Korpilahtelaiset tiennäyttäjiksi
Jyväskylän maalaiskunnan tavoin Korpilah-den kunta perustettiin sen jälkeen, kun asetus kunnallishallinnon järjestämisestä maaseu-dulla annettiin vuonna 1865. Korpilahden kappeliseurakunta oli itsenäistynyt Jämsän kirkkoherrakunnasta vuonna 1861. Kunnan perustamisvuotena pidetään vuotta 1867, jolloin Korpilahdelle perustettiin uuden kun-nallisasetuksen mukainen maallinen kunnal-lishallinto. Pinta-alaltaan laajan kunnan hal-linnointi osoittautui vaikeaksi, ja seuraavan vuosisadan alussa kunnasta alkoi irtautua alueen pohjoisosa. Muurame itsenäistyi Kor-pilahdesta lopulta vuonna 1921 ja Säynätsalo puolestaan Muuramesta vuonna 1924.
2000-luvun alussa joka kymmenes Kor-pilahden kunnan noin 5 000 asukkaasta sai toimeentulonsa alkutuotannosta. Jyväskylän kaupungin ja Korpilahden kunnan erilaista luonnetta kuvaavat hyvin asukastiheysluvut.
2000-luvun alussa Korpilahdella asui neliöki-lometriä kohden 8 asukasta ja vastaavasti Jy-väskylässä 789 henkilöä.
Edellä mainittu Paras-hanke vauhditti julki-suudessa käytyä kuntaliitoskeskustelua Kes-ki-Suomessa. Ripeimmin liikkeelle lähtivät Sumiainen, Suolahti ja Äänekoski, jotka aloit-tivat uutena Äänekosken kaupunkina vuoden 2007 alussa. Jyväskylän kaupunkiseudulla päähuomio kiinnittyi Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisen tuskalliseen his-toriaan ja ratkaisemattomalta vaikuttaneeseen tulevaisuuteen. Kuntarakennemuutospaketin avasikin Korpilahti, jonka kunnanvaltuusto päätti joulukuussa 2005 asettaa selvitysmie-hen selvittämään kuntaliitosta Jyväskylän kaupungin kanssa. Jyväskylän kaupunki päätti puolestaan osallistua selvityshankkeeseen heti vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2006.
Selvitysmieheksi asetettu kokenut kuntaliitos-asiantuntija Jussi-Pekka Alanen sai työnsä val-miiksi toukokuun lopussa 2006.
Korpilahden aloitteen taustalta löytyy kevääl-lä 2005 käynnistetty kunnan talouden tasapai-nottamiseen tähtäävä selvitys, jonka kunnan-valtuusto hyväksyi saman vuoden kesäkuussa.
Tervehdyttämisohjelma sisältäisi toimia, joita luonnehdittiin raskaiksi ja vaativiksi pitkän ai-kavälin ponnisteluiksi. Ohjelman julkistaminen aloitti kansalaiskeskustelun, johon osallistuivat sekä kunnallispoliitikot että kunnan asukkaat.
Keskustelulle antoi pontta meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa kun-taliitoksia esitettiin vaihtoehtona itsenäisenä pysyttäytymisen sijaan. Lopulta kuntaliitossel-vitystä kannattava kansalaisaloite sai kunnan-valtuuston tuen. Kansalaisaloitteessa todettiin muun muassa, että ”Korpilahden taloudelliset vaikeudet ovat niin suuret, että itsenäisenä toi-mimisen malli on tullut taloudellisesti tiensä päähän”.
Korpilahden ja Jyväskylän liitosasia tuli yl-lätyksenä siksi, että kunnilla ei ollut liitoksen edellyttämää yhteistä maarajaa. Kuntaliitok-sen vastustajat saivat vahvistusta sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelemalta kuntami-nisteri Hannes Manniselta. Luontevin ratkaisu yhteisen maarajan saamiseksi olisi ollut, jos Muuramen kunta olisi suostunut luovuttamaan maata. Siihen omasta kasvustaan ensisijaisesti kiinnostunut Muurame ei ollut alkuunkaan ha-lukas. Käänne yhdyssiltakysymyksessä tapah-tui kesällä 2006, ja syyskuussa Keskisuomalai-nen tiesi kertoa, että lain edellyttämä maaraja Jyväskylän ja Korpilahden välille oli mahdol-lista muodostaa Jyväskylän maalaiskunnan ja Muuramen kunnan raja-alueiden Vesangan ja Kuohun kautta.
Korpilahden halukkuus liittyä Jyväskylän kaupunkiin perustui pitkälti kunnan omista ongelmista syntyneisiin paineisiin. Kunnan-valtuuston päätös aloittaa selvitystyö kunta-liitoksesta Jyväskylän kanssa herättikin kun-nan sisällä vilkkaan kansalaiskeskustelun.
Ristiriitaisten tietojen tarkentamiseksi ja epä-tietoisuuden hälventämiseksi Korpilahdella
järjestettiin huhtikuussa 2006 aluekohtaisia yleisötilaisuuksia sekä yleinen tiedotus- ja keskustelutilaisuus Korpilahti-hallissa. Kun-talaiset saivat sanoa mielipiteensä myös kan-sanäänestyksessä, joka järjestettiin lokakuussa 2006. Äänestystulos osoitti, että korpilahte-laisten enemmistö vierasti ajatusta liittymises-tä Jyväskylään. Tuloksesta huolimatta Kor-pilahden kunnanjohtaja Anssi Nykänen esitti kunnanvaltuustolle kuntaliitoksen toteuttamis-ta. Marraskuussa kunnanvaltuusto hyväksyi Korpilahden ja Jyväskylän kaupungin liitos-sopimuksen ja päätti esittää, että kunta liittyy kaupunkiin vuoden 2009 alussa.
Kevään 2006 yleisötilaisuuksissa korpilah-telaiset olivat esittäneet huolensa asukkaita lähellä olevien arkipäiväisten asioiden järjes-tämisestä mahdollisen uuden kunnan aikana.
Patajärven koululla järjestetyssä tilaisuu-dessa ilmapiiri oli osin ristiriitainen. Liitosta vastustavien ohella kuultiin myös varovaisen myönteisiä kannanottoja. Kyläläisten kannalta Jyväskylä on tärkeä aikuisväen työssäkäyn-tialue ja nuorison jatkokoulutuskaupunki pe-ruskoulun jälkeen. Tässä valossa liitokseen kaupungin kanssa suhtauduttiin keskimäärin myönteisesti. Korpilahden eteläisten kylien kansalaistilaisuudessa kuultiin runsaasti pe-rusteluja sille, miksi kuntaliitos Jyväskylän kanssa ei tullut kysymykseen. Tilaisuudessa esiteltiin Saalahden kylätoimikunnan koko-uspöytäkirja, jossa ehdotettiin Saalahden ja koko Etelä-Korpilahden liittämistä Jämsään.
Tunnelma Korpilahden Vespuolen asukkaille järjestetyssä yleisötilaisuudessa oli kokonaan toinen kuin Saalahdella. Keskustelu kosketti ennen muuta alueen kehittämistä osana kau-punkia. Vespuolen vahvuutena olivat luon-nonarvoiltaan monimuotoiset saaristomaiset olot, joiden uskottiin herättävän kiinnostusta laatuasumista arvostavissa asukkaissa ja ve-ronmaksajissa. Korpilahden kunnalla ei ollut omia resursseja alueen kehittämisestä varten.
Alueen asukkaat pitivät erittäin huonona tule-van kehityksen signaalina sitä, että Vespuolen ala-asteelle oli jo annettu lakkauttamispäätös ja että kirjastoautotoiminta oli esitetty lak-kautettavaksi.
Yleisötilaisuuksissa ja kuntien julkisuuteen saattamissa tiedoissa pyrittiin valottamaan, miksi maakunnan keskukseen nähden suhteel-lisen etäällä sijaitseva ja väestö- ja elinkeino-rakenteeltaan varsin erilainen Korpilahden kunta halusi aloittaa liitosselvitystyön. Kunnan
heikko taloudellinen tilanne ja siitä johtuvat ongelmat peruspalveluiden tuottamisessa oli-vat päällimmäiset syyt, miksi kuntaliitosvaih-toehto haluttiin selvittää. Talouden tunnusluvut osoittivat, että kunnalla oli vain vähän resurs-seja panostaa sellaisiin tulevaisuuden kannal-ta keskeisiin toimiin kuten palvelutuokannal-tannon sisällölliseen kehittämiseen, infrastruktuurin ylläpitoon ja uuden rakentamiseen, elinkeino-politiikkaan, asumiseen, kaavoittamiseen ja maanhankintaan.
Korpilahden kunta ja Jyväskylän kaupunki tekivät huhtikuun alussa 2007 valtioneuvos-tolle yhteisen esityksen Korpilahden liittämi-sestä kaupunkiin vuoden 2009 alusta alkaen.
Hakemukseen sisältyi esitys osaliitoksesta, joka tarkoitti yhteisen maarajan muodosta-mista naapurikuntien maa-alueiden avulla.
Osaliitosalue ei ollut varsinaista asuinaluetta ja toteutuessaan se olisi merkinnyt kuuden maalaiskuntalaisen siirtämistä kaupungin asukkaiksi. Kuntaliitoshakemuksessa koros-tettiin molemminpuolista hyötyä. Korpilah-den kunnan alueella on tarjolla runsaasti laa-dukasta asuinympäristöä, mutta sillä ei ollut heikossa taloudellisessa tilanteessa resursseja panostaa maapolitiikkaan ja kaavoitukseen.
Jyväskylällä puolestaan on tarjota Korpilah-den kaipaamia resursseja. Liitosselvitykses-sä painotettiin sitä, että yhdesLiitosselvitykses-sä kunnilla oli mahdollisuus kasvaa ja houkutella alueelle nuoria lapsiperheitä ja tasokasta työvoimaa.
Kuntaliitoksella nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia laajasti Jyväskylän seudun kehit-tymiseen.
Kevään 2006 kuntaliitosselvitystyön ohella Jyväskylän kaupunki ja Korpilahden kunta tekivät keskeisten toimialojensa osalta suun-nitelmia, miten kahden kunnan eri tavoin jär-jestetyt toiminnot yhdistettäisiin. Esityksen mukaan keskushallinto toimisi Jyväskylässä ja Korpilahdelle sijoitettaisiin palvelupiste.
Liitossopimus turvasi Korpilahden kunnan henkilöstön aseman, mikä tarkoitti sitä, että henkilöstö siirtyi uuden työnantajan palve-lukseen entisin ehdoin. Korpilahden tulevan kehittämisen kannalta tärkeä päätös oli, että kunta saisi oman aluelautakunnan, jonka tehtävänä on keskittyä kunnan erityiskysy-myksiin ja tarpeisiin. Aluelautakunta vastaa Korpilahden palveluyksikön ohjauksesta.
Korpilahti ja Jyväskylä hyväksyivät yhdes-sä sopimuksen vuoden 2007 alusta alkaneen siirtymäkauden hallinnollisista järjestelyistä.
Tämän sopimuksen perusteella kuntien toi-mintaa tarkasteltiin yhtenä kokonaisuutena.
Korpilahti oli mahdollisen liitoskumppanin haussa strategisesti oikea-aikaisesti liikkeellä.
Kuntaliitossopimus sisälsi valtion niin kutsut-tua porkkanarahaa noin 5,7 miljoonaa euroa, joka kohdennettiin sopimuksen mukaisesti Korpilahden kehityshankkeisiin. Helmikuus-sa 2008 kolmen kunnan tekemä päätös uuden kunnan perustamisesta ei muuttanut Korpilah-den ja kaupungin aikaisemmin tekemää peri-aatepäätöstä edellä mainittujen varojen käy-töstä. Korpilahdella tammikuun puolivälissä 2008 järjestetty kuntalaiskuuleminen osoitti, että korpilahtelaiset eivät ennakkoon kanta-neet huolta siitä, että kuntaliitos kaupungin kanssa muuttui uuden kunnan perustamisek-si ja että Korpilahtea suurempi maalaiskunta liittyi uutena kumppanina mukaan. Korpi-lahtelaisille kaupungin kanssa tehty sopimus hallinnon ja palveluiden järjestämisestä sekä liitosrahojen käytöstä riitti turvaamaan alueen aseman uudessa kunnassa.
Kuntajakokysymyksen uudelleenarviointi Jyväskylän maalaiskunnassa
Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maa-laiskunnan yhteisten kuntaliitoskeskustelujen päättyminen tammikuussa 1995 ei tyrehdyttä-nyt epävirallista keskustelua. Virallisen neu-votteluprosessin päättymisen jälkeen keväällä 1995 Jyväskylän maalaiskunnassa liitosta kan-nattaneet järjestäytyivät Jyvässeutu nousuun nimiseksi rekisteröityneeksi yhdistykseksi.
Kysymyksessä oli eri puolueiden edustajista koottu eräänlainen sateenvarjo-yhteenliittymä, joka asetti vuoden 1996 kunnallisvaalien vaa-liteemaksi kansanäänestyksen järjestämisen kuntaliitoksesta ja seudullisen yhteistyön tii-vistämisen. Ryhmästä toivottiin muodostuvan edustava painostusryhmä, joka olisi kriittinen maalaiskunnassa muotoutunutta poliittista kulttuuria vastaan, ja joka painottaisi seudul-listen voimavarojen kehittämisen tarvetta.
Yhdistys järjesti syksyllä 1995 Tikkakoskella, Palokassa ja Vaajakoskella kansalaiskeskuste-Kuvassa Päijänteen veneilijöiden suosima Korpilahden satama ennen vuonna 2010 tapahtunutta uudistusta.
Pirjo Ala-Hynnilä.
374 Uusi Jyväskylä 375 lutapahtumia, jotka kiinnostivat useita satoja
kuntaliitoksesta kiinnostuneita keskustelijoita.
Jyvässeutu nousuun yhdistyksen toimintaa ja ryhmän nimissä esitettyjä kannanottoja seu-rattiin tiivisti kuntaliitosmyönteisyydestään tunnetussa sanomalehti Keskisuomalaisessa.
Ryhmän uskottiin saavan taakseen näkyviä vaikuttajia ja merkittäviä kunnallispoliitikoi-ta. Maalaiskunnan kunnanjohtajaksi vuoden 1995 lopulla nimitetty Tarmo Pipatti kuitenkin vierasti kuntaliitoskannattajaryhmän asettu-mista poliittiseksi toimijaksi. Pipatti oli saanut lyhyen johtajakautensa aikana huomata, että maalaiskunnassa oli liki mahdotonta käsitel-lä tavanomaisia kunnallisia tehtäviä niin, että kuntaliitosasiaa ei olisi liitetty osaksi keskus-telua. Pipatin mukaan suhteettomiin mittasuh-teisiin paisunutta kysymystä piti arvioida po-liittisissa puolueissa, ei yhden asian liikkeessä.
Pipatti ennusti, että vaaleissa Jyvässeutu nou-suun ryhmittymä saisi vähemmän ääniä kuin mitä sen ajamalla asialla oli todellisia kannat-tajia. Maalaiskuntalaisten ei tarvinnut odottaa vaalitulosta, sillä ryhmittymä hajosi käytän-nössä loppukevään 1996 aikana puolue-etujen
kiilatessa ryhmän edustamien asioiden edelle.
Esimerkiksi maalaiskunnan puolella entuu-destaan vankka kuntaliitoksen kannattajapuo-lue Kokoomus ei lähtenyt Jyvässeutu nousuun liikkeen taakse siksi, että puolue kannatti joka tapauksessa esitettyä kansanäänestystä ja lii-tosta Jyväskylän kaupungin kanssa.
Kuntaliitoskeskustelu sai 2000-luvun alussa lisäväriä EU:n aluekehitysproblematiikasta ja myöhemmin kunta- ja palvelurakenneuudis-tuksesta. Julkiseen keskusteluun osallistuivat muun muassa jyväskyläläiset kansanedusta-jat, joiden mielestä Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan yhdistyminen oli ainoa vaihtoehto seutukunnan elinvoimaisuu-den turvaamisessa.
Jyväskylän maalaiskunta kävi vuosina 2002–2003 yhdessä talousahdinkoon ajautu-neen Petäjäveden kunnan kanssa läpi kunta-liitosselvitysepisodin, mutta hanke kariutui lopulta molempien kuntien menettäessä mie-lenkiintonsa liitoksen mielekkyyteen. Aloit-teentekijä oli Petäjäveden kunta kesällä 2002.
Liitosselvitystä pidettiin varovaisesti rinnak-kaisena vaihtoehtona sille, että kunta jatkaisi
Kärkistensalmi Korpilahdella on Päijänteen kapein kohta. Vuonna 1997 lossin korvanneelta 787 metriä pitkältä sillalta on komeat näköalat Suomen toiseksi suurimmalle järvelle.
Jussi Jäppinen.
itsenäisenä, mutta tasapainottaisi taloutensa rankan tervehdyttämisohjelman avulla. Mar-raskuussa 2002 Jyväskylän maalaiskunta päätti osallistumisestaan liitosselvitykseen.
Huhtikuun lopulla 2003 selvitysmies projek-tipäällikkö Pekka Myllyniemi esitti liitoksen toteuttamista. Vaikka selvitys osoitti liitoksen hyödyt, niin lopulta sen enempää kuntien po-liittiset tahot kuin kuntalaisetkaan eivät innos-tuneet asiasta. Liitoksen kariutumisen syiksi esitettiin, että Petäjäveden kunnan talous oli kohentunut merkittävästi siitä, millaisessa tilassa se oli ollut liitosselvitystä aloitetta-essa. Kunnat eivät olleet myöskään päässeet yksimielisyyteen siitä, miten niin kutsutut porkkanarahat olisi jaettu alueiden kesken.
Jyväskylän maalaiskunta ei ollut omasta puo-lestaan kiinnostunut uuden kunnan perustami-sesta, vaan kunta piti lähtökohtana sitä, että Petäjävesi liitettäisiin maalaiskuntaan. Myös seuraavana syksynä edessä olleilla kunnallis-vaaleilla ja vaalien mahdollisilla poliittisten voimasuhteiden muutoksilla erityisesti maa-laiskunnassa saattoi olla vaikusta kuntaliitos-päätökseen.
Petäjäveden ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitoskeskustelun päätyttyä huomio kiin-nittyi jälleen Jyväskylän maalaiskunnan ja Jyväskylän kaupungin kuntaliitosproblema-tiikkaan. Julkisessa keskustelussa kuntaliitos-kysymys etäännytettiin historiallisesta paino-lastista ja keskustelun viitekehys asemoitiin vahvasti yleiseen tarkasteluun kaupunkiseu-tujen tulevaisuudesta ja menestymisen mah-dollisuuksista sekä Suomessa että Euroopan Unionin alueella.
Sanomalehti Keskisuomalainen mittasi vuo-den 2005 alussa liitosasian tahtotasoa ja tulok-sena oli, että maalaiskunnan kunnanvaltuustos-sa mielipiteet eivät olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet. Taustalla oli mitä ilmeisimmin kuitenkin tapahtumassa varovais-ta muutosvarovais-ta. Muuttuneisvarovais-ta asioisvarovais-ta pitää mainivarovais-ta ennen muuta maalaiskunnan kunnanvaltuus-tossa tapahtuneet vaihdokset. Poliittinen va-semmisto oli edellisissä vaaleissa menettänyt valta-asemansa ja kunnanvaltuusto oli muuttu-nut keskusta-oikeistoenemmistöiseksi. Samois-sa vaaleisSamois-sa oSamois-sa kuntaliitosta historiallisista syistä vastustaneista edustajista oli jäänyt pois kunnallispolitiikasta. Ilmapiirin muutosta hei-jastaa reaktio, minkä maalaiskunnan kunnan-valtuuston kokoomuksen ryhmän alkukesästä 2005 esittämä kuntaliitosselvitysaloite nostatti.
Kunnan muut suuret puolueryhmittymät pitivät aloitteen esittämisen ajankohtaa harkitsematto-mana ja ryhmän toimia ”sooloiluna”. Kokoo-muksen aloitteellisuus ei ihastuttanut myöskään kymmenen vuotta aikaisemmin ryhmittyneen Jyvässeutu nousuun yhdistyksen konkareita.
Ryhmän nokkamies, maalaiskunnan kunnan-valtuuston entinen puheenjohtaja keskusta-lainen Pekka Toivonen toivoi, että liitosasiaa pohjustettaisiin mahdollisimman laaja-alaisella puolueyhteistyöllä. Toivonen piti liitoksen to-teutumista joka tapauksessa mahdollisena sik-si, että yli puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys seutukunnan tulevasta kehityksestä oli jo ole-massa.
Jyväskylän maalaiskunnan kunnallispolii-tikkojen keskuudessa heränneiden muutos-tarpeiden rinnalla on strategiseen yhdisty-miseen johtaneita tapahtumia tarkasteltava myös ulkoapäin tulleiden paineiden valossa.
Tärkein näistä oli valtioneuvoston käynnistä-mä Paras-hanke ja Jyväskylän seudun kuntien vastaus ministeriön esittämiin kysymyksiin.
Ennen Paras-hanketta kiusallinen kuntaliitos-kysymys oli voitu jättää taka-alalle ja korostaa Jyväskylän seudun kuntien pioneeriasemaa verkostokaupunkimallin kehittäjänä. Verkos-tokaupunkimalli oli kuntien palveluiden yh-teistoimintakonseptina ollut kaupunkiseudun ylpeyden aihe, ja jonka oli ajateltu jopa kor-vaavan perinteisen kuntaliitoksen.
Jyväskylän seudun kunnat antoivat valtio-neuvoston vaatiman vastauksen seutukunnan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen touko-kuussa 2007. Asiakirjassa analysoitiin kunta-rajat ylittävän palvelutuotannon järjestämisen ongelmakohtia. Johtopäätöksenä ongelmista esitettiin, että kunnat eivät olleet riittävästi si-toutuneet yhteistyöhön, ja että poliittinen kes-kustelu verkostokaupunkimallista oli jäänyt pahasti vajavaiseksi. Verkostokaupunkimal-lissa toimialakohtainen seutuhallinto oli osoit-tautunut riskitekijäksi kunnallisen toiminnan kokonaishallinnan kannalta, missä keskeisiä elementtejä ovat poliittinen johtajuus ja kunta-talouden mekanismien hallinta. Asia kietoutui vahvasti verkostokaupunkimallin ”heikkoon lenkkiin” eli kysymykseen johtajuudesta, jota ei ollut mahdollista ratkaista perinteisen kun-tajohtamisen mallin mukaisesti.
Verkostokaupunkiyhteistyö oli kiistat-ta tuotkiistat-tanut monia onnistuneikiistat-ta kunkiistat-tarajat ylittäviä yhteistyöhankkeita. Jyväskylän maalaiskunnassa ei siksi täysin ymmärretty,
miksi mallin mukaista toimintaa olisi voitu jatkaa. Myös kaupungin nopea suunnanmuu-tos herätti kummeksuntaa. Verkostokaupunki-yhteistyön ongelmilla viitattiin muun muassa lasten päivähoidon järjestämisestä kaupungin ja maalaiskunnan välille syntyneisiin ristirii-toihin. Tässä hankkeen tavoitteena oli ollut, että Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maa-laiskunnan päivähoitopalvelut olisi yhdistetty yhteiseen organisaatioon vuoden 2007 alkaen.
Jyväskylän maalaiskunnan oli tarkoitus toi-mia päivähoitopalveluiden ylläpitäjäkuntana.
Maalaiskunnassa tämä vetovastuu nähtiin kui-tenkin liian suurena ja hanke kariutui.
Kohti uuden kunnan perustamista
Julkisuudessakin esitetyt arvelut siitä, että Jy-väskylän kaupunki ja JyJy-väskylän maalaiskun-ta olivat liitoksen kynnyksellä, eivät olleet en-nenaikaisia. Liitoksen onnistumiseksi tehtiin töitä usealla taholla. Työ myös tuotti tulosta.
Noin kuukausi Jyväskylän seudun kuntien yh-teisen Paras-hanke vastauksen valmistumisen jälkeen 18.6.2007 Jyväskylän maalaiskunta päätti esittää sisäasiainministeriölle Jyväsky-län kaupungin ja JyväskyJyväsky-län maalaiskunnan muodostaman uuden kunnan perustamista koskevan erityisselvityksen tekemistä ja kun-tajakoselvittäjän asettamisesta.
Historiallisiksi osoittautuneita ratkaisuja voidaan tarkastella osana prosessia, joka lähti liikkeelle verkostokaupunkianalyysista nous-seista johtopäätöksistä. Paras-hankkeella oli kiistatta muutosta motivoiva ja vauhdittava merkitys. Yhtä lailla merkittävää lopputulok-sen kannalta oli Jyväskylän maalaiskunnassa syntyneet muutospaineet. Maalaiskunta oli joutunut vaikeiden poliittisten päätösten eteen, sillä kunnanvaltuuston oli otettava kantaa rat-kaisuihin, joilla kunnan talous piti tasapainot-taa. Kunnanjohtajan Arto Lepistön mukaan kunnalta puuttui rohkeus tehdä päätöksiä, joil-la rakennemuutos olisi ollut mahdollinen.
Rohkeutta päätöksentekoon haettiin jo al-kuvuodesta 2007 myönteisen kannan kunta-liitoksen puolesta esittäneen kunnanvaltuus-ton kokoomuslaisen puheenjohtajan Pauli Partasen koolle kutsumassa valtuustoryhmien puheenjohtajien ja kunnanhallituksen puheen-johtajien kokouksessa. Huhtikuussa 2007 jär-jestetyssä tilaisuudessa pohdittiin ennen muuta kunnan taloudellista tilaa ja lähitulevaisuuden
investointitarpeita. Kunnan virkamiesten val-misteleman aineiston perusteella kokousväelle tuli selväksi, että eri vaihtoehtoja oli ryhdyt-tävä selvittämään, jotta maalaiskunta pystyisi vastamaan kasvaviin palvelutarpeisiin. Pauli Partasen mukaan kokouksella oli ratkaiseva merkitys aikaisemmin yhdistymishanketta vastustaneiden kuntavaikuttajien mielipiteen muuttumisessa.
Kriittisessä tilanteessa ennen kaikkea maa-laiskunnan kunnanhallituksen puheenjohtajan Ulla Lauttamuksen (sd.) ja varapuheenjohtaja Aimo Asikaisen (kesk) esiintyminen kuntien yhdistymisen kannattajina vahvisti ilmapiiriä, jossa strateginen yhdistyminen nousi mielen-kiintoiseksi mahdollisuudeksi sekä kunnan että seutukunnan kehittämisessä.
Maalaiskunnan taloudellisen tilanteen ana-lysointi aktivoi keskustelua poliittisten ryh-mien sisällä ja välillä. Ulla Lauttamuksen mukaan yhteistyö eri puolueiden kesken sujui pääsääntöisesti rakentavasti. Poliittisten pää-töksentekijöiden vastuullisuus näkyi aitona huolena Jyväskylän maalaiskunnan ja koko seutukunnan tulevaisuudesta huomioiden edessä olevat suuret haasteet sekä haluna löy-tää tulevaisuuden kannalta kestäviä ratkaisuja.
Noista haasteista keskeisimmät liittyivät väes-tön ikääntymiseen, palvelutarpeiden kasvuun ja kunnan mahdollisuuksiin turvata peruspal-velut kasvavassa kunnassa.
Jyväskylän kaupunki yhtyi maalaiskunnan toivomalla tavalla aloitteeseen viikkoa myö-hemmin 25.6.2007, ja kunnat tekivät yhdessä ministeriölle esityksen vanhojen kuntien lak-kauttamisesta ja uuden perustamisesta. Elo-kuun puolivälissä sisäasiainministeriö asetti kuntajakoselvittäjäksi arvostetun koulutus- ja konsultointipalveluja tarjoavan yrityksen FCG Efekon johtajan Jarmo Asikaisen. Asikai-nen sai toimeksiannon suorittamiseen aikaa neljä kuukautta. Kuntalain mukainen erityi-sen selvitykerityi-sen raportti valmistui aikataulun mukaisesti esiteltäväksi kuntien valtuustoille 15.12.2007, ja kolme päivää myöhemmin Pa-viljongissa järjestettiin kuntalaiskeskusteluil-ta. Päätös uuden kunnan perustamisesta tehtiin Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän maalais-kunnan ja Korpilahden maalais-kunnan valtuustojen samanaikaisissa kokouksissa 18.2.2008. Jy-väskylässä päätös syntyi enemmistöäänin 57-2. Myös Jyväskylän maalaiskunnassa enem-mistö valtuutetuista kannatti uuden kunnan perustamista. Kunnan 51 valtuutetusta 19
äänesti esitystä vastaan. Korpilahdella seit-semän vastusti esitystä, mutta enemmistö eli 19 valtuutettua kannatti. Jyväskylän maalais-kunnan maalais-kunnanvaltuusto teki päätöksensä tar-kalleen kello 21.09, mitä voidaan pitää uuden kunnan eräänlaisena syntyhetkenä. Päätös sai valtioneuvoston vahvistuksen 12.6.2008.
Aikaisempien kuntaliitoshankkeiden ta-voin kesällä 2007 todenteolla käynnistynees-tä kuntajaotuksen uudistamisprosessista käy-tiin monenlaisia keskusteluja. Kuntalaiset, poliittisia puolueita edustaneet kuntapäättä-jät, elinkeinoelämän edustajat sekä aluekehi-tystä että kunta- ja palvelurakenneuudistusta pohtineet tahot toivat keskusteluun aineksia, jotka ilmensivät oivallisesti merkittävän kun-taliitoksen monitahoisuutta ja vaikuttavuutta.
Kuntajakoselvittäjä Jarmo Asikainen tiivis-ti kuntajakokysymyksen pääkohdat ja niitä täydentävät erityisosa-alueet kaavioon, joka oli mukana kuntalaistilaisuuksissa jaetussa aineistossa. Kaavion avulla Asikainen halusi osoittaa, millaisiin kysymyksiin
kuntalais-ten olisi osattava esittää arvionsa, jos uuden kunnan perustamisesta olisi järjestetty sitova kansanäänestys.
Kunta on asukkaittensa kunnallisten identi-fikaatioiden keskeinen jäsennysperuste ja sik-si kuntalaiset olivat oikeutetusti kiinnostunei-ta kuntien perustehtävästä eli uuden kunnan mahdollisuuksista palveluiden tasapuoliseen järjestämiseen. Maalaiskunnassa kuntalais-ten suhde omaan asuinkuntaan jäsentyi pi-kemminkin yksilökeskeisestä asiakassuh-teesta kuin idealistisesta ryhmätietoisuudesta kumpuavasta osallistuvasta kuntalaisuudesta.
Maalaiskuntalaisten kunnallisen identifikaa-tion perusteet ovat itsenäisen kunnan aikana rakentuneet omaleimaisella tavalla. Maalais-kuntalaisten keskeinen vallannäyttämö, kun-nantalo, on sijainnut vuodesta 1952 lähtien Jyväskylän kaupungin keskustassa. Tästä johtuen kunnantalon symbolinen, ryhmäi-dentiteettiä kokoava, merkitys on ollut maa-laiskuntalaisille vähäinen. Maalaiskunnan jakautuminen kolmeen päätaajamaan oli ol-Palokan keskustaajamasta löytyvät monipuoliset palvelut kaupoista kirjastoon ja terveyskeskuksesta kirkkoon.
Kari Lehtinen.
378 Uusi Jyväskylä 379 lut omiaan heikentämään asukkaiden
yhteen-kuuluvuuden tunnetta.
Huolimatta siitä, että verkostokimalli oli totuttanut Jyväskylän kaupun-kiseudun asukkaat yli kuntarajojen toteu-tettujen palveluiden saavutettavuuteen, korpilahtelaisten tavoin maalaiskuntalaiset halusivat saada selvyyttä itseään läheisesti koskettaviin kysymyksiin teiden aurauksesta koulujen kohtaloihin ja terveyskeskusten toi-mipaikkojen säilyvyyteen. Maalaiskunnassa järjestettiin neljä kuntalaiskuulemistilaisuut-ta, Palokassa, Vaajakoskella, Tikkakoskella ja Vesangassa. Siinä missä korpilahtelais-ten kannanotoissa oli heijastunut kunnan eri osien toisistaan hieman poikkeava suhtautu-minen mahdollisen liitoksen tuomiin vaiku-tuksiin alueiden kehittämismahdollisuuksien kannalta, maalaiskunnan kolmen keskuksen asukkaat, palokkalaiset, vaajakoskelaiset ja tikkakoskelaiset tarkastelivat mahdollista lii-tosta teknisenä toteutuksena. Vaikka kesällä 2007 alkaneessa kuntajakouudistusproses-sissa oli kysymys uuden kunnan perustami-sesta, oli osalle maalaiskuntalaisista ymmär-rettävistä syistä vaikea irrottautua historian painolastista. Maalaiskuntalaiset halusivat kuulla vastauksia kysymyksiin kuntien talo-udellisesta tilanteesta, mahdollisen liitoksen tuomista taloudellisista hyödyistä, porkkana-rahojen käytöstä ja kansalais- ja lähidemo-kratian toteutumisesta suuressa kunnassa.
Kaikissa maalaiskunnan puolella järjestetyis-sä kuntalaiskuulemisissa vaadittiin kansanää-nestyksen järjestämistä.
Maalaiskunnan kolmella maantieteellisesti toisistaan etäällä sijaitsevalla taajamalla oli oma vakiintunut asemansa ja vankka väes-töpohja. Vuoden 2007 tilastotietojen mu-kaan Tikkakoskella asui yli 5 000, Palokas-sa hieman alle 12 000 ja Vaajakoski-Jyskän alueella liki 14 500 asukasta. Maalaiskunnan haja-asutusalueiden asukasmäärä oli vajaa 3 700 asukasta. Taajamien väestöpohja takasi peruspalveluiden saavutettavuuden myös tu-levaisuudessa. Taajamien ulkopuolisten alu-eiden kehittämisestä keskusteltiin Vesangan Rientolassa järjestetyssä kuntalaiskuulemi-sessa. Kuntaliitosselvitysmies Jarmo Asikai-sen esityksessä kylien kehittäminen ja niiden elinvoimaisuuden säilyttäminen eri väestö-ryhmien asumisoloja huomioon ottavalla po-litiikalla oli keskeinen asema uuden kunnan
Maalaiskunnan kolmella maantieteellisesti toisistaan etäällä sijaitsevalla taajamalla oli oma vakiintunut asemansa ja vankka väes-töpohja. Vuoden 2007 tilastotietojen mu-kaan Tikkakoskella asui yli 5 000, Palokas-sa hieman alle 12 000 ja Vaajakoski-Jyskän alueella liki 14 500 asukasta. Maalaiskunnan haja-asutusalueiden asukasmäärä oli vajaa 3 700 asukasta. Taajamien väestöpohja takasi peruspalveluiden saavutettavuuden myös tu-levaisuudessa. Taajamien ulkopuolisten alu-eiden kehittämisestä keskusteltiin Vesangan Rientolassa järjestetyssä kuntalaiskuulemi-sessa. Kuntaliitosselvitysmies Jarmo Asikai-sen esityksessä kylien kehittäminen ja niiden elinvoimaisuuden säilyttäminen eri väestö-ryhmien asumisoloja huomioon ottavalla po-litiikalla oli keskeinen asema uuden kunnan