Menetelmät

Media-analyysissa tai toisin sanottuna mediatutkimuksessa menetelmän valintaan on lukuisia eri vaihtoehtoja (Kantola ym. 2003: 6; Väliverronen 2014: 148). Käytännössä media-analyysissa me-netelmän valintaan vaikuttavat keskeisesti esimerkiksi tutkijan lähtöoletukset, tutkimuksen näkö-kulman rajaukset sekä tutkimusongelma. Keskeisiin media-analyysin menetelmiin ovat perintei-sesti kuuluneet diskurssianalyysi ja erityiperintei-sesti aiemmin käytetty sisällön erittely (Väliverronen 2003). Mediatutkimuksessa menetelmän valintaan vaikuttaa keskeisesti se, miten läheisesti tutkija liittää analyysinsa olemassa oleviin teorioihin vai lähestyykö tutkija aihettaan enemmän aineisto-lähtöisestä näkökulmasta. (Väliverronen 2003: 32.) Aineistolähtöinen analyysi on luonteeltaan lä-hempänä induktiivista (yksittäisestä päätelmästä yleiseen), kun taas teorialähtöinen analyysi nojaa päättelytavaltaan enemmän deduktiiviseen (yleisestä yksittäiseen) logiikkaan (esim. Tuomi & Sa-rajärvi 2009: 95–100). Toisaalta on huomioita, että esimerkiksi aineistolähtöisessä analyysissa puhdas aineistolähtöisyys on hankalaa, ellei jopa mahdotonta, koska käytännössä niin tutkijan en-nakkokäsitykset kuin myös asetettu tutkimusongelma ja menetelmä vaikuttavat tutkimuksen tu-loksiin (emt. 2009: 96).

Tässä tutkielmassa aineiston analyysissa hyödynnän niin sanottua kaksoisstrategiaa, jossa käytän ensin määrällistä sisällönanalyysia laajemman yleiskuvan saamiseksi aineistosta. Tämän jälkeen toisena menetelmänä hyödynnän kehysanalyysia yksityiskohtaisemman tulkinnan aikaansaa-miseksi. Esimerkiksi viestinnän professori Esa Väliverronen on hyödyntänyt vastaavaa useamman menetelmän käyttöä mediatutkimuksissaan (esim. Väliverronen 1996).

Määrällisen sisällönanalyysin käsitettä käytetään usein samaan aikaan sisällön erittelyn käsitteen kanssa (Tuomi & Sarajärvi 2009: 105–106). Yksi tapa hahmottaa sisällönanalyysi ja sisällön erit-tely on, että sisällön eriterit-telyllä tarkoitetaan dokumenttien kvantitatiivista analyysia ja aineiston kuvailua, kun taas sisällönanalyysissa dokumenttien sisältöä kuvataan sanallisesti (emt. 2009:

105). Toinen tapa sisällön erittelyn käsitteellistämiselle on nähdä se klassisen määritelmän perus-teella ”viestinnän ilmisisällön objektiivista, systemaattista ja määrällistä kuvailua varten sopivaksi tutkimustekniikaksi” (Berelson 1952: 14). Ilmisisällöllä tarkoitetaan dokumenttien sisällön kuvai-lua sellaisena kuin se on (Pietilä 1976: 51). Tuomen ja Sarajärven (2009: 105–106) näkökulma

rajaa siis käytännössä sisällönanalyysin koskemaan pääsääntöisesti laadullista sisällönanalyysia, mutta esimerkiksi Pietilä kuvaa sisällön erittelyä joukoksi menettelytapoja, joilla tehdään havain-toja ja kerätään tiehavain-toja dokumenttien sisällöstä (1976: 53). Näitä tiehavain-toja ja havainhavain-toja voidaan ke-rätä niin sanallisessa kuin myös määrällisessä muodossa luokiteltuina tai tilastoituina (emt.). Näin ollen sisällön erittely ei rajaudu koskemaan pelkästään dokumenttien analyysia täysin määrälliseen muotoon, vaan sisällön erittely voi pitää sisällään myös tietojen keräämistä sanallisessa muodossa.

Tämän takia tässä tutkielmassa sisällön erittely ja määrällinen sisällönanalyysi nähdään synonyy-meina toisilleen. Sisällönanalyysi nähdään tiivistäen väljänä menetelmällisenä kehyksenä kirjoi-tettujen tai nähtyjen sisältöjen analyysiin, missä tarkoituksena on muodostaa tiivistetty ja yleistetty kuvaus tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2009: 91, 103–104).

Käytännössä määrällistä sisällönanalyysia voidaan toteuttaa esimerkiksi luokittelemalla ja laske-malla tekstiin kuuluvia sanoja, asenteita, aiheita, mielipiteitä tai teksteihin sisältyviä toimijoita ja toimijoiden välisiä suhteita (Väiverronen 2003: 15). Esimerkiksi tässä tutkielmassa määrällisen sisällönanalyysin avulla lasken yhteen artikkeleja, joissa käsitellään ruokaan liitettäviä ympäristö-merkityksiä. Lisäksi määrällisen analyysin kautta voin luokitella esimerkiksi sitä, miten usein ruoan muita merkityksiä liitetään sen ympäristömerkityksiin.

Mediatutkimuksessa sisällön määrällinen erittely tutkimustapana on ollut aiemmin suositumpaa ennen laadullisten menetelmien suosion kasvamista niin kutsutun laadullisen käänteen myötä (Vä-liverronen 2003: 13, 15). Toisaalta myös määrällisellä sisällönanalyysilla on omat hyötynsä tutki-muksen kannalta. Sen etuihin kuuluu erityisesti mahdollisuus muodostaa laajempi kokonaiskuva tutkittavasta aineistosta, etenkin mikäli tutkittava aineisto on kooltaan laaja (emt. 2003: 16). Sa-maan aikaan määrällinen sisällönanalyysi kaipaa tutkimuksessa tuekseen laadullisia analyysime-netelmiä, kun tarkoituksena on laajan kokonaiskuvan muodostamisen lisäksi saada tarkempi kuva tutkittavasta aineistosta sekä asettaa tutkittava kohde laajempaan kontekstistiin. Tästä syystä hyö-dynnän tutkielman aineiston analyysissa määrällisen sisällönanalyysin ohella kehysanalyysia.

Alkujaan kehysanalyysi on lähtöisin sosiologi Erving Goffmanilta (1974). Goffman mieltää ke-hyksen käsitteen nimenomaan tulkinnalliseksi kehykseksi tai raamiksi, jonka kautta ihmiset ha-vainnoivat, tunnistavat ja nimeävät tapahtumia ja asioita (Väliverronen 1996: 107; Rodney 2018:

39). Edelleen Goffman näkee kehykset toiminnan raameina ja tapana antaa erilaisille tilanteille,

toiminnoilla ja asioille merkityksiä (Väliverronen 1996: 107). Kehyksiä voidaan pyrkiä hahmotta-maan Goffmanin näkemyksen mukaan myös kysymällä, mitä kyseessä olevassa tilanteessa tai asi-assa on meneillään (Rönkä 2011: 24). Tätä kautta päästään usein myös näkemään eri tahojen poik-keavat tulkinnat tietystä ilmiöstä; kehykset ovatkin aina osa ilmiötä ympäröivää kulttuuria ja il-miön havainnoijan subjektiivista tulkitsijaa. Kehykset eivät myöskään ole lukkiutuneita vaan ajan mittaan muuttuvia. (Rönkä 2011: 24.) Kehysanalyysia on sovellettu esimerkiksi yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksessa, erityisesti erilaisten liikkeiden kyvyssä kerätä kannattajia oikeanlaisen ongelmanmäärittelyn avulla (Frederick ym. 2016: 272; Väliverronen 2014: 140).

Mediatutkimuksessa kehyksen käsite liittyy keskeisesti konstruktionistiseen näkökulmaan, missä journalismin ja median kautta rakennetaan erilaisia todellisuuksia muun muassa toimittajien tul-kinnan, ammatillisten normien, uutisjuttujen valikoinnin sekä sosiaalisten toimintaraamien kautta (Väliverronen 1996: 108). Mediassa yksittäiset tapahtumat ja toisaalta laajemmat tapahtumaketjut ja ilmiöt kootaan helpommin ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi, ja niille annetaan tietyt syyt ja seuraukset (emt. 1996: 108). Eri ilmiöitä ja asioita voidaankin kehystää monista eri lähtökohdista.

Median kautta ylläpidetyt ja rakennetut kehykset eivät kaikki ilmennä samaa absoluuttista totuutta, vaan erilaiset kehystämisen muodot voivat tuoda esiin ilmiöihin liittyvät merkityskamppailut ja toisaalta ilmiöiden luonteen monisyisenä, useita todellisuuksia sisältävinä ja kompleksisina koko-naisuuksina.

Kehysanalyysin usein käytettyihin välineisiin kuuluvat visuaaliset kuvat ja metaforat (Väliverro-nen 1996: 111). Metaforiin voivat sisältyä esimerkiksi iskulauseet, tapahtumien ja toimijoiden ku-vailut sekä fraasit (Väliverronen 2014: 140). Kehysanalyysia voi jäsentää myös Gamsonin ja Mo-diaglianin (1989) määrittelemän kahden näkökulman kautta. Tämän jaon kautta tutkimuksen ai-neistoa jäsennetään kehystämisvälineisiin (engl. framing devices) sekä järkeilyvälineisiin (engl.

reasoning devices). Kehystämisvälineisiin luetaan erilaiset tapahtuman tai ilmiön kuvaamisen ta-vat, kuten aiemmin mainitut metaforat (Vehkalahti 2016: 99). Kehystämisvälineiden kautta pääs-tään usein kiinni järkeilyvälineisiin, joilla tarkoitetaan puolestaan moraalisia periaatteita sekä kei-noja perustella tai selittää tiettyä tapahtumaa tai ilmiötä ja toisaalta myös tapahtuman tai ilmiön seurausten ja ratkaisuvaihtoehtojen pohdintaa (emt.). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi syy, vaiku-tus ja ratkaisu -ketjujen huomioimista (emt.) Käytännön esimerkki tästä voi olla esimerkiksi se, että nykyinen teollinen ruoantuotanto aiheuttaa ympäristöongelmia, mistä seuraa puolestaan muun

muassa ruokapulaa tietyillä alueilla maapallolla. Edelleen esiteltyinä ratkaisuvaihtoehtoina voi olla esimerkiksi luonnonmukainen tuotanto tai kestävämmät ruoantuotantotavat. Usein edellä kuvatut kehysanalyysin välineet kootaan tutkimuksessa analyysimatriisiksi, jossa jaotellaan kehyksittäin muun muassa kehyksiä kuvaavat metaforat, fraasit, käsitteet, ongelmanmäärittelyt ratkaisuineen, syy-seuraussuhteet ja moraaliset väittämät (ks. esim. Rönkä 2011; Vehkalahti 2016).

Kehysanalyysi menetelmäkeinona voi parhaimmillaan valaista johonkin ilmiöön tai tapahtumaan liittyvää määrittelykamppailua sekä toiminnan taustalla vaikuttavia ennakkokäsityksiä. Toisaalta kehysanalyysiin voidaan suhtautua myös kriittisesti useammasta syystä. Ensinnäkin kehysanalyy-sia voidaan käytännössä toteuttaa usein eri lähestymistavoin riippuen aineiston koosta ja siitä, ha-lutaanko aineistosta tuoda pienemmät nyanssit esiin vai ennemminkin saada kattava kokonaiskuva (esim. David ym. 2011; Vehkalahti 2016: 112–113). Aineistosta haluttavat vastaukset voivat muo-kata myös analyysin kautta esiin nousseita kehyksiä siten, että eri tutkijat voivat löytää samasta aineistosta erilaisia kehyksiä (Väliverronen 1996: 127). Toisaalta kehysanalyysia on kritisoitu myös siitä, että media-aineistojen kehyksiä tutkittaessa unohdetaan liian usein näiden kehysten suhde poliittisiin ja sosiaalisiin valtarakenteisiin (Carragee & Roefs 2004). Median uutisoinnissa voi taustalla vaikuttaa esimerkiksi lehden rahoituksesta vastaavien tahojen intressit.