Haastattelin asiantuntijoina kouluterveydenhoitajaa, koulukuraattoria, koulupsyykkaria, sosiaalipsy-kologia sekä biologian, maantieteen ja terveystiedon aineenopettajaa. Asiantuntijahaastattelussa haastateltavalla on erikoistunutta asiantuntijuutta (Alastalo, M., Vaittinen, T. & Äkerman, M. 2017, 214-232). Tässä tutkimuksessa erikoistunut asiantuntijuus perustuu ammattiin. Tutkimuksessa asian-tuntijat esiintyvät anonyymisti ammattinimikkeillään, lukuun ottamatta sosiaalipsykologi Suvi Uskia, jolta sain luvan nimen julkaisuun. Keskimäärin yhden asiantuntijahaastattelun kesto oli 50 minuuttia.
Vallitsevien poikkeusolojen vuoksi asiantuntijahaastattelut toteutuivat puhelinhaastatteluina neljänä eri päivänä huhtikuussa 2020. Puhelinhaastattelun etuja olivat sen edullisuus, riippumattomuus maan-tieteellisistä etäisyyksistä, haastateltavan yksityisyys sekä haastatteluaikojen joustava aikatauluttami-nen (Ikoaikatauluttami-nen, H-M. 2017). Haastattelujen aluksi pyysin haastateltavilta luvan tallentaa haastattelu.
Haastattelut nauhoitin tietokoneen puheentallennus-sovelluksella. Informoin haastateltavia, että pois-tan äänitteet asianmukaisesti litteroituani aineiston. Haastattelussa oli dialoginen ja reflektiivinen sekä ratkaisukeskeinen ote, jonka avulla pyrin selvittämään käsitteiden ulottuvuuksia. Haastatteluky-symykset olivat avoimia kysymyksiä. Huusko, M. & Paloniemi, S. (2006, 164) ovat todenneet aineis-ton keruussa keskeisintä olevan kysymyksenasettelun avoimuuden, jotta erilaiset käsitykset voivat nousta aineistosta esille. Haastattelun kysymykset olivat muotoiltu osin ratkaisukeskeisiksi, jotta tut-kittavien ajatukset kasvatuksellisesta kohtaamisesta internetin ongelmakäyttöön puuttumiseksi tulisi-vat esiin.
Fenomenografisessa tutkimuksessa haastattelu on yleisin aineistonhankintamenetelmä (Niikko, A.
2003, 31 & Rissanen, R. 2006). Haastattelun valitsin tutkimuksen aineistonhankintamenetelmäksi myös sen joustavuuden vuoksi. Tarpeen mukaan pystyin tarkentavin kysymyksin saada lisää infor-maatiota tutkittavasta aiheesta. Vuorovaikutteisessa haastattelussa pääsin syventymään tutkittavien käsityksiin. Yhtenä intressinä oli saada käytännön näkökulmaa monialaisesti toimintakortin käyttö-kelpoisuudesta ja hyödynnettävyydestä käytäntöön. Pääaineeni maantieteen luonteeseen kuuluu kul-keminen eri tieteiden rajapinnoilla kriittisesti ajatellen, rajoja rikkoen ja laajaa käsitystä muodostaen.
Maantieteen tehtävänä onkin pyrkiä ymmärtämään ympäröivää maailmaa kokonaisuudessaan. Siten myös tutkimusaihetta on tarkasteltava monialaisesti. Toiveissa oli, että monialainen tarkastelu avaisi monipuolisesti eri näkökulmia kasvatuksellisen kohtaamisen tilan tarkasteluun. Koin, että haastattelu ja avoimet kysymykset mahdollistavat erilaisten näkökulmien saannin laajasti. Lisäksi pystyin haas-tattelun aikana kannustamaan tutkittavia jatkamaan puhettaan ja näin motivoida vastaamaan huolella kysymyksiin. Haastattelun aikana pystyin myös varmistamaan, että tutkittava oli ymmärtänyt kysy-myksen ja vastasi siihen adekvaatisti. Pystyin tarvittaessa ohjaamaan keskustelua takaisin aiheisiin, joista oli tutkimuksen kannalta tärkeää saada tietoa.
Tutkimuksen asiantuntijahaastattelut toteutin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluta-van valintaan vaikuttivat vastaajien pieni määrä ja saadun tiedon syvyys sekä kysymysalueen pää-piirteinen määrittely (Metsämuuronen, J. 2006b, 115, Metsämuuronen, J. 2008, 41). Tutkimusaiheen kannalta oli tärkeää saada esiin haastateltavien käsityksiä, näin ollen otosjoukko ei voinut olla kovin suuri ja saatu tieto ei voinut olla pinnallista mielekkäiden vastausten saamiseksi. Jotta pääsin käsityk-siin käsiksi, oli kysymysaluetta syytä jonkin verran rajata. Teemahaastattelussa tarkkaa kysymysten muotoa tai esittämisjärjestystä ei määritelty (Hirsjärvi, S.& Hurme, H. 1985, 36; Metsämuuronen, J.
2006b, 115 mukaan). Sen sijaan aihepiirit olivat teemahaastattelun alussa tiedossa (Hirsjärvi, S., Re-mes, P., Sajavaara, P., Sinivuori, E. 2009, 208-209).
Sisällytin haastatteluun sekä kerronnallisia että tarkennettuja ja kohdennettuja kysymyksiä rutiinin-omaisista toimintatavoista ja poikkeustilanteista. Haastatteluaineistojen laadun takaamiseksi tein pohjatyötä tutkittavan ilmiön hahmottamiseksi ja haastatteluun valmistautumiseksi. Valmistautumi-sella ja ilmiökentän tuntemiValmistautumi-sella pyrin luomaan vaikutelmaa näennäisestä asiantuntijuudesta. Te-maattinen fokusoituneisuus, ammattisanaston käyttö sekä vastavuoroisuus olivat läsnä haastatte-luissa, mutta tietäjän rooli pysyi haastattelujen aikana varsinaisella asiantuntijalla. (Alastalo, M., Vaittinen, T. & Äkerman, M. 2017, 214-232.) Läsnäolevaa kuuntelua haastattelujen aikana osoitin täytesanoin, lisäkysymyksin, äänenpainoin sekä kannustavin minipalauttein (Ikonen, H-M. 2017).
Hirsjärvi, S. ym. (2009, 205) mukaan haastattelussa etuna on, että sen aikana voidaan säädellä aineis-ton keruuta joustavasti tilanteen mukaan aiheiden järjestystä säädellen, vastaajia myötäillen. Samoin vastausten tulkintamahdollisuuksia on enemmän. Haastattelu toimii, kun tarkoituksena on korostaa ihmistä merkityksiä luovana subjektina, aktiivisena osapuolena sekä silloin, kun tarkastellaan vähän kartoitettua asiaa. Haastateltava voi kertoa tällöin aiheesta tutkijan ennakointia enemmän. Haastattelu toimii ennakoitaessa monitahoisia vastauksia, sillä se mahdollistaa vastausten selventämisen ja sy-ventämisen lisäkysymyksin.
Teemahaastattelurungon (Liite 3) kolme teemaa olivat internetin ongelmakäyttö, nuoren kohtaaminen ja toimintakortin arviointi. Teemahaastattelurunko noudatteli ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskei-seen lähestymistapaan siirtymistä. Ensimmäisessä teemassa käsiteltiin tilanteeratkaisukeskei-seen ja opiskeluun liit-tymätöntä internetin käyttöä, ongelmakäyttöä yleensä ja oppitunneilla sekä puuttumista ongelmakäyt-töön. Toisessa teemassa ongelmakäyttöä tarkasteltiin kohtaamisen näkökulmasta pyrkien tulevai-suussuuntautuneeseen ja tavoitteelliseen puheeseen. Ratkaisukeskeistä menetelmää noudattaen, py-rittiin asiantuntijoilta nostamaan esille heidän voimavarojaan ja vahvuuksiaan nuoren internetin on-gelmakäyttäjän kasvatuksellisessa kohtaamisessa. Samalla selkiytettiin sosiaali- ja terveysalan am-mattilaisten näkemysten pohjalta moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia ja ideoita, kuinka hyödyntää kunkin ammattilaisen asiantuntijuutta yhteistyötä tehdessä. Tavoitteellisuutta haettiin mie-tittäessä, millaisia askeleita voitaisiin ottaa toimivampaan moniammatillisen yhteistyöhön tähtää-miseksi ja miten asiantuntijat integroisivat osaamisensa tutkimuksessa luodun toimintakortin yhteis-työmalliin. Asiantuntijoita kannustettiin ideoimaan, kuinka nuori kannattaa kohdata, ja kuinka inter-netin ongelmakäyttöön kannattaisi puuttua koulumaailmassa. Kolmas teema, toimintakortin arviointi, käsiteltiin toimintakortin arviointilomaketta tarkastellen. Toimintakortin arviointilomakkeen haasta-teltavat olivat täyttäneet etukäteen (Liite 4). Toimintakortin arviointilomake, teemahaastattelurunko, tutkimuksen tavoitteita avaava tutkimustiedote, tietosuojaseloste ja tutkimuslupalomake lähetettiin haastateltaville etukäteen sähköpostitse. Haastattelun jälkeen litteroin aineiston erilliseen tiedostoon pikimmiten, kun haastattelu oli vielä tuoreessa muistissa. Litteroin haastattelun sana sanalta, jättäen kuitenkin valtaosan toistosta pois. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 46 sivua. Haastattelutallenteet tuhosin sovitusti litteroinnin jälkeen.
Tutkimuksen edetessä tutkimuskysymyksiä muotoiltiin uudestaan, jolloin tutkimuksellinen fokus siirtyi enemmän kasvatuksellisen kohtaamisen tilan suuntaan ja internetin ongelmakäytön roolia tut-kimuksessa pienennettiin. Näin tutkimuksen painotus saatiin tuotua terveystieteistä maantieteen
puo-lelle. Tutkittavien elämismaailmaan syvemmin sukeltamista olisi helpottanut, jos fokus tutkimuk-sessa olisi ollut internetin ongelmakäytössä ja sen käsityksissä. Huolimatta tutkimuskysymysten uu-delleen muotoilusta, vastasi kerätty aineisto uuuu-delleen muotoiltuihin tutkimuskysymyksiin hyvin. In-ternetin ongelmakäyttöön puuttuminen toimi siten tapausesimerkkinä tilanteesta, jossa pyrkimyksenä on kasvatuksellisen kohtaamisen tilaan pääseminen kasvatusvaikuttamisen mahdollistamiseksi.