Aineistolähtöinen sisällönanalyysi

Tämän tutkimukseni analysointimenetelmä on sisällönanalyysi. Sisällönanalyysejä on kol-menlaisia: aineistolähtöinen sisällönanalyysi, teorialähtöinen sisällönanalyysi ja teoriaoh-jaava sisällönanalyysi (Eskola 2015, 188). Tämä minun tutkimukseni analysointimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tässä alaluvussa siis esittelen sisällönanalyysia ylei-sesti sekä myös tarkemmin juuri tätä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Sisällönanalyysi on hyvä perusanalyysimenetelmä, joka sopii kaikenlaisten laadullisen tut-kimusten analysointiin. Suurin osa laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmistä perustu-vat juuri tähän sisällönanalyysiin. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 91.) Sisällönanalyysi on tek-niikka, jossa kerätään ja analysoidaan aineiston kontekstia. Siinä sisältö viittaa tekstiin, tar-koituksiin, symboleihin, kuviin, teemoihin, ideoihin tai mihin tahansa viestiin jota voidaan yhdistellä. (Neuman 2006, 227.) Krippendorff (1980, 29) kuvaakin osuvasti sisällönanalyy-sin olevan vaatimaton analysointimenetelmä.

Sisällönanalyysi on klassinen kaikenlaisen tekstiaineiston analyysimenetelmä, jossa aineis-tona voi toimia kaikki haastattelumateriaalin ja mediasta tuotetun materiaalin välillä (Flick 2002, 190). Sisällönanalyysilla voikin siis analysoida myös epämuodollista materiaalia (Krippendorff 1980, 30). Neumanin (2006, 227) mukaan tämä aineiston materiaalina voi olla mitä tahansa kirjoitettua tekstiä, visuaalisia tai puhuttuja asioita. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi kirjat, aikakausi- ja sanomalehdet, puheet, artikkelit, mainokset, julkiset doku-mentit, videot, valokuvat, laulujen sanat ja taideteokset. Myös Tuomi ja Sarajärvi (2012,

103) ovat yhtä mieltä Neumanin kanssa: aineisto, jota analysoidaan sisällönanalyysin kei-noin voi olla oikeastaan melkein mitä tahansa materiaalia, joka on kirjallisessa muodossa.

Aineistoa voi olla esimerkiksi kirjeet, päiväkirjat, kirjat, artikkelit, haastattelu, dialogi, puhe, keskustelu tai raportit. Lista voi jatkua melkein loputtomasti.

Sisällönanalyysissa, niin kuin missä tahansa tutkimuksessa, tutkijoita voi olla enemmän kuin vain yksi tutkija ja tutkijat keskustelevat keskenään aineistosta. Tämä keskustelu ei ole vain aineiston kokoamista, vaan myös se on aineiston analysointia. (Silverman 2003, 356.) Voidaan myös tiivistää ja sanoa, että sisällönanalyysi on kehittynyt valikoivasta tutkimuksen metodista, joka lupaa antaa päätelmiä kaikenlaisista verbaalisista, kuvallisista, symbolisista ja viestinnän aineistosta. (Krippendorff 2013, 23.)

Sisällönanalyysissa on tarkoituksena kuvata sanallisesti dokumenttien sisältöä (Tuomi &

Sarajärvi 2012, 106). Kvalitatiivisen aineiston analysointi kuitenkin alkaa jo aineistonkeruu-vaiheessa, ei vasta varsinaisessa aineiston lukemisvaiheessa (Quartaroli 2009, 259). Si-sällönanalyysia myös kritisoidaan keskeneräiseksi tutkimukseksi. Tutkija järjestelee aineis-tonsa ja esittelee sen tuloksina, mutta ei ole pystynyt tekemään mielekkäitä johtopäätöksiä tutkimuksessaan, vaikka tutkija kuvaakin aineistonsa analyysia hyvin tarkasti. (Tuomi & Sa-rajärvi 2012, 103.) Puolestaan sisällönanalyysin hyviä piirteitä on esimerkiksi se, että sillä voidaan analysoida myös isoja aineistoja (Krippendorff 1980, 31). Kuitenkin tässä minun tutkimuksessani aineisto on pienehkö, vaikka sisällönanalyysin avulla olisin voinut käsitellä isompaakin aineistoa.

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on yksi sisällönanalyysien kolmesta muodosta ja siinä on tarkoituksena luoda tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Aineiston analyysiyksi-köt valitaan tutkimuksen tehtävänannon ja tarkoituksen mukaisesti ja analyysiyksikköjä ei ole etukäteen valittu. Aineistolähtöisyys tarkoittaa sitä, että analyysissa otetaan huomioon vain aineistosta nousevat asiat eikä aikaisemmat havainnot, teoriat ja tiedot saisi vaikuttaa analysointiin millään tavalla. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 95.) Toisin sanoen aineistolähtöi-sessä sisällönanalyysissa ennalta kehitetty teoria ei saa vaikuttaa merkitysten jäsentämi-seen (Hänninen 2000, 34). Aineistolähtöisen sisällönanalyysin idea onkin käsitysten luomi-nen, joiden avulla saadaan vastaus tutkimuskysymyksiin. Sisällönanalyysin ideana on päät-tely ja tulkinta ja niiden avulla päästään käsitteellisempään näkemykseen tutkimuksen ai-heesta aloittaen empiirisestä aineistosta. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 112.)

Sisällönanalyysissa on monia eri vaiheita. Eri tutkijat jakavat sisällönanalyysin erilaisiin vai-heisiin ja tässä esittelen yhdenlaisen vaiheiden jakotavan. Miles ja Huberman (1994) jaka-vat sisällönanalyysin kolmeen eri vaiheeseen. Nämä vaiheet ojaka-vat: aineiston redusointi eli pelkistäminen, aineiston klusterointi eli ryhmittely ja abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden luominen.

Redusoinnissa eli aineiston pelkistämisessä aineistosta karsitaan kaikki ylimääräinen ja turha pois, eli jätetään vain kaikki tutkimukselle olennainen asia jäljelle. Aineisto voi olla aukikirjoitettu eli litteroitu haastattelu tai muu dokumentti tai asiakirja. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 109.) Kun tutkija on valinnut mitä osaa tekstistä käsittelee, seuraava vaihe on koodata jokainen yksikkö tiettyyn teemaan kuuluvaksi (Ryan & Bernard 2003, 283). Tämän minun tutkimukseni aineisto onkin siis opettajien kirjoittamat esseevastaukset. Redusoinnissa ai-neistosta etsitään tutkimuskysymyksiin vastaavia asioita ja ne voi merkitä esimerkiksi eri-värisillä kynillä. Samanvärisellä kynällä merkitään ne asiat, jotka vastaavat samaa analyy-siyksikköä. Analyysiyksikkö on yksittäinen sana, joka on päätetty etukäteen kuvaamaan ai-neistosta nousevia asioita. (Tuomi & Sarajärvi 2012, 109—110.)

Analyysiyksikköä voidaan kutsua myös koodiksi. Koodilla tarkoitetaan sanaa tai fraasia, jolla tiettyä asiaa tekstissä merkitään. Aineistosta etsitään samankaltaisuuksia ja ne merki-tään samalla koodilla aineistoa kategorisoitaessa, lajiteltaessa, järjesteltäessä ja vertailta-essa. Koodit syntyvät, kun tutkija analysoi ja tiivistää isoa määrää kvalitatiivista aineistoa.

(Quartaroli 2009, 264—265.)

Klusteroinnissa eli ryhmittelyssä tehdään pelkistetyistä ilmauksista eli analyysiyksiköistä alaluokkia. Ryhmistä voidaan käyttää nimiä alaluokka, jotka yhdistyvät yläluokiksi. Yläluokat puolestaan ryhmitellään pääluokiksi ja lopuksi pääluokat ryhmitellään yhdistäviksi luokiksi.

(Tuomi & Sarajärvi 2012, 110.) Klusterointi on tekniikka, jota voidaan soveltaa monella eri tapaa kvalitatiiviseen aineistoon. Siinä on tarkoituksena ymmärtää ilmiötä paremmin ryh-mittelemällä ja käsitteellistelemällä asioita, jotka ovat tyyliltään ja ominaisuuksiltaan saman-kaltaisia. (Miles & Huberman 1994, 249.)

Abstrahointi tarkoittaa teoreettisten käsitysten luomista ja siinä muodostetaan tutkittavasta asiasta käsitteitä (Tuomi & Sarajärvi 2012, 112). Teoreettisia asioita luodaan niin, että yk-sityiskohtaisia ilmauksia yhdistellään isommiksi kokonaisuuksiksi, kunnes niistä muodostuu teoreettisia käsityksiä (Miles & Huberman 1994, 255).

Sisällönanalyysi, ja etenkin aineistolähtöinen sisällönanalyysi onkin hyvä ja perinteinen ai-neistonanalysointimenetelmä. Minä käsittelen tutkimukseni aineistosta eli opettajien kirjoit-tamista esseistä nousevia asioita eli silloin tutkimukseni analysointimenetelmäksi sopii to-della hyvin tämä aineistolähtöinen sisällönanalyysi.