Tutkielman aineiston koostava haastattelumateriaali tuotettiin suomalaisessa ekokyläksi itseään nimittävässä naapuriyhteisössä. Käytän itse tästä eteenpäin sanoja ekokylä, kylä tai yhteisö viitatessani tähän nimenomaiseen naapuriyhteisöön, en ekokyliin yleisesti.
Tutkimuksen kohteena oleva ekokylä sijaitsee maaseutumaisella alueella maatilan yhteydessä alle tunnin automatkan päässä Suomen mittakaavassa isosta kaupungista. Haastattelujen tekohetkellä loppuvuodesta 2017 ekokylä on ollut toiminnassa muutamia vuosia, ja yhteisen infrastruktuurin, kuten polkujen ja valaistuksien rakentaminen on osittain vielä työn alla. Se, että haastatteluissa kylän määritellään olevan vielä keskeneräisessä rakennusvaiheessa, vaikuttaa varmasti yhteisön dynamiikkaan ja aineistosta rakentamaani analyysiin.
Analyysiosiossa tämän vaiheen erityisyys tulee esille ennen kaikkea fyysisen rakentamisen työn keskeisyytenä.
Ekokylän yhteisöllisyys on moninaista. Yhtäältä haastateltavat kertovat kylän muistuttavan mitä tahansa lähiönaapurustoa, jossa ei ole mitään ”erikoista” tai tavallisuudesta poikkeavaa.
Toisaalta yhteistä ympäristöä rakennetaan ja kunnostetaan talkootöillä, vuodessa järjestetään
8 Ajattelen kuitenkin, ettei sosiaalista, materiaalista ja kulttuurista voi ekokylän tuotannossa ja yhteisössä erottaa mitenkään tarkkarajaisesti toisistaan, vaan kylää tuotetaan yhtä aikaa materiaalisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti niin, että nämä tuotannot limittyvät toisiinsa eikä ole mahdollista erottaa yhtä toimintaa enemmän
”materiaaliseksi” ja toista ”sosiaaliseksi”. (ks. esim Lehtonen 2015.) Uusmaterialistisen näkökulman syvällinen huomioon ottaminen vaatisi kuitenkin luultavasti toisenlaisia tutkimuskysymyksiä ja teoreettisia asetelmia.
useampia yhteistä juhlia ja kerran kuussa pidetään kyläkokous, jossa käsitellään kiinteistöyhtiön, maatilan ja kulttuuriprojektien asioita ja tehdään yhteisiä päätöksiä. Pitkällä aikavälillä kylässä myös pyritään nostamaan omavaraisuusastetta ainakin talouden, hoivan ja ruoantuotannon kentillä. Naapuruus ja yhteisyys saa erilaisia tilannekohtaisia muotoja, kun yhden naapurin kanssa käydään lenkillä, toisen kanssa tehdään ”harrastuspohjalta” töitä kylän kulttuuriprojekteissa ja kolmannen kanssa ollaan tekemisissä lähinnä kokouksissa. Yksi keskeinen yhteisöä ylläpitävä tekijä on myös viidesti viikossa järjestettävä yhteislounas, jota yhteisön luonnetta määrittelevässä perustusasiakirjassa ”pidetään tärkeänä”.
Ekokylän maa-alueet ja yhteiskäytössä olevat rakennukset ovat ensimmäisten kylän asukkaiden perustaman ja kaikkien kyläläisten yhteisomistaman kiinteistöyhtiön omistuksessa. Omaa taloa rakentamaan on päässyt ostamalla kiinteistöyhtiön osakkeita. Tontit vuokrataan nimellisesti tältä yhteisomistetulta osakeyhtiöltä. Käytännössä kylään muuttaminen on siis vaatinut valmiutta rakentaa tai rakennuttaa oma talo ja ottaa mittava asuntolaina kiinteistöyhtiön osakkeen hankkimiseen. Tämä rajaa yhteisöön muuttamisen mahdollisuuksia huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevilta ja hillitsee myös asukkaiden vaihtuvuutta, jota vuokra-asumiseen perustuvassa kyläyhteisöllisyydessä voisi olla enemmän. Vaihtuvuutta on kuitenkin jonkin verran, kun haastattelujen tekohetkellä ainakin yhden tontin asukkaat ovat muuttamassa pois. Kylässä on kymmenen tonttia, ja haastattelujen aikaan kahdeksalla näistä tonteista on asukkaita. Yhteensä kylässä asuu noin 30 ihmistä alle kouluikäisistä kuusikymppisiin. Haastatelluista noin puolet on naisia ja puolet miehiä. Kaikki haastateltavat ovat perheellisiä, Suomen kansalaisia ja ”kantasuomalaisia”.
Kaikkien haastateltavien talot ovat haastattelujen aikaan vielä rakennusvaiheessa, osa valmiimpia kuin toiset. Tiivistettynä ekokylän alue muistuttaa ulkoisesti perinteistä lähiömäistä ja vasta rakennettua omakotitaloaluetta sillä erotuksella, että sen asukkaat omistavat yhteisesti joitain rakennuksia ja yhteistä maata, se sijaitsee maaseudulla ja sen yhteydessä toimii maatila, jossa pidetään myös koti- ja tuotantoeläimiä.
Kiinteistöyhtiön lisäksi ekokylän yhteydessä toimii kaksi muuta virallista organisaatiota:
kylän yhteydessä olevaa maatilaa hallinnoiva osakeyhtiö sekä kulttuuritoimintaa ja kylässä tapahtuvaa ympärivuotista kansainvälistä vapaaehtoistyöohjelmaa organisoiva rekisteröity yhdistys. Kuitenkin vain muutamat kyläläiset työskentelevät niiden töissä ja projekteissa.
Suurin osa kylän asukkaista käy palkkatöissä kylän ulkopuolella. Palkkatyön lisäksi asukkaat rakentavat pääosin itse omia talojaan ja tekevät talkootöitä ekokylän yhteisten asioiden eteen,
esimerkiksi rakentaen polkujen kaltaista yhteistä infrastruktuuria, järjestäen tapahtumia tai osallistuen kesäisin järjestettävien myyjäisten järjestelyihin. Osa haastateltavista työskentelee ekokylässä maanviljelijänä, erilaisissa palkattomissa töissä tai kotona töitä tekevänä palkkatyöläisenä, osa käy kylän ulkopuolella töissä, osa toimii tilalta käsin yrittäjänä ja osa on työttömänä tai sairaslomalla. Haastateltavien koulutustaustat vaihtelevat, mutta valtaosalla haastateltavista on korkeakoulutasoinen koulutus. Taulukossa 1 on eritelty ekokylän tuotantoon kuuluvia töitä. Esittelen näitä töitä tarkemmin luvussa 6.1.
Työtehtävä Työn tekijät Esimerkkejä työn sisällöistä kylän
infrastruktuuriprojektit
osa asukkaista, ulkopuolinen
ammattityö
rakentaminen, suunnittelu, alihankinta, talkoiden johtaminen
kyläkokoukset kaikki kyläläiset valmistelu ja valmistautuminen, osallistuminen päätöksentekoon, kokoustekniset vastuut
tapahtumat, juhlat ja myyjäiset
osa kyläläisistä tapahtumatuotanto, kylän edustaminen ulospäin, taloushallinto
muut palkattomat työt (pelastussuunnitelmat, yhdistysten hallintotyöt jne.)
osa kyläläisistä hallinnoinnin työt, sisäinen ja ulkoinen viestintä jne.
EU:n
vapaaehtoistyöhanke
osa kyläläisistä vapaaehtoisjohtaminen, vapaaehtoisten tukeminen, hallinnolliset työt
EU-hankkeen ulkomaalaisten
vapaaehtoistyöntekijöiden työt kylässä
vapaaehtoistyöntekij ät
kaikki ekokylän työt
asukkaiden omien talojen rakentaminen
kukin oman talonsa parissa, ostettu aputyövoima
talon rakentamistyöt, työnantajana toimiminen maksetulle aputyövoimalle
lähialueen työt,
”maaseudun elävöittäminen”
osa kyläläisistä yhdessä
ulkopuolisten toimijoiden kanssa
erinäiset tehtävät, projektit ja yhdistystoiminta
kodin piirin ”uusintavat”
työt
kaikki kyläläiset siivoaminen, ruoan laitto, lastenhoito, työkykyä ja elämää ylläpitävä työt maatilan ammattimaiset
työt
osa kyläläisistä viljely, eläinten hoito, hallinnolliset työt, verkostoituminen, viestintä
asukkaiden yritystoiminta ja palkkatyö
suurin osa
kyläläisistä
tietotyö, hoivatyö, maataloustyö työ kylän sosiaalisissa
suhteissa
kaikki kyläläiset yhteiset harrastukset, juhliin osallistuminen, kylän toiminnan
suunnittelu Taulukko 1. Ekokylän töitä
Asukkaiden toimeentulo koostuu moninaisesti ja vaihtelevasti työpalkasta, yrityksen tuloista, freelancermäisestä satunnaisyrittäjyydestä, työttömyystuista, sairauspäivärahoista ja Euroopan Unionin (EU) myöntämistä vapaaehtoistyöprojektin tuista. Maatilan toimintaa mahdollistavat myös EU:n maataloustuet. Haastateltavista kylän toiminnassa ekokyläpaikan etsinnän aloituksesta asti olleet ovat toimineet projektin parissa jo yli 10 vuotta, uusimmat vakituiset asukkaat pari vuotta ja vapaaehtoiset muutamia kuukausia. Ekokylän demografia on suhteellisen ”valtavirtainen” siinä mielessä, että suurin osa asukkaista on ”kantasuomalaisia”, keskiluokkaisia ja (ydin)perheellisiä. Tämän tutkielman ekokylässä asukkaiden keskiluokkaiseen valikoitumiseen vaikuttaa varmasti eniten vaadittu suuri taloudellinen alkupanos, tonttien malli (perinteisille omakotitaloille sopivan kokoinen) ja se, että kylässä suurin osa jo asuvista kotitalouksista on valkoisia keskiluokkaisia ydinperheitä (ks. Dias ym.
2017, 88; Ergas & Clement 2016, 1207).
Tutkimushaastattelutilanteissa valtaosa haastattelemistani asukkaista on artikulatiivisia, ja he kykenevät kuvailemaan ekokylän toimintaa ja omia kokemuksiaan monipuolisesti ja syvällisesti. Tässä aineistossa tuntuu myös toistuvan monissa muissa laadullisissa tutkimuksissa (mm. Julkunen 2008, 204-205; Skeggs 2004, 119–134) havaittu, sukupuoleen ja luokkaan sosiaalistumiseen liitetty erityisesti keskiluokkaisten naisten haastattelupuheen syvällisyys, monipolvisuus ja artikulatiivisuus. Tämä herättää pohtimaan taloudellisen pääoman lisäksi kulttuurisen pääoman merkitystä kylässä toimimisen edellytyksenä ja sitä, miten ei-keskiluokkaisia ihmisiä rajautuu mahdollisesti ekokylän ja muiden kestävän elämäntavan pyrkimysten ulkopuolelle myös kulttuurisen pääoman perusteella.