Tässä tutkimuksessa internetin liiallinen käyttö jaetaan kolmeen luokkaan: 1) Internetin riskikäyt-töön, jossa suositeltavat ruutuajan rajat ylittyvät. Käyttö on siis liiallista, mutta merkittäviä haittoja taikka riippuvuutta ei vielä ole. 2) Internetin haitalliseen käyttöön, jossa pystytään tunnistamaan ja määrittelemään internetin käytön aiheuttamia haittoja, mutta varsinaista riippuvuutta ei ole. 3) Inter-netriippuvuuteen, jonka ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi pakonomainen internetin käyttö, vieroi-tusoireet, sietokyvyn kasvaminen sekä internetin käytön jatkaminen huolimatta haitoista. (Mukaillen alkoholin ongelmakäytön määritelmää ks. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääke-tieteen yhdistyksen asettama työryhmä 2019.)
Internetin riskikäyttöä on internetin liiallinen käyttö. Sopivaa ruutuajan määrää on laajasti tutkittu mediankäytön vaikutusten sekä lapsen ja nuoren kehityksen näkökulmasta (Pönkä, H. 2020). Ruutu-ajalla tarkoitetaan näyttöjen äärellä vietettyä aikaa. Ruutuaika-suositus on nuorilla maksimissaan kaksi tuntia päivässä. Ruutuaikakäsitettä on kritisoitu, sillä pirstaleisen ruutuajan vuoksi sitä on han-kalaa hahmottaa kokonaisuutena. Käsite ei myöskään erottele onko ruutuaika passiivista vai aktii-vista, millä laitteilla sitä käytetään ja onko kyse viihdekäytöstä vai työstä/opiskelusta. Usein ruutu-ajalla on kuitenkin viitattu viihdekäyttöön. Vaikkakin ruutuaika -termi voi kuulostaa vanhentuneelta, voi sen käyttö helpottaa internetin käytöstä käytävää keskustelua. (Mediakasvatusseura 2016, 2-5.) Päivittäisen kokonaisruutuajan arvioimista ja seuraamista on pyritty helpottamaan esimerkiksi ruutu-aika-asetuksin ja sovelluksin (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2020). On huomioitavaa, että nyky-päivänä suositeltu kaksi tuntia ruutuaikaa täytyy nopeasti valtaosalla nuorista. Siinä mielessä ruutu-aikasuositusta ei ole mielekästä tarkastella vain aikaa tuijottaen.
Ruutuaikaa tarkastellessa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, mitä ruudun ääressä tehdään. Mikäli nuoren arki on sujuvaa ja monipuolista, ei aktiivista ruutuaikaa ole yleensä syytä merkittävästi rajoit-taa. Aktiivista on sisällön haun, tuottamisen, muokkaamisen, keskustelun, uusien taitojen oppimisen
ja onnistumisten kokemuksia sisältävä ruutuaika. Liiallisen passiivisen ruutuajan on todettu puoles-taan aiheuttavan haittoja. Passiivista ruutuaikaa on esimerkiksi rutiininomainen pelaaminen ja digi-taalisten sisältöjen kulutus, kuten katselu, kuuntelu ja lukeminen. (Pönkä, H. 2020.) Pro gradussaan Andersson, A. (2018) totesi ruutuajan määrällä olevan jossain määrin vaikutusta lukion 1. ja 2. vuo-den opiskelijoivuo-den sosiaalisiin suhteisiin, koulun sujumiseen sekä koulumenestykseen. Young, K.
(2007) määritteli tutkimuksessaan internetin käytön liialliseksi käytön ylittäessä viikossa 38 tuntia (Young, K. 2007; Korkeila, J. 2012, 741 mukaan). Internetin liiallinen käyttö voi aiheuttaa niin ter-veysongelmia kuin vaikeuksia sosiaaliseen, ammatilliseen ja taloudelliseen elämään (Korkeila, J.
2012, 741).
Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., Hakkarainen, K. Lonka, K. & Alho, K. (2017, 343, 355) tutkivat 12-14 -vuotiaiden (1702 kpl) ja 16-18 -vuotiaiden (1636 kpl) suomalaisnuorten liiallisen internetin käy-tön, kouluun sitoutumisen, koulu-uupumuksen ja masennusoireiden välistä yhteyttä. Tutkimuksen mukaan koulu-uupumus ennustaa internetin liiallista käyttöä ja internetin liiallinen käyttö koulu-uu-pumusta. Yhteys löytyi myös koulu-uupumuksen ja masennusoireiden välillä. Nämä puolestaan voi-vat vaikuttaa koulunkäyntiin jatkossa.
Internetin haitallisessa käytössä, tämän tutkimuksen mukaan, pystytään sekä tunnistamaan että mää-rittelemään internetin käytön aiheuttamia haittoja, mutta varsinaista riippuvuutta ei ole. Haitallinen internetin käyttö on siten kyvyttömyyttä kontrolloida internetin käyttöään, huolimatta negatiivisista seurauksista, kuten psyykkisistä oireista, sosiaalisista haitoista tai negatiivisista vaikutuksista opis-kelu- ja työkykyyn. Koska käyttö ei ole sisällöllisesti tai ajankäytöllisesti itse hallittavaa ja siten tar-peen mukaista, on kyse paitsi internetissä kulutetusta ajasta myös sen altistavuudesta terveysriskeille ja sosiaalisille haitoille. (Tossavainen, M. 2015.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämässä koko Suomea koskevassa kouluterveyskyselyssä kartoitettiin yhtenä osa-alueena haitallista internetin käyttöä EIU eli Excessive Internet Use -mittarilla. Internetillä tarkoitettiin kyselyssä erilaisilla lait-teilla, esimerkiksi puhelimella, tabletilla, tietokoneella tai televisiolla käytettäviä sovelluksia, eloku-via, pelejä, ohjelmia, sosiaalista mediaa ja verkkopalveluita. Vuoden 2019 kyselyn mukaan osa nuo-rista haluaisi kuluttaa vähemmän aikaa internetissä. Lukiolaisista 1. ja 2. vuosiluokkalaisista 27 % (vuonna 2017 lukema noin 18 %) kertoi yrittäneensä usein kuluttaa vähemmän aikaa internetissä, siinä onnistumatta. 27 % (vuonna 2017 lukema reilu 22 %) vastanneista oli kokenut usein, että aikaa pitäisi kuluttaa muutoin kuin internetissä. Tytöt raportoivat poikia yleisemmin yrittäneensä kuluttaa vähemmän aikaa internetissä. Vuoteen 2017 verrattuna yhä suurempi osa haluaisi viettää vähemmän
aikaa internetissä ja yhä suurempi osa koki, että aikaa tulisi kuluttaa muutoin kuin internetissä. Lu-kiolaisista noin 40 % vastasi, että oli usein huomannut olleensa internetissä, vaikka ei oikeastaan edes huvittanut. Vastaava luku vuonna 2017 oli noin 32 %. Vuonna 2019 noin 14 % (2017 noin 13 %) oli kokenut olonsa usein hermostuneeksi, kun eivät olleet päässeet nettiin. Internetin takia usein syömi-sestä tai nukkumisesta tinkineitä oli noin 9 % (2017 noin 8 %) vastanneista lukiolaisista. Arkisin tavallisesti alle kahdeksan tuntia vastanneista nukkui 42,4 %, vuonna 2017 lukema oli 43,1 %. (Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. & Ter(Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos 2020a., 6-8.)
Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin itäsuomalaisten 15-19-vuotiaiden 9. -luokkalaisten ja lukiolaisten nuorten (N=475) internetin käyttöä ja siihen liittyviä ongelmia. Internetin käytöstä aiheutuneet haitat olivat yleensä psyykkisiä; univaikeuksia, väsymystä, ärtyneisyyttä. Haitat heijas-tuivat myös koulunkäyntiin. Yli 61.5 %:lla vastanneista ilmeni lievää internetin liikakäyttöä. Neljän-nes tutkimukseen osallistuneista oli kohtalaisesti tai vakavasti riippuvaisia. Internetriippuvuutta mi-tattiin Youngin, K. IAT-testillä (internet addiction test). Youngin validiksi todetussa testissä on 20 väittämää, joista saatava summapistemäärä on 20–100. (Puhakka, H., Sinkkonen, H-M. & Meriläi-nen, M. 2014, 23., & Marin, K. 2019, 9.) Korkeilan, J. (2012, 744) mukaan on suositeltu, että raja riskikäytölle olisi 50 pistettä ja riippuvuudelle 70 pistettä. Päihdelinkki puolestaan suosittaa riippu-vuuden raja-arvoksi 80 pistettä. Testi on hyödynnettävissä oman internetin käytön ja sen aiheuttaman oireiston itsearvioinnissa. Testi löytyy Päihdelinkin (2018) internet-sivuilta. IAT-testin lisäksi ole-massa on puolisoille (IAT-S) ja vanhemmille (IAT-P) internetin käyttöä mittaavat testit sekä Face-book-riippuvuustesti, rahapelitesti ja vinkkejä peliongelman tunnistamiseksi (Päihdelinkki 2017, Päihdelinkki 2020, Nuortenlinkki 2020 & HUS & Terveyskylä. 2020). Esimerkiksi van den Eijnden, R. J. J. M., Lemmens, J. S. & Valkenburg, P. M. (2016) ovat puolestaan kehitelleet 9-osaisen sosiaa-lisen median riippuvuusmittariston. Greenfield, D. (2017 & 2020) puolestaan on kehitellyt älypuhe-linriippuvuustestin ja videopeliriippuvuustestin.
Internetriippuvuus puolestaan on ongelmakäytön voimakkain muoto. Dhir, A. (2015, 7-8) selvitti väitöskirjassaan mitä internetriippuvuus on 12-18 -vuotiailla nuorilla ja miten sitä voidaan mitata.
Tutkimuksessa kehitettiin ja validoitiin internetin käytön ja siihen liittyvän mielihyvän mittari (27 kysymystä), pakonomaisen internetin käytön asteikko (14 kysymystä), WhatsAppin riippuvuustesti (14 kysymystä) ja pakonomaisen WhatsAppin käyttämisen mittarit (8 ja 10 kysymystä). Tulosten mukaan validiksi ja reliaabeliksi todettu internetin käytön ja siihen liittyvän mielihyvän -mittari kä-sitti informaation hakemisen, altistumisen, yhteydenpidon, koordinoinnin, sosiaalisen vaikuttamisen
ja viihteen ulottuvuudet. Tulosten mukaan internetriippuvuutta ennustivat muun muassa miessuku-puoli, heikompi suoriutuminen koulussa, internetissä käytetty aika, alhainen palkitsemishakuisuus, korkea välttämiskäyttäytyminen, tarve koordinoivalle toiminnalle ja sosiaaliselle vaikuttamiselle, vä-häisempi tiedonhaku sekä internetin käytön tuomalle mielihyvälle altistuminen. Välttämiskäyttäyty-minen ja palkitsemishalukkuus ennustivat internetin käyttöön liittyvän mielihyvän tavoittelua, esi-merkiksi sosiaalisella vaikuttamisella ja viihdekäytöllä. Pakonomaista internetin käyttöä kokivat eri-toten pojat, varttuneemmat teini-ikäiset, koulussa heikommin suoriutuvat, vähemmän elämäänsä tyy-tyväiset, internetin aktiiviset käyttäjät ja internetin käytön ongelmalliseksi kokevat yksilöt. Internetiä useita tunteja tauottomasti käyttävillä on todettu olevan enemmän riippuvuusongelmia kuin jaksoit-tain internetiä käyttävillä (Zhang, L., Amos, C. & McDowell, W.C. 2008, 727-729. & Korkeila, J.
2012, 743).
Uusitalon, S. (2015, 7) mukaan addiktiivista toimintaa on pyritty kuvaamaan eri tavoin. Yhden myksen mukaan omaa toimintaa ei hallita, toisen mukaan taas addiktoitunut toimii parhaaksi näke-mällä tavalla, jotkut taas näkevät toiminnan johtuvan addiktoituneen tahdon häiriöstä. Väitöstutki-muksessaan Uusitalo, S. (2015, 7) tarjoaa näkökulman, jonka mukaan additoitunut toiminta syntyy voimakkaan halun ja lyhytnäköisyyden sekä tahdonheikkouden ja vinoutuneen päätöksenteon yhteis-vaikutuksesta. Uusitalo painottaa, että piirteet on ymmärrettävä aktiivisen ja jatkuvan toimijuuden kontekstissa.
Määritelmänä internetriippuvuus on hallitsematonta sekä vahingoittavaa internetin käyttöä. Internet-riippuvuutta esiintyy eri muodoissa; viestimien ylettömänä käyttönä, pelaamisena sekä seksuaalisina aktiviteetteina. (Korkeila, J. 2012, 741.) Se voi olla pakonomaista tarvetta tarkistaa päivityksiä sosi-aalisessa mediassa, pelata yli varojensa, tai vierailla seksisivustoilla. Tällöin riippuvuus sekä kontrol-likyvyn vaikeudet voivat linkittyä jännityksen tunteen ja mielihyvän hakemiseen anonyymisti tai ar-jen todellisuuden ja vaikeiden tunteiden käsittelyn välttämiseen ja pakenemiseen virtuaalimaailmaan (Tossavainen, M. 2015.) Riippuvuudessa riippuvuuden kohde aiheuttaa mielihyvää. Välittömän mie-lihyvän kokemiseksi riippuvuutta kokevat ovat valmiita uhraamaan pitkän aikavälin hyvinvoinnin.
(Alter, A.2017,74.) Internetriippuvuudessa voidaan havaita internetin liiallisen käytön lisäksi vieroi-tusoireita, kuten ahdistusta tai masennusta, sietokyvyn laskua sekä muita kielteisiä seuraamuksia. In-ternetriippuvuudessa internetin käyttö hallitsee elämää, ollen tarve- ja tehtävälistan kärjessä. Inter-netriippuvuus voi näkyä muun muassa laitehankintoina. Hyvinvointi ja mieliala ovat tällöin voimak-kaasti sidoksissa internetin käyttöön ja myös sosiaalinen elämä voi kaventua. (Korkeila, J. 2012, 742.)
Internetriippuvuudessa on peliriippuvuuden tavoin behavioraalisia riippuvuuden piirteitä, kuten ky-vyttömyyttä vastustaa houkutusta, jonka toteuttamisesta on toisille tai itselle haittaa. Lisäksi käyttäy-tyminen on usein toistuva tapa ja siitä on haittaa muulle yksilön toiminnalle. Ennen riippuvuuskäyt-täytymistä kehittyy jännite, joka kevenee toiminnan myötä. Toiminta on itselle tuttua, saaden aikaan mielialan nousun. Kuitenkin mielialaa kohentamaan tarvitaan entistä intensiivisempi käyttö, tole-ranssi eli sietokyky siis kasvaa. Ja mikäli ei riippuvuuskäyttäytyminen ei ole mahdollista, esiintyy vieroitusoireita. (Grant, J. E., Potenza, M. N., Weinstein, A. & Gorelick, D. A. 2010. & Korkeila, J.
2012, 743.)
Internetriippuvuuden kriteereissä painottuvat yhtäläisyydet toiminnallisten riippuvuuksien ja impuls-sikontrollin häiriöiden kanssa. Neuropsykologisissa, aivojen toimintaa sekä itsesäätelyprosesseja tar-kastelevissa tutkimuksissa internetriippuvuus nähdään aivotoiminnan häiriönä. Toiset tutkijat puoles-taan katsovat internetriippuvuuden olevan oire tai seuraus, joka liittyy usein depressioon taikka ah-distuneisuuteen. Käytännössä yksilön ja hoitavan tahon on määriteltävä yhdessä, mistä yksilön on-gelmassa on kyse. (Tossavainen, M. 2015.)
Internetriippuvuuden diagnostisiksi kriteereiksi on ehdotettu, että internetin käyttö on paljon aikaa vievää ja ajatukset pyörivät useasti internetin käytössä. Lisäksi vieroitusoireina ovat ainakin mielialan lasku, ahdistuneisuus, ärtyisyys ja tylsistyminen, monen päivän internetiin pääsemättömyyden jäl-keen. Edellä mainittujen oirekriteereiden lisäksi oireena on vähintään yksi seuraavista: 1) Käyttö kas-vaa tavoiteltaessa samaa mielihyvää ja sietokynnys nousee. 2) Alituinen halu hallita tai vähentää in-ternetin käyttöä tai lopettaa sen käyttö siinä onnistumatta. 3) Jatkuva inin-ternetin liiallinen käyttö psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista huolimatta. 4) Mielenkiinnon häviäminen muita harrastuksia kohtaan. 5) Internetin käytöllä pyritään pakenemaan tai keventämään masentunutta mielialaa tai toi-vottomuutta, syyllisyyttä ja ahdistuneisuutta. Internetriippuvuudessa voi myös olla kliinisesti merkit-tävää toimintakyvyn heikkenemistä esimerkiksi opinnoista suoriutumisen kyvyssä sekä sosiaalisessa toimintakyvyssä. Internetriippuvuuden tulisi olla kestänyt ainakin kolmen kuukauden ajan, sisältäen kuusi tuntia päivittäistä internetin käyttöä pois lukien opiskelutarkoituksen. Ennen internetriippuvuu-den diagnosointia, tulee poissulkea psykoottinen häiriö ja tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö lii-allisen internetin käytön taustalta. (Tao, R., Huang, X., Wang, J., Zhang, H., Zhang, Y. & Li, M.
2010. & Korkeila, J. 2012, 744.)
5 Ongelmakäyttöön puuttumisen toimintakortin perusta
Kappaleessa 5 tutustutaan tutkimuksessa luodun internetin ongelmakäyttöön puuttumisen toiminta-kortin perustaan. Syvennyn toimintakorttiin tiedon esittämisen ja ohjauksen välineenä; terveyden edistämiseen moniammatillisena yhteistyönä koulukontekstissa; varhaiseen puuttumiseen; puheeksi ottoon ja lyhytneuvontaan; ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan; terveyskäyttäytymisen muutoksen vaihe- ja prosessimalliin sekä motivoivaan ohjaukseen muutoksen eri vaiheissa.