Vuoden 1970 valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on mää-ritelty hyvinkin tarkasti musiikin oppiaineen työtapoja. Kouluhallitus on tehnyt myös oppaita, joissa määritellään musiikin opettamisen työtapoja vieläkin laajemmin. Opetussuunnitel-massa laulamisen kerrotaan olevan lasten luonnollisin keino ilmaista musiikkia. Tämän ta-kia opetuksen tavoitteena onkin harjoittaa laulamista koko kouluajan. Tätä voidaan edistää valitsemalla oppisisällöksi lauluja, jotka kiinnostavat oppilaita sekä ovat monipuolisia. Mu-siikin tunneille tulee valita lauluja, jotka sävelalueelta sopivat kaikkien oppilaiden lauletta-vaksi. Opettajan tulee myös vähintään kerran lukuvuoden aikana merkitä oppilaan äänialue oppilaista pidettävään äänikorttiin. (Komiteanmietintö 1970: A 5, 277.) Jokaisella oppilaalla on oma äänikortti, josta opettajan on helppo seurata oppilaan kehittymistä laulajana. Oppi-tunneilla tulee valita tarpeeksi vaikeita lauluja, jotta ne innostavat musikaalisesti lahjakkaita oppilaita.
Tässä opetussuunnitelmassa on kerrottu tarkkaan, miten uusi laulu tulee oppilaille opettaa.
Oppilaiden tulee kuulla laulu tai sävelmä monta kertaa, esimerkiksi opettajan laulamana tai soittamana ennen sen laulamista yhdessä. Laulun sanat lausutaan oikeassa rytmissä ja vaikeat sanat selvitetään, samalla seurataan sanoja ja sävelmää taululta tai kirjasta. Väärin menneet kohdat tulee korjata heti, etteivät ne tallennu oppilaan mieleen. Laulun sävelkulkua
voidaan piirtää taululle tai näyttää kädellä ja myös rytmiä voidaan mahdollisesti taputtaa.
Kun oppilas osaa laulaa yksiäänisesti sekä yksin että ryhmässä, voidaan siirtyä opettele-maan moniäänisiä lauluja. Harjoittelu voidaan aloittaa niin, että ensin vain opettaja laulaa melodian päälle toista ääntä. (Komiteanmietintö 1970: A 5, 278.)
Vuoden 1970 valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opettajan tulee luoda viihtyisyyttä musiikin tunneille, jotta oppilaat uskaltautuisivat laula-maan. Parhaat edellytykset oikealle äänenmuodostukselle ovat, jos oppilaat iloitsevat mu-siikintunneilla. Tärkeintä on opettajan antama hyvä esimerkki oikeasta äänenmuodostuk-sesta tai jonkin oppilaista antama esimerkki. Opettajan tuleekin jatkuvasti kiinnittää huo-miota oppilaiden hengitykseen, lauluasentoon, ääntämiseen, resonanssiin ja alukkeisiin.
Äänenmurrosta ennen, sen aikana ja jälkeen ääntä tulee käyttää varovasti sekä puhuessa että laulaessa. Laulamista ei kuitenkaan tarvitse lopettaa kokonaan. ”Laulun tulee aina soida kauniisti niin, että koko tunnista itse asiassa muodostuu äänenmuodostusharjoitus”.
(Komiteanmietintö 1970: A 5, 280.) Jo tässä opetussuunnitelmassa onkin selostettu hyvin tarkkaan laulamisen työtapoja.
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan tehdyssä vuoden 1971 musiikin opettamisen op-paassa on selostettu työtapoja vieläkin tarkemmin. Opettajien kerrotaan liian usein työsken-televän vain lahjakkaiden oppilaiden kanssa, jotta esimerkiksi kevätjuhliin saataisiin laadu-kasta ohjelmaa. Tätä tapaa tuleekin peruskouluissa vastustaa. (Kouluhallitus 1971, 6.) Tämä onkin äärimmäisen hyvä huomio, jota ei valitettavasti oli mielestäni kunnolla nouda-tettu vielä tänäkään päivänä. Ennen kuin opettajan kannattaa alkaa miettimään miten voisi opettaa oikeanlaista äänenkäyttöä, tulee hänen tuntea oppilaidensa keskimääräinen äänel-linen kehitystaso. Edellytyksenä onkin, että kaikki oppilaat saavat harjoitusta äänensä käy-tössä. (Emt., 11.)
Vuoden 1970 valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ja Musiikin oppaan vuodelta 1971 perusteella voikin sanoa, että työtapoja on käsitelty erittäin laajasti.
Onkin hyvä, että opettajalla on selkeät raamit, kuinka lähteä opettamaan laulamista oppi-laille, mutta ei ole myöskään hyvä, jos asiat ovat eritelty liian tarkasti. Opetussuunnitelman perusteissa on opettajalle tarkat ohjeet, kuinka laulua ohjataan, joten lasten laulattamisen pitäisi sujua helposti. Tässä opetussuunnitelman perusteissa korostetaan opettajan anta-maa esimerkkiä laulajana, joten opettajan täytyikin olla hyvä laulaja. Opettajan tulee myös luoda tunneille viihtyvyyttä, jotta lapset nauttisivat laulamisesta. Opettajalla onkin siis tämän opetussuunnitelman aikana ollut paljon työtä laulutuntien aikana.
Vuoden 1985 valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan keskeisin työ-tapa musiikissa on laulaminen. ”Erilaisten äänenkäytön harjoitusten avulla pyritään luo-maan soiva ja kajentuva ääni sekä terve puheääni.” Opetussuunnitelmassa todetaan, että kodeissa lauletaan vähän, joten onkin tärkeää laulattaa lapsia koulussa mahdollisimman paljon, jotta he saavat rohkeutta laulaa sekä yksin että ryhmässä. Yhteislaulaminen kan-nattaa aloittaa ensin tutustumalla laulun sanoihin ja keskustelemalla laulun teemasta. Lau-lua opeteltaessa opettajan tulee näyttää hyvää esimerkkiä oppilaille laulamalla itse, jotta oppilaat innostuisivat laulamaan. Laulun opettelun jälkeen sitä viimeistellään kiinnittämällä huomiota fraseeraukseen, artikulointiin sekä tempoon ja dynaamisiin vaihteluihin. Laulun tukena voidaan myös käyttää oppilaiden soittamia säestyssoittimia, esimerkiksi rytmisoitti-mia tai kanteleita. Oppilaiden on kuitenkin myös tärkeää oppia laulamaan ilman säestystä.
Tunneilla valitaan lauluja, joiden aihepiirit kiinnostavat oppilaita ja laulut pyritään oppimaan ulkoa. (Kouluhallitus 1987, 21—22.)
Näissä kahdessa ensimmäisessä opetussuunnitelmassa onkin siis paljon samaa, mutta vuoden 1970 opetussuunnitelmassa laulun opetuksen työtavat on kerrottu yksityiskohtai-semmin. Uudemmissa opetussuunnitelman perusteissa opettajalle jääkin siis paljon enem-män vapauksia päättää millaisia työtapoja hän käyttää laulun opettamisessa. Oppilaita tulee laulattaa mahdollisimman paljon, jotta he rohkaistuisivat laulajina ja tämä on aivan totta.
Mitä enemmän tunneilla lauletaan, sitä luontevampi asia siitä tulee. Tämänkin, vuoden 1985 opetussuunnitelman mukaan opettajan tulee hyvällä laulamisella näyttää oppilaille esimerk-kiä. Laulujen opettelussa tulee myös ottaa huomioon eri musiikin opetuksen osa-alueet:
dynamiikka, sointiväri, rytmi ja tempo sekä melodia. Näissä molemmissa opetussuunnitel-man perusteissa on kerrottu hyvin, kuinka opettajan tulee opettaa oppilaille uusi laulu. Vuo-sien 1970 ja 1985 valtakunnalliset opetussuunnitelmat ovatkin molemmat hyvin yksityiskoh-taisia, mutta vanhempi opetussuunnitelma on näistä kahdesta tarkempi.
Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa vuodelta 1994 työtapojakin on eritelty hyvin niukasti. Keskeisiksi työtavoiksi kerrotaan musiikillinen ilmaisu ja keksintä ja musiikin eri osa-alueet tulee yhdistää yhtenäiseksi opintokokonaisuudeksi. (Opetushallitus 1994, 98.) Musiikillinen keksintä liittyykin musiikin improvisointiin, jota korostetaan myös tämän opetussuunnitelman musiikin oppiaineen sisällöissä. Myöskään vuoden 2004 valta-kunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei ole musiikin opetuksen työtapoja eritelty yhtä selkeästi kuin vuoden 1970 ja 1985 opetussuunnitelmissa. Työta-voiksi kuitenkin mainitaan integrointi muihin oppiaineisiin sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen opetuksessa (Opetushallitus 2004, 232).
Onkin hieman huolestuttavaa, että näissä opetussuunnitelmissa työtapojen esittely on jää-nyt todella suppeaksi, kun taas kahdessa ensimmäisessä opetussuunnitelmassa työtapoja on kerrottu hyvinkin laajasti. Jokaisessa kunnassa tehdään valtakunnallisen perusopetuk-sen opetussuunnitelman perusteiden pohjalta kuntakohtainen opetussuunnitelma ja joissa-kin kouluissa tehdään myös koulukohtainen opetussuunnitelma. Jos valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa työtapoja on listattu varsin niukasti, listataan niitä kuntakohtaisessa opetussuunnitelmassa tarkemmin. Tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa sen, että eri kunnissa ja kouluissa musiikin opetus eroaa paljon. Oppilailla onkin oikeus saada saman tasoista opetusta kotikunnasta riippumatta. Oppilaat saattavatkin siis joutua epätasa-arvoiseen ase-maan.
Vuoden 2014 valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa työtavat on yhdistetty oppimisympäristöihin. Työtavat ovatkin esitetty hyvin laajasti, eikä yksityiskoh-taisesti kuten vuonna 1970, josta pystyy poimimaan laulua koskevat työtavat.
Tavoitteena on luoda pedagogisesti monipuolisia ja joustavia musiikin opiske-lukokonaisuuksia, joissa musiikin opetuksen erilaiset työtavat ja vuorovaiku-tustilanteet sekä yhteismusisointi ja muu musiikillinen yhteistoiminta on mah-dollista. (Opetushallitus 2014, 142).
Tavoitteena siis onkin yhteistoiminta ja yhteen nivoutunut musiikin kokonaisuus. Vuosi-luokilla 3—6 mainitaan vielä edellisten lisäksi ennakkoluuloton ilmapiiri (Opetushallitus 2014, 264). Ennakkoluuloton ilmapiiri on laulamisessa äärimmäisen tärkeää, koska laula-minen on ehkä henkilökohtaisin asia, jota musiikin tunneilla tehdään. Myös erittäin tärkeä asia työtavoissa on oppimisen ilo (emts.) Oppimisen ilo pitäisi muistaa kaikissa oppiai-neissa, jotta oppilaat kehittyisivät mahdollisimman paljon ja opiskelu ei olisi puuduttavaa.
Tässä vuoden 2014 valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa korostetaan työskentelyil-mapiirin merkitystä sekä monipuolisuutta. Tässä opetussuunnitelmassa ei ole lueteltu kuinka opettajan tulee laulua opettaa vaan korostetaan erilaisten työtapojen merkitystä. En-nakkoluuloton ilmapiiri on erittäin tärkeä asia kaikissa oppiaineissa, mutta etenkin taito- ja taideaineissa. Luokassa tulee olla ilmapiiri, jossa oppilaat uskaltavat ilmaista itseään ja tätä opettajan tulee vaalia. Opettajalta vaaditaankin siis paljon osaamista tämänkin opetussuun-nitelman perusteiden mukaan.
Työtavat ovatkin eri vuosien valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelman perus-teissa hyvinkin erilaiset ja eritasoiset. Vanhimmissa opetussuunnitelmissa työtavat ovat määritelty hyvinkin yksityiskohtaisesti, osassa opetussuunnitelmissa niitä ei ole esitelty oi-keastaan ollenkaan ja uusimmassa opetussuunnitelmassa työtavat ovat hyvinkin laajoja.
Tällä korostetaan nykypäivän opetuksen käytäntöä, jossa oppiaineita ajatellaan laajempina kokonaisuuksina ja oppiaineita integroidaan toisiinsa. Opettaja saakin uusimman opetus-suunnitelman perusteiden mukaan opettaa uuden laulun haluamallaan tavalla, kunhan työ-tavat ovat monipuolisia. Erilaiset työtyö-tavat ja monipuolisuus ovat tärkeä asia koulussa, koska oppijoita on monenlaisia. Toiselle oppilaalle sopii toisenlainen opetustapa kuin toiselle, jo-ten opettajan tulee olla valmis käyttämään eri opetusmuotoja monipuolisesti.