Lasse Paajanen
Koulujen oppikirjavalinnat Helsingissä
Kansakoulujen kirjavalinnat
Vuoden 1866 kansakouluasetuksessa määrättiin, että kou- lun johtajan tai johtajattaren oli lukuvuoden alussa tehtävä ehdotus käytettävistä oppikirjoista kansakouluntarkastajalle ja Helsingin kansakoulun johtokunnalle. Nämä tutkivat ehdotuk- sen “yksissä neuvoin” ja vahvistivat yleensä sen. Jos koulutoi- men ylihallitus ei ollut vielä näin valittua kirjaa “katsonut soveliaaksi”, kirja oli ennen käyttöön ottoa lähetettävä yli- hallituksen tarkastettavaksi. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeni- nä kansakoulujen kirjavalinta pysyi suunnilleen samana eli johtaja ja opettajat tekivät ehdotuksen ja johtokunta hyväksyi sen ja kansakouluntarkastaja vahvisti. Myöhemmin oppikirjak- si voitiin valita ja ottaa vain kouluhallituksen hyväksymiä kirjoja.
Opettajilla ja paikallisilla kouluviranomaisilla oli pit- källe menevä oikeus valita kouluhallituksen hyväksymistä kir- joista mieleisensä. Vain muutamissa tapauksissa näyttää siltä, että johtokunta ja tarkastaja ovat päättäneet oppikirjan kuule- matta ainakaan kaikkien asianomaisten opettajien ja johtajien mieltä. Yleisesti kuitenkin johtokunta pyrki päättämään opetta- jien enemmistön mielipiteen mukaisesti. Kun Helsinki kasvoi ja koulujen sekä opettajien määrä lisääntyi, ongelmaksi tuli enem- mistön mielipiteen selville saaminen. Opettajien mielipidettä selvitettiin opettajiston ja opettajayhdistyksen kokouksissa.
Vuonna 1928 opettajayhdistys perusti neljä komiteaa ehdotta-
maan oppikirjat neljään oppiaineeseen, komiteoiden ehdotuk- sia käsiteltiin sitten seuraavana vuonna kaikkien opettajien yleisesssä kokouksessa.
Helsingin kansakoulujen opettajat sopivat vielä 1940- luvulle saakka istumaan suuren koulun juhlasaliin pohtimaan yhteisiä asioita. Alueliitosten ja muuttoliikkeen kasvaessa opet- tajat mahtuivat vain hyvin suuriin tiloihin. Yhteisten kokousten pitäminen ei enää ollut tarkoituksenmukaista. Tämä vaikeutti oppikirjavalinnan tekemistä entiseen tapaan. Säästäväisyyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi oppikirjavalintoja ei kuitenkaan haluttu antaa koulujen tehtäväksi.
Oppikirjatoimikunta perustetaan
Joskus valitettiin, että oppikirjat oli valittu hätäisesti ja harkitsemattomasti. Puutetta pyrittiin korjaamaan eri tavoin.
Joskus annettiin tietyn alan kirjat muutaman opettajan tutkitta- vaksi, ja nämä ovat esittäneet huomionsa opettajainkokouksissa opettajien yhteisen ehdotuksen pohjaksi. Helsingin Opettaja- yhdistys lähetti 31.5.1949 tarkastajaneuvostolle kirjeen, jossa se katsoi, että opettajille olisi varattava säädösten mukainen tilaisuus lausua mielipiteensä oppikirjoista. Tarkastajaneuvosto ehdottikin kansakoulujen johtokunnalle, että oppikirjavalintoja varten perustettaisiin komitea. Komiteaan kuuluisi yksi alakoulunopettaja, kaksi yläkoulunopettajaa ja kaksi jatkokoulun- opettajaa.
Kansakoulun johtokunta ei kuitenkaan vielä innostunut asiasta, vaan otti asian käsittelyynsä vasta viisi vuotta myöhem- min. Johtokunta pyysi 20.5.1954 tarkastajaneuvostolta ehdo- tusta siitä, miten oppikirjavalinnat tulisi tehdä. Tarkastaja- neuvosto esitti seuraavana keväänä, että opettajakunta valitsisi erityisen toimikunnan eli oppikirjatoimikunnan, joka jakautuisi ala-, ylä-, jatko- ja apukoulujaostoihin. Johtokunta hyväksyi
esityksen 24.3.1955. Opettajakunta valitsi toimikunnan kuiten- kin vasta 21.11.1956, siihen tuli kymmenen jäsentä. Helsingin Opettajayhdistys pyrki siirtämään opettajakunnan valitseman toimikunnan kaupungin toimikunnaksi, mutta se torjuttiin, koska oppikirjojen valinta katsottiin kuuluvan opettajien virka- tehtäviin. Opettajayhdistys tyytyi sitten maksamaan toimikun- nan kulut. Oppikrjatoimikunnan tehtävänä oli järjestää uusien oppikirjojen kokeilut, tiedottaa kokeilujen tuloksista opettaja- kunnalle sekä järjestää äänestykset käytettävistä oppikirjoista.
Äänestysten jälkeen kansakoulujen johtokunta teki sitten pää- tökset hankittavista oppikirjoista
Oppikoulujen kirjavalinnoista
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle, joka annettiin Helsingissä 8 p:nä elokuuta 1872 käyttää oppikouluista nimitystä alkeisoppilaitos. Koulujärjestyksessä jaetaan alkeisoppi-lai- tokset lyceumeihin ja realikouluihin. Lisäksi tulee valtion kus- tantaa vaimoihmisten sivistystä varten naisväenkouluja. Näi- den koulujen oppikirjoista Koulujärjestyksessä säädetään kah- dessa pykälässä. Pykälässä 99 sanotaan: “Oppikirja olkoon pääasiallisesti välikappaleena muistoon painamaan mitä jo on käsitelty, ja sen käyttämistä pitää opettajan asettaa likeiseen yhteyteen suullisen opetuksen kanssa.” Pykälässä 110 sääde- tään yksityiskohtaisesti oppilaitoksen kirjastoista. Kirjastossa piti olla kirjoja, “joita tarvitaan jokapäiväiseen käyttöön, ja joilla kunkin oppilaan itsen pitää olla varustettu taikka, omien varain puutteessa, oppilaitoksen kustannuksella varustettaman. Pykälän 110 viimeisessä kohdassa säädetään:
“Kirjain oston määrää rehtori asianomaisten opettajain ehdoiteltua ja opettajakunnan siitä mielensä lausuttua.”
Nämä säädökset ovat olleet pohjana kun myöhemmin
oppikoululaitos jakautui valtion kouluhin ja yksityisiin oppi- kouluihin. Valtion oppikouluissa kouluhallituksen hyväksymän oppikirjan käytttöönottamiseen tarvittiin kouluhallituksen kul- lekin koululle erikseen antama lupa. Lupa-anomuksen teki opettaja, johon rehtori liitti lausuntonsa ja lähetti anomuksen kouluhallitukseen. Lausunnossa piti käydä selville montako kappaletta sitä oppikirjaa, jonka tilalle uusi kirja tulee, on koulun kirjastossa ja missä kunnossa ne ovat. Oppilaita ei saanut määrätä hankkimaan uutta kirjaa ennen kuin kouluhalli- tuksen lupa oli selvä. Rehtorin piti pitää luetteloa kouluissa käytettävistä kirjoista, ja luettelossa pitin olla merkintä siitä, koska lupa oli saatu.
Yksityisoppikoulujen ohjesäännöissä oli määrätty siitä kuka päättää uusien oppikirjojen käyttöönottamisesta. Tavalli- sesti se oli rehtori tai koulun johtokunta. Päätös piti tehdä aina vasta asianomaisen aineen opettajien kuulemisen jälkeen.
Yksityisoppikoulun tuli vuosittain syystiedonannon liitteenä lähettää luettelo käytettävistä oppikirjoista kouluhallitukseen ja myöhemmin lääninhallitusten kouluosastojen perustamisten jälkeen sinne.
Oppikoulujen kouluneuvostot
Laki oppikoulujen kouluneuvostoista säädettiin 10.12.1971. Laki oli kokeilulaki ja se säädettiin ennenkuin Helsinki siirtyi peruskoulujärjestelmään. Oppikoulujen koulu- neuvostoon kuului yhtä monta opettajaa ja oppilasta. Heidät valittiin vaaleilla pääsääntöisesti niin, että oppilaat äänestivät oppilasjäseniä ja opettajat opettajajäseniä. Oli kuitenkin mah- dollista myös ns. ristiinäänestys, jossa oppilaat pääsivät äänes- tämään myös opettajista. Kouluneuvostolain nojalla säädetyssä asetuksessa määrätään yksityiskohtaisesti kouluneuvoston teh- tävistä. Asetuksen 1 §:n toisessa momentissa sanotaan, että
kouluneuvoston tehtävänä on “esittää uusien asianmukaisesti hyväksyttyjen oppikirjojen käyttöön ottamista kuultuaan asi- anomaisen aineen opettajia, oppiainekokousta ja vanhempainneuvostoa”. Tilanne oli nyt sikäli ainutlaatuinen, että oppilaatkin pääsivät sanomaan mielipiteensä niistä kirjois- ta, joita heidän oli hankittava ja käytettävä koulussa.
Peruskoulun tulo
Helsingissä siirryttiin 1977 peruskoulujärjestelmään.
Tällöin moni yksityisoppikoulu siirtyi kaupungin omistukseen niin, että keskikoulun I ja II luokkia vastaavat oppilaat jäivät kansakouluihin ja muodostivat siellä peruskoulun ala-asteen 5.
ja 6. luokat. Entiset keskikoulun III - V luokat jäivät entisiin oppikouluihin ja muodostivat siellä peruskoulun yläasteen 7. - 9. luokat. Entiset oppikoulun lukioluokat VI – VIII muodostivat nyt uuden kouluyksikön, kunnallisen lukion, luokat I – III.
Yksityisten oppikoulujen muuttuminen kunnallisiksi lukioiksi ei tuonut mitään muutosta lukioiden oppikirjavalintoihin. Koulu- neuvostot jatkoivat toimintaansa lukioissa ja ne päättivät yleen- sä opettajien ehdotusten mukaisesti käytettävistä kirjoista.
Myöhemmin kouluneuvostojen tilalle lukioihin tulleet oppilas- kunnat voivat tehdä ehdotuksia käytettävistä kirjoista.
Oppikirjat siirtymävaiheessa
Helsingin kansakouluissa oli eri oppiaineissa samalla luokka-asteella käytetty vain yhtä ja samaa oppikirjaa. Saman oppikirjan käytöllä haluttiin vähentää vaikeuksia oppilaan vaihtaessa koulua. Tapa oli taloudellisestikin edullinen, koska varastoihin ei jäänyt ylimääräisiä tai vähän käytettyjä hukka-
Eräs äidinkielen oppikirja, jonka kouluhallitus hyväksyi
"peruskoulun viidennen ja oppikoulujen keskikouluasteen ensimmäisen kouluvuoden äidinkielen opetusta varten."
Kilpailevia oppikirjoja ilmestyi lähes kaikilta kirjankustan- tajilta.
kappaleita. Ennen peruskoulua oppikouluissa kukin koulu päätti itsenäisesti käyttämistään kirjoista, eikä silloin ajateltu yhte- näisyyttä eikä taloudellisuutta. Kaikki kouluhallituksen hyväk- symät kirjat olivat käytettävissä. Näiden kahden käytännön, kansakoulujen opettajien oppikirjatoimikunnan ja oppikoulu- jen kouluneuvostojen roolin yhdistäminen Helsingin kaupungin peruskoulun oppilaiden oppikirjahankintojen menetelmäksi, oli haasteellinen. Ala-asteen kirjavalinnoissa oli luonnollista jatkaa kansakouluissa käytössä ollutta käytäntöä eli Opettajien oppikirjatoimikunta kartoittaa opettajien mielipiteen eri ai- neissa eri luokka-asteilla käytettävistä oppikirjoista ja esittää sen koululautakunnalle. Lautakunnan päätöksen jälkeen koulu- virasto hankkii sitten kirjat kouluille.
Helsingin koululautakunta ja kouluvirasto olivat aluksi sitä mieltä, että yhden kirjan periaatetta olisi syytä jatkaa myös peruskoulun yläasteellakin. Peruskouluun siirryttäessä olisi tällöin monella yläasteella monissa aineissa jouduttu vaihta- maan oppilaan käyttämää kirjasarjaa kesken yläasteen opinto- jen. Tältä vältyttiin, kun päätettiin, että ne oppilaat, jotka olivat peruskouluun siirryttäessä 7. luokalla 1977, saivat jatkaa sa- maa kirjasarjaa vielä 8. ja 9. luokilla. Näin peruskoulun alku- vuosina Helsingissä oli yläasteen kouluissa käytössä eri kirjoja yhdessä aineessa. Kun yläasteelle tulisi sellainen ikäluokka, joka oli koko ala-asteen käyttänyt kaupungin hankkimia oppi- kirjoja, niin ne jatkoivat ala-asteella aloittamallaan kirja- sarjalla eli yläasteet olivat siirtymässä yhden oppikirjan käy- täntöön.
Oppikirjatoimikunta laajenee
Peruskoulussa oppikirjan vaihtoa ja uuden oppikirjan käyttöönottoa varten kansakoulujen opettajien oppikirja- toimikunta muutettiin peruskoulun opettajien oppikirjatoimi-
kunnaksi. Se tuli vastaamaan myös yläasteen aineenopettajien mielipiteen kartoittamisesta eri aineissa käytettävistä oppikir- joista. Oppikirjatoimikunnan kokoonpano järjestettiin oppiaine- pohjalta. Toimikunnassa oli alkuopetuksen ja eri oppiaineiden vastuuopettajat. Helsingissä toimivat paikalliset pedagogiset aineopettajajärjestöt nimesivät edustajansa omiin oppiaineisiinsa. Toimikunnan opettajajäsenen tehtävänä oli seurata oman aineensa tai aineryhmänsä oppikirjamarkkinoita ja tehdä tarvittaessa esityksiä kokeluun otettavista uusista op- pikirjoista sekä kokeiluun osallistuvista kouluista ja opettajis- ta. Kokeiluun osallistuneet opettajat raportoivat kokeilunsa kokemukset kouluille. Kouluissa opettajien piti muodostaa näiden raporttien pohjalta mielipiteensä käytettävästä oppikir- jasta. Mielipiteet kartoitettiin sitten oppikirjaäänestyksissä.
Oppikirjakustantajat järjestivät runsaasti opettajille suun- nattuja uusien oppikirjojensa esittelytilaisuuksia. Aineen- opettajat pystyivat näin yleensä tutustumaan omien aineidensa eri kustantajien tarjoamiin uusiin oppikirjoihin. Tällöin ei enää välttämättä tarvinnut järjestää yläasteilla uusien oppikirjojen kokeilua, vaan oppikirjaäänestykset voitiin pitää ilman kokeili- joiden lausuntoja.
Pakkokirjasta luovutaan
Helsingin siirtyessä peruskouluun matematiikassa oli ala- asteilla käytössä Valistuksen kirjasarja. Se tuli siten peruskou- lun siirtymävaiheessa myös yläasteille. Siis Helsingin kaikilla yläasteilla käytettiin samaa matematiikan kirjasarjaa. Kun matematiikan tasokursseista luovuttiin, kaikki oppikirja- kustantajat uusivat matematiikan kirjansa. Tällöin järjestetyssä oppikirjaäänestyksessä äänestyksen tulos oli niin tasainen, että oppikirjatoimikunta esitti kolmen kirjan vaihtoehtoa. Tätä kol- men kirjan vaihtoehdon käyttöönottoa oli toimikunnalle esittä
Antti Lappalaisen laatima maantiedon oppikirja kolmas- neljäsluokkalaisille oli värikäs ja suosittu oppikirja.
nyt myös Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton, MAOL:n Helsingin kerho ry. Koululautakunta päättikin hyväksyä Helsin- gissä yläasteella käytettäviksi WSOY:n, Otavan ja Weilin+Göösin (Valistus oli liittynyt WG:hen) kustantamat matematiikan oppikirjat. Tämä oli merkittävä vapautuminen kaikkien koulujen käyttämästä yhden kirjan periaatteesta. Joi- takin harvoja tilanteita oli ollu aikaisemmin, jossa kirja voitiin valita kahdesta vaihtoehdosta. Sellainen rajoitus kuitenkin oli, että yhdessä koulussa eri rinnakkaisluokilla piti olla sama kirja.
Opettajien piti siis päästä konsensukseen koulussa käytettäväs- tä kirjasta. Tämä useamman oppikirjan vaihtoehto ylestyi sitten vähitellen muihinkin oppiaineisiin. Tämä näin käyttöön otettu menettely toteutti sitä yli vuosisataista perinnettä, että opetta- jilla ja paikallisilla kouluviranomaisilla on oikeus käyttää tai olla käyttämättä oppikirjaa jossakin aineessa ja samoin oikeus valita kouluhallituksen hyväksymistä oppikirjoista mieleisen- sä. Kerran tätä oikeutta oli loukattu. Vuonna 1912 koulutoimen ylihallitus määräsi, että kaikissa kansakouluissa oli käytettävä tiettyjä nimeltä mainittuja Venäjän historian ja Venäjän maan- tiedon oppikirjoja.
1990-luvulla monien asioiden vapautuessa myös oppikirjavalinnoissa Helsingin koulutoimi delegoi kirjava- linnat täysin koulukohtaisiksi. Kaupunki päätti kutenkin vielä sen mistä kirjakaupasta kirjat pitää tilata. Peruskoulut tilaavat kirjansa oman talousarvionsa puitteissa, ja se aiheuttaa joskus omat rajoituksensa kirjavalinnoille. Koululla saattaa olla käyt- tökelpoisia vanhoja kirjoja, niin ettei kirjasarjaa kannata talo- udellisesti vaihtaa. Kouluissa päätöksen edelleen tekee rehtori kuultuaan asianomaisia opettajia.
Kun opettajat saavat itse ehdottaa kouluittain tilattavat oppikirjat kustantajien kirjaluetteloista aivan vapaasti, ei Opet- tajien Oppikirjatoimikuntaa enää tarvittu. Oppikirjatoimikunnan työ päättyikin 1990- luvulla. Toimikunnan viimeisinä puheen- johtajina toimivat opettajat Valle Ojaniemi ja Matti Pitkänen.
Lähteet:
-Urho Somerkivi: Helsingin kansakoulun historia
-Antti Lappalainen: Helsingin opettajayhdistyksen historia - Lasse Paajanen ym: Helsingin matikanmaikat
