Ympäristön muuttuessa on myös siinä toimivien organisaatioiden muututtava. Jo 1960-luvulla puhuttiin eksplosiivisella nopeudella muuttuvasta liiketoimintaym-päristöstä sekä muun muassa tiedon, teknologian, kommunikaation ja talouden räjähdysmäisestä kasvusta, markkinoiden kansainvälistymisestä ja lyhenevistä tuotesykleistä, jotka tekivät johtamisesta erilaista kuin milloinkaan aikaisemmin (Beckhard 1969, s. 3–6). Sen jälkeen muutosvauhdin katsotaan kiihtyneen edel-leen. Eräs viime vuosien muutostrendeistä on Suomessakin ollut siirtyminen matriisiorganisaatioon (Hammarsten 2005).
Senge (1994) kertoo, että vuoden 1970 Fortune Top 500-listan yrityksistä oli vuoteen 1983 mennessä joka kolmas lakannut olemasta. Pysyvyyteen ja muut-tumattomuuteen tuudittautuminen voi siis olla organisaatiolle hyvin vaarallista.
Kuitenkin on organisaatioissa samalla myös tietty jatkuvuus tärkeää, sillä esi-merkiksi erityisosaamisen rakentaminen ja radikaali uudelleensuuntaaminen vaativat aikaa. Muutoksen tematiikka on nykyisin organisaatiokirjallisuuden keskeisiä aihepiirejä stabiiliuden näkökulman jäädessä ehkä liiaksikin taka-alalle.
Organisaatioiden muutosta on perinteisesti tarkasteltu makrotasolta käsin eli ylhäältä alas suuntautuvan hallitun muutoksen läpiviemisen kannalta (esim.
Tushman & Romanelli 1985; Romanelli & Tushman 1994; Kotter 1996). Kysy-mys on organisaation suunnittelusta, joka Galbraithin (1977, s. xi) mukaan koos-tuu kahdesta toisiinsa kiinteästi liittyvästä valinnasta: millainen uuden organisaa-tiomuodon pitäisi olla ja miten nykytilasta päästään tavoiteltuun tilaan. Tähän tarkastelutapaan liittyy ajatus stabiiliudesta organisaatioiden normaalitilana.
Hallittu muutos on yleensä rajallisen kestoinen ja projektimainen. Sen toteutta-miseksi on esitetty erilaisia vaihemalleja (esim. Kotter 1996). Suurimpana haas-teena niissä pidetään yleensä organisaation hitauden voittamista.
Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on kehittynyt näkemys muutok-sesta jatkuvana ilmiönä, joka voi käynnistyä ylhäältä käsin toteutettujen projektien ohella myös organisaation arjen ongelmien pohjalta eli mikrotasolta, alhaalta ylös (Orlikowski 1996; Frohman 1997; Feldman 2000, 2004; Weick & Quinn 1999;
Tsoukas & Chia 2002). Tämä näkökulma tunnistaa organisaatioiden dynamiikan
olevan erittäin kontekstisidonnaista, mistä syystä valmiit toimenpideohjelmat eivät välttämättä tuota halutunlaista tulosta. Esimerkiksi organisaation resursseilla on merkittävä vaikutus muutosten läpimenoon ja siihen, minkälaiset muutokset ylipäänsä ovat mielekkäitä (Kraatz & Zajac 2001).
Tarkastelutapojen välillä on jännitteisyyttä ja kilpailua siitä, kumpi on ”oikea”
näkökulma. Muutoksen hallinnan edustajat syyttävät jatkuvan muutoksen näkö-kulmaa siitä, että se ei paikallisena ja rajallisen laajuisena pysty tuottamaan koko organisaation tasolla merkittävää muutosta. Jatkuvan muutoksen kannattajat taas toteavat arjen ”todellisuuden” unohtuvan hallitun muutoksen ajattelutavassa.
Niinpä esimerkiksi Miller ja Greenwood (1997) päätyivät ehdottamaan eri lähes-tymistapojen välistä dialogia, jonka pohjalta muutoshankkeet voitaisiin toteuttaa nykyistä turvallisemmin ja karikot entistä paremmin tiedostaen.
Ensimmäiset matriisiorganisaatiosovellukset kehittyivät 1950-luvulla Yhdysval-tojen avaruusteknologiaohjelmien yhteydessä, niihin osallistuneiden yritysten tarpeesta hallita samanaikaisesti tehokkaasti sekä laajoja, monialaisia teknolo-giahankkeita että niissä tarvittavia henkilöstöresursseja (Davis & Lawrence 1977). Huolimatta matriisiorganisaatioiden voimakkaasta yleistymisestä viime aikoina ei niiden teoriassa ole sitten 1980-luvun esitetty olennaista uutta, mistä syystä asian esiin nostaminen keskustelussa olisi tarpeen.
1.1 Kohdeorganisaation kuvaus
Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT, on Pohjoismaiden suurin ja laaja-alaisin tekniikan alan tutkimuslaitos. Se perustettiin 16.1.1942 jatkamaan vuonna 1890 Helsinkiin Polyteknillisen opiston yhteyteen perustetun yleisen aineen-koetuslaitoksen perinnettä. Aikaisemmissa VTT:tä koskeneissa tutkimuksissa1 on selvitetty sen organisaatiomuodon eli rakenteen ja hallinnollisten järjestelmi-en kehitystä 1990-luvun alkuun asti (Michelsjärjestelmi-en 1993) sekä sjärjestelmi-en liiketoimintape-riaatteiden muuntumista samana ajanjaksona valtionbyrokratiaan perustuvasta logiikasta yritysmäisempään suuntaan (Tiittula 1994a).
1 Kohdeorganisaation kehitystä, tutkimusryhmien perustamista ja tutkimustoiminnan
Vuoden 1993 loppuun VTT:n rakenteen keskeinen elementti olivat suhteellisen itsenäiset laboratoriot, joita viime vaiheessa oli 34 kappaletta. Sitä seurasi jakson 1994–2005 kattanut ”yksiköiden VTT:n” aika, johon tämän tutkimuksen tarkas-telujakso sisältyy. Itsenäisiä yksiköitä oli aluksi yhdeksän. Määrää vähennettiin kahteen otteeseen niin, että vuoden 2002 alussa, jolloin tässä tutkimuksessa tar-kasteltava TUO-yksikkö muodostettiin, yksiköitä oli enää kuusi. 1.1.2006 siir-ryttiin Uuteen VTT:hen (ks. esim. Tekniikka & Talous 12.1.2006). Organisaa-tiorakenteen kehittymisen keskeiset vaiheet esitetään taulukossa 1.
Taulukko 1. VTT:n organisaatiorakenteen kehittymisen keskeiset vaiheet.
Ajan-jakso Keskeisin
organi-saatioyksikkö Vuosi VTT:n rakenteen kehitysvaihe 1942 10 laboratoriota
1972 Laboratoriot ryhmitellään osastoiksi Projektiorganisaatio käyttöön 1974 Laboratoriot jaetaan jaostoiksi 1978 Laboratorioille 50 hengen minimikoko
80-luku Ryhmä-/tiimikokeiluja jaostojen koon kas-vaessa
1942–
1993 Laboratorio
1993 34 laboratoriota neljässä osastossa 1993 Yhdeksän tutkimusyksikköä jaettuina
tut-kimusalueisiin ja edelleen tutkimusryhmiin 2001 Kaksi yksikköä yhdistetään
1994–
2005 Tutkimusyksikkö
2002 Neljästä yksiköstä muodostetaan kaksi;
VTT:ssä kuusi tutkimusyksikköä
2006… VTT 2006 Uusi VTT
VTT:n tutkimustoiminta tapahtuu tutkimusryhmissä projektien puitteissa. Saari (1995, 2003) on tarkastellut sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös -periaatteiden mukaisesti perustettuja tutkimusryhmiä ja havainnut tutkijalähtöisen perustamis-tavan käytännössä toimivammaksi. Hän on myös osoittanut ryhmän niin kutsu-tun paikallisen tutkimusohjelman merkityksen sen toimiessa tutkimuksellisuu-den ja asiakasnäkökulmien välisissä ristipaineissa. Leppälä (1995) ja Seppänen
(2000) taas ovat tutkineet projektitoimintakäytäntöjä ja osaamisen kartuttamista niiden avulla. Miettisen (1983) ja Rossin (2003) tutkimuskohteena on ollut tutki-jaksi kehittyminen ja tutkijan työinnostus.
Aikaisempien kohdeorganisaatiota koskevien tutkimusten perusteella voidaan sen pitemmän aikavälin kehitystrendit eri hierarkiatasoilla kiteyttää seuraavasti:
• kansallisella tasolla aineenkoetuslaboratorioista tutkimukselliseen suun-taan ja edelleen osaksi kansallista teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa
• konsernitasolla pyrkimys kohti integraatiota, synergian hyödyntämistä ja liiketoimintaorientaatiota
• ryhmätasolla ”paikallisen tutkimusohjelman” määrittelyssä tasapainoilu tutkimuksellisuuden ja rahoituskysymysten välillä sekä
• yksilötasolla siirtyminen yksin työskentelemisestä ryhmätyöhön ja suu-rempaan yhteisöllisyyteen.
1.2 Tutkimuksen kohdeyksikkö
Tutkimuksen kohteena on osan VTT:n kehityshistoriasta muodostanut VTT:n Tuotteet ja tuotanto (TUO) -tutkimusyksikön synty ja elinkaari, jotka tarjosivat kiinnostavan kontekstin mikro- ja makrotasokysymysten (vrt. Klein ym. 1999) sekä asiantuntijaorganisaation muutosdynamiikan lähempään pohtimiseen. Ne liittyivät kiinteästi yllä mainittuihin VTT:n pitkäaikaisiin kehitystrendeihin. Sy-nergian hyödyntämisen näkökohtia alettiin pohtia jo aivan VTT:n alkuvaiheessa ja sen mahdollista liikelaitostamistakin on käsitelty 1950-luvulta alkaen (Michelsen 1993).
Yksikkö muodostui prosessissa, jossa VTT:n neljästä tutkimusyksiköstä muo-dostettiin kaksi vuoden 2002 alussa. Prosessissa pyrittiin suuremman yksikkö-koon avulla saavuttamaan yksikkö-koon ekonomiaa sekä paremmat mahdollisuudet hyö-dyntää VTT:n synergiapotentiaalia. Yksikön aika organisatorisena kokonaisuu-tena päättyi uuden organisaatiomuutoksen myötä, kun 1.1.2006 siirryttiin Uuteen VTT:hen. Tutkimuksen perustana oleva haastatteluaineisto on kerätty marras-kuun 2004 ja maalismarras-kuun 2005 välisenä aikana.
Sekä tarkasteltava muutosprosessi että yksikön elinkaari sisälsivät VTT:n histo-riassa uudentyyppisiä elementtejä. Yksikön syntyprosessi poikkesi aikaisemmis-ta VTT:n muutosprosesseisaikaisemmis-ta sikäli, että henkilöstöllä oli vuoden 2002 alussa toteutetussa sisäisessä strategiaprosessissa aikaisempaa huomattavasti suurempi mahdollisuus vaikuttaa sen kulkuun. Yksikön monialaisuutta pyrittiin lisäksi hyödyntämään mahdollisimman laajasti erilaisten matriisiorganisaatiotyyppisten toimintamuotojen avulla.
Aikaisemmissa VTT:tä koskeneissa tutkimuksissa on ollut joko koko organisaa-tion tai hyvin lähellä tutkimuksen arkea olevan tason näkökulma. Tässä tutki-muksessa sovelletaan näitä kumpaakin. Aiemmissa tutkimuksissa ei myöskään ole tarkasteltu yksityiskohtaisesti VTT:n suurimpia muutosprosesseja, eikä or-ganisaatiomuutoksia koskevasta kirjallisuudestakaan juuri löydy esimerkkejä niistä monialaisten asiantuntijaorganisaatioiden kontekstissa. Myös vastaavan kaltaisia matriisiorganisaatiosovelluksia on kuvattu vain varsin niukasti. Näin ollen tutkimuksen voidaan odottaa tuottavan sekä tutkimuksellisesti että organi-saation itsensä kannalta uutta tietoa.
1.3 Tekijän suhde kohdeorganisaatioon
Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli omaan kokemukseeni pohjautuva huoli siitä, että strategisen suunnittelun ja arjen toiminnan tasot aina eivät tuntuneet kohtaavan riittävän hyvin. Problematiikka tuli esiin erityisesti toimiessani VTT:ssä isohkon tutkimusryhmän vetäjänä. Vastaavanlaisia jännitteitä ovat ku-vanneet mm. Dunphy (1996) sekä Juuti ym. (2004). Ilmiö näkyi VTT:n henki-löstötyytyväisyystuloksissa laajemminkin, makrotasoisesti, sillä esimerkiksi omassa tutkimusyksikössäni katsoi vain joka viides strategian ohjaavan käytän-nön toimintaa. Tutkimustyön arjesta käsin katsoen tuntui myös toisinaan siltä, että mikrotason kehitysprosesseja olisi organisaatiossa ehkä voitu hyödyntää tehokkaamminkin. Tämä herätti halun pohtia, mistä asiassa on kysymys, miten tätä problematiikkaa voisi tehdä näkyvämmäksi ja miten eri organisaatiotasojen välistä vuorovaikutusta mahdollisesti voisi parantaa. Näin syntyi kiinnostus väi-töskirjan tekemiseen tästä omakohtaisesti tärkeäksi kokemastani, aikaisemmasta tutkimusalastani radikaalisti poikkeavasta aihepiiristä.
Tutkimuksen taustana on pitkä (yli 25 v.) työurani VTT:ssä. Olin ryhmäpäällik-könä osallisena kohdeorganisaation muutosprosessissa ja toiminnassa, sekä sen varsinaisessa tutkimustoiminnassa että erilaisissa yhteistyöelimissä. Tämä ko-kemukseni antaa mahdollisuuden tarkastella kohdetta ulkopuolelle asettuvan tarkkailijan roolin ohella myös ”sisältäpäin”. Haasteiksi muodostuvat toisaalta valintojen ja analyysin mahdollinen värittymien omien ennakkokäsitysten perus-teella sekä omaan organisaatioon kohdistuvan kritiikin vaatima rohkeus verrat-tuna ulkopuolelta tulevaan tutkijaan. Riippuvuutta kohdeorganisaatiosta on kui-tenkin vähentänyt se, että tätä tutkimusta ei ole tehty sen toimeksiannosta eikä viimeistelyvaiheessa saatua tukea lukuun ottamatta myöskään sen rahoituksella.