ARTIKKELI TYÖTTÖMIEN TERVEYSTAPAHTUMAN TOTEUTUKSESTA TERVEYDENHOITAJA-LEHTEEN
Maiju Ronkainen ja Elina Salonen Kehittämistehtävä, syksy 2011 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki
Hoitotyön koulutusohjelma
Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Terveydenhoitaja (AMK)
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 3
2 TYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN ... 4
2.1 Terveyden edistäminen ... 4
2.2 Työttömien terveyspalvelut ... 5
3 ARTIKKELI TERVEYSVIESTINNÄN VÄLINEENÄ ... 9
3. 1 Terveysviestintä ... 9
3.2 Artikkeli ... 10
4 ARTIKKELIN KIRJOITUSPROSESSI ... 12
4.1 Artikkelin kirjoittaminen ... 12
4.2 Arviointi... 15
5 POHDINTA ... 18
5.1 Eettisyys ... 18
5.2 Terveysviestinnän vaikuttavuus ... 19
5.3 Ammatillinen kasvu ... 20
LÄHTEET ... 21
LIITE 1 ARTIKKELI ... 23
LIITE 2 ARTIKKELIN ARVIOINTILOMAKE ... 26
1 JOHDANTO
Syksyllä 2010 järjestimme opinnäytetyönämme työttömien terveystapahtuman helsinkiläiselle työttömien yhdistykselle. Opinnäytetyö julkaistiin keväällä 2011 nimellä Matalakynnyksistä sydänterveyttä - terveystapahtuma helsinkiläiselle työttömien yhdistykselle.
Järjestimme terveystapahtuman työttömien yhdistyksessä, koska halusimme tavoittaa ne työttömät, jotka eivät välttämättä muuten hakeutuisi terveyspalve- luihin. Opinnäytetyömme tavoitteena oli saada työttömät tietoisiksi sydän- ja verisuonitautiriskeistään ja edistää heidän tietoisuuttaan terveellisistä elämänta- voista.
Jatkamme terveydenhoitajaopintoihin liittyvää kehittämistehtävää ensimmäisen opinnäytetyömme pohjalta. Kirjoitamme Terveydenhoitaja-lehteen artikkelin ter- veystapahtumasta. Kehittämistehtävän kohderyhmänä ja hyödynsaajina ovat Terveydenhoitaja-lehden lukijat. Välillisesti hyötyvät myös työttömät, kun ter- veydenhoitajat saavat tietoa työttömien terveyden edistämisestä ja terveysta- pahtuman järjestämisestä. Artikkeli on kehittämistehtävän lopussa liitteenä (LIITE 1).
Kehittämistehtävän tavoitteena on viestittää terveydenhoitoalan ammattilaisille kokemuksistamme jalkautuvasta työttömien terveyden edistämisestä. Viestin- nän välineenä käytämme Terveydenhoitaja-lehdelle suunnattua artikkelia. Ta- voitteena on kirjoittaa informatiivinen, kohderyhmäänsä palveleva artikkeli, joka täyttää julkaistavan artikkelin kriteerit. Artikkelilla haluamme tuoda esille tervey- denhoitajan roolin tärkeyttä työttömien terveyden edistämisessä sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti terveyden eriarvoisuuden vähenemiseksi.
2 TYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN
2.1 Terveyden edistäminen
WHO:n määritelmän mukaan ihminen on fyysis-, psyykkis- ja sosiaalinen koko- naisuus ja terveys on näiden kaikkien ominaisuuksien täydellinen hyvinvoinnin tila. Terveys ei ole siis vain pelkästään taudin tai vamman poissaoloa. Terveys tulisi olla jokaisen oikeus rotuun, sosiaaliseen tai taloudelliseen asemaan kat- somatta. (WHO 2006.) Opinnäytetyömme terveyskäsitys pohjautui WHO:n ter- veyskäsitykseen. Työllämme vaikutimme myönteisesti työttömien fyysiseen ter- veyteen, mutta samalla ihmisen psyykkinen terveys myös kohentuu ja hän jak- saa paremmin toimia sosiaalisessa ympäristössään.
Terveydenhuoltolaki (2010) määrittää terveyden edistämisen yksilöön, yhtei- söön ja elinympäristöön kohdistuvana toimintana, jonka tavoitteena on ehkäistä terveysongelmia ja kaventaa terveyseroja väestöryhmien välillä. Savola ja Kos- kinen-Ollonqvist (2005, 39) jakavat terveyden edistämisen promotiiviseen ja preventiiviseen toimintaan. Promotiivisen työn tavoitteena on tukea yksilön ja yhteisön jo olemassa olevia voimavaroja esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan ja terveyden edistämisen ohjelmien keinoin. Preventiivisen työn tavoitteena on ennaltaehkäistä terveysongelmia esimerkiksi terveydenhuollon palveluilla.
Terveyden edistämistyö on yleensä preventiivistä terveyden edistämistyötä eli sairauksien ehkäisemistä. Preventiivisestä terveyden edistämisestä voidaan käyttää myös käsitettä terveyskasvatus, sillä pyritään muuttamaan ihmisen ter- veyskäyttäytymistä kasvatuksen keinoin. Näitä terveyskasvatustoimia ovat esi- merkiksi terveysneuvonta, rokottaminen ja kohonneen verenpaineen seuranta.
Terveyskasvatus voidaan nähdä myös promotiivisena eli voimavaroja tukevana toimintana silloin kun se kohdistuu ryhmän ohjaamiseen. (Savola & Koskinen- Ollonqvist 2005, 15.)
Opinnäytetyömme painottui preventiiviseen terveyden edistämistyöhön, koska tavoitteenamme oli vaikuttaa myönteisesti työttömien sydän- ja verisuonitervey- teen. Opinnäytetyön toteutuksessa osallistuimme terveyskasvatustyöhön anta-
malla kohderyhmällämme terveysneuvontaa, antamalla tietoa heidän terveys- riskeistään ja edistämällä heidän tietoisuuttaan terveellisistä elämäntavoista.
2.2 Työttömien terveyspalvelut
Sosioekonomisten ryhmien välillä vallitsee Suomessa suuria terveyseroja. Ter- veyseroiksi kutsutaan ryhmien välisiä eroja terveydentilassa, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Sosioekonomiseen asemaan vaikuttavat muun muassa kou- lutustaso, ammatti, tulot ja asumistaso. Terveyserot kärjistyvät työttömien ja työssäkäyvien välillä. Pitkäaikaistyöttömät ovat suuressa syrjäytymisvaarassa, koska heidän terveytensä on kaikista heikoin. (Linnanmäki & Hyvönen 2008, 62, 65.)
Terveyden eriarvoisuus näkyy myös siinä, että työssäkäyvät elävät terveempä- nä ja pidempään kuin työttömät. Työttömät työikäiset miehet kuolevat keski- määrin kuusi vuotta ja naiset kaksi vuotta nuorempana kuin työssäkäyvät. Tä- hän vaikuttavat työttömien epäedulliset elintavat, kuten vähäinen liikunta ja run- sas alkoholin käyttö ja yksipuolinen ravitsemus sekä psykososiaaliset tekijät, kuten sosiaalinen eristäytyneisyys ja mielenterveysongelmat, vähävaraisuus ja terveyspalvelujen huonompi saatavuus. (Saikku 2009, 13.) Kansanterveydelli- sesti olisi tärkeää, että terveyttä edistetään painokkaammin niissä väestöryh- missä, joissa terveysongelmat kasautuvat (Linnanmäki & Hyvönen 2008, 72).
Työikäisten terveydenhuolto jakaantuu Suomessa kunnalliseen terveydenhuol- toon, työterveyshuoltoon sekä yksityiseen terveydenhuoltoon. Työttömien ter- veydenhuolto on yleensä kuntien terveyskeskusten varassa. Kuntien mahdolli- suudet työkyvystä huolehtimiseen ja ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon ovat yleensä heikommat kuin työterveyshuollolla. Kuntien terveyspalvelujen maksullisuus myös nostaa työttömien kynnystä hakeutua palveluihin. (Saikku 2009, 12-13; Kauppinen, Saikku & Kokko 2010, 235.)
Työterveyshuoltolaki (2001) velvoittaa työnantajia järjestämään työntekijöilleen työkykyä ylläpitäviä terveyspalveluita eli työterveyshuollon. Aikaisemmin ei ollut
lakia, joka valvoisi työttömien työkykyä ylläpitävien terveyspalveluiden järjestä- mistä. Toukokuussa 2011 tuli kuitenkin voimaan terveydenhuoltolaki (2010), jonka mukaan kuntien on järjestettävä työterveyshuoltoa vastaavaa toimintaa niille työikäisille, jotka jäävät työterveyshuollon ulkopuolelle.
Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu siihen, että palveluihin ha- keudutaan itsenäisesti ja aktiivisesti. Palveluihin joutuu yleensä jonottamaan.
Työttömät eivät välttämättä koe tärkeäksi hoitoon hakeutumista ja he eivät jaksa tai osaa hakeutua terveyspalveluihin. Tästä syystä työttömien terveydenhuol- lossa tulisi käyttää etsivää ja pitkäjänteistä työotetta. Tutkimuksista ilmenee, että työttömät eivät tule terveystarkastuksiin, vaikka kutsuttaisiin. Työttömien terveyspalveluissa tarvitaan lähestymistapaa, jolla tavoitetaan ne asiakkaat, jotka eivät omaehtoisesti hakeudu terveyspalveluihin. Tällaisten ryhmien koh- dalla terveyspalvelut tulisi viedä paikkoihin, joissa kohderyhmä säännöllisesti käy. (Kerätär & Karjalainen 2010, 3688–3689.)
Työttömien eriarvoinen asema on huomioitu valtiotasolla. Työttömien terveyden edistäminen on esillä useissa kansallisissa terveyden edistämisen hankkeissa.
Näitä ovat esimerkiksi Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisoh- jelma KASTE ja Sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen Suomessa TEROKA. Työttömien terveyspalveluita ollaan juurruttamassa osaksi peruster- veydenhuoltoa. (THL 2011.) Tästä hyvänä esimerkkinä oli valtion rahoittama PTT-hanke eli Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke vuosina 2007–2010, johon osallistui usea kunta omilla osahankkeillaan. PTT-hankkeen tavoitteena oli pitkäaikaistyöttömien terveydentilan, elämänhallinnan sekä toi- minta- ja työkyvyn paraneminen. Hankkeen toisena päätavoitteena oli työttömi- en terveyspalvelujen kehittäminen yhdistämällä terveyspalvelut osaksi työttömi- en muita palveluita. Käytännössä kunnat tarjosivat työttömille terveystarkastuk- sia ja terveysneuvontaa. Työttömille tarjottiin myös elämäntapaohjausta ja kar- toitettiin terveydellisiä työllistymisen esteitä. (Saikku 2009, 11, 21.)
PTT-hankkeen jälkeen voidaan sanoa, että työttömien terveystarkastusten ja palvelujen toteuttaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle monella paikkakunnalla.
Valtio antaa kunnille vuosittain määrärahoja työttömien terveyspalvelujen kehit-
tämiseen ja se on toiminut hyvänä kannustimena. Tosin useassa kunnassa määrärahat ovat menneet kunnan muihin menoihin. Rahan osoittaminen siis ei riitä, vaan palvelujen kehittyminen vaatii toteutuakseen myös laissa määrätyt tarkat ohjeet työttömien terveyspalveluiden toteuttamisesta. (Sinervo & Saikku 2010, 121–122.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuonna 2011 laatinut Työttömien työnhaki- joiden terveyspalveluja koskevat suositukset. Suositusten mukaan työttömien terveyden edistämiseksi tarvitaan moniammatillista, sektorirajat ylittävää työtä.
Työttömien terveystapaamisilla pyritään ehkäisemään kansansairauksia ja vai- kuttamaan myönteisesti terveyttä edistäviin valintoihin. (THL 2011.)
Helsingin kaupunki aloitti vuonna 2009 kolmivuotisen Terve Helsinki –hankkeen terveyserojen kaventamiseksi. Hankkeessa kokeillaan uusia toimintatapoja syr- jäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien tavoittamiseksi, heidän terveyden edistämiseksi ja elämänhallinnan lisäämiseksi. Hankkeen toiminnoissa korostuu jalkautuva, konsultoiva ja moniammatillinen työskentely. (Louhio 2011, 8.)
Hankkeen yksi osa on Pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy –projekti, jonka tavoit- teena on parantaa työelämän ja työterveyshuollon ulkopuolelle jäävien työikäis- ten hoidon saatavuutta ja lisätä heidän aktivoitumistaan. Projekti toteutetaan terveyskeskuksen ja TE-toimiston yhteistyönä ja siinä yhdistyvät sosiaali-, ter- veys- ja työllisyyspoliittiset näkökulmat. Projektin taustalla on tieto siitä, että työttömyys tai sen uhka saattaa lisätä sairastavuutta. Terveyskeskuksen ter- veydenhoitaja suorittaa terveystarkastuksia, joiden tavoite on asiakkaiden työ- kyvyn edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ennaltaehkäiseminen sekä asiakasohjauksen tehostaminen. TE-toimiston puolelta hoidetaan konkreettiset työllistymistoimenpiteet sekä ammatillinen ohjaus. (Louhio 2011, 10.)
Helsingissä kokeiltava malli on yksi esimerkki sektorirajat ylittävästä työttömien terveydenhoidosta, johon voidaan päästä esimerkiksi terveydenhuollon, työvoi- mapalveluiden ja sosiaalitoimen yhteistyönä. (Sinervo & Saikku 2010, 122–123;
Rotko, Aho, Mustonen & Linnanmäki 2011, 57.)
Työttömien parissa tehtävän terveyden edistämistyön tulisi kuitenkin olla jalkau- tuvampaa ja helposti lähestyttävämpää. Opinnäytetyönä järjestämässämme terveystapahtumassa hakeuduimme työttömien yhdistykseen, jossa työttömät säännöllisesti käyvät esimerkiksi ruokailemassa ja käyttämässä tietokonetta.
Terveystapahtuma koostui terveysmittauksista ja kahdesta terveysluennosta.
Mittaamalla verenpainetta, vyötärönympärystä ja painoindeksiä kartoitimme kä- vijöiden sydän- ja verisuonitautiriskiä. Samaa teemaa jatkoimme luennoilla kä- sittelemällä ravitsemusta, liikuntaa ja päihteitä. Tapahtumaan oli vapaa pääsy ilman ennakkoilmoittautumista. Tapahtuma tavoitti kolmisenkymmentä työtöntä.
Saamamme palautteen perusteella työttömät toivoivat, että heidän tiloissaan järjestettäisiin säännöllisesti vastaavaa toimintaa ja esimerkiksi terveystarkas- tuksia.
3 ARTIKKELI TERVEYSVIESTINNÄN VÄLINEENÄ
3. 1 Terveysviestintä
Terveysviestintä on yksi tapa toteuttaa terveyden edistämistä. Maailman terve- ysjärjestön WHO:n mukaan terveysviestinnällä välitetään terveystietoa ihmisille ja ylläpidetään keskustelua merkittävistä terveyskysymyksistä. Terveysviestintä voidaan määritellä laajemman tai suppeamman näkemyksen mukaan. Laajem- man näkemyksen mukaan terveysviestinnällä tarkoitetaan kaikkea terveyteen ja sairauteen liittyvää viestintää kaikissa viestimissä ja ihmisten kesken. Suppe- ampi käsitys määrittää terveysviestinnän niin, että se on terveyden edistämistä ja sairauksien syntyä ehkäisevää ainoastaan joukkoviestinnässä. Suppeamman määritelmän mukaan terveysviestinnän on oltava tavoitteellista toimintaa, jonka on tuotettava positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. (Torkkola 2008, 81, 84.)
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeä kanava terveysviestinnässä eli ter- veystiedon tuotossa ja jakamisessa. Suomalaiset luottavat eniten terveyden- huollon ammattilaisten tuottamaan terveystietoon sekä arvostavat terveysalan järjestöjen julkaisuja. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 14–15.)
Artikkelimme on terveysviestintää, koska tarkoituksenamme on välittää tietoa terveydenhuollon ammattilaisille työttömien terveyden edistämisestä. Tervey- denhoitajien tiedon lisääntyessä vaikutamme välillisesti työttömien hyvinvointiin.
Terveydenhuollon ammattilaisia tavoitamme kohdentamalla artikkelin Tervey- denhoitaja-lehteen. Kotilaisen (2003, 65, 96) mukaan ammattilehdissä on yleensä alaa koskevista asiantuntija-artikkeleita, joissa alansa osaajat jakavat tietoa omasta erikoisalastaan. Asiantuntija-artikkeleista lukija oppii uutta omasta alastaan.
Terveydenhoitaja-lehti on Suomen Terveydenhoitajaliiton kustantama lehti ja se ilmestyy kaikille liiton jäsenille. Se on ammatti- ja järjestölehti terveydenhoitajille, alan opiskelijoille, kouluttajille, asiantuntijoille ja päättäjille. Lehti välittää ajan- kohtaista tietoa ammattiasioista, politiikasta sekä järjestö- ja edunvalvonta-
asioista. Lehti julkaisee tutkimusselostuksia, katsauksia, artikkeleita ja opiskeli- joiden opinnäytetöitä. (Terveydenhoitaja 2011, 58.) Valitsimme Terveydenhoi- taja-lehden, koska halusimme tavoittaa suuren joukon terveydenhoitajia, jotka todennäköisesti jossain työuransa vaiheessa kohtaavat työttömiä. Toisaalta ha- lusimme kannustaa terveydenhoitajia tekemään työtä työttömien parissa.
Artikkelin kirjoitusohjeista, artikkelin pituudesta ja aiheen sopivuudesta kannat- taa olla etukäteen yhteydessä lehden toimitukseen (Mansikkamäki 2002, 170).
Olimme yhteydessä Terveydenhoitaja-lehden toimituspäällikköön, joka antoi meille ohjeet artikkelin kirjoittamiseen. Opinnäytetyöartikkeleiden pituus lehdes- sä on noin 5000 merkkiä. Artikkelissa tulee painottaa opinnäytetyön hyödynnet- tävyyttä terveydenhoitajan työssä ja ehkäisevässä kansanterveystyössä. Artik- keliin on hyvä liittää mukaan kuvia, piirroksia tai taulukoita sekä lähdeluettelo.
Artikkelissa ei saa käyttää muotoiluja eikä se saa sisältää kuvia lukuun ottamat- ta mitään liitteitä. (Terveydenhoitaja 2011, 58.)
3.2 Artikkeli
Artikkelia kirjoittaessa täytyy pitää mielessä artikkelin kohdeyleisö, artikkelin johtoajatus ja näkökulma. Ennen kaikkea tulee miettiä, lukisiko itse tällaisen artikkelin ja mitä artikkelillaan tavoittelee. (Kinnunen 2007, 136.) Pyrimme artik- kelissa säilyttämään johtoajatuksen siitä, että työttömät tarvitsevat jalkautuvaa terveydenhuoltoa, ja miten tämä voisi näkyä terveydenhoitajan työssä.
On myös hyvä huomioida, että ammattilehtienkin artikkelit kohtaavat joukon eri- laisia ihmisiä. Tekstin tulisi olla sellaista, että sitä voi lukea kuka tahansa ilman aikaisempaa taustatietoa aiheesta. Hyvä ammattilehden artikkeli on sopivan lyhyt ja helposti ymmärrettävä. (Kotilainen 2003, 96, 97.) Tekstin pitää olla suju- vaa ja selkeää yleiskieltä. Ammattikielen käyttöä tulisi välttää, koska se vaikeut- taa tekstin ymmärrettävyyttä ja voi rajoittaa lukijakuntaa. (Mansikkamäki 2002, 165–166.) Kirjoitustyylissä huomioimme, että käytimme yleiskieltä ja annoimme artikkelin luettavaksi myös maallikoille eli ei-asiantuntijoille.
Artikkeli on pohtivaan ja kantaaottavaan sävyyn kirjoitettu kirjoitus ammatillises- ta tai tieteellisestä kysymyksestä. Muita kirjallisia viestintämuotoja ammattileh- dissä ovat mielipidekirjoitus ja kolumni. Mielipidekirjoitus on keino herättää kes- kustelua sekä ottaa lyhyesti ja nopeasti kantaa johonkin asiaan. Kolumnissa kirjoittaja voi vapaasti ottaa kantaa elämän eri ilmiöihin ja tuoda omia näkökul- miaan esille. (Mansikkamäki 2002, 171.)
Artikkelillamme otimme kantaa työttömien terveyspalvelujen nykytilaan sekä halusimme viestiä, että terveyserojen kaventamiseksi terveyspalveluihin tarvi- taan uusia käytäntöjä ja matalan kynnyksen terveysneuvontaa. Halusimme osoittaa, että yhteistyö esimerkiksi kolmannen sektorin toimijan kanssa on hyvä keino tavoittaa työttömiä ja jalkautua toteuttamaan terveyden edistämistä perin- teisten terveyspalveluiden ulkopuolelle.
4 ARTIKKELIN KIRJOITUSPROSESSI
4.1 Artikkelin kirjoittaminen
Ennen kirjoittamisen aloittamista pitää laatia suunnitelma, tavoitteet ja aikataulu (Väliverronen 2007, 84.). Teimme suunnitelman artikkelista ja kirjoitusaikataulun pari kuukautta ennen artikkelin määrättyä valmistumispäivää. Tarkoituksena oli ensin kerätä teoriaa artikkelin kirjoittamisesta ja terveysviestinnästä. Teorian pohjalta aloitimme artikkelin kirjoittamisen syyskuun 2011 aikana.
Aloitimme artikkelin kirjoittamisen rajaamalla aiheen. Suunnittelimme nosta- vamme opinnäytetyöstämme esiin yhden ajankohtaisen näkökannan ja esittele- vämme terveystapahtumaamme yhtenä esimerkkinä jalkatuvasta terveyden edistämisestä työttömien parissa. Ensimmäisen version artikkelista oli tarkoitus olla valmis syys–lokakuun vaihteessa.
Väliverrosen (2007, 83) mukaan kirjoittamisessa on kyse luovasta ongelmanrat- kaisusta ja uusien ideoiden keksimisestä. Kirjoittamiselle luonteenomaista on prosessimaisuus ja tekstin hiominen pitkän ajan kuluessa. Kirjoitusprosessi koostuu ideoinnista, aiheen ja näkökulman rajaamisesta ja useista muokkaus- vaiheista päättyen lopulta valmiiseen tekstiin. Teksti on harvoin valmis yhden version jälkeen, vaan teksti vaatii muokkausta ja korjailua. Teksti kannattaa vä- lillä antaa toiselle luettavaksi uusien näkökulmien saamiseksi.
Lyhyen artikkelin kirjoittaminen vaatii hyvää aiheen rajaamista ja tiivistämistä.
Lyhyessä artikkelissa ei voi kertoa kaikkea. Tiivistämisestä huolimatta sujuva teksti sisältää myös asioita täsmentäviä sivulauseita. (Mansikkämäki 2002, 167.)
Artikkeli koostuu yksinkertaisesti kuvattuna aloituksesta, käsittelyosasta ja lope- tuksesta. Nämä muodostavat leipätekstin eli perustekstin, jonka pitää välittää lukijalle jotain uutta. Hyvä leipäteksti vaatii, että artikkelin kirjoittaja tuntee ai- heensa riittävän hyvin. Tämän lisäksi kirjoittajan tulisi olla hyvä kirjoittamaan, että lukijan mielenkiinto säilyisi. (Kotilainen 2003, 89.) Meidän etuna kirjoittajina
oli se, että tehtyämme aiheesta opinnäytetyön, tunsimme aiheen perusteellises- ti. Hyvän tekstin kirjoittamiseen toi haastetta se, että emme olleet tottuneita ar- tikkelin kirjoittajia.
Hyvä johdanto herättää lukijan mielenkiinnon ja antaa lukijalle odotuksia uuden näkökulman tai oivalluksen löytämisestä. Aloituksessa esitellään aihe ja perus- tellaan sen merkitys. (Kinnunen 2007, 137–138.) Lukijan mielenkiinnon ylläpi- tämiseksi asiaan kannattaa mennä suoraan välttäen pitkää johdantoa. (Mansik- kamäki 2002, 68.)
Artikkelin on hyvä sisältää pääotsikon lisäksi väliotsikoita. Otsikointi vaatii eri- tyistä huomiota. Otsikot kertovat olennaisen tiedon artikkelista ja houkuttavat lukemaan. Hyvä otsikko saa lukijan pysähtymään tekstin äärelle. Hyvän journa- listisen tavan mukaan otsikko kertoo napakasti tietoa artikkelin sisällöstä. Vä- liotsikot ovat artikkelin yksi tärkeimmistä elementeistä. Hyvät väliotsikot pitävät lukijan mielenkiintoa yllä ja takaavat sen, että lukija jaksaa lukea artikkelin lop- puun saakka. (Kotilainen 2003, 81, 87.)
Otsikkoa seuraa ingressi. Hyvä ingressi jatkaa otsikon tyyliä ja välittää lukijalle artikkelin oleellisen sisällön. (Mansikkamäki 2002, 170.) Ingressi on usein kirjoi- tettu isommilla kirjaimilla tai lihavoidulla tekstillä. Pituudeltaan se on yleensä muutamasta virkkeestä yhteen kappaleeseen. (Kotilainen 2003, 86–87.)
Halusimme artikkelimme ingressissä tuoda lyhyesti esiin sen, mitä olimme opinnäytetyössämme tehneet. Esittelimme myös opinnäytetyömme tavoitteet.
Pidimme ingressin lyhyenä, vain kolmen virkkeen pituisena. Kirjoitimme ingres- sin ilman muotoiluja tavallisella fontilla, koska Terveydenhoitaja-lehti haluaa tekstit näin kirjoitettavan.
Aloitusosassa halusimme nostaa lukijan kiinnostusta aiheen ajankohtaisuudella esittelemällä toukokuussa 2011 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia. Ha- lusimme myös tuoda esiin aiheen kansanterveydellistä tärkeyttä ja työttömien terveydenhuollon nykytilaa. Aloitus kiteytyi ajatukseen siitä, että työttömien ter-
veydenhuolto tarvitsee uutta lähestymistapaa, mikä tuli olemaan koko artikkelin johtoajatus.
Käsittelyosassa esittelimme opinnäytetyömme toteutusta yhtenä esimerkkinä jalkautuvasta työttömien terveyden edistämisestä. Lopetuskappaleessa ko- kosimme yhteen palautteen ja kokemukset tapahtumasta. Päätimme artikkelin esittämällä ehdotuksia siitä, miten työttömien terveyspalveluja tulisi järjestää.
Aluksi päätimme, että artikkelissa olisi pääotsikon lisäksi kaksi lukemista helpot- tavaa ja informatiivista väliotsikkoa. Ajattelimme, että otsikot jakaisivat artikkelin aloitukseen, käsittelyosaan ja lopetukseen. Pääotsikossa halusimme korostaa artikkelin johtoajatusta. Väliotsikot muodostuivat kappaleiden sisällön perusteel- la. Mielestämme otsikoinnissa tärkeää oli se, että otsikot olisivat napakoita ja kiteyttäisivät oleellisen.
Artikkeli ammattilehdessä päättyy usein lähdeluetteloon. Sen tehtävä on ohjata lukija löytämään lisätietoa aiheesta ja kertoa artikkelin taustoista ja lähtökohdis- ta. Monilla lehdillä on omat ohjeet lähteiden ja tekstiviitteiden merkitsemisestä.
(Mansikkamäki 2002, 168.)
Artikkelissa käytettyjen lähteiden valinnassa kiinnitimme huomiota ajankohtai- suuteen, luotettavuuteen ja monipuolisuuteen. Käytimme seitsemää eri lähdet- tä, joista kaksi oli englanninkielistä. Lähteissämme oli sekä tutkimuksia, suosi- tuksia, lakeja että raportteja. Merkitsimme lähteet artikkeliimme Terveydenhoita- ja-lehdeltä saamiemme ohjeiden mukaan. Päädyimme numeroimaan lähteet juoksevin numeroin, jolloin myös arvokkaita kirjoitusmerkkejä säästyi.
Mikäli artikkeliin liittää kuvia niiden on oltava vaikuttavia, informatiivisia ja aihee- seen liittyviä. Hyvä kuva antaa lukijalle jotain sellaista, mitä teksti ei yksin pysty välittämään. (Mansikkamäki 2002, 170.) Kysyimme luvan terveystapahtumassa otettujen kuvien julkaisuun kuvissa tunnistettavissa olevilta henkilöiltä.
Valitsimme yhden kuvan palstatilan rajallisuuden vuoksi. Kuvan valitsemisessa kiinnitimme huomiota siihen, että kuva välittäisi tapahtuman tunnelmaa ja ker- toisi toiminnasta.
4.2 Arviointi
Kysyimme palautetta artikkelin onnistumisesta avoimin kysymyksin artikkelin arviointilomakkeella (LIITE 2) kahdelta terveysaseman terveydenhoitajalta ja yhdeltä terveydenhoitajaopiskelijalta. Palautelomakkeen suunnittelussa käy- timme apuna Sairaanhoitajaliiton Artikkelin arviointilomaketta (ks. Sairaanhoita- jaliitto 2011).
Lähetimme ensimmäisen version artikkelista arvioitavaksi lokakuun puolessa välissä ja arviot kävimme läpi lokakuun lopussa. Ensimmäiseksi kysyimme ar- tikkelin sisällöstä ja tiedon määrästä. Vastaajat pitivät tiedon määrää sopivana artikkelin pituuteen nähden. Menimme suoraan asiaan, ja tavoitteet sekä toimin- tatavat tulivat hyvin ilmi. Sisältö oli lukijoiden mielestä mielenkiintoista ja joh- donmukaista. Yksi arvioija kaipasi lisää tietoa terveyseroista ja siitä, miksi työt- tömät eivät hakeudu terveyspalveluihin. Rajallisen merkkimäärän vuoksi olimme jo aiemmin rajanneet aiheen tarkasti ja päättäneet kirjoittaa terveyseroista hyvin lyhyesti. Päätimme jättää artikkelin tältä osin entiselleen, koska tiedon määrää muuten pidettiin sopivana.
Toisessa kysymyksessä tiedustelimme lukijoiden mielipidettä otsikoinnista. Ot- sikkoja pidettiin selkeinä ja johdonmukaisesti etenevinä. Otsikot kasvattivat mie- lenkiintoa lukea artikkeli loppuun. Etenkin väliotsikko ”Terveys kiinnostaa” ke- räsi kiitosta. Ensimmäisen väliotsikon ”Esimerkki matalakynnyksisestä terveys- neuvonnasta” muutimme palautteen huomioiden muotoon ”Esimerkki jalkautu- vasta terveysneuvonnasta”. Näin se jatkaa pääotsikon ”Jalkautuvaa terveyden- huoltoa työttömille” linjaa.
Kolmas kysymys koski artikkelin kiinnostavuutta. Artikkelia pidettiin kiinnostava- na, koska se arvioiden mielestä luo uutta tietoa ja kertoo tavallisesta väestöstä.
Työttömien terveystarkastusten lakisääteisyyttä pidettiin tärkeänä huomiona.
Neljännessä kysymyksessä kysyttiin lähteiden käytöstä. Lähteet olivat lukijoiden mielestä monipuolisia ja luotettavia. Lakia ja lähteiden ajankohtaisuutta arvos- tettiin.
Viidennessä kysymyksessä tiedustelimme artikkelin hyödynnettävyyttä tervey- denhoitajan työssä. Artikkeli nähtiin hyödyllisenä, koska se herätti pohtimaan uusia toimintatapoja ja huomioimaan työttömien erityistarpeet terveydenhuol- lossa. Toisaalta artikkelin muistutti myös työttömien terveystarkastusten lakisää- teisyydestä ja helpottaa työttömien terveysongelmiin puuttumista.
Kuudennessa kohdassa arvioijat antoivat vapaamuotoista palautetta ja kehittä- misehdotuksia. Yksi lukija olisi halunnut artikkeliin esiin taloudellisuusnäkökul- man ja toinen tietoa työttömien terveyspalvelujen järjestämisestä Helsingissä.
Työttömien terveyspalvelujen kehittämiseksi ehdotettiin joukkoterveystarkastuk- sia. Ehdotukset sinällään olivat hyviä, mutta artikkelin rajatun pituuden vuoksi jouduimme jättämään ehdotukset huomioimatta.
Saimme artikkelista palautetta myös ohjaavalta opettajaltamme. Palautteen pe- rusteella muutimme tekstiämme rohkeammaksi ja suoremmaksi. Opettaja muistutti myös siitä, että artikkelissa ei saa käyttää mitään muotoiluja. Artikkelin luki myös yksi terveydenhuollon ulkopuolelta tuleva maallikko, jolta halusimme varmistaa, että artikkelin kieli olisi helposti ymmärrettävää.
Kaiken saamamme palautteen perusteella olimme onnistuneet artikkelin kirjoit- tamisessa erinomaisesti. Artikkelin sisällön ja rakenteen suhteen pääsimme asettamiimme tavoitteisiin. Teimme artikkelin ensimmäiseen versioon todella vähän muutoksia palautteen saatuamme.
Terveydenhoitaja-lehti arvioi artikkelin vielä ennen julkaisua. Lehti kiinnittää huomiota tekstin ajankohtaisuuteen sekä yleiseen kiinnostavuuteen terveyden- hoitajatyön kannalta. (Terveydenhoitaja 2011, 58.)
5 POHDINTA
5.1 Eettisyys
Terveyttä edistävän viestinnän tulee perustua terveyden edistämisen arvoihin, jotka ovat puolueettomuus, asiantuntevuus, eettisyys, totuudellisuus ja tasa- arvon edistäminen. Viestinnän yleisiä arvoja ovat sananvapaus ja ihmisen oike- us häntä koskevaan tietoon. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.)
Eettisessä ja totuudellisessa terveysviestinnässä kaikki julkaistu perustuu joko tutkimukseen tai luotettavaan kokemukseen. Viestintä on läpinäkyvää eli tiedon lähteet ja viestinnän tavoitteet käyvät tekstissä ilmi. Kuitenkin uuden toiminnan luomisessa ja kehitysprojekteissa on huomioitava, että kaikki ei voi perustua vain tutkittuun ja kokemukselliseen tietoon, koska näin ei synny mitään uutta.
(Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.)
Artikkelissamme käyttämämme lähteet olivat luotettavia ja monipuolisia. Lähteet olivat tekstissä myös selkeästi esillä. Osa kirjoituksestamme perustui omaan, luotettavana pitämäämme kokemukseemme terveystapahtuman järjestämisestä ja tapahtumastamme saamaamme kirjalliseen ja suulliseen palautteeseen.
Terveyden tasa-arvon edistämiseksi terveysviestinnässä on huomioitava sosio- ekonomisten terveyserojen näkökulma. Viestinnän on tavoitettava myös ne vä- estöryhmä, joiden terveys on eniten uhattuna. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 5.) Artikkelissamme toimme esiin terveyserot ja työttömien heikon ase- man terveyspalvelujen saajina.
Artikkelissa huomioimme myös yksilöllisyyden suojan. Kysyimme luvan artikke- liin liittyvän kuvan julkaisuun. Emme myöskään käyttäneet artikkelissa henkilöi- den ja yhdistyksen nimeä. Puhuimme yleisellä tasolla helsinkiläisestä työttömi- en yhdistyksestä.
5.2 Terveysviestinnän vaikuttavuus
Terveyden edistämisen keskus (2005, 5,8.) on luonut terveysviestinnälle suun- taviivat, joiden mukaan terveysviestinnässä tulisi kiinnittää huomiota tiedon vai- kuttavuuteen ja viestinnän kohdentamiseen. Terveysviestinnän suuntaviivoilla halutaan taata viestinnän laatu ja yhtenäistää käytäntöjä.
Terveyden edistämistyöltä vaaditaan arviointia sen onnistumisesta ja vaikutta- vuudesta. Vaikuttavuuden osoittamisella pyritään näyttämään, että työllä on merkitystä. Vaikuttavuuden osoittaminen on kuitenkin hyvin haasteellista. On- gelmana terveyden edistämisen arvioinnissa on se, että arviointi kohdistuu ih- misiin. (Koskinen-Ollonqvist, Pelto-Huikko & Rouvinen-Wilenius 2005, 5.) Artik- kelillamme halusimme vaikuttaa Terveydenhoitaja-lehden lukijoihin ja välillisesti työttömiin, joita terveydenhoitajat kohtaavat työssään.
Terveysviestinnän suurin haaste on se, miten luoda kiinnostavaa ja kohderyh- mää puhuttelevaa tietoa. Vaikuttavan terveysviestinnän tulee olla tavoitteellista ja muutamaan pääviestiin kiteytyvää. Liian monta asiaa on vaikea saada kerral- la läpi. Viestiessä kannattaa rohkeasti tuoda esiin asiansa ja pyrkiä erottautu- maan valtavirrasta. Tärkeää on huomioida, että viestinnän vaikuttavuus vaatii pitkäjänteistä työtä ja vaikutukset näkyvät vasta useiden toistojen ja pitkän ajan saatossa. (Terveyden edistämisen keskus 2005, 7–8.)
Artikkelimme vaikuttavuuteen panostimme suunnittelemalla tavoitteet työllemme hyvissä ajoin ja valitsemalla artikkelille yhden selkeän pääviestin. Artikkelimme vaikuttavuutta lisää se, että suuntasimme artikkelin lehteen, jolla tavoitetaan laaja joukko terveydenhoitajia ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Artikkelimme ta- voittaa mahdollisesti myös alan johtajia, jotka osallistuvat päätöksentekoon ter- veyshuollossa.
5.3 Ammatillinen kasvu
Kehittämistehtävän tekeminen sujui aikataulussa ilman suurempia vastoin- käymisiä. Prosessia helpotti se, laadimme tehtävälle realistisen aikataulun, ja että aloitimme tehtävän teon hyvissä ajoin. Tehtävän laatiminen oli sujuvaa, koska meillä on kokemusta vastaavanlaisesta työskentelystä yhdessä.
Kirjalliset viestintätaidot ovat tärkeä osa ammattitaitoa, koska oman ammat- tialan asioista kirjoittaminen kuuluu jokaisen terveydenhoitajan velvollisuuksiin.
Terveydenhoitajat ovat oman alansa ja ammattinsa asiantuntijoita, joiden tehtä- vä on osallistua aktiivisesti terveyspoliittiseen keskusteluun. Yksi keino saattaa asiantuntijuus väestön hyväksi ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti on kirjoittaa leh- tiin erilaisista aiheista. (Haarala & Honkanen 2008, 498.)
Ennen tätä kehittämistehtävää emme olleet kirjoittaneet lehdessä julkaistavaa tekstiä. Tämä oli meille aivan uusi ja erilainen kokemus terveysviestinnästä. Nyt osaamme ja uskallamme käyttää tätä menetelmää myös terveydenhoitajan työssämme.
Artikkelin kirjoittaminen oli kaiken kaikkiaan helpompaa kuin olimme ajatelleet.
Ajattelimme, että aiheen rajaaminen, artikkelin pituus ja mielenkiintoisen tekstin kirjoittaminen tuottaisivat ongelmia. Todennäköisesti kirjoittamistamme auttoi se, että rajasimme aiheen alussa hyvin. Haastavinta oli luoda rohkeaa artikkeli- tekstiä ilman, että vähättelisimme tekemisiämme ja ajatuksiamme. Tähän saimme tukea opettajalta ja kirjoittamiseen liittyvästä menetelmäkirjallisuudesta.
Olemme tyytyväisiä tuotokseemme ja lähetämme artikkelin hyvillä mielin Ter- veydenhoitaja-lehteen julkaisuharkintaan. Jäämme odottamaan lehden vastaus- ta ja artikkelin julkaisua, jolloin pääsemme kehittämistehtävämme tavoitteeseen.
LÄHTEET
Haarala, Päivi & Honkanen, Hilkka 2008. Terveydenhoitaja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Teoksessa Päivi Haarala ym. (toim.) Terveydenhoita- jan osaaminen. Helsinki: Edita, 439–500.
Kauppinen, Timo; Saikku, Peppi & Kokko, Riitta-Liisa 2010. Työttömyys ja huo- no-osaisuuden kasautuminen. Teoksessa Marja Vaarama, Pasi Moisio & Sakari Karvonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010.
Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 234–250.
Kerätär, Raija & Karjalainen, Vappu 2010. Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen lääkärilehti 65:
45/2010, 3683–3690.
Kinnunen, Merja 2007. Artikkelin kirjoittaminen. Teoksessa Merja Kinnunen ja Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino, 135–145.
Koskinen-Ollonqvist, Pirjo; Pelto-Huikko, Antti & Rouvinen-Wilenius, Päivi (toim.) 2005. Näkökulmia vaikuttavuuteen -vaikuttavuuden arvioin- nin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Helsinki
Kotilainen, Lauri 2003. Parempi lehtijuttu. Helsinki: Inforviestintä.
Linnanmäki, Eila & Hyvönen, Elisa 2008. Sosioekonomiset terveyserot ja niiden kaventaminen. Teoksessa Päivi Haarala ym. (toim.) Terveyden- hoitajan osaaminen. Helsinki: Edita, 62–78.
Louhio, Katja 2011. Terve Helsinki: Terveyseroja kaventamassa. Terveiset 31:
2/2011, 8–10.
Mansikkamäki, Tarja 2002. Ammattilaiset mediassa. Teoksessa Sinikka Torkko- la (toim.) Terveysviestintä. Helsinki: Tammi, 163–177.
Rotko, Tuulia; Aho, Timo; Mustonen, Niina & Linnamäki, Ella 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007–2010. Raportti 8/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlai- tos.
Saikku, Peppi 2009. Terveyspalvelu työllistymisen tukena: pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset ja -palvelut siirtymätyömarkkinoilla. Raportti 22/2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
Sairaanhoitajaliitto 2011. Artikkelin arviointilomake. Viitattu 15.9.2011.
www.sairaanhoitajaliitto.fi/ammatilliset_urapalvelut/julkaisut/sairaan hoitaja-lehti/artikkelin-arviointilomake.
Savola, Elina & Koskinen-Ollonqvist, Pirjo 2005. Terveyden edistäminen esi- merkein: käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 3/2005. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Sinervo, Leini & Saikku, Peppi 2010. Työttömien terveyspalvelujen juurrutus.
Valtakunnallisen PTT-hankkeen kokemuksia, arviointitutkimuksen tuloksia ja kansallisia suosituksia. Raportti 42/2010. Helsinki: Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos.
Terveyden edistämisen keskus 2005. Terveyttä edistävän viestinnän suuntavii- vat. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Työttömien työnhakijoiden terveyspalve- luja koskevat suositukset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin lai- tos.
Terveydenhoitaja 2011. Kirjoitusohjeet. Terveydenhoitaja 4-5/2011. Helsinki:
Terveydenhoitajaliitto.
Terveydenhuoltolaki 2010/1326, 30.12.2010. Viitattu 9.10.2011.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326.
Torkkola, Sinikka 2008. Sairas juttu. Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja sanomalehdensairaalasta. Tampere: Tampereen yliopisto.
Työterveyshuoltolaki 2001/1383, 21.12.2001. Viitattu 9.10.2011.
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383.
WHO 2006. Constitution of the World Health Organization. World Health Organ- ization.
Väliverronen, Esa 2007. Kirjoittaminen prosessina. Teoksessa Merja Kinnunen ja Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapai- no, 83–93.
LIITE 1 ARTIKKELI
Jalkautuvaa terveydenhuoltoa työttömille
Opinnäytetyönämme suunnittelimme ja toteutimme terveystapahtuman helsinki- läiselle työttömienyhdistykselle syksyllä 2010. Tavoitteena oli vaikuttaa myön- teisesti helsinkiläisten työttömien sydän- ja verisuoniterveyteen. Halusimme ta- voittaa ne työttömät, jotka eivät muutoin hakeutuisi terveyspalveluihin.
Toukokuussa 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan työterveys- huollon ulkopuolelle jääville työikäisille on järjestettävä terveysneuvontaa ja ter- veystarkastuksia (6). Lakimuutoksen taustalla on se, että työttömät eivät ole saaneet tarpeeksi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, sillä he eivät kuulu työ- terveyshuollon piiriin ja usein hakeutuvat kunnallisiin terveydenhuollon palvelui- hin liian myöhään (2). Tämä on yksi syy työttömien ja työssäkäyvien välillä ole- viin terveyseroihin. Työttömillä on myös enemmän pitkäaikaissairauksia ja suu- rempi kuolleisuusriski kuin työssä käyvillä (4).
Työttömien keskuudessa on tarve ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. Työt- tömien terveyden edistäminen on ollut esillä useissa kansallisissa terveyden edistämisen hankkeissa, jotka pyrkivät juurruttamaan työttömien terveyspalvelut osaksi perusterveydenhuoltoa. Palveluilla pyritään ehkäisemään kansansaira- uksia ja vaikuttamaan myönteisesti terveyttä edistäviin valintoihin (7). Haastetta luo se, miten palvelut järjestetään, ja miten työttömät tavoitetaan. Tässä tervey- denhoitohenkilöstö on merkittävässä asemassa.
Esimerkki jalkautuvasta terveysneuvonnasta
Opinnäytetyömme lähtökohtana oli ajatus siitä, että työttömien terveyspalvelui- hin tarvitaan uusia menetelmiä ja matalankynnyksen terveysneuvontaa terveys- erojen kaventamiseksi. Vaikeasti tavoitettavien ryhmien, kuten työttömien koh- dalla terveyspalvelut tulisi viedä paikkoihin, joissa kohderyhmä viettää aikaa ja käy säännöllisesti (3). Tämän vuoksi jalkauduimme järjestämään terveystapah- tuman työttömien yhdistyksen tiloissa, jossa tiesimme työttömien käyvän. Ta- pahtumaan oli vapaa pääsy ilman ilmoittautumisia.
Terveystapahtumamme koostui mittaustapahtumasta ja kahdesta luennosta, joihin valitsimme aiheet työttömien terveystarpeiden pohjalta. Työttömien terve- yttä tyypillisesti heikentää päivittäinen tupakointi, vähäinen liikunta, yksipuolinen ruokavalio ja ylipaino (1). Nämä terveyden riskitekijät lisäävät riskiä muun mu- assa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Mittaustapahtumassa kartoitimme työttömien sydän- ja verisuoniterveyttä mittaamalla verenpainetta, vyötärönym- pärystä ja painoindeksiä. Luennoilla käsittelimme terveellistä ravitsemusta sekä liikuntaa ja päihteitä.
Terveys kiinnostaa
Tapahtumamme tavoitti kolmisenkymmentä työtöntä. Keräsimme palautetta tapahtumasta osallistujilta ja yhdistykseltä. Tapahtumaamme osallistuneet työt- tömät olivat innostuneita terveytensä edistämisestä ja kokivat tärkeäksi tiedon omasta terveydentilastaan, sillä pääsy terveysasemalle on vaikeaa. Saamam- me palaute tuki käsitystä siitä, että vastaavaa toimintaa kaivataan enemmän.
Työttömien työnhakijoiden terveyspalveluja koskevien suositusten mukaan työt- tömien terveyden edistämiseksi tarvitaan moniammatillista, sektorirajat ylittävää työtä (7). Tähän voidaan päästä esimerkiksi terveydenhuollon, työvoimapalve- luiden ja sosiaalitoimen yhteistyönä (5). Etsivä työ on parhaimmillaan sellaista, että terveydenhuollon ammattilaiset hakeutuvat sinne, missä työttömät säännöl- lisesti käy. Työttömien terveyden edistämiseksi terveydenhoitaja joutuu mietti- mään uusia työmenetelmiä ja työreviirin laajentamista vastaanottohuoneen ul- kopuolelle.
LÄHTEET
(1) Bambra, Claire & Eikemo, Terje 2009. Welfare state regimes, unemploy- ment and health: a comparative study of the relationship between unemployment and self-reported health in 23 European countries.
Journal of Epidemiological Community Health 63 (2), 92–98.
(2) Heponiemi, Tarja; Wahlström, Mikael; Elovainio, Marko; Sinervo, Timo; Aal- to, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo 2008. Katsaus työttömyyden ja terveyden välisiin yhteyksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja.
Työ ja yrittäjyys 14/2008. Helsinki: Työ- ja Elinkeinoministeriö.
(3 ) Näslindh-Ylispangar, Anita 2008. Men’s health behaviour, health beliefs and need for health counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos. Väitöskirja.
(4) Rotko, Tuulia; Aho, Timo; Mustonen, Niina & Linnamäki, Ella 2011. Ka- peneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suo- messa 2007–2010. Raportti 8/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvin- voinninlaitos.
(5) Sinervo, Leini & Saikku, Peppi 2010. Työttömien terveyspalvelujen juurrutus.
Valtakunnallisen PTT-hankkeen kokemuksia, arviointitutkimuksen tuloksia ja kansallisia suosituksia. Raportti 42/2010. Helsinki: Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos.
(6) Terveydenhuoltolaki 2010.
(7) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2011. Työttömien työnhakijoiden terveys- palveluja koskevat suositukset. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
LIITE 2 ARTIKKELIN ARVIOINTILOMAKE
Haluaisimme palautetta artikkelista. Vastaisitko ystävällisesti alla
oleviin kysymyksiin. Vastauksia käytetään apuna artikkelin muokkaamisessa.
1. Mitä mieltä olit artikkelin sisällöstä? Entä tiedon määrästä?
2. Mitä mieltä olet artikkelin pää- ja väliotsikoista?
3. Onko artikkeli mielestäsi kiinnostava? Miltä osin?
4. Mitä mieltä olet artikkelin luotettavuudesta?
5. Miten artikkeli on hyödynnettävissä terveydenhoitajan työssä?
6. Mitä muuta palautetta tai kehittämisehdotuksia haluat antaa?
Kiitos palautteestasi!
