Median tarkka määrittely voi olla haastavaa etenkin nykypäivänä. Medialla ei enää tarkoiteta pel-kästään perinteisiä joukkoviestimiä, kuten radiota, tv:tä sekä lehtiä, vaan siihen sisältyvät myös esimerkiksi erilaiset internetissä toimivat mediat, kuten sosiaalisen median alustat (Väliverronen 2014: 135). Mediaa voidaan kuitenkin pyrkiä määrittämään esimerkiksi siten, että sillä tarkoitetaan samanaikaisesti viestintäteknologiaa, vuorovaikutusta ihmisten kesken sekä erilaisia sisältöjä ja niiden tuottamista ja käyttämistä (Seppänen & Väliverronen 2012: 10). Toisaalta median voidaan katsoa muistuttavan myös jonkin verran politiikkaa, sillä mediakin voidaan nähdä erilaisten vies-tien sekä todellisuuksien ja ajankohtaisten kysymysten määrittelykamppailun alustaksi (Seppänen
& Väliverronen 2012: 10). Nykyajan mediaan kuuluu olennaisena osana sen viestinnän muotojen monipuolistuminen sekä sen tiivis yhteys internetiin ja teknisiin laitteisiin, kuten älypuhelimiin ja tietokoneisiin. Näin ollen medialla voidaan laajassa merkityksessä tarkoittaa kaikkea teknisten laitteiden kautta tapahtuvaa viestintää. (Seppänen & Väliverronen 2012: 22–23.)
Aikakauslehdelle löytyy useita erilaisia määrittelyjä, jotka vaihtelevat keskenään määrittelijästä riippuen (Töyry ym. 2011: 26). Tilastokeskuksen määrittelyn perusteella aikakauslehdellä tarkoi-tetaan säännöllisesti, vähintään neljä kertaa vuodessa, ilmestyvää lehteä, jonka jutut liittyvät joko tiettyyn elämän osa-alueeseen tai käsittelevät eri ilmiöitä yleisemmällä tasolla (Joukkoviestintä – käsitteet ja määritelmät 2022). Aikakausmedian määritelmän mukaan aikakauslehdellä tarkoite-taan puolestarkoite-taan tilattavaa, irtonumeroina ostettavaa tai esimerkiksi asiakkuuden perusteella saata-vaa julkaisua, joka ilmestyy säännöllisesti mutta vähintään kerran vuodessa. Mainosten määrä ei kuitenkaan saa ylittää toimituksellisen sisällön osuutta, ja muodoltaan, kooltaan tai painomateri-aaliltaan lehti voi olla millainen tahansa. (Aikakauslehden/aikakausmedian käsite ja ISNN 2022.) Aikakauslehdillä on omat erikoispiirteensä mediakanavana (esim. Töyry 2009: 129–131; Abra-manson 2007). Aikakauslehdillä on esimerkiksi sanomalehtiä laajempi maantieteellinen ulottu-vuus niin sisällöiltään kuin myös lukijakunnaltaan (Abrahamson 2007: 667). Lisäksi aikakausleh-det toimivat usein sekä ympärillä vaikuttavien kulttuuristen ja sosiaalisten normien aikaansaan-noksina että sosiaalisen muutoksen käynnistäjinä (emt.). Aikakauslehtien uniikki luonne mediana näkyy niiden lukijalähtöisyydessä. Lukijalähtöisyys tarkoittaa tässä tapauksessa esimerkiksi
luki-jajoukon hahmottelemista jo ennen ensimmäisen numeron toimitustyötä, mihin liittyy myös vah-vasti lehtikonseptien rajaaminen tietyn aiheen, tyylin ja näkökulman kattavaksi kokonaisuudeksi.
Aikakauslehtien tuottamisessa tärkeää on vastata lukijakunnan, erityisesti lehden tilaajien, tarpei-siin, odotuksiin ja mielikuviin. (Töyry 2009: 129–130.) Toisaalta nykyään aikakauslehdet eivät tarkoita ainoastaan printtiversioina julkaistuja lehtiä vaan myös internetissä olevia alustoja sekä siellä julkaistavia näköislehtiä. Esimerkiksi Sanoma-konserniin kuuluva Me Naiset -lehti on myös osa netin Iltasanomien verkkosivujen uutissisältöä omana kategorianaan, ja lehden suuri kokonais-tavoittavuus (n. 1 337000 vuonna 2020) selittyy pääosin tällä (KMT 2020 lehtien lukijamäärät 2021).
Ruoan merkityksiin ja edelleen ruokaan liittyviin valintoihin vaikuttavat useat eri tekijät, joihin myös media ja mediaan sisältyvä mainonta lukeutuvat (esim. Lepkowska-White 2017; Seppänen
& Väliverronen 2012: 15). Lisäksi medialla ja viestinnällä on iso rooli ympäristöasioiden nosta-misessa yhteiskunnalliseen tietoisuuteen (Väliverronen 2014: 135). Kokonaisuudessaan ravitse-muksen näkyvyys mediassa on laajentunut, mihin on vaikuttanut esimerkiksi ruokatutkiravitse-muksen määrän kasvu ja tulosten helpompi saatavuus. Samalla media nostaa usein kaikista kohauttavam-mat tutkimustulokset näkyville heti niiden julkaisun jälkeen, koska nämä tulokset saavat herkem-min runsaasti lukukertoja. (Laatikainen 2016: 46.) Ravitsemusviestinnän voidaan katsoa olevan myös sisällöltään ristiriitaista (emt. 2016: 47–50; Sarja 2016: 11–12). Syynä tähän on laajempi muutos yhteiskunnassa, kun esimerkiksi asiantuntijuus, asenteet ja arvomaailmat sekä terveyden ja hyvinvoinnin kentän toimijat ovat laajentuneet tai muuttaneet muotoaan (Laatikainen 2016: 53).
Vastuu ravitsemusta koskevasta tiedejournalismista jakautuu usealle taholle. Aikakauslehtien osalta vastuussa ovat niin lehtien toimitukset toimittajat mukaan lukien kuin myös tutkijat sekä tutkimusten markkinoijat ja tutkimustiedotteiden julkaisijat (ks. esim. Väliverronen 2016; Sumner ym. 2014). Parhaimmillaan aikakauslehtimedian toimijat voivat olla keskeisiä tekijöitä tieteen po-pularisoimisessa, mutta toisaalta ne voivat olla myös syypäitä ristiriitaisten tai jopa virheellisten viestien välittämiseen lukijoille (esim. Väliverronen 2016: 74–76; Sarja 2016: 11–14).
Median merkitystä voidaan tutkia myös identiteetin käsitteen kautta. Mediaviestintä on kehittynyt ajan mittaan niin, että siitä on tullut keskeinen ja jopa itsestään selvä osa ihmisten arkea. Tämä on tarkoittanut sekä median läsnäolon että sen merkityksen kasvua yhteiskunnan mikro- ja
makrota-soilla. (Seppänen & Väliverronen 2012: 41.) Mikrotasolla median merkityksen kasvu näkyy esi-merkiksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, joka tapahtuu nykyään suuressa määrin teknisten laitteiden kautta (emt. 2012: 42). Toisekseen median merkityksen kasvu mikrotasolla näyttäytyy siten, että ihmisten maailmankuva ja identiteetti muovautuvat osittain median vaikutuksesta (emt.
2012: 42–43). Vaikka media ei yksinään sanele yksittäisen ihmisen maailmankuvaa tai identiteet-tiä, median kautta ihminen pystyy heijastamaan esimerkiksi ajatuksiaan, arvojaan, kulutusvalinto-jaan sekä elämäntapokulutusvalinto-jaan (emt. 2012: 43). Toisaalta on hyvä huomioida, että media pitää sisällään laajan kirjon erilaisia viestintävälineitä ja -tapoja, joista jokaisella on oma roolinsa esimerkiksi tiedontarpeen ja -hankinnan näkökulmasta (Savolainen 2010). Esimerkiksi aikakauslehdistä omaksuttu tieto on usein sattumanvaraisen tiedonhankinnan kautta saatua, vaikka tiedonhankinta tapahtuukin osittain valinnan (tietyn lehden lukeminen) kautta (Savolainen 2010: 92–93).
Aikakauslehdet osana muita medioita sisältävät myös vahvoja talouteen ja valtaan liittyviä kyt-köksiä, ja aikakauslehtiin sisältyvällä mainonnalla voi olla merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yksilöiden kulutuskäyttäytymiseen. Ensinnäkin on hyvä huomata, että Suomessa valtaosa medi-asta on kaupallista liiketoimintaa: julkisin rahoin tuotettuun ja suuren yleisön käyttämään media-tarjontaan kuuluu lähinnä Yleisradion toiminta (Seppänen & Väliverronen 2012: 127). Myös tä-män tutkielman aineistoon kuuluvista lehdistä kaikki kuuluvat kaupallisen liiketoiminnan piiriin.
Tämä vaikuttaa todennäköisesti käytännön tasolla esimerkiksi lehtien mainossisältöön sekä itse artikkeleiden valikointiin ja niiden sisältöihin. Lisäksi esimerkiksi mainostajat hyödyntävät luki-joiden kuluttajaprofiileja mainontaa suunnitellessaan ja mainostilaa hankkiessaan (esim. Puustinen 2008). Aikakauslehtien osalta tulonlähteet jakautuvat pitkälti kahtia sekä tilaajilta että mainosta-jilta saataviin tuloihin (Seppänen & Väliverronen 2012: 131–132). Mainostajat valikoituvat aika-kauslehtiin tarkemmin kuin esimerkiksi sanomalehtiin, mikä johtuu suurelta osin aikakauslehtien rajatummasta kohdeyleisöstä (emt. 2012: 151). Mainonnan huomiointi onkin tärkeää, sillä lehtiin sisältyvällä mainonnalla voi olla merkittävä rooli esimerkiksi lukijoiden ja yritysten välisen kulut-tajasuhteen vahvistumiseen sekä ruokaan liitettäviin sosiaalisiin merkityksiin (ks. esim. Jones ym.
2010).
Edellä esitelty median suhde talouteen liittyy laajempaan kokonaisuuteen, jossa media ei ole eril-linen osa-alue muista yhteiskunnan instituutioista kuten taloudesta tai politiikasta (Seppänen &
Väliverronen 2012: 207). Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten mediaa tuottavat instituutiot ovat
osa kaupallista liiketoimintaa ja laajemmin tarkasteltuna osa nykyistä talousjärjestelmää ja sen toimintatapoja. Mediatoimijat eivät myöskään toimi täysin vailla rajoitteita tai vastuita, vaan Suo-messa eri medioiden toimintaa säädellään esimerkiksi lainsäädännöllisin keinoin (Seppänen & Vä-liverronen 2012: 184–185; ks. myös esim. laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 460/2003). Median asemaa osana laajempaa yhteiskunnallista vallan verkostoa voidaan pohtia myös strukturalistisen valtakäsityksen kautta (Heiskala 2001; Seppänen & Väliverronen 2012:
174–175). Näkökulman mukaan subjektin (tässä tapauksessa esimerkiksi toimittajan) toiminta ja identiteetti muodostuvat laajemmassa valtasuhteiden verkostossa osana muuta yhteiskuntaa. Näin ollen esimerkiksi toimittaja ei näyttäydy ainoastaan autonomisena vallanpitäjänä tai esimerkiksi lukijaa tai haastateltavaa ylempänä olevana tahona, vaan toimittaja ikään kuin asettuu huomaa-matta tai tahallisesti osaksi vallalla olevia sosiaalisia rakenteita ja odotusarvoja. Samalla toimitta-jana työskentely voi myös mahdollistaa erilaisten raamien keskellä toimimisen. Näkökulman avulla pystytään joka tapauksessa laventamaan käsitystä mediasta ja sen vallasta monipuolisem-maksi ja totuudenmukaisemmonipuolisem-maksi.