Laulamisen arviointia on kritisoitu paljon ja siitä ollaan montaa mieltä. Meillä jokaisella onkin varmasti joko omakohtaisia kokemuksia, tai ainakin jollakin sukulaisella tai tuttavalla on ko-kemuksia laulukokeesta. Minunkin luokallani pidettiin laulukokeet kuudennella luokalla, mutta minulla on siitä hyvät muistot. Olin kuudennella luokalla vuonna 2006 eli käytössä oli vuoden 2004 valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Laulukoe pi-dettiin varastossa opettajan kanssa kahdestaan, piti laulaa ilman säestystä sekä pianon säestyksellä. Olin saanut etukäteen päättää minkä kappaleen laulan ja sen lisäksi tehtiin myös erilaisia ääniharjoituksia. Opettaja antoi heti laulukokeen jälkeen minulle palautetta suullisesti ja palautteet hän antoi positiiviseen sävyyn. Pitää kuitenkin muistaa, että minä olen aina laulanut paljon, enkä pelkää laulamista ollenkaan. Kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvää kokemusta laulukokeesta kuin minulla.
Vuoden 1970 valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa yleisten oppimistulosten arvioinnin kerrotaan olevan ongelmallista. Arvioinnin tavoitteista tulee olla sekä opettajan että oppilaan selvillä, jotta arviointi olisi mielekästä. Oppilaalle arvostelu osoittaa kuinka hänen tietonsa ja taitonsa kyseissä oppiaineessa ovat kehittyneet oppiai-neen tavoitteisiin nähden. (Komiteanmietintö 1970: A 4, 158.) Komiteanmietinnössä paino-tetaan, että musiikki on aina ryhmäsuorituksia ja yksilöllisiä esityksiä ja nämä otetaan arvi-oinnissa huomioon. Liiallista arviointia pitää kuitenkin varoa, koska se saattaa viedä ilon oppimisesta. Yhteissuoritusten arvioinnista ei yleensä anneta arvosanaa, vaan hyväksymi-nen ilmaistaan jotenkin muuten. Ryhmäsuoritukset ovatkin oivallisia keinoja ottaa myös arat ja taidoiltaan vaatimattomat oppilaat mukaan.
Opetussuunnitelma ohjeistaa, että yksilöllisiä tuloksia arvioidaan oppilaan äänikortin avulla.
Korttiin kirjataan havaintoja oppilaan äänellisestä kehittymisestä. Oppilas pystyy myös itse seuraamaan äänikortista kehittymistään. Opettajan tulee arviointitilanteessa kannustaa op-pilaita. Laulutehtävät eivät saa olla liian vaativia ja oppilaan niin halutessa, ne pitää saada
suorittaa opettajan kanssa kahden kesken. Komiteanmietinnössä määritellään, että lopulli-seen musiikin arvosanaan vaikuttavat laulutaito, musiikillinen tuntemus sekä mahdollinen soittotaito. Vaikka oppilaalla ei olisi laulu- tai soittotaitoa, voidaan hänelle antaa arvosana pelkän musiikin tuntemisen perusteella, jos hän menestyy siinä ja osoittaa kiinnostuksensa.
(Komiteanmietintö 1970: A 5, 287.) Opettajan rooli kannustajana onkin todella tärkeä. Opet-tajan tulee kannustaa lapsia laulamaan ja innostaa heitä, jotta arimmatkin laulajat motivoi-tuisivat laulamisesta.
Musiikin oppaassa (Musiikki. POPS-70 opas 11, 6—7) otetaan vahvasti, mutta osin ristirii-taisesti kantaa laulukokeisiin. Oppaassa korostetaan, että opettajan on äärimmäisen tär-keää tuntea oppilaansa ja sen perusteella valita musiikin tunneille sopivat lauluharjoitukset.
Laulukoe on ollut perinteisesti ainoa mittari, jolla mitataan oppilaan musikaalisuutta. Oppi-lasta ei saa milloinkaan pakottaa laulamaan. Laulukoe ei ole paras mittari mittaamaan mu-siikillista osaamista, koska se on oppilaalle erittäin jännittävä tilanne. Jos oppilaalla on lau-lukokeessa vaikeuksia, tulee opettajan tukea häntä säestämällä jollakin soittimella sekä laulattaa oppilasta eri sävelkorkeuksilta. Laulukokeen käyttöä siis toisaalta kritisoidaan ja todetaan, että se ei ole paras mittari mittaamaan musikaalisuutta, mutta silti sen käyttöä vaaditaan. Mietin myös, kuinka hyvin opettajat ovat noudattaneet ohjeita ”oppilasta ei saa milloinkaan pakottaa laulamaan kokeessa” ja ”laulukoe pitää olla mahdollista suorittaa kah-den kesken opettajan kanssa”.
Vuoden 1985 valtakunnallisessa opetussuunnitelman perusteissa oppiaineiden arviointia on määritetty vain vähän ainekohtaisesti, mutta yleisesti laajemmin. Jokaisen vuosiluokan oppilaat tulee arvostella yhtenä joukkona kaikissa oppiaineissa. Tavoitteena on tavoitepoh-jainen arviointi, jolla tarkoitetaan oppilaan arvosanojen vertaamista valtakunnallisiin ja kun-takohtaisiin opetuksen tavoitteisiin. (Kouluhallitus 1985, 29.) Arviointi on tärkeää myös opet-tajalle, koska opettaja saa arvioinnin kautta palautetta siitä, kuinka toimivaa hänen opetuk-sensa on ollut. Jokaisen oppilaan tulee saada osoittaa musiikilliset osaamiopetuk-sensa monipuo-lisesti arvioitaessa. Arvioinnissa tulee myös ottaa huomioon, kuinka hyvin oppilas on pääs-syt itse asettamiinsa tavoitteisiin, koska musiikki on hyvin henkilökohtainen ja elämykselli-nen oppiaine. (Kouluhallitus 1987, 62—63.)
Tämä onkin erittäin hyvä muutos edeltävään opetussuunnitelmaan verrattuna. Arviointiin tulee vaikuttaa positiivisesti oppilaan aktiivisuus, yrittelijäisyys ja yhteistyöhalukkuus. Musii-kin arviointi tapahtuu oppilaan työskentelyä ja tehtävien tekemistä havainnoimalla. Jännit-täviä suoritustilanteita vältetään ja summatiivisia kokeita tulee järjestää harvoin. Arviointi
tulee kohdistaa kulloinkin opetettavaan asiaan, esimerkiksi laulamiseen, soittamiseen, nuo-tinluku- ja kirjoitustaitoon musiikkitietoon sekä luoviin ja liikunnallisiin suorituksiin. Oppilaan on tärkeää saada tietää musiikin arvosanan perustuvan osallistumiseen ja koulusuorituk-siin. (Kouluhallitus 1987, 62—63.) Varsinaisen laulukokeen pitämistä ei siis enää opetus-suunnitelmassa mainita, vaan musiikkia arvioidaan enemmänkin kokonaisuutena kuin lau-lutaitona. Laulun opetuksen arviointi siis muuttuikin tämän vuoden 1985 opetussuunnitel-man perusteiden myötä parempaan suuntaan, ainakin opetussuunnitelopetussuunnitel-man tasolla.
Vuoden 1994 valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa jatku-van arvioinnin merkitystä korostetaan (Opetushallitus 1994, 22). Opetussuunnitelmassa ei ole oppiainekohtaisesti kerrottu arvioinnista. Arvioinnin tehtävä on tukea oppilaan terveen itsetunnon kehittymistä ja realistisen käsityksen muodostustumista omista tiedoista ja tai-doistaan. Arvioinnissa on tärkeää korostaa koulun ja kodin yhteistyön merkitystä. (Emt., 22—23.) Kuitenkin tämän vuoden opetussuunnitelman perusteella jää musiikin arvioinnista todella suppea kuva. Kuitenkin vuonna 1999 Opetushallitus päätti laatia päättöarvosanojen antamisen tueksi arviointikriteerit, jotta eri koulujen oppilaiden päättötodistukset olisivat kes-kenään vertailukelpoisia esimerkiksi oppilaitosten opiskelijavalinnoissa. Tämä teos on ni-meltään ”Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit. Arvosanan hyvä (8) kriteerit yhteisissä oppiaineissa”. Opetushallitus päätti kriteerit jokaiselle oppiaineelle, jonka perusteella oppi-las saa arvosanan (8). Nämä kriteerit tehtiin voimassa olevan vuoden 1994 opetussuunni-telman perusteiden mukaan. (Opetushallitus 1999, 5.) Tämä päätös olikin oikein hyvä, koska opettajan on todella helppo verrata oppilaan taitotasoa näihin kriteereihin ja antaa sen perusteella arvosana. Tällä myös taataan se, että arviointi olisi mahdollisimman tasa-laatuista ympäri Suomen.
Arviointikriteerien mukaan musiikin oppiaine on jaettu kolmeen osaa: musisointiin, musiikin kuunteluun ja musiikin tuntemukseen. Laulaminen kuuluu musisoinnin osa-alueeseen. Ar-viointi on jatkuva prosessi ja opettaja saa käyttää erilaisia arAr-viointikeinoja, esimerkiksi arvi-oida oppilasta erilaisissa laulutehtävissä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi ää-nenmurroksen vaikutukset laulamiseen. Jotta oppilas saa todistukseen arvosanan kahdek-san (8) tulee hänen laulamisen osalta osata käyttää ääntään niin, että hän pystyy osallistu-maan yhteislauluun. Arvosanaan kahdeksan vaaditaan, että oppilas osaa laulaa melodian ja rytmin pääpiirteiltään oikein, kuitenkaan täyttä sävelpuhtautta ei vaadita. Parempaa ar-vosanaa varten kiinnitetään huomiota sävelpuhtauteen ja ilmaisuun. Arar-vosanaa kahdeksan varten riittää, että oppilas on osallistunut melodian lauluun, mutta parempia arvosanoja var-ten pitää olla kokemusta moniäänisestä laulamisesta, esimerkiksi kaanonien laulamisesta.
(Opetushallitus 1999, 100—101.) Tällaiset arviointikriteerit ovatkin erittäin selkeät ja niitä on
helppo noudattaa. On tärkeää, että laulun arviointiin ei vaikuta oppilaan mahdollinen ää-nenmurros. Äänenmurroksen aikana laulamista ei tarvitse lopettaa, mutta laulamista kan-nattaa vähentää. Olisikin epäreilua, jos äänenmurroksessa oleva oppilas saisi huonomman arvosanan kuin luokkatoverinsa, koska hän ei pysty äänenmurroksen takia hallitsemaan ääntään kunnolla.
Myös valtakunnalliseen vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu, mitä oppilaan tulee osata neljännen luokan päättyessä saadakseen hyvän arvosa-nan, eli numeron kahdeksan (8). Neljännen luokan päättyessä oppilaan tulee osata käyttää ääntään niin, että hän pystyy osallistumaan hyvin yhteislauluun. Oppilaan tulee myös osata lauluohjelmistoa, josta osa tulee osata ulkoa. (Opetushallitus 2004, 233.) Näihin asioihin laulamisen osalta opettaja siis kiinnittää huomiota antaessaan oppilaalle arvosanaa. Jos oppilas osaa asiat heikommin kuin kuvatulla tavalla, hän saa huonomman arvosanan kuin kahdeksan ja jos paremmin, saa hän arvosanaa kahdeksan paremman arvosanan. Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa ja sekä vuoden 1999 Perusopetuksen päättöarvioinnin kritee-reissä onkin yhteisiä asioita, mutta myös eroavaisuuksia. Molemmissa mainitaan, että op-pilaan tulee pystyä yhteislauluun, mutta vain vuoden 2004 valtakunnallisessa opetussuun-nitelmassa mainitaan lauluohjelmiston osaaminen. Lauluohjelmistosta osa tulee osata ul-koa, mikä mielestäni kuulostaa hieman vanhanaikaiselta.
Vuoden 2014 valtakunnallisessa opetussuunnitelman perusteissa vuosiluokilla 1—2 musii-kin arvioinnin tulee olla oppilaita ohjaavaa ja rohkaisevaa. Oppilaan arvioinnissa koroste-taan monipuolista osaamista. (Opetushallitus 2014, 143.) Tässä uusimmassakin opetus-suunnitelmassa on määritelty, mitä oppilaan tulee osata kuudennen luokan päättyessä saa-dakseen hyvän arvosanan eli arvosanan kahdeksan (8). Oppilaan tulee osallistua yhteis-lauluun sekä keksiä omia ratkaisuja käyttäen ääntä. (Opetushallitus 2014, 265.) Onkin to-della hyvä, että uusimmassakin opetussuunnitelmassa on määritelty taidot, jotka oppilaan tulee osata saadakseen arvosanan kahdeksan. Tämänkin opetussuunnitelman mukaan op-pilaan tulee osallistua yhteislauluun saadakseen hyvän arvosanan. Tässä opetussuunnitel-man perusteissa kuitenkin vaaditaan myös, että oppilaan tulee keksiä omia ratkaisuja käyt-täen ääntä. Tällä uskon tarkoitettavan improvisoinnin taitoa sekä luovuutta.
Oppilaiden tekemä itsearviointi on tärkeä osa arviointia. Itsearviointia ei kuitenkaan mainita muissa musiikin opetussuunnitelmissa kuin vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa.
Vuosiluokilla 1—2 oppimaan oppimisen tavoitteena on tarjota oppilaille kokemuksia tavoit-teiden asettamisesta sekä myös siinä korostetaan yhteisen harjoittelun merkitystä musiikin
oppimisessa (Opetushallitus 2014, 142). Puolestaan vuosiluokilla 3—6 on tavoitteena oh-jata oppilasta kehittämään osaamistaan harjoittelun kautta, tavoitteiden asettamiseen osal-listumista ja oman edistymisen arviointia suhteessa tavoitteisiin (emt., 264). 6. vuosiluokan arviointikriteereissä oppilaan tulisi osallistua tavoitteiden asettamiseen ja arvioida edisty-mistään suhteessa tavoitteisiin ja että oppilas ymmärtäisi harjoittelun merkityksen musiikil-lisessa osaamisessa (emt., 266). Itsearviointi on tärkeä osa arviointia, joten on erikoista, että edellisissä opetussuunnitelmien perusteissa ei itsearvioinnista puhuta musiikin opetus-suunnitelmassa. On kuitenkin hyvä asia, että itsearviointi on nostettu tärkeään asemaan uusimmassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa.
Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ovatkin muuttuneet paljon vuosien saa-tossa. Vanhimmat opetussuunnitelmat antavat hyvinkin tarkat ohjeet arvioinnille, sekä myös kaikelle muulle, kun taas puolestaan seuraavat opetussuunnitelmat antoivat opettajalle pal-jon vapaammat kädet opettamiseen. Esimerkiksi vuoden 1994 valtakunnallisessa perus-opetuksen opetussuunnitelman perusteissa laulamisen arvioinnista kerrotaan hyvin vähän, mutta vuoden 1999 arvioinnin kriteereissä on määritelty niitä enemmän. Onneksi kahdessa uusimmassa opetussuunnitelmassa laulaminen ja äänenkäyttö on nostettu takaisin tärke-äksi osaksi musiikin opetusta. Opettajan on paljon helpompi suunnitella opetuskokonai-suutta sekä myös tehdä arviointia, kun opetussuunnitelmassa on asiat kerrottu mahdolli-simmat yksityiskohtaisesti. Liiallinen yksityiskohtaisuus saattaa kuitenkin rajoittaa opettajan opetusta. Pitää kuitenkin muistaa, että valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteella tehdään myös kuntakohtaiset ja myös mahdollisesti koulukohtaiset opetussuunnitelmat, jotka ovat varmasti suppeaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa yksityiskohtaisemmat.
Onkin hyvä, että uusimmassa opetussuunnitelmassa on asiat kerrottu hyvinkin tarkkaan, koska näin taataan tasalaatuinen opetus ympäri Suomen.
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYK-SET
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tarkoitusta ja tutkimuskysymykset. Aluksi perustelen mikä on tutkimuksessani tarkoituksena eli miksi juuri tämä aihe kiinnostaa minua ja miksi tutkin sitä. Perustelen myös, miksi tämä aihe on yleisesti tärkeä tutkimusaihe. Luvun lopetan tutkimukseni tutkimuskysymyksiin, joihin koko tämä tutkimukseni perustuu.