Aineiston käsittely ja analysointi

Laadullisen aineiston analyysin tarkoitus on luoda aineistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta kohteesta (Alasuutari 1994). Analyysivaiheen tehtävä on tuot-taa aineistosta systemaattisesti läpikäyden tutkimuksen kannalta sellaista relevanttia tietoa, joka ei ole suorissa lainauksissa sellaisenaan läsnä (Ruusuvuori, Nikander & Hy-värinen 2010, 19). Analyysi on aineistosta esiin nousevien merkitysten selkiyttämistä, jolla pyritään kasvattamaan informaatioarvoa luomalla hajanaisesta aineistosta selkeää ja mielekästä, jotta siitä voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä (Tuomi & Sarajärvi 2009). Kvalitatiivisen tutkimuksen eri vaiheet – aineiston keruu, analysointi, tulkinta ja raportointi – kietoutuvat toisiinsa. Tulkinta jatkuu koko tutkimusprosessin ajan niin tutkijan etsiessä tietoa kuin informanttien sitä antaessa ja lopuksi vielä lukijan käydessä tutkimusraporttia läpi. Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritäkään eristämään tutkijaa tutkittavasta ilmiöstä, vaan objektiivisuus liittyy tutkijan oman subjektiivisuuden tun-nistamiseen (Eskola & Suoranta 2008; Tuomi & Sarajärvi 2009).

Teorian merkitys analysoinnissa

Kvalitatiivisen aineiston analyysitavat poikkeavat toisistaan siinä, minkälainen rooli teorialla niissä on. Laadullinen tutkimus voi olla teorialähtöistä (deduktiivista), ai-neistolähtöistä (induktiivista) tai teoriasidonnaista (teoriaohjaavaa) sen mukaan, mi-ten tutkija analyysivaiheessa emi-tenee. (Eskola & Suoranta 2008, 137; Puusa & Juuti 2011, 54). Aineistolähtöisessä analyysissa teoreettiset mallit ja käsitteet luodaan aineistosta, kun taas teorialähtöisessä luokittelu perustuu tutkimuksen viitekehykseen, jolloin analyysia ohjaa jokin teema tai käsitekartta. (Tuomi & Sarajärvi, 2009, 113).

Teoriasidonnaisessa analyysissa vaihtelevat aineistolähtöisyys, tukeutuminen teo-reettiseen viitekehykseen ja teoreettisiin malleihin. Aineiston teoriasidonnainen ana-lysointi sisältää teoriakytkentöjä mutta ei nouse suoraan teoriasta tai pohjaudu siihen.

Teoriaohjaavan sisällönanalyysin päättelyn logiikassa on usein kysymys abduktiivisesta päättelystä, jossa teoria voi toimia apuna analyysin edetessä, kun taas teorialähtöisessä analyysissa käsitteet tuodaan valmiina, ilmiöstä ”jo tiedettynä” (Ruusuvuori ym. 2010).

Tämän tutkimuksen aineistoanalyysi perustuu teoria- ja aineistolähtöisen väli-muotoon, teoriasidonnaisuuteen, jota voi kuvata myös abduktiiviseksi tutkimuspro-sessiksi. Abduktiivisessa tapaustutkimuksessa tutkijalla on kohdeilmiöstä esitietoa, joka voi pohjautua sekä tutkimuskirjallisuuteen että käytännön kokemuksen kautta muodostuneeseen ymmärrykseen (Grönfors 1982; Mitronen 2002, 30). Tutkimus eteni abduktiivisen tutkimusprosessin periaatteiden mukaisesti pohjautuen työkokemuk-seeni, tutkimuskirjallisuuteen ja empiiriseen aineistoon. Empiiriseen aineistoon pe-rehtymisen jälkeen palasin uudelleen tutkimuskirjallisuuteen aineiston perusteella nousseiden teemojen (valvonta) ja ilmiöiden (määrämuotoisuus) osalta. Luottamuk-sen moni-ilmeisyyden ja luonteen esilletuomiseksi annoin aineistolle mahdollisuuden

puhua, joten luin aineistoa läpi lukuisia kertoja ja etsin niin luottamus- kuin organi-saatiotutkimuksen kirjallisuudesta tukea tulkinnoilleni.

Aineiston käsittely

Ennen kuin haastatteluaineistoa voidaan analysoida, se täytyy tuottaa tekstin muo-toon. Nauhoitin ja litteroin itse yhtä haastattelua lukuun ottamatta kaikki haastat-telut heti aineiston hankinnan jälkeen dialogimuodossa sana sanalta. Ruusuvuoren ym. (2010, 424, 425) mukaan litteroinnin tarkkuus³⁰ riippuu tutkimuskysymyksistä ja käytetyistä tutkimusmenetelmistä. Puheen lisäksi litteroin jotkin merkitykselli-set naurahdukmerkitykselli-set ja tauot mutta tavanomaimerkitykselli-set tauot ja äännähdykmerkitykselli-set jätin pois, sillä en nähnyt niillä olevan olennaista merkitystä aineiston analysoinnissa. Lukemisen helpottamiseksi olen poistanut aineistosta osan puhekielen merkityksettömistä niin-ku-täytesanoista. Olen myös muokannut joitakin aineisto-otteissa esiintyviä murre-sanoja yleiskielisiksi anonymiteetin turvaamiseksi.

Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen aineistojen perinteinen analyysime-netelmä. Se on menettelytapa, joka perustuu analyysiyksiköiden tarkasteluun, jossa erilaisia kirjallisessa muodossa olevia aineistoja voidaan analysoida systemaattisesti ja objektiivisesti (Weber 1990). Sisällönanalyysi on dokumenttien sisällön sanallista kuvaamista, jossa etsitään tekstin inhimillisiä merkityksiä (Ruusuvuori ym. 2010, 18).

Sisällönanalyysin ensimmäinen vaihe on luokittelu pääteemoihin. Luokittelun teh-tävä on aineiston järjestelmällinen läpikäynti tutkimusongelman ja keskeisten käsit-teiden ja tutkimuksen lähtökohtien määrittämällä tavalla. Se luo pohjan tai kehyksen, jonka varassa haastatteluaineistoa voidaan myöhemmin tulkita sekä yksinkertaistaa ja tiivistää. (Ruusuvuori ym. 2010, 18.) Luokat täytyy voida perustella sekä käsitteel-lisesti että empiirisesti (Hirsjärvi ym. 1997).

Eskolan ja Suorannan (2008, 151) mukaan teemahaastattelun teemat muodostavat jo sinänsä eräänlaisen aineiston jäsennyksen. Luokittelussa nostetaan esiin tutkimusongel-maa valottavia piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle (mts. 174). Ne saattavat pohjautua tutkimusteemoihin tai muihin teemoihin, jotka nousevat esille. Teemoittelun edellytyksenä on teorian ja empirian vuorovaikutus, ja niiden yhteen niveltymisen tulee näkyä tutkimuksessa (Eskola & Suoranta 2008, 175). Yksi tapa identifioida teemoja on kiinnittää huomiota lausumiin, joissa korostetaan sanottua esimerkiksi vahvistussanoilla erittäin, valtavan tai mutta.

Tässä tutkimuksessa luokittelin ensimmäiseksi haastattelu- ja tekstiaineistot ai-neiston hankinnan mukaisesti teemoihin johtaminen, luottamus ja valvonta (ks. liite 6).

Nämä teemat perustuvat luottamuskirjallisuuteen sekä johtamisjärjestelmän konteks-tiin. Ensimmäisen vaiheen analyysirunko oli väljä, mikä antoi aineistolle mahdolli-suuden puhua ja toi analyysiin aineistolähtöisyyttä

Aineiston luokittelu ei ollut yksiselitteisen helppoa, sillä samassa asiayhteydes-sä puhuttiin luottamuksesta, johtamisesta ja valvonnasta, joten yksi tiedonanto olisi voinut olla useamman kuin yhden teeman alla. Siksi päädyin ratkaisuun sijoittaa tie-donannot teemoihin sen mukaan, mikä teema tiedonannossa painottui. Esimerkiksi, millä sanalla lause aloitettiin tai mitä asiayhteydessä erityisesti toistettiin.

30 Litteraatiosymboleja (& ja ---) olen käyttänyt kuvaamaan merkittävää taukoa (kolme pistettä) tai ku-vaamaan sitä, että asiayhteys jatkuu (kolme katkoviivaa), vaikka olen poistanut välistä tekstiä, jolla ei ole tutkimuksellista arvoa.

Luokka 1. Johtaminen-teeman alle maininnat, joissa puhuttiin johtamisesta, johtajuu-desta tai johtamisjärjestelmästä.

Luokka 2. Luottamus-teeman alle maininnat, joissa puhuttiin luottamuksesta ja johta-misesta tai luottamuksesta ja johtamisjärjestelmästä.

Luokka 3. Valvonta-teeman alle maininnat, joissa puhuttiin valvonnasta ja johtamisesta tai valvonnasta ja johtamisjärjestelmästä.

Seuraavaksi teemoittelin pääluokat organisaatio- ja toimijatason teemoihin. Esimerkiksi luottamus-teeman sisältä nostin esiin alateemat 1) kun puhuttiin luottamuksesta joh-toon tai yleisesti luottamuksesta organisaatiossa tai 2) kun puhuttiin luottamuksesta henkilötasolla toisen yksikön toimijaan, kollegaan, esimieheen tai alaiseen. Tämän jäl-keen kokosin pääluokat organisaatio- ja toimijateemojen alle. Sitten tarkastelin aineistoa rakenteellisten tekijöiden ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyvien teemojen valos-sa. Näitä olivat roolit, menettelyt, viestintä- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä valvonta ja mittaaminen, jotka perustuivat johtamisjärjestelmän empiiriseen kontekstiin (Malka-mäki 2010) sekä luottamustutkimuskirjallisuuteen (Giddens 1984; Kramer 1999). Aineis-tosta nousi esille tapahtumia ja tekijöitä, jotka vahvistavat tai heikentävät luottamusta.

Etsin aineistosta yhtäläisyyksiä ja samanlaisuutta sekä kiinnitin huomiota myös siihen, mistä ei puhuttu. Edellisen lisäksi alleviivasin sanoja ja sanontoja, jotka tois-tuivat tai nousivat korostuneesti esille muusta sanankäytöstä, kuten perälauta pitää, liukuhihnamaisuus, liukuhihnatyö, byrokraattisuus, jäykkyys, jäykistyminen. Näiden sano-jen merkitystä pyrin avaamaan aineiston analysoinnissa.

Analyysi jatkui vahvana läpi koko tutkimusprosessin. Luin aineistoa ja teemoitte-luni sekä peilasin tulkintojani teoriaan lukuisia kertoja varmistuakseni luokitteteemoitte-luni ja teemoitteluni systemaattisuudesta aineiston analysoinnissa. Aineisto on laaja ja rikas, mikä tuotti haasteita aineiston järjestämiseen ja analysointiin. Eri teemat linkittyivät ja lomittuivat toisiinsa.

Yhteenveto

Tutkimukseni painottuu tulkinnallisesta näkökulmasta hermeneuttisen ja fenomeno-logisen tutkimustradition tavoin ilmiöiden merkitysten ymmärtämiseen subjektien eletyn kokemuksen kautta ja pyrkii saavuttamaan tilanteelle toimijan oman määritel-män ja tulkinnan (vrt. Schwandt 1994). Tässä tutkimuksessa on lähtökohtana sosiaali- ja yhteiskuntatietieteen paradigmana yleistynyt tulkinnallisuus. Tulkinnallisuuden eri muodoille on yhteistä usko siihen, että ymmärtääkseen maailman merkityksiä ihmisen pitää tulkita ne, koska maailmaa ei havaita sellaisenaan. Tulkinnallisuus on tuonut tutkimukseni keskiöön luottamuksen kehittymisen kuvaamisen toimijoiden näkökulmasta, heidän tulkintojensa kautta johtamisjärjestelmän muutoksessa.

Laadullisessa tutkimuksessa tutkija on vuorovaikutuksessa tiedonantajien kanssa ja siten osa tutkimuskenttää ja yksi tulkitsijoista tutkimusprosessissa. Työkokemuk-seni ketjussa auttoi minua ymmärtämään organisaation toimijoiden asemaa, puhut-tua kieltä, kirjoitetpuhut-tua tekstiä ja tuntoja. Toisaalta tuttu organisaatio loi myös tarpeen tiedostaa koko tutkimusprosessin ajan oman subjektiivisuuteni ja esiymmärrykseni merkitys kysymyksissä, tulkinnoissa, analysoinnissa ja raportoinnissa. Tämä luo eri-tyisen haasteen tutkimuksen luotettavuudelle. Palaan tähän tarkemmin luvussa 6.5.