluhetkestä, jonka yksilö läsnäolol-laan mahdollistaa. Tällöin rakennetaan siltaa yhteistyölle. Herättely nykyisen tilan suhteen ja huolen esille nosto on keskeistä esiharkintavaiheen ohjauksessa. Ovi kannattaa jättää auki myös uudelle kes-kustelulle. (Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013., Prochaska,. J, DiClemente, C., Nor-cross, J. 1992. & Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P. 2008.) Alkuvaiheessa, kun yhteistyötä viritellään, tulisi päällimmäinen viesti yksilölle olla, ettei ohjauksessa esitetä mitään vaatimuksia
yk-silöä kohtaan. (Turku, R. 2007, 62, 65.) Prosessia vievät eteenpäin tapaamiset, joissa on luottamuk-sellinen ja arvostava ilmapiiri, ja joissa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Yksilöä aktivoidaan tilanteen ja sen taustatekijöiden kuvailuun ja itsearviointien tekoon avoimin kysymyksin. Avoimet kysymykset alkavat kysymyssanoilla: Mitä, miten, milloin, missä. Mitä ajattelet…, miten suhtau-dut…, miten paljon olet valmis panostamaan? Mikä tilanteessasi mietityttää eniten? Reflektoiva kuuntelu ja toisto selkiyttävät kokonaistilannetta. Reflektoivassa sanan tai lauseen toistossa rohkais-taan yksilöä jatkamaan puhetrohkais-taan. Kasvattajan toistaessa nuoren kertoman, tehosterohkais-taan saatua viestiä.
Tilannetta kannattaa tarkistella eri näkökulmista ja elämän eri osa-alueittain. Kuulluksi tuleminen rohkaisee myös jatkamaan psyykkistä työskentelyä asian parissa. (Turku, R. 2007, 50-51.)
Harkintavaiheessa on tärkeää hyväksyä yksilön epätietoisuus ja pohdinnat puolesta ja vastaan (Suo-men Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013). Nuoren itse hoksaama hyöty motivoi häntä paremmin kuin hänelle esitetyt hyödyt. (Furman, B. & Lyhytterapiainstituutti Oy. 2012, 39-61.) Tietoinen mo-tivaatio muotoutuu käyttäytymisen muutokseen liittyvistä tulosodotuksista sekä omaan itseen liitty-vistä käsityksistä. Tulosodotuksiin vaikuttavat uskomukset hyödyistä ja haitoista sekä välittömistä ja pitkäntähtäimen seurauksista elämän osa-alueilla. Lyhyen tähtäimen seuraukset painottuvat yleensä pitkän tähtäimen seurauksia enemmän. Ennaltaehkäisevää käyttäytymistä lisää tulosodotusten posi-tiivinen kehystys ja hyötyjen korostaminen. Pohdintaan aktivointi lisää odotuksia muutosta kohtaan ja herättää sisäistä motivaatiota. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017.) Esimerkiksi ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan pohjautuvassa Goaling-menetelmässä tarkastellaan nykytilanteen ja toivotun muu-toksen toteutumisen lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia positiivisia ja negatiivisia seurauksia itselle ja muille elämän eri osa-alueilla (Alander, J. 2012a. & Alander, J. 2012b). Harkintavaiheessa yksilöä autetaan siten näkemään muutoksen hyödyt. Lisäksi kalastetaan esiin muutospuhetta ja arvioidaan, kokeeko yksilö pystyvänsä muutokseen. Muutospuheesta kannattaa tehdä yhteenvetoja. Vuorovaiku-tusta selkiyttävät heijastavat toteamukset ja toistot. (Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013., Prochaska,. J, DiClemente, C., Norcross, J. 1992. & Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P.
2008.) Läsnäoleva kuuntelu sekä tilan antaminen korostuvat ohjauksessa. Yksilön subjektiivista ar-viota kokonaistilanteesta kannattaa korostaa. Valmiiden arvioiden tai ratkaisuehdotusten esille nostoa on syytä välttää. Erilaisia testejä voidaan hyödyntää kokonaistilanteen arvioinnissa. (Turku, R. 2007.) Harkintavaiheessa ohjauksessa tavoitellaan luottamuksellista ohjaussuhdetta sekä työskentelyrauhaa.
Oleellista on tilanteen harkinta ilman hoputusta ja muutosvaatimuksia. (Turku, R. 2007, 62, 65.) Kun tilannetta on arvioitu kokonaisvaltaisesti, voidaan yksilöltä kysyä kuinka hän haluaisi tilanteessa edetä. Näin päätösvastuuta jatkosta jaetaan yksilölle. (Turku, R. 2007, 66.)
Valmistautumisvaiheessa selvitetään yksilön tavoitteet, tarjotaan yksilölle erilaisia muutoksen toteut-tamisen ideoita, yksilöltä kannattaa pyytää lupa, mikäli haluat tarjota omaa asiantuntemusta aiheesta.
Valmistautumiseen kuuluu myös suunnitelman teko ja muutoksen esteiden tarkastelu. On hyvä kar-toittaa sosiaalisen tuen mahdollisuuksia sekä selvittää yksilön odotuksia. Aiempien hyväksi havaittu-jen keinohavaittu-jen tarkastelu ja muutoksen tekoon liittyen käytännön asioiden järjestely sekä muutos-aikeesta kertominen tukevat muutokseen valmistautumista. (Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013., Prochaska,. J, DiClemente, C., Norcross, J. 1992. & Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saar-nio, P. 2008.)
Valmistautumisvaiheessa kannattaa huomioida, että terveellisten valintojen tekemistä kannattaa tie-toisesti helpottaa: Ympäristöä kannattaa huomioida, pohtia ja säädellä, välttää houkuttavia tilanteita, lisätä muistutuksia, valikoida seuraa sekä pyytää tukea. Uusia terveellisen käyttäytymisen aloittami-sen tottumuksia kannattaa automatisoida. Tottumus rakentuu toistamalla tiettyä toimintaa samassa kontekstissa. Toistojen kautta syntyy assosiaatio toiminnan ja kontekstin välille, jolloin toimintaan voidaan ryhtyä ilman aikomusta. Yksilön tulee itse valita harjoiteltava tottumus ja sen tulisi olla to-teutettavissa ponnisteluitta. Tottumusten luonti lisää pystyvyyden tunnetta, joka osaltaan motivoi uu-sien tapojen luontiin. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017.) Uusi tapa, tottumus on tarkasti määritelty käyttäytyminen. Ohjaustilanteessa asian voi ottaa puheeksi seuraavasti: ”Jos haluaisit lisätä päivään yhden pienen terveyttä lisäävän tottumuksen, mikä se olisi?” Tottumus tulisi yhdistää tiettyyn ym-päristöön, tilanteeseen tai tekojen sarjaan tai sen laukaiseva ärsyke voi olla tunnetila tai tapahtuma.
Yksilön kanssa tulisi sopia harjoittelujaksosta, jonka ajaksi yksilö haluaa sitoutua uuteen tapaan tie-tyssä kontekstissa. Harjoittelujakson pituus kannattaa olla vähintään 10 viikkoa, jotta tottumus auto-matisoituisi. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017, 1019.) Tavan opetteluun voidaan motivoida esimer-kiksi kertomalla nuorelle tärkeiden ihmisten haluavan, että nuori oppii kyseisen taidon eli uuden tot-tumuksen. Tavoitteeseen pyrkimistä voidaan puolestaan kannustaa suunnittelemalla yhdessä, miten taidon oppimista juhlistetaan. (Furman, B. & Ahola, T. 2000, 23-67.) Valmistautumisvaiheessa luo-daan toimintasuunnitelma jatkoon ja vahvistetaan yksilön sitoutumista muutokseen (DiClemente, C.
& Velasquez, M. 2002, 211).
Toimintavaiheessa yksilöön pidetään yhteyttä ja kannustetaan tavoitteessa pysymiseen. Muutosta, joka tapahtuu pienin askelin sekä realistisesti, on tuettava. Alun vaikeuksien ja riskitilanteiden tun-nistaminen voivat toimia pontimena miettiä erilaisia selviytymisstrategioita. Yksilöä voi auttaa löy-tämään uusia asioita ja sosiaalista tukea. (Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013., Prochaska,. J, DiClemente, C., Norcross, J. 1992. & Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P.
2008.) Esimerkiksi tottumusten luomisen harjoittelujaksolla yksilö seuraa tottumuksen toteutumista ja pohtii, mitkä seikat onnistumisessa palkitsevat. Ohjauksessa voidaan tarkastella tottumuksen muo-dostumista sekä uuden tavan hyötyjä sekä antaa positiivista palautetta ja ohjata uusien rutiinien va-lintaan. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017, 1019.) Suunnitelmallinen tuki sekä ohjaus perustuvat yh-teisiin toimintalinjoihin, aikuisen tukeen, tavoitteellisuuteen, johdonmukaisuuteen sekä selkeyteen.
Ajoissa asian puheeksiotto, yksilön osallistaminen tavoitteiden pohdintaan, konkreettinen ja välitön palaute, selkeät rutiinit ja johdonmukaiset säännöt, joissa ennakoilla pyritään ratkaisemaan pulmalli-set tilanteet, edesauttavat uuden käyttäytymistavan oppimista. (Karhunen,M. 2009, 62-68 & Apo-daca, T.R. & Longabaugh, R. 2009.)
Ylläpitovaiheessa tuetaan yksilöä ja hänen muutosprosessiaan, pyritään löytämään mielekästä teke-mistä, vahvistetaan pystyvyyden tunnetta ja ratkaisuja, harjoitellaan uusia selviytymistaitoja, tehdään toimintasuunnitelma ongelmatilanteiden varalle ja tarkastellaan pitkän tähtäimen suunnitelmaa. (Suo-men Liikunnan Ammattilaiset SLA ry. 2013., Prochaska,. J, DiCle(Suo-mente, C., Norcross, J. 1992. &
Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P. 2008.) Muutoksen pysyvyyttä tukee ohjauksen jatkami-nen suunnitelmallisena sekä yksilöllijatkami-nen työskentely. (Turku, R. 2007, 78, 81.)
Repsahdukset ovat paluuta aiempaan. Ohjauksessa tulee huomioida yksilön tuki kaikissa tilanteessa, muutoksen tielle takaisin auttaminen, tunnustus, vaihtoisten selviytymiskeinojen miettiminen ja rep-sahduksen kääntäminen oppimisen mahdollisuuksiksi. (Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry.
2013., Prochaska,. J, DiClemente, C., Norcross, J. 1992. & Koski-Jännes, A., Riittinen, L. & Saarnio, P. 2008.) Aiempaan käytösmalliin ajautumiseen altistavat väsymys ja stressi, uudet tilanteet sekä no-peat päätöksenteot (Vänskä, K. ym. 2011, 18). Repsahdukset kannattaa normalisoida osaksi muutos-prosessia. Ohjauksessa voidaan käsitellä, miten selvitä hallinnan menettämisestä eli repsahduksista huolimatta eteenpäin, oppia niistä sekä tukea yksilön hallinnan tunnetta. (Turku, R. 2007, 74.) Oh-jaustilanteessa voidaan tarkastella, onko yksilölle tullut repsahduksia ja pohtia missä tilanteissä näitä tulee helpoiten (Turku, R. 2007, 50-51). Repsahdukset eivät tunnu niin lannistavilta, jos yksilö kokee pystyvyyden tunnetta muutoksentekoa kohtaan ja samalla panostaa sinnikkäämmin muutosyrityk-seen. (Ashford ym. 2010.) Tutkimusten mukaan tavan opetteluun ja automatisoitumiseen tulisi varata aikaa vähintään 10 viikkoa. Automatisoitunut toiminta palautuu repsahduksista yleensä nopeasti, kun uuden toimintatavan toteutusta jatketaan heti uudestaan. (Absetz, P. & Hankonen, N. 2017, 1019.) Riskitilanteita kannattaa ennakoida ja tarvittaessa voidaan myös määrittää sallittu repsahdus. (Turku, R. 2007, 75). Repsahduksien varalle on hyvä laatia toimintasuunnitelma (Erkkilä, J. & Eerola, K.
Positiivisen palautteen avulla voidaan luoda avointa tunnelmaa ja herättää luottamusta. (Turku, R.
2007, 52-53.) Positiivinen palaute edistyksestä tai toivotusta käyttäytymisestä luo uskoa, ylpeyttä toi-mista ja halua toimia vastaavasti jatkossa. (Furman, B. & Lyhytterapiainstituutti Oy 2012, 14-36, 95-115.) Sillä voidaan viestittää tuesta yksilön arviointeja ja päätöksentekoa kohtaan. Positiivista pa-lautetta tulisi antaa muutosprosessin jokaisessa vaiheessa. Palaute on uskottava, kun siinä on huomi-oitu toiminnan konkreettiset yksityiskohdat. Yksilöltä voidaan tiedustella esimerkiksi reflektoivan kysymyksen muodossa: Miten sait sen aikaan? Kysymys on tällöin paitsi reflektoiva, se myös pai-nottaa onnistumista ja pystyvyyttä. Palautetta kannattaa antaa ainoastaan suhteessa yksilön aikaisem-paan toimintaan. Yhteenvedot ja keskustelun pääkohtien esille nosto kokoaa ja suuntaa jatkoon. Oh-jauskeskustelun lopuksi on hyvä nostaa esille pääkohdat ja se, mihin on päädytty. Ja mihin toimenpi-teisiin jatkossa ryhdytään. Usein jatkosuunnitelmaa tarkennetaan yhteenvedon jälkeen. Yhteenvedon tulee olla selkeä, turhia tulkintoja välttävä, tulevaisuuden haasteisiin ja sitoutumisen seuraavaan vai-heeseen suuntaava. (Turku, R. 2007, 52-53.) Mikäli ilmenee vastarintaa, on syytä hidastaa ja tukea yksilön hallinnan tunnetta (Turku, R. 2007, 81). Kun tuetaan yksilön autonomiaa ja annetaan valtaa ja vastuuta päätöksenteossa sekä kunnioitetaan yksilön tekemiä päätöksiä, on ohjauksella voimaan-nuttava vaikutus. (Turku, R. 2007, 82.)