Kansankirjaston vaellusvuodet
Vaasan kaupunginkirjasto perustettiin 1850, viisi vuotta sen jälkeen, kun Lukukirjasto oli lopettanut toimintansa. Uutta kirjastoa käytettiin ahkerasti mutta kaikkien kaupunkilaisten kirjastoa siitä ei koskaan muodostunut. Ns. rahvaan keskuudessa kaupunginkirjasto miellettiin yleisesti "paremman väen" kirjastoksi.
Lukukirjaston lisäksi kaupungissa oli näihin aikoihin useita muitakin, tietyn rajatun
asiakaskunnan käyttöön tarkoitettuja kirjastoja, kuten 1872 perustettu Vaasan
Vapaapalokunnankirjasto ja 1882 perustettu Vaasan tarkka-ampujapataljoonan kirjasto (Waasan pataljoonan kirjasto).
Kansansivistysaatteen myötä Vaasassa heräsi ajatus myös tavallisen väen omasta kirjastosta.
Hanketta lähti ajamaan kirjastoaatteen ystävä, Mustasaaren seurakunnan kirkkoherra Otto Wilhelm Ehrström. Ajatus sai nopeasti kannatusta, ja rahat kansankirjaston
perustamista varten kerättiin arpajaisilla, joiden tuotto oli 1427,40 markkaa
Kuvat 1–2.
Rahat kirjaston perustamiseen tulivat arpajaisista.
Kuvassa kansankirjaston ensimmäinen tilikirja.
Kansankirjasto avattiin 20.12.1863 Danielson &
co -kirjakaupassa osoitteessa Kirkkopuistikko 17. Avajaisten ajankohta oli tarkasti harkittu:
kirjasto halusi tarjota kaupunkilaisille lukemista jouluvapaiden ajaksi.
Kuva 3. Kirkkopuistikko 17 vuonna 1863.
Kuva 4. Koulukatu 31.
Vuosisadan vaihteessa Vaasassa oli siis sekä kaupunginkirjasto että kansankirjasto.
Kaupunginkirjasto lopetti toimintansa 1900- luvun alkuvuosina; kansankirjasto puolestaan joutui muuttamaan useasti olemassaolonsa aikana. Kaiken kaikkiaan kirjasto toimi
kuudessa eri osoitteessa ennen kuin se vihdoin sai oman talon. Ensimmäisen kerran kirjasto muutti jo vuonna 1864, raatihuoneelle osoitteeseen Koulukatu 31.
Vuonna 1870 kirjasto muutti Kauppapuistikolle ns. kivikouluun. Kivikoululla kirjasto toimi 15 vuotta ja siirtyi sen jälkeen upouuteen, vuonna 1883 valmistuneeseen kaupungintaloon. Talon suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Magnus Isaeus.
Kuvat 5–6. Kauppapuistikon kivikoulu vuonna 1870, ja kaupungintalo Senaatinkadulla.
Kuva 7. Kauppapuistikko 7 vuonna 1889.
Vuonna 1889 muutto oli jälleen edessä. Kirjasto muutti tilapäisesti Kauppapuistikolle kultaseppä Sundholmin taloon ja sai samalla sähkövalot.
Kirjasto tarvitsi jatkuvasti lisää tilaa, sillä kirja- ja lainamäärät kasvoivat tasaisesti. Esimerkiksi vuonna 1899 lainojen määrä oli 11 258.
Kirjastonhoitaja Hilda Hellman esittikin jo vuonna 1896 toiveen, että kirjasto saisi oman talon. Toiminta jatkui silti vielä kauan
vuokratiloissa. Kauppapuistikolta kirjasto siirtyi tohtori Ekholmin taloon osoitteeseen
Raastuvankatu 7.
Kuva 8.
Raastuvankatu 7, Ekholmin talon piirustukset.
Vuonna 1911 kirjasto muutti takaisin kaupungintalon tiloihin. Myös kirjaston nimi muuttui kansankirjastosta kaupunginkirjastoksi.
Kuvat 9–11. Kirjasto kaupungintalolla. Käytössä oli suljettu hyllyjärjestelmä.
Hilda Hellmanin toive omasta kirjastotalosta toteutui lopulta vasta vuonna 1935, kun maakunta- arkisto tuli Vaasaan, ja arkistolle ja kirjastolle rakennettiin yhteinen talo. Arkkitehti Ingvald Sereniuksen piirtämä talo valmistui joulukuussa 1935, ja kirjaston muutto omaan taloon saattoi alkaa.
Kirjaston "vaellusvuosien" aikana kansankirjaston kirjastonhoitajana toimi ensin jo yllä mainittu Hilda Hellman. Hän tuli kirjaston palvelukseen vuonna 1875 ja jatkoi työtä opettajan toimen ohella aina kuolemaansa asti vuonna 1901. Tämän jälkeen kirjastonhoitajana jatkoi Mathilda Nordström, joka oli tullut kirjaston palvelukseen Hildan apulaiseksi syksyllä 1888. Nordströmin työrupeama jatkui aina vuoteen 1938.
Kuvat 12–13.
Kirjastonhoitajat Hilda Hellman, 1875–1901, ja Mathilda Nordström, 1901–1935.
