Lainanantajan oikeudet

Lainanantajan oikeudet on käsitteenä kahdesta syystä monimutkaisempi kuin osakkeenomistajan oikeudet (La Porta et al., 1998). Ensinnäkin yri-tyksellä voi olla erityyppisiä lainanantajia, jolloin toisen lainanantajan oike-uksien suojeleminen heikentää toisen lainanantajan oikeuksia. Esimerkki-nä tällaisesta La Porta et al. (1998) mainitsevat tilanteen, jossa yritys ei selviydy lainoistaan. Tällaisessa tapauksessa vanhempi vakuudellinen velkoja² haluaa saada vakuudet haltuunsa huolimatta siitä, mitä yritykselle tapahtuu, kun taas vakuudeton velkoja³ saa lainaamansa varat takaisin ainoastaan, mikäli yritys jatkaa toimintaansa tuottaen voittoa. Arvioitaessa lainanantajan oikeuksia La Porta et al. (1998) ottavat huomioon ainoas-taan vakuudelliset lainat niiden konkreettisuuden vuoksi, sekä koska suu-rimmalla osalla lainoja on vakuudellisia piirteitä.

Toiseksi lainanantajilla on yleisesti käytettävissään kaksi erityyppistä stra-tegiaa käsitellä maksukyvytöntä velallista: likvidointi tai yrityssaneeraus.

Jotta eri strategiat olisivat tehokkaita, vaativat ne erilaisia lainanantajan oikeuksia. Hartin (1995) mukaan perinteisin lainanantajan oikeus on oike-us vakuuden haltuunottoon. Joissain maissa lainsäädäntö tekee vakuuden ulosmittaamisesta hankalaa, sillä ulosmittaus johtaa sosiaalisesti

epä-2 Engl. senior secured creditor

3 Engl. junior unsecured creditor

mieluisaan lopputulokseen, yrityksen likvidointiin (La Porta et al., 1998).

Maissa, joissa on tällainen lainsäädäntö, velkojalla on kuitenkin oikeus äänestää päätettäessä siitä miten yritys tullaan saneeraamaan.

La Porta et al. (1998) muodostavat lainanantajan oikeuksia mittaavan cre-ditor rights -indeksin. Indeksi koostuu viidestä lainanantajan oikeutta mit-taavasta muuttujasta. Ensimmäinen muuttuja kuvaa sitä, miten vakuudelli-nen lainanantaja pääsee käsiksi lainan vakuuteen yrityssaneeraustilan-teessa. Joissain maissa lainsäädäntö estää velkojaa saamasta lainan va-kuutta haltuunsa yrityssaneerauksen aikana. Tällainen sääntö ilmiselvästi suosii yrityksen johtoa sekä vakuudettomia velkojia. Toiseksi, jotkin maat eivät takaa velkojalle oikeutta vakuuteen yrityssaneerauksen aikana. Täl-laisissa maissa vakuudelliset velkojat tulevat arvoasteikossa vasta valtion ja työntekijöiden jälkeen, kun yrityksen varoja jaetaan. Tavallista onkin, että vakuudellinen velkoja jää ilman saamisiaan.

Yritysjohdolla on joissain maissa mahdollista suojautua velkojilta hakeu-tumalla yrityssaneeraukseen ilman velkojien suostumusta. Tällainen Chapter 11 niminen käytäntö on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa, ja se antaa yritysjohdolle merkittävästi valtaa, koska parhaimmassakin tapauksessa velkojan on mahdollista saada vakuutensa tai rahansa vasta viiveellä (La Porta et al., 1998). Toisissa maissa yrityssaneeraukseen pää-seminen edellyttää velkojien suostumuksen. Tällöin yritysjohdon on vaike-ampi vältellä velkojien vaatimuksia.

Yritysjohdon kohtelu yrityssaneerauksen aikana vaihtelee maittain. Jois-sain maissa yritysjohto pysyy virassa yrityssaneerauksen aikana, kun taas toisissa maissa johdon korvaa oikeuden tai velkojien nimittämä ryhmä. La Porta et al. (1998) mukaan erotetuksi tulemisen uhka saattaa kasvattaa velkojien valtaa. Edellä mainitut neljä muuttujaa saavat arvon yksi, mikäli lainsäädäntö suojelee lainanantajan oikeuksia ja muussa tapauksessa arvon nolla. Laskemalla muuttujien saamat arvot yhteen La Porta et al.

(1998) muodostavat creditor rights -indeksin kuvaamaan, kuinka hyvin

lainsäädäntö lainantajaa suojelee. Viimeisenä lainanantajien oikeuksia mittaavana muuttujana pidetään lakia, joka velvoittaa yritystä säilyttämään tietyn määrän pääomaa välttyäkseen automaattiselta likvidoinnilta. Tällä pyritään La Porta et al. (1998) mukaan suojelemaan velkojia siten, että yritys joutuu automaattiseen likvidointiin ennen kuin sisäpiiriläiset ovat eh-tineet anastamaan ja kuluttamaan kaikkia yrityksen varoja.

Taulukkoon 2 on koottu La Porta et al. (1998) työstä tämän tutkielman kannalta oleellisimmat kohdat. Tutkielman kohdemaista ainoastaan Ison-Britannian lainsäädäntö takaa vakuudelliselle velkojalle oikeuden vakuu-den ulosmittaukseen heti yrityssaneerauksen alettua tai konkurssihake-muksen jättämisen jälkeen. Lainsäädäntöympäristöjen keskiarvot ovat samansuuntaisia aiemman havainnon kanssa. Keskiarvoja tarkasteltaessa havaitaan common law -lainsäädäntöympäristön keskimäärin takaavan vakuudelliselle velkojalle oikeuden vakuuden välittömään ulosmittaukseen selvästi useammin kuin French ja Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristöt. Koko otoksen keskiarvon mukaan lainsäädäntö takaa oikeuden vakuuden välittömään ulosmittaamiseen noin puolessa tapauksista.

Yrityksen konkurssin tai yrityssaneerauksen tapauksessa vakuudelliselle velkojalle maksetaan ensimmäisenä Isossa-Britanniassa. Yleisemmällä tasolla parhaan suojan tämän muuttujan tapauksessa lainanantajalle ta-kaavat German ja Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristöt. Myös common law -lainsäädäntöympäristö tarjoaa selkeästi paremman suojan kuin French civil law.

Ison-Britannian lainsäädäntö vaatii lainanantajan hyväksynnän, jotta yritys pääsee yrityssaneeraukseen, kun taas Ranskan lainsäädäntö ei puoles-taan tätä vaadi. Lainsäädäntöympäristöistä parhaan suojan lainanantajalle tarjoaa common law ja Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristöt.

Selkeästi heikomman suojan tarjoavat French ja etenkin German civil law -lainsäädäntöympäristöt.

Yritysjohdon kohtelussa yrityssaneeraustilanteessa lainsäädäntöympäristöjen välillä on selkeä ero. Yritysjohto vaihtuu 78 %:ssa common law -lainsäädäntöympäristön maissa, Skandinaviassa johtoa ei eroteta yhdes-säkään maassa. French civil law -ympäristöön kuuluvissa maissa 26

%:ssa sekä German civil law -lainsäädäntöympäristöön kuuluvissa maissa 33 %:ssa yrityksen johto ei jatka yrityssaneerauksen alettua. Isossa-Britanniassa yrityksen johto joutuu eroamaan yrityssaneeraukseen mentä-essä, kun taas Ranskassa johto saa jatkaa.

Creditor rights -indeksi antaa edellä mainittuihin muuttujiin pohjautuvan kokonaisarvosanan siitä kuinka hyvin lainsäädäntö suojaa lainanantajaa.

Ison-Britannian lainsäädäntö saa korkeimman mahdollisen arvosanan (4) ylittäen varsin selkeästi common law -lainsäädäntöympäristön keskiarvon (3,11). Ranskan lainsäädäntö saa arvosanakseen nollan ja myös French civil law -lainsäädäntöympäristön arvosana 1,58 on koko joukon heikoin.

Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristö saa keskiarvon kaksi. Civil law -lainsäädäntöympäristöistä parhaiten lainanantajaa suojelee German civil law -lainsäädäntöympäristö, jonka creditor rights -indeksin arvo on 2,33.

Taulukko 2. Lainanantajan oikeudet tutkittavissa maissa sekä eri lainsäädäntöympäristöissä keskimäärin

Taulukossa 2. esitetään lainanantajan oikeuksia kuvaavia muuttujia tässä tutkielmassa tutkittavissa maissa, yleisesti eri lainsäädäntöympäristöissä sekä koko otoksen keskiarvot. Lainanantajan oikeuksia kuvaavat muuttujat ovat: Vakuudellisella velkojalla heti oikeus vakuuden ulosmittaukseen, vakuudellisille velkojille maksetaan ensimmäiseksi, yrityssaneeraukseen pääsy vaatii lainanantajan hyväksynnän sekä yritysjohto vaihtuu yrityssaneerauksessa. Nämä muuttujat saavat arvon yksi, mikäli laki suojelee lainanantajaa, muussa tapauksessa muuttuja saa arvon nolla. Muuttujien arvot lasketaan yhteen ja näin muodostuu Creditor rights -indeksi, joka kuvaa lainanantajan oikeuksia yleisesti. Indeksi saa arvoja nollan ja neljän väliltä. Muuttuja yrityksen pääoman vähimmäisvaatimus yrityksen pääomasta kertoo kuinka paljon yritysten on säilytettävä pääomastaan välttyäkseen automaattiselta likvidoinnilta.

La Porta et al. (1998)

Common law ka. 0,72 0,89 0,72 0,78 3,11 0,01

French civil law ka. 0,26 0,65 0,42 0,26 1,58 0,21

German civil law ka. 0,67 1,00 0,33 0,33 2,33 0,41

Scandinavian civil law ka. 0,25 1,00 0,75 0,00 2,00 0,16

Otoksen keskiarvo 0,49 0,81 0,55 0,45 2,30 0,15

La Porta et al. (1998) pitävät vaatimusta, joka velvoittaa yritystä säilyttä-mään tietyn määrän pääomastaan välttyäkseen automaattiselta likvidoin-nilta, tietynlaisena parannustoimenpiteenä tai kompensaationa muuten heikompaan lainanantajan suojaan. Tämän valossa ei ole yllättävää, että Ranskassa tämä vaatimus on selkeästi korkeampi kuin Isossa-Britanniassa, jossa sitä ei ole lainkaan. Sama kaava toistuu myös tarkas-teltaessa lainsäädäntöympäristöjä. Common law -maissa ei tällaista vaa-timusta ole käytössä juuri lainkaan. Huomionarvoista on se, että vaikka German civil law -lainsäädäntöympäristö tarjoaa lainanantajalle paremman suojan kuin French ja Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristöt, edellyttää se silti yrityksiä säilyttämään selkeästi suuremman määrän pää-omaa kuin kaksi muuta edellä mainittua. Lainanantajan suojelu näyttäisi näin ollen olevan erityisen tärkeässä asemassa German civil law -maissa.

Hyvän lainanantajan suojan, ja sen faktan, että saksalaiset pankit ovat hyvin suuria ja vaikutusvaltaisia, välillä on todennäköisesti hyvin voimakas yhteys. Yleisellä tasolla maissa, joissa lainanantajat ovat paremmin suojel-tuja, luottomarkkinat ovat suuremmat (La Porta et al., 2000).

Yhteenvetona voidaan todeta common law -lainsäädäntöympäristön tar-joavan sijoittajille, sekä oman että vieraan pääoman ehtoisille, parhaan suojan. French civil law -ympäristö tarjoaa puolestaan heikoimman suojan.

German ja Scandinavian civil law -lainsäädäntöympäristöt asettuvat kah-den edellä mainitun välille. German civil law -maissa vakuudelliset lainan-antajat ovat kuitenkin erityisen vahvasti suojeltuja.