MIKÄ EI OLE PRAGMATIIKKAA?
jefVerschuerenJan-Ola Östman & jan Blommaert (toim) Hondbook of pragma- tics. The manual. I995. XIV + 658 s. ISBN 90-272-508I-2. I-Iondbook of progmcıtics. I995 instaIImentVI + 330 s. ISBN 90-272-2I57-X. jefVerschuerenJan-Ola ÖstmanJan Blommaert & Chris Bulcaen (tolm) I-londbook of progmotics. |996 Installmentvl + 285 s. ISBN 90-272-2I58-8.john Benjamins, Amsterdam.
EF VERscHuERENıN,JAN-OLA ÖsTMANı N ja JAN BLoMMAERTıNtoimittaman prag- matiikan käsikirjan sivuilta aukeaa näkymiä moneen suuntaan kielitieteen, filosofian, antropologian, semiotiikan ja yhteiskunta- tieteiden alueille. Teos koostuu kirjan muo- toisesta manuaalista sekä ajoittain täydenty- västä irtolehtikansiosta, jota toimittajat ni- mittävät varsinaiseksi käsikirjaksi. Kyse ei ole sanakirja-artikkeleista, vaan teoskoko- naisuus on karttuva kokoelma katsauksia (toistaiseksi yht. n. 150 kpl) pragmatiikan tutkimusperinteisiin ja metodeihin.
Minkä tahansa tieteenalan hakuteoksen ongelmana on väistämättä rajanveto. Kun on kyse sellaisesta jo luontojaan tie- teidenvälisestä toiminnasta kuin pragmatii- kan tutkimus, on kirjantekijöiden tehtävä tavallistakin hankalampi. Kirjoitukseni ot- sikon kysymys noussee jokaisen tähän kir- jaan tarttuvan mieleen. Toimittajat itse määrittelevät pragmatiikan tehtävän seuraa- vasti: ››the cognitive, social, and cultural study of language and communication»
(Manual s. IX). Toimittajat korostavat sitä, etteivät pyrikään keinotekoisesti luomaan käsitystä yhtenäisestä tieteenalasta vaan edistämään sellaisten tieteenalojen välistä vuorovaikutusta, jotka ovat kokonaan tai osaksi pragmatiikan tutkimuksen kannalta relevantteja.
Vuonna 1979 ilmestyneessä Prag-
matics-teoksessaan (Pragmaticsz Implicatu-
re, presupposition, and logical form. Acade-
mic Press, New York) GERALD GAzDAR kä- sitteli illokutiivista tehoaja performatiiveja, implikatuuria, loogisia operaattoreja, pre- suppositiota sekä pragmatiikan ja semantii- kan suhdetta. Gazdarin pioneeriteos nojau- tuu analyyttisen filosofian ja autonomisen kielitieteen perinteeseen. Puheaktit, keskus- telun yhteistyöperiaate ja presuppositiot muodostavat yhä monen tutkijan mielestä pragmatiikan ydinalueen, jonka tutkimi- seen ei myöskään välttämättä edellytetä autenttisen puhe- tai kirjoitusaineiston ana- lyysiä.
Ainakin yhtä suurelle osalle nykyprag- maatikkoja tämä on vieras ellei vanhen- tunutkin näkökulma kielen käyttöön ja sen tutkimukseen. Laaja käsitys kontekstista, kielestä ja kulttuurista, lausuman, konteks- tuaalisen päättelyn ja tulkinnan suhde ihmisten välisissä todellisissa vuorovai- kutustilanteissa ovat 1980-luvun puolivälis- tä vakiintuneet mm. alan keskeisten jul- kaisusarjojen (Journal of Pragmatics, Pragmatics) pääasiallisiksi aiheiksi. Kog- nitiivisen kielentutkimuksen ja pragmatii- kan yhteyksien korostuminen näkyy sekin sarjajulkaisuissa (Pragııı aricsand Cogni-
tion).
Handbook of Pragmatics -hanke on syn- tynyt Kansainvälisen pragmatiikan tutki- muksen yhdistyksen (IPrA) aloitteesta ja teoskokonaisuuden muotoon ja sisältöön on ratkaisevasti vaikuttanut yhdistyksen piiris- sä (Pragmatics-lehdessä ja IPrA:n konfe-
D vıRıTTAıA 4/1907
rensseissa) käyty keskustelu. Pääosa prag- matiikan käsikirjan tämänhetkisestä aineis- tosta koostuu kirjan muodossa olevasta yli 600-sivuisesta ››manuaalista››. Varsinaisen käsikirjan on kuitenkin tarkoitus hiljalleen rakentua pragmatiikan keskeisiä käsitteitä esittelevistä artikkeleista (joita on erillisessä kansiossa tällä hetkellä n. 600 irtolehteä).
Manuaali jakautuu (Verschuerenin laati- maan) johdantoon sekä tutkimusperinteitä, metodeja ja merkintätapoja esitteleviin osioihin. Kansiossa puolestaan on varsi- naisten käsikirja-artikkelien lisäksi metodi- ja perinneosioiden täydennyksiä ja hake- misto. Kirjan muodossa oleva manuaali antautuu helpommin arvioitavaksi kuin ir- tolehtikokonaisuus. Seuraavassa esittelys- sä pystyn ottamaan esiin vain joitakin va- littuja artikkeleita manuaalista ja varsinai- sesta käsikirjasta sellaisena kuin tämä ko- konaisuus ensimmäisen täydennyksen jäl- keen on olemassa. Toinen täydennys ilmes- tyy syksyn 1997 kuluessa.
Käsikirja-kokonaisuudessa on sekä perinteistä ydinpragmatiikkaa että laajem- paa vuorovaikutuksen ja kognition merki- tystä korostavaa kielen käytön tutkimusta edustavia kirjoituksia. Tästä yhteiselosta havainnollinen esimerkki on manuaalin
osio ››Merkintäsysteemit>›, jossa on vain kaksi artikkelia: erilaisia transkriptiosystee- mejä pintapuolisesti käsittelevä katsaus sekä logiikan merkintäkonventioiden perin- pohjainen esittely. Yhdessä ne kertovat kahdenlaisesta näkökulmasta pragmatiik- kaan: elävän puheen empiirisestä tutki- muksesta sekä yrityksistä säännöttää ja forrnalisoida (tutkijan) kuviteltavissa olevat kielenkäyttötilanteet.
Manuaalin perinne- ja metodiosioiden työnjako ei ole aivan selvä. Voi kysyä, mis- sä mielessä esimerkiksi dekonstruktio, her- meneutiikka, kontrastiivinen analyysi -tai edes (PER LıNELLıN)dialogianalyysi _ luo- kittuisivat nimenomaan metodeiksi. Itse
asiassa koko metodiosa jakautuu tavallaan kahtia: toisaalta kirjoituksiin, jotka olisivat sopineet yhtä lailla tutkimusperinteiden esittelyjen yhteyteen, sekä toisaalta kielen- tutkimuksen perusluonteisia metodisia va- lintoja pohtiviin artikkeleihin, joita on seu- raavista aiheista: korpusanalyysi, kokeelli- nen tutkimus, kenttätyö, haastattelu, kielel- linen selittäminen, intuitio ja introspektio, tilastollinen analyysi. Logiikan ja koko analyyttisen filosofian eri perinteet saavat kirjassa paljon tilaa, niin että R. VER- GAUwENı N loogista analyysiä käsittelevä predikaattilogiikan alkeiden esitys (››Logi- cal analysis››) on tässä yhteydessä kovin kevyt ja toisaalta turha ››metodin›› esittely.
Muuten metodijakso on heterogeenisuu- destaan huolimatta kiinnostava kokoelma kielentutkijan tärkeiden työskentelymene- telmien esittelyjä _ ja tyydyttävän usein myös niiden kriittisiä arviointeja.
Manuaalissa pääosa on tutkimusperin- teillä. Isolla osalla esiteltävistä tutkimuspe-
rinteistä on melko vähän tekemistä (vain)
pragmatiikan kanssa. Useimpien mukaan- otto on kuitenkin perusteltua, jos pragma- tiikan hahmottaa kirjan toimittajien tavoin tieteidenväliseksi toiminnaksi. Ongelmal- lisinta tämä teorioiden ja perinteiden kirjo (modaalilogiikasta tagmemiikkaan, genera- tiivisesta semantiikasta tekstilingvistiik- kaan) on silloin, kun artikkelien kirjoittajat eivät pyrikään suhteuttamaan kielen käytön tutkimuksen kannalta marginaalista tutki- musperinnettään kirjan teemaan.
Eri kielioppiperinteitä esittelevät artik- kelit (chomskylainen kielentutkimus, LFG, rooli- ja referenssikielioppi, aakkosjär- jestyksen mukaan sijoiteltuina ympäri kir- jaa) eivät juuri ota puheeksi pragmatiikan asemaa. Esimerkiksi HENK VAN Rı EMsDukı N chomskylaista kielitiedettä käsittelevän artikkelin mukaanotto kummastuttaa, siinä kun kokonaan pohtimatta kiinnostava kysymys generatiivisen tutkimusperinteen
ja pragmatiikan suhteesta. (Tosin teos- kokonaisuuden artikkelit kyllä asettuvat keskinäiseen dialogiin: esimerkiksi JAN NUYTsı Nkatsauksen funktionalismin ja for- malismin suhteesta voi lukea osittaisena vastauksena van Riemsdijkin artikkeliin.)
Teoksessa on myös useita kirjoituksia, joissa kytkös jonkin tietyn tutkimuspe- rinteen ja pragmatiikan välillä onnistuneesti osoitetaan. Tästä on hyvä esimerkki URPo NIKANTEEN artikkeli interpretatiivisesta se- mantiikasta. Samoin HANs KAMPıNesitys diskurssirepresentaatioteoriasta käsittelee oivallisesti tätä - kirjoittajansa lanseeraa- maa - teoriaa semantiikan ja pragmatiikan suhteen kannalta.
Kun tarkastelee esiteltävien tutkimus- perinteiden valikoimaa, huomio kiinnittyy sen kirjavuuden ohella myös artikkelien kirjoittajien kirjoon: suuret nimet. innok- kaat opetuslapset ja vähemmän tunnetut alan harrastajat vaihtelevat kirjoittajina.
Myös kirjoittajien maantieteellinen ja- kauma on edustava. Alan guru ei ole aina paras oman teoriansa esittelijä. mutta onnis- tuessaan tutkimusperinteen pioneerit saavat kyllä mielenkiintoista luettavaa aikaan.
Tästä esimerkkeinä kannattaa mainita ainakin SUsAN ERWIN-TRıPPINartikkeli ke- hityspsykologiasta, RoBı NToLMAcH LAkoF- FıN gricelaisesta pragmatiikasta (sekä var- sinaiseen käsikirjaan sisältyvä saman kir- joittajan artikkeli konversationaalisesta implikatuurista), MARı NASBısANesitys pu- heaktiteoriasta. PETR SGALLIN kuvaus Pra- han koulukunnastaja Nı KoLAsCotrPLANDıN artikkeli akkoınmodaatioteoriasta.Päinvas- taisiakin esiınerkkejätoki riittää: pettymys on esimerkiksi SUZANNE RoMAı NEN yli- malkainen ja innoton katsaus sosioling- vistiikkaan. kritiikittömiä mainosiskuja puolestaan ROBERT vAN VALıNıN(roolija re- ferenssi -kielioppi) ja Dı ANEBLAKEMOREN (relevanssiteoria) artikkelit. RUTH WoDAkı N näkemys kriittisestä lingvistiikastaja kriit-
tisestä tekstianalyysistä on lähinnä hänen omansa.
Erinomaisen opettavaisia lukukoke- muksia _ niin pragmatiikan harrastajille kuin muillekin - ovat MANı -'R ıKı-:DENPoıNT- NERIN katsaus retoriikan tutkimusperintee- seen sekä JAN-OLA ÖsTMANı Nja TuuA Vı R- TAsEN diskurssianalyysiä esittelevä artikke- li. Jälkimmäisen rinnalla puolestaan sekä DIRK DE GEEsTı N››Literary pragmatics›› että ELENA SEMıNoNja JoNATHAN CULPEPERı N
››Stylistics›› tuntuvat pragmatiikan tutki- muksen kannalta tarpeettomiltaja anniltaan vähäisiltä.
Moniarvoisuus lienee se käsite, joka parhaiten luonnehtii varsinkin manuaali- osan koostumusta. Erilaisten tutkimus- perinteiden eritasoiset esittelyt odottavat sen sivuilla lukijaansa aakkosellisesti järjes- tettynä. Yksityiset kirjoittajat ovatjoutuneet (tässä tilaustyössä) kovinkin erimittaisten tehtävien eteen. BRıTr-LouısıGtfNNARssoNz on saanut suoritettavakseen oikeastaan mahdottoman tehtävän, kun joutuu selos- tamaan soveltavan kielitieteen tutkimuspe- rinnettä ja sen eri osa-alueita kymmenen sivun katsauksessa. Vertauskohdaksi ja osoitukseksi tehtävänantojen epätasa-arvoi- suudesta käy aakkosissa seuraava, argu- mentaatioteoriaa käsittelevä RoB GRooTEN- DoRsTı Nja FRANs VAN EI-LNIERENıNartikkeli, jonka kirjoittajat ovat saaneet tilaa eri- tyisalansa esittelyyn seitsemän sivun ver- ran!
Cognitive-alkuiset artikkelit kattavat manuaalista melkein 50 sivua. Ehkä tämä heijastelee l990-luvun kielentutkimuksen trendejä. Monenlaista kognitiivisuutta esit- televien kirjoitusten sillisalaatti (k. antropo- logia. k. kielioppi. k. lingvistiikka. k. psy- kologia. kognitiotiede. k. sosiologia) auttaa näkemään, miten eri tavalla samoja asioita voi lingvistiikassaja lähitieteissä lähestyä.
Tosin tuota keskeistä käsitettä kogıı iríivi ıı eıı käytetään artikkeleissa myös kovin monel-
>
la lailla. Eri näkökulmien ja käsitteellisen työnjaon kannalta ovat selkeimpiä STEPHEN LEvıNsoNıN, RONALD LANGACkERıNja Dı Rk GEERAERTsı Nartikkelit. Sen sijaan SEANA CoULsoNı N kognitiotiedettä (cognitive science) esittelevä katsaus on ylimalkaisuu- dessaan pikemminkin hämmentävä luku- kokemus.
Irtolehdistä koostuvan varsinaisen käsi- kirjan koko kirjo paljastunee vasta vuosien saatossa. Nykyisellään se on kirjava ko- koelma perusteellisia artikkeleita, joiden kirjoittajat ovat voineet paremmin syventyä ongelmallisiin käsitteisiin, paremmin kuin manuaalin tutkimusperinteiden esittelyissä.
Siinä missä manuaali-osa paikkaa itse kun- kin lingvistisen sivistyksen aukkoja, innos- tavat varsinaisen käsikirjan artikkelit pohti- maan kielen käytön tutkimuksen perusky- symyksiä usein uusistaja tuoreista näkökul- mista.
Karttuva kansio on tietopakettina inno- vatiivinen, joskin CD-ROM-aikakautena samanaikaisesti kömpelön vanhanaikainen.
Nykyisellään kansiosta myös puuttuu sisäl- lysluettelo, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Sellaisen lukijan apuna, joka tietää mitä etsii, on kansion ensimmäi- sessä täydennyspaketissa toki mainio asia- sanahakemisto.
Varsinaisen käsikirjan artikkeleissa huomion kohteena ovat pragmatiikan tutki- muskentän ilmiöt,joiden moninaisuusjäl- leen kerran tuo esiin alan monitieteisyyden.
Toistaiseksi kansioon kertyneessä kokoel- massa ovat esillä varsinkin sosiolingvistiset ja monikielisyyteen ja -kulttuurisuuteen liit- tyvät aiheet. MoNı CA HELLER kirjoittaa kaksikielisyydestä ja monikielisyydestä, CARoL EAsTMAN koodinvaihdosta, VoLkER Hı NNENKAMPkulttuurienvälisestä kommuni- kaatiosta. Kiinnostava, monipuolinen ja pohdiskeleva (sekä otsikoltaan ytimekäs) on SRIKANT SARANGIN kirjoitus ››Culture››.
Mukana on myös joitakin pragmatiikan
ydinalueen peruskäsitteitä eritteleviä artikkeleita (RoBıN LAKOFE kirjoittaa konversationaalisesta implikatuurista, GAB- RıELEKAsPER kohteliaisuudesta, PETER AUER kontekstista ja kontekstualisoinnista). Ai- heita, joissa astutaan lingvistiikan ulkopuo- lelle laajemmin sosiaalisten ilmiöiden tutki- mukseen, ovat mm. auktoriteetti, huumori, joukkoviestimet ja sosiaaliset instituutiot.
Perinteisempää pragmatiikan kohdealuetta ovat vuorostaan esimerkiksi pragmaattiset partikkelit. Yksinäisinä saarekkeina tämän- hetkisessä kokoelmassa ovat BRYGIDA RUDzKA-OSTYNIN artikkeli sijasta ja se- manttisista rooleista sekä WALLACE CHAEEN ajatukset kielestä ja tietoisuudesta ja BER- NARD COMRIEN kirjoitus tunnusmerkkisyy- destä.
Paitsi hyvä ja monipuolinen lingvistin hakuteos Handbook ofpragmatics molem- pine osineen on loistava teos sille, jonka osaksi on langennut pragmatiikan kurssin pitäminen yliopistossa. Käsikirjan irtolehti- painos vain toivottuunjärjestykseen ja edes- sä on valmis luentosarjan pohjateksti joko suoraan käännettäväksi tai kriittisesti arvioitavaksi. Ja kun perusasiat on kerrat- tu, on tämän aineiston pohjalta mahdollista suunnitella pragmatiikan jatkokurssikin.
Hyvinkin varustetun tavaratalon ongel- mana on se, ettei etsimäänsä tuotetta löydä, kun ei tiedä, mistä etsiä kaiken muun sillä hetkellä tarpeettoman tavaran seasta. Osas- tojen runsaus kätkee sisäänsä puutteita ja hyvästäkin varastokirjanpidosta huolimat- ta myös jo myytäväksi kelpaamatonta tai muuten vain kaupaksi käymätöntä tavaraa.
Tätä ei voine paraskaan tavaratalon johto välttää. Handbook ofpragmarics -teokses- ta toimittajat ovat onnistuneet luomaan sel- laisen tieteellisen käsikirjan, joka täy- dentyvine lisälehtineen on kuin alati tuote- valikoimaansa kartuttava tavaratalo, josta epäkurantin tavaran poistaminen kulut- tajan vastuulle. Toisaalta juuri karttuvan
käsikirjan perustana olevat erilaisten ja eri- vahvuisten perinteiden kerrostumat antavat lukijalle mahdollisuuden muodostaa täyte- läinen kuva kielen käytöstäja sen tutkimuk- sesta sekä arvioida eri tutkimusperinteiden merkitystä myös aikaperspektiivistäl
JYRKI KALLIOKOSKI Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Jyrki.Kalliokoski@Helsı 'nki.Fi
KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSTEOS
Keskustelunonalyysin perusteet. Toimittanut LiisaTainio. VastapainoTampere I 997. 240 s. ISBN 95 I -768-01 3-9.
eskustelunanalyysista on viimeisten K kymmenen vuoden aikana muodos- tunut keskusteluntutkimuksen tärkeä meto- di Suomessa. Etenkin Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksessa on panostettu keskustelunanalyysin opettamiseen ja tut- kimukseen (ks. Hakulinen (toim.) 1989 ja Hakulinen (toim.) 1996). Nyt laitoksella on.
ensimmäisenä Suomessa, kirjoitettu kes- kustelunanalyysin oppikirja. joka on suun- nattu korkeakoulujen opiskelijoille ja opet- tajille. Kirja perustuu laitoksella pidettyyn luentosarjaan ja koostuu kymmenestä artik- kelista, joissa eri kirjoittajat käsittelevät keskustelunanalyysin keskeisiä käsitteitäja ilmiöitä. Kirjan loppuun on koottu harjoi- tustehtäviä olennaisimmista kysymyksistä.
Kirjan johdannossa AULı HAKULINEN selvittää lyhyesti keskustelunanalyysin tär- keimpiä tavoitteita ja saatavilla olevia läh- teitä. Yksi kirjan tavoitteista on osoittaa, millä tavoin jäsentynyttä keskustelu on ja miten siinä koordinoidaan eri toimintoja.
Tärkeimpinä jäsennyksen muotoina kes- kustelunanalyysissä on pidetty vuorottelu- jäsennystä, sekvenssijäsennystä ja korjaus- jäsennystä. Tälle rungolle rakentuu myös Keskustelunanalyysin perusteet, mutta pe- rusteiden lisäksi kirjassa esitellään ansiok-
kaasti muitakin artikkelien kirjoittajia kiin- nostaneita ilmiöitä.
Metodisesti kirja on laadittu siten, että lukijalle muodostuu käsitys siitä, miten keskustelunanalyysissa työskennellään:
lähtökohtana eivät ole valmiit kategoriat, vaan aineisto. Kirjassa onkin runsaasti huo- lella analysoituja esimerkkejä. Analyysien ansiokkuutta kuvaa, että ne tarjoavat useita ahaa-elämyksiä arkisista ilmiöistä; lisäksi lukija saa nauttia useista hauskoista esimer- keistä. Suurin osa materiaalista on arkikes- kusteluja, mutta ANssıPERAKYLAN artikkeli Institutioncıaliııeııkeskustelu tuo esiin kiin- nostavia piirteitä asiakkaiden ja ammatti- laisten keskusteluista.
Litteroinnilla on keskustelunanalyysis- sa keskeinen asema. Niinpä kirjan alkuun on sijoitettu EEvA-LEENA SEPPASEN artikke- li Vuorovaikutus paperilla, jossa selvitetään keskustelunanalyysin litterointia verrattuna muihin litterointijärjestelmiin. Seppänen esittelee myös katseiden ja eleiden litteroin- tia videonauhoituksista, mitä keskustelun- analyysissa pidetään tärkeänä.
Auli Hakulinen tarkastelee mielenkiin- toisessa artikkelissaan keskustelun vuorot- telujäsennystä. Vuorottelujäsennyksen ku- vaus on sikäli ongelmallista, että siinä ris- D VIRITTAIÄ 4/1997
