75 vuotta Virittäjää
T ä m ä n vihkon ilmestyessä täyttyy Virittäjän 75. vuosikerta. L e h d e n elin- v o i m a n ulkoisena merkkinä on k o l m a t t a hyllymetriä täyttävä vuosikertojen rivi.
Perustajien arvio, »ett' ei tämmöisen aika- kauskirjan tulevaisuutta aivan tarvitsisi epäillä», on siis osoittautunut oikeaksi.
J o n k i n l a i s t a epäröintiä perustamispäätök- seen kuitenkin liittyi, koska päätöksen perusteluissa on m m . luettelo niistä »suo- m e n kielen tutkimista harrastavista mie- histä», joiden k y n ä n j a tieteellisen kyvyk- kyyden v a r a a n lehden sisältö olisi voinut tai voisi r a k e n t u a . Luettelo alkaa Ahlqvis- tista j a p ä ä t t y y Setalaan j a sisältää nimiä, joiden m a i n e Virittäjän edustamilla aloilla on y h ä h i m m e n t y m ä t ö n . K u n avusteita uskottiin saatavan paitsi ammattitutkijoil- t a myös opettajilta j a papeilta, katsottiin kirjoittajakunta riittäväksi. Pappeja lu- k u u n o t t a m a t t a n ä m ä r y h m ä t ovat kiitet- tävästi täyttäneet perustajien toiveet 75 vuoden ajan.
S a m a n t a p a i n e n , riittävän laajaa liikku- m a - a l a a etsivä varovaisuus leimaa myös alkuvuosien toimitustapaa. Ensimmäisen vihkon saatesanat asettivat tavoitteet n ä i n : »Virittäjä ei esiinny korkeatieteelli- sen aikakauskirjan vaatimuksilla eikä ole siksi aiottu, v a a n sen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä Suomen kansan henki- sen e l ä m ä n tutkijain j a kaikkien t ä t ä tiedonalaa harrastavien välillä. — Kielel- lisellä alalla Virittäjä pyrkii kahtalaiseen p ä ä m ä ä r ä ä n : se tahtoo keräillä aineksia tutkijain varalle sekä lisäksi käsitellä kie- lenkäytäntöä, oikeakielisyyttä j a kielen-
opetusta koskevia kysymyksiä, julkaisten näiltä aloilta pieniä tutkimuksia, tiedon- antoja j a arvosteluita.» Pyrkimyksenä oli selvästikin tavoittaa koko se »sivistynyt suomalainen lukijakunta», j o n k a senhetki- seen »varttuneisuuteen» oli lehteä perus- tettaessa luotettu.
Yleisölehden luonnetta Virittäjä tuskin koskaan onnistui s a a m a a n . Alkuajoista lähtien artikkelien joukossa on ollut kirjoi- tuksia, jotka edellyttävät lukijaltaan a l a n erikoistietoa, j a vuosien m e n n e n niiden osuus sisällöstä on kasvanut. Virittäjästä kehittyi miltei h u o m a a m a t t a edustamien- sa tieteenalojen ammattilehti. T a p a h t u - neen kehityksen lopullista myöntämistä merkitsi artikkelien varustaminen vuoden
1936 alusta vieraskielisin referaatein;
mahdollisena lukija- j a arvostelijakuntana nähtiin tällöin myös ulkomaiset tutkijat.
Ratkaisevasti Virittäjän nykyiseen yleis- ilmeeseen on v a i k u t t a n u t toinenkin kehi- tyslinja. Useat a l k u a a n Virittäjän ohjel- m a a n kuuluneet j a suurta osaa lukijakun- nasta kiinnostaneet aihealat ovat saaneet omia aikakauslehtiä j a -kirjoja. Virittäjän versoina voinee pitää m m . Sanastajaa
(1927), Kansantietoa (1936), Seurasaarta (1955), Äidinkielen opettajain vuosikirjaa (1952), Virkettä (1964), Kirjallisuuden tutkijain seuran vuosikirjaa (1929), P r o - v e r b i u m i a (1965), T e m e n o s t a (1965) j n e . N ä i n Virittäjä on keskittynyt yhä selvem- min kielenilmiöihin. K a n s a n r u n o u d e n tutkimus j a kansatiede tosin kuuluvat y h ä lehden alaan, m u t t a niitä koskeviin artik- keleihin toivotaan sisältyvän myös kielel-
341
Iistä problematiikkaa.
Yhdellä lohkolla Virittäjä on säilyttänyt j a t k u v a n kosketuksen suureen yleisöön:
ajankohtaiset kielenkäyttökysymykset ovat säilyneet ohjelmassa j a säilyvät edel- leenkin. V o i d a a n tosin h u o m a u t t a a , ettei- vät Oikeakielisyyttä j a Kielemme käy- täntö -palstat ole varsinaisesti kuluneet kansan käsissä. N e ovat kuitenkin ol- leet kielenkäytön yleisen ohjailun p ä ä - foorumeita, j a valtaosa niissä esitetyistä korjaus-, p a r a n n u s - j a uudistusehdotuk- sista on vähitellen t o t e u t u n u t jokapäiväi- sessä kielenkäytössä. Välittäjinä ovat ol- leet koulu, lehdistö j a radio. Aivan vähäi- seksi ei ole arvioitava ehkä palstojen suo- ranaistakaan vaikutusta. J o k a tapauksessa niiden ansiona on ollut kielenkäytön kysy- mysten harrastuksen h e r ä t t ä m i n e n . H a r - rastuksen m ä ä r ä ä ilmaisee m m . sellainen pikku numerotieto, että v u o n n a 1949 p e - rustetulle Kielitoimistolle nykyään osoi- tetaan vuosittain t o i s t a k y m m e n t ä t u h a t t a tiedustelua.
Aina ei kielenohjailuun tosin ole suh- t a u d u t t u yksinomaan myönteisesti. Ajoit- tain on käyty kirpeääkin keskustelua ei vain maallikoiden v a a n myös kielimiesten omassa piirissä. O n valitettu, että kielen- ohjailu pyrkii rajoittamaan yksilöllistä, erityisesti luovaa ilmaisua. Vaikka kritiik- ki enimmälti pohjaa kielenhuollon ta- voitteiden v ä ä r i n y m m ä r t ä m i s e e n , on m y ö n n e t t ä v ä kielenohjailumme saaneen ajoittain varsin lakihenkisen sävyn. Ilmiö on sinänsä y m m ä r r e t t ä v ä vaikka ei p u o - lustettava. Vuosisadanvaihteen oikea- kielisyysmiehet j a h e i d ä n työnsä jatkajat pyrkivät h a n k k i m a a n kansan suuren enemmistön kielivaistolle demokraattisia oikeuksia. O n oikeastaan vain odotuksen- mukaista, että asenteet jyrkkenivät tiu- kaksi purismiksi; kirjallinen viljelymme oli suurelta osalta n u o r t a j a kielemme työstäminen sivistyskieleksi oli paljolti t a p a h t u n u t ruotsia myötäillen. Oikea-
kielisyyden m u u t t u m i n e n viime vuosina kielenhuolloksi ei ole merkinnyt vain ter- min v a a n myös asenteiden j a ennen m u u t a korjaus- j a uudistusehdotusten markki- nointitavan muutosta. Entistä selvemmin t ä h d e n n e t ä ä n , ettei kielenhuollon tavoit- teena tule olla yksilöllisen ilmaisutavan rajoittaminen tai tiukka ohjailu: yhden- mukaisuus m ä ä r ä r a j a a n asti on suomessa kuten muissakin kulttuurikielissä tosin v ä l t t ä m ä t ö n t ä , m u t t a yhtä tärkeää on sen osoittaminen, että vaihtoehtojen p a r e m - muus lukuisissa tapauksissa on vain suh- teellista. J u u r i vaihtoehtojen tarjonnasta on tullut yksi kielenhuoltomme tärkeim- piä työmuotoja. T y ö kohdistuu asiavies- tinnän koodiin, j a tavoitteena on sen ilmaisevuuden j a yksiymmärteisyyden li- sääminen kielen omien rakennepiirteiden pohjalta. Pelkkinä purismin jälkiheijas- tuksina ei liioin ole n ä h t ä v ä pyrkimyksiä etsiä kieleen kulkeutuville vierasperäisille sanoille omintakeisia vastineita. Suppei- den ryhmien ammattislangin »suomenta- minen» ei aina ole lainkaan tarpeen. Sen sijaan julkikäyttöön pyrkivien ilmausten laita on toisin, ei vähiten siksi, että onnis- t u n u t o m a p e r ä i n e n vastine tarjoaa merki- tyksensä y m m ä r r e t t ä v y y d e n lisäksi myös m u u t assosiatiiviset y h t e y d e t : vastine liittyy ilmaisujärjestelmän kokonaisuuteen toisin kuin vierasperäinen sana.
J o t a i n on pysynyt koko 75-vuotisen taipaleen täysin m u u t t u m a t t o m a n a . V i - rittäjän 50-vuotishistoriikissa Aarni Pent- tilä p ä ä t t i lehden taloutta koskevanjakson surumieliseen arvioon: » T u n t u u olevan etäällä se aika, jolloin Virittäjän talous on t u r v a t t u j a kestävällä pohjalla.» Nyt voi- d a a n sanoa, että »tuo aika» oli ainakin kahtakymmentäviittä vuotta e t ä ä m m ä l l ä . Täytynee edelleen luottaa sivistyneen suomalaisen kirjoittaja- j a lukijakunnan
»varttuneisuuteen», j o n k a turvin 75- vuotispäiväänkin on selvitty.
T. T.
342
