Lauttakylän Rauta ja Talous oy ensi vuonna 75-vuotias · DIGI

I,'.. .,.

L*

ji.!

::jt . :'

,$

i::it,if ,i($t'å;{B

i., *ä,in":;$3-eleiås' r* s

:,'ir,.:Itf, ltt5.F,?:}:iiii$A.l#i'f#

t

$ffi#.

1åst li

.r .ri8.f1 ri:r:

IAUTTAKYIÄN RAUTA JA TATOUS OY

ensi vuonna 7s-vuotias

Paikkakunnan vanhin yksityinen kauppaliike

Lauttakylän Rauta ja Talous Oy toimi vuoteen 1945 K. ^Virtasen sekatavarakaupan ni- mellä. Tästä johtuukin, että yleisesti vieläkin menniiiin Virtaselle ostoksille. Liikkeen si-

jainti sekä sisustus ja yleisilme ovat pysyneet lähes muutfumattomina. Samalla myös kaup.

paperiaatteet ovat säilyneet järkkymättömåisti entisellåän. Valintamyymåilän petroonaton henki on tässä kaupassa vierasta, jokaista asiakasta palvellaan yksilöIlisen auliisti. Alen- nusmyyntejä ei tunneta. Hinnat ovat vakaat. Kauppahuoneen omistuspohja on alusta Iähtien pysynyt samana perheyrityksenä.

Liikkeen perustaminen

Kustaa Virtanen lähti

synnyinpitä- jästään

Huittisista

16-vuotiaana Koke- nräelle kauppi aan oppiin. Hän työsken-

teli

kolnressa

eri

kauppaliikkeessä, vii- meksi G.E. Rambergilla Porissa.

Tällöin

23-vuotiaana kauppa-apulai- nen katsoi oppineensa

niin

paljon, _että

uskalsi

perustaa

vuonna 1908

oman kaupan Kokemäelle. Säästöjä

oli

^nuo- rukaisella

tällöin

3000

mk ja

pankki- lainaa hän sai Säästöpankista 8000 mk.

Niillä

varoilla

hän osti kiinteistön

Ko- kemäeltä

ja

rahaa

jäi

varastonkin os- toon.

Rahan arvo oli tällöin toinen

kuin

nyt. Niinpä palasokeri maksoi

^1,05

mk/kg,

kristallisokeri 65

p/kg ja

kahvi laadusta riippuen 1,,40-2 mk/kg.

Vuonna

l9l2

Kustaa Virtanen muut-

ti Lauttakylään ja rakennutti

tänne oman liiketalon, jossa kauppa edelleen sijaitsee. Rakennusta

on kaksi

kertaa laajennettu. V

.

1925

valmistuivat

ny- kyiset

rauta- ja

taloustavaratilat

ja

v.

1958 tekstiiliosasto. Myös varastoraken- nus on kokonaan uusittu.

Liikkeen perustaja Kustaa Virtanen.

Ajat

muuttuvat

Työpäivä

oli

alkuaikoina

pitkä.

Aa- museitsemästä iltakahdeksaan häärät-

tiin

tiskin takana. Vähitellen työaika on

lyhentynyt nykyiselleen. Jos

vertaa kauppiaan

toimia

70

vuotta

sitten ny- kyiseen,

or

olennaisin

ero siinä,

että

silloin

yleensä

ostettiin

huomattavasti suurempia

määriä

tavaraa varastoon.

Nykyisin autokuljetukset tukkuliikkeis-

tä

vähittäismyymälöihin ovat lähes päi- vittäisiä.

Alkuaikoina

Virtaselle,

kuten

muil-

lekin kauppiaille, tavarat tulivat

rau- tateitse Porista, Raumalta,

Turusta

^ja Tampereelta Äetsän asemalle,

josta

ne

noudettiin omilla tai

rahtihevosilla ja

myöhemmin kuorma-autoilla.

Erikoi- suutena mainittakoon, että toppasokeri

haettiin ennen autokautta

hevosella suoraan

Turusta

Lauttakylään rikkou-

tumisen tai muun vahingon

varalta.

Kesällä

tavarat tilattiin Kyttälän

ase- malle, josta _ne laivalla saapuivat Laut- takylän Laiv arantaan Isonsillan alapuo- lelle

ja

edelleen hevosella

ja

myöhem-

min autolla kaupan

varastoon. Kun 1930-luvulla kuorma-autot yleistyivät

ja

laivaliikenne

Loimijoella loppui,

suora liikenne

tukkuliikkeistä

yleistyi.

Valmiita

kuluttajapakkauksia

ei

al-

kuaikoina ollut, vaan nykyisin

pak- kauksissa myytävä tavara

tuli

varastoon yleensä kilotav arana

joko

säkeissä, tyn- 31

nyreissä

tai

laatikoissa. Asiakkaat osti-

vat silloin

suurempia

eriä kuin

nykyi-

sin. Maataloihin esimerkiksi

ostettiin

kerralla pari kiloa

kahvia

ja

kokonai- nen

toppa

sokeria. Mausteet pussitet-

tiin

>truutteihin>. Kunnollisen

truutin- teon

oppiminen

olikin puotipojan

en- simmäisiä

töitä. Esimerkiksi

siirappi-

truutin

teko vaati

jo

melkoista ammat- titaitoa.

Pula-ajan kokemuksia

Kustaa Virtanen joutui

60-vuotisen kauppiasuransa aikana kokem aan mo- net

kriisiajat.

Varsinkin sodan riehues- sa

oli

myymälätiskin

takanakin

usein

tukalaa, kun

lähes kaikesta tavarasta

oli ^pulaa.

Ensimmäisen maailmanso-

dan ajalta

Kustaa

Virtanen

mainitsee eräässä haastattelussa Kauppias-lehdel- le

v.

1958: >Olihan

silloinkin

pulaa ku-

ten toisen

maailmansodankin aikana.

Niinpä piti karstoja lähteä

ostamaan Kokkolasta

asti.

Kapinan jälkeen, kun tupakk aa

ei

saanut

juuri

mistään, tein

matkan

Pietarsaareen,

ia ^siellä

^onnis-

tuinkin niin hyvin, että

kahden viikon päästä

sain lähettää

Äetsän asemalta noutam

aan kaksi

hevoskuormaa tu- pakkaa.

Onnellinen sattuma taas auttoi siinä, että huittislaisten ei ensimmäisen maa' ilmansodan

aikoihin tarvinnut

^kärsiä suolan puutteesta.

Tilasin näet

peräti

viisi

vaununlastia suolaa.

Ei tullut

^ki- loista

puhutuksi mitään.

Aikaisemmin suolavaunuissa

oli tullut kuusi

tonnia,

joten

mådrd

ei niin kovin suuri

ollut.

Mutta tällä välin olikin Pori-Tampe- re-radan kiskotus saatu uusituksi

ia suola

tuli

16-tonnin vaunuissa. Vaikka varastointi

aluksi tuottikin

vaikeuksia, sain ne suolat sentään katon alle. Tämä suolakauppa

osoittautuikin vallan

^hy- väksi afääriksi, sillä pian sen jälkeen ei suolaa saanut mistään.>

Kauppa laajeneer mutta periaatteet sdi' lyvät

Kun Virtasen kaupan

laajennustyö

v.

¹⁹²⁵ valmistui,

uusittiin

liikkeen ka- lusteet. Kustaa

Virtanen itse

suunnit- teli

ja

kirvesmiehet nikkaroivat isännän piirustusten ja _ohjeiden mukaan. Kaup- pias Virtasen periaatteena

oli

että kaik-

ki

työ

piti

aina tehdä harkiten

ja

kun-

nolla, ettei tarvinnut

^{myöhemmin ka-}

tua. Niin

on asia, että samat lokerikot, hyllyköt

ja tiskit

ovat tdnd päivänä pai-

koillaan ja täyttävät

nykypäivän vaa-

timukset. Mikä on kerran

käyttökel- poiseksi koettu,

siitä on turha

luopua.

Sama pätee myös

liikeperiaatteisiin.

V.

1958

liikettä

laajennettiin jälleen ja uusiin

tiloihin

sijoitettiin tekstiiliosasto.

Kustaa Virtasen kuoltua

v.

1969

tuli toimitusjohtajaksi Ensio Virtanen

ia hänen poismenonsa jälkeen

v:sta

1975 ovat liikettä hoitaneet Eino

ja

Liisa Vir- tanen,

Eino

toimitusjohtajana

ia

^Liisa

tekstiiliosaston hoitajana.

Eino ja Liisa Virtanen

korostavat, että

liike

on alusta lähtien noudattanut suoraviivaisia,

rehtejä

kauppiastapoja

eikä niistä tingitä. Asiakkaiden

kes- kuudessa kuulee sanottavan:

Ellei

Vir- taselta

löydy haluttua

tavaraa,

ei

sitä

kannata

muistakaan kaupoista lähteä etsimään. Tämä pitänee paikkansa var-

sinkin

rautakaupan

lukuisiin

artikke-

leihin ja työkaluihin

nähden. Kaupan inventaariluettelossa

on

näet

yli

10.000 nimikettä.

Harvinainen ei ^myöskään ole

to- teamus:

Menen Virtaselle

katsom aan,

mikä on

tavaran oikea

hinta.

Hinnoit- telu on

ollut

Virtaselle aina johdonmu- kaisen

tiukka.

Kustaa Virtasella olikin tapana sanoa,

että kaupan on

^oltava

rehellistä. Markan täytyy

olla

100 pen- niä

ja kilon

1.000 grammaa. Kun niistä pitää

kiinni,

oppivat ostajat luottam aan kauppiaaseen.

Tinkiminen ei tule

Vir- tasella kysymykseen. Paljousalennus an- netaan

kaikille

samoilla

ehdoilla riip-

pumatta

siitä

pyydetäänkö

sitä vai

ei.

toimitus;otitäja Ensio Virtanen.

32 Toisen polven

Rauta

ja

Talous Oy:n rauta-

ja

talousosastosta

Toimitusjohtaja

Eino Virtanen v:sta

1908 käytössä olevan kassakoneen däressä 229.-82. Valok. Re[ia Grönros.

---+

Alennusmyyntejä

ei ole

koskaan pi-

detty. Eino Virtanen kokee

alennus-

myynnin ilmoittamisen

asiakkaille kauppiaan epäonnistuneesta varastoon ostosta.

Eikä

kauppi aan hänen mieles-

tään tule

tyhmyyttään

julkisesti

julis-

taa. Hän

myöntää,

että kyllä

heilläkin epäkuranttia tavaraa

kertyy, mutta

se

myyd

aan alennettuun hintaan

muun

tavaran yhteydessä. Eino

^Virtanen

muistuttaa samalla, että halpaa sekun- datavaraa

ei

kannata myydä, sillä huo-

non

^ostoksen

asiakas kyllä

muistaa,

mutta kunnon

tavaran

hinta

unohtuu.

Ja

lopuksi: Ei

tarjouskilpa

ja

hintakil-

pailu

yleensä

kannata

koskaan, kyllä kauppiaan

on

löydettävä

muita

kilpai- lunruotoja!

John Martoma