6 Ekokylän jälkifordistinen tuotanto
Seuraavaksi tarkastelen ekokyläyhteisön tuotantoon liittyviä töitä. Esittelen ja kuvailen ensin kylän työtehtäviä yleisellä tasolla. Sen jälkeen tarkastelen sitä, minkälaisia jälkifordistisen tuotannon piirteitä nämä työtehtävät pitävät sisällään. Tarkastelen myös jälkifordistista tuotantoa rakentavien ja mahdollistavien kulttuuristen konventioiden roolia ja niiden linkittymistä hegemoniseen kulttuuriin ekokylän tuotannossa. Luvun lopuksi tarkastelen sitä, miten ekokylän tuotannon jälkifordistiset piirteet liittyvät työn ajallisiin, paikallisiin ja sisällöllisiin rajoihin ja rajattomuuteen.
Tässä tutkielmassa määrittelen työn Marxin työvoiman käsitettä mukaillen tavoitteelliseksi toiminnaksi, joka tähtää inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen.12 Seurailen myös ajatuksia siitä, että tuottavan työn piiriin tulisi lukea nykyistä palkkatyötä laajemmin erilaisia ihmisten elämille keskeisiä tuottavia toimia muun muassa perheiden ja lähiyhteisöjen piiristä (mm.
Joutsenvirta ym. 2016). Tästä näkökulmasta ekokylän tuotanto pitää sisällään moninaisia töitä, joita esittelen tässä luvussa. Jotkut töistä on helppo lukea konkreettisesti kylän tuotannolle tärkeiksi, kun taas toiset ovat välillisempiä, näkymättömämpiä tai toimia, joita ei usein lueta varsinaiseksi työksi. Luettelin tutkimuskentän esittelyn yhteydessä taulukossa 1 (luku 4.2) ekokylän tuotantoon suoraan tai välillisesti liittyviä työtehtäviä. Avaan näiden työtehtävien sisältöä ja suhdetta ekokylän tuotantoon seuraavassa.
maatila-alueen myynnin ehtona on ollut, että tilalla viljellään maata uusienkin omistajien alaisuudessa. Maatila on kiinteä osa muuta kylää myös, kun esimerkiksi sen eläimet ja ruoka ovat keskeisiä kylään muuttamista perustelleita arvostuksia monelle kyläläiselle. Myös monet julkiset tapahtumat, kuten myyjäiset ja koululaisvierailut rakentuvat maatilan ympärille.
Johdanto- ja teorialuvuissa esittelemieni syiden vuoksi tarkastelen tässä tutkielmassa kuitenkin erityisesti ekokylässä tehtävää palkatonta työtä. Kylän tuotantoon on mahdollista lukea palkatta tehtävistä töistä ainakin yhteisen infrastruktuurin ja omien asuintalojen rakentamistyötä, kyläkokouksien valmistelun ja niihin osallistumisen työtä, erilaisiin kylän projekteihin ja tapahtumiin liittyviä töitä, sosiaalisten suhteiden ylläpidon työtä sekä kodin piirissä tapahtuvia lasten hoidon, ruoanlaiton ja siivoamisen kaltaisia töitä.
”…yhteisesti sovitaan jostain, jota yhdessä tehdään, yhdessä maksetaan ja yhteistä tavotetta varten että, et sillä lailla niin… Et ehkä semmosta ei ole niinkun yleensä ihmisten elämässä, voi olla jonkun suvun piirissä tai joku semmonen tai jonkun yhdistyksen piirissä mutta se nivoutuu niinkun hirmu läheisesti sit siihen meijän jokapäiväiseen elämään…”
Kylässä rakennetaan polkuja, yhteisiä rakennuksia ja muuta infrastruktuuria. Nämä rakentamisen työt ovat keskeinen osa ekokylän tuotannon fyysistä ja tilallista ulottuvuutta.
Yhteinen infrastruktuuri lisää kylän viihtyisyyttä ja on kaikkien asukkaiden käytettävissä.
Palkatonta, yhdessä tehtävää fyysistä työtä kutsutaan kylässä usein talkootyöksi. Onnistuneet talkoot esimerkiksi yhteisen infrastruktuurin rakentamiseksi tai sadon korjaamiseksi edellyttävät henkilöä tai ydinryhmää, joka vastaa muiden asukkaiden työn valmistelusta ja organisoinnista. Talkoiden määrä ja tiheys on vaihdellut kylässä eri aikoina sen noin viisivuotisen historian aikana, ja haastatteluhetkellä viime ajat ovat olleet fyysisen talkoiden suhteen hiljaisempia. Jotkut asukkaista ovat osallistuneet talkoisiin enemmän kuin toiset.
Projekteissa on usein aktiivisimpien asukkaiden ydinryhmä, joka toimii esimerkiksi rakennusprojektien parissa eniten ja näin ollen omaa usein rakentamisen vaatiman asiantuntemuksen lisäksi myös parhaan ymmärryksen kulloisestakin projektista. Kaikkeen rakentamiseen voidaan myös tarvittaessa hankkia ulkopuolista, ammattitaitoista henkilökuntaa auttamaan joissain työn vaiheissa.
Yhteisten infrastruktuuriprojektien lisäksi asukkaat joko ovat jo rakentaneet tai ovat rakentamassa omia asuintalojaan kylän alueelle itsenäisesti. Yhteisistä infrastruktuurihankkeista poiketen asukkaiden omat asuintalot ovat kunkin asukkaan ja
perheen ”omalla vastuulla”, eikä niitä pääsääntöisesti tehdä talkoomuotoisesti. Myös asuintalojen rakentamisen voi kuitenkin ajatella olevan keskeinen yhteisen ekokyläprojektin edellytys – ilman taloja ei kylässä olisi myöskään asukkaita. Fyysiset työt linkittyvät ekokylässä itse tekemisen ja ekologisuuden ihanteisiin (kylässä rakennetaan ekologisen rakentamisen reunaehtojen mukaisesti), vaiheittaisuuden puhetapaan sekä antamisen ja auttamisen normiin.
Ekokylän kerran kuussa järjestettävissä kyläkokouksissa käsitellään kiinteistöyhtiön asioita, sovitaan ja keskustellaan talkoista, projekteista ja muista päätettävistä asioista sekä käydään läpi maatilan ja kulttuuriyhdistyksen ajankohtaista toimintaa. Kyläkokouksen funktio ekokylän tuotannossa on ylläpitää demokraattista ja reilua päätöksentekojärjestelmää, jakaa tietoa kylän toiminnasta kyläläisille, saattaa kyläläisiä yhteen ja vastata lakisääteisiin velvoitteisiin esimerkiksi kiinteistöyhtiön ylläpidossa. Päätöksenteko linkittyy hegemonisen kulttuurin demokraattisuuden ja itsenäisen tekemisen ihanteisiin, prefiguratiiviseen yhteiskunnallisuuteen sekä puhetapaan kylän yleisimmistä ristiriidoista.
”…hyvä kokous on hyvin esivalmisteltu ja sillä on selkee niinkun aika, se alkaa ja loppuu sovitusti ja se on semmonen niinkun dynaamisesti etenevä ja, ja tota siis se on ihan huippuu jos ihmiset on jossain omissa delegaatioissansa jo niinkun esivalmistellu sitä asiaa et ne asiat on niinku jotenkin etukäteen et ne ei tuu vaan et apua tämmönenkin ja tämmönenkin ja sillon niistä ei kukaan pääse kiinni ja tyhmä tehä päätöstä josta ei kukaan tiedä mitään…”
Järjestämisvastuu kiertää kuukausittain kylässä perheeltä toiselle, ja kaikkien ekokylän asukkaiden odotetaan osallistuvan kokouksiin. Kun tarkastellaan kyläkokoustamista työnä, voidaan siinä tarvittavien osaamisten joukkoon lukea kokouksen järjestämisessä vaaditut suunnittelun, kirjanpidon ja muun valmistelun ja toteutuksen tehtävien osaamiset.
Kokoukseen osallistuvien asukkaiden näkökulmista hyödyllistä osaamista on ymmärrys kylän projekteista ja muusta toiminnasta niitä koskevan päätöksenteon yhteydessä sekä artikulatiivisuus omien näkökantojen esille tuomisessa (ks. esim. Sargisson 2004).
Kylässä toimii myös EU:n rahoittama vapaaehtoistyön hanke, joka työllistää ja majoittaa kylässä ympärivuotisesti muutamia ulkomaalaisia nuoria. Muutama kylän vakituisista asukkaista vastaa palkatta hankkeen toiminnasta. Vapaaehtoishankkeen organisointityö on muun muassa projektinhallintaa, vapaaehtoisten rekrytointia, rahoitushakemusten
kirjoittamista, johtamistöitä, vapaaehtoisten töissä ohjeistamista ja vapaaehtoisten arjessa tukemisen tunnetyötä.
Ulkomaalaiset vapaaehtoiset työskentelevät lähialueen koulussa ja erilaisissa kylän maatilaan, infrastruktuuriin, juhliin ja tapahtumiin liittyvissä työtehtävissä kyläläisten opastuksella.
Vapaaehtoisten tuomaa lisätyöpanosta ei pidetä erityisen merkittävänä ekokylälle, sillä monesti heidän ohjaamisensa vaatimat resurssit ovat huomattavia suhteessa heidän tuomansa työvoimaan. Sen sijaan hanke ja sen mukana muualta Euroopasta tulleet ihmiset ovat virkistävää ja tervetullutta vaihtelua monille kylän asukkaille. Vapaaehtoisprojektin kautta voidaan myös toteuttaa yhteiskunnallisuuden ja erilaisuuden arvostuksen ihanteita ja antamisen normia tarjoamalla vapaaehtoistyöntekijöille ja lähikunnan nuorille ekokylän hegemonisen kulttuurin arvostusten ja ihanteiden mukaisia kasvattavia kokemuksia.
”…tuntuu tosi tärkeeltä, että me voidaan edes kuudelle ulkomaalaiselle nuorelle vuodessa tarjota sitten niinkun suuria kokemuksia ja oppimiskokemuksia erityisesti, ja se että sitten me yritetään erityisesti saada jotenkin sitten näit lähikunnan nuoriakin aktivoitua semmotteeseen kansainvälisyyteen kun he tuntuvat olevan hyvin ujoja ja välillä vähän niinkun sellasia rasistisia…”
Edellä mainittujen toimien lisäksi ekokylässä tehdään paljon muutakin työtä yhdessä. Erilaiset kylässä järjestettävät tapahtumat ja juhlat vaativat isoja työpanoksia ja edellyttävät osaamisten kirjoa. Kesämyyjäisten, kansainvälisen viljelijöiden tapaamisen tai lastenjuhlien kaltaisten tapahtumien tuotanto voi olla käytännössä muun muassa vapaaehtoisjohtamista, kirjanpitoa, asiakaspalvelua, luovaa suunnittelutyötä ja sosiaalisten verkostojen muodostamista ja ylläpitoa. Yhteisten fyysisten rakennushankkeiden tavoin näidenkin projektien suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat tietyt vastuuhenkilöt ja kylän asukkaista koostuvat ryhmät. Myös pelastussuunnitelman laatimisen tai yhdistysten lakisääteisten hallinnointitöiden kaltaisia moninaisia töitä on kylässä paljon.
”…mä teen joka päivä tosi montaa asiaa et ei oo sellasta päivää et mä keskittyisin vaa yhteen näist mun elämäni töistä. Joo, ja sit se et vapaaehtoistyön rooli jos ajatellaan et vapaaehtoistyötä on kaikki se mist ei saa mitään korvausta ni se on merkittävä…”
Tämän ekokylän tuotantoon kuuluvia palkattomia työtehtäviä esittelevän luvun loppuun käyn läpi vielä kevyesti muutamia ”piiloisempia” toimia tai työtehtäviä, joilla on niin ikään rooli ekokylän tuotannossa. Ensimmäinen näistä on ekokylässä kodin piirissä tapahtuvat
lastenhoidon, siivoamisen ja ruoanlaiton kaltaiset työtehtävät. Tällaiseen toimintaan voi lukea myös erilaiset aineistossa esiin tulevat henkilökohtaiset työkyvyn ja jaksamisen aktiivisen uusintamisen toimet, kuten urheilu, muut harrastukset tai tietoinen ajan otto levolle. Näihin naistapaisiin töihin liittyy myös fyysiseen työhön keskittyvässä kylässä näkymättömäksi jäävää vapaaehtoistyöntekijöiden tukemisen työtä ja muuta naistapaista tunnetyötä (ks. luvut 7.1 ja etenkin 7.2).
Haastateltavien kertoman perusteella hyvä suhteet asukkaiden kesken vahvistavat yhteisöä ja mahdollistavat esimerkiksi vapaa-ajalla tapahtuvan yhteisen tulevaisuuden suunnittelemisen.
Suhteet kylän ulkopuolelle taas mahdollistavat yhteistyökumppanuudet esimerkiksi tapahtumien ja maanviljelyyn liittyvien projektien yhteydessä. Jotkut asukkaista myös toimivat maaseudun lähialueisiin ja niiden elävöittämiseen liittyvien projektien parissa.
Suhteita ulospäin luodaan myös, kun ekokylästä viestitään sen ulkopuolelle esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa. Näin näillä verkostojen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon työtehtävillä on keskeinen rooli yhteisön ja sen kulttuurin tuotannossa. Sosiaalisten suhteiden työ linkittyy myös hegemonisen kulttuurin antamisen normiin ja yhteiskunnallisuuden ihanteeseen.
”…tekee mun mielestä täällä seudulla täl paikkakunnalla asumisen niinku merkityksellisemmäksi mulle et se ei oo pelkästään tää kylä, enkä mää haluais asua myöskään semmoses ekokyläs joka ois semmonen kapseloitunu ja jollain taval itseriittonen tai muuta, että must ne on tärkeitä ne yhteydet, ja niitä mun mielestä on aika hienosti kyllä, täällä niinkun varmaan niinku kaikilla meillä että, tavalla tai toisella että se on must hyvä…”
Sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja rakentamiseen liittyväksi työksi voi lukea myös työn, jota tehdään ekokylän julkisen kuvan rakentamiseksi. Kylästä rakennetaan ulkopuolisille työteliäänä ja ”normaalina” naapurustona, johon ei liity ”hippeihin” tai muuhun vaihtoehtoiseen monesti liitettäviä negatiivisia konnotaatioita ja moraalista paheksuntaa.
Julkisuuskuvan rakentamiseen liittyvä toiminta tapahtuu kylän tiedotuskanavissa mediassa ja verkostoituessa esimerkiksi maanviljelyn toimijoiden kanssa.
Kylän ulkomailta tulleiden vapaaehtoistyöntekijöiden haastatteluissa kylän julkisen kuvan mekanismit tulevat esille kahtalaisesti. Yhtäältä vapaaehtoiset vähemmän aikaa kylässä viettäneinä kuvailevat kylää omanlaisestaan, monesti romanttisesta näkökulmasta.
Pidempiaikaset asukkaat taas puhuvat enemmän teknisistä yksityiskohdista ja laajemmin sekä
positiivisista että haastavista kokemuksista. Vapaaehtoisille kylä on työteliästä, ekologista, yksinkertaista ja rauhallista yhteisöllistä elämää. ”Säteilyn ulospäin” voi nähdä tapahtuvan myös vapaaehtoisten suuntaan ja heidän kauttaan.
Toisaalta yksi vapaaehtoistyöntekijöistä mainitsee haastattelussa tapauksen, jossa edellisiin vapaaehtoistyöntekijöihin oli kohdistettu sosiaalista kontrollia osittain juuri siksi, etteivät ihmiset ajattelisi ei-toivottavasti ekokylästä ja sen toiminnasta:
”…mielestäni ekokylä on hyvä paikka asua, ja ekokyläläisten jakamat arvot ovat hyviä, koska, en tiedä pitäisikö minun sanoa tätä haastattelussa, mutta koska tämä tulee olemaan luottamuksellista – se on ikään kuin anekdootti edellisistä vapaaehtoistyöntekijöistä, he polttivat joskus kannabista, tekivät siis laittomia asioita, ja kun ihmiset kylässä saivat tietää, he todella tekivät sille lopun, he olivat todella tiukkoja sen suhteen, ”emme halua tulla nähdyksi minään hippipaikkana missä ihmiset eivät tee töitä ja missä pahoja asioita tapahtuu, tiedätkö, kyse on myös meidän maineestamme”…” (käännös englannista TS13) Esittelin tämän luvun alussa ekokylässä tehtäviä fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia töitä, omien talojen rakentamisen töitä, päätöksentekoon liittyviä töitä, kylässä toimivaa vapaaehtoisprojektia, kodin piirin töitä sekä sosiaalisten suhteiden ja verkostojen ylläpitämisen töitä. Näitä toimia yhdistää se, ettei niistä makseta rahallista palkkaa, ja että ne ovat yhteydessä edellisessä luvussa esittelemiini hegemonisen kulttuurin osatekijöihin.
Seuraavassa syvennän ekokylän tuotannon tarkastelua jälkifordistisen työn teoreettisten työkalujen avulla.