Eura Print Oy 2008 ISBN 978-952-92-3524-7
KAUTTUA -
Tehtaitten kylä
P e k k a H e la n d e r
4
Lukijalle
Tällä teoksellani pyrin täyttämään niiden lukuisten ihmisten toiveet, jotka ovat halunneet saada kirjan muodossa tietoja entisajan, ja vähän nykyajankin Kauttuastaja kauttualaisista.
Tarkoitukseni on kuvata asioitten ja tapahtumien kulkua poimintoina vuosien varrelta, ja niillä kertoa kuinka monenlaisia asioita elettyyn elämään ja tehtaitten toimintoihin on kuulunut.
Kun käsitellään Kauttuaa koskevia asioita, niin ydinlankana on teollisuus ja sen kehi
tysvaiheet. Näihin vaiheisiin on monin vahvoin siten kytkeytynyt myös kauttualaisten jo
kapäiväinen elämänmeno. Täällä on eletty monet vuosikymmenet siinä jatkumossa, jonka keskiössä olivat Ahlström ja sen tehtaat.
Aina vuoteen 1984 Kauttuan Paperitehdas, Euran Paperi ja tehdasyhteiset osastot oli
vat yhtä ja samaa A. Ahlström Osakeyhtiön Kauttuan tehtaita. Tehtaat olivat perheyhtiön omistuksessa. Yhtiö tunnettiin vakaaksi ja varmaksi työnantajaksi, ja tehtailla jatkui työn
tekijöitten sukupolvien ketju isältä pojalle. Nyt jo neljänteen polveen useassa suvussa.
Kun Ahlströmille pääsi töihin, niin hyvin monelle siitä tuli eläkkeelle asti kestävä työ
suhde. Kauttua oli eräänlainen onnela, johon luotettiin ja uskottiin saman tilan kestävän ikuisuuden. Mutta maailma alkoi muuttua, ja se huomattiin myös Kauttualla.
Ensimmäinen siivu Ahlströmin kakusta leikattiin 1. helmikuuta 1984, jolloin keskus- korjaamo Messuhalli myytiin turkulaiselle Kone-Tuomelle.
Jatkoa seurasi niin, että Seuraavan runsaan kymmenen vuoden aikana tehtaitten toi
mintoja yhtiöitettiin ja myytiin siten, että Ahlströmin osuus putosi lähes puoleen alkupe
räisestä.
Messuhallin jälkeen Seuraavaksi Euran Paperista myytiin 1993 mittaripaperiosasto.
Se muutti Euran Sorkkisiin ja nimeksi tuli Euran Erikoispaperit Oy. Kuluttajatuoteosasto myytiin 1997, se muutti Lappiin ja toimii nykyään Euracon Oy -nimellä.
Jäljellejääneet toiminnot jaettiin eri välivaiheiden kautta kahteen yhtiöön: AR CAR- TON Oy:öön ja Amcor Flexibles Finland Oy:öön.
Lisäksi tehtaan sisällä toimii Sun Chemical Oy:n Kauttuan värinvalmistusyksikkö.
Tehdasyhteisten osastojen henkilöstöstä osa sulautettiin molempien tehtaitten toimin
toihin. Lopuista muodostettiin Kauttuan Paikallispalvelut Oy -niminen yhtiö. Myöhem
min sen tehtävät siirtyivät Lassila & Tikanoja Oydle.
Paperitehtaalta ulkoistettiin mekaaninen kunnossapito sekä sähkö- ja instrumenttitoi- minnot. Voimalaitos myytiin Fortumille.
Nyt paperitehdas on japanilais-ahlströmiläisen Jujo Thermal Oy:n omistuksessa. Se valmistaa korkealle jalostettua lämpöherkkää paperia sekä eräitä erikoispapereita.
Lisäksi tehtaassa toimivat Kauttua Paper Mill Oy :n ja Ahlström Tampere Oy:n - nimel
lä toimivat yhtiöt.
Mutta elämä Kauttualla jatkuu yhä edelleen 91 -metrisen voimalaitoksen savupiipun varjossa. Yhtiöitten nimet ovat vaihtuneet, mutta tuotannon pääsuuntaukset jatkuvat perin
teisillä linjoilla; paperia ja pakkauksia valmistaen. Koneet ja työmenetelmät ovat muut
tuneet, mutta kauttualaisuus on edelleen voimissaan, vaikka tehtailla entistä enemmän työskentelee myös tänne muualta muuttaneita eri alojen ammattilaisia. Moni heistä käy muualta täällä työssä, mutta moni on myös valinnut Kauttuan kotiseudukseen ja rakenta
nut asuinsijansa tänne.
LAINAUS:
Porissa ilmestyvä Satakunnan Työ -niminen kommunistien puoluelehti julkaisi 27.10.
1951 ilmestyneessä lehdessään artikkelin nimeltä: ESITTELEMME KAUTTUAN TEH
TAAT. Sen ensimmäisessä kappaleessa kirjoitetaan:
”Maassamme on vain harvoja paikkakuntia jotka niin tyystin elävät teollisuuslai
tosten varjossa kuin on laita Kauttualla, jossa sijaitsevat Ahlström-yhtymän omistamat tuotantolaitokset Kauttuan Paperitehdas ja Euran Paperi. Näissä tehtaissa käy valtaosa paikkakunnan asukkaista työssä, näiden tehtaiden omistamissa asunnoissa asuu valtaosa paikkakunnan väestöstä, ts. näiden tehtaittensa kautta määrää Ahlström-yhtymä suurin piirtein koko paikkakunnan elämästä. Laajat metsäalueet Kauttuan ympärillä on Ahl
ström-yhtymä aikoinaan hankkinut petoskaupalla hallintaansa, ja se hallitsee myös Pyhä- järven Kauttuan puoleista päätä yksinvaltaisesti”.
Artikkeli jatkuu tehtaitten ja niiden tuotannon esittelyllä, ammattiyhdistystoiminnan ajankohtaisasioilla sekä Euran Paperin yli 40 henkilön lomauttamissyiden selvittelyllä.
Kirjoituksesta henkii erittäin kriittinen ja repivä sävyjä ajalle tyypillisen vastakkainasette
lun korostaminen työnantajan ja työntekijän välisissä suhteissa.
Näiden ajatusten saattelemana sekä tämän kirjan sisällön myötä toivotan lukijan terve
tulleeksi tutustumaan Kauttuan vuosisataiseen elämänmenoon.
Kauttuan Peltotiellä helmikuussa 2008 Pekka Helander
Kirjailija Juhani Aho ylistää Kauttuaa 1905
”KAUTTUA ON KAUNIS PAIKKA. Se ei ole ainoastaan kaunein kaikissa Ahlströmin omistuksista, mutta myöskin yleensä kauneimpia paikkoja Satakunnassa, jopa koko maas
sammekin. Sen viehättäväisyyttä lisää paikan asema luonnon ihanuutta yleensä puuttuvis
sa seuduissa. Kun tasaisia, peltorikkaita metsättömiä maita ajaen pitkin Eurajoen vartta saapuu Kauttuan jyrkkien mäkien välissä kuohuvan kosken rannalle, jossa Pyhäjärven kirkas, valkoinen vesi vaahtoo milloin kivien ja sulkujen yli, milloin vanhain harmaantu
neiden rakennusten alitse, niin luulee olevansa jossain vuorimaassa. ** Tehtaaseen kuu
luvat rakennukset ovat vanhat, osaksi rappeutuneetkin ja siirtävät mielikuvituksen pois nykyisyydestä, sen suurista höyrysahoista ja kuumeentapaisesta liikkeestä, vieden meidät ainakin sata vuotta taapäin ajassa. Kauttualla on tunnelmaa vanhasta Suomesta, jopa van
hasta Ruotsistakin, jonne se johtaa meidät historiansa kautta. Se on tavallaan kuin museo, elävä kuva entisaikaisten ruukinpatruunain ajasta patriarkaalisine tapoineen. Tätä men
neisyyden muistojen leimaa lisää vielä se, että itse tehdas ei ole ainoastaan vanhimpia rautatehtaita Suomessa, mutta nämä seudutkin suomalaisen viljelyksen vanhimpia. Ei ole kaukana täältä Köyliö ja siihen liittyvät historialliset tarut, jotka tietävät kertoa ai
nakin siitä, että henkisellä viljelyksellä siellä on vanhat juuret. Sitä eivät muuten tiedä ainoastaan tarut, mutta myös tosiasiat. Maasta löydettyjen kivi- y.m. aseiden johdolla on päätelty, että Eurajoen jokilaakso oli se keskusta, josta osa muuta Satakuntaa asuttui.
Ruotsalaisen valloituksen aikana olivat järvien, Köyliön ja Pyhäjärven, sekä jokien, Eura-ja Lapinjoen rannat tiheimmin asutut. Eurassa oli väkirikkain paikka Eurajoen nis
kassa oleva Kauttuan kylä. Alempana joen varrella oli Vaaniin ja Panelian kylät”.
Näin toteaa Juhani Aho kirjassaan - Antti Ahlström 1827-1899.
(** Kirjoitettu ennen puuhiomon ja paperitehtaan perustamista Kauttualle)
Kauttua ennen teollisuuden aikakautta
Kauttuan historian katsotaan alkaneeksi jääkauden jälkeen noin 7000 vuotta sitten. Kun jää
kausi päättyi, purjehtimaan tottuneet kansat ulottivat retkensä uusiin maihin ja maisemiin, ja niinmuodoinmyösKauttuanseutuihin. Kunvesi alkoi laskea, muodostui alavimmistapaikois- ta järviä laskujokineen, muun muassa Köyliön-ja Pyhäjärvi sekä sen lasku-uoma Eurajoki.
Kuten Juhani Aho edellä kirjoittaa, on Kauttua ollut se paikka josta osa satakuntalaista asutusta on lähtenyt leviämään Eurajoen vaikutuspiiriin, ja maasta löytyneiden kiviesi
neiden perusteella voidaan päätellä että Kauttuan ja Euran seudulla on ollut asutusta jo kivikaudella.
Muinaiskaivausten kertomaa
Kauttuan Harolassa ja Luistarilla sijaitsevat rautakautiset kalmistot. Harolasta on löytynyt yli 500 röykkiöhautaa, määrä on Suomen suurin. Luistarin alueelta on kaivettu yli 1300 viikinkiaikaista hautaa runsaine esinelöytöineen.
Näistä haudoista ja niistä löytyneistä esineistä päätellen Kauttua kylä ja siellä vallinnut elämänmeno on näytellyt merkittävää osaa koko Euran pitäjän historiassa. Oletettavaa on että Kauttua on ollut tämän seudun asutuksen alkukeskus.
Kauttuan maaperästä löytyneitä kivikauden esineitä.(Kuva - Pekka Helander 29.6.1965)
Merkittävä osuus on ollut myös Pyhäjärvellä. Se on vahvasti vaikuttanut myös Euran lähipitäjien vuosituhansien takaiseen elämään ja tapoihin.
Aikana jolloin esimerkiksi Luistarin kalmisto syntyi oli tapana, että vainaja pestiin ja puhdistettiin Pyhäjärvessä ennen hautausta. Tällä lienee ollut merkityksensä järven ni
meenkin.
Perimätieto kertoo ruumispolusta, jota kautta vainajat on kantaen tuotu Lapista Pyhä
järven rantaan pestäväksi ja Luistarin kalmistoon haudattavaksi. Ruumispolun sijainnista metsissä löytyi vielä viitteitä 1950-luvulla, mutta nyt lienee metsäinen maasto jo niin pal
jon umpeutunut, ettei polun jäljille enää päästä.
Luistarin kalmiston tutkijat ovat päätyneet olettamukseen, että sinne haudattujen vai
najien runsas määrä on kertynyt laajemmalta alueelta kuin yksistään Kauttualta ja muualta Eurasta.
”Varmaa kuitenkin on, että Euran alue on ollut keskeisessä asemassa maamme siirty
essä historialliseen aikaan joskus 1100 -luvun kuluessa. Tähän viittaavat yhdenmukaisesti esihistorialliset löydöt ja perinnäistiedot”.
Näin mainitaan Euran historiassa pitäjän menneisyydestä.
Kauttua -nimen alkuperä on jossakin historian hämäryydessä. Koska Pyhäjärven poh
joispäässä sijaitsevan Eurajoen niskan kautta on asutus lähtenyt leviämään, niin sanasta kautta on lopullinen Kauttua -nimi saattanut saada syntynsä.
Euran vuonna 1966 valmistuneessa historiankirjan ensimmäisessä osassa on lainaus euralaisen pappismies Juhani Laihianderin pitäjänkuvauksesta 1750-luvulta, kohta joka koskee juuri Euran nimeä.
”Sen pienen joen mukaan, joka juoksee läpi tämän pitäjän ja sitten kun pitäjän alue sen katkaisee läpi Eurajoen pitäjän mereen, on pitäjä epäilemättä ruotsiksi kutsuttu nimel
lä Effraa, s. o. - ylisen joen pitäjä . .. ”
Effraa -nimestä on esiintynyt myös eri kirjoitustapoja, kuten Eujfra, Effra ja vielä
pä Aura, josta se on sitten jalostunut Euraksi. Vanhimmissa asiakirjoissa ovat esiintyneet myös nimet: Effraboaminne (v. 1344), Aefrabomynne (1346) - jotka tarkoittavat Eurajo
kea. Effra (1420), Effra (1429), Aejfrae (1459). Myös Euhra, Ejfre j aÄjfra ovat asiakirjois
sa esiintyneet.
Näin siis historiankirja luotaa Eura -nimen syntyä lopulliseen muotoonsa. Kauttua -sanan synnystä ei esiinny paljoa tietoja, mutta eri aikojen asiakirjoissa ovat esiintyneet kirjoitusmuodot: Cautua, Kautua*, Kauchtua ja Kauhtua.
* Kautua-muoto esiintyi vielä 1900-luvun alkuvuosien asiakirjoissa sekä Juhani Ahon kirjassa 1910: Antti Ahlströmin elämäntyö, kunnes se lopullisesti muotoutui Kauttuaksi.
Kauttua ennen Ahlströmin aikakautta
Merkittävä osa Euran pitäjää ja koko Kauttua oli 15- ja 16- sataluvulla eri aatelissukujen hallussa. Lisäksi maata oli annettu myös läänitykseksi korkeille herroille ja sotapäälliköille.
Herttua Juhana sai itselleen 1556 Kokemäen kartanon läänin, johon kuului koko Eu
ran pitäjä, ja sen mukana myös Kauttua.
Alueen läänitystä jatkoi vuodesta 1585 Juhana III:n toinen puoliso Gunilla Bjälke, ja vuosina 1590-1600 heidän poikansa Juhana.
Ihmisten elämä ja toimeentulo olivat peltoon ja metsään perustuvissa elinkeinoissa.
Viljaa kasvatettiin kaskeamalla. Tuulimyllyt pyörittivät myllynkiviä ja jauhoivat viljelijöit- ten sadon syömäkuntoon jalostettavaksi eli puuron ja leivän aineksiksi.
Laajat metsät olivat täynnä erilaista riistaa, jota pyytämällä saatiin särvintä jokapäi
väisen leivän jatkeeksi. Kalaisa Pyhäjärvi on kautta aikain ollut merkittävä ruoan antaja alueen asukkaille.
Alueen teollistamisen alkuhistoria kirjoitettiin 1500-luvulla, jolloin keksittiin käyttää vesivoimaa myllyjen ja sahojen pyörittämiseksi. Eurajoen Kauttuankoskessa oli yli kym
menen metrin putous, josta aikaa myöten kehittyi alueen todellinen Sampo ja joka edesaut
toi teollisuuden syntyä paikkakunnalle.
Niinpä Kauttuankoskessa pyöri jo 1500-luvulla saha ja mylly. Mutta varsinainen teol
listaminen odotti vielä aikaa parempaa.
Kauttualla 10 tilaa 1600-luvulla
Maakirjain mukaan oli Kauttualla 1654 kymmenen tilaa. Ne jakaantuivat niin, että ratsuti
loja oli kaksi, yksi jalkaväen vapaatila ja seitsemän perinnöllisiä rälssitiloja, jotka vuonna 1651 oli annettu läänitykseksi kreivi, sotapäällikkö ja sotamarsalkka Arvid Wittenbergille.
Hän oli tunnettu 30-vuotisen sodan sankari ja ruotsalaisen armeijan ylipäällikkö.
Arvid Wittenberg* ehti olla Kauttuan läänitysherrana vain kuusi vuotta. Hän kuoli 1657, jolloin hänen poikansa, kenraaliluutnantti Leonhard Johan Wittenberg peri tilan läänityksenä itselleen.
Johan Wittenberg perusti Kauttuankoskeen sahamyllyn 1666. Hän kuoli 1679 ilman perillisiä. Hänen leskensä sai pitää Kauttuaa hallussaan vastoin lakia, korvauksena siitä hyvästä, että oli antanut kruunulle rahaa lainaksi.
Vuonna 1685 pyyhkäisi reduktio eli siirtomääräys, joka palautti läänitykset takaisin kruunulle. Näin menettivät läänityksensä niin Wittenberg kuin myös muut sotapäälliköt ja aatelisherrat.
Rälssitiloista tehtiin lampuotien viljeltäviä kruununtiloja. Näin perustetuista tiloista valittiin parhaimmat ja laajimmat ratsutiloiksi, mitattiin ja pantiin verolle, jonka jälkeen
niistä kruunulle tuleva vero määrättiin ratsuväen ylläpidoksi.
(* Toim. huom. Otavan ison tietosanakirjan mukaan Wittenberg kuoli 11 .lokakuuta 1658 Puolan Zamos- cissa, ja haudattiin Tukholmaan. Vuonna 1651 hänet oli nimitetty Loimaan vapaaherraksi, ja vuotta myö
hemmin Nyborgin kreiviksi ja sai Parikkalan ja Uukuniemen kreivikunnakseen, mutta Kauttuasta ei hänestä kertovassa tekstissä mainita mitään).
Creutz'in aikaan Kauttualla
Vaikka Kauttua, kuten koko Euran pitäjäkin kuului aikanaan Kokemäen kartanoon, niin jo ikimuistoisista ajoista lähtien oli Yläneen kartanoon kuulunut jauhomylly sijainnut Eura
joen Kauttuankoskessa. Monien vaiheiden kautta oli Yläneen kartano siirtynyt 1600-luvun loppupuolella Creutz-suvun haltuun.
Yläneen kartanon omistaja, vapaaherra Lorentz Creutz syntyi 1646 Uudenmaan Sarv- lahdessa, ja toimi lähes koko ikänsä vuoritoimen palveluksessa. Creutz avioitui yläneläi- sen Ebba Maria Flemingin kanssa, saaden näin haltuunsa Kauttuankoskessa sijainneen jauhomyllyn. Samalle paikalle hän perusti vesisahan 1682.
Vuonna 1683 hänet nimitettiin Turun läänin maaherraksi ja Suomen vuorikaivosten tirehtööriksi. Hän perusti itse Kauttuan lisäksi Lehtisten, Forsby'n, Teijon, Pohjankylän ja Kirjakkalan rautaruukit.
Creutz anoi 1687 lupaa rakentaa Kauttuankoskeen kankivasarajapajan.
Vuorikollegio myönsi Creutz'ille luvan 21. kesäkuuta 1689 täydellisen vasaralaitok- sen rakentamiseen Kauttualle. Samalla hänelle myönnettiin myös kuuden vuoden vapaus säädetystä vasaraverosta.
Näin oli luotu perusta sille teolliselle toiminnalle, joka monien vaiheiden ja vastoin
käymisten kautta on läpi vuosisatojen pitänyt Kauttuan suuren maailman tietoisuudessa merkittävänä teollisuuspaikkakuntana.
Vasarapajatoiminta aloitettiin samana vuonna, jolloin Creutz sai oikeuden laitokseen
sa. Tällöin tehtiin myös hiilivarasto, ”Seppien talo” sekä ”Ruukintilarakennus”. Se sijaitsi aivan kosken partaalla vastapäätä myllyä ja sahaa ja oli ensimmäinen versio nykyisestä Kauttuan klubista.
Nuori ruukki sai lopullisen hahmonsa heti perustamisvaiheessa, kun Creutz siirsi ah
jon Kirjakkalan rautaruukista Kauttualle. Siirron ansiosta tuotanto kaksinkertaistui Kaut
tualla.
Lorentz Creutz kuoli Tukholmassa 7. helmikuuta 1698, vain 51 vuoden ikäisenä.
Myllyjen ja sahojen riitaista aikaa Kauttualla
Jo ennen rautaruukin perustamista oli Creutz rakennuttanut yksiraamisen sahan Kauttuan
koskeen, samaan paikkaan jauhomyllyn kanssa.
Rautaruukin perustamisen aikaan kosken neljässä haarassa olivat saha, kolme jalka- myllyä, jotka kuuluivat kyläläisille sekä Vahen kruununtalolle kuuluva jauhomylly.
Kivenheiton päässä edellisistä olivat jalkamylly ja sahamylly. Alisessa koskessa sijait
sivat Lähteenojan säteritilan sekä Sorkkisten talonpoikien myllyt.
Myllyjen omistajina oli niin Kauttuan kuin Yläneenkin talonpoikia. Yläneläisten osuus selittynee sillä, että heitä lähin koskivoima oli juuri Kauttualla. Yläneeltä pääsi Kauttualle Pyhäjärveä myöten niin kesällä kuin talvella.
Aivan riidoitta ei tämä kahden pitäjän myllyelo ole kuitenkaan sujunut. Siitä yhtenä
Kauttuan koski 1904.
todisteena on Euran käräjillä 1553 käsitelty tapaus: ”Erkki -niminen mylläri Ranttilalta oli ollut yksissä tuumin mukana tai sallinut Yläneen asukkaiden polttaa Kauttuan koskessa sijainneen Yrjö Yrjönpojan myllyn. Syynä katalaan tekoon oli lautakunnan tutkimusten mukaan ollut kateus ”.
Mutta muunkinlaisista asioista käytiin käräjiä: ”Vuonna 1575 tuomittiin Kauttuan Luukas Jaakonpoika 40 markan sakkoon siitä, että hän oli haukkunut vouti Hannu Bir- gerinpojan leskeä vähemmän kauniiksi huoraksi. Kuitenkaan kauttualaisia tuskin oli är
syttänyt naisen >kevytkenkäisyys<, jos sellaista oli esiintynytkään - vaan se, että Hannu oli eläessään rakentanut jauhomyllyn Kauttuan entisten myllyjen viereen. Olipa samoilla käräjillä, Luukkaan lisäksi toinenkin kauttualainen vastaamassa - hyödyttömästä suun
soitosta - rouva Kirstiä vastaan ”.
Sotapäällikkö Claes Creutz
Lorentz Creutz'in kuoleman jälkeen siirtyi Kauttuan ruukki perustajan pojalle ratsumesta
ri Claes Creutz'ille, joka äitinsä kuoleman jälkeen omisti myös Yläneen säteritilan.
Claes Creutz oli ennen kaikkea sotilas ja hankkiakseen rahaa hän pänttäsi ruukin mai
neen ja rakennuksineen tukholmalaiselle kauppiaalle Paul Timmille.
Elettiin levottomia, sotaisia aikoja ympäri Eurooppaa. Kaikki vuorityöhön kykenevä väki vietiin Kaarle-kuninkaan sotiin, isoviha oli ovella.
Varovainen ruotsalainen kauppias Timm ei uskonut suomalaiseen, hänelle varsin vie
raaseen yritykseen, joka ei ollut edes hänen omansa, vaan rahojensa panttina. Vaikeuksia ruukissa riitti; vasara seisoi, eikä vuonna 1704 takkirautaa oltu hankittu kahteen vuoteen ruukkiin. Enimmin tästä kärsi tehtaan työväki, joka velkaantui suuresti, kun ei ollut työtä eikä tuloja.
Creutz kaatui 32-vuotiaana everstiluutnanttina Fraustadt'in taistelussa Saksassa 3. hel
mikuuta 1706. Tällöin astui panttauskirjan sopimus voimaan, ja Kauttua tuli Paul Timmin omistukseen.
Creutz'in suku oli kuitenkin toista mieltä ja aloitti pitkällisen oikeudenkäynnin saa
dakseen panttauskirjan mitätöityä. Oikeutta käytiin kaikkiaan 25 vuotta. Lopullinen päätös tuli vasta vuonna 1731, jolloin oikeus totesi, että ruukki on ja pysyy Timmin omistukses
sa.
Timm-Falckin valtakausi Kauttualla 167 vuotta
Timmin suuret alkuvaikeudet
Ruukin tuotanto oli huomattavasti heikentynyt Claes Creutz'in aikana hänen kulkiessaan vierailla mailla sotajoukkoineen. Tilanne ei sanottavasti parantunut Timmin saatua ruukin haltuunsa.
Vuonna 1707 käynnistettiin tuotanto yhdellä ahjolla. Taonta oli kuitenkin vähäistä ja huono vuosi 1708 lisäsi liikkeenpitokustannuksia, kun seppien taontasopimusten mukaan heille taattiin joka vuosi tietty määrä ruista, huolimatta siitä oliko työtä vai ei.
Työväestön puute ja kurjuus oli sodan vuoksi suuri, ja vakava haitta oli myös kesätien puuttuminen Kauttualta lastaus-ja purkupaikkaan Raumalle. Hevosliikenne Raumalle on
nistui ainoastaan talviteitä myöten lumien aikaan.
Isoviha vuosina 1713-21 rappeutti Kauttuan, kuten monen muunkin silloisen ruukki- paikkakunnan. Kauttualla koko tehtaan rakennus kattoineen ja seinineen oli niin rappeutu
nut, ettei ilman uudelleenrakentamista ollut mahdollista aloittaa takomista.
Vasaraveroista ja muista maksuista kruunulle saatiin helpotusta ja tehtaan toimintaa elvytettiin kaikin mahdollisin toimin. Niinpä vuonna 1724 rakennettiin kankivasara uudes
taan ja toinen ahjo uusittiin vuotta myöhemmin.
Parmen Timm jatkaa
Kauppias ja ruukin omistaja Paul Timm kuoli 17. kesäkuuta 1741. Jo kaksi vuotta aiemmin hän oli antanut Kauttuan ruukin pojalleen Parmenille, joka välittömästi ryhtyi kohenta
maan tehtaan tilaa. Mutta tuskin oli Parmen Timm saanut tehdasta hiukan parannetuksi, kun taas syttyi sota, pikkuviha, häiritsemään kaikkea liiketointa ja yritteliäisyyttä.
Kauttua ei kuitenkaan joutunut suoranaisesti sodan jalkoihin, vaan toimintaa pystyttiin kuitenkin ylläpitämään sota-ajan oloihin soveltamalla.
Parmen Timm laajensi tehtaan tiluksia ostamalla Vaaniin verorusthollin Eurasta 4. lo
kakuuta 1748. Kolmea vuotta aiemmin hän oli saanut oikeuden lunastaa perinnöksi Lam
pun ja Äärin augmenttitila^ Kauttualta sekä Kerolan ja Härkälän ruununtilat Mestilän kylästä. ( *augmentti = veronsa ratsutilalle suorittanut aputila).
Kolmas Timm - Johan Parmen
Lyhyeksi jäi kuitenkin Parmen Timmin valtakausi Kauttualla. Hän kuoli vuonna 1750.
Parmen Timmin leski meni uusiin naimisiin 1753, jolloin hänen miehensä vuokrasi teh
taan kuudeksi vuodeksi, vuoteen 1759.
Hänen jälkeensä vuokrasi tehtaanhoitaja Matias Hagemann tehtaan vuoteen 1766,**
jolloin Parmen Timmin vanhin poika Johan Parmen otti tehtaan haltuunsa. Hän itse asui Kauttualla ja hallitsi tehdasta aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1801, jolloin ruukin his
toriassa alkoi Falck -suvun yli 70-vuotinen valtakausi. (** Ruukki sai aina kuuden vuoden verovapauden omistajan vaihtuessa).
Monitoiminen voimahahmo Anders Falck
Johan Parmen Timm kuoli 3. joulukuuta 1801, jättäen jälkeensä neljä tyttöä ja kaksi poi
kaa. Yksi tyttäristä, Agatha Eleonora oli isänsä kuollessa kihloissa varatuomari Anders Henrik Falckin kanssa. Mentyään naimisiin Seuraavana vuonna, otti Falck samalla tehtaan asiat hoitaakseen.
Falck syntyi Kerimäen nimismiehen poikana 1772, tuli ylioppilaaksi 13-vuotiaana ja kirjoittautui saman tien Turun yliopistoon lukemaan lakia, saaden varatuomarin arvon 1797. Hän herätti olemuksellaan ja kannanotoillaan suurta huomiota jo opiskeluaikanaan Turussa. Nerokkaana ja teräväkielisenä nuorukaisena hänestä povattiin koko maan tähteä valtiollisessa elämässä, kuten sitten tapahtuikin.
Falck oli todella monen toimen voimahahmo, joka huolimatta siitä, ettei ollut mikään asiantuntija tehtaan hoidossa, alkoi kuitenkin ennakkoluulottomasti kehittämään tehtaan asioita eteenpäin.
Vaikeudet, varsinkin aivan alkuvuosina, olivat suuret ja monitahoiset: Sukulaiset vaa
tivat perintöosuuttaan, kato koetteli tehtaan sopimuksia ja sitoumuksia. Kankirautapaja paloi perustuksiaan myöten, ja se piti rakentaa uudestaan.
Lisäksi Falck sairastui 1803 ankaraan kuumetautiin, josta toipuminen vei paljon aikaa ja voimia.
Vuonna 1802 Falck rakennutti Kauttuan uuden päärakennuksen, klubin, joka nykyään tunnetaan Kauttuan kartanoravintolana.
Vuosina 1804-05 rakennettiin uusi saha. Myös raudan tuotantoa lisättiin huomattavasti 1800-luvun alkuvuosina.
Sota tyrehdytti ruukin
Mutta tuskin oli Falck päässyt hyvään alkuun ja vaikeudet hieman vähentyneet, kun taas syttyi uusi sota, jo kolmas Kauttuan historiassa. Se katkaisi kaiken laivaliikenteen Ruotsiin, josta takkirauta pääasiassa tuotiin. Ahjot jäivät kylmilleen ja vasarat seisomaan ilman tako
jaa. Tästä huolimatta täytyi työttömiä seppiä elättää parempien päivien toivossa. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja tehtaan toiminta jatkui ja kehittyi monista vaikeuksista huolimatta.
Falckin voima ja suuruus tuli esiin myös muiden kuin tehtaan asioiden hoidossa. Sa
manaikaisesti kun hän hoiteli tehtaan, usein toivottomiltakin näyttäviä asioita, häneltä riitti aikaa ja tarmoa myös koko maan asioiden hoidossa.
Kohta naimisiin menonsa jälkeen Falck sai hoitaakseen alisen Satakunnan tuomiokun-
taa. Vuonna 1814 hän oli v.t. maaherrana Vaasassa. Vuonna 1816 hänet kutsuttiin jäseneksi senaatin oikeusosastoon, ja 1820 nimitettiin raha-asiaintoimituskunnan päälliköksi.
Näiden asioiden hoitamisen aikana hän oli kokonaan poissa Kauttualta 17 vuotta asuen Turussa ja Helsingissä.
Vuonna 1828 Falck sai salaneuvoksen arvonimen ja kahta vuotta myöhemmin hänet korotettiin aatelissäätyyn.
Hänen vaimonsa kuoli 1837, ja Seuraavana vuonna hän meni toisiin naimisiin vaimon
sa nuorimman sisaren Johanna Karolinan kanssa. Tällä naimiskaupalla hän varmisti myös sen, että nyt hänellä oli kaikki osuudet Kauttuan ruukista.
Oskar Falck Kauttuan ohjaksiin
Salaneuvos A.H. Falck kuoli 30. marraskuuta 1851 hoidettuaan Kauttuaa lähes tarkalleen puoli vuosisataa.
Hänen kuolemansa jälkeen Kauttua joutui hänen kahdelle pojalleen; laamanni Paul Emil ja eversti Oskar Falckille, heidän lunastettuaan osuudet sisariltaan.
Veljesten tiet erosivat 1855 niin, että Paul Emil sai Leineperin ruukin, jonka hänen isänsä oli ostanut 1830-luvulla. Kauttua jäi Oskar Falckille, joka hoiti tehdasta kuole
maansa, vuoteen 1866 saakka.
Tehdasta jäi nyt hoitamaan hänen leskensä palkatun väen avulla. Viimeisinä vuosina Falckin aikakaudella tehtaan asiat pääsivät luisumaan alamäkeä, ja vieraan palkkaväen hoidossa tehdas rappeutui muutaman vuoden aikana. Kaiken lisäksi vietettiin Kauttualla isoista elämää, ja varsinkin kesäisin olivat kaikki ovet vieraille avoinna. Päärakennuksessa laulu raikui ja viini virtasi.
Tällaiset olivat vallitsevat olot vallalla Kauttuan Rautaruukissa, kun Antti Ahlström astui kuvaan mukaan kevättalvella 1873.
Kauppakirja
Minä allekirjoittanut, Charlotta Falck omasta puolestani ja vajaavaltaisten ja huollettavi
en lasteni, poikani Bernhardin ja tyttärieni Agneksen ja Eleoneran holhoojana, ja me muut osasta puolestamme Euran pitäjässä olevan Kauttuan tehdasomaisuuden omistajina, joka omaisuus muodostuu seuraavista verotiloista, nimittäin Lamppu 2/8 manttaalia, Ääri sa
moin 2/8 manttaalia, Kauttuan kylässä, Tuurila 7/12 manttaalia, Kylä-Härkälä 2/8 mant
taalia, Mettä-Härkälä 2/8 manttaalia, Wainio-Kerola 1/3 manttaalia Mestilän kylässä sekä veroratsutilat Tapola 1 1/12 manttaalia ja Uotila 1 1/12 manttaalia, molemmat Kaut
tuan kylässä, myymme ja luovutamme tämän mukaan, jos paikkakunnan kihlakunnanoi
keus vajaavaltaisten osuuksien osalta antaa siihen luvan, herra ruukinpatruuna Anders Ahlströmille mainitut tilukset sekä niille rakennetut erityiset vesilaitokset, käsittäen sahan, myllyt, rautatehtaan ja muita laitoksia, sekä sen lisäksi edellä mainittuun omaisuuteen ja laitoksiin kuuluvat irtaimistot, hevoset, elukat,, pelto- ja ajokalut y.m. erillisen niistä laaditun luettelon mukaan, samoin kuin vuokraoikeutemme Rauman kaupungissa olevaan lastauspaikkaan sille rakennetun makasiinin ja puusuulin kanssa, meidän kesken sovittua kauppasummaa kolmesataakahdeksankymmentätuhatta (380.000) markkaa suomen rahaa, josta lasketaan verotilojen hinnaksi satatuhatta (100.000) markkaa, ratsutilojen hinnaksi samoin satatuhatta (100.00) ja muiden laitosten hinnaksi satakuusikymmentäviisituhatta (165.000) markkaa sekä irtaimiston hinnaksi viisitoistatuhatta (15.000) markkaa.
Tämän ohessa on sovittu seuraavat ehdot:
1 n: o) Kauppahinta kolmesataakahdeksankymmentätuhatta (380.000) markkaa suori
tetaan siten, että ostaja ottaa vastattavakseen omaisuuteen kiinnitettyjä velkoja, nimittäin kirkollis- ja kouluvirkakunnan Leski- ja orpokassalle kahdeksankymmentätuhatta (80.000) markkaa, siviilivirkakunnan Leski- ja orpokassalle kaksikymmentäneljätuhatta (24.000) markkaa sekä Suomen Yhdyspankille kassakreditiivilainaa varten kaksikymmentätuhatta (20.000) markkaa, joista veloista me olemme velvolliset hyvittämään ostajalle allamai- nittuun luovutuspäivään saakka langenneet korot, että ostaja maksaa vastaanottotilai- suudessa kuusikymmentätuhatta (60.000) markkaa: sekä 1. päivänä Seuraavaa syyskuuta kuusikymmentätuhatta (60.000) markkaa ja 1. päivältä marraskuuta tänä vuonna samoin kuusikymmentätuhatta (60.000) markkaa; sekä että jäljellä oleva summa maksetaan osta
jan antamilla kymmenellä (10) eri velkakirjalla, kukin määrältään seitsemäntuhattakuusi- sataa (7.600) markkaa vastaanottopäivästä juoksevalla viiden (5) prosentin korolla.
2 n:o) Ostaja ottaa vastaan hänelle myydyt kiinteistöt ja irtaimiston 1. päivänä ensi- tulevaa heinäkuuta.
3 n:o) Ostaja vastaa kaikista kruunun- ja kunnallisveroista, jotka lankeavat makset
tavaksi vastaanottopäivän jälkeen, lukuunottamatta maksuja maaseudun Palovakuutusyh
tiölle, jotka lankeavat maksettavaksi tulevana syksynä ja jotka kuitenkin tulevat meidän maksettavaksemme.
4 n:o) Sitä vastoin ostaja nostaa palovakuutuskorvausta kaikesta sellaisesta omaisuu
desta, joka tämän päivän jälkeen tulipalon sattuessa voi tuhoutua.
5 n:o) Ostaja sitoutuu vastaanottotilaisuudessa ostamaan tehtaalla olevan takkirau
dan ja hiilen niillä hinnoilla, joilla myyjät ovat nämä tavarat hankkineet.
6 n:o) Ostaja on velvollinen järjestämään entiselle sepälle John Petter Nordmanille, entiselle torpparille Abraham Wainiontaustalle, metsästäjä Gustav Peltomaalle, naulasep- pä Karl Wahlroos vanhemmalle, vasaraseppä Fredrik Wikbergille, tulivartija Uno Ekbo- mille, renki Anders Grönlundille ja piika Lisa Enlundille tarpeellisen asunnon ruukilla ja huolehtimaan kaikkien yllämainittujen henkilöiden välttämättömästä ylläpidosta, jotta he välttyisivät köyhäinhoidosta ja suorittamaan sen lisäksi leski Sofia Sarinin kahdelle lap
selle vuosittain elatuksena tynnyrillisen ruista, kunnes he pystyvät elättämään itsensä.
7 n:o) Jos meidän, herra J. E. Franckenille tehdasomaisuudesta toimitetun puutavaran keskipituuden säätelemistä varten on pakko kaataa tilan metsästä sahatukkeja, lankeaa nettotulo näistä sahatukeista ostajalle.
8 n:o) Meidän palveluksessamme nyt olevalle työväelle, jonka tulee suorittaa palve- lusvuotensa ostajalle, palkan suoritamme me vastaanottopäivään saakka ja sen jälkeen ostaja.
9 n:o) Siinä tapauksessa, että J. Mellner Turusta, jonka me olemme viime syksynä val
tuuttaneet tarjoamaan myytäväksi Kauttuan tehdasomaisuuden, olisi mahdollisesti myynyt saman, josta meillä ei ole tietoa, mutta mistä asiasta meidän kiireimmiten tulee hankkia selvitys, tulee tämä sopimus raukeamaan, mutta kaikki jokaisessa muussa tapauksessa pysymään voimassa.
10 n:o) Lopuksi tehdään sellainen ehto, että kustannukset, joihin sisältyvät luovutus- ja vastaanottokustannukset Sotilashuonekassalle, tämän kiinteistön oston lainhuudatus-
kustannukset, suorittaa ostaja yksin.
Kauttuan Tehdas 24. maaliskuuta 1873 Charlotta Falck
oinasta puolestani ja samoin alaikäisten lasteni holhoojana
poikani Bernhadrin Hanna Flck ja tyttäreni Agnesin Ebba Falck ja Eleonoran puolesta Oskar Falck
Edellä mainittuihin ehtoihin ja edellytyksiin olen kaikilta osin tyytyväinen.
Päiväys kuten edellä.
A. Ahlström
Sekä myyjän että ostajan omakätiset allekirjoitukset todistavat:
Aug. Malm William S. Morring
Kauttuan ruukin maisema 1870 luvulla. (Vanhin valokuva Kauttuasta)
Kauttua Ahlströmin aikaan
Edellä olevan kauppakirjan mukaan kirjoitettiin Kauttuan monivivahteiseen ja vaiherik
kaaseen historiaan eräs sen merkittävin lehti. Kauppakirjalla siirtyi Kauttuan Rautaruuk
ki, alallaan Suomen suurin ja huomattavin, tehtaineen ja tiluksineen Antti Ahlströmin omistukseen. Kauppa käsitti noin 3 800 hehtaarin m etsä-ja peltoalan, vesilaitokset; sahanj ja myllyt, rautatehtaan ja muita laitoksia sekä niihin kuuluvat irtaimistot.
Lähtiessään ostamaan Kauttuaa kerrotaan Ahlströmin olleen kahden vaiheilla - ostai
siko vai ei! Hänen herkkää ja tunnelmallista mieltänsä kuvaa se, että kysymyksen ostami
sesta hänen oman kertomuksensa mukaan lopullisesti ratkaisi - kaunis ilma.
Hänen tullessaan edellisenä iltana Kauttualle ilma oli pilvinen ja sateinen. Yöllä asiaa pohtiessaan päätti hän olla ryhtymättä kauppaan. Aamu vaikeni kuitenkin kirkkaan au
rinkoisena valaisten kosken kuohuja ja ikivanhojen honkien latvoja, joita hän ruukintilan päärakennuksen yläkerran ikkunasta katseli. Näkemästään ilahtuneena hän perui öisen päätöksensä, ja päätti kuitenkin tehdä kaupan.
Kerrotaan, että hän useinkin sai parhaat aatteet uusiin yrityksiin kauniissa luonnossa.
Onhan kuitenkin itsestään selvä asia, ettei pelkkä kaunis ilma ollut vaikuttamassa Ahlströ
min päätökseen Kauttuan ostamisesta. Päävaikuttimena lienee kuitenkin ollut halu yleensä laajentaa liiketoimintaa.Sekä Kauttuan omat että koko sen seudun hyvät metsät ja mukavat vesistöt tarjosivat erinomaiset edellytykset harjoittaa senaikaista liiketointa, puutavara- kauppaa jajaudam¾lmistusta.
Antti Ahlström teki kaksi suurta ruukkikauppaa muutaman kuukauden välein. Loppu
vuodesta 1872 hän osti Noormarkun ruukin, rakennukset ja siihen kuuluvat maa-alueet.
Ostetun ruukin toiminnan hän lopetti vähin erin jättäen toimintaan vain myllyn ja kotitar
vesahan. Aikaa myöten Noormarkusta kehittyikin Ahlströmin suvun kotipaikka.
Piirteitä Antti Ahlströmistä
Antti Ahlströmin vanhemmat olivat syntyjään Pirkkalasta, mistä he Kokemäenjokea las
kien saapuivat Poriin ja sieltä matkasivat Merikarvian Kasalaan, ostivat talon ja asettuivat sinne asumaan.
Antti syntyi Erkki ja Anna Ahlströmin nuorimpana lapsena yhdessä kaksoisveljensä Pransin kanssa, joka oli puolitoista tuntia Anttia nuorempi, 6. marraskuuta 1827. Kaksos
ten lisäksi perheeseen kuului neljä poikaa ja yksi tytär, kaikki kaksosia vanhempia.
Kaksoset olivat pienenä niin toistensa näköisiä kuin kaksi marjaa, mutta poikien yh
täläisyys katosi pian. Antista tuli vaalea-ihoinen, lyhyt ja pyyleväkasvuinen. Lransista tuli kaino, tummahipiäinen ja solakka.
Poikien luonteiden eroavuus näkyi jo lapsena: Kun he kävivät marjassa, Lrans söi osan marjoista, myi loput ja osti rahalla makeisia.
Antti puolestaan toi marjat äidille, myi osan ja laittoi rahat säästöön. Liikemiesvaistot ilmenivät hänessä jo hyvin nuorena. Nähdessään jollakin vyön tai puukon, hän oli heti tekemässä kauppaa, joko vaihtaen tai ostaen. Mutta sopivassa tilaisuudessa hän myi ne eteenpäin - ja tietysti pienellä voitolla.
Nämä liikemiestaipumukset, sekä pojan yleinen älykkyys vaikuttivat siihen, että isä otti hänet mukaansa lähtiessään tekemään puu tavarakauppoja ja myymään erilaista maa- laistavaraa.
Antti Ahlström.
Antin tullessa kouluikään, ei isä tahtonut päästää häntä kouluun, koska perheen vanhin poika oli koulunsa käynyt, ja isän mukaan se sai riittää. Ensimmäiset lukutaidon alkeet Antti sai äidiltään ja tätinsä mieheltä, joka oli mylläri. Hän suositteli Antin isälle pojan kouluunlähtöä evästyksellä, että pojasta voi tulla vaikka pappi. Lisäksi Antti kävi lyhyen ajan Ala-Karviassa yksityisoppilaana, mutta pitkän matkan takia se opintie loppui lyhy
een.
Lopulta Antti sai isältään luvan lähteä oppilaaksi Porin alkeiskoulun ensimmäiselle eli kolmannen kollegan luokalle 22. elokuuta 1844. Antti selvitti ensimmäisen ja toisen luokan kohtuullisen hyvin arvosanoin, mutta kolmas luokka ei enää sujunutkaan entiseen malliin, ja Antti irtisanoutui koulusta kolmannen vuoden lopulla.
Antti menee naimisiin
Antti kävi koulua naapurinpojan Johan Liljebladin kanssa. Kun neljäs vuosi oli alkamas
sa, Johan sanoi Antille; Huomenna lähdetään kouluun. Antti kieltäytyi lähtemästä, jolloin Johan kysyi: Minnekäs sinä sitten menet? - Menen sinun äitisi kanssa naimisiin, Antti vastasi.
Johanin äiti Anna Liljeblad oli jäänyt leskeksi ja omisti tilallaan sahan, myllyn, savipa
jan ja paperitehtaan. Hänellä oli viisi alaikäistä lasta edellisestä avioliitosta.
Antti oli leskellä pehtoorina, jolloin 15 vuotta Anttia vanhempi Anna ihastui rivakkaan työmieheen, ja Antin Erkki-veljen toimiessa puhemiehenä pari päätyi avioliittoon.
Naimiskaupan myötä Antista tuli 23-vuotiaana isäntä Lankosken Isotaloon ja hän sai haltuunsa vesisahan, jauhomyllyn, ruukkutehtaan ja kaksivalssisen paperitehtaan, jossa
paperi valmistettiin käsin. Tuotanto perustui pellava-, hamppulumppua ja jonkin verran villalumppua sisältävän seoksen jalostamiseen. Vuonna 1851 hän perusti oman yrityksen
sä.
Krimin sodan jälkeen hän aloitti itsenäisen yrittäjätoiminnan laivanvarustajana. Vel
jensä Erkin kanssa hän rakensi ”Veljekset” -nimisen purjelaivan, jolla kävi kauppaa Vi
roon, Keski-Eurooppaan ja Englantiin.
Laivanvarustamoliikkeen yhteydessä hän laajensi sitä ennen enemmän tai vähemmän hajanaisesti toiminutta puutavaranvientiä sekä ohjasi tarmokkaasti liikkeensä erittäin ko- ettelevan 1860-luvun läpi.
Annan ja Antin avioliittoa varjosti periaatteellinen näkemysero kaupanteosta; Anna halusi pelata varman päälle, Antti otti riskejä, suuriakin, mutta menestyi silti.
Vuonna 1862 Antti osti suurimetsäisen Saarikosken tilan Siikaisista, vastoin vaimonsa tahtoa.
Tilan osto vauhditti merkittävästi Antin liiketoimia. Välittömästi hän rakennutti uuden purjelaivan, joka sai nimekseen - Saarikoski. Laivaliikenne ulkomaille jatkui ja paluu
kuormana oli usein viljaa Viron Lääveristä ja Tukholmasta.
Vuonna 1863 Antti lunasti lapsipuoliltaan Lankosken tilan ja kaikki laitokset.
Samana vuonna jolloin Antti Ahlström osti Kauttuan Tehtaat, lopetettiin paperin val
mistus Lankoskella kokonaan.
Ahlström valtiopäivämiehenä
Juhani Aho kirjoittaa muistokirjoituksessaan Antti Ahlströmistä: ”Antti Ahlströmin suu
renmoinen liiketoiminta ja laaja kokemus itse asiassa herättää yleisön kiinnostuksen hä
neen”.
Hänen kiinnostuksensa yleisiin asioihin vaikutti siihen, että hänet valittiin Porin kau
pungin edustajaksi valtiopäiville 1877-78.
Edusmiehyyttään hän käytti puhumalla lämpimästi, tarmokkaasti ja joskus jopa roh
keasti muun muassa suomenkielisten kansakoulujen perustamisesta jokaiseen maalaiskun
taan ja ainakin yhden suomenkielisen korkeamman oppilaitoksen perustamisen puolesta jokaiseen lääniin.
Antti Ahlström toteutti käytännössä sen mitä ajoi valtiopäivillä. Hän rakensi Merikar
vialle, Siikaisiin, Pomarkkuun ja Noormarkkuun omalla kustannuksellaan kansakoulun, maksoi opettajien palkkoja, lahjoitti talven polttopuut ja hankki jopa harmonin kouluihin.
Hän sai voimakasta vastustusta näissä koulukysymyksissä. Seurauksena oli ettei häntä enää valittu seuraavissa valtiopäivävaaleissa siihen aikaan ruotsinvaltaisen Porin edusta
jaksi.
Myönteistä ratkaisua suunnitellusta rautatien rakentamisesta Tampereelta Poriin pidet
tiin kuitenkin niin tärkeänä, että valtiopäivillä ei voitu olla ilman Antti Ahlströmin kaltaista arvovaltaista henkilöä. Siksi hänet valittiin valtiopäiville uudestaan 1894.
Uudet tuulet puhaltavat Kauttualla
Ahlström ryhtyi heti tarmokkaasti kunnostamaan Falckin aikana rappiolle päässyttä ruuk
kia. Ensiksi aiottiin kunnostaa tehtaan yksiraaminen saha uuteen kuntoon. Tästä aikeesta hän kuitenkin luopui ja Kauttualla toiminut saha palveli vain kotitarvetta varten.
Rautatehdasta sen sijaan korjattiin perinpohjin. Vanha saksantaonta muutettiin fran- che-comté-taonnaksi kahdella ahjolla, kahdella kankirauta-ja yhdellä meltovasaralla.
Samalla hankittiin myös uusi ajanmukainen kolmisylinterinen lietsomakone. Nämä muutokset olivat kaikki hyvään tarpeeseen, sillä raudan menekki oli tähän aikaan Katutil
alla niin kuin Noormarkussakin erittäin hyvä.
Puutavara ykkönen Kauttualla
Pääartikkelina Kauttualla, niin kuin Ahlströmin muissakin laitoksissa, oli kuitenkin puu
tavara eikä rauta. Niinpä Antti Ahlström sanoikin melko pian Kauttuan oston jälkeen, että puuhun perustuvassa raaka-aineessa on Kauttuan tulevaisuus.
Kohta Kauttuan oston jälkeen hän ryhtyikin käyttämään saatavissa olevia, etupäässä ostometsiä, aikoen sahauttaa ne Kauttuan vesisahassa. Kun ilmaantui tilaisuus perustaa saha meren rannalle Eurajoen suuhun, annettiin tukkien uida ohi Kauttuan aina Kaunissaa
reen asti. Kaunissaaren saha valmistui loppuvuodesta 1874.
Kaunissaaren sahan perustamisen tärkeimpänä syynä olivat heikot maakuljetusyhtey
det Kauttualta satamiin. Kaunissaaressa sahatavara voitiin lastata suoraan laivoihin omasta satamasta.
Vanhoja pajoja Kauttualla.
Rautaruukki historiaan - puuhiomo alulle - suurliikemiehen kuolema
Vuoden 1889 lopulla, jolloin Kauttua oli tullut uudestaan Antti Ahlströmin omistukseen oli hän lopullisesti päättänyt asteittain lopettaa raudantuotannon Kauttualla. Asteittain sik
si, että äkillinen tuotannon lakkauttaminen olisi saattanut uskolliset ja pitkäaikaiset työn
tekijät ahdinkoon.
Jo vuonna 1890 oli kauppaneuvos Antti Ahlström (hän sai kauppaneuvoksen arvon 1881) suunnitellut puuhiomon rakentamista Kauttualle. Kaksi vuotta myöhemmin tarjou
tui Karhulan Mekaaninen Työpaja rakentamaan tämän tehtaan.
Ahlström oli jo tehnyt myönteisen päätöksensä, mutta korkeampi mahti astui väliin.
Laajakantoinen suunnitelma jäi sillä erää toteuttamatta, sillä Antti Ahlström kuoli lyhyen ja ankaran sairauden murtamana 10. toukokuuta 1896 Helsingissä, 68 ja puolen vuoden ikäisenä. Yksi Suomen suurimmista teollisuusmiehistä oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Hä
net haudattiin Noormarkkuun 14. toukokuuta.
Perilliset jatkavat...
Ahlströmin äkillinen poismeno aiheutti sen, että puuhiomon suunnitelmat viivästyivät. Sa
noista tekoihin päästiin vasta vajaan kymmenen vuoden kuluttua hänen kuolemastaan.
Kauttuan vanha saha.
Perheneuvosta päätti 22. helmikuuta 1906, että kokeiluun Kauttualla ryhdytään. Kiis
taa ja viivästymistä oli aiheuttanut sekin, että puuhiomoa harkittiin myös Strömforsiin, jonka Ahlström oli ostanut 14. heinäkuuta 1886. Strömfors oli pitkään ollut Ahlströmin murheenkryyni taloudellisessa mielessä, joten sinne piti saada jotain tuottavampaa teol
lisuutta. Epäselvyyttä aiheutti myös lopullinen tuotantosuunta; puumassa, paperi, vaiko molemmat.
Pyydetyt ammattimieslausunnot olivat kovin ristiriitaisia. Siksi päätettiin antaa koke
muksen ratkaista, mikä tuotanto olisi sopivin. Tehtaan perustaminen oli siis oleva erään
lainen koe.
Alkuvaikeudet jatkuivat - tuotanto alulle
Työt Kauttualla aloitettiin toukokuun alussa 1906. Kesän aikana laskettiin hiomon ja paperitehtaan perustukset. Työssä oli monia alkuvaikeuksia: louhittava kalliopohja oli rikkinäistä, työmaalla lakkoiltiin, koneitten viipyminen ehkäisi töiden valmistumista ja rakennustiiletkin oli kelvottomina vaihdettava parempiin. Valmistusvaiheessa vielä pölk- kykattilakin räjähti koekäytössä ja kolme työntekijää loukkaantui.
Paperikone valmistui syyskuussa 1907, ja kuukautta myöhemmin saatiin hiomo käyn
tiin.
Näin oli Kauttuan historiassa saavutettu jälleen merkittävä merkkipaalu. Marraskuun 28. päivänä 1907 julkaisi sanomalehti Länsi-Suomi lukijoilleen teollisuushistoriallisen uu
tisen Kauttualta:
”Viime lauantaina 23.11. lopetettiin rautatyöt Kauttuan rautatehtaalla ja konevanhuk
sille annettiin ansaittu vanhuudenlepo. Näin siis 1600-luvulta saakka säilynyt vanhus väis
tyy unholaan uuden ajan laitosten tieltä, kuten monet muutkin”.
Näin 218 vuotta kestänyt teollinen rautatehdastoiminta oli saavuttanut Kauttualla pää
tepisteensä ja uuden ajan teollisuusmuoto aloittanut haparoivat ensiaskeleet polkunsa al
kupäässä.
Lopetushetkellä ruukin palveluksessa oli 16 henkilöä.* Näistä seppiä oli 7, nippusep- piä 3, seppämestareita 2, hiilirenkejä 2, sekä yksi oppilas ja palovartija.
Entiset rautaruukin kaikki 16 työntekijää saivat työpaikan paperitehtaalta. Näistä teh
taan korjauspajan sepäksi siirtyi 6, tehtaalle työmieheksi 4, ulkotyönjohtajaksi ja itselli
seksi yksi ja palovartijana jatkoi yksi. Kuolleita ennen v. 1911 oli kolme *.
Koko tehtaan työntekijöiden ammatillinen jakaantuma 1909 oli Seuraava: Tehtaan työ
miehiä 18, korjauspajan seppiä 6, koneenkäyttäjiä 3, työnjohtajia 2, varastonhoitajia 2, lisäksi ensimmäinen koneenkäyttäjä, höyrykoneenkäyttäjä, paperikoneenkäyttäjä, paperi- mestari ja sähkömonttööri . Konttoristeja oli 3 ja insinöörejä 1. Yhteensä väkeä tehtaassa 40 . (Lähde: Euran srk:n rippikirjat).
Tuotanto nousussa hitaasti mutta varmasti
Alkuvaikeudet kuitenkin jatkuivat: Työntekijät olivat tottumattomia, ilmastointilaitteet ei
vät toimineet. Kalanteri ei ottanut vastaan kuin puolet paperikoneen tuotosta.
Vielä helmikuussa 1908 ei oltu päästy kuin kuuden tonnin päivätuotantoon ruskeata käärepaperia. Voimakkaiden tukitoimien ansiosta tehdas kuitenkin alkoi täyttää niitä toi
veita, joita sille oli asetettu.
PH-l:n koneenhoitaja Aate Järvinen vas.ja prässipoika Hannes Iltanen 1929.
Vuonna 1909 oli tuotanto vajaat 3.000 tonnia. Vuonna 1913 se ylitti ensi kerran 5.000 tonnin rajan.
Samana vuonna valmistui myös Kauttuan - Kiukaisten junarata, joten liikenneyhtey
det paranivat ratkaisevasti.
Tehtaan johtajaksi nimettiin tohtori Bertel Ahlström 1910. Vuotta myöhemmin val
mistui johtajan asunto - Villa Bertel Ahlström Kauttuan valkoinen talo.
Siirtyminen sanomalehtipaperiin
Sanomalehtipaperin kysyntä maailmanmarkkinoilla oli jatkuvasti lisääntynyt. Niinpä vuonna 1917 otettiin sen valmistus Kauttuan Paperitehtaan ohjelmaan.
Samaan aikaan tuli tehtaan tekniseksi johtajaksi diplomi-insinööri Allan Segercrantz.
Hän teki 38 vuotta kestäneen arvokkaan päivätyön tehtaan kehittämisessä.
Vuonna 1929 tuotanto ylitti ensi kerran 8.000 tonnia.
Vuosi 1933 oli uudistusten vuosi tehtaalla. Ohjelmaan otettiin vahvempien käärepape
rien valmistus. Raaka-aineena käytettiin puumassan ohella myös muualta tuotua valkaise
matonta selluloosaa. Samana vuonna käynnistyi myös paperikone kakkonen, ja tehtaan
johtajaksi tuli tohtori Frejvid Borg.
Puuhiomo lopetti - valkaisulaitos aloitti
Puuhiomon toiminta lopetettiin 1938. Samaan aikaan aloitti toimintansa uusi valkaisulai
tos. Raaka-aineena käytettiin pääasiassa yhtiön Varkauden Tehtailta tuotua valkaisematon
ta sulfiittiselluloosaa.
Jalostusastetta nostettiin ja PK-I:llä ryhdyttiin valmistamaan hienopaperia, kirjoitus-ja painopaperia.
Kauttuan Paperitehdas 1923.
Sota-ajasta huolimatta vanukone valmistui vuonna 1942, ja vuotta myöhemmin PK- IV, joka valmisti kreppipaperia lautas- ja pöytäliinojen sekä paperisten lakanoiden raaka- aineeksi.
10.000 tonnin raja ylitettiin ensi kerran 1943, joka lyötiin vasta 1954. Uusi PK-II val
mistui 1955.
Jalostusastetta nostetaan - Euran Paperi perustetaan
Samalla kun paperitehdas ryhtyi tuottamaan erilaisia hienopaperilaatuja, lähdettiin pape
rin jatkojalostamisessa myös liikkeelle. Maaliskuussa 1937 tohtori Frejvid Borg perusti paperinjalostustehdas Euran Paperin. Laajoilla ulkomaanmatkoilla hän oli tutustunut alan teollisuuteen ja hankkinut paljon tietoa paperin jalostuksesta.
Euran Paperi aloitti varsin vaatimattomissa tiloissa, tehtaan joenpuoleisella seinustalla olleessa erillisessä tiilirakennuksessa, kooltaan 9,90 x 31,50 metriä. Tehtaan ensimmäiset työntekijät olivat Arvo Saarinen, Tommi Mäenpää ja Ahto Seppänen. Työnjohtajana toimi Sigurd Kyllöinen.
Ensimmäiset koneet olivat kreppauskone, aniliinipainokone ja kuviopuristuskalanteri.
Melko nopeasti Euran Paperin tunnetuimmaksi tuotteeksi nousi läpivahattu eväspaperi WAXO. Paperina käytettiin paperikoneen tamburin sivurullia, jotka leveytensä takia eivät soveltuneet muuhun käyttöön.
Vahauskone tehtiin Borgin piirustusten mukaan paperitehtaan korjaamossa. Kone oli tuotannossa yli 30 vuotta, kunnes kehitys ajoi Waxon ohi ja sen tuotanto lopetettiin. Kone museoitiin ja se sijoitettiin Euran Paperin eteisaulaan.
Jalostustilaa lisättiin 1939, jolloin tiilirakennukseen jatkeeksi tehtiin lautarakenteinen lisätila.
Euran Paperi aloitti kuvassa vasemmalla olevassa matalassa paperitehtaan tiilirakennuksessa 1937.
Tuhoisa tulipalo
Euran Paperin toinen laajennus hyppäsikin jo vähän kauemmaksi. Se tehtiin halkotarhaan, nykyisen voimalan kohdalle 1940. Heinäkuussa 1941 tuli tuhosi halkotarhaan tehdyn laajennuksen. Tuhopolttoa epäiltiin vahvasti desanttien aikaansaannokseksi, mutta täyttä varmuutta ei siihen saatu. Jalostusosastolta tuli vaurioitti kaikkia koneita ja laitteita, jos
kin suuri osa voitiin kunnostuksen jälkeen ottaa käyttöön. Sen sijaan tuli tuhosi kahdessa varastorakennuksessa olleen huomattavan raakapaperimäärän sekä valmiita tuotteita. Hal
kotarhassa ei toimintaa enää käynnistetty, vaan siirryttiin nykyiseen, punatiilestä rakennet
tuun tehtaaseen.
Tämä uusija ajanmukainen jalostustehdas valmistui 1942, jolloin alkoi myös offset- painatus vielä hieman keskeneräisissä tiloissa.
Sota-aika vauhditti kehitystä huomattavasti. Uusia tuotteita lisättiin tehtaan tuotanto- ohjelmaan. Alkuvuosien pääartikkeleita olivat erilaiset kääre-, liitos- ja hyllypaperit, pus
sit, vihot, lehtiöt ja pahvitölkit.
Vuosien aikana ovat Euran Paperin toimitilat ja tuotanto läpikäyneet täydellisen muo
donmuutoksen. Tehdasta on laajennettu kaikkiaan kymmenen kertaa.
1950-luvulla lähdettiin määrätietoisesti kehittämään laitosta yhä enemmän erilaisia kuluttajapakkauksia valmistavaksi tehtaaksi, jollaisena se tänäkin päivänä tunnetaan. Se on alansa suurin maassamme. Tehtaalla on merkittävä rooli myös maailmanmarkkinoilla, sillä vienti vuodessa on yli puolet tehtaan tuotannosta.
PK-l:n ykkönen 1920-luvulla.
VANHA, MODERNI KAUTTUA
Sosiaalisen huollon tiennäyttäjänä.
Kauttuan vanhoista perinteistä rikas, mutta modernin kehityksen voimakasta kautta par
haillaan elävä teollisuusyhdyskunta saattaa tänään juhlia sosiaalisen huoltonsa merkki
tapausta. Tällöin vihitään näet paikkakunnalle A. Ahlström Oy:n toimesta rakennettu mitä uudenaikaisin lastentalo. Tilaisuuteen saapuu vieraita Helsingistä saakka.
UUDEN SUOMEN edustaja on käynyt tutustumassa mainittuun taloon sekä samalla mielenkiintoiseen tehdaspaikkakuntaan yleisemminkin ja kuvaa vaikutelmiaan sisäsivuil
la.*
Konttorirakennus.
”Anno 1802” on kultakirjaimin piirretty Kauttuan tehtaiden konttorirakennuksen oven ylle. Vanhat, arvokkaat perinteet uhoavat tämän lähes puolitoistasatavuotisen rakennuk
sen piirteistäkin. Mutta paikkakunnan historian juuret ulottuvat monin verroin pitemmälle, kauas keskiajan hämärään. Jo viikinkiretkien aikoina oli näillä main käyty monta veristä ottelua, eikä täältä ole kuin ”kivenheiton” päässä Köyliö, missä pakanallinen Lalli riisti Henrik-piispan hengen
Tämän päivän Kauttua ei kuitenkaan ole unohtunut vain menneisyyden muistoihin.
Se toteuttaa osaltaan määrätietoisesti oman aikakautensa historiaa: tekniikan ristiretkeä.
Entisten muinaislinnojen vaiheille on syntynyt moderni, nopeasti kehittyvä teollisuusyh
dyskunta.
Mutta myös teollisuudella on täällä traditionsa. Jo v. 1689 oli Turun läänin silloinen maaherra Lorentz Creutz, entinen vuori-insinööri, perustanut Kauttualle rautaruukin, joka myöhemmin koki monia vaiheita, ja oli välillä Timm- ja Falck-sukujen hallussa, kunnes v. 1873 joutui suuren satakuntalaisen teollisuusmiehen Antti Ahlströmin omistukseen.
Tällöin melko rappiolla ollut rautatehdas korjattiin ja teollisuustoiminta pantiin entistä vauhdikkaampaan käyntiin. Myöhemmin, vv. 1906-07 laitos muutettiin puuhiomoksi ja paperitehtaaksi. Sen kehitys on jatkunut, ja v. 1943 valmistui paikkakunnalle vanhan teol
lisuuslaitoksen kanssa käsikädessä työskentelevä, moderni suuri paperinjalostustehdas.
Todellinen tehdasyhdyskunta.
A. Ahlström Oy:n Kauttuan tehtaat ovat se voimanlähde, josta niiden liepeille syntynyt teollisuusyhdyskunta imee elinnesteensä. Melkein kaikki sen n. 2.500 asukasta saavat ta
valla tai toisella toimeentulonsa näistä laitoksista.
Kauttuan Paperitehdas täytti viime syksynä 40 vuotta. Sitä on jo useaan otteeseen laa
jennettu, ja huomattavin sekä viimeisin laajennustyö on parhaillaan viimeistelyvaihees
saan. Tuotannon jatkuva laajentuminen on nyt vaatinut uuden, nelikerroksisen osansa tehdaskompleksiin, sekä vanhan osan korottamisen lisäkerroksella. Uusia koneistoja asen
netaan parhaillaan paikoilleen. Myös mm. laboratoriolle varataan huomattavat tilat.
Tehdas valmistaa hienopaperia sekä vientiin että kotimaisille markkinoille ja paikalli
sen paperinjalostustehtaan tarpeisiin.
Tuotantoa maailman kaikkiin ääriin.
Varsin uusi laitos ja laajuudessaan ainoa maassamme on Kauttuan paperinjalostustehdas, joka valmistui 1943. Sen tuotevalikoimassa on satoja paperista valmistettuja erilaisia hyö- tytarvikkeita, joista monet, tehtaan myyntiorganisaation Euran Paperi Oy:n markkinoille toimittamina ovat kautta maan jo tutut. Mutta tämä monipuolinen tuotantolaitos valmistaa paljon sellaistakin, mistä suurella yleisöllä ole aavistustakaan. Sen tuotteita ovat lukemat
tomat eri liikkeiden käyttämät pakkausrasiat, ja sen koneista lähtee mitä erilaisinta vienti
tavaraa maailman kaikille kulmille.
Yli sadan koneen tehdassali.
Teknillisen johtajan, dipl.insin. E. Silfverbergin johdolla on mielenkiintoista tutustua n.
5.000 neliömetrin laajuiseen tehdassaliin, jossa yli 100 suurempaa tahi pienempää konetta suorittaa työtään. Monet näistä on suunniteltu ja rakennettu tehtaan omassa työpajassa.
Jostakin niistä näkyi valtaviksi rulliksi purkautuvan Venäjälle matkaavaa, värillistä kara- mellipaperia, toinen syyti rattaistaan hedelmäkäärepaperia Australiaa varten jne. Tehdas- salin naapurina olevassa offset-painossa näkyi jo valmistuvan yhtä ja toista pääsiäiseksi.
Tämä laitos ei suinkaan ole vain "paperitehdas”, vaan samalla mitä monipuolisin pai- namo omine taiteilija-ateliereineen, kemigraafisine laitoksineen jne. Aina uutta! - on täällä tunnussana ja myös itse tehdas on nuoruudestaan huolimatta jatkuvassa uudistusvaiheessa.
Ja tilaa tarvitaan yhä vain lisää.
Kauttuan Alinenkoski 1930-luvulla. Myllyt pyörivät vielä täysillä ja tukkiränni ohjasi tukit Eurajokeen.
Nykyisin työskentelee Kauttuan paperinjalostustehtaassa noin 400 henkeä, enimmäk
seen naisia. Työolot näyttävät vastaavan varsin korkeita nykyhetken vaatimuksia. Itse työ- salin valoisuus ja ilmavuus ei jätä toivomisen varaa, ja myös tapaturmasuojelusta on par
haan mukaan huolehdittu.
Lasten kultainen valtakunta.
Kuluneen vuoden lopulla valmistui Kauttualle lastentalo, joka on kerrassaan nähtävyys alallaan. Ensimmäiset lapset majoittuivat sen suojiin joulukuun 15. pnä, mutta varsinaiset vihkiäiset ovat vasta nyt.
Arkkitehti O. Hammarströmin piirtämän rakennuksen ulkopiirteet ovat kieltämättä hieman merkilliset, mutta ne onkin ilmeisesti sanellut sisäpuolen käytännöllisyys. Talossa toimii lastenseimi pienokaisille kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen sekä lastentarha 3-7 vuotiaille, kummatkin kokopäiväosastoina. Nykyisin saa yht. 40 lapsukaista siellä hy
vää hoitoa.
Johtajatar Eila Hanelius kertoi laitoksessa varsinaista henkilökuntaa olevan 6 henkeä, lisäksi muutamia harjoittelijoita. Tämä esimerkillinen laitos on syntynyt vuorineuvoksetar Maire Gullichsenin aloitteesta. (UUSI SUOMI 22.2.1948)
Euran Paperi 1949. Yläosassa kuvaa samana vuonna valmistunut varasto.
Uusi hienopaperikone paperitehtaalle
Alkuperäisen paperikone kakkosen elinkaari jäi runsaaseen kahteen vuosikymmeneen, sil
lä syksyllä 1955 sen tilalle valmistui u u s ija entistä ehompi paperikone hienopaperilaatu- jen valmistukseen.
Muutos oli täydellinen, sillä vanha kone purettiin lattiaa myöten ja tilalle tehtiin uusi alusta alkaen. Kun vanhan koneen pituus oli noin 20 metriä, niin uuden pituus oli 39 metriä ja työleveys 2,40 metriä. Se valmistaa kirjoitus-ja painopaperia sekä hienoimpia käärepa- perilaatuja. Tuotannon lisäys oli yli 50 prosenttia.
Koneen valmisti A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan konepaja, jonka asentajat myös pystyttivät koneen. Koneen perustustyöt tehtiin kauttualaisin voimin.
Uuden PK-2:n miehistöä käyttöönottopäivänä 17.9. 1955. Vas. Klaus Iltanen, Hannes Iltanen, Pentti Toivoloja Viljo Heikinpalo.
KAUTTUAN TEHTAAT 1973
1960-luvun alkupuolella nähtiin, että Kauttuan Paperitehtaan tapaisen hienopaperitehtaan tulevaisuus ei ole hienopaperin massatuotannossa, vaan pitkälle jalostetuissa erikoispape
reissa.
Perusteluina tälle filosofialle nähtiin sellutehtaan puuttuminen paikkakunnalta ja että käytettävissä olevat neljä paperikonetta olivat liian pieniä paperin suurtuotannolle.
Niinpä 1965 otettiin käyttöön uusi korkealaatuista taidepainopaperia, kauppanimel
tään KAUBELART*, valmistava päällystyslinja. Paperin päällystämisestä mitä moninai
simmilla tavoilla tuli myös myöhäisemmässä vaiheessa se jokin, jolle nykyinen toimintai
dea perustuu. (* nimi tulee sanoista Kauttua - Beloit päällystyskone - Taide).
Uusi erikoispäällystyskone
Kolme vuotta sitten laaditun PTS:n mukaan hankittiin paperitehtaalle uusi erikoispääl
lystyskone, joka otettiin käyttöön keväällä 1972. Tämä kone valmistaa elektrostaattista kopiopaperia sekä muita itsestään kopioivia päällystyslaatuja.
Tätä ennen oli pitänyt valmistella siirtymistä näihin korkeajalosteisiin tuotteisiin myös paperikonepuolella. Siksi muun muassa KP-II:n sai uuden paperinpäällystysyksikön sekä jälkikuivausryhmän.
Saadaksemme jonkinlaisen konkreettisen käsityksen jalostusasteen korkeudesta, voi
daan mainita että erikoislaatujen hinta on noin kymmenkertainen sanomalehtipaperiin ver
rattuna.
Tämän päivän tuotanto on noin 45.000 tonnia vuodessa. Siitä noin 20.000 tonnia on korkealaatuisia päällystettyjä papereita. Näistä KAUBELART taidepainopaperi on tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin ja merkittävin laatu.
Tuotekehittelyjä markkinointi avainasemassa
Erikoispäällystyskoneeseen liittyvät laadut vaativat paljon tuotekehittelyä sekä muuta ke
hitystyötä. Varsinkin markkinointi on avainasemassa ennen kuin niiden määrät kasvavat suurempiin lukuihin.
Kalliiden raaka-aineiden käyttö on pakottanut kiinnittämään jatkuvasti huomiota tuo
tantoprosessin kaikenlaiseen hallintaan. Niinpä jo monien vuosien ajan on jätevesien kä
sittelyä jatkuvasti kehitetty. Juuri nyt ollaan ensimmäisinä maassamme ajamassa sisään monipuolisen hienopaperin valmistukselle sovellutettua prosessitietokonetta.
Laajennuksella lisää tilaa
Paperitehtaalla parhaillaan käynnissä olevan laajennuksen tarkoituksena on saada lisää ti
loja erikoispäällystettyjen paperien jälkikäsittelylle. 16.000 kuutiometrin laajennukseen tulee lisätiloja myös työntekijöiden sosiaalitiloille sekä osittain myös konttoritiloja. Laa
jennuksen on laskettu valmistuvan vuoden 1973 syksyllä.
Esimerkkinä voidaan todeta miten jalostusasteen nostaminen on lisännyt ulkoista lii
kevaihtoa vuoden aikana noin 50 prosenttia ilman mitään suurempia investointeja. Tuotan
non arvo nousee tehtaalla 1973 noin 70 miljoonaan markkaan. Viennin osuus tästä tulee
olemaan noin 65 prosenttia, ja siinä on mukana paperitehtaalta suoraan menevä vienti sekä Euran Paperin kautta edelleen jalostettuna.
JALOSTUSTEHDAS
Euran Paperi on kahden vuosikymmenen aikana muodostunut käsitteeksi kuluttajapakka- uksia valmistavan teollisuuden alalla.
Tehtaan kehitys ja kasvu viime vuosina on ollut tasaisen varmaa ylöspäin nousemista.
Tätä kehitystä on edeltänyt sitkeä ja määrätietoinen ponnistelu jossa on etsitty ne menetel
mät ja keinot, joilla alalla ilmenneitä vaatimuksia on voitu tyydyttää:
Kilpailu kustannusten kurissapitämisestä, tuotteita entistä paremmin suojaavien omi
naisuuksien löytämisestä ja myyntiä edistävien muotojen, värien sekä sommittelun paran
tamisesta ovat tässä kehitysprosessissa olleet merkittävinä tekijöinä mukana.
Uuden ratkaisut näkyvät
Perustellusti voidaan sanoa, että kuluttajapakkausten uudet ratkaisut näkyvät Euran Pape
rin tuotannossa.
Uudet pakkausmateriaalit, erityisesti erilaiset laminaatit ja päällystetyt materiaalit ovat aiheuttaneet suoranaisen mullistuksen vähittäiskaupan pakkauksissa. Samalla ne ovat muodostuneet erääksi suurimmaksi osa-alueeksi tehtaan tuotannossa.
Päämääränä on tyydyttää sekä teollisuuden, kaupan että kuluttajien tarpeita, suunnit
telemalla ja valmistamalla pakkauksia, jotka mahdollisimman hyvin soveltuvat niiden tar
peisiin.
Suurin osa tehtaan tuotannosta menee elintarvike-ja nautintoaineteollisuudelle.
Tämän lisäksi tuotantoon kuuluu myös lähes kaikkien vähittäiskaupassa olevien hyö
dykkeiden säilyttämisessä tarvittavia pakkauksia.
Jatkuvasti toimitusvalmiina olevat vakiotuotteet - kotitaloudessa käytettävät paperit, filmit, alumiinifoliot jne. sekä rakennuspaperit ja Eura-peitteet.
Erikoisuutena oleva mittaripaperien valmistus täydentävät kokonaiskuvaa tehtaan mo
nipuolisessa tuotannossa.
Kolme painomenetelmää käytännössä
Euran Paperin tuotannossa käytetään kaikkia kolmea nykyaikaista johtavaa painomenetel
mää: Koho-, laaka-ja syväpaino.
Raaka-aineina käytetään paperia, kartonkia, alumiinifoliota, polypropeeni ja polyeste- rifilmiä. Näitä aineita voidaan liittää yhteen vahalla, liimalla, lakalla ja polyeteenillä.
Päällystysaineista ovat valittavina vaha, lakka, liima, polyeteeni, PVC ja PVDC.
Henkilöstö - liikevaihto - tuotanto
Henkilökuntaa Euran Paperissa 1973 on noin 900, joista naisia noin 350. Näistä on työn
tekijöitä noin 700 ja toimihenkilöitä noin 200.
Vuosiliikevaihto lähentelee 100 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus on noin puolet.
Säännöllisiä kauppasuhteita on noin kahteenkymmeneen eri maahan ympäri maapalloa.
O J L f \
Euran Paperi 1968. Yhdyskäytävä on jo valmiina keskellä vanhaa tielinjaa. Oikealla loppuvuodesta 1967 valmistunut tehdassalit ohittava uusi tie.
(Kuva - Antti Kylänpää).
Tehdas jalostaa vuosittain erilaisia raaka-aineita noin 25.000 tonnia. Tuotantokoneita pyörii viidessä tehdassalissa noin 150 kappaletta. Riippuen työstäjä osastosta kaikki eri työaikamuodot ovat käytössä, eli 2- ja 3-vuoro, jatkuva käynti ja päivätyö.
Henkilökunnan kehitys Kauttuan tehtailla 1942-1996
Vuosi Yhteensä Euran Paperi
1937 * 005
1941 * 105
1942 840 428
1943 ;!J 619
1944 1.020 513
1945 * 561
1946 * 546
1947 * 549
1948 1.080 433
1949 * 362
1950 930 383
1951 * 410
1952 795 334
1953 800 321
1954 837 380
1955 947 397
1956 964 440
1957 992 437
1958 1005 445
1959 1124 459
1960 1229 525
1961 1238 566
1962 1256 584
1963 1319 611
1964 1457 657
1965 1544 712
1966 1548 735
1967 1492 722
1968 1527 721
1969 1560 738
1970 1631 795
1971 1717 842
1972 1894 902
1973 1904 944
1974 1907 911
1975 1910 903
1976 1898 891
1977 1833 866
1978 1761 817
1979 1822 817
1980 1822 829
1981 1785 820
1982 1757 793
1983 1658 778
1984 1538 778
1985 1342 684
1986 1324 718
1987 1350 695
1988 1257 694
1989 1264 695
1990 * 588 + kuluttajatuote 106
1991 He 525 106
1992 * 421 ” 106
1993 * 452 89
1994 * 472 ” 61
1995 * 414 ” 50
1996 ❖ 445 53
* = ei tietoa
Henkilökunnan jakaantuminen kotipaikkakunnittain 1.1.1973 Eura... 89,5 %
Köyliö ... ... 3,8 ” K iukainen... ... 1,6 ” Lappi - Yläne - Oripää
Vampula - Kokemäki
H arjavalta... ...1,1 ”
Vakinainen henkilökunta 31.5.1973
Euran Paperi: Tehdasvhteiset osastot:
Toimihenkilöt... 202 Toimihenkilöt... ...112 Työntekijät... ... 714 Työntekijät ... ...326
Yht. 916 Yht. 438
Yhteensä:
Paperitehdas:
Toimihenkilöitä... ...396 Toimihenkilöt... ...82 Työntekijöitä... ... 1508 Työntekijät ... ...468 Yht. 1904
Yht. 550
Eläkeläisiä... ...191
Henkilökunnasta on miehiä 67,5 % ja naisia 32,5 %
Kauttuan Paperitehtaan ja Euran Paperin henkilöstön jakaantuminen verotuskuntiin 1987.
Eura 83,5 % 1124 henkilöä
Säkylä 6,4 ” 87 99
Köyliö 3,8 ” 51 99
Kiukainen 2,3 ” 31 99
Yläne 0,4 ” 6 99
Helsinki 0,4 ” 6 99
Kokemäki 0,4 ” 5 99
Harjavalta 0,4 ” 5 99
Muut 2,8 ” 35 99
Väkeä yhteensä 1350, jotka jakaantuvat 34 verokuntaan
Euran Paperin offsetosasto 1960-luvulla. (Kuva-Antti Kylänpää)
