TUU-08-020
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 4485000
4485000
4486000
4486000
4487000
4487000
4488000
4488000
4489000
4489000
6954000 6954000
6955000 6955000
6956000 6956000
TARMANNIEMI
Tietokantatunnus: TUU-08-020
Pinta-ala: 59,8
Korkeus: 125
Alueen suhteellinen korkeus: 38
Geologia
Tarmanniemen rantakerrostuma-alue koostuu kahdesta Jaamankankaan reunamuodostuman luoteisrinteeseen kehittyneestä rantatasosta ja nykyisestä rannasta. Alueen pituus on lähes 4,5 kilometriä. Ylimpänä oleva
Yoldiamerivaiheen ranta on noin 105 metrin tasolla. Ranta koostuu lähinnä loivahkosta taipeesta tai melko matalasta törmästä, ja sen juurella on hieman kivikkoa. Rantatasoa on paikoin hieman hankala hahmottaa, mutta esimerkiksi Tarmanniemessä oleva lähes 20 metriä korkea jyrkkä rinne lienee tulkittavissa Yoldiamerivaiheen rantatörmäksi. Sen sijaan 97-98 metrin tasolla oleva Höytiäisen vanha ranta on alueella erittäin selväpiirteinen. Ranta tai oikeammin rantavyöhyke koostuu jyrkästä, 1-5 metriä korkeasta törmästä ja törmän juurella olevasta lähes yhtenäisestä kivi- ja lohkarevyöstä, törmän edustalla olevasta hyvin kivikkoisesta, noin 20-100 metriä leveästä kulutusterassista ja sen juurella olevasta hietikosta. Terassin ulkoreuna on paikoin jyrkkä ja 2-3 metriä korkea (Vesajoki 1980b).
Nykyrannassa on lisäksi pallekivikkoa ja Hirvisärkän ja Heramolanhiekan kohdalla hiekkarannat ja pari metriä korkeat hiekkaiset törmät. Rantavoimat muokkaavat edelleen aktiivisesti nykyrantaa, ja erityisesti luoteistuulella rantaan voi vyöryä Höytiäisen ulapan huomattavan laajuuden takia hyvin voimakas aallokko. Rantatasot jatkuvat kohdealueen molemmin puolin jokseenkin samantyyppisinä länteen Puntarikoskelle ja itään Kontiolahdelle asti.
Höytiäinen kuroutui itsenäiseksi järveksi Yoldiamerivaiheen aikana, jolloin sen vedenpinta oli kohdealueella suunnilleen nykyisellä tasolla tai hieman alempana (Saarnisto 1968, Vesajoki 1980a). Koska Höytiäisen lasku-uoma sijaitsi luode-kaakkosuuntaisen järvialtaan keskivaiheilla, aiheutti maan kohoaminen ja kallistuminen järven kaakkoisosassa transgression. Vedenpinta kohosi kuroutumisen jälkeen yli 10 000 vuoden ajan kuluttaen törmiä ja terasseja yhä ylemmäksi Jaamankankaan moreenista ja glasifluviaalisesta aineksesta koostuvaan
proksimaalirinteeseen. Vuonna 1859 Höytiäisen vedet purkautuivat järvenlaskua varten kaivetun kanavan patojen läpi, ja järvelle muodostui uusi lasku-uoma Jaamankankaan halki etelään Pyhäselkään. Vedenpinta laski yhteensä 9,5 metriä, ja vanha Höytiäisen ranta jäi sisämaahan (Saarnisto 1968, Vesajoki 1980c).
Biologia
Alueen vanhat kerrostumishietikot ovat luonnostaan umpeenkasvaneita, mutta kulutuksen vuoksi paikoin myös auki.
Puusto on harvaa, puistomaista, erirakenteista männikköä, jossa järeimmät puut ovat 40–50 cm paksuisia,
kilpikaarnaisia ja rantapuille tyypilliseen tapaan vähän omannäköisiä. Hietikko on heinikkoinen muodostuen lähinnä lampaannadasta seuranaan metsälauha ja paikoin kanervisara. Pohjakerrosta peittävät kulumattomilla paikoilla poronjäkälät, ja kuluneita paikkoja paikkaavat lähinnä hietikkotierasammal ja vähemmissä määrin hirvenjäkälät.
Hietikolla kasvaa myös niukasti kissankäpälää (NT), sianpuolaa, hietaorvokkia ja isokorallisammalta sekä
kohtalaisesti kangaskääpää. Hietikon kulutusta ja sillä ajelua on hillitty puuaidoilla. Hietikkokohdissa, nykytörmän päällä ja rinteessä on tiheämpää erirakenteista männikköä, jossa on myös runsaasti lehtipuuta kuten harmaaleppää, koivua, haapaa ja raitaa. Aluskasvillisuus on puolukkaista, mustikkaista, variksenmarjaista ja pohjakerros
seinäsammaleista. Näiden seassa kasvaa vähän mm. peltokortetta, kangasmaitikkaa ja metsälauhaa. Nykyinen hiekkaranta on noin 5 metriä leveä, eikä karkeahkolla hiekalla kasva käytännössä yhtään kasveja.
Kivikkoiset Höytiäisen vanhat kulutusterassit ovat monin kohdin sammaleiden peittämiä etenkin yläosasta, alempana kivien päällä on poronjäkälähattuja. Sammalikko koostuu metsäsammalista ja metsävarpuja on pienissä,
harvakasvuisissa laikuissa. Ruohoista on niukasti mm. yövilkkaa ja kangasmaitikkaa. Kivipaljastumilla on karuja sammalia kuten kivitierasammalta, kivikynsisammalta ja kalliokarstasammalta, mutta suurin osa peitteistä on rupijäkäliä ja leviä. Puusto on enimmäkseen riukumaista valoista männikköä. Monin kohdin lähellä rantaa kivet ovat tiheämmän puuston alla kuin ylempänä ja ne ovat mm. metsäliekokasvustojen peittämiä ja kivien välissä on
varvikkoa. Nykyrannan kivikot ovat aika paljaita rupijäkäliä ja leviä lukuun ottamatta. Vanhan rantatörmän juurella taasen isoimmat lohkareet ovat kuten pienemmätkin osin metsäsammalien ja poronjäkälien peittämiä.
Höytiäisen vanhan rantatörmän päällä ja rinteessä on enimmäkseen varttunutta männikköä. Aluskasvillisuus on varpuista muodostuen variksenmarjasta ja puolukasta seuranaan juolukka ja mustikka. Pohjakerros on kostea ja hieman kunttainen. Sammalikossa on seinäsammalen lisäksi runsaasti kerrossammalta ja jonkin verran
sulkasammalta. Tien vierustan ja sähkölinjojen alta puustoa on poistettu, ja näillä kohdin vanhat rannat ovat hieman Sijainti: Jaamankankaan luoteisreunalla Höytiäisen etelärannalla, 9 km Kontiolahdelta lounaaseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 38 m
Karttalehti:
Kontiolahti
4224 07
nummimaisen kanervaisia.
Maisema ja muut arvot
Rantamuodostumat erottuvat erittäin hyvin tai kohtalaisesti ympäristöstä. Alueen sisäosat ovat paikoin hieman peitteisiä, mutta näkyvyys on yleensä hyvä. Nykyrannalta on avara näköala Höytiäiselle ja sen saariin. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva. Kivikkoinen kulutusterassi on paikoin vaikeakulkuinen.
Alue on pohjavesialuetta. Rannoilla on loma-asutusta. Kohdealue on erittäin selkeä ja havainnollinen rantakerrostuma-alue ja mainio käyntikohde.
Kirjallisuus:
Saarnisto, M. 1968. The Flandrian history of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Bulletin of The Geological Society of Finland 40: 71-98.
Vesajoki, H. 1980a. Isolation of Lake Höytiäinen in eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 12. 26 s.
Vesajoki, H. 1980b. Pre- and post-drainage development of the shore morphology and stratigraphy of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 13. 30 s.
Vesajoki, H.1980c. The developmental phases of Lake Höytiäinen in Eastern Finland, and their contributions to the morphology and stratigraphy of the lake shores. Publications of the University of Joensuu B II 14. 5 s.
