KUVAUS
UUDESTAKAUPUNGISTA
V UODELTA 1 7 5 3 .
KI RJ O ITTANUT
J O H A N H O E C K E R T
SUOMENTANUT
H E L M E R W I N T E R
U U S I K A U P U N K I
Uudenkaupungin Sanomalehti- Ja Kirjapaino O.-Y. 1927.
> > 2 2 0 3 6 8 0 6
3 2 4 2
Vuonna 1753 kirjoitti Uudenkaupungin kirkkoherra Johan Hoeckert eeuraavan kuvauksen Uudestakaupungista.
Koska sitä tavallaan voidaan pitää ensimmäisenä koko
naisesityksenä paikkakunnastamme
,m.m. hänen poikansa Ephraim Hoeckertin julkaiseman Uudenkaupungin histo
- rian lähdekirjana, lienee sillä jo ikänsäkin takia mielen- kiintoa kaupungin ja lähiseudun asukkaille Käännös on suoritettu Uudenkaupungin kirkkoherran Antero Cederbergin julkaiseman ruotsinkielisen alkuteoksen mukaan
fjoka sisältyy teokseen «Historiallisia kokoelmia
/«(1886). Vain
kuvauksen loppuosa on vähemmän mielenkiintoisena jätetty kääntämättä. (Nimet on kirjoitettu alkuperäisen julkaisun mukaan). Toivottavasti tämäkin kuvaus puutteistaan huolimatta voi herättää rakkautta kaupunkimme mennei
syyttä kohtaan ja osoittaa meille9 miten entisajan uuskau
-punkilaiset vastuksista huolimatta jaksoivat työskennellä
kotikaupunkinsa tulevaisuuden hyväksi.
Arvoisan Konsistorion lokakuun 21 päi- vänä 1752 lähettämän kirtokirjeen 9 §:n johdosta lähetettiin Lääninrovasti Herra Maisteri Henric Alanukselle seuraava kau
purgin nykyinen kirkkoherran v. 1753 laatima kuvaus Uudeitakaupurgista, san kirkosta ja siihen kuuluvasta maaseura- kunnasta.
Kaupungin pe- Uudenkaupung in meri- ja maa- rustaminen ja kanpurgin, joka sijaitsee Turun nimi. läänissä, Vehmaan kihlakunnassa ja Uudenkirkon pitäjässä, josta se epäilemättä on ni- mensäkin saanut, perusti muistossa kunnioitettu ku- ningas Kustaa Aadolf huhtikuun 19 p äivänä 1617 Mäyhl än kylään. Mainittu kylä sijaitsee nykyisen kaupungin pohjoiskulmassa siinä paikassa, missä se loppuu, lähinnä merta. Tämä perustaminen johtuu siitä, kuten Gabriel Lepuksen, kaupungin ensimmäi- sen kirkkoherran poika kertoo Turun Akatemiassa marraskuun 29 päivänä 1663 latinan kielellä pitämäs- sään puheessa, että kun yllämainittu kuning as omassa persoonassaan oli ollut, länteenpäin nykyisestä kau- pungista ja lähellä sitä sijaitsevassa Männäisten ky- lässä ja nähnyt ne suuret puutavara- ja astiamarkki- nat, jotka lähipitäjien rahvas mainitussa Männäisten kylässä piti joka lauvantai, päätti hän perustaa kau- pungin sinne.
— 4 —
Knn tämä kaninkaan aie tuli tunnetuksi, esittivät silloinen Uudenkirkon kirkkoherra N colaas Eriei ja paikkakunnan nimismies I sakki N c
4
ai H rikkalasta kuninkaalle anomuskirjan, jossa he seurakunnan puo*Iestä nöyrimmin anoivat: ettB kaupunki saataisiin muuttaa ja rakentaa suuremman mukavuuden takia lähemmäksi avomerta. O a nimittäin runsaan penin*
kulman matka jokea myöten veneillä kuljetettava ta*
varoita, ennen kuin ne avomeren rannassa void an lastata laivoihin. Sitä vastoin Mäyhö fin kylässä oli sekä sopiva paikka kaupurgia perustamiselle että myöskin hyvä satama, jossa kaikki laivat voitiin sekä lastata että purkaa vastapäätä R ic c ilahdm kylää, niin että ei mitfiän estettä tai vaaraa ole pelättävissä, miten lujasti myrskynneekin.
M u i s t u t u s : Nimismiestä nimitettäneen Harikkalaiaiseksi san takia, että hän siihen aikaan oli omistanut hyvinrakannetuo ja edullisen talon vastapäätä kirkkoa etelässä, Uudenkirkon kirkon
mäellä sijaitsevan ja HariKkala nimisen, juka nykyään on rustiiila, joka kuuluu sikäläiselle rovastille ja kirkkoherralle Im. BruunlOvilla.
Kaupungin Yllämainittuun alamaiseen ehdo>
vaakuna ]a tukseen suhtautui Kunirgis suo»
vapaudet. peasti ja hyväksyi sen niin, että kaupunki perustettiin tänne ja sai oikeudst ulottaa puutavarakauppansa sekä maan rajojen sisäpuolelle että myöskin ulkomaisiin satamiin Lämeren ympärillä, minkfi myöskin myöhemmin aika ajottain ilmestyneet kuninkaalliset pä&össet vahvistivat. Mjöikin kau
punki sai 10 vuodsn verovapaudsn parustamisen ja rakentamisen helpottamiseksi. Kaupungin vaakuna ja merkki oa kaksi haukea pää ylöspäin ja pyrstö alaspäin.
Vaakana on vielä nähtävänä tallella olevassa kau*
purgin vanhassa lipussa, joka on ommelta keltaisesta ja sinisestä tafnsilkistä. Vaakunaa ympäröi runsaasti koristettu seppele sekä kullatut kirjaimet: insigae Novae Civitatis. Samoin se esiintyy hopeaan kaiver*
retussa sinetissä sekä 'on mainittu perustamiskir
jassa.
M u i s t u t u s : Tämän vaakunan aiheena lienee ollut, että koska tätä seutua muinoin on mainittu nimellä Calais, ja se tällä nimellä myös on merkittynä vanhoihin karttoihin, niin sai myös tänne rakennettu kaupunki vaakunakseen kaksi kalaa tai haukea, kuten se perustettu on Calaisten (kala) paikalle.
A se m a ym pä- Kolmen kylän, nimittäin Mäyhölän, rlstöineen. Pietolan ja Ruccolahden tilat ja maat määrättiin heti kaupungille kuuluviksi, sekä vuonna 1627 Sorvakon kylä maineen, karjalaitumeksi, minkä myös 1655 vuoden valtiopäivät vahvistivat Sitäpaitsi kertoo yllämainittu Lepuksen puhe, että silloin kaupungin yksityiseen käyttöön ovat kuuluneet seuraavat osittain suuret, osittain pienet saaret: Hän*
gonsaari, Haidus, Heinäs, Stor- ja Lil-Vilisalo, Lajo, Sarninkari, Koutulais, Pähkinäis, Madoma, Havaiskari, Karilais, Hattukari, Latisskiär, Kolmehara, Suninkari, Visastenkari, Seikoma, Hepokari, Morsiankari, Kalli*
kari, Ruhikari, Torvikari. Yhteiseen käyttöön pitäjän kanssa seuraavat yhteismaat: Kuliluoto, Hylkimys, Korvensari, Storkaskis, Oinassari, Piutuma, Kuduma, Majama, Yttäri, Kuusisto ynnä muut. Näistä kuiten*
kin myöhemmin useat ovat kaupungin hallusta joutu
neet, ei tiedetä miten, yksityisten käsiin.
— 5 —
Kaupungin jSr- Sittemmin on kaupunkia sen pe*
jesteli] ja pi- rustamisen ia ensimmäisen raken*
dentäminen tamisen jälkeen paljon muutettu, v.
1649
. järjestelty ja pidennetty kreivi Kustaa Kustaanpojan toimesta, minkä kautta asukkaat ovat tulleet huomattavasti kärsimään, kun heidän oli pitänyt, silloin annetun asemakaavan mukaan pa
rempaan järjestykseen, suoriin katuihin ja yhtä suu
riin kortteleihin kaikkialla siirtää talonsa ja asumuk
sensa.
Tämän johdosta he ovat valittaneet ja anoneet korvausta Tukholman valtiopäiviltä v. 1654, mutta kuningas hylkäsi heidän anomuksensa saman vuoden heinäk. 31 p:nä antamalla päätöksellä. Näissä väli*
tuksissa mainitsee kaupunki kreivi Kustaanpoikaa kreivikseen.
Wasaborgin kreivi' M u i s t u t u s . Tämä Kreivi Kustaa Kus- kunta. taanpoika omisti tämän kaupungin ja täällä torin varrella talon, kreivin tontiksi kutsutun, jossa hänen perheensä kauan asui ja joka vielä on kaupungin ainoa vapaatontti. Tämän kreivikunnan hän oli saanut Kristiina kuningattarelta elok. 20 p:nä 1646 Wasaborg nimisenä sekä myös lähellä kaupunkia ia kauem
panakin sijaitsevat Uudenkirkon, Laitilan, Vehmaan, Mynämäen, Nousiaisten y.m. pitäjät. Miten tämä kreivikunta on loppunut, on täällä tuntematonta.
Kaupungin pi- Tämän asetuksen mukaan on nyt tuus, le v ey s, kaupungin pituus idästä länteen korttelit ja ka- 1621 kyynärää ja leveys pohjoisesta dut sek ä nil- etelään 570 kyynärää. Kaupunki den nimet. jaettiin siis 28 kortteliin, kahteen pitkään idästä länteen kulkevaan katuun ja 10 poik*
klkataun pohjoisesta etelään, jotka melkein kaikki ovat kivettyjä ja 29 V* kyynärää leveät. Myöskin ovat ne vuonna 1752 saaneet määrätyt nimensä ase*
mansa mukaan; ja ne ovat Ylinen ja Alinen pitkäkatu, Itäinen tullikatu, Vuorikatu, Myllykatu, Karjakatu, Sepänkatu, Koulukatu, Torikatu, Pohjatullinkatu,
Kirkkokatu, Mäyhölänkatu.
M erenlahti. Merenlahti pistäytyy kaupungin ja Sorvakon laidunmaan väliin ja on melkein kaikkialle kaupungin puolelle, mutta Sorvakon puoleiselle ran*
nalle vain muutamia ranta-aittoja rakennettu, joitten vieressä laivat ovat, kun ovat satamassa.
H ovioikeus. Vuonna 1630 kuuluu niin kova rutto raivonneen Suomessa, että Turun kuninkaalli- nen hovioikeus samoihin aikoihin muutti tänne.
Ensimmäinen Vuonna 1685 syyskuun 14 päivänä tulipalo. hävitti kaupunkia ankara tulipalo, joka syntyi siten että kun porvaristo oli kiväärissä Itäisellä tullikadalla Itätullin luona paraatilla kunni- oittaakseen silloisen läänin maaherran poislähtöä kaupungista, ja myöskin ampui kunnialaukauksen, kun maaherra oli ehtinyt tullista, oli etulatinki lentä- nyt heinälatoon n s. Balzarin talossa, jossa nyt por
vari Arvid Pellmark asuu, ja heti sytyttänyt talon.
Vallinneen lujan itämyrskyn vaikutuksesta levisi tuli, niin että kolme osaa kaupungista äkkiä paloi poroksi, aina toriin saakka, jolloin myös tirehtööri Gustaf Jo
han Joungin Wasaborgin kreivikunnan koilliseen nurkkaan Koulukadun varrelle perustama kallisarvoi
nen lasitehdas paloi.
r 7 -
‘toinen palo. Kuusi vuotta sen jälkeen eli 1691 syksyllä syttyi kaupunki toisen kerran tulipalosta, joka syttyi silloisen pormestari Zach. Bceliuksen talossa, Torikadun varrella, merenlahden rannalla, missä nyt asuvat porvarit Johan Mikonpoika Lind ja Eric Kaupelin, ja sen kautta paloi kolme korttelia kokonaan.
Nälänhätä. Vuonna 1697 on silloin sattuneen ankaran katovuoden ja elintarpeiden puutteen takia 105 henkeä surkeasti kuollut nälkään, minkä kautta kaupungin väkiluku väheni ja porvaristo huomatta»
vasti köyhtyi.
Butto. V. 1710 on silloin raivonnut rutto poistemmannut 77 henkeä, ja heidän joukossaan va*
rakkaimpia porvareita, jotka koko perheineen ovat kuolleet.
Sotaväenotto. Vuosina 1702 ja 1710 on parhaat ja terveimmät miehet otettu sotaväkeen kaupungille suureksi kaipaukseksi.
Isovihan hä- Vuonna 1723 kesäkuun 4 päivänä vltgkset. toimeenpani täällä, edesmennyt kihlakunnantuomari Magnus Nordstedt tutkimuksen noudattaakseen Kuninkaallisen Majesteetin Valtion kamari* ja kauppakollegiolle sekä Valtiokonttorille antamaa käskyä mietinnön laatimisesta asian johdosta
— kaupungin silloisesta tilasta. Sieltä asia lykättiin Maaherralle, jotta hän itse paikalla tutkisi asiantilaa ennen kuin mitään ehdotusta ylempänä mainitulle
— 9 —
Kuninkaalliselle Majesteetille voitiin antaa. Tämä tar
kastus osoittaa:
Meri vahinko ja. i) että kaupunki 18 vuodenaikana, nimittäin vuodesta 1697 vuoteen 1715 enimmäkseen merivahinkojen, mutta osittain myös vihollisen käden kautta, on menettänyt laivoja ja lasteja 63,300 riikin*
taalerin arvosta.
VenSläisten Paitsi tätä on suuri osa väestöstä, paetessa joka irtain omaisuus mukanaan syntyneet vuoden 1713 syksyllä, oli lähtenyt vahingot. vihollista pakoon Ruotsiin ja sen.
jälkeen oleskellut osittain Norrköpingissä tai Söder*
köpingissä, osittain Söderhamnissa, kärsinyt huomat*
tavaa vahinkoa ja osittain joutunut äärimmäiseen köyhyyteen, kun venäläiset vuonna 1719 niitä paikkoja ja kaupunkeja lähestyivät ja polttivat ne.
Vihollinen hä- 2) Asukkaiden palattua pakomat*
vlttSnyt asuk> kaita, huomasivat katsastusmiehet kaiden talot. kaupungin sodan aikana niin rau
nioituneeksi, että täällä oli 85 taloa aivan autiona ja ilman mitään rakennuksia, 72 taloa suurimmalta osalta hävitettynä ja muuten turmeltuina, 24 taloa jotensakin käyttäkelpoista.
Julkiset raken- 3) Raatihuone, joka siihen kuulu*
nukset hSvite" vie e huoneineen, ennen Venäjän tyt ja poltetut, valtaa, oli hyvässä ja tyydyttävässä kunnossa, varustettuna aidalla, porteilla ja salvoilla:
samoin myös kaupungin julkiset rakennukset, kuten tullituvat, myllytalo y m., aidat, joilla kaupunki ennen
oli ympäröity, sekä kaupungin porsit kaikki olivat niin perinpohjin hävitetyt, että ne paikat, joihin ne olivat olleet pystytettyinä, tuskiin voitiin samoiksi tuntea.
Satama hä- 4) Sataman, jossa porvaristo ranta*
vitetty. aittojensa äärellä oli voinut laivansa lastata ja purkaa, täyttivät viholliset laivahylyillä ja suurilla kivillä, kaupungille sangen tuntuvaksi kustan
nukseksi, ennenkuin satama jossain määrin voitiin puhdistaa. Kaikki ranta-aitat molemmin puolin me*
renlahtea olivat poltetut.
Pellot autiot
5
) Kaupungin 137 tynnyrinalan ja hävitetyt. peltomaan ympärillä ei ollut mitään seiväsaitas, vaan riihet ja ladot olivat poltetut, ja pellot oli täällä majaileva sotaväki 1715 ja seuraavina vuosina kasarmeja ja monia leivinuuneja rakentamalla sekä valleja luomalla suurelta osalta täyttänyt kuopilla ja tehnyt ne kelvottomiksi.Tiiliuunit 6) Koska ei Niuvottelutaloon eikä revityt. täysivaltaisten rauhanneuvottelijoi
den asuinrakennuksiin ollut tiiliä muuten saatavissa, revittiin useimmat kaupunkilaisten leivinuunit.
Taloja siirret- 7) Ne talot, jotka katsastusmiehet ty ja hävitetty, olivat pitäneet joltisenkin hyvin säilyneinä, on vuonna 1715 ruhtinas Galitzlnin ollessa täällä suuren kaleerilaivaston ja 8,000 miehisen armeijan sekä useitten muitten tulevien ja menevien komennuskuntien kanssa, hävitetty osittain siten, että ne on siirretty paikoiltaan toisille tonteille ja paikoille,
osittain siten, että seinfit niitä uudestaan veistämällä on tehty liian ohuiksi, osittain taas ovat ikkunat ja ovet hakatut tavattoman korkeiksi ja leveiksi, niin että asukkaiden aluksi on ollut kylläkin vaikea tulla toimeen niissä
Venäläisiä Harvojen kotonaolleiden asukkaiden maksuja ja on, paitsi kyytimatkoja monituisia veroja. muita leipä*, ohra* ja kauramenoja(
täytynyt maksaa Venäjin valtiolle vuonna 1714 rahassa 500 ruplaa. Mutta koulumestari herra Johan Winterin anomuksesta, joka oli määrätty koko aikana kokoamaan ja luovuttamaan kruununverot, on ruhtinas Galifzn täällä ollessaan 1715 vähentänyt tämän maksun 300 ruplaan, jcllaifena se pysyi seuraavatkin 5 vuotta vuoteen 1721 asti, jolloin heidät kokonaan siitä armahdettiin.
Maistraatti Vuonna 1713 maalis* ja kesäkuussa ja porvaristo on Maistraatin ja porvariston ren- marssivat keinensä täytynyt marssia vihollista vihollista vastaan täysissä varustuksissa nui
vastaan . kanaan ampamavarat ja kuormasta*
Kotiin jäi luvan saatuaan ainoastaan pari käsityöläistä*
Kuitenkaan ei edellisellä kerralla ehditty pitemmälle kuin Häähän kylään, ja myöhemmällä vain Turkuun, jossa saatiin peruutusmääräys.
Mnltavallit. 1715 on ryssä kaivauttanut tänne multavaileja Sorvakon puolelle, viisi kappaletta, — Myllymäelle kirkon länsipuolelle, jotka kaikki olivat varustetut tykeillä. Kaupunki oli ympäröity lujilla n.s.
12 —
»Espsnjan ryttäreillä* ei vain pohjoispuolelta merestä asti vaan myöskin itäpään ympäri ja sieltä kaupungin eteläpuolelta merenlahden ympäri Sorvakon länsi- niemeen saakka.
V enäläisten Vuoden 1742 syksyllä, jolloin ryssä toinen tulo taas sai vallan Suomessa, saapui kaupunkiin. hän toistamiseen tähän kaupunkiini mikä tapahtui jälkeen puolen päivän, lokakuun 7:ntenä, jolloin yksi korpraalikunta ensin yksinään saapui majoittamaan seuraavac a päivänä saapunutta komennus • kuntaa, johon kuului 3 komppaniaa krenatöörejä, joita myös seuraasi n. 60— 70 kasakkaa. Nämä olivat täällä sitten majoitettuina elokuuhun 1743 kuitenkin siten, että kaksi komppaniaa eri aikoina kumpikin jo sitä ennen poistui paikkakunnalta. Paitsi raskaita kruununveroja aiheutti tämä majoitus huomattavia vaikeuksia. Kolme tapausta oli omituista. Ensimmäinen tapahtui 1743 helmikuun 3 p:nä, joka oli markkina
päivä, jolloin sekä upseerit että sotilaat olivat juoneet itsensä humalaan, ja illalla saaneet kuulla juorun, että väkeä oli näille markkinoille kokoontunut, erikoisesti suomalaisia rakuunoja ja sotilaita sekä talonpoikia ja renkejä, siinä tarkoituksessa että liittyisivät Ruotsin sotaväkeen, jonka sanottiin seuraa- vana yönä pormestari Ranekenin ja allekirjoittaneen, silloisen kaupungin varapastorin, aloitteesta tulevan tänne tuhoamaan täällä olevaa, venäläistä komennus-
kuntaa. N
Pormestaria lähetettiin silloin noutamaan majuri Reikinin luo, minne kaikki upseerit olivat kokoontuneet.
Kun hän oli tullut sinne, tutkittiin häntä tarkasti, kohdeltiin ankarin sanoin ja raskain syytöksin, niin kuin olisi hän petturi, joka saattaa heidät Ruotsin sotaväen käsiin, joka nyt olisi tulossa tänne j.n.e.
Pormestari pyysi, mukanansa tuoman tulkin kautta, saada tietää niiden nimet, jotka tämän huhun ja me*
lun olivat aikaansaaneet, ja että heitä hänen läsnäol
lessaan kuulusteltaisiin, jotta niin vakuutti hän, hänen viattomuutensa selvästi tulisi ilmi, sitäkin enemmän, kun hän ei vähintäkään tietänyt koko asiasta, vaan piti kaikkea pelkkänä valheena, jonka joku] häijy ihminen oli keksinyt aiheuttaakseen melua. Mutta tällä esityksellä ei ollut mitään vaikutusta. He jatkoivat yhäti syytöksiään ja ankaroita uhkauksiaan, ja lopulta päättyi tarkastus samanlaisiin sanoihin.
He eivät voineet mitään siihen, eivät liioin estää sitä, mitä tahansa krenatöörit tänä yönä tekisivät kaupungin asukkaille.
Sen jälkeen tuli Pormestari luokseni ja tuskin oli hän saanut kerrotuksi, mitä oli tapahtunut ja kuinka hänen oli käynyt, ennenkuin kaikki upseerit ja suuri joukko krenatöörejä tulivat hänen perässään. Kello oli silloin lähes 8 illalla. Täällä alkoivat he uudestaan toistaa, mitä pormestari äsken oli kertonut. Varsinkin kysyttiin minulta, enkö tietänyt mitään ruotsalaisten saapumisesta, johon en muuta voinut kuin vastata kieltävästi, että en siitä enempää ollut kuullut kuin, mitä pormestari, joka nyt saapuvilla oli minulle ker
tonut, kun en sitäpaitsi koko päivänä ollut käynyt ulkosalla, enkä puhunut kenenkään muitten paitsi
— 13 —
talonväkenä kanssa, joka myös koko päivän oli ollut kotona. Minä esitän heille heidän pelkäämänsä seikkailun mahdottomuutta, huomioonottaen vuoden*
ajan ja mainiten kuinka mahdotonta tähän aikaan Vuodesta oli minkäänlaisen sotaväen ylitulo ja mai
hinnousu näille rannoille, koska heikkoa jäätä ulottui kokonainen peninkulma pohjoiseen mereen saakka.
Tämän tähden heidän pitäisi rauhoittua ja paremminkin vangita huhun aiheuttajat ja sitten kun se olisi havaittu valheelliseksi yön kuluttua, rangaista heitä, keitä tahansa he olivat, suomalaisia tai venäläisiä, ansion mukaan heidän aiheuttamansa levottomuuden y.m. takia. Mutta tämä käsitettiin siten kuin vain houkuttelisin heitä rauhoittumaan ja sitä nopeammin toimittaisin heidät ruotsalaisten käsiin. Tämän takia myös yksi kapteeneista Nicolaus Mejer niminen, aivan suuttuneena ja raivostuneena hypähti pystyyn, veti miekan enemmän kuin puoleksi tupesta ja ankarin saksankielisin sanoin vakuutti, että pormestari ja minä ensimmäisinä sillä lävistettäisiin, että ei kauan kestäisi ennenkuin tämä rakennus räjähtäisi ilmaan y.m. koska, lisäsi hän, hänellä oli tarkka tieto niistä salavehkeistä, joita minulla koko ajan oli ollut heitä kohtaan. Tähän ei ollut muuta tehtävissä, kuin eitä minä valitin, että keisarinnan meille ja koko maalle lupaamaa rauhaa ja turvallisuutta ei sen pyhempänä pidetty eikä siihen luottamista ollut, koska meitä noin hirvittävillä uhkauksilla syyttä ahdistettiin. Lopulta he menivät, sen jälkeen kuin heille viinaa ja kuivaa ruokaa oli tarjottu. Jokainen, joka tämän lukee ym*
märtää helposti, missä tuskassa pormestari ja minä
ääa- a »
ynnä muut olivat, jotka näistä uhkauksista saivat tiedon, ja missä mielipahassa ja epätoivossa seuraava yö kului. Tätä vielä lisättiinkin. Sillä kun oli aika kulunut vähän yli puolenyön, asetettiin kaikki kolme komppaniaa torille, kadunsuut sulettiin suurimmassa kiireessä niin sanotuilla »Espanjan rytiäreillä* tai sulkulaitteilla, joissa oli kaksi toisiinsa kiinnitettyä tukkia poikkipuomineen. Tästä me emme muuta voineet ajatella kuin, että heidän väitteensä toteutuisi ja nyt ryhdyttäisiin johonkin kahakkaan tai että kaupungin asukkaat nyt todella surmattaisiin. Aiheen tähän yölliseen hälyytykseen antoi musketin laukaus, jonka ampui eräs Sundholman rengeistä ja johon tilanhoitaja Pihlman oli saanut luvan majuri Ret*
kiniltä susien poisajamiseksi, joita silloin suurin joukon seuduilla samosi. Tosin oli hänen varsinainen ja salainen tarkoituksensa, jota majuri ei tietänyt, että hän siten peljättäisi ympäristössä öisin kulkevia kasakkoja ja saisi heidät luulemaan, että kartanon väki aina olisi valveilla vartioimassa, koska sieltä silloin tällöin öisin kuului laukauksia. Mutta tässä sekasorrossa ei sitä muistettu, vaan kun kirkon länsi, puolisella vallilla seisova vartia kuuli laukauksen ja ilmoitti siitä, kuvittelivat venäläiset ruotsalaisten tulleen ja asettuivat, kuten sanottu on, torille aikoen ryhtyä vastarintaan. Kun odottaessa ei mitään enempää kuulunut hyökkäyksestä, lähetettiin eräs luutnantti parin miehen kerällä tiedustelemaan. He tulivat Sucdholmaan ja löysivät makuulta rengit, joilla muka*
nansa tuvassa oli ladattu kivääri. Sotilaat vangitsivat miehet ja toivat heidät kaupunkiin. Näin asettui
— I5 —
— l6 —-
heidän pelkonsa oletetusta vaarasta. Aamulla, kun päivä koitti, tuli vapaasukuinen tilanhoitaja ja sai renkinsä vapautetuksi. Silloin vasta saatiin tietää, että vanha kaluseppä kaupungista humalassa oli uhannut yhtä sotilasta Ruotsin sotaväellä, joka yöllä kyllä kovasti kohtelisi heitä. Sanottiin myöskin erään porvarin leikillään pelottaneen erästä hänelle tuttua krenatööriä samalla tavalla. Täten syntyi koko tässä kuvattu sekasotku.
Toinen tapaus. Samana vuonna huhtikuun 2:n päivän vastaisena jönS, joka oli pääsiäislauantai, lähetti majuri Retkin erään Romanus nimisen kornetin luokseni yöllä kellon juuri lyötyä 12. Tämä herätti micut unesta käskien minun heti tulla mainitun majurin luokse, jolla oli jotain erikoista minulle puhuttavana. Minä hämmästyin tästä sitäkin enemmän, kun mieleeni juolahti Mynämäeltä hiljakkoin levitetty huhu siellä oleskelevasta venäläisestä komennuskun*
nasta, että mikäli he peräytyivät ruotsalaisten tieltä, sikäli he vetäytyessään takaisin murhaisivat tämän maan asukkaat ja muuten polttaisivat talot ja kartanot.
Minä kysyin heti, mistä asiasta majuri oikeastaan tahtoisi puhua kanssani. Mutta kornetti ei sanonut sitä tietävänsä, vaan kehoitti minua vain kiirehtimään.
Minä pyysin häntä viemään terveisiä; lupasin tulla pukeuduttuani, ja niin meni kornetti luotani.
Minä menin siis heti sen jälkeen majurin maja
paikkaan ja pistäydyin ensin isäntäväen puolelle kysyen heiltä, mikähän nyt mahtaa olla hätänä, kuinka majuri voi ja mitä hän tahtoi minulta? He
pukeutuivat paraikaa, eivätkä sanoneet muuta tietävänsä kuin, että heillä oli kiire ja riensivät pois. Tämä pani taas sydämeni pamppailemaan. Mutta kuitenkin huoaten Jumalan puoleen ja anoen Häneltä apua ja armoa astuin minä majurin saliin, jossa ainoastaan hän ja hänen rouvansa olivat. Rouva seisoi sisään*
asteessani keskellä lattiaa kynttilä kädessä ja sen jälkeen kun hän kasvot nyrpeinä oli katsonut minuun, kääntyi hän pois ja meni salin takana olevaan kama
riinsa. Majuri seisoi pienen pöydän vieressä lähellä ovea. Pöydällä paloi kynttilä ja sille oli myös asetettu kaksi pistoolia. Minä kumarsin syvään sisäänastues*
sani ja toivotin »hyvää huomenta* venäjän kielellä.
Majuri katsoi minuun yhtä tuimasti kuin hänen vaimonsakin. Tuntemani pelko vahvistui siitä yhä#
Sen jälkeen tarttuu hän toiseen pistooliin, astuu minua vähän lähemmäksi, sanomatta sanaakaan vetää hanan vireeseen, laukaisee ja sytytysruuti leimahtaa. Siitä tulin minä niin hämmästyneeksi, etten voinut liikkua paikoiltani. Sitten hän otti toisen pistoolin, astui aivan viereeni ja teki samalla tavalla. Mitä voin minä, joka en silloin tietänyt, että pistoolit olivat lataamattomat muuta kuvitella, kuin nyt tapahtuvaa väkivaltaista kuolemaa ? Sitten ja kun tämä oli tehty laski hän suustansa pitkän venäläisen sanatulvan, jota minä en ymmärtänyt.
Silloin kutsui hän sisään talon emännän, joka oli taitavampi venäjän kielessä, ja käski hänen selittää minulle syyn minkä takia hän oli kutsunut minut luoksensa — ja se o li: hän oli sillä hetkellä saanut
— 17 —
i l —
kenraalinsa kirjeen, että koska ruotsalaiset olivat astuneet maihin Taivassalon Tuomoisissa, niin oli myös hänelle annettu määräys, että kaupungissa oleva komennuskunta heti lähtisi matkaan ilman vähintäkään viivytystä ja marssisi Tuomoisiin ja siellä yhtyisi sillä seudulla olevaan garnisooniin sekä useisiin saapuviin joukko-osastoihin ja sen takia tahtoi hän tietää, oliko ruotsalaisilla jokin muu tie, jota myöten he voisivat saartaa venäläiset kuin se, jota venäläiset nyt aikoivat marssia tai oliko heidän välttämättä pysyteltävä samalla tiellä» jos he tänne aikoisivat.
Minä vastasin, että jos olisi totta se, mitä hän pelkäsi, jota minä en kuitenkaan vuodenaikaan katsoen voinut uskoa, niin he kai kohtaisivat heidät. Tätä puhues
samme tuli rouva sisään ja kysyi hyvin huolestuneena, tahtoisinko minä puhua hänen puolestaan ruotsalai
sille, minne tahdoin piiloittaa hänet, kellariiniko vai muualle? Majuri hymyili tälle, lohdutti häntä sillä, että ruotsalaisilla ei ollut mitään kasakoita, ja lisäksi ei ollut heidän tapansa tehdä naisille ja avuttomille lapsille muuta kuin vangita heidät, ja sen takia tulisi hänen rauhoittua. Minä vakuutin hänelle kaikkea hellyyttä ja hoitoa, jota hän tulisi tarvitsemaan, mutta kuitenkin lisäsin, että en ymmärrä, että sellaista tarvitaan. Majuri pyysi minua istuutumaan ja odottamaan heidän lähtöänsä, joka tapahtui vasta kello 4 aamulla, jolloin hän myöskin käski minun, koska päivä sarasti, lähettämään muutamia miehiä kaupungista katsomaan niin kaukaa kuin mereltä voivat, näkyikö ruotsalaisia laivoja. Ennenkuin hän meni ulos ja astui hevosen selkään, mumisi hän ja
kumarsi ja teki ristinmerkkejä hyvän aikaa seinällä asetetun suurehkon kuvan edessä (sillä pienempiä kuvia riippui siellä useita aina). 15 miestä kornetin johdolla jäi vartioimaan heinäsuojia. Toisena pääsiäispäivänä, kun hän oli tullut takaisin kornetti Romanuksen kanssa, (mutta komennuskunta ei ehtinyt takaisin ennen kuin kolmantena päivänä) menin minä illalla hänen luoksensa, jolloin hän kiitti minua ennustukseni toteutumisesta, sillä he eivät olleet tavanneet mitään vihollista. Kenraalin korviin oli tullut perusteeton huhu ja se oli saattanut heidät liikkeelle ja nyt hän käyttäytyi hyvin tuttavallisesti ja iloisesti. Siitä sain minä tilaisuuden kysyä, mitä hän oli aikonut tehdä minulle, kun hän laukaisi pistoolinsa rintani edessä. Hän ei ollut muistavinaan sitä, vaan jos niin oli ollut oli se tapahtunut ajatuksissa, koska hän tullessani oli laittanut kuntoon pistoolin piikiviä ja koettanut iskivätkö ne tulta. Enempää hän ei asiasta välittänyt. Muuten oli tämä majuri hyvän*
luontoinen ja olisin minä voinut hankkia häneltä monta etua kaupungille, kunhan vain olisin voinut puhua hänen kanssaan ilman tulkkia kahden kesken.
Kolmas tapaus. Samana vuonna toukokuussa kun kapteeni Czikazov lähti kaupungista komppanioineen ja siirrettiin Raumalle, antoi hän huomaamatta ja salaisesti, sitten kun hänen kuormastovaununsa jo oli miehistön kanssa lähtenyt, sytyttää tuleen porvari Erfe Hertmanin pihan olevan heinäladon ja myös Snfckarin talon katon, joka jo joltisestikin paloi, mutta joka kuitenkin voitiin sammuttaa.
20
Tulee liian laajaksi kuvata kaikkea, mitä tämän kaupungin asukkaat ovat kärsineet heidän majoituk*
sestaan, kun yhden talon osalle toisinaan tuli S, 10, 12 miestä, aina sitä myöten kun upseerin oman*
voitonpyynti saattoi hänet siten pakoittamaan ihmisiä lahjuksiin ja lahjoihin. Kyllä oli heillä heidän kanssaan monta tuskallista yötä ja levotonta päivää.
Olen esittänyt vain tämän, jotta lukijani jossain määrin ymmärtäisivät, mitä merkitsee vihollisten keskellä eläminen ja kuinkn sotaväki kaikesta huoli*
matta loukkaa ja ahdistaa maan asukkaita, vaikka heidBn esivaltansa on vakuuttanut maalle rauhan ja turvallisuuden.
Herra, kaikkivaltias jumala olkoon meille armollinen ja suojelkoon vastedes maatamme kaikilta vihollisten hyökkäyksiltä!
Kaupungin Kaupungin kirkko sijaitsee kau*
kirkko. pungin länsipäässä Kirkkokatu ja Mäyhäiänkatu*nimisien poikkikatujen välillä meren*
lahden luona ja sitä alettiin rakentaa kivestä täyte*
muurilla vuonna 1623 kesäkuun 12 päivänä ja se saatiin valmiiksi 1629. Pituus muurin sisäpuolella on idästä länteen 51 Va kyynärää. Leveys pohjoisesta etelään samoin 30 kyynärää, korkeus kattoon asti 6V<i kyynärää. Korkeimmasta holvista kattoon on 14 Vs kyynärää. Mutta sitten kun nämä seinät olivat alkaneet sangen pahasti haljeta jo vuonna 1691, niin että välillä olevaa multaa valui paljon ulos, tuli seura*
kunta hyvin huolestuneeksi ja koetti aika ajoin parantaa seiniä, mutta ajan yleiset vaikeudet sekä kustannusten
suuruus ja jäsenten oma varattomuus esti heidän hyvän tarkoituksensa vuoden 1706 kesään asti, jolloin itäinen pääty revittiin alas ja muurattiin uudestaan lujasta harmaakivestä. Samoin eteläinen sivuseinä vuosina 1708 ja 1713. Ja lopuksi saadun siunatun rauhan jälkeen, sitten kun asukkaat hiukan olivat ehtineet laittaa omia talojaan, revittiin myöskin ja muurattiin pohjoinen sivuseinä suurimmaksi osaksi vuonna 1728. Mutta vielä on osa siitä, kuten myöskin länsipäädyn seinä koskematon ja hirsillä korotettu muiden seinäin korkuiseksi. 1731 holvattiin kirkko laudoilla ja varastettiin lehterillä pääsisään*
käytävän yläpuolella länsipäädyssä. Ennen oli täällä tasainen lautakatto, jonka takia tammesta tehty saarna*
tuoli seisoi melkein lattialla kirkon koillisnurkkaan laudoista aidatun sakariston kalmassa. Kirkossa on neljä ikkuna*aukkoa eteläisellä, kolme pohjoisella, kaksi samanlaista läntisellä seinällä paitsi yhtä ikkuna*
aukkoa itäisessä ja kahta läntisessä päädyssä ylhäällä.
Kaksi ovea eteläisessä, yksi pohjoisessa ja yksi länti- sessä seinässä.
M u i s t u t u s : kun Venäjän armeija oli täällä 1715 leiriyty
neenä kalerilaivaston kerällä, oli melkein puoli kirkkoa poikittain aidattu varastohuoneeksi ja täynnä venäläisten jauhosäkkejä yli tasaisen laipion aina täytteen korkeudelle, josta myöskin läntinen laitapääty pullistui ja irtautui. Rauhanteon jälkeen se uudestaan laudoitettiin, kuten kirkon tileistä on nähtävänä.
Paitsi tätä varastoaittaa oli toinen ja laajempi rakennettu pylväiden varaan ja peitetty oljilla ja matoilla, jotka olivat kattona ja seininä, kreivin
msik ^
tontille, ja myöskin se oli samoin täyteen ahdettu jauhosäkkejä eli kuleja.
Kellotapuli Kellotapuli on kirkon pohjoispuo*
kellokoueis* lella. Siinä on myöskin rautainen töineen ja lyöpä kellokoneisto. Tapuli on kolmine k el- rakennettu ristikkoon vuorelle ja loimeen. laudoitettu vuonna 1661 sekä 1709, ensin oltuaan paanuilla katettu. Rakennusmestarin palkka on ollut ensimmäisestä pystyttämisestä 70 taalaria kuparirahaa, josta kirkko toisen puolen ja seurakunta toisen puolen on maksanut. Katso tilejä.
Tapuliin on sijoitettu kolme kelloa, suurin niistä painaa 3 kippuntaa 8 leiviskää ja 18 naulaa, ja se on ostettu kirkon omilla varoilla Tukholmasta 1739.
Kellon reunassa on kirjoitus: Psalmi 9$: v. 6. Tule jt kumartacam etc. Ulkokyljessä on vaakuna: Juma
lalle cunniaxi, Uuden Caupucgin seura g annan palve*
luxexi, valoi minun G. Mejer 1739, Toisesta kellosta ei olla selvillä. Tämä kello lienee sam?, josta mai
nitaan raastuvan pöytäkirjassa vuodelta 1643 lokakuun 23 päivältä ja painaa 2 kippuntaa 10 leiviskää 5 naulaa. Kirjoitus yläpuolella: Gloria in excelsisDjo, in Terra pax, in hominibus bonae voluntatis. Ala
puolella: En ego campana, nurqvam denurcio vana, laudo Dium verum, voco, eongrego clerum. M.
Jurgen Putencen me fecit A:o 1641. Kolmannen painosta ei liioin varmoin tiedetä. Kellossa ylhäällä ovat sanat: Gloria in excelsis Deo. Alempana:
Jurgen Putson imesit A N:o 165. Kirjaimilla ei liene valamisen ensialussa ollut selvyyttänsä tai on sittemmin
ruoste ja home ne niin kuluttanut, ettei niitä enää voida nähdä.
M u i st u s u s : Nämä palkit, josta tämä kellotapuli on rakennettu, ovat suurena joukkona, hakattuna tai veistettyinä neljältä puolen ja paljon pitempinä kuin ne nyt ovat tai kuin mitä tähän raken
nukseen olisi tarvittu, ajautuneet avomereltä Putsaareen 1
V*penin
kulmaa ulkona pohjoisessa meressä, täältä kaupungista luoteeseen sijaitsevan ja tähän seurakuntaan kuuluvan saaren vehreälle ja kauniille pohjoisrannalle vastapäätä puukirkkoa, joka siellä muinoin on seisonut, mutta jossa nykyään ainoastaan on vanha ja pieni tupa, noin 3 syltä pitkä ja melkein yhtä leveä jossa kuitenkin merkkejä on alttarin ja saarnatuolin paikasta.
Siinä vieressä on myöskin pieni kirkkomaa irtokivien ympäräimänä.
Koska nyt el mitään tietoa ollut siitä, kenelle nämä palkit kuuluivat ja kuka ne oli menettänyt, mikä ei muulla lailla ollut tapahtunut kuin jonkun laivan haaksirikkoutumisen kautta merellä, anottiin maaherralta Turussa, että asianomaiset kuulutukset lähetettäisiin koko valtakuntaan niistä. Useitten vuosien odotuksen jälkeen ja sittenkun ei mitään tietoa saatu oikeasta omistajasta ovat ne sieltä tänne tuodut ja käytetyt yllämainitun kellotapulin rakennukseen.
Koska olen tallat maininneeksi Putsaaren kirkon en voi olla myöskin kertomatta, mitä minä siitä vanhan tarinan kantta olen saanut tietää ja muuten jätän sen omaan arvoonsa.
Joitakin aikoja sen jälkeen, kun minä tulin tämän seurakunnan opettajaksi satuin minä puheisiin tästä kirkosta kolmen sisaruksen kanssa, joista kaksi oli leskeä, vanhin neitsyt, silloin lähes 70 vuoden ikäinen ja kaikki kolme Putsaaresta syntyisin. He kertoivat, kuinka he olivat kuulleet vanhempiensa puhuvan, että saarella aikaisemmin oli ollut paljon suurempi puukirkko kuin siellä nykyisin oleva on, jossa sekä tämä saaristo ja C alaisten seutu oli käynyt jumalan*
— n —
palveluksissa sunnuntai* ja pyhäpäivinä että myöskin pohjalaiset, jotka siihen aikaan olivat purjehtineet vain tätä itärannikkoa Tukholmaan ja sieltä takaisin, jota vastoin he nyt yleensä pysyttelevät vasemmalla ja Umf ka puolella. Ja silloin kuuluu kerran tapahtuneen, että kaksi pohjalaista laivaa oli ollut siellä satamassa ja sitten, kun he pyhäpäivänä olivat toimittaneet jumalanpalveluksensa kirkossa, ovat muutamat pahan
tapaiset ihmiset, joitten arvellaan olleen Upsalaan matkustavia ylioppilaita sytyttäneet kirkon tuleen ja siten sen polttaneet. Sen jälkeen kun he olivat lähteneet purjehtimaan, kuuluu toinen laivoista hukkuneen nim. se jossa ilkimykset olivat, äkkiä synty • neessä rajumyrskyssä Putsaaren ja Ahvenanmaan Jurmon kylän välisellä ulapalla. Sitävastoin toinen laiva puoleltaan ei ollut tietänyt mistään rajuilmasta eikä joutunut sen alaiseksi. Sittemmin väitettiin, että siinä paikassa, jossa poltettu kirkko oli seisonut, alituisesti yötä päivää oli palanut sininen liekki, jota silloiset Putsaaren asukkaat kaikella mahdollisella tavalla, muiden muassa myöskin äidin maidolla olivat koettaneet sammuttaa, mutta eivät olleet voineet ennenkuin täällä kaupungissa asuva kauppaa käyvä nainen, Rialan muori nimeltään, oli antanut rakentaa sinne siellä vieläkin seisovan kirkkotuvan, jolloin liekki heti itsestään oli sammunut.
Kirkkomaa. Kirkkomaa on tänne (kaupunkiin) ihmisten ahkeruuden ja työn kautta valmistettu ja täytetty hiekalla niin korkeaksi, että voidaan haudata ruumiita, siihen missä ennen oli ainoastaan matala
- a s
ia vesiperäinen paikka. Tätä täyttämistä jatketaan yhä vielä enimmäkseen joka toinen tai joka kolmas vuosi.
Kivlaitaus. Kirkkomaata ympäröivä kiviaita, jonka venäläiset, kuten ennen on mainittu, olivat hävittäneet, ladottiin uudestaan irtokivistä edellisen paon jälkeen, mutta vuonna 1746 se aivan purettiin ja perustusta myöten muurattiin uudestaan ja peitettiin laudoilla. Lautakatto siveltiin tervalla ja hienoksi sihdatulla savutorvinoella, jonka kautta sen oli havaittu paremmin kestävän sadetta ja kuivuutta.
Sakaristo. Uusi sakaristo muurattiin harmaa*
kivestä vuonna 1752 kirken ulkopuolelle sen koillis*
nurkkaan ja se oli 12 kyynärää neliössä muurien eli seinien sisäpuolella sekä 5 ZU kyynärää korkea lattiasta laipioon. Ikkuna-aukot kahdella seinällä ovat rauta*
ristikolla varustetut. Penkkejä on siellä rippiväen mukavuudeksi kolme kappaletta kummallakin puolella yhdeksän jalan pituisiksi tehtyinä ja pieni kateederi päätyseinällä ikkunan alla, jossa pappi seisoo ja ripittää.
Kirkon raha-arkku on muurattu sakariston kivi*
seinään kirkon oven yläpuolelle, jonka eteen suurem*
maksi varmuudeksi vastedes tulee pantavaksi lukolla ja avaimella varustettu rautaovi.
Muurattuja hautoja on kirkossa 13 kappaletta, jotka kaikki ovat kauniilla hautakivillä varustetut lukuun*
ottamatta yhtä, joka on peitetty lautakatoksella.
Hautakivikirjoitukset on lähetetty arvoisalle Konsisto»
riolle 1752 toukokuun 14 päivänä.
— 2t> ~
Vuonna 1721 elokuun 30 päivänä tehtiin täällä Ruotsin ja VenäjSn välinen tunnettu rauha.
M u i s t u t u s : Tässä kaupungissa on ollut porvarin leski nimeltä Brita Heinäs, kansanomaisesti Sipin Monnaksi nimitetty, joka kuoli 1714 ja haudattiin saman vuoden helmikuun 6 päivänä 99 vuoden vanhana. Tämä leski oli enimmäkseen terveytensä päivinä avustanut synnyttäviä naisia kätilönä ja myöskin sitten kun hän jo tuli kykenemättömäksi ja raihnaaksi, oli hänellä se ominaisuus, että kun joku siunatussa tilassa oleva vaimo kauan oli tuntenut tuskia voimatta synnyttää, onnistui synnytys heti, kunhan Sipin Monna vain jollain lailla voitiin kuljettaa sairaan vaimon luo, vaikkakaan hän ei usein voinut ilmoittaa läsnä- Oleville, miten heidän tuli menetellä. Oli riittänyt, kun hän vain sellaisessa tilaisuudessa oli läsnä. Tästä naisesta ovat, kertoneet minulle sekä pormestari Ranckert-vainaja, joka vuoteen 1721 oli ollut tässä kaupungissa kauan raatimiehenä ja notaarina että myöskin nyttemmin kuolleet raatimiehet ja tullinhoitajat Sven Mellenius ja Johan Frändln sekä useat muut, jotka vielä elävät, kuinka he olivat kuulleet sanotun Brita Heinäksen ennustavan muutamia vuosia sen jälkeen kun sota Venäjän kanssa oli alkanut, että se ei ennen loppuisi ennenkuin rauha tehtäisiin Kivikarta nimisellä saarella.
Tätä hän oli ehtimiseen puhunut ja lisännyt, että hän omasta puolestaan ei eläisi silloin eivätkä ne, joille hän asiasta on puhunut eivätkä heidän lapsensa saisi kokea ja nähdä hänen ennustuksensa toteutumista.
Kivikarta on veden ympätöimä kari hieman veden*
pinnan yläpuolella vajaa kaksi pyssynlaukausta kirkosta länteen merenlahdessa sijaitseva, ja sinne asukkaat olivat tavanneet tapuloida halkoja, lautoja, parruja ja muita puutavaroita laivattaviksi. Niin lähelle oli tämä Brita osunut arvatessaan rauhanteon paikkaa.
Neuvottelu* eli rauhantalona oli valmis rakennus, jonka venäläiset sitä tarkoitusta varten olivat siir-
i
täneet Mattisten rustitilalta Lokalahden kappelista ja hieman korotettuaan pystyttäneet keskelle toria seoraavassa järjestyksessä: Rakennus oli pituussuun
nassa idästä länteen ja siinä oli seuraavat huoneet:
keskellä oli kolmentoista ja puolen kyynärän pituinen ja kahdentoista kyynärän levyinen sali ja kumpaankin päätyyn pantiin 8V« kyynärän suuruinen etuhuone sekä 5 Vs kyynärän pituinen eteinen kummatkin 12 kyynärän levyiset.
Ruotsin ministerit asuivat kaupungin länsipäässä.
Kreivi Lilienstedt vanhassa pappilassa ja parooni Sirömfelt vinoon Alisen pitkän kadun toisella puolella Salmen säterirustitilalta tuodussa ja Angaran tontille pystytetyssä rakennuksessa, jossa porvari Mailund nykyään asuu. Venäjän ministerit taas asuivat torin torin itäpuolella, kreivi Bruce pormestari Vilhelm Rancken vainajan talossa ja parooni Österman Pusken talossa, jonka kauppias Anders Pettcx nyt omistaa.
Tämän johdosta, kun rauhanneuvottelukokousta pidettiin, menivät Ruotsin ministerit neuvottelutaloon läntisestä ja venäläiset itäisestä päätyovesta. Nämä talot antoi kreivi Lilienstedt sittemmin muuttaa silloin ostamallensa tontille, kreivin tontiksi nimitetylle torin vieressä, josta aikaisemmin on kirjoitettu, että se perustamisen alkupuolella ja vielä pitkät ajat senjälkeen kuului Vasafcorgin kreivikunnalle*
Näistä taloista seisoo usein mainitulla tontilla nyt ainoastaan ruotsalainen etuhuone eteisineen. Nyt on tontti osittain varustettu uudestaan taloilla ja asuu siinä nyt sen omistaja, kaupungin kirkkoherra.
*7 — '
Sitten kun venäläiset — kuten ylempänä on sanottu — perinpohjin olivat hävittäneet entisen raatihuoneen, on tämä uusi rakennettu vuonna 1730 21 lU kyynärän pituiseksi ja 13 1/i kyynärän levyiseksi sisäpuolelta mitattuna ja 10 kyynärän korkuiseksi alhaalta räystääseen, ja on se kaksikerroksinen.
Ylemmässä ovat: sali, arkisto, veronkantohuone sekä eteinen. Alemmsssa eteisen toisella puolella varasto*
huone, toisella vartiohuone ja kamari. Koko rakennus on italialaisen katon peittämä ja eteläpäädyssä on torni.
Samassa rivissä Aliselle Pitkällekadalle päin on kaupungin myllytalo 13 9U kyynärän pituinen ja 13 V»
kyynärän levyinen sisäpuolelta sekä 6 V* kyynärän korkuinen kivijalasta räystääseen kaksinkertaisella pohjalla varustettuna.
Samassa linjassa kuin myllytalo pohjoiseen päin pitkin Torikatua on vankila, jossa ensimmäisenä on tupa ja sen takana kaksi pientä huonetta kaksin*
kertaisine seinineen, missä pahoja rikollisia säilytetään.
Rakennettuja tontteja on nykyään 180, lukuun*
ottamatta monia tontteja, jotka maistraatti on luovuttanut eräiden asukkaiden rakennettaviksi.
Maistraatin muodostavat pormestari, neljä raati*
miestä ja notaari. Heidän alaisiaan ovat rahaston*
hoitaja, viskaali ja kaksi kaupungin palvelijaa. Porvarien lukumäärä on täällä 130 ja 140 välillä. Näistä on suurin osa kauppiaita, rihkamakauppiaita 2, räätäleitä 3, suutareita 5, puuseppiä I, sorvareja I, lasimestareja I, muurareja 1, kaluseppiä I, pellavankutojia I, seppiä
— 29 —
eli kengittäjiä 2, kirvesmiehifi, purjeentekijöitä ja joutolaisia 24.
Kauppaa käydään suurimmaksi osaksi puuta*
varoilla, kuten haloilla, lehtereillä, parruilla, laudoilla, lyhyillä lankuilla, tuohella ja monenlaisilla puuastioilla.
Myöskin myydään jossain määrin lihaa, sianlihaa, voita, juustoa, sukkia, palttinaa, useamman laatuista sarssia, joita viimemainittuja lajeja asukkaat itse suuressa määrin valmistavat. Sillä tuskin on yhtään taloa, jossa ei olisi kangaspuita, toisissa on parikin.
Niinkauan kuin tyttölapset eivät kykene kutomaan, harjoitetaan heitä sukankutomisessa, kehräämisessä, lnnkojen värjäämisessä ja neulomisessa. Sitten heitä opetetaan ja he harrastavatkin parhaalla iällään enimmäkseen palttinan, monenlaisen karkean reivas*
kankaan (däll) ja kaikenlaisten raidallisten ja ruudrul- listen pellava- ja villakankaiden kutomista. Vanhat ja raihnaat naisihmiset harjoittavat enimmäkseen sukan kutomilta. Näistä valmisteista myyvät he osan kotona ja läheisillä maamarkkinoilla, ja muu viediän Tukholmaan. Siten auttaa täällä usein vaimojen ja heidän tyttäriensä ahkeruus ja työ kotona yhteisessä ravinnon hankkimisessa ja taloudessa enemmän kuin monien miesten merimatkat. Osa asukkaista harjoittaa myös hylkeenpyyntiä ja silakan kalastusta kaupungin kalavesillä, ei erikoisella menestyksellä.
Tuulimyllyjä lasketaan nykyään olevan 18 kpl.
Vesimyllyjen perustamiseen ei kaupungin alueella ole mitään mahdollisuutta.
Edellä mainitun Lepuksen puheen mukaan on
kaupunki viiden vucden ajan perustamisestaan lukien kuulunut Uudenkirkon seurakuntaan. Senjälkeen saivat kaupunkilaiset omasta pyynnöstään esivallalta omat pappinsa.
K i r k k o h e r r o j a .
i:o. J o s e p h u s G e o r g i i L e p u s T a m m e l a n a is, astui virkaan 1622, hoiti sitä 18 vuotta, ja nukkui kuolon uneen 1640, kuten paitsi yllämainittua puhetta myöskin hautakivi osoittaa.
2:0. E l i a s N i e o l a i , on epäilemättä seurannut ensinmainittua, hänen kuolemansa jälkeisenä vuonna, mutta kuinka kauan hän oli pastorina sekä minä vuonna hän kuoli, ei ole merkittynä hänen kirkossa olevaan hautakiveensä.
3:0. H e n r i k E i e h m a n . Koska hän astui virkaansa tai kuoli ei tiedetä. Mutta hänen hauta*
kiveensä on merkitty 1672. On kuitenkin epävarmaa onko kivi sinä vuonna valmistettu vai merkitseekö se hänen kuolemaansa.
4:0. J o h a n n e s J o s e p h i L e p u s . Hänen tulostaan ei ole mitään tietoa. Kuitenkin mainitaan hän 1690 marraskuun 16 päivänä täällä haudatuksi.
Nimi osoittaa että hän oli ensimmäisen pastorin poikia, ja Gabriel Lepus, puheen kirjoittaja on hänen veljensä. Hänen lapsensa, varsinkin pojat: kuten kuten Porin triviaalikoulun entinen apollogista Johan Lagus, joka noin 12—15 vuotta sitten kuoli, ovat myöhemmin ottaneet Lagus nimen. Tämän nimen otti ensiksi Joh. Lepuksen veli yllämainittu Gabr.
Lepus tultuaan kotiin ulkomaisista yliopistoista, joissa Ä. jo —•*
hän jonkun aikaa oli opiskellut. Mitä virkaa hän sen jälkeen hoiti, sitä ei enää tiedä kukaan täkäläinen.
Muuten olen kirkkoherra Tumulin vuinajalta ja por*
mestari Ranckenilta kuullut tästä nimenmuutosta johtuneen hullunkurisen tapauksen. Gabriel Lepus oli ennen Saksaan lähtöään jäänyt eräälle talonpojalle velkaa ja antanut velastansa velkakirjan. Lepuksen kotiintultua velkoi talonpoika häntä ja näytti velka
kirjaa. Lepus ei aluksi ollut tietävinään mitään koko asiasta eikä sanonut tuntevansa kirjoitusta, koska hänen nimensä ei ole Gabr. Lepus, kuten velkakirja näytti, vaan G.br. Lagus. Talonpoika, joka varmasti tunsi hänet, pahastui hänen pilastaan ja vastasi:
Jceos olet Lepus taicka Lapus, maxa minun velcan, 5:0. J a c o b E i k m a n : Vastaanotti kirkkoherran' viran 1691 ja kuoli pitkälliseen ja tarttuvaan tautiin 1704 huhtikuun 29 päivänä 62 vuoden vanhana ja haudattiin kirkkoon saman vuoden elokuun 21 päivänä.
6:0. S a m u e l H o r n a e u s . Oli aikaisemmin Korpoon ja Houtskarin kappalainen. Saapui tänne 1705 ja oli täällä 1713 syksyyn, jolloin hän useimpien kaupunkilaisten mukana pakeni ryssää Ruotsiin. Siellä hän taas tuli Holmin ja Kullan seurakuntien kappa*
laiseksi (tyhjä) ja rauhan jälkeen Eurajoen kirkko*
herraksi ja rovastiksi Etelä-Satakunnan kihlakuntaan.
7:0. S a l o m o n T u m u l i n , sai virkaanvahvis- tuskirjan 1721 huhtikuun 1 päivänä, kuoli syyskuun 2 päivänä 1747 iältään 82 vuotiaana.
8:0. J o h a n H o e e k e r t . Sai armossa Kunin*
kaallisen Majesteetin valtakirjan 1748 huhtikuun 30
— 31 “ “
— 32 —
päivänä, mikäli edeltäjä ei jättänyt jälkeensä leskeä tai alaikäisiä lapsia.
9:0. S a m u e l M e l e n i u s vuonna 1758 —1777 siirrettiin Pöytyälle.
10:0. E p h r a i m H o e c k e r t , Filosofian maisteri.
1777 pastori. Kuoli 8/1 1789.
11:0. J a c o b B e c k m a n , pastori 1791, kuoli 25/3 1807.
12:0. J o h a n Ström ,Theol.professori, filosofian maisteri, samalla Uudenkirkon kirkkoherra, vuonna 1808 pastorina täällä, josta ajasta Jacob Johan Erling, til. kand. apulaisena hänen virkaansa hoiti, pastorin sijassa, professori Strömin iän tähden.
(N:o 9— 12 ovat uudemmalla käsialalla kirjoitetut.) K a p p a l a i s i a.
1:0. J o h a n J o s e p h ! L e p u s lasketaan kai kappalaisten joukosta ensimmäiseksi; mutta hänen vävynsä kirkkoherra Tumulin sanoi hänen olleen vain Henrik Eikmamn apulaisena ja koska hän oli nainut saksalaisen kamarineitsyen Wasaborgin kreivi*
kunnan hovista, ylensi sama herrasväki hänet heti senjälkeen kirkkoherraksi. Kun hän oli apupappina, suoritti kaupunki myöskin hänen ylläpitoonsa vuosittain 150 taalaria kuparirahaa, joten hän siis on ensimmäinen varsinainen kappalainen.
2:0. J a c o b E i k m a n . H in tuli määrättynä Ac ajasta, jossa hän oli ollut apupappina, ja sopi kaupungin kansssa vuonna 1678 helmikuun 26 päivänä vuotuisesta kappalaisen palkasta. Ja koska hän itse oli kymmenes taloutensa henkilöistä, vaati hän
~ 33—
vuosittain 900 taalaria kuparirahaa, matta saostui lopulta 300 taalariin kuparirahaa, missä tämä palkka sittemmin on pysynytkin. Siten on hän täällä ollut opettajana 26 vuotta, 13 kappalaisena ja 13 pastorina.
3:0. S a l o m o n T u m u l i n oli ensin appensa Johan Lepuksen apulaisena ja määrättiin 1691 vakinaiseksi kappalaiseksi.
4:0. G a b r i e l S a l o n i u s . Oli aikaisemmin pastorina Nousiaisissa, matta koska molemmat tämän seurakunnan papit olivat lähteneet pakoon 1713 syksyllä, tuli hän tänne ja palveli kotiin jääneitä asukkaita papillisissa toimissa Venäjän vallan aikana vuoteen 1722, jolloin hänet valittiin vakinaiseksi kappalaiseksi. Häntä vaivasi usein mielenvikaisuus, joka myöhemmin siinä määrin yltyi, että hänen piispantarkastuksessa 1731 maaliskuun 4 päivänä täytyi luopua virastaan. Jonkun ajan sitä ennen avusti ylioppilas herra Vilhelm Boelius häntä saarna*
toimessa. H in on nykyään Hinnerjoen kappalaisena.
Salonius eli sitten vuoteen 1752 huhtikuun 10 päivään, jolloin hän Laitilassa kuoli.
5:0. J o h a n H o e e k e r t tuli vakinaiseksi kappa*
laiseksi toukokuun 1 päivänä 1731. Sittemmin annettiin hänelle kirkkoherran raihnaan tilan takia huolehtiminen seurakunnasta ja jonkun aikaa sen jälkeen suotiin hänelle varapastorin arvo ja arvonimi.
6:0. S a m u e l M e l l e n i u s . Oli ensin pastori Tumulinin apulaisena lähes vuoden ja valtuutettiin sitten vakinaiseksi kappalaiseksi 1748 lokakuun S päivänä.
A p u l a i s p a p i t .
i:o. johan Lepuksen aikana S a l o m. T u m u l i n . 2:0. Jacob Eikmanin aikana 1) J o h a n T u r o * v i u s , myöhemmin Huittisten kappalainen ja vara*
pastori. 2) S i m o n C a n n e 1 in, myöhemmin Ruoveden apupappina.
j:o. Salom. Tumulinin aikana 1) ylioppilas M i e h.
C a i r e n i u s vain Vs vuotta, nykyään Ruoveden kappalainen. 2) M i c h a e l L u n d e l i n määrätty ja vävy, nyt Mynämäen papiston apulaisena. 3) H e n r i k L u d t n määrätty, nyk. Porinpastoraatin Ahlaisten kappelin saarnaajana ja 4) viimein S a m . M e
11
e n i u s.O p e t t a j a t .
1:0. M a r t i n u s B a r t h o l o m a e i .
2:0. J o h a n P e t r i U l m s t a d i u s S m o l a n * du s, määrätty, haudattu vaimonsa kanssa tänne huhtikuun 17 päivänä 1692. Hän oli opettajana 51 vuotta ja sai vähän ennen kuolemaansa rehtorin arvonimen.
3:0. J o h a n M a t t h i a e Ene qv i s t , mä ä r ä t t y , ja hyvin uuttera mies, kuoli ja haudattiin syyskuun
17 päivänä 1699.
4:0. J o h a n n e s W i n t e r Aboensis (torku»
lainen) määrätty ja tuli tänne 1699 syyskuun 21 päivä, huvittelee vielä usein opettamalla ikänsä 80:«
ntena ja virkansa 54:ntenä vuonaa. Hänen sijaansa määrättiin 1745 maaliskuun
29
päivänä hänen nuorin’poikansa mm.
g:o. (Er a b r ie
1
J o h a n n i a W i n t • r, Neosta- diensis,A p u l a i s o p e t t a j a t .
1:0. Umstadiuksenaikanai) C a s p e r E i k m a n ylioppilas,2) J o h a n U r e n i u s , määrätty, haudattu lokakuun 3 päivänä 1689. 3) P e t r u s B o e l i u s ylioppilas, lopuksi Laitilan kappalaisena.
2:0. Johan Winterin aikana: 1) H e n r i e S t r a n d m a n ylioppilas, myöhemmin Vihdin kappa
lainen. 2) F r e d r i c Lundström ,ylioppilas.Lopulta Nauvon kappalaisena, 3) T h o m a s G a n a n d e r ylioppilas, 4) H e n r i c Y l e n i u s ylioppilas ja vävy, nyt Maskun kappalainen. Nämä ovat kukin erikseen lyhyen ajan häntä avustaneet.
M aaseurakunta. Täkäläiseen maaseurakuntaan kuu
luvat seuraavat kylät ja torpat:
Wakua, Wehax, Putsaari, Pohjais, Lököö suomeksi, Tevaluoto, Storkaskis, muutoin Yiötyti
kariksi nimitetty, Lepäis, Storbirkholm suomeksi Copuli, Lilibirkholm suomeksi Meropata, Kaski», Haukharja, Oxlanpä, Vohdensari, Kudholm, Kusisto, Salmen Säterirustitila.
Hoeekerdn kertomuksen lopussa kuvataan niitä riitaisuuksia, joita syntyi Uudenkaupungin ja Uuden
kirkon seurakuntien välillä Wakuan ja Wehasten sekä Kudholman ja Kusiston saarten, vieläpä Kittaman, sekä itse Sundholman ja Kuekaisten saaren seura*
kuntaan kuulumisesta, mutta kun tämä asia jo on
— 36 —
tarkasti selostettu Kaukovallan Uudenkaupungin historiassa, voinemme sen tässä jättää pelkän maininnan varaan. Lopuksi on kertomuksessa tilastollinen luettelo Uudsnkaupungin seurakunnan syntyneistä ja kuolleista alkaen vuodesta 1688 vuoteen 1748, mutta pelkkien numerojen luetteleminen ei nykyaikaista lukijaa huvittane.
Kertomus on päivätty:
Uudessakaupungissa kesäkuun 20 päivänä 1753.
J o h. H o e c k e r t .
