Työn tuunauksen eri muodot voivat ilmetä myös enemmän tai vähemmän toistensa kanssa päällek-käin ja tämän tutkimuksen aineisto sisälsikin vastaavankaltaista päällekkäistä työn muokkaamista, jonka olen nimennyt limittäiseksi tuunaukseksi. Limittäisen tuunauksen ilmeneminen tarjoaa työn tuunauksesta tehdyn tutkimuksen kannalta uudenlaista tietoa, sillä teoriassa ei ole otettu suuremmin kantaa siihen, mitkä tuunauksen muodot ilmenevät mahdollisesti tyypillisemmin yhdessä ja mitkä ehkä eivät. Oman tutkimukseni tulokset valottavat tätä asiaa siis mahdollisesti jonkin verran.
Mainintoja limittäisestä työn tuunauksesta kertyi yhteensä 26 kappaletta. Limittäistä tuunausta kos-kevat maininnat olen luokitellut alaluokkiin sen mukaan, mitkä tuunauksen muodot esiintyvät mil-loinkin yhdessä. Esittelen alaluokat taulukkomuodossa, jotta voin samalla havainnollistaa niiden määriä suhteessa toisiinsa.
TAULUKKO 2. Limittäisen tuunauksen esiintyminen
Limittäinen tuunaus Mainintojen määrät (kpl)
Tehtävä- ja relationaalinen tuunaus 11 Tehtävä- ja kollektiivinen tuunaus 3 Tehtävä- ja kognitiivinen tuunaus 6 Tehtävä-, relationaalinen- ja kognitiivinen tuunaus 2 Tehtävä-, relationaalinen- ja kollektiivinen tuunaus 4
Kuten taulukosta näkyy, tehtävätuunausta sisältyi aina jokaiseen limittäisen tuunauksen yhdistel-mään. Se oli myös yksittäisissä tuunausmuodoissa määrällisesti suurin. Näin ollen tämän tutkimuk-sen valossa tehtävätuunaus näyttäytyy muita yleisempänä työn tuunaamitutkimuk-sen muotona Tilastokes-kuksen asiantuntijoiden haastatteluissa.
Tehtävätuunaus ja relationaalinen tuunaus esiintyivät määrällisesti useimmin yhdessä. Eräs tyypilli-nen näitä kahta tuunauksen muotoa yhdistävä tapa tuunata omaa työtä oli pyrkiä löytämään mielei-siä lisätehtäviä omaan työhön juttelemalla tästä omalle esimiehelle. Näin ollen työntekijä siis pyrki muokkaamaan sekä työtehtäviensä fyysisiä että relationaalisia rajoja. Yhtä lailla omia tehtäviä pyrit-tiin muokkaamaan puhumalla tehtävien jaosta esimiehen lisäksi myös oman tiimin jäsenille. Eräs työntekijä kuvasi myös sitä, miten on pyrkinyt kehityskeskusteluiden kautta vähentämään
tietynlai-sia tehtäviä, sillä on kokenut ne raskaiksi. Samalla työntekijä tuli myös vähentäneeksi olennaisesti vuorovaikutusta työssään, sillä poisjääneet tehtävät sisälsivät runsaasti asiakaspalvelua.
Mikäli oman tiimin työskentelytavoissa on ollut jotakin parantamisen varaa, on omia tehtäviä pyrit-ty muokkaamaan vuorovaikuttamalla muokkauksen kannalta olennaisen henkilön kanssa. Yksi haastateltavista kuvasikin, miten toivoi tiiminsä työskentelyyn erilaisia tapoja tehdä työtä ja pyrki vaikuttamaan tähän antamalla palautetta tiiminsä vetäjälle.
”Et tää projektipäällikkö ketä täs on niin hänelle mää oon niiku ehdottanu erilaisii töitä et niiku tapoja tehdä töitä (…) siin mä oon ehk ehdottanu sellasta et vois tehä niiku tiimissä ja miettii niiku yhdessä”
Limittäisen tuunauksen toinen alaluokka, joka yhdisteli tehtävätuunausta sekä kollektiivista tuu-nausta ilmeni muun muassa työtapojen kollektiivisena kehittämisenä esimerkiksi siten, että ryhmäs-sä otettiin ylimääräiseksi tehtäväksi kehittää jotakin työnkuvaan olennaisella tavalla liittyvää toi-mintoa. Näin työhön lisättiin tehtävätuunauksen luonteen mukaisesti kehittämiseen suuntautuvia lisätehtäviä samalla kun kollektiivisen tuunauksen hengessä tämä tehtiin kuitenkin yhteistyönä. Ky-seinen alaluokka näkyi myös oman tiimin ja työyhteisön sisällä käytyinä neuvotteluina esimerkiksi siitä, mitkä ovat kullekkin mieleisiä tehtäviä ja miten tehtävät voidaan jakaa.
”No ainakin voi vaikuttaa siihen et miten tavallaan ne työtehtävät on jaettu siel tiimin sisällä. ää et siinä on aika paljon joustoa ja yleensä niinkun jos sanoit että haluan tehdä tämän asian niin sitten yleensä se voidaan jakaa niin että että pääsee tekemään sellasen asian josta on kiinnostunut”
Kolmannen alaluokan eli tehtävätuunauksen ja kognitiivisen tuunauksen yhdistelmät olivat pitkälti samoja kuin jo tässä tutkimuksessa aiemmin kognitiivisen tuunauksen kohdalla esitellyt aineisto-otteet. Tämä johtuu siitä, ettei kognitiivinen tuunaus ilmennyt kertaakaan yksinään, vaan aina yh-dessä jonkun muun tuunauksen muodon kanssa. Yleisimmin tämä toinen muoto oli juuri tehtävä-tuunaus. Kuvaavimpia esimerkkejä oli muun muassa se, miten eräs haastateltavista pyrki tekemään muille selväksi, miten juuri häneltä voi tulla pyytämään apua tietyn ohjelman kanssa. Auttamisen kautta oma työ nähtiin enemmänkin juuri muiden tukemisena samalla kun omaan työhön kyettiin myös lisäämään mielekästä uutta tekemistä muiden auttamisen muodossa.
Sama koski myös tehtävätuunauksen, relationaalisen tuunauksen sekä kognitiivisen tuunauksen yhdistelmää. Myös tähän kombinaatioon liittyvät aineisto-otteet esiteltiin jo aiemmin käsiteltäessä pelkkää kognitiivista tuunausta.
Tehtävätuunauksen, relationaalisen tuunauksen sekä kollektiivisen tuunauksen yhdistelmä ilmeni muun muassa yhteistyössä tapahtuvana mielenkiintoisten projektien hakemisena, joita varten omia ideoita piti esitellä Tilastokeskuksen johdossa. Näin ollen työntekijät siis pyrkivät lisäämään tehtä-vätuunauksen keinoin työhönsä lisää mielenkiintoisia projekteja samalla kun toteuttivat tämän yh-dessä. Relationaalisen tuunauksen hengessä oman idean läpivieminen vaati vuorovaikuttamista oi-keiden henkilöiden kanssa. Myös tähän kombinaatioon liittyvät aineisto-otteet on esitelty jo aiem-min tässä tulososiossa, joten en näe tarpeelliseksi toistaa niitä enää uudestaan.
Tutkimukseni asiantuntijahaastatteluiden perusteella työn tuunaus näyttäytyy toimintana, jota todel-la hyödynnetään ja johon todeltodel-la tukeudutaan, kun omaa työtä halutaan muokata ja uudistaa. Työn tuunaus esiintyy haastattelemieni asiantuntijoiden kuvauksissa osin tiedostettuna toimintana, mutta myös sellaisena toimintana, jota ei välttämättä aktiivisesti etukäteen suunnitella. Niinpä tutkimuk-seni tulokset ovatkin linjassa Wrzesniewskin ja Duttonin (2001) työn tuunauksen teorian kanssa ja todentavat myös siinä määriteltyjä kolmea eri työn tuunaamisen tapaa. Tämän ohella aineisto tarjo-aa viitteitä myös kollektiivisesta eli yhteistyössä tapahtuvasta työn tuunauksesta, joka ttarjo-aas näyttäy-tyy tutkimuksessani osin uudenlaista tietoa tarjoavana ilmiönä. Lisäksi olen nähnyt tarpeelliseksi esitellä myös sitä, miten työn tuunauksen muotoja hyödynnetään limittäin eli siten, että työntekijä muokkaa työtään hyödyntäen kahta tai useampaa työn tuunauksen muotoa samanaikaisesti. Tämä mahdollisuus tuodaan esille myös Wrzesniewskin ja Duttonin teoriassa (2001), mutta siihen ei tar-kemmin kuitenkaan oteta kantaa. Niinpä oman tutkimukseni kautta on mahdollista saada jonkinlais-ta kuvaa myös siitä, minkälaisena tämä limittäisyys voi esimerkiksi näyttäytyä.
6 TYÖN MERKITYKSELLISYYDEN KOKEMUS
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tuloksia sen suhteen, miten haastattelemani asiantuntijat kuva-sivat työn tuunauksen kautta rakentunutta kokemusta oman työn merkityksellisyydestä. Kuten edel-lisessäkin tulosluvussa, myös tässä luvussa pyrin havainnollistamaan tuloksiani mahdollisimman osuvin aineistolainauksin havainnollistaakseni sitä, miten tulokseni ovat linjassa Wrzesniewskin ym. (2013) teorian kanssa. Tavoitteeni on myös vastata toiseen johdannossa esiteltyyn yleisemmän tason tutkimusongelmaan seuraavan empiirisen kysymyksen kautta:
2. Miten ja minkälaiseksi työn merkityksellisyyden kokemuksen kuvataan rakentuvan tuunaa-vien toimien kautta?