Kolmas työn tuunauksen teorian esittelemä tuunauksen muoto on kognitiivinen tuunaus, jolla tar-koitettiin sitä, miten työntekijä venyttää työnsä kognitiivisia ulottuvuuksia. Tämä tuunauksen muoto näyttäytyi tutkimukseni valossa vaikeimmin hahmotettavana sekä myös melko moninaisena tapana muokata omaa työtä. Työn tuunauksen teoria kuvaa kognitiivista tuunausta toimintana, jonka kautta työntekijä käsittää työtään enemmänkin yhtenäisenä kokonaisuutena kuin vain yksittäisistä
työteh-tävistä koostuvana mekaanisena toimintana (Wrzesniewski ja Dutton 2001, 185⎼186). Omalle työl-le muodostetaan siis uudenlaista tarkoitusta käsittämällä työ uudella tavalla. Tässä tutkimuksessa kognitiivinen tuunaus näyttäytyi mielenkiintoisena myös sikäli, ettei se esiintynyt kertaakaan yksi-nään, vaan aina limittäin jonkin toisen työn tuunauksen muodon kanssa. Kuten aiemmin esitellystä taulukko 1:stä näkyy, yksittäisiä mainintoja kognitiivisesta tuunauksesta kertyi 0, kun taas limittäi-siä mainintoja kertyi yhteensä 8 kappaletta.
Yksittäisten mainintojen puuttuessa kognitiivisen tuunauksen alle muodostetut alaluokat on tehty limittäisten mainintojen perusteella. Alaluokat ovat:
1. Tärkeiden asioiden edistäminen 2. Muiden auttaminen
3. Vallitsevien toimintatapojen vastustaminen 4. Verkostoituminen
Kognitiivinen tuunaus tärkeiden asioiden edistämisenä näyttäytyi aineistossa siten, että kaksi haas-tateltavista kuvasi työtään heille tärkeiden arvojen tai asioiden edistämisenä. Sen lisäksi, että työ sisältää yksittäisiä toisistaan riippumattomia tehtäviä sekä toimintoja, näyttäytyi työ tekijöilleen kuitenkin sellaisena toimintana, jonka kautta on mahdollista saavuttaa jotakin suurempaa tai edistää jotakin tärkeäksi koettua. Yksi haastateltavista kuvasi sitä, miten näkee oman työnsä oikeudenmu-kaisuuden sekä tasa-arvon edistämisenä, koska on mukana projekteissa, jotka tuottavat esimerkiksi naisten työllistymiseen liittyvää tietoa. Tämä näyttäytyi samalla myös osittain tehtävätuunauksena, sillä kyseinen henkilö oli oma-aloitteisesti hankkiutunut näihin projekteihin mukaan. Toinen tärkei-den asioitärkei-den edistämistä kuvannut haastateltava kertoi, miten pyrkii työssään käynnistämään pro-jekteja ja hankkeita, jotka edistävät yhteiskunnallisesti tärkeän tiedon tuottamista. Näin hän tulee myös muokkanneeksi omaa työnkuvaansa siten, että oma työ näyttäytyy tärkeäksi koettujen asioi-den edistämisenä. Kyseisessä aineisto-otteessa esiintyy myös tehtävätuunauksen elementtejä.
”Mä henkilökohtasesti koet et se on hirveen tärkee aihe et sille on hirveesti kysyntää sille tiedolle tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja mä koen et meidän tehtävä on niinkun tuottaa sitä tietoa et meiän ei kannata tehdä tehdä sitä semmosella minimi-budjetilla mistä me ei saada sitten niiku ulos mitään. ja mä kävin niinku esittelemässä tätä näkemystä tuola meidän johdossa (…) et kun siinä tavallaan on ite päättämässä et mihin hommiin osallistutaan niin samalla siinä päättää niiku omasta työnkuvasta sitte”
Kognitiivisen työn tuunauksen kautta oma työ voidaan nähdä myös tietyiltä osiltaan muiden autta-misena. Kolme haastateltavista kuvasi sitä, miten olennainen osa omaa työtä on oman osaamisen ja tiedon jakaminen muille työntekijöille. Eräs haastateltavista kuvasi, miten hän aina uusia toiminta-poja keksiessään näkee tärkeäksi viestiä niistä myös muille, jotta hyöty saadaan laajemmin koko työyhteisön käyttöön. Toinen taas kuvasi sitä, miten tietyn Tilastokeskuksessa laajemminkin käy-tössä olevan koodausohjelman käyttö on hänelle hyvin luontaista ja hän myös nauttii siihen liitty-vien taitojensa kehittämisestä. Niinpä hänestä onkin tullut työyhteisössään eräänlainen kyseisen ohjelman tukihenkilö. Kyseinen työntekijä pyrkikin tekemään muille selväksi, että häneltä voi tar-peen vaatiessa vapaasti pyytää apua. Tämän hän koki tuovan työhön myös kaivattua vaihtelua. Näin kognitiivisen tuunauksen kautta työ nähdään omaan työnkuvaan kuuluvien tehtävien suorittamisen ohella myös muiden auttamisena.
”Tosiaan mulla on tätä X osaamista niin sit mä oon yleensä aina sit se jolta tullaan kysymään kun on joku X ongelma et miten tämän nyt voisi tehdä fiksusti ja sitä mä oon yrittänyt sitte niinku tehdä selväks et multa voi tulla aina kysymään kysymään ja se on tosi hyvä semmonen niinkun… mm.. pientä sellasta vaihtelua”
Mielenkiintoinen kognitiivisen tuunauksen muoto näkyi eräänlaisena vallitsevien toimintatapojen tai ehkä jopa työntekodiskurssien vastustamisena. Eräs vallalla oleva työdiskurssi yhteiskunnas-samme tuntuu olevan kehitys, jonka mukaan työnteon ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy jatkuvas-ti. Tällä tarkoitetaan siis sitä, miten varsinainen työhön kohdistettu aika ei välttämättä rajoitu enää vain konkreettiselle työpisteelle, vaan töitä tehdään enenevissä määrin myös varsinaisen työajan tai työpaikan ulkopuolella. Eräs haastateltavista kuvasikin itseään tämänkaltaisen toiminnan vastusta-jana. Oman itsen näkeminen työntekijänä haluttiin rajata vain nimenomaan työympäristöön. Vapaa-ajalla henkilöä koskettivat tyystin toisenlaiset roolit. Etäännyttämällä itsensä vapaa-Vapaa-ajalla töistä, työntekijä koki voivansa kohdentaa tarvitsemansa voimat siihen, mihin kulloinkin on tarpeen. Tämä ei ehkä ollut kaikista helpoiten hahmotettavaa kognitiivista tuunausta, mutta näyttäytyi kuitenkin mielestäni selkeästi sellaisena omaa työtä muokkaavana toimintana, joka mahdollisti keskittymisen työhön silloin kun on sen aika, sekä muuna aikana taas muihin asioihin.
Toinen haastateltava taas kuvasi, ettei usko autoritaarisuuteen vaan enemmänkin omaan vastuunot-toon. Jatkuva kontrolli nähtiin haasteena, jota enemmänkin vastustetaan. Kyseisen haastateltavan aineisto-otteessa korostuu tehtävätuunauksen ja kognitiivisen tuunauksen yhteistyö. Tehtävätuu-nauksen kautta pyrittiin tekemään omaa työtä itsenäisesti eikä välttämättä aina kysytty lupia, mikä
taas johti siihen, että oma työ kyettiin näkemään enemmänkin itsenäisenä toimintana ja vastuunkan-tamisena sen sijaan, että se olisi vain passiivista sääntöihin perustuvaa suorittamista.
”Mä en oo sillä lailla usko semmoseen autoritaarisuuteen kauheen paljo eli tavallaa mä kyl ehkä vähä kyseenalaistan (…) mä oon semmonen et mä otan sen ikään kun sen tilan minkä saan ja sitten vaikka niiku kysyn vaikka jälkeen päin et miten ja kuka ja millä resursseilla (…) sillä lailla se nyt näkyy et mä oon ehkä vähän semmonen asen-ne et mä en rupea siihen tai en alistu siihen kaikkeen kontrolliin mitä vaaditaan vaan.
toimin vähän niiku sillä tietyl taval omalla tavallani joka on ehkä kuitenki sit semmo-nen tapa mikä yleisimmin asiantuntijaorganisaatiossa mun positiossa on. eli sulla on vastuu tuloksista”
Neljäs kognitiivisen tuunauksen alle muodostettu alaluokka sisältää vain yhden haastateltavan ai-neisto-otteen. Se näyttäytyykin eräänlaisena poikkeuksena, joka ei sopinut yhteen yhdenkään yllä esitellyn alaluokan kanssa, mutta on siitä huolimatta kuitenkin olennainen oman työn kognitiivista muokkausta ilmentävä tapa ja tästä syystä myös esittelemisen arvoinen. Nimesin kyseisen alaluokan verkostoitumiseksi, sillä otteessa kuvataan osallistumista Tilastokeskuksessa järjestettyihin harras-tusporukoihin, minkä kerrottiin tuovan työhön uusia ulottuvuuksia, sillä isossa talossa monen ihmi-sen tunteminen helpottaa työntekoa olennaisella tavalla. Kyseinen haastateltava näkikin harrastami-sen omaan työhön sisältyvänä verkostoitumiharrastami-sena, jonka kautta on mahdollista saavuttaa työtä tehos-tavia hyötyjä.
”Ja sen lisäks meillä on näit jalkapallo- ja erilaisii urheilu- ja korttipelirinkii ja bi-lisporukkaa ja tällasta. niin tota ää se on ihan se suurin rikkaus tässä työpaikassa.
(…) siis koska se niin jotenkin sellasta just tietyl tavalla verkostoitunutta se että mitä enemmän tuntee ihmisiä (…) tokihan siit on niiku hyötyä et sä tunnet ne ihmiset ketä tääl toimii”
Kokonaisuudessaan edellä esitellyt alaluokat kuvastavat mielestäni osuvasti kognitiivisen työn nauksen perusideaa siitä, miten oma työ ikään kuin määritellään uudella tavalla. Kyseinen työn tuu-nauksen muoto on kuitenkin hyvin moninainen ja voikin kattaa alleen mitä erilaisempia tapoja muokata työtä ja näin kaikkia siihen liitoksissa olevia tuunaavia toimia voi olla myös suhteellisen haasteellista paikantaa. Näkisin kuitenkin tässä alaluvussa esiteltyjen aineisto-otteiden havainnollis-tavan lukijalle sitä, mitä kognitiivisella työn tuuntauksella tarkoitetaan.