Keräilyeristä yhteisen FOF-sateenvarjon alle

”Jokuhan tässä tekee varsinaisia asioita aina. Ei niitä pääjohtaja tee. Se sano:

tehkää muutos. Sitte tuli joku joka sano, et näistä aineksista. Ja sit joku alkaa niistä aineksista vääntää. Ne oli alue- ja ryhmäpäälliköt” (tutkimuspäällikkö) Organisaation ydintoiminnan tasolla muutoksenteko ja päätösten käytäntöönpano vasta alkavat siitä, kun isommat raamit ja toiminnan kehykset on ensin luotu.

Erityisesti keskijohdon tehtävänä on tällöin saada heidän johdettavikseen annetut organisaation osat toimimaan.

”Ja sitten muistan tilanteen, kun menin esimieheni luo hänen kutsustaan. Mie-lessä oli kaks vaihtoehtoa, et joko mulle on töitä tai ei oo töitä tässä yhtiössä. Eli tota – no sitten hän esitteli organisaation ja esitteli ne asiat. Ja sitte mä yllättäen huomasin, et sen nimistä aluetta tai sen tyyppistäkään aluetta mitä mä olin aika-semmin johtanu ei ollu listalla ollenkaan. Ja sitte mä muistan vaan kysyneeni, et ai jaa, täs ei tainnu mulle ollakaan organisaatiota ja sit [toimialajohtaja] sano:

ei, on tossa. Se oli tää Tuotantotekniikka.” (tutkimuspäällikkö)

Tutkimusalueiden lähtökohdat olivat varsin erilaiset. Viisi tutkimusaluetta muo-dostui pitkälti täydentymällä jonkin aikaisemman pohjalta perustana olleen tut-kimusalueen vetäjän jatkaessa tutkimuspäällikkönä. TUT sen sijaan koottiin pienemmistä osista. Kokoonpanoon sisältyneet osaamiset olivat suureksi osaksi myös vetäjälle uusia.

”Sillon kun se organisaatiouudistus tuli, ni me mietittiin, et mitä me täällä oikein tehdään, mut ajateltiin et katotaan nyt sitten mitä tapahtuu.” (erikoistutkija) TUT-tutkimusalue tuntui monista sen tutkijoista aluksi ”sillisalaatilta” tai ”keräi-lyporukalta”. Alueelle ei ollut aivan helppo hahmottaa yhteistä, kokoavaa tee-maa. Sijoittuminen tälle tutkimusalueelle herätti hämmennystä. Tutkijat eivät myöskään kokeneet löytävänsä paikkaansa yksikön tutkimuksellisista painoalueis-ta, jolloin he jopa tunsivat tekevänsä toisen luokan työtä. Tutkimuspäälliköltä

”ky-syttiin et on Tuotteet ja tuotanto, ja tuotantopainotteisii asioita ei oo yhtään meijän painoalueissa: miksei?”

”Tietysti – jos miettii – vaikka ei oo kun tällanen tutkimusalue, jossa on kuus ryhmää ja toistasataa ihmistä – jos sä ajattelet tilannetta, et yhtäkkiä alat miet-tiin uutta strategista lähestymistä porukalle, niin kyllä siinä saa miettiä. Ei se ainakaan mulle valkene yhtäkkiä. Mä oon viel hämäläinen. Mieti, sillon oli 120 henkee, miten sille 120:lle löytyy sellanen toiminnallinen malli, jolla se pärjäis.

Siitä olemassaolevasta osaamisesta, mikä setti on tullu jaossa käteen. Eli tää Tulevaisuuden tehdas oli se mihinkä mä päädyin. Ja ilmeisesti se nyt ei ainakaan ihan mettässä ollu.” (tutkimuspäällikkö)

Tutkimuksellisesti ja maantieteellisesti hajanaista aluetta yhdistävän tekijän löy-täminen oli tutkimuspäällikölle uuden alueen käynnistämisvaiheessa varsin haas-teellinen tehtävä. Lappeenrannassa, missä osa tutkimusalueesta toimi, oli ennes-tään Tulevaisuuden tehdas -niminen Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n yhteinen laboratorio. Eräällä paluumatkalla Lappeenrannasta Tampereelle tutkimuspäällikkö oivalsi, että Tulevaisuuden tehdas, FOF (Factory of Future), sopisi hyvin myös tutkimusaluetta yhdistäväksi teemaksi ja että siihen olisi mahdollista liittää paljon muutakin yksikön toimintaa.

”Viime Aulangon kokouksessa joku tyrmäs, et ei painoalueeseen saa asiakasta sekottaa. No, joku voi olla sitä mieltä, mut FOFfiin se nyt sekotetaan ja mun mielestä siit on silleen eniten hyötyä. Ei meijän pidä pitää erillään näitä asioi-ta.” (tutkimuspäällikkö)

Uuden painoalueen lanseeraaminen yksikön johtoryhmässä ei ollut aivan help-poa, sillä alkuperäisiä kuutta painoaluetta pidettiin ensinnäkin jo varsin suurena strategisten painotusten määränä. Kritiikkiä tuli myös FOFin muista painoalueista poikkeavista toimintaperiaatteista, sillä Tulevaisuuden tehdas näki tehtäväkseen sekä osaamisen kehittämisen että asiakasnäkökulman huomioon ottamisen, kun taas alkuperäinen idea painoalueista oli yksinomaan tutkimuksellinen. Siksi jotkut kritisoivatkin FOFin toimintaa liian lyhytjänteisestä osaamisen kehittämisestä.

Tutkimuspäällikkö ajoi ajatuksensa kuitenkin läpi, koska hän piti alueen ihmisille tärkeänä aiheen saamista yksikössä yleisesti hyväksytyksi. Näin strategia-workshopeissa poistettu tuotantoaihe nousi uudelleen tutkimukselliseksi paino-alueeksi.

”Kyllä se [painoalueiden ja tutkimusalueiden välinen suhde] on ihan selkee ainakin FOFfissa. Painoalueella on viiden tutkimusalueen henkilöitä, kaikki muut paitsi REL. Tutkimusalue on tutkimusalue. Siin on kuus ryhmää. Painoalue on yhteistyöelin. Ja ainakin meillä se toimii sellasena, et kokouksissa käy kyllä kaikki edustajat. Ei esimerkiks Tulevaisuuden tehdas -aihealueessa kukaan voi kuvitella yksin tuottavansa sitä osaamista mitä tarvitaan siihen. Se on järjetön ajatuksenakin.” (tutkimuspäällikkö)

Linjaorganisaation ja yhteistyöelimien välinen suhde ei ole käytännössä aivan yksinkertainen asia, kun vanhastaan tutut toimintatavat ovat hyvin linjaorgani-saatiopainotteisia. Vaikka Tulevaisuuden tehtaan idea lähtikin yhden tutkimus-alueen kokoamisesta, se yhdisti myöhemmin yksikön lähes kaikkien alueiden osaamista.

Myös haastateltu ryhmäpäällikkö, joka näki Tulevaisuuden tehtaan positiivisena tahtotilana, kuvasi vuotta muita myöhemmin ”painoaluepiirakkaan kiilatun”

FOFin syntyneen ennen kaikkea tutkimusalueen strategiana, jonka ympärille oli sitten liittynyt tutkijoita muualtakin yksiköstä. FOF oli hänestä myös ollut tärkeä oppimisen paikka, joka oli auttanut hahmottamaan paremmin, miten oma teke-minen liittyy isompaan kokonaisuuteen: ”Et jos me tehään keihäänkärki tässä, ni mihin se liittyy. Se on monelle ihmiselle hyvinkin avartava, et se kokonaisuus on nähty.”

Haastateltujen identifioituminen Tulevaisuuden tehtaaseen vaihteli melko paljon ryhmästä ja -tiimistä riippuen. Melko tavallista oli, että ajatuksen koettiin sopi-van paremmin yhdistämään alueen muita osaamisia kuin sitä, mihin haastateltu itse kuului. Myös useiden muiden kuin TUT-tutkimusalueen haastatellut tutkijat mainitsivat yhteyksiä FOFiin, joskaan he eivät välttämättä pitäneet sitä toimintaa ohjaavana. Eräälle oman ryhmäni edustajalle Tulevaisuuden tehdas näyttäytyi jopa koko yksikön ”yhteisenä aurinkona” korostaen hänen omaa ulkopuolisuu-den tunnettaan diffuusiksi kokemassaan tutkimusyksikössä.

”Ei voi tehdä pelkkää materiaalitutkimusta, ei voi tutkii pelkkää bisnestä, eikä voi tutkii pelkkää turvallisuutta, vaan pitää se yhdessä luoda. Ja mun mielestä me ollaan ihan hyvällä reitillä.” (ryhmäpäällikkö)

Yhteistyö tutkimusalueen ryhmien välillä painottui etupäässä vanhoihin yhteis-työsuhteisiin, mihin vaikutti osittain myös maantieteellinen hajanaisuus eli alueen sijainti kolmella paikkakunnalla. Jonkin verran yhteistä oli kuitenkin löytynyt, mihin eräs haastateltu erikoistutkija katsoi ”eksymisen samalle alueelle” osaksi vaikuttaneen. Tutustuminen muiden osaamiseen oli opettanut näkemään, miten eri osaamisia voidaan yhdistää asiakashyötyä ajatellen.

Tulevaisuuden tehdas -konseptin ohella tutkimusalueen nousuun kannattavaksi vaikutti vahvasti johtoryhmässä luotu yhteinen tahtotila asioiden saamisesta kuntoon.