DIGISOVELLUKSEN HYÖDYNTÄMINEN TYÖNTEKIJÖIDEN TERVEYDEN JA TYÖKYVYN
TUKEMISESSA: TAPAUSTUTKIMUS
Hanne Mäkitalo Pro gradu -tutkielma Ergonomia
Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos 20.12.2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Ergonomia
MÄKITALO, HANNE: Digisovelluksen hyödyntäminen työntekijöiden terveyden ja työkyvyn tukemisessa: tapaustutkimus
Opinnäytetutkielma, 81 sivua, 6 liitettä (14 sivua)
Ohjaajat: TtT, Eur. Erg. Susanna Järvelin-Pasanen, TtT Ari Haaranen, FT Marja Harjumaa
Joulukuu 2018_______________________________________________________
Avainsanat: terveyden edistäminen, työkyky, sovellus, interventio
Elintavoilla on yhteys moniin terveyttämme eniten uhkaaviin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin ja diabetekseen. Moni tietää millaiset valinnat olisivat terveyden kannalta hyödyllisiä, mutta arjessa ne usein unohtuvat tai koetaan hankaliksi. Terveellisten elintapojen tukeminen työpaikoilla tuottaa hyötyä myös organisaatiolle, kun työntekijät voivat paremmin ja ovat tehokkaampia työssään. Teknologia tuo terveyden edistämiseen uudenlaisia mahdollisuuksia:
teknologiset ratkaisut mahdollistavat erilaisten palveluiden ja tiedon saannin ajasta ja paikasta riippumatta. Oikein hyödynnettyinä ne voivat olla hyvin kustannustehokkaita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijöiden työkykyä ja terveyttä voidaan edistää työpaikalla digisovelluksen avulla. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa digisovelluksen käyttöönottoa, hyödyntämistä ja käyttöön sitoutumista edistävistä ja estävistä tekijöistä työyhteisössä toteutettavassa interventiossa. Tutkimus antoi paljon tietoa osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä sekä työyhteisön näkemyksistä ja toiveista.
Tulosten yhteenvetona muodostui muistilista, jota voidaan hyödyntää sovellusten suunnittelussa sekä terveyden edistämisen toimien suunnittelussa työpaikalla.
Tutkimuksessa web-pohjainen Pienet teot -sovellus annettiin yhden työyhteisön käyttöön kahden kuukauden ajaksi. Alun perin tyypin 2 diabeteksen riskiryhmälle tutkimuskäyttöön toteutetun Pienet teot –sovelluksen ajatuksena on auttaa käyttäjää muuttamaan elintapoja terveellisemmiksi pienten terveystekojen avulla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena (n=14), jossa menetelmänä käytettiin puolistrukturoituja ryhmähaastatteluja. Tutkimuksessa haastateltiin sovellusta käyttäneitä työntekijöitä sekä johdon edustajia.
Kokeiluun osallistunut työyhteisö koki Pienet teot –sovelluksen itselleen sopimattomaksi.
Sitä pidettiin raskaana eikä sen koettu vastaavan jo keskimäärin hyvinvoivan työyhteisön tarpeisiin. Työyhteisö kuitenkin koki, että digisovellukset yleisesti voisivat hyvin toimia terveyden edistämisen tukena heidän työpaikallaan. Sovellus on valittava kartoittamalla työyhteisön tarpeet huolellisesti. Sovelluksen on toimittava sujuvasti ja sitä on pystyttävä muokkaamaan työyhteisön erilaisille jäsenille sopiviksi. Yhdessä tekeminen koettiin tärkeäksi sovellusten käytössä työyhteisöissä. Terveyttä edistävät toimet tulisi suunnitella osaksi työpaikan arkea, työyhteisön aikatauluihin ja ympäristöön istuviksi.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Ergonomics
MÄKITALO, HANNE: Utilizing a Digital Application in Promoting Employee Health and Work Ability: Case Study
Thesis, 81 pages, 6 appendixes (14 pages)
Tutors: PhD, Eur.Erg. Susanna Järvelin-Pasanen, PhD Ari Haaranen, PhD Marja Harjumaa
December 2018_______________________________________________________
Keywords: health promotion, work ability, application, intervention
Lifestyle choices are connected to many of the diseases that threaten our health the most, such as cardio-vascular diseases, musculoskeletal problems and diabetes. Many of us know the choices that are beneficial to our health, but in everyday life they become easily forgotten or considered difficult. Supporting healthy choices at work also benefits the organization as the employees feel better and are more efficient in their work. Technology brings new possibilities to health promotion: technological solutions make different services and information more accessible regardless of time and place. When correctly used, they can be very cost-effective.
The aim of the study was to clarify how employees´ work ability and health can be promoted at a workplace using a digital application. The aim was also to generate information on the promoting and hindering factors of implementation, utilization and adoption of digital applications in a workplace intervention. The study produced a lot of information on the factors that affect participation as well as the work community’s points of view and hopes. As the summary of the results, a checklist was created to help design applications and health promotion activities at a workplace.
As a part of the study, a web-based application Pienet teot (“Small good deeds”) was given to trial use for one work community for a two-month period. The idea of application that was initially implemented for research use for groups at risk of type 2 diabetes is to help the user make healthier habits by introducing small good health-related deeds. The study design was qualitative and semi-structured group interviews were used as the research method (n=14). Members of both staff and management that took part in the trial use of the application were interviewed.
The community did not consider the Pienet teot application suitable for them. It was considered hard and not suitable for the needs of the work community that on average is healthy. However, the community felt that digital applications in general could be useful for health promotion at their workplace. When choosing the application, the needs of the community should to be thoroughly assessed. The application needs to work effortlessly and be adaptable for different members of the work community. Using the applications together in the community was seen as important. Health promotion activities should be designed so that they fit in the everyday practices of the workplace, community´s schedule and the environment.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ...2
2 TYÖKYKY ...4
2.1 Työkykyä ylläpitävä toiminta ...5
2.2 Strateginen hyvinvointi ...7
3 TERVEYDEN EDISTÄMINEN ...9
3.1 Terveyskäyttäytyminen ja elintavat ...10
3.2 Elintapojen muuttaminen ...11
3.3 Työpaikan rooli työssäkäyvän väestön terveyden edistämisessä ...14
3.4 Aiemmat tutkimukset työpaikkainterventioista ...16
4 DIGISOVELLUKSET TYÖPAIKKOJEN TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ ...20
4.1 Digisovellusten mahdollisuudet terveyden edistämisessä ...20
4.2 Digisovellusten käyttöönotto työyhteisössä ...22
4.3 Aiemmat tutkimukset digisovelluksilla toteutetuista työpaikkainterventioista ...22
5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ...28
6 AINEISTO JA MENETELMÄT ...29
6.1 Tutkimuksen kohde ja intervention kuvaus ...29
6.2 Pienet teot -sovellus ...31
6.3 Aineiston keruu ...33
6.4 Aineiston analysointi ...35
7 TULOKSET ...38
7.1 Tiedot tutkittavista, työyhteisöstä ja sovelluksen käytöstä ...38
7.2 Näkemyksiä digisovellusten käytöstä terveyttä edistävien valintojen tekemisessä ...39
7.3 Digisovellusten käytön esteet ja mahdollistajat ...42
7.4Näkemyksiä työyhteisöinterventioista terveyttä edistävien valintojen tekemisessä…52 7.5 Työyhteisöinterventioiden esteet ja mahdollistajat ...55
7.6 Tulosten yhteenveto...61
8 POHDINTA ...62
8.1 Tulosten pohdinta ...62
8.2 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimustarpeet ...68
8.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ...70
8.4 Tutkimuksen luotettavuus ...71
9 JOHTOPÄÄTÖKSET ...73
LÄHTEET ...74
LIITE 1. Pienet teot –esite
LIITE 2. Työntekijöille suunnattu tutkimustiedote (suostumuslomake) LIITE 3. Johdolle suunnattu tutkimustiedote
LIITE 4. Haastattelurunko
LIITE 5. Tutkimuskysymykset ja teemat LIITE 6. Taustatietolomake
1 JOHDANTO
Työkykyämme uhkaavat tekijät ovat nykyisin erilaisia kuin muutama vuosikymmen sitten. Työelämä 2025 -katsauksen mukaan tämän päivän työelämää leimaavat kiire, epävarmuus, lyhyet työsuhteet, kasvavat osaamisvaatimukset, työn ja vapaa-ajan rajojen hälventyminen, jatkuva muutostila sekä monisuorittaminen. Työn ja sen tekemistapojen muuttumisesta sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta syntyvät paineet vaivaavat monia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Toisaalta työpaikat ovat yhä turvallisempia ja kuormittava ja raskas fyysinen työ on vähentynyt. Teknologia on tuonut monia uusia mahdollisuuksia työn tekemiseen (Seuri 2013).
Vuonna 2012 valmistuneen Työelämä 2020 -strategian tavoitteina on parantaa työllisyysastetta, työhyvinvointia, työelämän laatua ja työn tuottavuutta. Sen päämääränä on, että työpaikoilla ymmärretään sekä tuottavan että työelämän laatua parantavan työn merkitys organisaation menestykselle. Strategian mukaan hyvin toimivissa työyhteisöissä panostetaan henkilöstön terveyteen ja työhyvinvointiin, sillä nuo panostukset tuottavat ajan kuluessa itsensä takaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten kustannustehokkaiden ratkaisujen ja innovaatioiden luomista ja hyödyntämistä osana terveyttä ja työhyvinvointia tukevaa toimintaa (Husman ja Liira 2010, Työelämä 2020 2012).
Elintavat vaikuttavat yhä suuremmassa määrin työikäisen väestön terveyteen ja toimintakykyyn (Seuri 2013). Niihin vaikuttaminen on tärkeää erityisesti, kun yhteiskunnassamme keskustellaan tarpeesta nostaa vanhuuseläkeikää, sillä se edellyttäisi työkykyisenä pysymistä entistä pidempään (Uitti 2014). Teknologian hyödyntämisestä yksilöiden elintapaohjauksessa on saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi helppokäyttöiset, ajasta ja paikasta riippumatta käytettävissä olevat digisovellukset tarjoavat paljon kustannustehokkaita mahdollisuuksia yksilöiden terveyden edistämiseen. Samat mahdollisuudet kiinnostavat myös työyhteisöjen hyvinvoinnin edistämisessä (Työterveyslaitos 2010, Butryn ym. 2014, Kaipainen 2014).
Työpaikan verkkopohjaisten hyvinvointiohjelmien laajasta käytöstä voi olla hyötyä työntekijöiden terveyden edistämisen kannalta sekä työpaikan taloudellisesta
näkökulmasta. Työyhteisössä teknologian avulla toteutetuista, toimivista terveyden edistämisen interventioista tarvitaan kuitenkin enemmän tutkimustietoa. Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa on havaittu sekä yksilöön, organisaatioon että sovelluksen suunnitteluun liittyviä tekijöitä, jotka ovat hankaloittaneet tai estäneet sovelluksen ottamisen osaksi arkea. Näitä ovat olleet muun muassa riittämätön tuki yrityksen johdolta, kohderyhmälleen sopimaton sovellus tai sen käyttötapa sekä ajan puute sovelluksen käyttöön (Muuraiskangas ym. 2016).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten työntekijöiden työkykyä ja terveyttä voidaan edistää työpaikalla digisovelluksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa digisovelluksen käyttöönottoa, hyödyntämistä ja käyttöön sitoutumista edistävistä ja estävistä tekijöistä työyhteisössä toteutettavassa interventiossa. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa työpaikan kautta työntekijöiden käyttöön annettavien digisovellusten suunnittelussa sekä terveyden edistämisen työyhteisöinterventioiden suunnittelussa.
2 TYÖKYKY
Työkyvyllä tarkoitetaan niitä voimavaroja, joita ihminen tarvitsee tehdäkseen työtä.
Työkykyä on määritelty eri tavoin eri aikoina. Käsitteen voidaan nähdä syntyneen 1970- 1980-luvuilla, jolloin työelämässä tapahtuneet rakennemuutokset lisäsivät työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Tämän seurauksena ymmärrettiin tarve arvioida työntekijöiden työkykyä ja työkyvyttömyyttä (Mäkitalo 2010). Termin määritteleminen ei ole yksinkertaista, sillä työkyky ei sijoitu millekään yhdelle yksittäiselle tieteenalalle (Ilmarinen ym. 2006). Nykyisin työkyvyn nähdään muodostuvan monista tekijöistä, ja sen rakentumista voidaan kuvata talon muodossa. Työkyvyn perustan muodostavat terveys ja toimintakyky. Muita työkyvyn osa-alueita ovat osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen ja työpaikan olot. Työkyky ei kuitenkaan ole irrallaan työntekijän muusta elämästä, joten talon ympärillä on kuvattu työkykyyn vaikuttavat yksilön lähipiiri ja verkostot sekä yhteiskunnan rakenteet (Ilmarinen 2006, Työterveyslaitos 2014).
Kuvio 1. Työkykytalo (Työterveyslaitos 2014)
Työkyvyn kannalta olennaista on ihmisen ja työn voimavarojen välinen tasapaino. Sen löytämiseksi näitä voimavaroja on sovitettava jatkuvasti yhteen. Yksilön voimavarat muuttuvat iän myötä ja eri elämänvaiheissa, ja työn vaatimukset taas vaihtelevat esimerkiksi globalisaation ja teknologian kehittymisen seurauksena (Ilmarinen 2006).
Hyvä työkyky turvaa työssä jatkamista, mutta lisäksi sillä on suuri vaikutus hyvinvointiin myös eläkeiässä. Työkyvyn ylläpitämisellä on siis merkitystä paitsi yksilöiden ja organisaatioiden kannalta, myös laajalti kansanterveydellisestä näkökulmasta (Turja ym.
2012).
Työkyvyn arvioiminen on käsitteen moninaisuuden vuoksi haastavaa. Arviointia voi tilanteesta riippuen tehdä joku ulkopuolinen henkilö tai taho, mutta myös työntekijän oman kokemuksen työkyvystä on todettu ennustavan hyvin tulevaa työkykyä. Koettua työkykyä arvioidessaan työntekijä ottaa usein automaattisesti huomioon työnsä sisällön, työpaikan ja ympäristön sekä yksityiselämäänsä liittyviä asioita (Ilmarinen ym. 2006).
2.1 Työkykyä ylläpitävä toiminta
Työkykyä ylläpitävää toimintaa on tehty Suomessa 1990-luvun alusta lähtien. Toiminta perustuu sekä lain velvoitteisiin että työmarkkinasopimuksiin (Ahonen 2010, Turja ym.
2012). Yleisimmät työkykyä nykyaikana uhkaavat tekijät liittyvät eri syistä johtuvaan psyykkiseen kuormittumiseen työssä sekä esimerkiksi yksipuolisesta fyysisestä kuormittumisesta johtuviin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin. Ylivoimaisesti eniten työkyvyttömyyttä aiheuttavat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Ne olivat taustalla yli puolella kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista vuonna 2017. Seuraavaksi yleisin syy oli tuki- ja liikuntaelimistön sekä sidekudoksen sairaudet, jotka liittyivät neljännekseen työkyvyttömyyseläketapauksista (Kela 2017).
Työkykyä ylläpitävän toiminnan tavoitteina on muun muassa parantaa työtä ja työympäristöä, kehittää työyhteisöä sekä edistää työntekijän terveyttä, toimintakykyä ja osaamista uran kaikissa vaiheissa. Toiminnalla pyritään kehittämään työntekijöiden työssä tarvittavia voimavaroja ja toimintakykyä entistä paremmiksi, jotta sairauksiin, tapaturmiin ja työkyvyttömyyteen liittyvät kustannukset vähenisivät ja työurat pitenisivät (Mäkitalo 2010). Laajasti määriteltynä työkykyä ylläpitävän toiminnan voidaan nähdä
tarkoittavan lähestulkoon samaa kuin työpaikalla tapahtuvan terveyden edistämisen.
Käytännössä se on vielä 2000-luvun alkupuolellakin pitkälti rajoittunut yksilöiden tai ryhmien terveyskäyttäytymisen muuttamiseen, eikä ole sikäli täyttänyt koko terveyden edistämisen työpaikalle integroitunutta määritelmää (Vertio 2003).
Työkykyä ylläpitävä toiminta tarkoittaa käytännössä työpaikan omista toimenpiteistä koostuvaa, ennakoivaa toimintaa. Osa vastuusta jakaantuu myös työterveyshuollolle ja työntekijälle itselleen. Mukana voi olla myös muita toimijoita, kuten työsuojelun edustajia tai yhteistyökumppaneita esimerkiksi työeläkelaitoksista tai kuntoutusjärjestelmästä (Uitti 2014). Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen työterveyshuolto työstä sekä työolosuhteista johtuvien terveysriskien ja -haittojen ehkäisemiseksi. Työterveyshuollon tehtävänä työkyvyn ylläpitämisessä on tukea työpaikkaa tarjoamalla sille asiantuntemustaan.
Työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon on yhteistoimin edistettävä työyhteisön toimintaa ja työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä. Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajan huolehtimaan henkilöstönsä turvallisuudesta ja terveydestä ja selvittämään niitä koskevat uhat ja haitat. Lakisääteisten turvallisuusvelvoitteiden lisäksi työpaikan tehtävät työkyvyn hallinnassa voidaan jaotella kolmeen luokkaan: työssä jaksamisen edistämiseen liittyviin tehtäviin, varhaiseen tukeen sekä työhön paluun tukemiseen (Uitti 2014).
Suomessa on viime vuosikymmeninä omaksuttu näkemys, että työkyvyn edistäminen onnistuu parhaiten, kun sitä toteutetaan laaja-alaisena toimintana. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan sitä, että työkyvyn edistäminen ei kohdistu ainoastaan työntekijöihin ja heidän terveyteensä, vaan myös työhön ja työympäristöön. Työkykyisenä pysymistä ei siis tule sysätä ainoastaan työntekijän vastuulle, vaan työhön kohdistuvat kehitystoimet ovat usein jopa tätä tärkeämpiä (Mäkitalo 2010). Myös hyvä esimiestyö on tärkeä pohja työkyvyn varhaiselle tukemiselle. Työpaikalla vallitseva hyvä työilmapiiri vahvistaa sitä.
Näiden asioiden ollessa kunnossa työkykyasioiden puheeksi ottaminen ja tuen saaminen onnistuvat helpommin ja työntekijät jaksavat työssään paremmin (Turja ym. 2012).
2.2 Strateginen hyvinvointi
Työelämän perinteinen panos-tuotos-ajattelu ei enää kuvaa kaikkea työtä, vaan yrityksen pääoma sisältää myös aineettoman pääoman käsitteen. Tällä tarkoitetaan yrityksen voimavaroja, resursseja ja toimintoja, jotka ovat yritykselle potentiaalisesti hyödyllisiä ja varallisuutta tuottavia. Siksi henkilöstön osaamista ja hyvinvointia pidetään nykyisin usein jo itsessään tuloksellisuuden osatekijöinä. Hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden välisestä yhteydestä on olemassa tutkimusnäyttöä. Tämän yhteyden on myös todettu toimivan molempiin suuntiin: hyvinvoiva henkilöstö lisää yrityksen kilpailukykyisyyttä, ja parempi kilpailukyky taas heijastuu edelleen työntekijöiden hyvinvointiin (Elo ym.
2010). Termillä strateginen hyvinvointi tarkoitetaan sitä osaa henkilöstön hyvinvoinnista, jolla on vaikutusta organisaation tuloksellisuuteen. Strategisen hyvinvoinnin johtamisen osa-alueita ovat muun muassa strateginen johtaminen, henkilöstöjohtaminen, esimiestyö, työterveyshuolto sekä erilaiset henkilöstöetuudet (Aura ym. 2016).
Työhyvinvointiin yrityksissä käytetty raha tulee moninkertaisena takaisin. Vuonna 2014 toteutetussa työkykyjohtamisen benchmark-tutkimuksessa tarkasteltiin työterveyshuollon panostusten ja muiden kustannusten välistä panos-tuotto-suhdetta.
Mukaan laskettiin suorien sairauspoissaolokustannusten, tapaturmavakuutusmaksujen ja työkyvyttömyysmaksujen summa, mutta siinä ei huomioitu kustannusindeksien tai työterveyshuollon palvelukustannusten korotuksia tai työterveyshuollon ulkopuolisia panostuksia työhyvinvointiin. Niissä yrityksissä, joissa työkykyjohtamista oli toteutettu tavoitteellisesti vähintään viiden vuoden ajan, jokainen työterveyshuoltoon panostettu lisäeuro tuotti nettona noin 6 euroa. Yrityksissä, joissa työkykyjohtamisen toimet eivät olleet järjestelmällisiä, vastaavaa säästöä ei havaittu (Baicker ym. 2010, Työkykyjohtamisen benchmark-tutkimus 2014).
Strateginen hyvinvointi 2016 -tutkimuksen mukaan strategiseen hyvinvointiin investoidaan Suomessa vuosittain 780 euroa työntekijää kohden, mikä tarkoittaa yhteensä noin 1,8 miljardia euroa. Tästä merkittävin osa sijoitetaan työterveyshuoltoon (319 euroa henkilöä kohden) ja koulutukseen (278 euroa henkilöä kohden). Muita kohteita olivat tutkimuksen mukaan muun muassa virkistys- ja kulttuuritoiminta (108 euroa henkilöä kohden), TYHY-toiminta (62 euroa henkilöä kohden) ja liikunta (55 euroa henkilöä
kohden) (Aura ym. 2016). Satojen yritysten johdon edustajia sisältänyt kyselytutkimus toi ilmi, että laaja-alainen hyvinvoinnin edistäminen ja selkeä johtamistapa auttavat yritystä saavuttamaan parempia tuloksia. Toisaalta tutkimus vahvisti myös sitä näkemystä, etteivät yksittäiset panostukset johda tuloksiin, vaan sitä varten toimia on toteutettava systemaattisesti pitkällä aikavälillä (Aura ym. 2016).
Vuonna 2017 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi lähes 21 000 suomalaista (Eläketurvakeskus 2017). Esimerkiksi suurilla työnantajilla työntekijän ennenaikainen eläkkeelle tai osa- aikaeläkkeelle jääminen vaikuttaa siihen, mihin maksuluokkaan työnantaja kuuluu ja kuinka suuriksi eläkevakuutusmaksut määräytyvät. Työnantajan on kannattavaa huolehtia työntekijän hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, sillä etenkin nuorena eläkkeelle jäänyt työntekijä aiheuttaa työnantajalle merkittäviä kustannuksia (Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo 2018).
3 TERVEYDEN EDISTÄMINEN
Terveyden edistämistä voidaan luonnehtia laaja-alaiseksi ja monitieteelliseksi arvotyöskentelyksi, jonka tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ja lisääminen. Terveyden edistämisen lähtökohtana on yksilön ja yhteisöjen aktiivinen toiminta itsensä hyväksi osallistumalla ja omavoimaisuutta lisäämällä (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005, Pietilä ym. 2010).
Terveyden edistäminen ei tarkoita ulkopuolelta tehtävää tai täysin kontrolloitavaa toimintaa, vaan sen näkökulmasta terveys muodostuu ihmisen arjen olosuhteiden, elintapojen, käydyn vuorovaikutuksen ja valintojen tuloksena. Edistämistoiminnalla pyritäänkin vaikuttamaan yksilön haluun sekä mahdollisuuksiin tehdä terveyttä ylläpitäviä ja parantavia valintoja omassa elämässään. Nämä valinnat ovat sidoksissa yhteiskunnassa vallalla oleviin arvoihin ja mahdollisuuksiin. Siksi käsitys siitä mikä on terveellistä ja tavoiteltavaa vaihtelee eri aikakausittain ja kulttuurien välillä (Pietilä ym.
2010, Työterveyslaitos 2010).
Terveyden edistämisen menetelmiä suunniteltaessa ja kehitettäessä on otettava huomioon ympäröivän kulttuurin erityispiirteet. Terveyden edistämistä toteutetaan vaikuttamalla terveyttä edistäviin elämäntapoihin, terveyttä suojaaviin tekijöihin sekä terveyspalveluihin (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005.) Terveyttä edistävällä toiminnalla on monen tasoisia vaikutuksia: sille on tarvetta niin kansanterveyden, yhteiskuntapolitiikan, yritystalouden, sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin perheiden, yhteisöjen ja yksilöiden hyvinvoinnin kannalta (Husman ja Liira 2010).
Terveyden edistäminen voidaan jakaa promotiivisiin ja preventiivisiin toimiin.
Promotiivinen terveyden edistäminen on voimavaralähtöistä ja pyrkii luomaan mahdollisuuksia elinehtojen ja elämänlaadun parantamiseksi. Preventiivinen terveyden edistäminen tarkoittaa sairauksien ehkäisyä, joten se on ongelmalähtöistä. Se voidaan jakaa vielä kolmeen osaan. Primääripreventiolla pyritään vähentämään alttiutta sairastua.
Esimerkkejä siitä ovat rokottaminen ja terveysneuvonta. Kohderyhmänä on tällöin pääasiassa terve väestö (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005). Sekundaaripreventiolla ehkäistään sairauden pahentumista poistamalla tai vähentämällä riskejä aiheuttavia
tekijöitä. Tällöin pyritään vaikuttamaan riskitekijöihin sekä jo sairastuneisiin henkilöihin (Perk ym. 2013). Tertiääriprevention avulla pyritään lisäämään toiminta- ja työkykyisyyttä ja vähentämään jo olemassa olevan sairauden ja sen oireiden pahenemista.
Käytännössä tämä tarkoittaa usein kuntouttavia toimia (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005).
Terveyden edistämisessä käytettyjen menetelmien on oltava vaikuttavia ja kustannusvaikuttavia (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Vaikuttavuutta arvioitaessa terveyden edistämisen vaikutuksia otetaan huomioon lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä suhteessa niille asetettuihin tavoitteisiin. Tarkastelun kohteena ovat muutokset muun muassa käyttäytymisessä, tiedoissa, asenteissa, motivaatiossa tai aikeissa (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005.) Näiden lisäksi vaikuttavuutta voidaan mitata seuraamalla muutoksia esimerkiksi riskitekijöissä, sairastavuudessa tai kuolleisuudessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008).
3.1 Terveyskäyttäytyminen ja elintavat
Terveyskäyttäytymisellä tarkoitetaan yksilön arjessa tapahtuvaa tietoista ja tiedostamatonta, terveyteen vaikuttavaa toimintaa. Terveyskäyttäytyminen voi olla synonyymi elintavoille, joilla tarkoitetaan muun muassa ruokailutottumuksia, liikuntaa, tupakointia, alkoholin käyttöä sekä unensaantia. Laajemmin katsottuna sillä voidaan viitata koko elämäntapaan. Se, miten henkilö käyttäytyy omaan terveyteensä liittyvissä asioissa, vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa, elämänlaatuun sekä odotettavissa olevaan elinaikaan. Terveyskäyttäytyminen voi edistää tai heikentää terveyttä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017, Terveyskirjasto 2018). Työikäisen väestön terveyttä ja työkykyä uhkaavat tekijät liittyvät nykyisin suurilta osin elintapoihin kuten esimerkiksi ylipainoon, vähäiseen liikuntaan, tupakointiin ja alkoholin käyttöön (Seuri 2013).
Terveyskäyttäytyminen on riippuvaista monista tekijöistä. Yksilön arvot, käsitykset ja motivaatio sekä tämän käytettävissä oleva tieto vaikuttavat käyttäytymiseen, mutta ne eivät silti aina ole yksiselitteisesti terveyskäyttäytymisen taustalla. Tunteilla on usein tietoa suurempi merkitys käyttäytymiseemme ja tekemiimme päätöksin. Nyky-
yhteiskunnassa terveyttä koskevaa tietoa on lähes rajoittamattomasti kaikkien saatavilla, mutta terveyserot ovat väestössämme suuret (Pietilä ym. 2010).
3.2 Elintapojen muuttaminen
Elintapamuutos tarkoittaa käyttäytymisen muuttamista terveyttä edistävään suuntaan.
Elintapojen muuttaminen ei tapahdu yhtäkkiä vaan askel kerrallaan pitkän prosessin tuloksena (Lakerveld ym. 2008). Muutos ei myöskään aina ole konkreettisesti havaittavissa, vaan se voi tarkoittaa uudenlaista tapaa ajatella tai suhtautua johonkin (Koponen 2002). Oppimisella on muutoksen tekemisessä merkittävä rooli: tekijän on opittava havaitsemaan mennyttä ja nykyistä käyttäytymistään sekä omaksuttava uudenlaisia toimintatapoja ja niihin liittyviä tunteita. Samalla hänen on todennäköisesti muutettava ja jätettävä pois elintapoihinsa liittyviä, jo aiemmin opittuja asioita (Rupponen ym. 2000, Absetz ja Hankonen 2011).
Muutosprosessit ovat aina yksilöllisiä ja ne sisältävät paljon subjektiivista, kokemusperäistä tietoa (Koponen 2002). Tiedon välittäminen ei yksistään riitä, vaan elintapamuutosta tehtäessä henkilö tarvitsee ympäristön tukea ja muutoksen tekemisen kannalta sopivat olosuhteet (Seuri 2013).
Yksilön terveyskäyttäytymistä ja elintapojen muuttamisprosessia voidaan selittää ja kuvata erilaisten teorioiden ja mallien avulla (Savola ja Koskinen–Ollonqvist 2005).
Suomalaisessa terveydenhuollossa on laajalti hyödynnetty transteoreettista mallia ja sen keskeistä osaa, muutosvaihemallia. Muutosvaihemallin mukaan muutos toteutuu prosessina tunnistettavissa olevien, keskenään erilaisten vaiheiden kautta.
Esiharkintavaiheessa oleva henkilö ei ole vielä tietoinen muutostarpeesta. Voi myös olla, ettei hän pidä muutoksen toteuttamista itselleen mahdollisena esimerkiksi aiempien epäonnistuneiden yritysten tai riittämättömiltä tuntuvien omien voimavarojen vuoksi.
Esiharkintavaiheessa oleva henkilö voi hyötyä siitä, että hän saa tukea ja tietoa muutoksen tarpeellisuudesta ja siitä, että jo pienillä, yksittäisillä muutoksilla voi lisätä hyvinvointia, vähentää sairastumisen riskiä tai tehostaa sairauksien hoitoa. Harkintavaiheessa henkilö tunnistaa tarvitsevansa muutosta. Tässä vaiheessa pohditaan muutoksen tekemisen etuja, haittoja ja usein myös omia voimavaroja sen toteuttamiseen. Harkitsevaa henkilöä auttaa,
jos hän löytää konkreettisia tapoja ja suotuisan ympäristön haluamiensa muutosten toteuttamiseen (Prochaska ja DiClemente 1983, Prochaska ja Velicer 1997).
Tämän jälkeen voidaan nähdä valmisteluvaihe, jossa päätös muutoksen toteuttamisesta on tehty. Konkreettista suunnitelmaa aletaan toteuttaa askel askeleelta.
Toimintavaiheessa henkilö sitoutuu uusiin toimintatapoihin ja hakee tukea muutoksen vakiinnuttamiseksi. Uusi toimintatapa on kuitenkin vielä työläs. Ylläpitovaiheessa elintavoissa on tapahtunut muutos, jonka jälkeen sitä ylläpidetään suunnitelman mukaisesti (Prochaska ja DiClemente 1983, Prochaska ja Velicer 1997).
Näiden viiden vaiheen lisäksi voidaan vielä nähdä kuudes vaihe, joka voi tapahtua muiden vaiheiden lomassa useitakin kertoja. Sitä kuvataan repsahtamisvaiheeksi, sillä siihen liittyy paluu vanhoihin, muutosta edeltäviin toimintatapoihin. Repsahtaminen on osa muutoksen tekemistä, sillä omia tuttuja tapoja voi olla vaikeaa muuttaa. Mikäli tästä vaiheesta pääsee yli eikä keskeytä muutoksen tekemistä siihen, uudelleen löytynyt motivaatio voi auttaa henkilöä jatkamaan muutoksen tekemistä (Prochaska ja DiClemente 1983).
Terveyspsykologian saralla on viime aikoina kiinnostuttu selvittämään, miten ihmisen automaattiset tavat ja tottumukset muodostuvat. Kaikissa päätöksentekotilanteissa ihmiset eivät tietoisesti hyödynnä asiasta oppimaansa tietoa, vaan päätöksiä voidaan tehdä myös impulsiivisesti tai automaattisiin käyttäytymismalleihin pohjautuen.
Tottumuksella tarkoitetaan jonkin toiminnan syntymistä ympäristön vihjeestä tai tietyssä tilanteessa ilman henkilön omaa tietoista harkintaa. Kun toiminta toistuu pitkäjänteisesti samana samankaltaisessa tilanteessa, siitä tulee automaattista. Niin kutsuttu tottumusteoria perustuu näkemykseen, jonka mukaan pienet, elintapoihin liittyvät teot ja muutokset tottumuksissa johtavat todennäköisemmin pysyvään käyttäytymisen muutokseen kuin erilaiset kuurit ja lakot. Useita pieniä, samaan kategoriaan kuuluvia tekoja tekemällä voi vaikuttaa pysyvästi omaan terveyskäyttäytymiseen (Gardner 2015).
Tottumusteorian mukaan käyttäytymisen muuttaminen ja uuden tottumuksen aloittaminen vaativat usein ponnistelua. Alussa on tärkeää toistaa käyttäytymistä säännöllisesti. Uudessa toimintatavassa pysymistä voi helpottaa esimerkiksi, että tehdyt
muutokset tai teot kirjataan ylös. Tällöin ne tulevat näkyvämmiksi ja antavat henkilölle tunteen tavoitteessa etenemisestä (Työterveyslaitos 2010, Lally ja Gardner 2013).
Monissa interventioina toteutettavissa elintapamuutoksissa aktiivisen vaiheen päätyttyä myös intervention avulla tavoiteltu käyttäytyminen vähenee. Tällöin jo saavutetut lyhytaikaiset hyödyt eivät säily pitkällä aikavälillä. Kun muutokset tehdään tottumuksia muuttamalla, tottumukset voivat saada toiminnan jatkumaan, vaikka henkilön tietoinen motivaatio muutoksen tekemiseen heikkenisi (Gardner 2015).
Itsemääräämisteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta:
omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuudella eli autonomialla tarkoitetaan mahdollisuuksia päättää itse omista asioistaan. Tekeminen ei tunnu tällöin ulkoa ohjatulta, vaan henkilö kokee motivaation tehdä jotain lähtevän hänestä itsestään.
Kyvykkyys on ihmisen kokemus siitä, että hän pystyy ja osaa tehdä asioita, jotka ovat hänen elämässään keskeisiä ja tärkeitä. Yhteisöllisyys liittyy ihmisen tarpeeseen olla tekemisissä muiden kanssa ja tuntea yhteyttä toisiin ihmisiin (Ryan ja Deci 2017).
Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen sisäinen motivaatio tulee luonnollisesti esiin silloin, kun ympäröivät olosuhteet ovat sille suotuisat. Erityisesti sosiaalinen ympäristömme vaikuttaa siihen, onko toimintamme enemmän aktiivista ja intoutunutta vai passiivista ja eristäytynyttä. Sisäinen motivaatio voi kuitenkin syntyä vain sellaiseen toimintaan, josta olemme aidosti kiinnostuneita, esimerkiksi riittävän haastavuuden, uutuuden tai muun vetoavuuden vuoksi (Ryan ja Deci 2000).
Muutosvaihemalli avaa terveydenedistämistoiminnan taustoja, vaikka tässä tutkimuksessa ei keskityttykään työntekijöiden elintavoissa tapahtuneisiin muutoksiin.
Malli antaa kuitenkin taustatietoa siitä, millaisia seikkoja intervention suunnittelussa ja kohderyhmän valinnassa on otettava huomioon ja millaiset tekijät tukevat intervention onnistumista. Lisäksi mallia voidaan hyödyntää peilattaessa tutkimuksen tuloksia työyhteisön terveyden edistämiseen liittyviin tarpeisiin. Tässä tutkimuksessa käytettävän digisovelluksen taustalla on sekä tottumusteorian että itsemääräämisteorian periaatteita.
Pienet teot -sovellus ehdottaa käyttäjän arkeen pieniä tapojen muutoksia, joiden avulla elintapamuutokset voivat paremmin juurtua pysyviksi tottumuksiksi. Tarkoituksena ei ole muuttaa kaikkia elintapoja kerralla, vaan valita samoilta aihealueilta useita pieniä tekoja.
Uusien tapojen muodostumisen ymmärtäminen auttaa myös työpaikalla tehtävien
interventioiden suunnittelussa. Itsemääräämisteorian tarkastelu auttaa hahmottamaan, mistä lähtökohdista ihminen tekee terveyttään koskevia päätöksiä. Tutkittaessa työpaikalla tehtävää terveydenedistämistoimintaa on tärkeää selvittää, mitkä tekijät lisäävät henkilön kokemusta omaehtoisuudesta ja kyvykkyydestä tai miten sosiaalinen ympäristö voisi tukea henkilön motivaatiota osallistua.
3.3 Työpaikan rooli työssäkäyvän väestön terveyden edistämisessä
Terveyden edistämistä tarvitaan työkykyisen työvoiman turvaamiseen, työurien pidentämiseen sekä työikäisen väestön hyvinvoinnin tukemiseen kaikilla elämän eri alueilla. Työikäisten terveyttä edistettäessä luontainen toimintaympäristö on työpaikka, sillä merkittävä osa arjesta kuluu työtä tehden. Työpaikkojen rakenteet, prosessit, toimintatavat ja kulttuurit voivat sekä haitata että edistää terveyttä ja työkykyä monin eri tavoin. Työpaikoilla tehdään hyvin paljon erilaista kehittämistyötä, jolla joko suunnitelmallisesti suoraan tai välillisesti vaikutetaan työntekijöiden terveyteen (Husman ja Liira 2010).
Työpaikoilla on myös mahdollista rakenteellisin ja toiminnallisin keinoin edistää työntekijöiden omaehtoisia pyrkimyksiä parempaan terveyteen. Käytännössä työpaikkaa ei kuitenkaan hyödynnetä terveyden edistämisessä niin monipuolisesti kuin olisi mahdollista (Husman ja Liira 2010). Monilla työpaikoilla käynnistetään lyhytaikaisia kampanjoita tai projektiluontoisia tukitoimia esimerkiksi liikuntaan liittyen: portaiden käyttöön kannustavat kyltit tai vaikkapa työmatkapolkupyöräilyn kilometrikisat voivat toimia kannusteina tai muutoksen käynnistäjinä osalle työntekijöistä. Usein tällaisiin tempauksiin lähtee mukaan eniten niitä, jotka jo valmiiksi ovat liikunnan suhteen aktiivisia. Tärkeää olisi kuitenkin tavoittaa myös ne henkilöstön jäsenet, jotka hyötyisivät terveydenedistämistoimista eniten. Jotta toimet työpaikalla onnistuisivat, edellytetään niissä johdon, työntekijöiden sekä työterveyshuollon ja työsuojelun ammattilaisten mukanaoloa ja sitoutumista (Vertio 2003).
Yksi merkittäviä työpaikalla tehtyjä terveydenedistämistekoja on työpaikkaruokailu.
Monet työpaikat tukevat rahallisesti henkilöstön ruokailua omassa tai läheisessä henkilöstöravintolassa. Hyvin moni saa työpaikkaruokalasta päivän ainoan varsinaisen
ateriansa, joten ei ole lainkaan yhdentekevää millaista ruokaa siellä on tarjolla.
Työpaikkaruokaloiden ruokalistojen suunnittelussa kiinnitetään paljon huomiota muun muassa suolan ja haitallisen tyydyttyneen rasvan vähentämiseen sekä kasvisten lisäämiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Työpaikkaruokailun suosio on vaihdellut, mutta viime vuosina se on ollut laskussa ihmisten suosiessa enemmän iltapainotteista syömistä. Lounastauolle ei aina ole enää sijaa kiireisessä työelämässä – täyden työpäivän aikana se voi tuntua ainoalta mahdollisuudelta nipistää työnteolle lisäminuutteja. On myös yleistä, että kokouksia sovitaan lounasajalle ja tällöin varsinainen lounas korvautuu työn tekemisen ohessa syötävällä sämpylällä. Nämä tekijät ovat näkyneet henkilöstö- ja opiskeluruokaloiden asiakasmäärän vähentymisenä (Matkailu- ja Ravintolapalvelut Mara ry 2016).
Terveyden kannalta edullisten valintojen tukemisessa mahdollisuuksien lisääminen ei yksistään riitä. Ihmisten on lisäksi saatava riittävästi tietoa ja muistutuksia valintojen tärkeydestä. Olennaisinta on, että hyvien valintojen automaattinen tekeminen tehdään työntekijöille helpoksi. Tähän ajatukseen perustuvat niin kutsutut työpaikan tuuppaustoimet, englanniksi nudging. Tuuppaus on käyttäytymistieteellinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten valintoihin ja käyttäytymiseen.
Ideana on, että yksilön kannalta terveellisimmät valinnat tulevat hänelle helpoiksi eikä niitä tarvitse välttämättä tehdä tietoisesti. Hyvin suunniteltu ympäristö voi ohjata ihmisen työskentelemään kuormittamattomassa asennossa, kävelemään portaita, pitämään rentouttavia taukoja ja tekemään hyviä valintoja lounaalla (Thaler ja Sunstein 2009).
Terveyden edistämisen toimien tai intervention tarkoituksesta, toteutustavoista ja pelisäännöistä on tärkeää kertoa työpaikalla avoimesti. Oma terveys on hyvin henkilökohtainen asia, joten kysymys siitä, miten paljon työnantaja voi vaikuttaa yksilön omiin valintoihin tämän terveyteen ja hyvinvointiin liittyen ei ole yksinkertainen. Mitkä asiat liittyvät vapaa-aikaan ja mitkä työhyvinvointiin? Ellei riittäviä tietoja kerrota henkilöstölle avoimesti, työntekijä voi epäillä työnantajan motiiveja – esimerkiksi tuetaanko jotain käyttäytymistä vain siksi, että työntekijä olisi siten tehokkaampi töissä.
Toisaalta myös intervention tarkoitusta ja muun muassa siihen liittyviä kustannushyötyjä ymmärtämätön työnantaja voi kokea, että työntekijän on pidettävä itsestään huolta itsenäisesti, ilman työpaikan tukea (Koivusilta 2011, Demos Helsinki 2014).
3.4 Aiemmat tutkimukset työpaikkainterventioista
Laajemman kokonaiskuvan saamiseksi tutkimuksen yhteydessä tarkasteltiin tutkimusartikkeleita koko työyhteisön terveyden edistämisen interventioita kuvaavista tutkimuksista (Taulukko 1). Artikkelit ovat englanninkielisiä ja ne on julkaistu vuosina 2012-2018. Kuusi tarkastellusta yhdeksästä tutkimuksesta oli interventiotutkimuksia, kaksi satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja yksi ryvästetty, askeltaen avartuvasti satunnaistettu tutkimus. Tarkastelu vahvisti aiempaa näkemystä siitä, että kyseisellä aihealueella tehdään paljon interventiotutkimuksia, mutta ei prosessitutkimuksia.
Prosessin arviointi olisi hyödyllistä, koska vain sen kautta voidaan ymmärtää laajasti intervention käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä. Prosessia kuvaamalla on mahdollista erottaa, millaisia vaikutuksia eri vaiheissa tehdyillä valinnoilla on kokonaisuuden kannalta (Graig ym. 2006).
TAULUKKO 1. Vuosina 2012-2018 julkaistut tutkimukset työpaikoilla toteutetuista terveyden edistämisen interventioista
Viite (Maa) Tutkimustyyppi, N Mitä tutkittiin Keskeisimmät tulokset
Axén ym. 2017 (Ruotsi)
Interventiotutkimus, N=32
Kahden vanhainkodin / kotihoitoyksikön hoitohenkilökunta osallistui 2 kk:n joogainterventioon, joka sisälsi yhden ohjatun lääketieteellisen joogatunnin viikossa ennen töitä tai työpäivän jälkeen sekä ohjeet kotijoogaan.
Johdon tuki interventiolle osoittautui olennaiseksi. Lähiesimiehet eivät pitäneet interventiota tärkeänä, mikä mahdollisesti johti työntekijöiden vähäiseen kiinnostukseen osallistua tutkimukseen.
Jia ym. 2018 (Kiina)
Prospektiivinen interventiotutkimus, N=719 (naisia 48 %)
Terveyskulttuurin ja työympäristön mahdolliset vaikutukset 10 valtion organisaation työntekijöiden koettuun terveyteen ja mielenterveyteen. Joka työpaikalla toteutettiin tarvelähtöinen, mm.
fyysiseen aktiivisuuteen, ravitsemukseen ja stressin ehkäisemiseen liittyvä interventio. Menetelminä käytettiin kyselyitä, haastatteluja sekä suoraa havainnointia.
Työpaikan terveyskulttuurin todettiin voivan vaikuttaa intervention toteutuksen ja vaikuttavuuden väliseen yhteyteen. Fyysisellä työympäristöllä ei havaittu olevan samaa vaikutusta. Johdon tuki, tarvearviointi intervention valmisteluvaiheessa sekä terveyden edistämisen tiimin perustaminen työpaikalle koettiin tärkeiksi, hyvää koettua terveyttä ja mielenterveyttä tukeviksi tekijöiksi.
Kouwenhoven- Pasmooij ym.
2018 (Hollanti)
Ryvästetty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, N=491 (naisia 19 %)
Tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikan terveydenedistämistoimiin osallistumisen lisäämistä motivoivan haastattelun sekä verkossa tapahtuvan terveysriskikartoituksen keinoin. Interventio toteutettiin usealla työpaikalla 17 yksikössä ja se sisälsi työterveyslääkärin tapaamisia, puhelinkeskusteluja ja motivoivia haastatteluja.
Tutkimusmenetelminä käytettiin verkkokyselyitä ja mm.
sydänterveyttä kartoittavia mittauksia.
Terveydenedistämistoimiin osallistumista työpaikoilla voidaan lisätä käyttämällä motivoivan haastattelujen menetelmiä. Laadukkaina pidetyt motivoivat haastattelut edistivät osallistumista muita haastatteluja enemmän. Interventioon osallistumiseen vaikuttivat negatiivisesti työssä tapahtuvat muutokset, epävarma työtilanne ja johdon sitoutumattomuus ja positiviisesti henkilöstöhallinnon aktiivinen rooli.
Laing ym. 2012 (Yhdysvallat)
Interventiotutkimus, N=23 työpaikkaa
Yhden paikkakunnan pienillä ja keskisuurilla työpaikoilla otettiin kohdennetusti käyttöön Health Links -terveydenedistämisohjelman hyviä käytäntöjä erityisesti tupakoinnin lopettamisesta ja
ylipainoisuuden ehkäisemisestä. Työpaikkojen toiminnasta tehtiin arvioinnit ennen ja jälkeen intervention. Menetelminä käytettiin havainnointia sekä työnantajakyselyä.
Hyvien käytäntöjen hyödyntäminen nousi interventiojakson aikana 36
%:sta 59 %:iin. Osallistumiseen vaikutti työpaikkojen intervention toteuttajilta saama konkreettinen tuki ja työpaikkakohtaisesti räätälöidyt ehdotukset. Noin 50 % työnantajista näki
terveydenedistämistoiminnalle esteitä työyhteisössään - suurin osa piti esteenä työntekijöiden ajanpuutetta.
Röttger ym. 2017 (Saksa)
Interventiotutkimus, N=48 (naisia 67 % interventioryhmästä)
Neljä viikkoa kestävä univalmennusinterventio armeijan
henkilöstölle. Puolet tutkimusjoukosta muodosti kontrolliryhmän, joka koostui muuhun terveydenedistämistoimintaan osallistuneista henkilöstön jäsenistä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyiden ja alku- ja loppumittausten avulla.
Interventioryhmän alkuperäisistä osallistujista 48 % suoritti sen loppuun, mitä pidettiin vähäisenä valmennuksen lyhyt kesto (4 krt) huomioon ottaen. Univalmennuksella oli positiivisia vaikutuksia koettuun hyvinvointiin ja itsestä huolehtimiseen. Sen todettiin voivan sopia hyvin osaksi työpaikan terveydenedistämisohjelmaa.
TAULUKKO 1. jatkuu seuraavalla sivulla
TAULUKKO 1. jatkuu
Viite (Maa) Tutkimustyyppi, N Mitä tutkittiin Keskeisimmät tulokset
Sertel ym. 2016 (Turkki)
RCT, N=68 (kaikki naisia)
Tutkimuksessa selvitettiin lihanjalostustehtaan työntekijöiden fyysisen terveyden edistämistä työpaikkaliikunnan avulla.
Työntekijät jaettiin kahteen liikuntaryhmään sekä kontrolliryhmään.
Interventio kesti 8 vkoa. Tutkittaville tehtiin fysiologisia mittauksia.
Liikuntaa on mahdollista lisätä osaksi tehdastyöläisen työpäivää vähin kustannuksin. Liikuntaryhmiin osallistujat pysyivät kontrolliryhmää paremmin mukana tutkimuksen loppuun saakka. Työvuorojen vaihdot ja pidentyneet työpäivät olivat intervention osallistumisen suurimpia esteitä.
Skogstad ym.
2018 (Norja) Interventio- ja
seurantatutkimus, N=121 (naisia 36 %)
Teiden kunnossapidosta vastaavan yrityksen työntekijöille toteutettiin 8 vkon interventio ja sen jälkeen 15 kk seuranta.
Liikuntaintervention jälkeen tarkasteltiin sen mahdollisia vaikutuksia mm. työntekijöiden sydän- ja verisuonitautiin sairastumisen riskiin.
Fyysistä aktiivisuutta lisääviä työyhteisöinterventioita olisi toteutettava säännöllisin väliajoin, jotta niiden vaikutukset olisivat pysyvämpiä. Osallistujien fyysinen aktiivisuus lisääntyi
interventiojakson aikana, mutta palasi 15 vkon seurantajakson jälkeen lähtötasolle.
Van Berkel ym.
2013 (Hollanti)
Interventiotutkimus, N=257 (naisia 49 %)
Valtion 2 tutkimusyksikön työntekijät osallistuivat 8 vkon työpaikalla pidettävään mindfulness-ohjelmaan, joka sisälsi mm.
ohjattuja harjoituksia, verkko-ohjausta, kotitehtäviä ja
vertaistukiohjelman. Puolet osallistujista olivat kontrolliryhmässä.
Työpaikalla tarjottiin 6 kk ajan myös terveellisiä välipaloja. Tieto kerättiin sekä kyselyiden että haastattelujen avulla.
Harjoituksiin osallistuttiin ahkerasti, verkko-ohjaukseen ja
kotitehtävien tekoon ei. Osallistumista estivät mm. työn ja esimiehen joustamattomuus (ei työajan käyttömahdollisuutta), työssä tapahtuvat muutokset ja tyytymättömyys ohjaajiin. Edistäviä tekijöitä olivat työkavereilta saatu sosiaalinen tuki ja tyytyväisyys intervention sisältöön. Johdon ja henkilöstön mukanaolo intervention kehittämisessä on tärkeää tyytyväisyyden ja siten osallistumisen jatkamisen kannalta.
Van Holland ym.
2018 (Hollanti) Ryvästetty, satunnaistettu tutkimus, N=305 (naisia 11 %)
Lihanjalostusyrityksen työntekijöille toteutettu tutkimus tarkasteli työntekijöiden terveysvalvontaohjelman toimivuutta työpaikan työmarkkinatehokkuuden ja kustannustehokkuuden näkökulmasta.
Valvontaohjelma sisälsi mm. työkykyä ja elintapoja kartoittavan kyselyn, erilaisia mittauksia ja fysioterapeutin ohjausta. Porrastetun tutkimuksen kokonaiskesto oli yli 3 vuotta.
Ohjelman toteuttamisella työpaikalla ei todettu olevan yhteyttä sairauspoissaolojen vähenemiseen, työkyvyn paranemiseen tai tuottavuuteen. Ohjelman kustannukset olivat selvästi siitä saatuja hyötyjä suuremmat. Interventiota pidettiin epäonnistuneena, sillä organisaatiossa tapahtuneiden suurten muutosten vuoksi toteutustapaa jouduttiin muokkaamaan huomattavasti. Tutkimuksen pitkä kesto aiheutti mahdollisesti kyllästymistä osallistujissa, mikä näkyi suurena poisjäännin määränä.
Aikaisempi tutkimustieto työpaikoilla toteutetuista terveyden tai työkyvyn edistämisen interventioista osoittaa, että johdon tuella on selkeä merkitys interventioihin osallistumiseen ja niiden onnistumiseen. Kahdessa jooga- ja mindfulness-harjoituksiin perustuneissa interventiotutkimuksissa esimiesten joustamattomuus ja ymmärtämättömyys intervention merkityksestä hankaloittivat työntekijöiden mahdollisuutta osallistua interventioon (Van Berkel ym. 2013, Axén ym. 2017). Kiinassa toteutetussa, kymmeneen valtion organisaatioon kohdistuneessa monipuolisessa interventiossa johdon tuki taas nimettiin osallistumista selkeästi edistäneeksi tekijäksi (Jia ym. 2018). Van Berkelin ym. (2013) ryhmän tutkimuksessa henkilöstön mukaan ottaminen intervention kehittämiseen lisäsi osallistujien tyytyväisyyttä ja osallistumishalukkuutta.
Myös työyhteisön tarpeiden kartoittaminen ja niiden pohjalta muokatut ratkaisut koettiin tärkeiksi osallistumista mahdollistaviksi tekijöiksi. Jian ym. (2018) tutkimuksessa työntekijöiden tarpeet arvioitiin tutkimuksen alussa, mikä koettiin hyväksi ratkaisuksi.
Tarvelähtöisen intervention todettiin tukevan henkilöstön koettua terveyttä ja erityisesti mielenterveyttä. Yhdysvaltalaisessa Laingin ym. (2012) tutkimusryhmän yhteensä 23 työpaikkaan kohdistuneessa monipuolisessa terveyden edistämisen interventiossa osallistumista lisäsi se, että ohjelma räätälöitiin työpaikkakohtaisesti.
Interventioon osallistumisen esteinä pidettiin muun muassa ajan puutetta sekä työssä tapahtuvia muutoksia. Turkkilaisella lihanjalostustehtaalla toteutetussa liikuntainterventiossa työvuorojen vaihdot ja normaalia pidemmiksi venyneet työpäivät koettiin osallistumisen suurimmiksi esteiksi (Sertel ym. 2016). Laingin ym. (2012) laajassa tutkimuksessa työnantajat mainitsivat ajan puutteen osallistumista hankaloittavaksi tekijäksi. Von Hollandin ym. (2018) toteuttamassa, kokonaisuutena yli kolme vuotta kestäneessä porrastetussa tutkimuksessa intervention pitkän keston arvellaan väsyttäneen osallistujia ja vaikuttaneen heidän päätökseensä jättää tutkimus kesken. Organisaatiossa oli taustalla myös suuria muutoksia.
4 DIGISOVELLUKSET TYÖPAIKKOJEN TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ
Internetin käyttö on yleistynyt nopeasti. Vuonna 2017 internetiä käytti 88 % 16–89- vuotiaista suomalaisista – alle 55-vuotiaista sitä käyttivät lähes kaikki. Liikkeellä ollessa internetiä käytetään yleisimmin matkapuhelimella. Kännykät ja tablettilaitteet kulkevat ihmisten mukana kaikkialla ja niihin on mahdollista ladata sovelluksina erilaisia pelejä ja palveluita (Tilastokeskus 2017).
Työolobarometrin mukaan pari viime vuotta ovat olleet työelämässä digitalisoitumisen vuosia. Pikaviestintävälineistä ja erilaisista virtuaalisista työtiloista on tullut osa työpaikkojen arkea. Vuonna 2017 jo 59 % palkansaajista käytti työssään virtuaalisia työvälineitä tiedon jakamiseen ja yhteistyön tekemiseen. Määrä on noussut vuodesta 2015 yli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Selvityksen mukaan myös sosiaalisen median käyttö työssä on jatkanut kasvuaan. Vuonna 2017 sosiaalista mediaa osana työtään käytti yhteensä 28 % palkansaajista, mikä oli selkeä lisäys parin vuoden takaisesta 20 %:sta.
Eniten sosiaalista mediaa käyttävät ylemmät toimihenkilöt ja valtiolla sekä yksityisissä palveluissa työskentelevät, vähiten työntekijätason ja teollisuuden työntekijät (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018). Älypuhelimien yleistymisen myötä niistä on tullut myös työnteon välineitä. Raja siinä, kuka laitteen omistaa, on kuitenkin hämärtynyt: yhä useammalla työntekijällä on puhelinetu, jolloin työnantaja maksaa myös vapaa-ajalla tapahtuvan puhelimenkäytön kustannuksia.
4.1 Digisovellusten mahdollisuudet terveyden edistämisessä
Digitaalisilla sovelluksilla, lyhyemmin digisovelluksilla, tarkoitetaan älypuhelimilla, tablettilaitteilla tai tietokoneilla käytettäviä ohjelmia. Tässä tutkielmassa termi digisovellus sisältää sekä selainpohjaisen internetsovelluksen että mobiilisovelluksen käsitteen. Mobiilisovelluksella tarkoitetaan ohjelmaa, joka on suunniteltu toimimaan mobiililaitteella, kuten älypuhelimella tai tablettitietokoneella. Sen ohjelmisto on pöytätietokoneeseen nähden kevyempi ja yksinkertaisempi ja siten mobiililaitteisiin paremmin sopiva. Mobiilisovelluksista käytetään myös nimeä applikaatio ja puhekielisemmin ”äpsi” (Techopedia 2018). Käyttäjän ja sovelluksen käyttöönoton näkökulmasta suurin ero on siinä, että tietylle käyttöjärjestelmälle kehitetyt
mobiilisovellukset ladataan sovelluskaupasta ja asennetaan mobiililaitteeseen.
Selainpohjaisiin internetsovelluksiin sen sijaan mennään mobiililaitteessa olevan verkkoselaimen kautta. Sovellusten kehittäjien näkökulmasta isoin ero on siinä, että mobiilisovelluksissa voidaan hyödyntää mobiililaitteen sisään rakennettuja toiminnallisuuksia, kuten ilmoituksia. Selainpohjaiset internetsovellukset puolestaan toimivat useimmilla eri mobiililaitteilla ja siksi skaalautuvat helpommin laajemmille käyttäjäryhmille.
Työpaikat ja työterveyshuolto tarvitsevat käyttöönsä uudenlaisia, innovatiivisia työkaluja, joilla vastata nykyisiin ja uusiin terveyshaasteisiin ja työkykyongelmiin (Husman ja Liira 2010). Erilaiset internetiä hyödyntävät teknologiset ratkaisut tuovat uusia mahdollisuuksia terveyskäyttäytymisen muuttamisen tueksi. Digisovellusten terveydenedistämistyöhön tuomia etuja ovat monipuoliset mahdollisuudet, tavoitettavuus, interaktiivisuus ja käyttäjäkohtainen muokattavuus. Sovellusten avulla on mahdollista yhä omatoimisemmin seurata ja hallita omaa hyvinvointia, löytää tapoja noudattaa terveellisempiä elämäntapoja ja motivoitua niiden säilyttämiseen (Ritterband ym. 2009, Työterveyslaitos 2010).
Kiinnostus terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen digisovellusten avulla onkin lisääntynyt. Tarjolla on lukematon määrä erilaisia terveyteen ja terveellisiin elämäntapoihin liittyviä sovelluksia. Sovellukset voivat kannustaa terveellisempiin elämäntapoihin, ylläpitää hyviä terveyteen liittyviä valintoja, auttaa sairauksien ennaltaehkäisyssä tai toimia hoidon tukena. Käyttäjät voivat itsenäisesti valita ja hankkia itselleen sopivia ja kiinnostavia sovelluksia sovelluskaupoista tai työnantaja voi tarjota niitä heidän käyttöönsä. Terveys- ja hyvinvointiteknologia mahdollistavat väestön omatoimisen terveyteen liittyvän tiedonsaannin, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, itsehoidon ja seurannan. Sovellusten kautta ihmiset voivat saada käyttöönsä luotettavia hyvinvointi- ja terveyspalveluita usein ajasta ja sijainnista riippumatta. Digitaalisissa palveluissa voi yhdistyä digisovelluksella tapahtuva itsenäinen harjoittelu sekä asiantuntijan henkilökohtaiset palvelut, esimerkiksi valmentajan puhelinsoitot.
Sovellusten käyttö voidaan myös yhdistää työterveyshuollon palveluihin, esimerkiksi tapaamisiin työpsykologin kanssa (Bull ja McFarlene 2011, Kennedy ym. 2012).
Tunnettuja suomalaisia hyvinvointisovelluksia ovat muun muassa Ilmarisen hyvä vire, Alvin 1, Auntie, Brain academy ja Guckoo.
4.2 Digisovellusten käyttöönotto työyhteisössä
Digisovellusten käytöstä terveyden edistämisen yksilöinterventioissa on olemassa jonkin verran tutkimustietoa. On todettu, että sovellukset tukevat käyttäytymismuutosten tekoa ja edistävät hyvinvointia parhaiten, jos ne ovat kiinnostavia, riittävän yksinkertaisia ja siten jokapäiväiseen käyttöön sopivia. Ilman erillisiä ohjeita, nopeasti ja helposti käytettävä sovellus hyväksytään käyttöön useammin. Erityisesti käyttäjäkeskeisyys ja suunnitelmallisuus ovat tärkeitä lähtökohtia sovellusten suunnitteluvaiheessa (Mattila ym. 2013, Kaipainen 2014).
Teknologiaa ei vielä hyödynnetä elintapamuutosten tukemisessa täysimittaisesti.
Teknologian tehtävänä on usein tuottaa ja välittää tietoa käyttäjälle, mutta esimerkiksi automaatiota ja monimutkaisia, tietoa käsitteleviä ja käyttäjän mukaan muokkaavia teknisiä ratkaisuja hyödynnetään verrattain vähän. Tämä johtuu Kennedyn ym. (2012) mukaan siitä, ettei terveyskäyttäytymisen tutkijoilla ole riittävästi tietoa muun muassa sovellusten tehokkuudesta, turvallisuudesta, hyväksyttävyydestä tai eri komponenttien tuottamista mahdollisuuksista. Intervention tulisi myös sopia organisaation tavoitteisiin, olemassa oleviin resursseihin ja teknologiseen toimintaympäristöön (Työterveyslaitos 2010).
4.3 Aiemmat tutkimukset digisovelluksilla toteutetuista työpaikkainterventioista
Digisovellusten käytöstä työyhteisössä toteutetuista terveyden edistämisen interventioista on huomattavasti vähemmän tutkimustietoa. Niissä tutkimuksissa, joissa digisovellusta on hyödynnetty työyhteisöinterventioissa, saadut tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Osassa digisovellus on toiminut apuna tavoitellun terveyshyödyn saavuttamisessa, osassa taas selkeät yhteydet ovat puuttuneet (Työterveyslaitos 2010, Ebert ym. 2014, Muuraiskangas ym. 2016). Interventioiden toteutukseen on liittynyt monenlaisia ongelmia ja sovelluksen käyttö on usein vähentynyt alun jälkeen selvästi.
Taulukossa 2 esitellään vuosina 2007-2017 julkaistuja tutkimuksia työpaikoilla toteutetuista terveyden edistämisen interventioista, joissa osallistujille annettiin käyttöön jonkinlainen digisovellus. Interventiot kohdistuivat koko työyhteisöön, ja tutkimusartikkelit olivat englanninkielisiä. Ne sisältävät kuvauksen sovelluksen käyttöönottoprosessista, siihen vaikuttaneista tekijöistä tai muutoin organisaationäkökulmasta. Puolet tutkimuksista oli interventiotutkimuksia ja puolet satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia.
TAULUKKO 2. Vuosina 2007-2017 julkaistut tutkimukset työpaikoilla digisovellusten avulla toteutetuista terveyden edistämisen interventioista
Viite (Maa) Tutkimustyyppi, N Mitä tutkittiin Keskeisimmät tulokset
1) Balk-Møller, Poulsen ym. 2017 (Tanska) 2)Balk-Møller, Larsen ym. 2017 (Tanska)
Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, N=566 (naisia 90 %)
Vanhainkotien henkilöstöstä muodostettu interventioryhmä (12 vanhainkotia) käytti SoSu Life -
painonhallintasovellusta 9 kk ajan, joista ensimmäisten 4 kk ajan käyttöön kannustettiin palkintoja sisältävällä ryhmäkilpailulla.
Intervention suoritti loppuun 43 % osallistujista, heistäkin vain osa käytti sovellusta loppuaikana. Palkitseminen ja kilpailuasetelma lisäsivät sovelluksen käyttöä intervention alussa, intervention pitkä kokonaiskesto ja työntekijöiden puutteellinen it-osaaminen taas vähensivät käyttöä. Sosiaalinen paine ja työkavereiden kannustus lisäsivät sovelluksen käyttöönottoa myös niillä, jotka eivät pitäneet elintapojaan epäterveellisinä. Etenkin sosiaalista kanssakäymistä koskevat osiot kiinnostivat.
Cook ym. 2007
(Yhdysvallat) Satunnaistettu kontrolloitu
tutkimus, N=419 Suuren HR- yrityksen 3 toimipisteen työntekijät osallistuivat 3 kk kokeiluun, jossa interventioryhmä sai käyttöönsä terveellisiä elintapoja tukevan Health connection -sovelluksen ja verrokkiryhmä vastaavan materiaalin printtinä. Tutkimuksessa tehtiin ravitsemusta, stressiä ja liikuntaa koskevia itsearviomittauksia ennen ja jälkeen intervention.
Sovellusta käyttäneet tekivät enemmän parannuksia ravitsemuksen saralla, mutta stressinhallinnan ja liikunnan osalta ryhmien välillä ei ollut selkeitä eroja. Sovellusmateriaali arvioitiin selvästi
printtimateriaalia paremmaksi. Sovelluksen kannustavuutta sekä hyödyllisiä vinkkejä ja esimerkkejä pidettiin erityisen hyvinä.
Lippke ym. 2015 (Saksa)
Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, N=384 (naisia 20 %)
Suuren logistiikkayrityksen työntekijät osallistuivat verkkovälitteiseen interventioon, jossa valtaosa sai käyttöönsä oman elintapamuutosvaiheensa mukaan räätälöidyn elintapamuutosohjelman ja verrokkiryhmä yleisen elintapamuutosohjelman.
Jopa 68 % osallistujista suoritti tutkimuksen loppuun, mihin vaikuttivat mahdollisesti kasvotusten työpaikalla tehty rekrytointi sekä lyhyt interventiojakso. Yksilöllisen elintapamuutosvaiheen mukaan räätälöityä ohjelmaa käyttäneet työntekijät noudattivat terveellisiä elintapoja enemmän kuin yleistä ohjelmaa käyttäneet.
Erityisesti istumatyötä tekevillä räätälöity ohjelma auttoi laskemaan painoindeksiä yleistä ohjelmaa enemmän.
Mattila ym. 2013 (Suomi)
Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, N=114 (naisia 71 %)
Tutkimuksen kohteena oli yksi suuremman tutkimuksen (N= 352) osa, teknologiaryhmä. Tavoitteena oli selvittää henkilökohtaisten digivälineiden käyttöä työpaikan terveyden edistämisessä. Tietoa kerättiin kyselyin, haastatteluin sekä käytöstä saatavaa lokidataa hyödyntämällä.
Käyttäjien alkuinnostuksesta huolimatta vain 30 % käytti sovelluksia aktiivisesti. Eniten käytettiin yksinkertaisiksi koettuja välineitä kuten askelmittareita ja painolaskureita. Helppouden lisäksi käyttöä lisäsivät sovelluksen sopivuus omaan arkeen sekä etenemisestä saatu palaute.
TAULUKKO 2. jatkuu seuraavalla sivulla
TAULUKKO 2. jatkuu
Viite (Maa) Tutkimustyyppi, N Mitä tutkittiin Keskeisimmät tulokset
Muuraiskangas ym.
2016 (Suomi)
Interventiotutkimus, N=332
Stressinhallintaa ja psyykkistä hyvinvointia edistävä digisovellus annettiin kahden yrityksen käyttöön n. 5 kk ajaksi. Verkkokyselyjen ja haastattelujen avulla selvitettiin sovelluksen toimimista työterveyden edistämisessä sekä sovelluksen käyttöön sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä.
Vain 8 % otti sovelluksen käyttöön. Organisaatioon liittyviä haasteita olivat mm. johdon riittämätön sitoutuminen intervention suunnitteluun ja sen räätälöintiin työyhteisölle sopivaksi.
Yksilötason ongelmia olivat mm. ajan puute sekä puute sovelluksen käytön koetuista hyödyistä ja henkilökohtaisesta tarpeesta.
Papadaki ym. 2016
(Englanti) Interventiotutkimus, N=29
(naisia 52 %) Neljän työpaikan henkilöstön jäsenet pyrkivät noudattamaan välimerellistä ruokavaliota verkkosovelluksen avulla.
Sosiaalinen tuki koettiin tärkeäksi ruokavalion noudattamisen kannalta. Sovellukselta toivottiin mm. mahdollisuutta seurata tavoitteiden etenemistä ja vuorovaikutusta muiden käyttäjien kanssa. Sitä pidettiin myös mahdollisena asiantuntijapalautteen saamisen väylänä.
Petersen ym. 2008 (Yhdysvallat)
Interventiotutkimus, N=7734 (naisia 60 %)
Suuren IT-firman työntekijät käyttivät Virtual food pro - painonhallintasovellusta. Alussa, 6kk ja 12 kk kuluttua intervention aloittamisesta toteutetuilla mittauksilla ja kyselyillä selvitettiin mm. syömistapoja, painoa sekä muutosvaihetta, jossa työntekijä oli.
Interventio tavoitti ei-osallistuviin verrattuna paljon ylipainoisia ja siten erityisesti sen kohderyhmään kuuluvia, vaikkei korkea BMI ollut sisäänlukukriteeri. Sovellusta paljon käyttäneiden paino putosi enemmän ja heidän muutosprosessinsa eteni pidemmälle.
Torquati ym. 2018 (Australia)
Interventiotutkimus, N=47 Kolmen kuukauden pituinen, ruokavalion muuttamiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävä interventio hoitajille. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyitä sekä alku- ja loppumittauksia. Tutkittavilla oli käytössään mm.
mobiilisovellus, aktiivinen Facebook-ryhmä ja askelmittari. Heitä kannustettiin laatimaan itselleen tavoitteet ja arvioimaan omaa edistymistään.
Kahdenlaisen terveyskäyttäytymisen muuttaminen yhtäaikaisesti koettiin todella haastavaksi. Ruokavalion muuttaminen onnistui selvästi fyysisen aktiivisuuden lisäämistä paremmin. Tutkimukseen osallistui alle 10 % potentiaalisista osallistujista. Noin 60 % osallistuneista suoritti intervention loppuun. Tutkimuksesta poisjättäytyneiden yleisimpiä syitä olivat ajanpuute, kiinnostamattomilta vaikuttaneet oppimateriaalit sekä halu
osallistua mieluummin henkilökohtaiseen painonpudotusohjelmaan.
Digisovellusten avulla työyhteisöissä toteutetuista interventioista tähän saakka saatu tutkimustieto osoittaa, että sovelluksen käytöstä saatava tuki ja palaute sekä yhteisöllinen toiminta edesauttavat sovelluksen käyttöä. Toteutetuissa interventioissa kannustuksen ja palkitsemisen todettiin lisäävän osallistumista. Kahdessa Suomessa toteutetussa tutkimuksessa nousi esille, että käyttäjä usein tarvitsee sovelluksen käytöstä palautetta tai palkkioita, joiden kautta tämä huomaisi teoistaan olevan välitöntä hyötyä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi parempi elämänhallinnan tunne tai opittu uusi tapa tai taito. Muussa tapauksessa on mahdollista, että työssään ja vapaa-ajallaan kiireiset työntekijät eivät näe riittävää syytä sovelluksen käyttöön ottamiselle tai että käyttö selvästi vähenee tai loppuu kokonaan alkuinnostuksen jälkeen (Mattila ym. 2013, Muuraiskangas ym. 2016).
Toisaalta tanskalaisessa painonhallintaan liittyvässä kontrolloidussa tutkimuksessa palkitseminen lisäsi sovelluksen käyttöä nimenomaan intervention alussa (Balk-Møller ym. 2017a, Balk-Møller ym. 2017b). Yksittäisten palkintojen vaikutukset eivät siis välttämättä kestä kovin kauan, ellei niitä saatava hyöty jollain lailla näy henkilön arjessa pidempäänkin.
Vuorovaikutus ja sosiaalinen tuki koettiin osallistumista mahdollistaviksi tekijöiksi.
Englantilaisessa ruokavaliointerventiotutkimuksessa työyhteisön sosiaalinen tuki auttoi ruokavaliossa pitäytymistä (Papadaki ym. 2016). Balk-Møllerin ym. tutkimuksessa työkavereiden kannustuksen ja yhteisön paineen huomattiin lisäävän sovelluksen käyttöönottoa myös niillä työntekijöillä, jotka eivät pitäneet elintapojaan erityisen epäterveellisinä (Balk-Møller ym. 2017a, Balk-Møller ym. 2017b).
Useassa tutkimuksessa tutkittaville annettua sovellusta otettiin käyttöön huonosti tai käyttö lakkasi tutkimuksen aikana (Mattila ym. 2013, Muuraiskangas ym. 2016, Balk- Møller ym. 2017a, Balk-Møller ym. 2017b, Torquati ym. 2018).
Kuten työpaikan terveyden edistämisen interventioita koskevissa tutkimuksissa, intervention sopivan pituuden huomattiin vaikuttavan osallistumiseen myös digisovelluksilla toteutetuissa interventiossa. Lyhyt keston nähtiin edistävän osallistumista, kun taas useita kuukausia kestävään interventioon ei jaksettu sitoutua (Lippke ym. 2015, Balk-Møller ym. 2017a, Balk-Møller ym. 2017b). Samoin ajan puute sovelluksen käyttämiseen työpaikalla mainittiin osallistumisen esteeksi kahdessa interventiotutkimuksessa. Lupa käyttää sovellusta työaikana sovitun verran on nähty yhdeksi mahdolliseksi ratkaisuksi tähän (Muuraiskangas ym. 2016, Torquati ym. 2018).
