LUPAPÄÄTÖS
LÄNSI-SUOMENYMPÄRISTÖLUPAVIRASTO
Nro 49/2004/1
Dnro LSY-2002-Y-361
Helsinki Annettu julkipanon
jälkeen 8.7.2004
ASIA
Harjavalta Copper Oy:n ympäristölupa, HarjavaltaPäätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 §:ssä tarkoitetun ratkaisun pää- töksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta
LUVAN HAKIJA
Harjavalta Copper OyTeollisuuskatu 1
29200 HARJAVALTA
SISÄLLYSLUETTELO
LUPAPÄÄTÖS... 1
LAITOS JA SEN SIJAINTI ... 6
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO ... 6
MERKINTÄ ... 6
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 6
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA...7
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ... 7
Luvat ... 7
Kaavoitus ... 8
Seutukaava... 8
Yleiskaava ... 8
Asemakaava ... 8
LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ... 9
Tuotantolaitokset ... 9
Prosessikuonien sijoitusalueet... 9
Maaperän tila ... 10
Harjavallan alueen maaperä... 10
Teollisuusalueen maaperä... 11
Pohja- ja orsiveden tila... 11
Pohjavesivyöhyke ... 12
Orsivesivyöhyke... 12
Pintaveden tila ... 12
Kokemäenjoki ... 12
Vesistön käyttö ... 14
Kurkelanoja ja Tattaranjoki ... 14
Ilman laatu ... 15
Mittaukset ... 15
Vaikutustutkimukset... 17
Melu ... 18
Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia... 19
Suojelu- ym. erityiskohteet... 19
LAITOKSEN TOIMINTA... 20
Yleiskuvaus... 20
Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti... 21
Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet ... 21
Raaka-aineet ja niiden varastointi... 21
Polttoaineet ja niiden varastointi ... 22
Kemikaalit ... 23
Prosessit, laitteistot ja rakenteet ... 23
Kuparilinja... 23
Nikkelilinja... 25
Rikkihappotehtaat ... 27
Veden käyttö ja viemäröinti... 29
Veden käyttö ja määrät... 29
Veden käyttökohteet ... 29
Veden käsittely ja johtaminen ... 31
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) soveltaminen... 33
Prosessitekniikka ja poistokaasujen käsittely ... 33
Jätevesien käsittely... 34
Kuonien käsittelyalueet... 34
Energian tuotanto ja kulutus sekä energiatehokkuus ... 35
Energian tuotanto ja kulutus ... 35
Energiankäyttökohteet ... 35
Energiansäästösopimus ja arvio energiankäytön tehokkuudesta... 36
Liikennejärjestelyt ... 36
Liikennemäärät ... 36
Liikennettä koskevat suunnitelmat... 37
PÄÄSTÖT JA NIIDEN RAJOITTAMINEN... 37
Jätevedet ja päästöt pintavesiin... 37
Laatu ja määrä... 37
Päästöjen rajoittaminen ... 39
Toiminnanharjoittajan esitys luparajoiksi ... 41
Päästöt maaperään ja pohja- ja orsivesiin ... 42
Päästöjen rajoittaminen ... 42
Päästöt ilmaan ... 43
Laatu ja määrä ... 43
Hiukkaspäästöt päästökohteittain ...44
Päästöjen rajoittaminen ... 46
Toiminnanharjoittajan ehdotus luparajoiksi... 48
Melu ja tärinä ... 48
Laatu ja määrä... 48
Päästöjen rajoittaminen ... 48
Haju... 48
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 49
Prosessikuonat ja –sakat... 49
Määrät... 49
Laadut... 49
Muualta tulevat jätteet... 51
Muualle vietävät jätteet ... 52
Kaatopaikat... 53
Jätteiden hyödyntäminen... 65
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 66
YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset ... 66
Vaikutus pintavesiin ja niiden käyttöön ... 67
Vesi ... 67
Sedimentti... 68
Vesieliöt ... 68
Vesistön käyttö ... 69
Vaikutus ilmaan... 69
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 69
Meluvaikutukset ... 69
Hajuvaikutukset... 70
Liikenteen vaikutukset... 70
Vaikutukset alueen maankäyttöön ... 70
Vaikutukset luontoon... 70
Vaikutukset maisemaan... 71
Vaikutukset ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen... 72
LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 72
Nykyinen tarkkailu... 72
Määrävälein tehtävät ympäristön seurantatutkimukset... 72
Ulkoilman laadun tarkkailu... 73
Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu ... 74
Jätevesipäästöjen tarkkailu... 74
Pohja- ja orsivesien sekä pintavesien tarkkailu ... 75
Prosessikuonien laaduntarkkailu ... 75
Prosessijätteiden käsittelyalueiden tarkkailu ... 76
Hakijan ehdotus tarkkailun järjestämiseksi ... 76
Määrävälein tehtävät ympäristön seurantamittaukset ... 76
Ulkoilman laadun tarkkailu... 77
Ilmaan menevien päästöjen tarkkailu ... 77
Jätevesipäästöjen tarkkailu... 78
Pohja- ja orsivesien tarkkailu ... 78
Ehdotus prosessikuonien laadun ja määrän tarkkailusta... 78
Ehdotus prosessikuona-alueiden tarkkailusta ... 78
Vuosiraportointi... 79
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 79
Turvallisuus- ja ympäristöriskiselvitysten tulokset... 79
Suuronnettomuudet ... 80
Muut vaaratilanteet ... 80
Ympäristöriskit ... 81
Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden estämiseksi suunnitellut toimet... 81
Laatu-, ympäristö- ja TTT-järjestelmä... 81
Sisäinen pelastussuunnitelma ... 81
Turvallisuusselvitys... 81
Turvallisuusopas ja ”Turva-CD” ... 82
Turvallisuustiedote... 82
Riskianalyysit ... 82
Vartiointi... 82
Ajolupa... 82
Prosessinohjaus ... 82
Piha-alueet... 83
Polttoaineet ja niiden varastointi ... 83
Laitteiden kunnonvalvonta ... 83
Kaasunilmaisimet... 83
Tehdaspalokunta ... 83
Patoturvallisuus... 84
Yleistä... 84
Ylitäyttymisen mahdollisuus... 84
Patojen vakavuus ... 85
Vaihtoehtoiset patosortumaan johtavat riskit ... 86
Padon luokitusesitys ... 87
Mahdollisen patosortuman vaikutukset... 87
ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET ... 88
Kalatalousvelvoitteet ja korvaukset jätevesien johtamisesta aiheutuvista haitoista... 88
Harjavalta Copper Oy:n esitykset haittojen korvaamisesta ja kalatalousmaksuksi ... 88
Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukainen vakuus... 89
MERKINTÄ ... 89
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 89
Lupahakemuksen täydennykset ... 89
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 89
Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset ... 90
Lausunnot ... 90
Muistutukset ja mielipiteet... 96
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 98
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU ... 112
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ...112
Purkujohdon jatkaminen ja käyttöoikeus... 113
Lupamääräykset ... 113
Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 113
Päästöt vesiin ... 113
Päästöt ilmaan ... 115
Melu ja tärinä ... 116
Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 116
Kaatopaikat... 120
Lammainen IV-aluetta koskevat erityiset määräykset ... 120
Torttilan läjitysaluetta koskevat erityiset määräykset... 122
Kaatopaikkatoiminnan lopettaminen... 122
Vakuus... 123
Varastointi... 123
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 124
Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja... 124
Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 125
Purkujohtoa ja öljypuomia koskevat määräykset ... 127
Kalatalousmääräys ... 127
Korvaukset ... 127
Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle ... 128
RATKAISUN PERUSTELUT... 128
Lupaedellytykset ... 128
Purkujohto ja käyttöoikeus ... 129
Käyttöoikeuden vahvistaminen ... 129
Purkujohdon jatkaminen ... 129
Lupamääräysten perustelut ... 130
Yleiset perustelut ... 130
Lupamääräysten yksilöidyt perustelut... 131
Kalatalousmääräyksen perustelut... 139
Korvausten perustelut ... 140
Ammattikalastajille vuosina 1999 – 2001 aiheutuneet vahingot (92.)... 140
Rantakiinteistön virkistyskäytön vaikeutuminen (93.) ... 140
VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 141
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 143
Päätöksen voimassaolo ... 143
Lupamääräysten tarkistaminen... 144
Korvattavat päätökset ... 144
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 144
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 144
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 144
Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 145
Vakuus... 145
Perustelut... 145
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 146
KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN... 146
Perustelu... 146
Sovelletut säännökset... 147
MUUTOKSENHAKU ... 148
LAITOS JA SEN SIJAINTI
Harjavalta Copper Oy:n tuotantolaitokset ja kaatopaikat sijaitsevat Harja- vallan kaupungin keskustan luoteispuolella Torttilan teollisuusalueella.
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO
Harjavalta Copper Oy on 23.12.2002 jättänyt primäärikuparin, nikkelikiven, rikkidioksidin ja rikkihapon tuotantoa sekä jätteiden läjitystä koskevan ym- päristölupahakemuksen Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon.
Lupaa oin haettu nykyisen tuotantokapasiteetin mukaiselle toiminnalle, poikkeuksena prosessikuonat ja -sakat, joille haetaan sijoituslupaa mah- dollisen tuotannon laajennuksen jälkeiselle tilanteelle. Kapasiteetin mukai- nen tuotantomäärä on 200 000 tonnia primäärikuparia ja 70 000 tonnia nikkelikiveä vuodessa. Tuotannon laajennuksen mukainen tuotantomäärä on 250 000 tonnia kuparia vuodessa.
Lupaa on lisäksi haettu jätteen ja ongelmajätteen käsittelemiseen ja hyö- dyntämiseen.
Lupaa on haettu toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta koskien prosessikuonien ja –sakkojen loppusijoittamista uusille ja laajen- nettaville sijoitusalueille.
MERKINTÄ
Outokumpu konsernin ja ruotsalaisen Boliden Ab:n välisestä toimialajärjes- telystä johtuen yhtiöiden kaivos- ja sulattotoiminnot on yhdistetty uudeksi yhtiöksi, jonka väliaikainen nimi on New Boliden. Uusi yhtiö on aloittanut toimintansa 1.1.2004. Yhtiöjärjestelyn myötä Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n nimi on muuttunut Harjavalta Copper Oy:ksi. Tässä päätöksessä käy- tetään yhtiöstä viimeksi mainittua nimeä.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 2f) kohdan mukaan muita kuin rautametalleja valmistavalla tehtaalla, 4a) kohdan mukaan epäor- gaanisia peruskemikaaleja valmistavalla tehtaalla sekä ympäristönsuojelu- lain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti jätteen ja ongelmajätteen lai- tos- tai ammattimaisella käsittelyllä ja hyödyntämisellä on oltava ympäristö- lupa.
Vesiylioikeuden 29.12.1994 antaman päätöksen nro 259/1994 lupamäärä- yksessä 8 on määrätty, että luvan haltijan oli vuoden 2002 loppuun men- nessä jätettävä lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus.
Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan koko toimintaan on haettava ympäristölupaa, jos aiem- min myönnetyssä luvassa on määrätty luvan tarkistamisesta määräajassa.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 1c) kohdan mukaisesti ympäristölupavirasto ratkaisee muuta kuin rautametalleja valmistavan teh- taan ympäristölupa-asian. Toimintakokonaisuuteen kuuluvien pääasiallista toimintaa palvelevien toimintojen lupa-asia käsitellään yhdessä samassa viranomaisessa, jonka toimivalta määräytyy pääasiallisen toiminnan perus- teella.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET SEKÄ ALUEEN KAAVOITUSTILAN- NE
Luvat
Turun ja Porin lääninhallituksen päätös ilmansuojeluilmoituksesta, 27.2.1995.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös selvityksestä rikkidioksidi- päästöjen pienentämiseksi tasolle 1 000 tonnia vuodessa, 31.8.1999.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös ympäristöluvasta (jätelu- pa), 5.6.2000.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös kipsiferriarsenaattisakan lä- jittämisestä ns. Torttilan vanhan rikastushiekka-alueen päälle, 4.6.2001.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös, 30.5.2002, ja Vaasan hal- linto-oikeuden päätös, 28.5.2003, koskien rikastushiekan Lammaisen läji- tysalueen korottamista ja laajentamista. Samaa asiaa koskien Lounais- Suomen ympäristökeskus on antanut päätöksen toimeenpanosta muu- toksenhausta huolimatta, 23.8.2002.
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös kipsiferriarsenaattisakan Torttilan läjitysalueen pohjarakenteesta, 8.7.2002.
Länsi-Suomen vesioikeuden päätös jätevesien johtamisesta Kokemäenjo- keen, 31.12.1992, ja vesiylioikeuden päätös koskien kuormitusarvoja, 29.12.1994.
Länsi-Suomen vesioikeuden päätös, 22.12.1997, ja Länsi-Suomen ympä- ristölupaviraston päätös, 4.5.2001, jätevesien johtamisesta ammattikalas- tajille vuosina 1989 – 1993 ja 1994 – 1998 aiheutuneiden haittojen ja va- hinkojen korvaamisesta.
Vireillä oleva lupahakemus:
Porin Lämpövoima Oy on 24.2.2004 ympäristölupavirastoon toimittamas- saan hakemuksessa pyytänyt lupaa raakaveden johtamiseen Kokemäen- joesta Harjavallan kaupungissa käytettäväksi prosessi- ja jäähdytysvetenä Torttilan teollisuusalueella (dnro Lsy-2004-y-52).
Kaavoitus
Seutukaava
Harjavalta Copper Oy sijaitsee Torttilan alueella, joka on merkitty seutu- kaavaan teollisuustoimintojen alueeksi (T6). Satakunnan seutukaava 5 on hyväksytty liittovaltuustossa 10.6.1996, vahvistettu ympäristöministeriössä 11.1.1999 ja se on saanut lainvoiman huhtikuussa 2001. Uusi seutukaa- va korvaa kaikki aikaisemmat seutukaavat.
Osa Torttilan alueesta kuuluu vedenhankintaa varten tärkeään pohjavesi- alueeseen. Torttilan alueen itäosassa sijaitsevat Outokummun ja Kemi- ran asuntoalueet, jotka on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi.
Yleiskaava
Harjavallan voimassa oleva yleiskaava on hyväksytty kaupunginval- tuustossa 15.6.1981. Yleiskaavaa ei ole alistettu vahvistettavaksi. Tortti- lan alue on merkitty teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Alueen pohjois- ja itäpuolella teollisuusalueen ja asuntoalueiden välissä on virkis- tysaluevaraukset (V).
Harjavallan keskustaajamaan on suunnitteilla osayleiskaava, jonka suunnittelualueeseen myös Torttilan alue kuuluu. Päätös osayleiskaa- van laatimisesta on tehty kaupunginvaltuustossa 27.3.2000. Osayleis- kaavaluonnos on ollut nähtävillä toukokuussa 2001. Torttilan alue on merkitty osayleiskaavaluonnoksessa teollisuus- ja varastorakennusten alueeksi (T). Osayleiskaavan yhdyskuntarakennetta koskevien tavoittei- den mukaan Torttilan alueen suunnittelussa turvataan suurteollisuuden laajentamistarpeet, eikä uusilla asuntoalueilla rajoiteta teollisuuden kehit- tämismahdollisuuksia. Kaupunkikuvaa koskevien tavoitteiden mukaan Torttilan alueella sijaitseva suurteollisuus on oleellinen osa Harjavaltaa ja sen pitää myös näkyä kaupunkikuvassa. Teollisuuden suojavyöhykkeillä ja sijoitusalueiden maisemoinneilla pyritään parantamaan kaupunkikuvaa.
Osayleiskaavaehdotus oli nähtävillä syksyllä 2002. Nähtävillä olon jäl- keen kaavaehdotukseen tehtiin muutoksia, joiden takia ehdotus asetet- tiin uudestaan nähtäville tammikuussa 2003. Torttilan alue on kaava- ehdotuksessa kaavaluonnoksen mukainen. Ehdotukseen tehdyt muu- tokset eivät koske Torttilan aluetta.
Asemakaava
Voimassa olevassa asemakaavassa tuotantolaitokset sijoittuvat suurte- ollisuus- ja varastorakennusten sekä laitosten ja näitä palvelevien ra- kennusten sekä teollisuuden prosessissa syntyvän materiaalin varastointi- alueiden korttelialueelle (T). Korttelin tehokkuus on e= 0,40. Rakennusten suurin sallittu korkeus on +60 metriä luonnollisesta maanpinnasta. Korttelin länsireunaan on osoitettu alue, jolle prosessissa syntyvää materiaalia saa sijoittaa. Varastoitavan materiaalin ylimmän kohdan korkeusasema saa olla +50 metriä mukaan lukien läjityksen pintarakenne. Korttelin itäreu- naan on osoitettu alue, jolle saa sijoittaa vain toimisto-, terveyden- huolto-, virkistys- ym. vastaavia rakennuksia.
Prosessikuonien läjitysalueita sijaitsee myös teollisuudessa syntyvien prosessikuonien varastointia palvelevilla korttelialueilla (TM). Läjityksen suurin sallittu korkeustaso saa olla +50 metriä mukaan lukien läjityksen
pintarakenteet lukuun ottamatta Ratalan raekuona-aluetta, jossa kaavalla ei rajoiteta läjityskorkeutta.
LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ
Harjavalta Copper Oy:n tuotantolaitosten sijaintipaikka on Harjavallan kaupungin keskustan luoteispuolella Torttilan teollisuusalueella. Teollista toimintaa alueella on ollut 1940-luvulta lähtien. Teollisuusalueella toimivat Harjavalta Copper Oy:n lisäksi Oy AGA Ab:n ilmakaasutehtaat, Kemira GrowHow Oy:n lannoitetehdas, Kemira Oyj:n vesikemikaalitehdas ja OMG Harjavalta Nickel Oy:n nikkeli- ja kemikaalitehtaat. Lisäksi alueella sijaitsee Porin Lämpövoima Oy:n voimalaitos.
Tuotantolaitokset sijaitsevat Harjavallan kaupungissa kiinteistöllä 79- 203-51-37. Harjavalta Copper Oy:n koko tehdasalueen pinta-ala on noin 240 hehtaaria, josta 75 ha on prosessikuonien sijoitusalueita ja 30 ha as- faltoituja tai rakennettuja alueita. Muita alueita on 135 ha, joista osa on vuokrattu alueella toimiville yrityksille. Nykyinen käytössä oleva prosessi- kuonien sijoitusalue Lammainen IV sijaitsee Harjavallan kaupungissa kiin- teistöllä 79-204-8-1. Torttilan ja Ratalan sijoitusalueet sijaitsevat kiinteis- töllä 79-204-7-2 ja Tehdasalueen sijoitusalue kiinteistöllä 79-203-51-37.
Maankäyttö
Tuotantolaitokset
Tehdasalue on pääosin asfaltoitu ja kaikki asfaltoidut alueet on sade- vesiviemäröity. Alueella on hyötykäytetty prosessikuonia useissa kohteis- sa, mm. meluvalleissa, teiden penkereissä ja ylikulkusillan maarakenteis- sa.
Prosessikuonien sijoitusalueet
Prosessikuonien sijoitusalueet sijoittuvat Tehdasaluetta lukuun ottamat- ta Poriin johtavan rautatien ja valtatien 2 väliselle alueelle. Valtatien ete- länpuoleinen alue on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Rata- lan kohdalla valtatien eteläpuolella toimii pienteollisuutta. Rautatien pohjoispuolinen alue on puolestaan valtaosin teollisuus- ja ratapiha- aluetta. Lammaisen kohdalla alue rajoittuu rautatien pohjoispuolelta metsätalousalueeseen.
Lammaisen aluetta käytetään rikastushiekan sijoitusalueena. Lisäksi alu- eelle tuodaan hiekkapuhalluksessa käytettyä kuonaa. Alueelle on sijoi- tettu rikastushiekkaa vuodesta 1990 lähtien, ja aluetta ollaan parhaillaan laajentamassa nykyisin käytössä olevan alueen kaakkoispuolelle. Laajen- nuksen jälkeen käytössä olevan alueen pinta-ala on noin 30 ha. Laajen- nusalueen sivuitse kulkee pohjois-eteläsuunnassa voimajohtolinja. Laa- jennusalue rajoittuu kaakkoisosaltaan peltoihin, joista valtatien 2 puolei- nen osa on viljelyskäytössä. Radan puoleinen peltoalue on Harjavalta Copper Oy:n omistuksessa ja poissa viljelykäytöstä. Noin 300 m leveä peltovyöhyke päättyy Torttilantiehen, jonka toisella puolella alkaa Torttilan läjitysalue. Luoteispuolelta Lammaisen sijoitusalue rajoittuu alueelle, jossa kasvaa harvakseltaan matalaa mäntyä ja koivua, osalla aluetta puusto on tiheämpää ja suurikokoisempaa.
Torttilan alue muodostuu vanhasta, käytöstä poistetusta rikastushiekan läjityskentästä. Kenttä kohoaa ympäröivää maastoa noin 10 m korke- ammalle. Rikastushiekan läjitykseen aluetta on käytetty vuosina 1982-
1996. Alueen pinta-ala on 14 ha ja rikastushiekkaa alueelle on läjitetty noin 2,6 miljoonaa tonnia. Alueella on nykyisin OMG Harjavalta Nickel Oy:n käytössä oleva rautasakan varastoallas. Alue rajautuu kaakkoispuolella nk.
patakenttään ja edelleen Harjavalta Copper Oy:n sadevesien tasausallas- toon.
Ratalan alue sijaitsee sadevesien tasausallaston kaakkoispuolella. Alue on otettu sulaton rakeistetun kuonan sijoituskäyttöön vuonna 1970. Tä- tä ennen alueella oli maa-ainesten ottopaikka. Käytössä olevan alueen pin- ta-ala on noin 9 ha. Alueen itäpuolitse noin 100 m leveän metsävyöhyk- keen takana kulkee valtatieltä 2 Harjavallan kaupungin keskustaan joh- tava Siltatie.
Kipsisakan sijoitusalueena käytettävä Tehdasalue sijoittuu Harjavallan teollisuusalueen teollisuusrakennusten välittömään yhteyteen. Alue muodostuu ympäröivää maastoa noin 10 m korkeammalle kohoavasta vanhasta rikastushiekkatäytöstä. Rikastushiekkaa alueelle läjitettiin vuosi- na 1967-1984 noin miljoona tonnia. Alueen pinta-ala on noin 12 ha. Alu- eella sijaitsee kaksi rikastushiekkaan kaivettua ja muovilla ympäristöstään eristettyä kipsisakan varastoallasta.Tehdasalueen pohjoispuolella on teolli- suusalueeksi kaavoitettu alue, jossa nykyisin kasvaa metsää. Lännes- sä alue rajoittuu Torttilantiehen ja sen toisella puolella oleviin teollisuus- alueisiin.
Maaperän tila
Harjavallan alueen maaperä
Harjavallan alue jakaantuu eteläiseen sedimenttitasankoon ja pohjoiseen peruskallioalueeseen. Kokemäenjoen eteläpuolinen kallioperä on hiekkaki- veä, jonka yhteydessä esiintyy myös diabaasia. Sedimenttitasanko on pääasiassa viljeltyä peltoaluetta ja metsäalueet ovat pääasiassa puolukka- tyypin mäntymetsiä. Pohjoinen peruskallioalue on metsäistä moreenipoh- jaista kankaremaastoa, jossa on loivia mäkiä ja kallioita. Laaksokohdissa on joko soita tai viljeltyjä saviperäisiä peltoja. Tavallisimmat maalajit ovat moreeni ja turve sekä rannan lähellä sora ja hiekka. Vallitsevia ovat puo- lukka- ja mustikka-tyypin kuusivaltaiset metsät.
Tammirannan (2000) selvityksen mukaan Harjavallan maaperä on laajalta alueelta saastunut. Syyt löytyvät pitkästä teollisesta historiasta. Outokum- pu Oy:n kuparisulatto aloitti toimintansa Harjavallassa vuonna 1945 ja nik- kelisulatto 1960. Kemira Oy:n rikkihappo- ja lannoitetehtaat käynnistettiin 1947-1948. Muita ympäristön kuormittajia ovat olleet mm. kaupungissa toimineet ja toimivat valimot.
Teollisuuden pitkään jatkunut metallikuormitus ja happamoittava laskeuma ovat yhdessä vaikuttaneet Harjavallan alueen maaperään useiden kilomet- rien säteellä tehtaista. Teollisen toiminnan vaikutus on nähtävissä kohon- neina metallipitoisuuksina ja maaperän happamuutena. Maaperän tilan huonontuminen ilmenee metsän kasvussa, maatalous- ja puutarhatuottei- den laadussa ja lähimaisemassa. Kuormitus on viime vuosina pienentynyt merkittävästi, mutta ympäristön toipuminen on kuitenkin hidasta ja vaiku- tukset tuntuvat vielä pitkään. Saastuminen on selvityksen mukaan kuiten- kin luonteeltaan sellaista, ettei se akuutisti vaaranna asukkaiden terveyttä.
Harjavallan ympäristön maaperän metallipitoisuuksia on selvitetty mm.
Deromen väitöskirjassa (2000). Derome tutki kupari- ja nikkelisulaton sula-
ton vaikutuksia maaperän ja pohjaveden metalli-, magnesium-, rikki- ja fos- foripitoisuuksiin neljältä eri syvyydeltä ja neljältä eri etäisyydeltä ote- tuista näytteistä. Näytteet olivat humuskerroksesta ja kolmelta eri syvyydel- tä mineraalimaasta (0 - 5 cm, 5 - 10 cm, 10 - 12 cm). Näytteenottopisteet olivat puolen, kahden, neljän ja kahdeksan kilometrin päässä sulatosta.
Tulosten mukaan Harjavallan sulaton vaikutus näkyy aina kahdeksan kilometrin päässä maaperän kohonneina metalli-, magnesium-, rikki- ja fosforipitoisuuksina. Suurimmat metallipitoisuudet on todettu orgaanisessa kerroksessa (humuksessa).
Teollisuusalueen maaperä
Ympäristöluvan velvoittamana Kemiran Harjavallan toimipaikalla on kesällä 2000 toteutettu maaperän mahdollisen pilaantuneisuuden kartoitus. Maa- näytteitä otettiin 22 paikasta ja jokaisesta pisteestä näytteet analysoitiin 0- 0,5 m:n ja 1,5-2,5 m:n syvyydestä otetuista näytteistä.
Tutkimuksen taustana käytettiin kaikkea mahdollista historiatietoa vuosien varrelta, mm. erilaisten säilytys- ja varastointipaikkojen sijaintia. Selvitystä tehtiin tutkimalla vanhoja asiapapereita ja haastattelemalla toimipaikalla ai- kaisemmin työskennelleitä ja nykyisiä työskenteleviä henkilöitä. Tutkimuk- sen toteutti Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy.
Näytteiden analyysituloksia verrattiin maaperän pilaantuneisuuden arvioin- tiin tarkoitettuihin raja-arvoihin. Tutkituista kohteista viidessä oli joidenkin aineiden kohdalla pitoisuuksia, jotka ylittivät raja-arvot.
Tutkimuksissa löytyi muutamasta pisteestä raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia mineraaliöljyjä, lyijyä, kuparia ja sinkkiä. Raja-arvon yli olevat mineraaliöl- jypitoisuudet (K1, K17) löytyivät kahden poistetun öljysäiliön kohdalta. Öl- jyn levinneisyys saatiin molemmissa kohdissa syvyyssuunnassa rajattua.
Yli raja-arvon olevat metallipitoisuudet (K2 Pb, K13 Cu+Zn, K14 Cu+Zn) löytyivät maan pintakerroksista. Syvemmältä otetuista näytteistä ei löytynyt raja-arvon ylittäviä metallipitoisuuksia. Maaperän pH oli paikoitellen hapan.
Suurelta osin asfaltoiduilla teollisuusalueilla maaperän pintakerroksissa olevat metallipitoisuudet eivät aiheuta ympäristö- ja terveyshaittaa.
Raportti tutkimuksista on toimitettu Lounais-Suomen ympäristökeskuksel- le. Selvityksen pohjalta Kemira GrowHow Oy:lle tai Kemira Oyj:lle ei ole asetettu toimenpidevaatimuksia.
Pohja- ja orsiveden tila
Vuosikymmeniä jatkunut laaja teollinen toiminta Harjavallassa on vai- kuttanut alueen pohjaveden laatuun. Laadunmuutokset ovat kuitenkin pohjaveden virtausolosuhteista johtuen rajoittuneet melko pienelle alueelle teollisuusalueen ja Lammaisenlahden välille. Järilänvuoren pohjavesialu- een muissa osissa ja kaikilla käytössä olevilla vedenottamoilla pohjaveden laatu on hyvä.
Tehtyjen pohja- ja orsivesitarkkailujen perusteella ei voida todeta selviä alueellisia eroavaisuuksia haitta-ainepitoisuuksissa. Tuloksissa on havait- tavissa ajoittaisia heilahteluja, mutta yleisesti ottaen sekä pohja- että orsi- veden laatu on säilynyt samanlaisena viimeisen kymmenen vuoden aikana (1991-2001; VTT yhdyskuntatekniikka 2000, tutkimusselostus N:o YKI807/00 ja Ins. tsto Paavo Ristola, työnro 15362).
Pohjavesivyöhyke
Lammaisen suljetulla vedenottamolla on mitattu kadmiumpitoisuuksia vuodesta 1980 lähtien. Korkeimmillaan pitoisuus on ollut 24 µg/l, kun STM:n talousvedelle asettama raja-arvo on 5 µg/l. 1990-luvulla kad- miumpitoisuus on vaihdellut välillä 10 - 20 µg/l. Myös nikkelipitoisuus on kohonnut Lammaisten vedenottamolla, 1990-luvun alusta saakka se on ollut noin 1 mg/l. Kohonneita kadmiumpitoisuuksia on havaittu myös teolli- suusalueen ja Lammaisen vedenottamon välisellä alueella, mutta ei Porin Lämpövoima Oy:n vedenottamolla.
Ratalan sijoitusalueen läheisyydessä on havaittu kohonneita nikkelipitoi- suuksia, jotka ylittävät paikoin STM:n talousveden nikkelipitoisuuden raja-arvon 20 µg/l. Muutamia havaintoja nikkelistä, kadmiumista ja ar- seenista on tehty myös muualla alueella. Sulfaattipitoisuudet ovat paikoin ja ajoittain olleet hyvin korkeita. Korkeimpia metallipitoisuuksia on havaittu tehdasalueen pohjavedessä, jossa on myös tavattu hyvin alhaisia pH- arvoja (< 2) pohjaveden alimmissa kerroksissa. 1990-luvun lopulla pH on noussut ja metallipitoisuudet ovat selvästi laskeneet.
Vuoden 2001 pohjavesitarkkailussa ei havaittu selviä merkkejä orsiveden pohjaveteen purkautumisen vaikutuksista. Paikoitellen tehdasalueella ha- vaittiin pohjavedessä kohonneita metallipitoisuuksia. Kokemäenjokeen purkautuvan pohjaveden laadussa todettiin kohonneita nikkeli- ja kad- miumpitoisuuksia,. Muuten veden laatu vuonna 2001 oli hyvä.
Orsivesivyöhyke
Teollisuusalueen alapuolella esiintyvässä orsivedessä on kohonneita pitoisuuksia arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä sekä sulfaattia.
Vuoden 2001 orsivesitarkkailussa todettiin Ratalan alueen orsivedessä vain kohonneita nikkelipitoisuuksia, kun taas muualla tehdasalueella orsiveden laatu oli heikompi.
Pintaveden tila
Kokemäenjoki
Hydrologia
Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on keskimäärin 27 000 km2. Vuosina 1961-90 Kokemäenjoen virtaamatiedot Harjavallan voimalai- toksen kohdalla ovat olleet:
- Ylin virtaama (HQ) 918 m3/s - Keskiylivirtaama (MHQ) 641 m3/s - Keskivirtaama (MQ) 231 m3/s - Keskialivirtaama (MNQ) 40 m3/s - Alin virtaama (NQ) 2,0 m3/s
Vuosina 1983-1999 Harjavallan kohdalla voimalaitoksen kesäkuukausien keskimääräinen juoksutus oli noin 198 m3/s, vaihteluvälin ollessa 64 - 647 m3/s.
Veden laatu ja kuormitus
Kokemäenjoen tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia seurataan yhteis- tarkkailuna Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta.
Tulosten perusteella jokiveden laatu oli heikoimmillaan 1970-luvun al- kuvuosina, jolloin se ajoittain oli jopa huonoa. Veden laadun parantumista tapahtui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, mutta yleistila pysyi edel- leen välttävänä. Ratkaiseva muutos ajoittui vuoteen 1985, jolloin yläpuoli- sella reitillä loppui kahden selluloosatehtaan toiminta. Kuormituksen aleneminen näkyi välittömästi happitilanteen parantumisena ja metsäteolli- suuden jätevesien leiman vähentymisenä. Myös ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi 1970-luvun alkuun verrattuna.
Viimeiset yhteistarkkailun tulokset ovat vuodelta 2001. Tuolloin Kokemäen- joessa happitilanne oli hyvä, eikä jokialueella todettu kuormituksesta joh- tuvaa happipitoisuuden laskua. 1970-luvun alkuvuosiin verrattuna fosfo- ripitoisuus on laskenut alle puoleen. Yläjuoksulla fosforia oli jokivedessä keskimäärin 26 µg/l. Veden yleislaatu oli keskimäärin tyydyttävä. Lähinnä hajakuormituksesta johtuen veden laatu heikkenee ajoittain ja laatu- luokka laskee välttäväksi. Voimakkaiden ylivalumien aikana vesi on erit- täin sameaa, runsasravinteista ja hygieenisesti likaantunutta.
Kokemäenjoen ja Pihlavanlahden rehevyystaso määräytyy ensi sijassa ve- teen kulkeutuvan fosforimäärän perusteella, sillä näillä vesialueilla tuotan- non minimiravinne on fosfori. Siten typpikuormituksen merkitys on tässä suhteessa toissijainen. Myöskään joessa tapahtuvalla ammoniumtypen hapettumisella eli nitrifikaatiolla ei ole oleellista merkitystä Kokemäenjoen veden kesäaikaisen happitilanteen kannalta. Vuonna 2001 teollisuuden osuus biologisesti happea kuluttavasta kuormituksesta oli keskimäärin 70
%, typpikuormituksesta 10 % ja fosforikuormituksesta 30 %.
Oleellinen parannus virkistyskäytön kannalta, kuormituksen vähenemi- sen ohella, on myös ollut se, että metsäteollisuuden jätevesien aiheuttamat haju- ja makuongelmat ovat jo lähes hävinneet varsinaiselta jokialueel- ta. Myös metallikuormitus on vähentynyt eikä elohopeaongelmaa enää ole. Tilapäisten päästöjen vaikutukset ovat nyt selvemmin havaittavissa, kun vesi on ajoittain jopa hyvälaatuista.
Eliöstö ja sedimentti
Pohjaeläimistön perusteella viimeksi vuonna 1997 tehty rehevyystarkastelu osoitti, että Harjavallan kohdalla Kokemäenjoki on edelleen rehevä. Merkit- tävää muutosta 1980-luvun lopun tilanteeseen verrattuna ei ollut havaitta- vissa. Harjavallan seudulta jokeen kohdistuvan metallikuormituksen on todettu nostaneen sedimentissä esiintyviä pitoisuuksia alapuolisilla näy- teasemilla.
Kokemäenjoen kalataloudellinen arvo on lisääntymässä joen tilan parane- misen myötä. Tästä osoituksena Harjavallan alapuolisella osalla jokea lohikalojen osuus kalansaaliissa on runsastunut. Viime vuosina myös ku- hakannoissa on todettu vahvistumista. Harjavallan alapuolelta joesta tut- kittujen näytehaukien elohopeapitoisuus on ollut alle 0,5 mg/kg, joka on raja-arvo kalojen ravinnoksi käytön kannalta. Toisaalta hauissa ja lahnois- sa on ollut havaittavissa vesistön rehevyydestä, jätevesistä ja hajakuor- mituksesta aiheutuvia maku- ja hajuhaittoja.
Vesistön käyttö
Kokemäenjoen virkistyskäyttö liittyy lähinnä kalastukseen, veneilyyn, uimi- seen, loma-asutukseen sekä ulkoiluun ja luontoharrastukseen. Jokivarren asukkaat käyttävät rantoja lähivirkistysalueina. Kalastus on nykyisin virkis- tys- ja kotitarvekalastusta. Veneilyä harrastavat lähinnä seudun asukkaat ja loma-asunnon omistajat. Voimalaitospadot ja merkitsemättömät väylät estävät laajamittaisempaa veneilyä. Rantojen käyttöä virkistysalueina vai- keuttaa julkisten rantojen vähyys. Pellot ulottuvat tavallisesti rantaan asti ja paikoin myös loma-asutus on vallannut rannat kokonaan. Kokemäenjoen rantojen loma-asutus on runsasta etenkin Kokemäellä ja Porissa.
Kokemäen vesiensuojeluyhdistys ry:n mukaan Kokemäenjoki vastaa virkis- tyskäyttöluokkaa tyydyttävä. Tyydyttävään luokkaan kuuluvia vesialueita voidaan kuvata seuraavasti: "Tyydyttäviä ovat vesialueet, joihin johdetaan jätevesiä, mutta joissa näkyvät haitat ovat vähäisiä. Leväkukintoja esiintyy satunnaisesti. Rantakasvillisuus on lisääntynyt jonkin verran. Vesi täyttää hyvän uimaveden laatuvaatimukset. Lievää rantojen ja pyydysten limoittu- mista esiintyy." Isojuopassa Luotsinmäen puhdistamon alapuolisella jo- kiosalla ja Pihlavanlahden perukassa luokitus laskee välttäväksi.
Kurkelanoja ja Tattaranjoki Kurkelanoja
Kurkelanojan veden laadusta on tietoja vuosilta 1992-2001. Vuosien 1992-2001 veden laadun vaihtelut eri näytteenottokertojen välillä ovat olleet melko suuria. Ojavesi on keskimäärin selvästi hapanta (pH 5,2).
Ajoittain leväkasvu on voinut nostaa pH:n emäksiselle puolelle (vaihteluvä- li pH 2,7 - 8,2). Liukoisten suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on vaihdellut välillä 28 - 79 mS/m, keskiarvon oltua 54 mS/m. Kiintoai- neen määrä on ollut keskimäärin korkea 13 mg/l (vaihteluväli 1 - 54 mg/l).
Kurkelanojan vedessä on havaittu liuenneena kuparia, nikkeliä, sinkkiä ja rautaa sekä sulfaattia. Lisäksi vedessä on ollut aika ajoin myös kadmiumia ja lyijyä.
Kurkelanojaan menevien vesien määrää on vähennetty 1990-luvulla joh- tamalla Ratalan alueen vedet, Serenan alueen orsivedet sekä Lammaisen sijoitusalueen suotovedet vesienkäsittelyyn. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kurkelanojan veden metallipitoisuudet ovat pienentyneet selvästi.
Nykyään Kurkelanojan veden laadussa on havaittavissa lievästi kohonnei- ta kupari-, nikkeli-, sinkki- ja sulfaattipitoisuuksia. Kurkelanojan laskiessa Tattarajokeen pitoisuudet laimenevat selvästi. Kurkelanojan vesinäytteiden kiintoaineessa metallit ja arseeni ovat olleet alle laboratorion määritysrajan.
Tattaranjoki ennen Kurkelanojan liittymää
Tattaranjoesta on vedenlaatutietoja vuosilta 1998-2001. Vuosina 1998- 2001 ojavesi on ollut keskimäärin lievästi hapanta (pH 6,7 ja vaihteluväli 5,2 - 7,5). Veden sähkönjohtavuuden keskiarvo on 34 mS/m (23 - 47 mS/m). Kuten Kurkelanojassa, täälläkin kiintoaineen määrässä on esiintynyt suurta vaihtelua, keskiarvon oltua 20 mg/l (4 - 47 mg/l). Tatta- ranjoesta ennen Kurkelanojan liittymää otettujen vesinäytteiden suodok- sista mitattujen metallien, rautaa lukuun ottamatta, sekä arseenin ja sul- faatin pitoisuudet ovat täällä pienempiä kuin Kurkelanojassa. Kiintoai- neeseen sitoutuneiden metallien pitoisuudet ovat olleet pieniä. Kuparipitoi- suus on vaihdellut välillä <0,01 - 0,12 mg Cu/l ja sinkkipitoisuus <0,01 -
0,06 mg Zn/l. Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet ovat kaikilla näytekerroilla ol- leet alle laboratorion määritysrajan.
Tattaranjoki Kurkelanojan liittymän jälkeen
Tältä osalta Tattaranjokea on olemassa vesinäytetuloksia vuosilta 1995- 2001. Ojavesi on ollut keskimäärin hapanta (pH 6,3 ja vaihteluväli 4,8 - 8,0). Sähkönjohtavuus on keskimäärin 38 mS/m (25 - 56 mS/m) ja kiintoaineen määrä 31 mg/l (6 - 106 mg/l). Liittymäkohdan alapuolella pi- toisuudet nousevat Kurkelanojan veden laadun johdosta. Kadmiumin, lyi- jyn ja arseenin pitoisuudet ovat viime vuosina olleet sekä suodoksesta että kiintoaineesta tehdyissä analyyseissä alle laboratorion määritysrajan.
Ilman laatu
Mittaukset
Harjavallassa toteutetaan seurantatutkimuksena jatkuvaa ilmanlaadun tarkkailua, johon sisältyy mm. rikkidioksidin mittaus kolmessa pisteessä 0,2 - 1,4 km etäisyydellä suurteollisuusalueesta (Kaleva, Torttila ja Pirkka- la). Ulkoilman pitoisuuksien kehitystä on havainnollistettu seuraavissa ku- vissa.
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi
µg SO2/m3
Kaleva Torttila Pirkkala
Harjavallan ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksien (toiseksi suurin vrk-ka) ke- hitys v. 1991-2001 eri mittauspisteissä. Kuvaan on merkitty erillisillä viivoil- la ilmanlaadun ohjearvot.
16
0 50 100 150 200 250 300
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi
µg/m3
Kaleva Torttila Pirkkala
Harjavallan ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksien tuntiarvojen (99% tuntipitoi- suus) kehitys v. 1991-2001 eri mittauspisteissä. Kuvaan on merkitty erillisil- lä viivoilla ilmanlaadun ohjearvot.
0 10 20 30 40 50 60 70 80
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi
3/mµg
Kokonaisleijuma (TSP)
PM10 PM10 70 µg/m3
TSP 60 µg/m3
TSP 50 µg/m3
Harjavallan ulkoilman pölypitoisuuden (kokonaisleijuma (TSP) ja hengitet- tävät hiukkaset PM10) kehitys v. 1985-2000 Torttilan mittauspisteessä (0,2 km päässä suurteollisuusalueesta). Kuvaan on merkitty erillisillä viivoilla ilmanlaadun ohjearvot.
Edellä kuvatun seurannan lisäksi on teetetty vuosien mittaan useita ilman- laadun erillisselvityksiä.
Ilmatieteen laitos on toteuttanut Harjavallassa vuodesta 1987 alkaen viiden vuoden välein muutaman kuukauden pituisia ilmanlaadun mittauskampan- joita. Mittauksissa on selvitetty muun muassa tutkimusalueen rikkidioksidin, eri kokoisten hiukkasten ja niiden sisältämien alkuaineiden pitoisuustasoja sekä arseenin ja metallien laskeumaa. Tutkimusten tavoitteena on ollut selvittää Harjavallan ilmanlaadun kehittymistä teollisuuden päästöjen muut- tuessa.
Vuonna 1997 tutkimuksissa mitattiin kokonaisleijumaa (TSP) ja hengitettä- vää pölyä (PM10) Verkkotiellä, Kalevassa ja Torttilassa. Missään tutkimus- pisteistä ei havaittu kokonaisleijuman ohjearvopitoisuuden ylityksiä (120 µg/m3). Kokonaisleijuman suurimmat vuorokausipitoisuudet olivat Verkko- tiellä 46 µg/m3, Kalevassa 108 µg/m3 ja Torttilassa 54 µg/m3. Hengitettävän
pölyn suurimmat pitoisuudet olivat Verkkotiellä 24 µg/m3, Kalevassa 30 µg/m3 ja Torttilassa 22 µg/m3.
Hengitettävästä pölystä analysoitujen viiden korkeimman vuorokausipitoi- suuden vaihteluvälit olivat Kalevassa ja Verkkotiellä seuraavat: kupari 390 - 2 600 ng/m3, sinkki 43 - 190 ng/m3, nikkeli 44 - 230 ng/m3, lyijy 15 - 97 ng/m3, kadmium 2 -15 ng/m3 ja arseeni 22 - 140 ng/m3. Kad- miumin, lyijyn ja sinkin laskeumat olivat Harjavallassa noin kymmenkertai- sia, arseenin noin satakertaisia ja kuparin sekä nikkelin noin tuhatkertai- sia verrattuna Ilmatieteen laitoksen Lammin tausta-asemalla mitattuihin kuukausilaskeumiin.
Ilmatieteen laitos mittasi rikkidioksidin pitoisuuksia Verkkotien tutki- muspisteessä huhtikuusta kesäkuuhun 1997. Toukokuun mittausten perus- teella rikkidioksidin tuntiohjearvoon (VNp 480/1996) verrattava pitoisuus oli 37 µg/ m3, joka on 15% ohjearvosta. Vuorokausiohjearvoon verrattava rikkidioksidipitoisuus oli 11 µg/ m3, joka on 14 % ohjearvosta.
Vuonna 2002 Harjavallassa toteutettuun tutkimukseen sisältyi rikkidioksidi- ja hiukkasmittausten lisäksi uutena osakokonaisuutena myös sulfaatin ja ammoniumin laskeumamittauksia sekä kaasumaisen ammoniakin ja hiuk- kasiin sitoutuneen ammoniumin pitoisuusmittauksia. Tutkimuspisteet sijait- sivat Kalevassa ja Pirkkalassa.
Ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksissa ei ole vuoden 1995 jälkeen tapahtunut oleellista muutosta, mutta aiempiin vuoden 1992 mittauksiin nähden pitoi- suudet ovat pienentyneet sekä keskiarvo- että tuntipitoisuustasolla huo- mattavasti. Rikkidioksidin raja-arvojen ylityksiä ei esiintynyt mittausjaksolla.
Suurin tuntipitoisuus oli 261 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus 34 µg/m³.
Ohjearvoihin verrattavat pitoisuudet olivat alle 40 % vastaavista ohjearvois- ta. Suurimpien rikkidioksidin tuntipitoisuuksien mittausaikoina tuuli kävi mit- tauspisteisiin pääasiassa Harjavallan tehtailta päin.
Hengitettävien hiukkasten mittausjakson vuorokausipitoisuuksien keskiarvo oli Kalevassa 12 µg/m³ ja Pirkkalassa 7 µg/m³. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuksien keskiarvoissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta vuoteen 1997 nähden. Myös suurimmat vuorokausipitoisuudet ovat samaa tasoa kuin vuonna 1997. Suuntaa antavasti voidaan sanoa, että vuorokau- sipitoisuudet ovat Kalevassa vähintään 13 - 33 % ohjearvosta ja Pirkkalas- sa vähintään 7 - 19 % ohjearvosta. Mittausjaksolla ei esiintynyt yli 50 µg/m³:n vuorokausipitoisuuksia (raja-arvon numeroarvo).
Pirkkalan ja Kalevan hengitettävien hiukkasten näytteistä analysoitiin ar- seeni- ja metallipitoisuudet ICP-MS -tekniikalla Ilmatieteen laitoksessa. Ar- seenin ja metallien pitoisuustaso oli Kalevassa yli kaksinkertainen Pirkka- laan nähden. Suurimmat vuorokausipitoisuudet olivat Kalevassa kuitenkin laskeneet vuoden 1997 tasosta kadmiumia lukuun ottamatta.
Pirkkalan ja Kalevan tutkimuspisteissä mitattiin myös kokonaisammoniu- min pitoisuuksia. Näissä esiintyi mittausjakson aikana sekä taustapitoi- suuksien tasoa olevia kokonaisammoniumin vuorokausipitoisuuksia että taustapitoisuuksiin nähden moninkertaisia pitoisuuksia. Korkeita pitoisuuk- sia esiintyi lähinnä OMG Harjavalta Nickel Oy:n päästöhäiriöpäästöjen ai- kana ja niiden jälkeen.
Vaikutustutkimukset
Turun yliopiston alainen Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus on sel- vittänyt sekä Porin - Harjavallan kuormitetulla alueella että tausta-alueella
Pohjois-Satakunnassa ilman laatua bioindikaattoreiden avulla vuosina 2001 - 2002. Sama tutkimus on tehty aiemmin vuosina 1990-1991, 1992-1993 ja 1996-1997. Tutkimus on tehty joka kerta samoilla havainto- aloilla ja samoilla puilla, jolloin tulosten vertailu on mielekästä. Satakunnan ympäristöntutkimuskeskuksen laatiman raportin (Jussila, 2003) yhteen- vedossa todetaan metsäympäristön tilan myönteisen kehityksen pysähty- neen ja jopa sen heikkenneen Porin – Harjavallan alueella. Päästöjen ja kuormituksen vähenemisestä huolimatta tämä kehitys on mahdollista, kos- ka sulfaatti-ionit voivat varastoitua maaperään, josta ne vapautuvat vasta vuosikymmenien aikana aiheuttaen samalla ravinteiden huuhtoutumista.
Myös typen yhdisteet voivat varastoitua maaperään, jos voimakas kuormi- tus jatkuu riittävän kauan.
Havupuiden elinvoimaisuuden heikkenemisen taustalla on useita tekijöitä.
Ilman epäpuhtauksien kuormituksella ja laskeuman varastoitumisella ekosysteemiin lienee oma osuutensa. Neulasten rikkipitoisuus on kuitenkin hieman laskenut viimeisen viiden vuoden aikana. Alueen voimakas typpi- kuormitus näkyy neulasten typpipitoisuuksien nousevana suuntauksena.
Hiukkaspäästöjen väheneminen Harjavallassa näkyy sammalten metallipi- toisuuksien huomattavana pienenemisenä, mutta pitoisuudet ovat edelleen korkeita.
Männyn runkojäkälien esiintymisen perusteella laskettu ilmanpuhtausin- deksi on heikentynyt viiden viime vuoden aikana vuoden 1990 tasolle ja se on alhainen voimakkaimmin kuormitetuilla alueilla. Ilmeisesti myös jäkälien toipumisessa on viivettä ja ajallista vaihtelua, joten kuormituksen vähenty- misen lopullista vaikutusta joudutaan odottamaan vielä pitkään.
Maaperän happamoituminen etenee, ja yhdessä vanhojen kertymien kanssa nykyinen kuormitus ilmeisesti ylittää maaperän kriittisen kuormituk- sen tason.
Melu
Harjavallan tehtaiden ympäristömelua on selvitetty mittaamalla merkittä- vimpien ympäristömelulähteiden melupäästöt sekä laskemalla melu- vyöhykkeet tehdasalueen ympärillä ympäristömelun laskentamallia käyttä- en.
Useat eri lähteet osallistuvat kokonaismelun syntyyn. Jatkuvasti esiintyvän ympäristömelun kannalta tärkeimmistä lähteistä useimmat sijaitsevat eri tehdasyksiköiden katoilla. Ympäristön kannalta merkittävimpiä melulähteitä ovat mm. eri piippujen lähistöllä olevat puhaltimet ja kattopuhaltimet. Mo- net maanpinnan tasolla voimakkailta kuulostavat lähteet eivät ole ympäris- tön kannalta yhtä merkittäviä. Ajoittain toimivat lähteet eivät juuri vaikuta tehtaiden keskiäänitasoon, mutta niiden toiminnan aikana hetkellinen melu kasvaa huomattavasti. Tällaisia ajoittain toimivia lähteitä ovat mm. piikkaus sulatolla sekä voimalaitoksen höyrynpäästö ja turbiinipumppu.
Laskentatulosten mukaan melun yöohjearvoa 50 dB vastaava vyöhyke ulottuu Harjavalta Copper Oy:n ja OMG Harjavalta Nickel Oy:n tehdasalu- een koillis- ja kaakkoispuolella noin 300 metrin etäisyydelle alueen reunas- ta. Yöohjearvo ylittyy näissä suunnissa lähimpien asuintalojen luona. Myös Kemira GrowHow Oy:n tehdasalueen itäpuolella melun yöohjearvoa 50 dB vastaava vyöhyke ulottuu lähimpien asuintalojen luokse.
Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia
Harjavalta Copper Oy:n tehtaiden lähialueen asutus keskittyy alueen itäpuolelle tehtaan vanhalle asuntoalueelle. Alueella on kerros-, rivi-, pari- ja yhden perheen asuintaloja. Tehtaan lähialueella asuu noin 200 ihmistä.
Harjavallan kaupungilta on tarvittaessa saatavissa väestörekisterilistaus alueella asuvista henkilöistä.
Prosessikuonien sijoitusalueiden välittömässä läheisyydessä ei ole asu- tusta. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat Lammainen IV- sijoitusalueen pohjoispuolella noin 500 metrin etäisyydellä ja tehdasalueen sijoitusalueen pohjoispuolella noin 300 metrin etäisyydellä.
Suojelu- ym. erityiskohteet
Harjavallan ja Nakkilan alueella sijaitsee Natura 2000 –suojeluverkostoon sisällytetty Pirilänkoski (FI0200045). Alueen pinta-ala on 147 ha. Pirilän- kosken alue on voimalaitoksen alapuolisen Kokemäenjoen suvannon jyrk- kään ja korkeaan eroosiotörmään syntynyt rantalehto. Siihen liittyy pitkä ja kapea rantaa myötäilevä, varjoisaa lehtipuustoa kasvava deltasaari. Sa- mantyyppistä lehtomaista aluetta on myös joen etelärannalla. Alueelta on Torttilan teollisuusalueelle matkaa noin 1,5 km. Pirilänkosken - Paratiisin -lehtoalue kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Suojelu on tarkoitus to- teuttaa luonnonsuojelulailla, vesilailla ja kaavoituksella.
Kokemäenjoen suistoalue Pihlavanlahti on myös sisällytetty Natura 2000 –verkostoon (FI02000079). Natura-alueen pinta-ala on 2 885 ha ja se kä- sittää Pihlavanlahden kokonaisuudessaan ja osan Ahlaisten saaristoa.
Alue on sisällytetty Natura 2000 –verkostoon siellä olevien luontotyyppien ja linnuston perusteella.
Pirilänkosken - Paratiisin -alueen lisäksi seutukaavaan on merkitty Aranti- lankosken ja Rutilankosken (vapaita Kokemäenjoen koskia ja edustavia maisemakokonaisuuksia) sekä Kukkaskosken (Kokemäenjoen jokivarsileh- toalue), Takaveräjänojansuun (puronvarsi ja kolvelehto) ja Ruskilankosken (rauhoitettu Kokemäenjoen törmäranta) suojelualuevaraukset. Nämä koh- teet sijaitsevat 6,5–11 km:n etäisyydellä teollisuusalueesta.
Satakunnan seutukaavassa on myös esitetty alueita ja kohteita, jotka ovat rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä. Tällaisia Torttilan te- ollisuusalueen läheisyydessä sijaitsevia kohteita on hakemuksessa lueteltu neljä kappaletta. Harjavallan kaupungin keskustaajaman osayleiskaavoi- tuksessa on tavoitteeksi asetettu vanhojen työläisasuntojen miljöön, maati- lojen ja aukeiden jokivarsinäkymien sekä tehdasalueelle rajautuvien van- hojen puistoalueiden säilyttäminen. Osayleiskaavaluonnoksessa on esitet- ty 11 tällaista kohdetta Torttilan teollisuusalueen läheisyydestä.
Torttilan teollisuusaluetta lähin muinaisjäännös on kivikautinen asuinpaik- ka, joka sijaitsee rautatien eteläpuolella noin kilometrin etäisyydellä. Kohde on tutkittu arkeologisin kaivaustutkimuksin. Siitä ei aiheudu muinaismuisto- lain asettamia rajoituksia alueen maankäytölle.
LAITOKSEN TOIMINTA
Yleiskuvaus
Harjavalta Copper Oy harjoittaa kupariliiketoimintaa Harjavallassa (sulat- to), Porissa (elektrolyysi) ja Espoossa (markkinointi) sekä sulattaa Harjavallassa nikkelirikastetta OMG Harjavalta Nickel Oy:n lukuun. Hen- kilökunnan lukumäärä Harjavalta Copper Oy tehtailla vuonna 2001 oli 325.
Harjavallassa sijaitsevan sulaton päätuote on kupari, jota käytetään raaka-aineena katodikuparin valmistuksessa Porin kuparielektrolyysissä.
Muita tuotteita ovat mm. rikkihappo ja nestemäinen rikkidioksidi. Nikkelin osalta myydään sulatuspalvelua OMG Harjavalta Nickel Oy:lle.
Tehtaassa on kaksi tuotantolinjaa, kuparilinja ja nikkelilinja. Kuparilinja pe- rustuu Outokumpu Oy:n kehittämään liekkisulatusprosessiin ja siitä synty- vän kiven konvertointiin Peirce-Smith-konverttereissa. Tuote on anodeiksi valettu kupari. Nikkelilinjalla sulatetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:n nikke- lirikasteita ja valmistetaan niistä nikkelikiveä. Nikkelilinja perustuu DON- prosessiin (Direct Outokumpu Nickel Flash Smelting). Kuparin liekkisulatus ja PS-konvertointi ja DON-prosessi ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa.
Tuotantoprosessit ovat jatkuvia prosesseja, jotka toimivat läpi vuoden huol- toseisokkeja lukuun ottamatta.
Raaka-aineena käytettävät rikasteet kuljetetaan Porin satamasta junalla Harjavaltaan ja välivarastoidaan rikastevarastoon. Eri rikastelaaduista ja kvartsihiekasta muodostetaan syöttöseos, joka kuivataan ja syötetään liek- kisulatusuuniin.
Kupari- ja nikkeliliekkisulatusuunien toimintaperiaate on sama. Liekkisula- tuksessa osa rikistä ja raudasta hapettuvat eli palavat, mikä tuottaa rikas- teen sulatukseen tarvittavan energian. Prosessikaasut johdetaan lämmön- talteenottokattilaan. Jäähtyneet kaasut puhdistetaan sähkösuodattimella ja johdetaan rikkihappotehtaille.
Kuparirikasteiden liekkisulatuksessa syntyy kuparikiveä ja kuonaa. Kupari- kivi kuljetetaan konverttereihin. Konvertterissa sulaan kuparikiveen puhal- letaan happirikastettua ilmaa, ja loput raudasta ja rikistä hapettuvat. Kon- vertteriin lisätään kvartsihiekkaa kuonan muodostajaksi. Konvertoinnissa syntynyt kaasu johdetaan lämmöntalteenottokattilan ja sähkösuodattimen kautta rikkihappotehtaille.
Konverttereista kupari kuljetetaan anodiuuneihin, joissa siitä hapetetaan ensin ilman avulla loput rikistä ja samalla osa epäpuhtauksista poistuu.
Hapetuksen jälkeen kuparista poistetaan siihen liuennut happi johtamalla sulaan pelkistimeksi propaania. Anodiuuneista kupari valetaan kupa- rianodeiksi. Kuparianodit kuljetetaan junalla Poriin elektrolyysiin jatkojalos- tettavaksi. Osa kuparituotannosta myydään pääasiassa Euroopan markki- noille raakakuparina.
Liekkisulatusuunin ja konvertterien kuona lasketaan patoihin, jotka kuljete- taan kuonan jäähdytysalueelle. Padat jäähdytetään hitaasti vesisuihkujen alla, jolloin kuonassa oleva kupari kiteytyy talteen otettavaan muotoon.
Jäähtynyt kuona murskataan ja kuljetetaan rikastamolle. Siellä kuparipitoi- nen osa erotetaan muusta aineesta ja palautetaan kuparisulattoon sulatet- tavaksi. Jäljelle jäänyt rikastushiekka pumpataan rikastushiekan sijoitus- alueelle.
Nikkelirikasteiden liekkisulatuksessa syntyy kahdenlaista nikkelikiveä sekä kuonaa. Liekkisulatusuunin nikkelikivi rakeistetaan veteen ja kuljetetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:lle. Kuona siirretään sähköuuniin, jossa sen si- sältämät arvometallit erottuvat sähköuunin nikkelikiveen koksilla pelkistä- mällä. Sähköuunin nikkelikivi rakeistetaan veteen samalla tavoin kuin liek- kisulatusuunin kivi ja kuljetetaan OMG Harjavalta Nickel Oy:lle. Sähköuu- nin kuona rakeistetaan ja kuljetetaan raekuonan sijoitusalueelle.
Rikkihappotehtailla valmistetaan rikkihappoa, nestemäistä rikkidioksidia, pesuhappoa ja oleumia (savuavaa rikkihappoa) sinne johdettujen proses- sikaasujen sisältämästä rikkidioksidista. Prosessissa oleva elohopea ote- taan talteen ja toimitetaan asiakkaille, mm. Outokumpu Kokkola Zinc Oy:lle pasuton sivuraaka-aineeksi.
Aluksi kaasu pestään ja kuivataan pesuosastoilla, joita on kolme kap- paletta. Rikkidioksidi hapetetaan rikkitrioksidiksi kaksoiskontaktiapa- raateissa (2 kpl). Rikkitrioksidi imeytetään imeytysosastoilla väkevään rik- kihappoon, jolloin rikkitrioksidi reagoi rikkihapossa olevan veden kanssa muodostaen rikkihappoa. Pesuosastoilta saadaan talteen ns. pe- suhappoa, joka väkevöidään haihduttimilla ja toimitetaan asiakkaille. Vä- kevöinnin yhteydessä pesuhaposta poistetaan epäpuhtauksia. Yli- määräinen pesuhappo kierrätetään väkevöinnin jälkeen liekkisulatusuuniin saannin parantamiseksi. Rikkihappo, nestemäinen rikkidioksidi ja oleum varastoidaan säiliöihin ja kuljetetaan säiliöautoilla ja junakuljetuksina asi- akkaille. Kaksoiskontaktimenetelmä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa.
Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti
Harjavalta Copper Oy:n Harjavallan tehtaiden päätuotteet ja niiden määrät vuosina 2000 ja 2001 sekä tuotantokapasiteetti on esitetty seuraavassa taulukossa:
Tuote Vuonna
2000 (t/a)
Vuonna 2001 (t/a)
Kapasiteetti (t/a) Primäärikuparituotanto 155 000 169 000 200 000
Nikkelikivi 65 600 65 000 70 000
Rikkihappo 591 000 636 000 750 000
Nestemäinen rikkidiok-
sidi 43 000 37 500 60 000
Lisäksi myydään prosessista talteenotettua energiaa (lämpöä ja höyryä), sekä pienempiä määriä oleumia, pesuhappoa, rakeistettua kuonaa ja elo- hopearikastetta.
Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet
Raaka-aineet ja niiden varastointi
Harjavalta Copper Oy:n Harjavallan tehtaiden pääraaka-aineiden määrät vuosina 2000 ja 2001 sekä tuotantokapasiteetin mukainen kulutus on esi- tetty seuraavassa taulukossa:
Raaka-aine Vuonna 2000 (t/a)
Vuonna 2001 (t/a)
Kapasiteetti (t/a) Kuparirikaste 501 200 531 100 630 000 Nikkelirikaste 235 000 236 000 270 000 Hiekka (SiO2) 116 000 123 000 145 000
Nikkelisulaton raaka-aineet toimittaa ja omistaa OMG Harjavalta Nickel Oy.
Rikasteet varastoidaan varastohalleihin, jotka ovat suljettuja tiloja ja joiden alla on tiivis betonilattia. Hiekka varastoidaan ulkona asfaltilla.
Polttoaineet ja niiden varastointi
Vuonna 2001 käytettiin erilaisia öljyjä (kevyt-, keräily- ja raskaspolttoöljy) energiantuotantoon noin 32 500 tonnia. Öljyä käytetään sulatoilla muun muassa liekkiuuneissa lämpötilan säätöön, anodiuunien lämmitykseen, nikkelirikasteiden kuivaukseen ja happotehtailla pesuhapon väkevöintiin.
Öljyt varastoidaan Harjavalta Copper Oy:n tehdasalueella neljässä säiliös- sä, joiden valmistusvuosi, tilavuus, malli ja materiaalit käyvät ilmi seuraa- vasta taulukosta:
Koko m3
Valmistus- vuosi
Malli Materiaali Suoja-altaan koko (mm)
Raskas- öljysäiliö
520 1957 Pysty Musta teräs φ 15000 x
3000 (530 m3) Raskas-
öljypäiväsäiliö
60 1973 Makaava Musta teräs 11000 x 5000 x 2500 (137,5 m3) Keräys-
öljysäiliö
200 1987 Pysty Musta teräs
hapon- kestävällä vuo-
rauksella
9400 x 11300 x 2500 (265 m3)
Jäteöljysäiliö 1 1973 Makaava Musta teräs -
Säiliöt ovat Harjavalta Copper Oy:n omistuksessa ja toiminnanharjoittaja on Porin Lämpövoima Oy. Öljysäiliöiden käyttöä valvotaan Porin Lämpö- voima Oy:n valvomosta, jonne näkyvät pinnankorkeuden mittaukset. Öljyn lämmityshöyryjen lauhdevesien kaivossa on öljyhälytin. Vikailmoitukset tu- levat myös Porin Lämpövoima Oy:n valvomoon.
Harjavalta Copper Oy:n tehdasalueella sijaitsee myös Fortum Oy:n omis- tama polttoöljyn ja dieselin jakelupiste, jonka säiliöt ovat 10 m3 ja 20 m3. Säiliöt ovat Fortum Oy:n omistuksessa ja toiminnanharjoittaja on myös For- tum Oy.
Propaania eli nestekaasua käytetään anodiuuneilla hapen poistoon ku- parista sekä rännien lämmitykseen. Propaanin kulutus on noin 2000 t/a.
Tehdasalueella on kaksi 99 m3:n nestekaasusäiliötä. Säiliöt ovat maapeit- teisiä. Säiliöillä on TUKESin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen myöntämät luvat. Säiliöt ovat yhteiskäytössä OMG Harjavalta Nickel Oy:n kanssa ja sijaitsevat sen maalla. Säiliöt omistaa Tehokaasu Oy ja toimin- nanharjoittaja on Harjavalta Copper Oy.
Propaanisäiliöiden yhteyteen on saatu lupa (TUKESin päätös 4.5.2001 nro 1274/36/2001) rakentaa neljä uutta öljysäiliötä, kooltaan 400 m3, 400 m3, 200 m3 ja 10 m3. Säiliöiden osalta ei ole vielä jätetty rakennuslupahake- musta vireille.
Koksia käytetään noin 6 500 t/a konverttereilla ja sähköuunilla. Koksia säi- lytetään betonilattiaisessa varastohallissa, josta se siirretään kauhakuor- maajalla katetuille hihnakuljettimille, jotka vievät koksin konverttereiden ja sähköuunin koksisiiloihin.
Kemikaalit
Harjavalta Copper Oy:n tehtailla käytettävien erilaisten kemikaalien tiedot (mm. vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä kuvaavat R- ja S- standardilausekkeet) käyvät yksityiskohtaisesti ilmi lupahakemuksen liit- teestä 13.1.
Prosessit, laitteistot ja rakenteet
Kuparilinja
Rikasteen vastaanotto ja varastointi
Kuparirikasteet tuodaan junalla suljetuissa vaunuissa satamasta tehtaalle.
Pieniä määriä raaka-aineita tuodaan rikastevarastoon joko kuorma-autoilla tai kuupissa. Vaunut tyhjennetään maanpinnan alapuolella olevaan pur- kausmonttuun, josta rikasteet siirretään kuljetinhihnalla rikastevarastoon.
Rikastevaraston kapasiteetti on 70 000 tonnia rikasteita. Rikasteet pure- taan niin, että eri tyyppiset rikasteet ohjataan omiin kasoihinsa. Varastora- kennuksesta rikasteet syötetään päivittäin kauhakuormaajan ja hihnakuljet- timien avulla päiväsiiloihin. Eri rikastelaaduista, sakoista ja hiekasta muo- dostetaan päiväsiiloihin reseptin mukainen seos. Päiväsiiloja on kaikkiaan kymmenen, joista kahdeksan on rikasteseosta ja kaksi hiekkaa varten.
Rikasteen vesipitoisuus on noin 8 %. Purkausmontussa, rikastevarastossa ja päiväsiilojen alla on tiivis betonilattia ja ne kaikki ovat suljettuja tiloja.
Näin estetään hajapäästöt ilmaan ja maaperään. Rikastevarastossa käyte- tään tarpeen vaatiessa henkilö- ja ajoneuvokohtaista pölynsuojausta.
Rikasteiden kuivaus ja syöttö liekkisulatukseen
Päiväsiiloista otetaan kuljetinhihnalle sopivassa suhteessa eri rikaste- laatuja ja hiekkaa, joista muodostuu kuivaamolle menevä syöttöseos. Kui- vaamossa tähän seokseen lisätään kuonarikastamolta tuleva kuona- rikaste. Seos kuivataan höyrykuivaimilla. Höyry tuotetaan liekkisulatuksen prosessilämmöllä. Höyrykuivainten poistokaasut käsitellään letkusuodatti- missa ja johdetaan sitten 40 m korkeaan piippuun.
Kuivattu syöttöseos siirretään pneumaattisilla kuljettimilla (paineil- makuljetus) välivarastosiiloista sulaton 6. kerroksessa olevaan syöt- töseossiiloon. Siilosta seos syötetään syöttölaitteiston annostelusiilon ja syöttöruuvien kautta liekkisulatusuunin reaktiokuilulla olevaan ri- kastepolttimeen. Liekkisulatusuunin syöttöseos sisältää keskimäärin 28 % kuparia, 27 % rikkiä, 23 % rautaa ja 15 % piidioksidia. Pneumaattisten kul- jettimien poistoilma johdetaan letkusuodattimen kautta ventilaatiokaa- susuodattimeen ja edelleen 140 m:n piippuun.
Liekkisulatus
Rikastepolttimeen syötetään rikasteseoksen lisäksi esilämmitettyä (n. 180 ºC) happirikastettua ilmaa. Rikasteessa oleva rauta ja rikki palavat osittain reaktiokuilussa saaden aikaan 1 400 – 1 500 °C lämpötilan, jolloin rikaste- partikkelit sulavat ja putoavat alauunissa olevaan sulaan. Syöttöseokseen lisätty hiekka sitoo rautaoksidin muodostaen silikaattikuonaa. Palamaton rikki ja rauta jäävät kuparin kanssa kuparikiveen. Kiven kuparipitoisuutta säädetään hapen määrällä. Kivi ja kuona eivät liukene toisiinsa, minkä vuoksi alauunin pohjalle saadaan kaksi sulakerrosta. Kuona nousee kupa- rikiveä kevyempänä sen pinnalla. Kiveä ja kuonaa lasketaan aika ajoin ulos uunista patoihin. Syöttöseoksen lämpösisällön ollessa riittämätön käy- tetään apupolttoaineena öljyä. Rikkidioksidi ja muut kaasut poistuvat nou- sukuilun kautta lämmöntalteenottokattilaan.
Liekkisulatuksen kaasujen käsittely
Liekkisulatusuunin poistokaasu johdetaan lämmöntalteenottokattilaan. Kat- tilassa kaasu jäähtyy noin 1 350 °C lämpötilasta noin 350 °C lämpötilaan.
Jäähtynyt kaasu johdetaan sähkösuodattimeen. Kiintoaineeton kaasu joh- detaan rikkihappotehtaalle raaka-aineeksi. Liekkisulatusalueen ilmastointi- kaasut johdetaan ventilaatiosuodattimeen ja siitä 140 m korkeaan piip- puun.
Konvertointi
Liekkisulatusuunista pataan laskettu kuparikivi kuljetetaan nosturilla kon- vertteriin. Konvertointi on panosprosessi. Kuparikiven lisäksi konvertteriin panostetaan hiekkaa kuonan muodostamiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa eli kuonapuhalluksessa kuparikivessä jäljellä oleva rautasulfidi hapetetaan rikkidioksidiksi ja raudan oksideiksi. Hiekka sitoo rautaoksidin silikaattikuo- naan. Kuona kaadetaan konvertterista pataan. Konvertoinnin toisessa vai- heessa eli rikkaaksipuhalluksessa lähes kaikki kuparikivessä jäljellä oleva rikki hapetetaan rikkidioksidiksi. Konverttereita on neljä kappaletta, joista kolmea ajetaan kerrallaan. Konvertterit ovat Peirce-Smith-konverttereita.
Konvertoinnin kaasujen käsittely
Konvertterin poistokaasut johdetaan lämmöntalteenottokattilan ja säh- kösuodattimen kautta rikkihappotehtaalle. Konvertterin käännöstä ja kaa- dosta syntyvät käryt imetään jokaisella konvertterilla olevan ilmastointihuu- van kautta konvertterialueen letkusuodattimeen. Samoin sulapatojen siir- rosta johtuvat käryt kerätään konvertterihallin katossa olevien neljän ilmas- tointiyhteen kautta konvertterialueen letkusuodattimelle. Konvertterialueen letkusuodattimelta puhdistettu kaasu johdetaan 140 m:n piippuun. Yhdestä konvertterihallin katossa olevasta yhteestä ilma johdetaan mittauksen kaut- ta 70 m:n piippuun ja puhtaimmista paikoista suoraan ulkoilmaan.
Kuparin raffinointi ja anodivalimo
Konvertterikupari kaadetaan pataan ja siirretään nosturilla konvertterista anodiuuniin puhdistettavaksi. Aluksi hapetetaan konvertoinnissa mahdolli- sesti jäljelle jäänyt rikki rikkidioksidiksi puhaltamalla sulaan ilmaa. Sitten sulasta poistetaan happi propaanilla. Sula pidetään lämpimänä öljypoltti- milla. Anodiuunien poistokaasuja hyödynnetään nikkelirikasteiden kuivauk- sessa ja sähköuunin lisäainesiilojen kuivauksessa. Loppuosa kaasuista johdetaan konvertterialueen letkusuodattimen 1-kentän kautta 140 m:n piippuun. Ennen letkusuodatinta kaasut jäähdytetään suodattimen palo- vaaran estämiseksi.
Anodiuunin kupari valetaan anodilevyiksi. Kupari johdetaan anodiuunista ränniä pitkin valukoneelle ja edelleen kuparista valmistettuihin muotteihin.
Kuparin tarttuminen kiinni muotteihin estetään maalaamalla muotit joka kierroksella muottimaalilla, joka on veteen sekoitettua bariumsulfaattia.
Kuparianodien valulaitteisto on automaattinen. Valu käsittää seuraavat vaiheet: valu, jäähdytys, irrotus muotista, jäähdytysaltaaseen nosto ja muo- tin maalaus. Jäähdytys suoritetaan vedellä. Jäähdytysaltaista anodilevyt nostetaan nippuina joko suoraan junavaunuun Poriin kuparielektrolyysiin kuljetettavaksi tai varastointipukeille.
Kuonien jäähdytys
Liekkisulatuksessa ja konvertoinnissa syntyvät kuonat lasketaan patoihin ja padat kuljetetaan kuonankuljetusajoneuvolla patakentälle jäähtymään.
Kuonaa jäähdytetään padoissa vesisuihkun alla noin kahden vuorokauden ajan. Kuonan jäähtyessä hitaasti siinä olevat arvometallit kiteytyvät talteen otettavaan muotoon sulfidiksi. Jäähtyneet padat kipataan, jolloin kuona murskautuu. Isoja paloja pienitään tarvittaessa iskuvasaralla. Murskattu kuona kuormataan kauhakuormaajalla hihnakuljettimelle, joka kuljettaa kuonan rikastamolle. Patojen jäähdytysalueen vedet ovat osa kuonarikas- tamon vesikiertoa.
Kuonarikastamo
Kuonarikastamon tehtävänä on ottaa kupari talteen kupariliekkiuunin ja kuparikonvertterien kuonasta ja tuottaa kuonarikastetta syötettäväksi kupa- riliekkiuuniin. Kuonarikastamon prosessivaiheet ovat jauhatus, vaahdotus ja veden poisto.
Murskattu kuona seulotaan ja syötetään koon mukaan joko lohkare- tai pa- lamyllyihin. Myllyissä kuona jauhetaan veden kanssa sopivan hieno- jakoiseksi. Jauhettu kuona pumpataan vaahdotuskennoihin, joissa kuparia sisältävä osa eli kuonarikaste erotetaan muusta aineksesta eli ri- kastushiekasta. Vaahdotuskennoissa on vettä, vaahdotusöljyä ja ksan- taattia. Kennon pohjalle puhalletaan ilmaa. Vaahdotusöljystä ja ilmasta muodostuu kuplia ja ksantaatti saa kuparia sisältävät hiukkaset takertu- maan kupliin niiden noustessa pintaan.
Kuonarikaste pumpataan putkilinjaa pitkin sulatolla olevaan sakeuttimeen.
Lopullinen veden erotus tehdään painesuodattimella, josta kuonarikaste syötetään höyrykuivaimiin rikasteseoksen joukkoon. Niitä tilanteita (kupa- risulaton huoltoseisokit yms.) varten, jolloin sulaton painesuotimella ei voi suodattaa kuonarikastetta, rikastamolla on oma suodatusjärjestelmä. Kuo- narikasteen väliaikaista varastointia varten rikastamolla on kattamaton va- rastolaari, josta rikaste kuljetetaan rikastevarastoon. Rikastushiekka pum- pataan rikastushiekan sijoitusalueelle.
Nikkelilinja
Rikasteen vastaanotto ja varastointi
OMG Harjavalta Nickel Oy toimittaa nikkeliraaka-aineet rikastevarastoon.
Raaka-aineet siirretään purkausmontun kautta kuljetinhihnalla rikasteva- rastoon. Rikastevaraston kapasiteetti on 30 000 tonnia rikasteita. Nikkelipi- toisia sakkoja varten on oma sakkavarasto rikastevaraston yhteydessä.
Poikkeustilanteissa sakkoja säilytetään myös ulkona. Rikasteet puretaan niin, että eri tyyppiset rikasteet ohjataan omiin kasoihinsa. Varastoraken- nuksesta rikasteet syötetään päivittäin kauhakuormaajan ja hihna-
