Äänitetyn haastattaluaineiston olen litteroinut eli kirjoittanut puhtaaksi hyödyntämällä Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston menetelmäopetussivuston litterointiohjeistusta. Lit-teroinnin tarkkuus määritettiin tutkimusongelman mukaan. Tarkkuuden määrittämisessä olennaista on hahmottaa se, miten tutkimuksessa suhtaudutaan kielen asemaan. Mikäli ollaan tarkemmin kiin-nostuneita vuorovaikutuksesta sekä siihen liittyvistä yksityiskohdista, on myös litterointi tehtävä tarkasti merkitsemällä ylös esimerkiksi intonaatiot, äänenpainot, hengähdykset, naurut sekä hyvin-kin lyhyet tauot. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdentuu kuitenhyvin-kin pitkälti puheen kautta tuo-tettuun sisältöön, mistä syystä litterointikaan ei ole kovin yksityiskohtainen. Tehtyjen haastattelui-den äänitykset olen kirjoittanut sanasta sanaan auki merkitsemällä litteraation sekaan tauot sekunnin tarkkuudella. Yksi sekunti on merkitty yhdellä pisteellä ja näin ollen esimerkiksi kolmen sekunnin tauko on merkitty kolmella pisteellä ja niin edelleen. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) Lyhensin litteraatiota jättämällä pois muutamia jokaisessa haastattelussa lähes samalla tavalla tois-tuvia pidempiä puhekohtia. Näitä olivat lähinnä omat selostukseni, joissa ohjeistan tai selostan haas-tateltavalle esimerkiksi tämän oikeuksia tai tutkimuksenteon etenemistä. Näiden lisäksi jätin litte-roimatta kohdat, joissa keskustelu ajautuu selkeästi aiheiseen liittymättömiin asioihin. Harkintani perusteella kyseiset kohdat eivät palvelleet tutkimuksen tarkoitusta eivätkä siis näin ollen vastan-neet varsinaisiin tutkimuskysymyksiin. Yhteensä litteroitua aineistoa tuli 103 sivua.
Haastatteluaineiston analysoinnissa hyödynsin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi on sekä yksittäisenä metodina, että myös laveampana teoreettisenä kehyksenä usein käyttökelpoinen
siitä syystä, että se soveltuu monien erilaisten aineistojen analysointiin. Sisällönanalyysillä tarkoite-taan yksinkertaisimmillaan sitä, miten aineistosta pyritään erinäisin luokittelun, teemoittelun tai tyypittelyn keinoin nostamaan esille tutkimusongelman kannalta olennaisia sisällöllisiä kokonai-suuksia tai osa-alueita. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 93⎼95.) Näiden keinojen avulla aineistosta pyri-tään luomaan tiivistetty ja olennaiset asiat sisältävä kokonaisuus, josta on helpompi tehdä myöhem-piä tulkintoja (emt., 105). Teorialähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, miten analyysiä ohjaa jokin jo tut-kimuksessa aikaisemmin esitelty teoria. Teoriaosuudessa kuvaillaan tarkasti teoriasta siihen saakka tiedetty sekä määritellään sille olennaiset käsitteet. Tämä aikaisemmin määritelty kehys osaltaan ohjaa varsinaisessa tutkimuksessa tehtävää analyysiä. (Emt., 99.) Teorialähtöisyys määrittää tutki-muksessa myös perinteistä induuktiivisuus-deduktiivisuus -ulottuvuutta (emt., 95). Tässä tutkimuk-sessa voidaan puhua deduktiivisesta analyysistä eli päättelyn logiikasta, sillä tutkimuksen analyysiä määrittää teorialähtöisyyden idean mukaan jo valmiiksi valittu työn tuunauksen teoria (emt., 98).
Tämän teorian avulla on rakennettu myös haastattelurunko ja näin ollen kerätty myös tutkimuksen aineisto. Puhuttaessa deduktiivisesta analyysistä etenee päättely tällöin yleisestä yksittäiseen, eli tässä tapauksessa yleisestä teoriasta sitä mahdollisesti kuvaaviin yksittäisiin tapauksiin. Induktiivi-sessa analyysissä päättely etenee vastaavasti yksittäistapauksista kohti yleistä teorian muodostusta.
(Emt., 95.) Teorialähtöisen sisällönanalyysin ohella hyödynsin myös teoriaohjaavaa sisällönanalyy-siä kartoittaessani aineistostani sellaista informaatiota, jota ei suoranaisesti oltu määritelty työn tuu-nauksen teoriassa. Tämä mahdollisti analyysissäni uudenlaisen tiedon paikantamisen siten, että huomiotani ohjasi olemassa oleva teoria ja aiheen rajaus (emt., 96).
Puhtaaksi kirjoitetun litteraation analysoinnin aloitin silmäilyllä ja läpiluvulla, jonka tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskäsitys aineistosta, yksittäisten haastatteluiden pituudesta sekä niiden raken-teista. Tämän jälkeen jatkoin analyysiä käymällä jokaisen haastattelun systemaattisesti läpi etsien sieltä työn tuunaamiseen liittyviä mainintoja, jotka sisälsivät kuvauksia siitä, miten kyseinen työn-tekijä on tehnyt muutoksia omaan työhönsä. Tässä vaiheessa en kiinnittänyt vielä huomiota työn merkityksellisyyteen liittyviin mainintoihin. Perustelen tätä sillä, että tuunauksen nähdään olevan edellytys työn merkityksellisyyden muutoksille. Niinpä halusin ensin selvittää varsinaisten tuunaa-vien toimien laajuutta. Lopulta kaikista haastatteluista löytyi työn tuunaamiseen liittyvää materiaa-lia.
Koodasin työn tuunausta koskeneet maininnat tulostetusta aineistosta punaisella värillä, jotta ne erottuvat paremmin. Tämän jälkeen kävin aineiston läpi uudelleen etsien sieltä mainintoja liittyen siihen, miten oman työn muokkaaminen on mahdollisesti ollut yhteydessä työn merkityksellisyyden kokemuksiin. Nämä kohdat koodasin vihreällä värillä. Seuraavaksi etsin kaikki samat kohdat
tieto-koneella olevista versioista ja siirsin ne erillisiin tiedostoihin, jotka tulostin. Näin sain koodatut kohdat erotettua tarkastelua varten rinnakkaisiksi tulosteiksi varsinaisten haastatteluiden rinnalle.
Varsinaisia tulosteita ei kuitenkaan unohdettu, sillä niistä on paremmin nähtävissä erinäiset asiyh-teydet, joissa tietyt maininnat on tehty. Aineistoa olisi voinut myös yhtä hyvin analysoida ainoas-taan tietokoneen kautta, mutta tulostettujen versioiden käsittely tuntui kuitenkin luontevammalta.
Värikoodauksen jälkeen aloin hakea tuunaukseen liittyvistä koodatuista kohdista yhtäläisyyksiä ryhmittelyn avulla (Tuomi & Sarajärvi 2009, 101). Tässä kohdin toin teorian mukaan analyysiin käyttämällä apunani työn tuunauksen teoriassa esiteltyjä kolmea tuunauksen muotoa: tehtävä tuu-nausta, relationaalista tuunausta sekä kognitiivista tuunausta (Wrzesniewski & Dutton 2001). Hain ilmaisuista yhtäläisyyksiä siis sen mukaan, mihin kolmesta työn tuunauksen teorian tuunausmuo-doista ne kuuluivat. Teoriassa esiteltyjen tuunauksen muotojen lisäksi muodostin vielä neljännen ryhmän, johon sijoitin ne maininnat, joissa ilmeni tietynlaisia yhteistyöhön viittaavia elementtejä;
työtä siis muokattiin jollakin tapaa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tämänkaltaisen ryhmän muodostuminen oli jotakin, mitä en osannut ennalta odottaa, vaikka samankaltaista ilmiötä onkin paikannettu aikaisemmin jo ainakin yhdessä tutkimuksessa (Leana ym. 2009). Nimesin tämän ryh-män kollektiiviseksi tuunaukseksi. Lopulta muodostui vielä viides ryhmä, johon sijoittuivat limit-täistä tuunausta ilmentävät maininnat eli toisin sanoen ne, joissa työntekijä on tuunannut työtään hyödyntämällä yhtä tai useampaa työn tuunauksen muotoa samanaikaisesti.
Vaikka tässä vaiheessa ryhmittelyä tehtiinkin melko suppeasti kolmen eri tuunausmuodon kautta, oli niiden alle sijoitettujen mainintojen kirjo silti melko suuri. Lopulta kaikki kolme tuunauksen muotoa ovat itsessään melko laajoja yläkategorioita, joten ne saattavat kattaa alleen hyvinkin erilai-sia tuunaustoimia. Tämä vaihe on sikäli kriittinen, että tutkijalla on melko suuri valta päättää omien tulkintojensa pohjalta, mihin ryhmään mikäkin aineistomaininta sijoitetaan (Tuomi & Sarajärvi 2009, 101). Omaa ryhmittelyäni ohjasi kuitenkin vahvasti ennalta määritetty työn tuunauksen teoria, joten sikäli ryhmittelyn ei voida sanoa tapahtuneen täysin mielivaltaisesti.
Seuraavaksi luokittelin teorian mukaan ryhmitellyt aineisto-otteet alaluokiksi, jotka ilmaisevat jon-kinlaista samanlaisuutta. Luokittelin alaluokat siis jokaisen teoriaan perustuvan tuunausmuodon sisällä sekä sen lisäksi vielä neljännessä ryhmässä, joka ilmensi kollektiivista tuunausta. Tehtävä-tuunauksen alle muodostui viisi alaluokkaa, jotka kuvaavaat sitä, minkälaisia erilaisia työtehtäviin liittyviä työn tuunauksen tapoja aineistosta löytyi. Relationaalisen tuunauksen alle muodostui myös 5 alaluokkaa, kognitiivisen tuunauksen alle muodostui 4 alaluokkaa ja kollektiivisen tuunauksen alle 2 alaluokkaa. Limittäisen tuunauksen alla en enää tehnyt luokittelua. Esittelen ryhmään
sisälty-viä mainintoja yleisellä tasolla myöhemmin tulososiossa sen perusteella, mitä eri tuunauksen muo-toja hyödynnettiin yhdessä ja kuinka paljon.
Työn merkityksellisyyden kokemukseen liittyvät maininnat koodasin aineistosta saman periaatteen mukaan. Ryhmittelin työn tuunaukseen liitoksissa olevat työn merkityksellisyyttä koskevat mainin-nat neljän teoriassa määritellyn merkityksellisyyden ”lähteen” mukaan. Näitä ovat minä merkityk-sen lähteenä, muut toimijat merkitykmerkityk-sen lähteenä, työkonteksti merkitykmerkityk-sen lähteenä sekä hengelli-syys merkityksen lähteenä (Rosso ym. 2010, 95). Seuraavaksi muodostin merkityksen lähteiden alle alaluokat samalla tavalla kuin työn tuunauksen muotojen analyysissäkin. Kolmen ensimmäisen merkityksen lähteen alle muodostui 3 alaluokkaa. Sen sijaan hengellisyyteen liittyviä kuvauksia ei aineistostani löytynyt.