Mikael Hintze 2005.
mielenkiintoinen keskustan tuntumassa oleva asuinalue. Toteutuessaan 2000-luvun alussa käynnistetyt suunnitelmat tulevat muuttamaan myös muun muassa niin kutsutun Valimonmä-en, Rautpohjan ja Hippoksen alueiden yleisil-mettä. Jyväskylän yliopiston kampus-alueelle
on valmisteilla miljöön suojelua koskeva kaa-va. Kampus-alueen kupeessa sijaitsevalla Äly-län asuinalueelle on niin ikään valmistumassa suojelukaava.535 Jyväskylässä kantakaupungin ja etenkin keskustan rakentamisella ja kau-punkikuvan eheyttämisellä tavoitellaan sitä, Jyväskylän veturitallien vanhin osa on rakennettu vuonna 1897. Kaupungin omistukseen siirtynyt kiinteistö on 2000-luvulla muuttumassa kulttuurikeskukseksi.
Jyväskylän Matkakeskus on arkkitehtien Trevor Harris, Hennu Kjisikin suunnittelema ja vuonna 2002 käyttöönotettu rakennus. Kokonaisuuteen kuului myös Petri Rouhiaisen piirtämä toimistora-kennus.
että keskusta pysyy asuttuna ja elävänä. Täy-dennysrakentaminen on viimeisten vuosikym-menien aikana muuttanut kaupunkikuvaa niin, että välimatka keskustan ja lähiöiden välillä on kaventunut tai hävinnyt paikoin kokonaan.
2000-luvun alussa kantakaupungin asukkai-ta edusasukkai-taa usea aktiivisesti toimiva asukasyh-distys. Yhdistysten toimialueet ovat sopimuk-senvaraisia ja siksi muuttuvia. Vuonna 2005 Ydinkeskustan asukasyhdistys liittyi Yläkau-pungin asukasyhdistykseen, minkä seurauk-sena perinteinen käsitys yläkaupungista sai uuden sisällön. Keskustan toinen asukasyh-distys on Alakaupungin asukasyhasukasyh-distys, jon-ka toimialana on vanhan ruutujon-kaava-alueen ulkopuolelle Tourujoen molemmille puolille
levittäytynyt asutus. Nisulassa (Mäki-Matis-sa), Taulumäellä, Lutakossa, Viitaniemessä ja Mannilassa asukkaita edustavat omat yhdis-tyksensä.
Kantakaupungin asukasyhdistykset edusta-vat erilaisia ja eri-ikäisiä asuinalueita, joten jokainen yhdistys on profiloitunut edustaman-sa asuinalueen mukaisesti. Mannilaa lukuun ottamatta keskustan läheisyys näkyy siinä, että kantakaupungin asukasyhdistyksien huo-lena eivät ole olleet lähipalveluiden säilymi-sen turvaaminen ja uusien palveluiden puo-lesta puhuminen. Muiden asukasyhdistyksien tavoin kantakaupungin asukasyhdistykset ovat kiinnittäneet huomiota liikenteestä aiheutuviin ongelmiin. Rakennetun ympäristön ja kaupun-0
5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 35 000
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
Kantakaupungin väestö vuosina 1970–2005
0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
0–6-vuotiaat 7–12-vuotiaat Yli 65-vuotiaat
Kantakaupungin lapset ja iäkkäät vuosina 1970–2006
Lähde: Jyväskylän kaupunki. Keskushallinto. Matti Tuosa 2007.
Mikael Hintze 2007. Mikael Hintze 2007.
226 Kasvukaupungin asukkaat ja asuinalueet 227 kikuvan muutokset ovat olleet myös
kantakau-pungin asukkaita kiinnostavia kysymyksiä.
Vuonna 1993 toimintansa aloittaneen Yläkaupungin asukasyhdistyksen järjestäy-tymisen taustalla olivat keskustan liikenne-järjestelyjä koskevat kysymykset. Yhdistys osallistui myös 1990- ja 2000-luvun vaih-teessa aktiivisesti keskustan puistojen ja vi-heralueiden kunnostusten suunnitteluun. Ylä-kaupungin asukasyhdistys vastusti jyrkästi Normaalikoulun ala-asteen sijoittamista Mä-ki-Matin perhepuistoon. Perhepuiston
tuhou-tumisen lisäksi koulun rakentaminen aiotul-le paikalaiotul-le olisi merkinnyt maansiirtotoimia myös Harjun reuna-alueella. Perhepuiston käyttäjät, Alvar Aalto -seura, Normaalikou-lun oppilaiden vanhemmat ja Yläkaupungin asukasyhdistys keräsivät noin 4000 allekir-joittajan adressin hanketta vastaan. Normaa-likoulun ala-asteelle löytyi paikka kampus-alueelta. Yläkaupungin historiallisia vaiheita on kuvattu teoksessa ”Yläkaupungilla”. Kir-jan kustantaja on Yläkaupungin asukasyhdis-tys.536
Harjunkulman rakentaminen vanhan linja-autoaseman paikalle on ollut 2000-luvun alussa Jyväs-kylän kaupunkikeskustan yksi merkittävimmistä kaupukikuvaa muuttaneista hankkeista.
2000-luvun alussa vuonna 1994 rekiste-röitynyt Viitaniemen asukasyhdistys on ot-tanut aktiivisesti kantaa alueen suojelukaa-van valmisteluun. Lutakon asukasyhdistys on puolestaan saanut näkyvyyttä vuodesta 2005 lähtien järjestämillään Kulttuuripäi-villä, jotka vakiinnuttivat nopeasti aseman-sa kaupunginoaseman-san asukkaiden keskuudesaseman-sa.
Lutakon Kulttuuripäivät ovat esimerkki vapaaehtoisen kansalaistoiminnan mahdol-lisuuksista edistää asuinalueen asukkaiden hyvinvointia ja elämänlaatua.537
Kantakau-pungin asukasyhdistyksistä on nuorin edellä mainittu vuonna 2001 rekisteröitynyt Luta-kon asukasyhdistys ja vanhin vuonna 1985 rekisteröitynyt Mannilan asukasyhdistys.538
Kantakaupungin rakennetun ympäristön luonnetta, rakennusperinnekysymyksiä ja kaupunkikuvan kehittämistä on käsitelty Jyväskylä-Seuran järjestämissä lukuisissa esitelmätilaisuuksissa 1980-luvulta lähtien.
Seuran esitelmäsarjassa on pohdittu erityi-sesti rakennussuojelua koskevia kysymyk-siä.539
Kauppalaispihan saneeraus aloitettiin vuonna 2007. Alueesta toivotaan toimivaa kaupunkiaukiota.
Syksyllä 2009 alkoi olla jo valmista.
Mikael Hintze. Mikael Hintze. Mikael Hintze 2007.Jussi Jäppinen.
Mäki-Matti ja Nisula
Mäki-Matti on Jyväskylän kaupungin vanhin esikaupunkialue. Alue liitettiin kaupunkiin 1914 ja Nisula vastaavasti 1941. 1970-lu-vun alussa tehdyssä rakennusinventoinnissa todettiin, että alueella sijaitsi joitakin säilyt-tämisen arvoisia rakennuksia, mutta yhtenäi-nen työläiskaupunginosamiljöö, joka rakentui 1800-luvun lopussa ja 1900-luvussa, oli jo ehtinyt hävitä. Mäki-Matin vanhimman raken-nuskannan häviämistä oli jouduttanut vuon-na 1910 sattunut palo. Palo ei ole ainoa syy siihen, miksi kaikkein vanhin rakennuskanta on hävinnyt alueelta. Sekä Mäki-Matissa että Nisulassa on rakennuskantaa uudistettu. Ni-sulaan Kisakadun ja myöhemmin Aatoksen-kadun ja SepänAatoksen-kadun varteen nousivat niin kutsut Haka-talot.
Jos vuoden 1968 yleiskaava olisi toteutunut, merkittävä osa Mäki-Matista ja Nisulasta oli-si muuttunut kerrostalo- ja rivitalovaltaisekoli-si alueeksi. Kaavassa Kortesuonkatu oli tarkoi-tettu kaupungin keskustoimintoja palvelevak-si väyläkpalvelevak-si. 1970-luvun puolivälissä aloitettu yleiskaavan tarkistustyö, liikenteen
yleissuun-nitelman valmistelu ja elinkeinojen mitoitus- ja sijoittumisselvitys pelastivat Harjun takai-set pientaloalueet. Harjun takaisia alueita ei pidetty enää tärkeinä kaupungin laajentumis-suuntina. Jyväskylässä pientaloalueiden puute puolsi sitä, että jo olemassa olevia kohteita ei muutettu kerrostaloalueiksi.540 Keskeiset osat Mäki-Matista säilyivät pientaloalueena ja kerrostalot muodostavat yhtenäisen Harjun kulmasta lähtevän ja Voionmaankatua myö-täilevän vyöhykkeen, joka jatkuu käytännössä yhteisenä Kortepohjan kaupunginosaan saak-ka. Mäki-Matin ja Nisulan asuinalueiden ra-kennushistoriallinen kehityskaari on esitetty seikkaperäisesti teoksessa Vuosisata Harjun takana osuvasti Hökkelikylästä arvoalueek-si.541
2000-luvulla Mäki-Matti ja Nisula ovat ar-vokkaita asuinalueita siksi, että molemmissa sijaitsee sodanjälkeiselle jälleenrakennuskau-delle tyypillisiä eheitä omakotialuekokonai-suuksia. Asuinalueiden vanhojen asuinkortte-leiden säilyttämistä koskevat ratkaisut tehtiin 1970-luvulla. Tärkeää oli, että kaupungin ja niin kutsuttujen ”torppareiden” eli kaupungin vuokratonteille rakentaneiden Vuonna 1979 perustettu Mäki-Matin perhepuisto oli lajissaan ensimmäinen Suomessa.
kaiden välinen kiista vuokratonttien lunasta-misesta saatiin päätökseen vuosikymmenen lopulla. 1970-luvulla herättiin Jyväskylässä, kuten myös muissa kaupungeissa, keskuste-lemaan rakennusperinteestä ja kaupunkisen historiallisten kerrostumien säilyttämisen ar-voista. Mäki-Matin ja Nisulan ehkä ratkaise-vin kohtalon kysymys oli Harjua leikkaavan moottoritiesuunnitelman hylkääminen.542
Harjun takaiset vanhat asuinrakennukset olivat 1970-luvulla epäkäytännöllisiä ja vailla nykyaikaisia varustuksia olevia pieniä taloja.
Mukavuuksien puute ei vaikuttanut asukkai-den viihtyväisyyteen, vaan molempia asuin-alueita pidettiin ihanteellisina paikkoina elää.
Lähipalveluiden supistuminen ei ole haitannut arkipäiväistä elämää, sillä alue sijaitsee käve-lymatkan päässä keskustasta. Mäkimattilaiset ja Nisulan asukkaat ilmaisivat tyytyväisyytensä 1980-luvun alussa järjestetyissä kaupunginosa-kuulemisissa. Alueella toimiva asukasyhdistys, vuonna 1983 rekisteröity Nisulan asukasyh-distys, kiinnitti 1990-luvun lopussa Laatuky-lä-kommenteissaan huomiota lähinnä alueen liikenneturvallisuutta ja yleistä siisteyttä
koske-viin kysymyksiin. 2000-luvun alussa asuinalue on edelleen turvallinen ja puistomaisuutensa vuoksi viihtyisä paikka elää ja asua. Alueen sijainti lähellä keskustan tarjoamia palveluja merkitsee lisäarvoa, jota asukkaat mielellään korostavat.543
Mäki-Matin tavoin Nisulan omakotialue kuu-luu Jyväskylässä säilytettäviksi tarkoitettuihin pientaloalueisiin. Nisulan asukasyhdistyksessä arvostetaan suojelukaavan hengen mukaisen ra-kennusperinteen säilyttämistä, mutta muutoksen tarve ymmärretään. Rakennusoikeuden säilyttä-mistä talojen suurilla tonteilla pidetään tärkeänä, vaikka kerrostalojen ja teollisuuslaitosten raken-tamiseen suhtaudutaankin karsastaen.544
Harjun takaisten alueiden asukkaita edustava Nisulan asukasyhdistys on toiminut perustami-sestaan lähtien aktiivisesti asuinalueen yhteis-hengen kohottamiseksi. Yhdistys on panostanut erityisesti lapsiin. Mäki-Matin Oikokadusta on muodostunut alueen asukkaille tärkeä kohtaa-mispaikka. Nisulan yhdistys teetti vuonna 2003 julkaistun kaupunginosahistorian ”Vuosisata Harjun takana. Nisulan, Mäki-Matin ja Syrjä-län historiaa”.545
Harjun taakse pääosin 1940- ja 1950-luvulla rakennettu vehreä pientaloalue on saanut myö-hemmin naapurikseen keskellä näkyvän punatiilisen Nisulan kerrostaloalueen, siitä vasemmalla sijaitsevan Viitaniemen sekä edessä vasemmalla olevan, vaaleista rakennuksista koostuvan oppi-laitosten ryhmän.
Jyväskylän kaupungin kuva-arkisto. Hannu Vallas.
Mirja Nuutinen.
230 Kasvukaupungin asukkaat ja asuinalueet 231 Viitaniemi
Kantakaupungin kansallisesti ja myös kansain-välisesti tunnetuimpia asuinalueita on Viitanie-mi. Tunnettavuus liittyy kaupunginosan yleis-suunnitteluun vaikuttaneeseen arkkitehti Alvar Aaltoon. Aallon kädenjälki näkyy parhaiten alueen maamerkin, Viitatornin, suunnittelussa.
Aalto ideoi Viitaniemen yleisilmeeksi vaaleat sävyt ja nauhaikkunailmeen. Hän määritteli myös Viitaniemen viheralueiden rakentami-sen lähtökohdat. Viitaniemi on tavattu rinnas-taa Espoon Tapiolaan. Puutarhakaupunkiaate on kansainvälinen, etupäässä anglosaksinen ilmiö, jonka juuret ovat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kaupunkisuunnittelussa. Vii-taniemen suunnittelussa yhdistyivät sekä puu-tarhakaupunkiaate että lähiöteoria.546
Viitaniemen asemakaavasuunnittelu annet-tiin arkkitehti Jorma Järven tehtäväksi, joka oli jo aikaisemmin tullut tunnetuksi asuntorefor-mikilpailun ja Tapiolan keskustan suunnittelu-kilpailun yhteydessä. Alueen suunnittelu alkoi vuonna 1956, asemakaava hyväksyttiin vuon-na 1959 ja itse puutarhakaupunki rakennettiin kaupungin omistuksessa olleelle noin 35 heh-taarin suuruiselle alueelle Nisulan pelloilla.
Alueen rahoittajana ja rakentajana toimi Asun-tosäätiö. Hanke on liitetty vahvasti Jyväskylän kaupunginjohtaja Jorma Tuomiseen, jonka on sanottu pitäneen hanketta suorastaan omanaan.
Hän myös panosti paljon sen toteutumiseen.547 Viitaniemen rakennussuunnitelmalla oli vastustajansa. Kaupunginvaltuustoon muotou-tui oppositio, joka kritisoi muun muassa sitä, että alue sijaitsi liian kaukana kaupungin Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Viitatorni on puistomaisen Viitaniemen kaupunginosan kes-kipiste. Vuonna 1985 otetussa kuvassa näkyvät vasemmalla kulkevan pääväylän, Viitaniementien, varren kerrostalot ja keskellä rytmikkäät Tiede- ja Taidepolkujen rivitalot.
kustasta. Myöhemmin kritiikki kohdistui Vii-taniemen lämpövoimalalaitoksen rakentami-seen. Viitaniemen rakentamisessa oli kysymys uudenlaisesta yhteistyösopimuksesta, jossa kaupungin vastuulle tuli asuinalueen kunnal-listekniikan rakentaminen. Rakennushankkeen arvioitiin kestävän viisi vuotta. Alueelle ra-kennettiin sekä kerrostaloja, pienkerrostaloja ja pientaloja. Rakennussopimuksen mukainen viimeinen kerrostalo luovutettiin asukkaille joulukuussa 1964.548
Alvar Aalto ja Jorma Järvi toivat Viitanie-meen funktionalismin. Viitaniemen suunnit-telua luonnehdittiin moderniksi historiatto-muudeksi. Tällä tarkoitettiin sitä, että siinä Viitaniemen agraarinen historia pyrittiin peit-tämään tarkasti, jolloin uuden asuinalueen moderni, irti ajasta oleva arkkitehtuuri pääsi oikeuksiinsa.549 Suunnitellun alueen alkupe-räinen ilme on säilynyt hyvin, ja siksi Viita-niemi kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin aluekokonaisuuksiin.
Viitaniemen ja Nisulan rajalla sijaitseva Vol-marinkadun omakotialue kuuluu niihin pienta-loalueisiin, jotka on Jyväskylässä esitetty otet-tavaksi mukaan säilytettävien pientaloalueiden osayleiskaavaan.550
Viitaniemen arvoalueen suojelua koskevan kaavan valmistelu alkoi vuonna 2002. Kantaa suojelukaavaan otti Viitaniemen asukasyhdis-tyksen lisäksi 16 yksityishenkilöä ja viisi ta-loyhtiötä. Viitaniemen asukasyhdistys keräisi noin viisisataa allekirjoitusta adressiin, jossa vastustetaan alueen miljöön muuttamista ja en-nen kaikkea lisärakentamista. Asukasyhdistyk-sen käsitykAsukasyhdistyk-sen mukaan viitaniemeläisille oli aikaisemmin luvattu, että alueeseen ei kohdis-tuisi lisä- ja täydennysrakentamisen paineita.
Kaavaa valmistelevien viranomaisten näkö-kulmasta sellaista päätöstä, että Viitaniemi tai mikään muukaan kaupunginosa säilytettäisiin muuttumattomia, ei voida tehdä. Viitaniemes-sä on niin kutsuttuja toteutumattomia tontteja, joita kaavoittaja ei ole automaattisesti valmis poistamaan tulevassa suojelukaavassa. Suoje-lukaava kuitenkin velvoittaa, että tulevaisuu-dessa rakentamisessa kunnioitetaan vanhaa rakennuskantaa alueen omaleimaisen miljöön säilyttämiseksi.551
Viitaniemen lisärakentamiselle löytyi myös kannattajia. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa vuoden 2006 alussa jätetyssä aloitteessa esitettiin, että Viitaniemeen tulisi varata mahdollisuus vammaisten
asuinpalve-lujen järjestämiseen. Aloitteessa todettiin, että alue sopii hyvin liikuntarajoitteisille ja vam-maisille tarkoitetulle esteettömän liikkumisen rakentamiselle. Myös alueen liikkeenharjoit-tajat toivoivat, että tulevassa suojelukaavassa otettaisiin huomioon heidän toimitiloja kos-kevat muutosmahdollisuudet – laajentaminen ja lisärakentaminen. Viitaniemen suojelukaa-va hyväksyttiin vuonna 2007.552
Viitaniemen kaupunginosa oli arvoalue syn-tyessään, eivätkä alueen asukkaat mielellään määrittele aluettaan lähiöksi. Viitaniemen rakentamisen yksityiskohtia ja taustatapahtu-mia on selvitetty vuonna 2003 ilmestyneessä tutkimuksessa.553 Kuitenkin Viitaniemeä on ylistetty väljän ja luonnonläheisien miljöön-sä vuoksi, vuosikymmenestä toiseen asukkaat ovat olleet huolissaan lisääntyvän liikenteen aiheuttamista ongelmista, johon liittyvät myös alueella toimivien oppilaitosten ja Viitanie-men liikuntapuiston pysäköintikysymykset.
Alueen asukkaat ovat kantaneet myös huolta kaupunkilaisten suosiman uimarannan ja ran-taa kiertävän kävelyreitin kunnossapidosta.
Liikuntapuistossa järjestetyt yleisötilaisuudet ja niistä aiheutuva ylimääräinen melu on häi-rinnyt rauhallisuudestaan tunnetun kaupun-ginosan asukkaita.554
Vanhojen kaupunginosien tavoin Viitanie-men kehittämisessä on kysymys siitä, millä tavoin alueen väestö säilyisi sekä ikänsä että muun elämäntilanteensa puolesta monipuoli-sena. Kaupunginosan sijainti lähellä keskus-taa on omalta osalta vaikuttanut siihen, että sellaiset yksityiset palvelut kuin vähittäis-kauppa ja esimerkiksi posti ovat siirtyneet alueelta pois. Näiltä vapautuneet toimitilat ovat siirtyneet yritystoiminnan käyttöön.555
Viitaniemen suojelukaavan valmistelussa on kiinnitetty huomiota alueen yleisilmeen rapistumisen ja rantojen pusikoitumisen estä-miseen. Yleisilmeen parantaminen aloitettiin alkusyksystä 2006 Viitaniemen suojelukaa-vassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ja säilyttämisen arvoiseksi määritellyn Jarosla-vlin aukion kunnostustöillä. Hankkeeseen liittyy myös rehottavan kasvillisuuden raivaa-minen ja järvimaiseman avaaraivaa-minen aukiolta Tuomiojärveen suuntaan. Aukio kuuluu osa-na arkkitehti Jorma Järven Viitaniemen ase-maakaavasuunnitelmaan ja sen alkuperäinen nimi oli Torniaukio. Aukio nimitettiin uudel-leen Jyväskylän ystävyyskaupunki Jaroslav-lin mukaan.556
Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Rismo Virpimaa 1985.
Halssila
Halssilan vanhimman asuinalueen nostaminen erityissuojelun kohteeksi 1970-luvun puoli-välissä oli suoraan verrannollinen Tourulan ja Taulumäen kaupunginosien saneerauksiin.
1970-luvun lopussa, jolloin periaatepäätös alueen pientalovaltaisuudesta ja vanhan raken-nuskannan säilyttämisestä oli saatu aikaiseksi, Halssilaa rohjettiin verrata jopa Tampereen Pispalaan.557 Halssila liitettiin Jyväskylän kau-punkiin monen muun esikaupunkialueen ta-voin vuonna 1941. Asutus laajeni 1900-luvun alussa kaupungin liepeiltä kohti Halssilaa sitä mukaa, kun Tourulan tontinpaikat alkoivat täyttyä. Halssilan ja viereisten Tuohimutkan ja Kivistön alueiden historiaa on selvitetty vuonna 2001 julkaistussa teoksessa ”Nakertajien XVI kaupunginosa”.558
Halssilan asemakaava valmistui vuonna 1950. Kaavaa vastaan jätettiin reilu 30 valitus-ta, jotka koskivat tonttijärjestelyjä ja tielinja-uksia. Kaava ei uhannut välittömästi vanhaa asuntokantaa, vaan kuten kaavaselosteessa todettiin, myöhemmin päätettäisiin tapaus-kohtaisesti, minne uudet rakennukset sijoitet-taisiin. Halssilan rakennuskanta sai lisäaikaa siksi, että kaupungissa vallinneen vaikean asuntopulan aikana ei alueen saneerausta pi-detty kiireellisenä. Halssilassa 1900-luvun alussa ja myöhemmin sodan jälkeen raken-netut asuintalot muodostivat omaleimaisen sekoituksen, joka antoi alueelle oman erityis-piirteen.559
1960-luvulla Halssila oli omavarainen kau-punginosa, jossa oli tarjolla kaikki keskeiset julkiset ja yksityiset palvelut: kaupat, pankit, posti, koulu, kirjasto ja kaupunginosakirk-Rauhalahden lämpövoimalan rakentaminen 1980-luvun puolivälissä jätti alleen Akkalan ja Ukkolan pientaloalueet. Taustalla Halssilanrinteen 1970-luvulla rakennettuja rivitaloja.
ko.560 1970-luvun puolivälin rakennusperinne-keskustelu nosti niin kutsutun vanhan Halssi-lan säilytettävien asuinalueiden listan kärkeen.
Suojelutoimenpiteissä esitettiin, että asuinalu-een tonttijako oli säilytettävä ennallaan, kuten myös tonttien välille syntyneet kulkuväylät.
Ehdotuksen mukaan uudisrakentamisen tuli tapahtua vanhaa rakennuskantaa kunnioittaen, joten esimerkiksi rivitalojen rakentamista ei pidetty suotavana.561
Halssilan säilyttäminen oli tullut ajankoh-taiseksi vuoden 1968 yleiskaavassa esitettyjen saneeraussuunnitelmien vuoksi. Lähtökohtana suunnitelmassa oli, että alueen heikkokuntoi-nen rakennuskanta piti purkaa varustetasol-taan ja tehokkuudelvarustetasol-taan ajanmukaisemman rakennuskannan tieltä. Yleiskaavatarkaste-lussa Halssila nähtiin arvokkaana kaupungin-osana siksi, että se sijaitsee lähellä kaupungin
keskustaa ja siksi, että sen läheisyydessä oli runsaasti teollisuuden työpaikkoja. Halssila soveltui näin erinomaisesti alueeksi, jonka asukaslukua oli mahdollista nostaa jopa voi-makkaan uudistavan rakentamisen avulla.
1970-luvun puolivälissä tehdyssä asumista ja työpaikkojen sijoittumista koskevassa selvi-tyksessä esitettiin, että Halssila voisi kehittyä vuoteen 2000 mennessä keskustaluokituksen mukaiseksi paikalliskeskukseksi, jonka työ-paikkaomavaraisuus olisi jopa 95 prosenttia ja jonka väestöpohja olisi vajaa 6000 asukasta.562
Halssilan pirstaloitumista joudutti 1970-lu-vun puolivälissä valmistunut Vaajakosken moottoritie. Alueen läpi linjattu Pieksämäen rata valmistui vuonna 1917. 1970- ja 1980-lu-vulla Halssilan alueelle valmistui useita asemakaavoja, jotka mahdollistivat alueen ottamisen tehokkaammin kaupungin asunto-Mesikämmenen varren rivitaloja Halssilanrinteellä kesällä 1985.
Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Rismo Virpimaa. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Rismo Virpimaa.
234 Kasvukaupungin asukkaat ja asuinalueet 235 tuotannon tarpeisiin. Saneeraavaa
asemakaa-vapolitiikkaa toteutettiin Kivistön, Aholaidan ja Aittorinteen alueilla, jonne rakennettiin rivi- ja kerrostaloja. Kokonaan uusi asuinalue nousi Halssilanrinteeseen. Vuonna 1986 valmistui Rauhanlahteen turvevoimalaitos, jonka alta oli hävitetty Halssilan kaupunginosaan kiin-teästi kuulunut Akkalan ja Ukkolan asuinalue.
Asuinalueella sijaitsi ennen voimalaa 16 vaa-timatonta omakotitaloa.563 Kaavoittajan näkö-kulmasta tarkasteltuna 2000-luvun alun Hals-sila oli entisestään pirstaleisempi eikä maaston korkeuserojen ja eri tasoisten teiden vuoksi kaupunginosan eri asuinalueiden kesken ollut selvää yhteyttä. Alueelta puuttui edelleen sel-keä keskusta, vaikka sen muodostaminen oli ollut esillä jo 1970-luvun selvityksissä.564
Halssilan asuinalueen rajojen määrittäminen on pitkälti sopimuksenvarainen kysymys. Kun kysymys on Halssilaan vuonna 2006 hyväksy-tystä suojelukaavasta, tarkoitetaan aluetta, joka jää Vaajakosken moottoritien ja Aittorinteen väliin. Suojelukaava on jatkoa Keski-Suomen museon pientaloalueiden inventoinnille, jos-sa Halssilan omakotialue määriteltiin yhdeksi Jyväskylän kaupungin omaleimaisimmaksi ja parhaiten säilyneeksi 1900-luvun alun esikau-punkialueeksi. Tuohimutka edustaa puolestaan 1940- ja 1950-luvun rintamiestaloaluetta. Tuo-himutka eroaa muista vastaavista jälleenraken-tamiskauden pientaloalueista siinä, että sen asemakaava sijoittuu maaston puolesta vaih-televaan vanhaan rakennuskantaan ja vanhaan tienpohjaan, kun muut samanaikaisesti syn-Uutta rakennuskantaa Aholaidan kaupunginosassa Vaajakoskentien takana sekä Aittorinteen rivi- ja kerrostaloja etualalla. Taustalla Sanomalehti Keskisuomalaisen toimitalo. Kuva on otettu vuonna 1985.
tyneet alueet rakennettiin tavallisesti pelloil-le. Tuohimutkan erikoispiirteenä ovat lisäksi runsaat, pääosin luonnontilaiset puistovyöhyk-keet. Tuohimutkan rakennukset ovat pääosin rakennusmestari Veikko Lenneksen suunnitte-lemia.565
Vuonna 1993 rekisteröity Halssilan asukas-yhdistys on ollut tyytyväinen siihen tapaan, jolla kaupungin viranomaiset ovat ottaneet yhdistyksen jo varhaisvaiheessa mukaan sekä edellä mainitun suojelukaavan että valmisteil-la olevan Halssivalmisteil-lanmäen uuden asuntoalueen asemakaavan valmistelutyöhön. Halssilanmä-en kaavavalmistelussa kaupungin kaavoitus-osasto kokeili uudentyyppistä tiedottamista, jossa kaavaa ei ainoastaan asetettu julkisesti nähtäväksi, vaan paikan päällä päivystivät kaupunkisuunnitteluosaston henkilöt, jotka sekä keräsivät asukkaiden mielipiteitä että esittelivät kiinnostuneille suunnitelman yksi-tyiskohtia.566
Halssilan asukasyhdistys otti aktiivisen roo-lin Jyväskylän kaupungin täydennysrakenta-misen osayleiskaavan valmistelussa. Halssilas-sa ymmärrettiin hyvin lisärakentamisen tarve,
jolla alue pidetään elävänä. Halssilassa, kuten myös muilla asuinalueilla, asukkaiden mielen-kiinto kohdistui liikennejärjestelyihin. Alueen eri puolilla asuvilla on ollut luonnollisesti eri-laisia käsityksiä siitä, miten tieverkostoa tulisi kehittää ja missä järjestyksessä aluetta tulisi kunnostaa. Halssilalaiset ovat olleet varsin yk-simielisiä Aittorinteen-Kangasvuoren virkis-tysalueen tulevasta virkistyskäytöstä. Vuon-na 2006 esitelty suunnitelma Halssilanmäen asuinalueesta kavensi alueen asukkaiden mie-lestä heille tärkeitä virkistysalueita. Kaupun-gin intresseissä on ollut luoda keskustaa lähel-lä sijaitsevalle uudelle asuinalueelle sellaiset edellytykset, jotka mahdollistavat rinnakkain vanhan säilyttämisen ja uuden rakentamisen.567
Halssilan osalta täydennysrakentamisen osayleiskaavaan merkittiin uusia asuinalueita Halssilantielle, Kivistö-Aittovuoreen, Latva-tielle ja Äijälänrantaan. Viimeksi mainitusta järjestettiin vuonna 2001 kansainvälinen ark-kitehtuurikilpailu. Tavoitteena on ollut, että Äijälänrantaan rakennetaan alue- ja arkkiteh-tisuunnitelultaan korkeatasoinen pientaloalue sekä kerrostalokortteleita.568
Näkymä idästä Seppälän teollisuusalueelle vuonna 1999. Vasemmalla edessä Aholaidan kaupun-ginosa ja Vaajakoskentien oikealla puolella alhaalla Halssilan pientaloja, sitten Aittorinne ja sen takana Tuohimutkan omakotialue. Taustalla Palokkajärven rannalla Lohikoskea.
Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Rismo Virpimaa. Jyväskylän kaupungin kuva-arkisto. Hannu Vallas.
Jyväskylän kaupungin tavoitteena on ollut nostaa Halssilan kaupunginosan väkimäärää.
Halssilassa asukasyhdistyksien toiminnan pai-nopiste on ollut lapsiin ja nuorisoon kohdis-tuvassa työssä. 1980-luvun alun alussa alueen asukkaita puhutti sekä lasten päivähoidon sekä koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan järjestä-minen. Myös nuorison vapaa-ajanviettopaik-kaa kaivattiin. Halssilan asukasyhdistyksen
toiminta koululaisten ”jälkkärin” järjestäjänä on paljon julkisuutta saanut esimerkki asukas-yhdistyksen mahdollisuuksista toimia alueen asukkaiden edun nimissä myös muissa kuin kaavoittamiseen ja liikennesuunnitelmiin liit-tyvissä kysymyksissä. Yhdistys on kantanut pitkään huolta Vaajakoskentien turvallisuu-desta ja saanutkin aikaan toimia, joilla liiken-nenopeuksia on saatu hillittyä.569
Lähde: Jyväskylän kaupunki. Keskushallinto. Matti Tuosa 2007.
0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
Halssilan väestö vuosina 1970–2005
0 100 200 300 400 500 600 700 800 900
1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005
0–6-vuotiaat 7–12-vuotiaat Yli 65-vuotiaat
Halssilan lapset ja iäkkäät vuosina 1970–2005
Lohikoski
Lohikosken varhainen asutus muotoutui sa-maan tapaan teollisuuslaitoksen vaikutuksesta kuin Tourulan, Taulumäen ja Halssilan esi-kaupunkialueet. Lohikoskella Kankaan pape-ritehtaan työläisten varhaiset asuinrakennuk-set olivat vaatimattomia mökkejä, joissa oli usein vain hellahuone ja eteistila. Oma erilli-nen lukunsa Lohikosken kaupunginosan histo-riassa oli Paloniemessä sijaitseva vuonna 1880 valmistunut huvila ja siihen kuuluvien muiden rakennusten muodostama omaleimainen her-raskainen miljöö.570
Kaupungin ulkopuolella tuolloin sijainneista Lohikoskesta ja Nisulasta muodostettiin vuon-na 1922 taajaväkinen yhdyskunta, jolloin alu-eelle piti laatia rakennusjärjestystä, asemakaa-voja sekä palo- ja terveydenhoitoa koskevat ohjeistukset.571 Koska mainittuja esikaupun-kijärjestelyjä ei saatu aikaiseksi, taajaväkinen yhdyskunta lakkautettiin vuonna 1934. Lohi-kosken kaupunginosan vaiheista julkaistiin syksyllä 2006 teos ”Tehtaan valoista kaupun-gin valoihin. Lohikoski 1879–2000.572
Nykyinen Lohikoski-Heinälammen suur-alue liitettiin kaupunkiin vähitellen. Vuonna 1941 kaupunkiin liitettiin Lohikosken
etelä-osa ja vuonna 1948 pohjoisetelä-osa. Heinälammen eteläosa liitettiin kaupunkiin puolestaan 1965 samanaikaisesti Seppälänkankaan
etelä-osa ja vuonna 1948 pohjoisetelä-osa. Heinälammen eteläosa liitettiin kaupunkiin puolestaan 1965 samanaikaisesti Seppälänkankaan