YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 11/06/2
Dnro Psy-2004-y-22
Annettu julkipanon jälkeen 3.2.2006
ASIA Väyryssuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Vuolijoki LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy
Teknologiantie 12 A
90570 OULU
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ... 4
TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus toiminnasta ... 5
Lisäalueen kuntoonpano ja vesiensuojelurakenteet ... 5
Tuotteet ja tuotanto ... 6
Tuotantoalueen käyttö puupolttoaineen varastointiin... 6
Poltto- ja voiteluaineet... 7
Vesien käsittely ... 7
Nykyisen tuotantoalueen vesien käsittely ... 7
Suunnitellun lisäalueen vesien käsittely ... 8
Vesiensuojelun tehostaminen... 8
Liikennejärjestelyt ... 8
Tieyhteydet ... 8
Liikennemäärät ... 9
Toiminnan lopettaminen... 9
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 10
Ympäristöjohtamisjärjestelmä ... 12
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 12
Päästöt pintavesiin... 12
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 15
Päästöt ilmaan ... 15
Melu ... 15
Jätteet ... 15
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 16
Sääolot... 16
Alueen hydrologia ... 16
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 17
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 18
Vesistön tila ja käyttö ... 18
Vedenlaatu... 18
Kalatalous ... 20
Muu vesistön käyttö ... 21
Maaperä ja pohjavesiolot ... 22
Pöly- ja melutilanne sekä liikenne... 22
Muut elinkeinot ja toiminnot ... 22
Muut kuormittavat toiminnat... 23
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 23
Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin ... 23
Vaikutus pintavesiin ... 23
Vaikutus vedenlaatuun ... 23
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 24
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 25
Pölyn vaikutus... 25
Melun vaikutus ... 25
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 25
Käyttötarkkailu ... 25
Päästötarkkailu ... 26
Vaikutustarkkailu... 26
Vesistötarkkailu... 26
Kalataloustarkkailu... 27
Pöly- ja melutarkkailu... 27
Tuotannon päättymisen jälkeinen tarkkailu... 27
Raportointi... 27
Laadunvarmistus... 28
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 28
Työmaan paloturvallisuus ... 28
Muut riskit ja häiriötilanteet ... 29
Ympäristövahinkovakuutus ... 29
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET ... 29
Kalataloudelliset velvoitteet... 29
Korvaukset ... 29
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 30
Lupahakemuksen täydennykset ... 30
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 30
Lausunnot ... 30
Muistutus... 32
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 32
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 33
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 33
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 33
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 33
Päästöt pintavesiin... 33
Päästöt ilmaan ... 35
Melu ... 35
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 35
Varastointi... 35
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 35
Toiminnan lopettaminen ... 36
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 36
Kalatalousmaksu... 36
OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 37
RATKAISUN PERUSTELUT... 37
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 37
Luvan myöntämisen edellytykset ... 37
Lupamääräysten perustelut ... 37
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 37
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 38
Kalatalousmaksu ... 38
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 39
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 40
Päätöksen voimassaolo ... 40
Lupamääräysten tarkistaminen ... 40
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 41
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 41
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 41
KÄSITTELYMAKSU... 41U Ratkaisu ... 41
Perustelut... 41
Oikeusohje ... 41
MUUTOKSENHAKU ... 42
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Turveruukki Oy on 27.2.2004 hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympä- ristölupaa Väyryssuon turvetuotantoon ja lisäalueen kuntoonpanoon.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Väyryssuon turvetuotantoalue sijaitsee Vuolijoen kunnassa noin 5 km Vuo- lijoen taajamasta lounaaseen.
Väyryssuon turvetuotantoalueella on tarkoitus jatkaa jyrsinpolttoturpeen (noin 35 000 MWh vuodessa) tuotantoa 71,6 ha:n suuruisella alueella. Li- säksi on tarkoitus kunnostaa ja aloittaa tuotanto 6,9 ha:n suuruisella lisä- alueella.
Tuotantoalueen vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen kahta purkureittiä pitkin. Osa vesistä johdetaan reittiä Ylä-Leppälänpuro–
Leppälänpuro–Pentinpuro–Vuolijoki–Oulujärvi ja osa reittiä Leppälänpuro–
Pentinpuro–Vuolijoki–Oulujärvi.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuo- tantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOI- TUSTILANNE
Väyryssuon turvetuotantotoiminnalle ei ole aiemmin myönnetty lupaa.
Turveruukki Oy on 19.7.1993 tehnyt ilmoituksen ympäristönsuojelun tieto- järjestelmään.
Kainuun ympäristökeskus on 30.8.1993 antanut lausunnon Väyryssuon kuntoonpanosta ja turvetuotannon aloittamisesta. Ympäristökeskus katsoi, että toistaiseksi hankkeelle ei tarvinnut hakea vesioikeuden lupaa.
Kainuun ympäristökeskus on 19.2.2002 antamallaan päätöksellä velvoitta- nut Turveruukki Oy:n hakemaan ympäristölupaa Väyryssuon turvetuotan- toalueelle. Hakemus oli jätettävä Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle viimeistään 31.12.2003.
Kainuun ympäristökeskus on 19.12.2003 kirjeellään myöntänyt Turveruukki Oy:lle jatkoaikaa Väyryssuon ympäristölupahakemuksen jättämiseen 27.2.2004 saakka.
Hakija on tehnyt seuraavia tiloja koskevat vuokra- ja käyttöoikeussopimuk- set: 940-408-1-157, 940-408-25-3, 940-408-1-111, 940-408-1-134, 940- 408-13-64, 940-408-13-63, 940-893-10-1 ja 940-408-9-61.
Voimassa olevassa Kainuun 3. seutukaavassa Väyryssuon alueella on merkintä EO1 (Turvesuo). Väyryssuon länsipuolella sijaitseva Vaivaissuo ja luoteispuolella sijaitseva Lämpsänneva on myös merkitty turvetuotanto- alueiksi. Kainuun maakuntakaavaluonnos 2020 on valmistunut ja se on ol- lut nähtävänä 15.11.–17.12.2004 välisen ajan. Maakuntakaavaluonnok- sessa on lähinnä alueellisia kehittämismerkintöjä.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s to i mi nn a s ta
Väyryssuon kunnostus turvetuotantoon aloitettiin vuonna 1997 ja suon tur- vetuotanto käynnistyi vuonna 1999. Väyryssuon tämänhetkinen tuotanto- pinta-ala on noin 72 ha. Ympäristölupaa haetaan myös noin 6,9 ha:n lisä- alueelle (tuotantolohko 10), joka liittyy suoraan tuotannossa olevaan Väy- ryssuon lohkoon 8.
Poistumaennusteen mukaan lähimmän seitsemän vuoden aikana Väyrys- suolta ei poistu tuotantoaluetta, jolloin tuotantoala vuonna 2005 on noin 72 ha ja vuonna 2010 noin 79 ha edellyttäen, että suunniteltu lisäalue on tuotantokäytössä. Suon tuotannon arvioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2020 mennessä.
L i sä a lu e en k un t oon p a no j a v e si e ns uo j el u r ak en t e et
Kuntoonpano
Väyrysssuolla on tarkoitus kunnostaa noin 6,9 ha:n suuruinen lisäalueloh- ko 10 turvetuotantoa varten seuraavasti:
Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan reuna-alueilla kasvava vä- häinen puusto. Kuivatustyöt toteutetaan niin, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman vähäinen.
Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kunnostettavan alueen ympärille eris- tysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Seu- raavassa vaiheessa tehdään kunnostusalueen ympärille reunaojat. Sarka- ojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviai- kana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni.
Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja muotoilutyöt aloitetaan noin vuoden kuluttua ojituksesta.
Vesiensuojelurakenteet
Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, enintään 1,5 promillen pituuskaltevuuksilla.
Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket lietteenpidättimineen.
Lisäalueen vedet johdetaan Väyryssuon nykyisten vesiensuojelurakentei- den kautta alapuoliseen vesistöön. Rakennettavaksi suunniteltu virtaa- mansäätöpato 3 säätää myös lisäalueen virtaamia.
T u o tt e et ja t uo t an to
Väyryssuolla tuotetaan pelkästään jyrsinpolttoturvetta. Vuotuinen tuotanto- tavoite on noin 35 000 MWh. Lisäalueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,9 m, jolloin laskennallinen hyödynnettävä tur- vemäärä lisäalueella on noin 55 000 MWh.
Työmaalla tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan ensisijaisesti Termia Oy:n voimalaitokselle Iisalmeen ja Kuopion Energialle.
Tuotantomenetelmänä käytetään Haku-menetelmää. Jyrsinturvetuotannon päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen.
Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin 20–30 mm:n raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivumista. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2–7 satoa samaan karheeseen. Karhe kuor- mataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Auma-alueelle kipattu jyrsintur- ve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan.
Väyryssuon tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko–elokuu. Var- sinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30–40 kesässä. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan.
Talvikaudella ei alueella ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa.
T u o ta n toa l ue e n k äyt t ö p u u po l t to a in ee n v a r as to i n ti in
Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puupe- räisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Puupolttoaineiden kokonaismää- rä on alle 5 000 t/a. Mahdolliset puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikai- sesti auma-alueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna lämpö- ja voimalaitoksille. Metsäpolttoaineiden haketus kes- tää kerrallaan 1–3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman hakkeen varastointivaihetta. Hakettami- sen aiheuttama pöly ja melu ovat verrannollisia normaaliin puuston hak- kuu- ja korjuutoimintaan. Hakijan näkemyksen mukaan puupolttoaineen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä meluhait- taa ympäristölle.
Suolta tuotannon yhteydessä kertyvät kannot ja liekopuut kootaan erikseen osoitetulle kantovarastoalueelle, jotka sijaitsevat auma-alueiden yhteydes- sä. Kertyneiden kanto- ja liekopuumäärien ollessa haketusyksikölle riittä- vät, ne haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille.
Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen samassa logistisessa ketjus- sa turvepolttoaineiden kanssa energiatuotantoon vähentää sekä kuormi- tusta että kuljetuksesta että poltosta aiheutuvia päästöjä.
P o l t to - j a v o i te lu a ine e t
Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle (35 000 MWh) laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 35 000 litraa. Tuotantotyöhön käytetty traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyt- tö on selvästi vähäisempää. Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen 2 000–5 000 litran kaksivaippaiseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mah- dollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikoh- taan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat soraste- taan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista.
Vetokaluston ja työkoneiden voiteluaineiden vaihtotarve tai kulutus voivat vaihdella merkittävästi tuotantokauden sääolosuhteista ja koneiden käyttö- tuntimääristä riippuen. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 200 kg tuotantokau- dessa. Hakuyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin 15–20 kg tuotantokaudessa. Turvetyömaalla varastoitavien traktori- ja aumauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, tavanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa yleensä lukittavassa varastotilassa.
Tuotantoalueella sijaitsevat polttoainesäiliöt on sijoitettu erilliselle tukikoh- ta-alueelle. Polttoainesäiliöiden läheisyydessä ei ole ojia. Säiliöiden kuntoa tarkkaillaan kaluston tankkauksen yhteydessä.
V e s ie n k äs i t te l y
N yk yi s e n t u o ta n to al u ee n v e si e n k äs i tte l y
Väyryssuon tuotantoalueella vesiensuojelu on toteutettu seuraavilla raken- teilla: sarkaojissa on lietteenpidättimet, sarkaojien lietesyvennykset ja päis- teputket (kaikki lohkot). Keskitettyinä vesiensuojelurakenteina ovat laskeu- tusallas tai laskeutusallas ja pintavalutuskenttä seuraavasti vesien eri pur- kureiteillä:
Purkureitti 1
Tuotantolohkojen 1, 2 ja 3 vedet johdetaan laskeutusaltaan 1 kautta met- säojaan ja edelleen reittiä Ylä-Leppälänpuro–Leppälänpuro–Pentinpuro–
Vuolijoki–Oulujärvi. Laskeutusaltaan 1 valuma-alue on noin 25 ha, josta tuotantoaluetta on noin 21,5 ha ja auma-, reuna- ja tiealuetta noin 3,5 ha.
Purkureitti 2
Tuotantolohkojen 4, 5, 8 ja 9 vedet sekä osa tuotantolohkon 7 vesistä joh- detaan laskeutusaltaiden 2 ja 3 kautta pintavalutuskentälle 1, josta edel- leen metsäojan, Leppälänpuron, Pentinpuron ja Vuolijoen kautta Oulujär- veen. Pintavalutuskentän 1 valuma-alue on noin 53 ha, josta tuotantoaluet- ta on noin 32 ha ja auma-, reuna- ja tiealuetta noin 21 ha. Pintavalutusken- tän 1 pinta-ala on noin 1,9 ha, eli noin 3,6 % koko valuma-alueesta ja 5,9 % tuotantoalueesta.
Tuotantolohkon 6 vedet ja osa tuotantolohkon 7 vesistä johdetaan laskeu- tusaltaan 4 kautta metsäojaan ja edelleen reittiä Leppälänpuro–
Pentinpuro–Vuolijoki–Oulujärvi. Laskeutusaltaan 4 valuma-alue on noin 21 ha, josta tuotantoaluetta noin 18 ha ja reuna-aluetta noin 3 ha.
Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä ja tarpeen vaatiessa, kun lietetila on täynnä lietettä. Sarkaoja-altaat puhdistetaan liet- teestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana.
Tuotantokauden aikaisten tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsy reu- na-, kokooja- ja sarkaojastoon sekä vesienpuhdistusrakenteisiin estetään koko tuotantoalueen kiertävillä eristysojilla.
S u u n ni te ll u n l is ä alu e e n ve s ie n k ä si t tel y
Väyryssuon suunnitellulla lisäalueella vesiensuojelu toteutetaan seuraavilla rakenteilla:
Sarkaojissa lietteenpidättimet, sarkaojien lietesyvennykset ja päisteputket (koko alue). Vesien keskitettyyn käsittelyyn käytetään alueen nykyisiä las- keutusaltaita 2 ja 3 sekä pintavalutuskenttää 1.
V e s ie n suo j el u n t eh o s ta m ine n
Väyryssuon tuotantoalueen vesiensuojelurakenteita parannetaan ja nykyis- ten toimintaa tehostetaan rakentamalla alueelle kolme virtaamansäätöpa- toa. Virtaamansäätöpato 1 rakennetaan laskeutusaltaan 1 yläpuolelle ko- koojaojaan. Padolla pidätetään lohkojen 1–3 vesiä. Virtaamansäätöpato 2 rakennetaan altaan 4 yläpuolelle. Padolla pidätetään lohkon 6 ja osaa loh- kon 7 vesistä. Virtaamansäätöpato 3 rakennetaan auma-alueen 2 kaak- koispuolelle rakennetun lietealtaan eteen. Padolla pidätetään lohkojen 8 ja 9 sekä lisäaluelohkon 10 vesiä.
L i ik e nn e jä r j es t el yt
T i e yh t e yd e t
Tieyhteys Vuolijoen keskustaajamasta Väyryssuon turvetuotantoalueelle lähtee Vaalantien (MT 879) ja Keisarintien (seututie 8770) risteyksestä, josta ajetaan noin 6 km lounaan suuntaan. Risteyksestä käännytään oi- kealle Hautakankaan metsäautotielle (viitat Hautakankaantie ja Väyrys- suo). Hautakankaantietä ajetaan 2,5 km, minkä jälkeen käännytään oikeal- le (viitta Väyryssuo). Väyryssuon työmaatie johtaa auma-alueille 1–4 sekä työmaan tukikohtaan. Työmaatien kokonaispituus on noin 4,5 km.
Auma-alueiden yhteyteen on rakennettu kääntöpaikat täysperävaunuyhdis- telmille. Asiattomien työmaalla liikkumisen estämiseksi molemmat työmaa- tieyhteydet on varustettu lukittavalla puomilla.
Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päi- tä ja ajosarkoja, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle.
Työmaateitä pidetään auki lumesta vain turvetoimitusten ajan.
L i ik e nn em ä ä r ät
Tuotantoaikana touko–syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoit- sijoiden ja heidän kuljettajiensa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30–40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 3–4 autoa/vrk.
Väyryssuon tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 3–4 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria.
Tuotettavan turpeen varastointiin on rakennettu yhteensä kolme auma- aluetta, joille turve aumataan kartio- tai jonomuotoisiin tiivistettyihin aumoi- hin. Lisäksi työmaalla on yksi vara-auma-alue (auma 3), jonka käyttöönotto edellyttää lisäkunnostusta. Turpeen toimitus kaikista aumoista on mahdol- lista ympäri vuoden pahimpia kelirikkoaikoja lukuun ottamatta.
Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla.
Käytettävän ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin 125–
130 m3.
Väyryssuon jyrsinturpeen toimitus ajoitetaan yleensä jäätyneen maan ai- kaan. Turpeen toimituksen tarkempi ajankohta määräytyy toimituskausit- tain laadittavan toimitusohjelman mukaisesti. Työmaalla tuotettu jyrsinpolt- toturve toimitetaan ensisijaisesti Termia Oy:n voimalaitokselle Iisalmeen ja Kuopion Energialle. Vuotuinen toimitusmäärä on noin 35 000 m3 ja toimi- tettavien täysperävaunukuormien määrä on 10–15 kuormaa/vrk. Mikäli työmaan turpeet ajetaan yhtäjaksoisesti, toimitusaika on 3–4 viikkoa.
Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormaus- kaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit.
Hautakankaan metsäautotien ja Väyryssuon työmaatien varressa ei ole asutusta. Muu liikenne työmaateillä on satunnaista maanomistajien ja mar- jastajien liikennettä sekä raakapuun kuljetusta.
T o i mi nn an lo p et t am i n en
Poistuma-arvion mukaan lähimmän seitsemän vuoden aikana Väyryssuol- ta ei poistu alueita tuotantokäytöstä. Tuotantoala on vuonna 2005 noin 72 ha ja vuonna 2010 noin 79 ha, mikäli suunniteltu lisäalue on tuotanto- käytössä. Tuotannon arvioidaan päättyvä kokonaan vuoteen 2020 men- nessä.
Turvetuotannon lopettamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja purkaa tuo- tantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä.
Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen maanomistaja tai -haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoi-
dosta ja kuormituksesta vesistöön. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Kainuun ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla taval- la.
Alueen uusiokäytön suunnittelu
Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritel- lyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on yleensä useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maa-alueensa uusiokäyttö- muodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää to- teuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä.
Toiminnanharjoittaja tekee alustavan alueen uusiokäyttösuunnitelman 3–5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotanto- toiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdol- listaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheit- tain eri alueiden poistuessa tuotannosta.
Väyryssuon tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geolo- gisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella
Mikäli osalla alueesta siirrytään uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija tulee esittämään asiaa koskevat suunnitelmat Kainuun ympäristökeskuk- selle ennen uusiokäyttöön siirtymistä.
P a r a s k äyt t ö k e l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT ) j a ym p ä r i st ö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö ( B E P )
Perusteet käytettävälle vesiensuojelutekniikalle
Tuotantolohkojen 4, 5, 8 ja 9 vedet sekä osa lohkon 7 vesistä johdetaan laskeutusaltaiden 2 ja 3 kautta pintavalutuskentälle, joka nykytilanteessa täyttää mitoitussuositusten vähimmäisarvot. Tuotantolohkojen 1–3 ja 6 ve- sille sekä osalle lohkon 7 vesistä ei ole maasto-olosuhteista ja kustannus- syistä johtuen mahdollista järjestää pintavalutusta, koska läheisyydessä ei ole pintavalutuskentäksi soveltuvaa aluetta.
Turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistamista kemikaloinnilla on tut- kittu AQUA PEAT 95 -projektissa. Menetelmää suositellaan harkittavaksi ensisijaisesti alueille, joilla puhdistetun veden laadulle asetetaan erityisen suuria vaatimuksia sekä tuotantoalaltaan suurille (yli 200 ha) tai muilta ominaisuuksiltaan merkittäville turvetuotantoalueille. Kemiallinen vesienkä- sittely ei ole kustannussyistä ja alueen käyttöiästä johtuen vaihtoehto ny- kyisille vesienkäsittelymuodoille.
Väyryssuon vesiensuojeluratkaisut on toteutettu tutkimusten perusteella laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti.
Hakijan käsityksen mukaan alueella on toteutettu IPPC-direktiivin mukaista BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä tuotantotoimin- nassa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP).
Turveruukki Oy:n henkilöstön sekä urakoitsijoiden vuosittaisella koulutuk- sella pyritään siihen, että kaikissa turvetuotannon työvaiheissa otetaan ympäristönäkökohdat mahdollisimman hyvin huomioon.
Vesiensuojelun tehostaminen
Väyryssuon nykyiset vesiensuojelurakenteet ovat toimineet käytännössä saatujen kokemusten ja kuormitustarkkailutulosten mukaan hyvin.
Väyryssuon vesiensuojelurakenteita parannetaan asentamalla tuotanto- alueelle kolme virtaamansäätöpatoa. Rakenteilla saadaan padotettua tuo- tantolohkojen ylivirtaamia sarka- ja kokoojaojastoon, jolloin ojastoa käyte- tään kiintoaineen laskeutukseen laskeutusaltaan tavoin. Virtaamansäätö- padoilla saadaan tehostettua kiintoaineen pidätystä sarkaojastoon. Samoin virtaamansäätöpadolla saadaan pidennettyä ylivaluman kestoa ja siten ve- sien viipymäaikaa laskeutusaltaissa.
Selvitysten mukaan ylivalumien merkittävä pienentäminen edesauttaa tur- vekentältä sateen aikana erodoituneen turpeen laskeutumista. Suurin osa kiintoaineen eroosiosta tapahtuu rankkasateen alkuvaiheessa, jolloin pa- dottamalla vettä sarkaojiin voidaan tehostaa kiintoaineen laskeutumista.
Simulointimallin avulla on arvioitu, että voimakkaan sateen aikana jopa 88 % irtoavasta kiintoaineesta on mahdollista pidättää sarkaojastoon. Kiin- toaineen pidättäminen vähentää myös ravinnekuormitusta, sillä merkittävä osa ravinteista on sitoutuneena turvehiukkasiin.
Vesiensuojelua voidaan tehostaa hyödyntämällä tuotannosta pois jääviä massansiirtoalueita kiintoaineen ja ravinteiden pidätysrakenteina. Turpees- ta kuorittuja massansiirtosarkoja voidaan käyttää laskeutus- ja haihdutusal- taina silloin, kun se on teknisesti ja kohtuullisin kustannuksin mahdollista.
Massansiirtoaltaiden patorakenteissa voidaan käyttää esimerkiksi valuma- vesien hakesuodatusta meneillään olevien tutkimusten antamien tulosten mukaisesti. Altaissa on myös mahdollista kasvattaa esimerkiksi ruokohel- piä, joka pidättää sekä ravinteita että kiintoainetta.
Hakija on esittänyt, että lupakaudella tuotannosta poistuvia alueita käyte- tään mahdollisuuksien mukaan vesiensuojelun tehostamiseen. Mikäli Väy- ryssuolla lupakauden aikana toteutetaan massansiirtoja ja massansiirtoal- taita on mahdollista käyttää vesiensuojelurakenteina, hakija esittää Kai- nuun ympäristökeskukselle asiaa koskevat suunnitelmat hyväksyttäväksi ennen hankkeen toteuttamista. Tarkempien suunnitelmien esittäminen pii- rustuksineen tässä vaiheessa on mahdotonta.
Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden kannalta on keskeisintä rakentei- den kunnon jatkuva seuraaminen, kunnossapito ja rikkoontuneiden raken- teiden välitön korjaaminen. Käytännössä vesiensuojelurakenteiden kunnon valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Turveruukki Oy:n järjestämissä urakoitsijoiden vuotuisissa koulutustilaisuuksissa kes- keisimpiä aihealueita ovat työmaan vesien- ja muun ympäristönsuojelun hyvä hoitaminen. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvotaan jatku- vasti myös Turveruukki Oy:n tuotantohenkilöstön toimesta.
Y m p ä ri s tö j o ht a mi sj ä r je s te l mä
Turveruukki Oy:llä on yhtiön toimintaa koskeva laatukäsikirja.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
Väyryssuo on ollut vuosina 2000–2002 kuormitustarkkailusuona Kainuun ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden velvoitetarkkailussa. Väy- ryssuolta on otettu tarkkailuohjelman mukaisesti kaksi näytettä kuukaudes- sa touko–syyskuussa. Virtaama on mitattu jatkuvatoimisella virtaamamitta- rilla.
Väyryssuon kuormitusta on arvioitu Kainuun ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden velvoitetarkkailun tulosten perusteella. Kuormitusta on verrattu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotan- tosoilta saatuihin tuloksiin. Ylivirtaaman ja kunnostuksen aikaiset kuormi- tusarviot on laskettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen ha- vaintojen perusteella.
Väyryssuon tuotantoalueen alapuolelta on tarkkailtu tuotantoalueelta pur- kautuvan veden laatua kolmelta havaintopaikalta (P1 = mittapato laskeu- tusaltaan 1 alapuolella, P2 = mittapato pintavalutuskentän 1 jälkeen ja P2–
2 = mittapato 3 laskeutusaltaan 4 jälkeen). Tarkkailua on tehty vuonna 1996 ennakkotarkkailuna ennen tuotantoalueen kunnostusta ja vuosina 1997–1999 kuntoonpanovaiheen aikana.
Alueelta lähtevästä vedestä on otettu näytteet pisteistä P1 ja P2 kolme ker- taa ennen kuntoonpanon alkamista. Näytteet on otettu 17.10.1996, 5.11.1996 ja 20.1.1997.
Kuormitustarkkailua on tehty kunnostuksen aikana kerran kahdessa viikos- sa. Keväällä 1997 tulvakauden aikana kuormitustarkkailua on tehty kerran viikossa. Kesän 1997 aikana (kesä–syyskuu) näytteitä on otettu kerran kuukaudessa. Vuonna 1998 näytteitä on otettu tulvakauden aikana kerran viikossa (huhti–toukokuu) ja loppukesällä kerran kuukaudessa aina joulu- kuulle asti. Vuonna 1999 näytteitä otettiin toukokuussa kerran viikossa ja yhden kerran kesäkuussa.
Vesinäytteistä on analysoitu lämpötila, happi, pH sähkönjohtavuus, väri, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, rauta, sameus ja kiintoaine.
Analyysien perusteella pH-keskiarvot eivät ole kuntoonpanovaiheen aikana vaihdelleet kovin paljon. Alhaisin mitattu suolta lähtevän veden pH-arvo (5,1) oli pintavalutuskentän alapuolella 15.5.1997. Viimeisimmät tulokset osoittavat pH arvon nousseen 6–6,5:een.
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) on pysynyt normaalilukemissa. Suurin hapenkulutus (55,4 mg/l) mitattiin 14.7.1997 pisteestä P2.
Suurin fosforipitoisuus mitattiin ennakkonäytteissä 5.11.1996, jolloin pis- teessä P2 fosforipitoisuus oli 173 μg/l. Muulloin pitoisuudet ovat olleet pie- niä. Tosin 2.11.1998 pisteessä P1 mitattiin suuri fosforipitoisuus (130 μg/l).
Suurimmat kokonaistyppipitoisuudet mitattiin pisteessä P2–2, jossa 5.10.1998 mitattu pitoisuus oli 3 837 μg/l. Keskiarvoltaan suurimmat typpi- määrät ovat o pisteellä P1. Suurimmat ammoniumtypen määrät on mitattu 5.10.1998 ja 1.11.1998 (1 600 μg/l). Viimeisimmät analyysit osoittavat typ- pimäärien olevan laskusuunnassa.
Rautapitoisuudet ovat pysyneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskiarvon tuntumassa. Suurin rautapitoisuus on ollut pisteellä P1, jossa 2.11.1998 mitattu keskiarvo oli 12 mg/l.
Väyryssuolta laskevien vesien kiintoainepitoisuudet ovat olleet suhteellisen pieniä. Suurin kiintoainepitoisuus 106 mg/l mitattiin ennen kuntoonpano- vaihetta 5.11.1996 pisteessä P2. Suurin suolta lähtevän veden kiinto- ainepitoisuus (61 mg/l) on mitattu kuntoonpanovaiheen aikana 2.11.1998 pisteessä P1.
Väyryssuon pintavalutuskentältä purkautuneen veden laatu on ollut vuo- sien 2000–2002 tarkkailussa hyvä. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut kes- kimäärin 20–31 μg/l ja kokonaistyppipitoisuus 719–910 μg/l. Kiintoainepi- toisuus oli keskimäärin 2,1–9,4 mg/l ja CODMn 26–31 mg/l. Vuonna 2002 Väyryssuon veden ammoniumtyppipitoisuus, rautapitoisuus ja kiintoainepi- toisuus olivat luonnontilaisen Joutensuon vastaavia pitoisuuksia alhai- semmat.
Väyryssuon keskimääräinen vedenlaatu vuosien 2000–2002 kesäaikaises- sa tarkkailussa pintavalutuskentän alapuolelta mitattuna
Väri mg/l Pt
Kiintoaine mg/l
CODMn
mg/l O2
Kok.P µg/l
PO4-P µg/l
Kok.N µg/l
NH4-N µg/l
Fe µg/l
2000 230 3,8 28 31 9 910 110 3 250
2001 173 9,4 26 20 7 668 14 2 100
2002 198 2,1 31 20 6 719 14 1 857
Väyryssuolla on tarkkailtu pintavalutuskentän tehoa ottamalla vesinäytteet kentän ylä- ja alapuolelta. Väyryssuon pintavalutuskenttä on toiminut pää- osin hyvin. Vuosien 2000–2002 tarkkailussa pintavalutuskenttä poisti va- lumavedestä fosforia keskimäärin noin 51–65 % ja kokonaistyppeä 30–43 %. Ammoniumtypen suhteen teho oli erittäin hyvä (83–96 %). Myös raudan (48–72 %) samoin kuin kiintoaineen poistuma (57–80 %) on ollut hyvää tasoa. Väriluku pieneni jossain määrin (24–42 %) kentällä. Humuk- sen osalta tapahtui pientä pidätystä (2–15 %) ja osittain myös huuhtoumaa (7 %) kentältä. Pintavalutuskentät poistavat humusta yleensäkin heikosti.
Alla olevassa taulukossa on esitetty Väyryssuon keskimääräinen ominais- kuormitus kesien 2000, 2001 ja 2002 aikana. Vuonna 2000 Väyryssuon ja laskeutusaltaallista suota edustavan Heposuonkin vedenlaatu on ollut hy- vä. Väyryssuon ominaiskuormitusta nostaa suolta purkautunut suurempi vesimäärä kuin Heposuolta. Vuonna 2001 pintavalutuskentällisen Väyrys- suon vedenlaatu oli hieman Heposuon vedenlaatua parempi ja valunta al- haisempi, mistä johtuen myös ominaiskuormitukset olivat Väyryssuolla al- haisempia kuin Heposuolla. Vuonna 2002 Väyryssuolla ammoniumtypen, raudan ja kiintoaineen ominaiskuormitukset olivat pienempiä kuin luonnon- tilaisella Joutensuolla. Väyryssuolta purkautuvan veden laatu oli hyvä ja valumat alhaisemmat kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisillä soilla keskimäärin, joten myös ominais- kuormitukset olivat alhaisempia kuin Pohjois-Pohjanmaalla.
Tuotannossa olevan Väyryssuon (tarkkailusuo) ominaiskuormitus (brutto) kesäaikana
Vuosi Kiintoaine CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NH4-N Fe Ominaiskuormitus g/ha d
2000 59 295 0,35 0,091 12 2,1 27
2001 45 101 0,08 0,022 2,2 0,05 7,4
2002 5,6 105 0,09 0,029 2,1 0,04 5,2
Vuosina 2000–2002 Väyryssuon nettokuormitus oli keskimäärin 0,015 kg/d kokonaisfosforia, 0,39 kg/d kokonaistyppeä, 4,2 kg/d kiintoainetta ja 8,6 kg/d CODMn.
Alla olevassa taulukossa on esitetty Väyryssuon lisäalueen (6,9 ha) keski- määräinen kuormitus kuntoonpanovaiheessa. Kuormitus on laskettu Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuormitustarkkailusoiden kuntoonpanovaiheen soiden keskimääräisen ominaiskuormituksen mu- kaan. Tarkkailutulokset ovat vuosilta 1993–2002.
Kiintoaine kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d
Talvi 0,64 3,31 0,007 0,214
Kevät 5,01 5,18 0,022 0,366
Kesä 0,28 1,10 0,002 0,076
Syksy 0,28 1,09 0,003 0,104
Väyryssuon laskeutusaltaallisen osan (39,5 ha) nettokuormitus eri vuo- denaikoina Lumiaavalla (vedenkäsittely laskeutusaltailla) vuonna 2001 teh- tyjen havaintojen perusteella
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d
Kiintoaine kg/d
Talvi 0 0 0,71 1,6
Kevät 0 0 0,51 4,0
Kesä 6,7 0,008 0,99 1,2
Syksy 1,4 0,008 0,79 1,8
Väyryssuon pintavalutuskentällisen osan (38,4 ha) nettokuormitus eri vuo- denaikoina Hakasuolla (vedenkäsittely pintavalutuskentällä) vuonna 2001 tehtyjen havaintojen perusteella
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d
Kiintoaine kg/d
Talvi 0 0,002 0,62 0,31
Kevät 0 0 0,22 14,0
Kesä 6,5 0,011 0,24 1,6
Syksy 6,8 0,017 0,82 1,6
Väyryssuon arvioitu nykyisen tuotantoalueen sekä lisäalueen yhteenlasket- tu kesäaikainen nettokuormitus on 0,017 kg/d kok.P, 0,45 kg/d kok.N, 4,23 kg/d kiintoainetta ja 9,4 kg/d CODMn.
P ä ä s tö t m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Turvetuotantoalueen kunnostuksessa tuotantoalueelle on kaivettu kuiva- tusojasto ja tuotantoalueen eristysojasto sekä rakennettu vesiensuojelura- kenteet, turpeen ja tuotantokaluston varastoalueet ja tieyhteydet. Tuotan- toalueen vedet käsitellään vesiensuojelurakenteilla. Turvetuotantotoimin- nasta ei aiheudu päästöjä maaperään ja pohjaveteen.
Tuotantokaluston tarvitsema polttoaine varastoidaan polttoaineen varas- tointiin tarkoitettuun maanpäälliseen polttoainesäiliöön. Säiliö sijoitetaan tukikohta-alueelle. Tuotantokalusto käydään tankkaamassa polttoainesäi- liöstä. Säiliötä tarkkaillaan tankkausten ja täytön yhteydessä. Tuotantoka- luston huollossa tarvittavat öljyt ja voitelurasvat säilytetään niille varatussa tilassa. Samoin tuotantoalueella on varattu jäteöljyille ja öljyisille jätteille asianmukaiset keräys- ja säilytystilat. Syntyvät jätteet lajitellaan ja käsitel- lään kunnan jätehuollon mukaisesti.
P ä ä s tö t i lm a a n
Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Mitä maatuneempaa turve on, si- tä helpommin se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen paloriskin vuoksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat maaston muodot ja suojaavan puuston esiinty- minen. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Näissä työvaiheissa pölypäästö on enemmän pistemäinen kuin varsinaisessa tuotantotoimin- nasta aiheutuva päästö.
M e l u
Turvetuotannon aiheuttama melu ja tärinä ovat peräisin työkoneista ja ras- kaista kulkuneuvoista. Tuotannon aiheuttama melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 40. Tuotantopäivinä turvekoneiden ai- heuttama melu voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilan- teesta ja säästä riippuen. Turvetuotannon aiheuttama meluhaitta on yleen- sä hyvin paikallinen ja vastaa maataloudesta aiheutuvaa konemelua.
Toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden ai- heuttamista äänistä ja vastaavat siten liikennemelua. Yleensä loka- huhtikuuhun ajoittuvat toimitusvaiheen aikana eri turvesoilla olevat aumat tyhjennetään työmaa kerrallaan. Tietyn suon varastot puretaan yleensä yhden, korkeintaan kahden kuukauden kuluessa. Turpeen toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden.
J ä t te e t
Väyryssuon tuotantoalueella syntyy turvetuotantotoiminnan jätteinä pää- asiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä lukuun ottamatta vähäisiä.
Jätteiden keräämistä varten työmaalla on erikseen osoitetut jätteidenke- ruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuas- tiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa.
Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Vuolijoen kunnan jäte- huoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnal- lisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Väyryssuon turvetuotannon kokonaisurakoitsija.
Hakemuksen oheen on liitetty Väyryssuon turvetuotantotyömaan jätehuol- tosuunnitelma.
Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunni- telma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa.
Vuosittain järjestettävissä, kaikille Turveruukki Oy:n urakoitsijoille suunna- tuissa koulutustilaisuuksissa käsitellään muun ympäristökoulutuksen osana jätelakia, jätteiden käsittelyä ja jätemäärän vähentämisen keinoja.
Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syn- tyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotanto- kalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitet- tuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyöty- jätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
S ä ä ol o t
Oulujärven alueen vuosien 1961–1990 sademäärät olivat suurimmillaan elokuussa (85 mm/kk). Vuosina 2001 ja 2002 alkukesä oli runsassateinen ja vuoden loppu elokuusta lähtien vähäsateinen. Kokonaissadanta vuo- dessa oli noin 650 mm.
Kajaanissa tehtyjen tuulimittausten mukaan toukokuussa ei ole selkeästi vallitsevaa tuulen suuntaa. Lähinnä vallitsevia ovat pohjoisen ja lännen suuntaiset tuulet. Kesäkuussa on vallitseva etelän suuntainen virtaus (25 %). Heinäkuussa tuulen suunta kääntyy enemmän lännen suunnalle (29 %). Elokuussa luoteistuulet ovat yleisimpiä (21 %). Elokuussa on myös huomattavan paljon tyyniä päiviä (19 %).
A l u e en hyd r o l o g i a
Väyryssuo sijoittuu Oulujoen vesistöalueella (59) Oulujärven alueen (59.3) Vuolijoen valuma-alueella (59.39) Pentinpuron valuma-alueelle (59.395).
Väyryssuon alueen vedet laskevat metsäojien kautta Ylä-Leppälänpuron ja Leppälänpuron kautta Pentinpuroon. Pentinpuro laskee Vuolijoen kautta Oulujärveen. Tuotantoalueelta on Ylä-Leppälän–Leppälänpuron kautta 5,3 km Pentinpuroon. Leppälänpuron kautta on tuotantoalueelta 3,4 km Pentinpuroon.
Pentinpuron valuma–alue laskussa Vuolijokeen on 74,42 km². Vuolijoen valuma-alue laskussa Oulujärveen on 297,06 km². Pentinpuron laskussa Vuolijoen valuma–alue on noin 290 km².
Pentinpuro saa alkunsa Väyryssuon länsipuoleisilta laajoilta suoalueilta.
Pentinpuro virtaa Väyryssuon pohjoispuolitse ja laskee Väyryssuon koillis- puolella Vuolijokeen. Pentinpuron valuma-alue on pääosin suota. Puron pi- tuus on noin 12 km. Valuma-alueella on asutusta ja peltoja aivan alajuok- sulla ennen laskua Vuolijokeen.
Vuolijoen kautta laskevat vedet pohjoiseen Oulujärven eteläpuoliselta ve- denjakaja-alueelta. Joki saa alkunsa Eteläjärvestä ja Ryynäsjärvestä. Ete- läjoki ja Ryynäsjoki yhtyvät noin 20 km ennen Vuolijoen laskua Oulunjär- veen. Vuolijoen pituus on noin 25 km. Joen valuma alue on suurelta osin suota. Joen varrella on paikoin peltoja ja asutusta.
A l u e en l uo n t o ja su o j el uk o ht e e t
Väyryssuo sijaitsee laakeassa moreenimaastossa, jossa moreenikumpa- reiden väliset alueet ovat laajalti soistuneet. Väyryssuon itä- ja kaakkois- puolella on Isoaho, Mustikkakangas ja Hautakangas. Väyryssuon rajoittuu eteläpuolella Löytösuon ja Sulkanevan suoalueisiin ja länsipuolella Kuohu- rämeen suoalueeseen. Muualla Väyryssuo rajoittuu moreeniselänteiden rikkomaan suomaastoon.
Väyryssuon ympäristö on metsätalousaluetta. Alueen mineraalimaat ovat metsätalouskäytössä. Suoalueet on pääosin metsäojitettu puun kasvatuk- seen. Väyryssuon koillispuolella ja itäpuolella on peltoalueita noin 3 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta. Väyryssuon itäpuolella on Vaivaissuon tur- vetuotantoalue 2,5 km:n etäisyydellä ja luoteispuolella Lämpsännevan tur- vetuotantoalue noin 4 km:n etäisyydellä. Vuolijoen taajaman reunaan on Väyryssuolta noin 3,6 km.
Väyryssuon pohjoispuolella virtaa Pentinpuro noin 3 km:n etäisyydellä.
Vuolijoki virtaa noin 4 km:n etäisyydellä Väyryssuon koillispuolella.
Väyryssuon lisäalueen reuna-alueiden vallitsevia suotyyppejä ovat harva- puustoiset ja ravinteisuudeltaan karut isovarpu-, rahka- ja kanervarahka- rämeet. Alueen keski-, etelä- ja lounaisosat ovat suotyypiltään mesotrofisia rimpisiä nevatyyppejä. Lisäaluetta ei ole ojitettu, mutta se rajautuu metsä- ojitusalueisiin länsi- ja pohjoisrajoiltaan. Aluetta ympäröivä ojitus on vaikut- tanut etenkin alueen reunaosien kasvillisuuteen isovarpujen ja männyn- taimien lisääntymisenä. Kesällä 2003 tehdyn kasvillisuusselvityksen mu- kaan alueella havaittiin alueellisesti uhanalaisen rimpivihvilän (Juncus Sty- gius) esiintymä. Lisäksi alueella esiintyy runsaasti vaaleasaraa (Carex livi- da), joka kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin.
Hakija on 3.9.2004 täydentänyt hakemustaan lisäalueen lähiympäristön uhanalaisten ja huomioon otettavien putkilokasvilajien kasvillisuusselvityk- sellä. Selvityksen mukaan sekä rimpivihvilän että vaaleasaran esiintymiä löydettiin vuoden 2004 tutkimusalueelta runsaasti. Lisäksi löydettiin valta- kunnallisesti silmälläpidettävän ruskopiirtoheinän (Rhynchospora fusca) esiintymä.
Väyryssuon lisäalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelualuei- ta. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan noin 2,5 km alueelta länteen sijaitsee Patjamäki–Päivälaskunkangas-niminen vanhojen metsien
suojeluohjelmaan kuuluva alue ja runsaat 4 km lounaaseen Pöntönsuon Natura 2000 -alue.
A s u t us ja m u u r ak en n e tt u ym p ä r is t ö
Väyryssuon tuotantoaluetta lähin asutus sijaitsee tuotantoalueen koillis- puolella 2,6 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta. Tuotantoalueen itäpuolella lähin asutus sijaitsee 2,6–2,8 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta. Väyrys- suon etelä- ja länsipuolella ei ole asutusta.
V e s is t ön t i l a ja kä yt t ö
V e d en l aa tu
Pentinpuron vedenlaatu vuosina 1989–1991 ennen Väyryssuon turvetuo- tantoa
Ympäristöhallinnon vedenlaaturekisterin tietojen mukaan Pentinpuron ko- konaisfosforipitoisuus on ollut vuosina 1989–1991 29–150 µg/l (keskimää- rin 62 µg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 520–1 500 µg/l (keskimäärin 1 048 µg/l). Pentinpuron vesi on ollut tummaa (väriluku 150–600), humus- pitoista (CODMn 20,1–36,7 mg/l O2, keskimäärin 26,9 mg/l O2) ja rautapi- toista (Fe 1 600–12 000 µg/l, keskimäärin 4 080 µg/l). Veden pH on ollut 5,05–6,52, keskimäärin 6.
Ennakkotarkkailun ja kuntoonpanovaiheen tarkkailun tulokset
Ennakkotarkkailua on toteutettu vuosina 1996–1997 ja kuntoonpanovai- heen tarkkailua vuosina 1997 ja 1999.
Tarkkailutulosten mukaan metsäojan ja Pentinpuron vesi oli happamimmil- laan (pH 4,8–4,0) keväällä 1997. Samaan aikaan Väyryssuon tuotantoalu- een alapuolelta otetuissa näytteissä pH oli pääosin 5,5–6,0. Viimeisimmät tarkkailutulokset osoittivat pH:n nousseen (pH 6–6,5) metsäojassa ja Pen- tinpurossa.
Kemiallinen hapenkulutus (CODMn) oli Pentinpurossa normaalilukemissa ollen 21–31 mg/l. Väyryssuolta tulevan veden CODMn oli keskimäärin al- haisempi tai samaa tasoa kuin Pentinpurossa.
Kokonaisfosforin määrä oli keskimäärin alhaisempi tuotantoalueen alapuo- lella kuin Pentinpurossa. Korkein kokonaisfosforipitoisuus oli yli 100 µg/l, ja se mitattiin ennakkotarkkailussa Pentinpurosta.
Pentinpuron kokonaistyppipitoisuus oli ennakkotarkkailussa 650–1 350 µg/l ja Väyryssuon kuntoonpanon aikana 500–1 600 µg/l.
Pentinpuron keskimääräinen rautapitoisuus oli 3 337 µg/l. Rautapitoisuus nousi 14.7.1997 hetkellisesti palautuen kuitenkin nopeasti normaaliin.
Väyryssuolta johdettujen vesien kiintoainepitoisuus oli suhteellisen pieni.
Pentinpuron pitoisuudet olivat keskimäärin korkeampia kuin suolta johdet- tujen vesien kiintoainepitoisuudet. Pentinpuroon laskevasta metsäojasta (P3) mitattiin 3.5.1998 poikkeuksellisen korkea pitoisuus 70 mg/l. Samaan aikaan pisteillä P1, P2 ja P2-2 kiintoainepitoisuus oli selvästi alle 10 mg/l.
Tuotantovaiheen tarkkailun tulokset
Kainuun ympäristökeskuksen Oulujoen vesistöalueen turvetuotantosoiden vesistötarkkailu toteutettiin vuosina 2000–2002. Näytteitä otettiin kaikilta tarkkailupaikoilta kesäkuussa ja elokuussa. Oulujärven lahdista otettiin li- säksi näytteet huhtikuussa. Näytteistä määritettiin lämpötila, happi, pH, sähkönjohtavuus, väri, CODMn, kokonais- ja epäorgaaniset ravinteet, rauta, alkaliniteetti, sameus ja kiintoaine. Järvipisteillä seurattiin rehevöitymiskehi- tystä ottamalla avovesikaudella a–klorofyllinäytteet vesinäytteiden yhtey- dessä sekä tekemällä perifytontutkimus. Tarkkailujakson pituus oli kolme viikkoa ja jaksoja oli peräkkäin kaksi.
Pentinpuron tarkkailupiste (Pent1) sijaitsee Pentinpuron alajuoksulla. Tark- kailupisteen yläpuolella puron varressa on jonkin verran peltoja ja asutus- ta. Puron yläosalla valuma-alue on lähinnä suota. Pentinpuroon laskevat Lämpsännevan ja Väyryssuon turvetuotantoalueen vedet.
Pentinpuron laskukohdan alapuolella Vuolijoessa sijaitsee tarkkailupiste P3. Vuolijoen tarkkailupisteen tuntumassa sijaitsee Vuolijoen taajama.
Muutoin valuma-alue on pääasiassa suota. Joen varrella sijaitsee kuitenkin myös jonkin verran peltoja. Vuolijokeen laskevat Pentinpuron kautta laske- vien Lämpsännevan ja Väyryssuon lisäksi Lampsisuon, Luesuon ja Vai- vaissuon turvetuotantoalueiden vedet.
Tarkkailupisteiden vedet olivat tummia ja humuspitoisia (CODMn 20–40 mg/l O2). Vuonna 2000 Pentinpuron humuspitoisuus oli molemmilla
tarkkailukerroilla hieman korkeampi kuin Vuolijoen. Väyryssuolta lähteväs- sä vedessä oli humusta samoin kuin kiintoainetta vesistötarkkailun ajan- kohtina vähemmän kuin Pentinpurossa. Kesäkuussa Pentinpuron fosforipi- toisuus oli samaa tasoa kuin Vuolijoen fosforipitoisuus, mutta elokuussa Pentinpuron fosforipitoisuus oli selvästi alhaisempi kuin Vuolijoessa. Väy- ryssuon valumaveden fosforipitoisuudet olivat alhaisempia kuin Pentinpu- ron fosforipitoisuudet. Kokonaistyppipitoisuus oli Väyryssuon valumave- dessä vesistötarkkailun ajankohtina noin 900 μg/l. Tarkkailutulosten perus- teella kaikki Oulujärveen laskevat joet olivat luonteeltaan reheviä. Väyrys- suolla valumaveden laatu oli molemmilla tarkkailukerroilla typpipitoisuutta lukuun ottamatta parempi kuin Pentinpurossa.
Vuonna 2001 Väyryssuolta lähtevässä vedessä oli humusta vesistötarkkai- lun ajankohtina vähemmän tai saman verran kuin Pentinpurossa. Väyrys- suon valumaveden kiintoainepitoisuus oli 20.8 otetussa näytteessä selvästi koholla; muina kesän näytteenottoajankohtina Väyryssuon kiintoainepitoi- suus oli selvästi alhaisempi. Koholla ollut kiintoainepitoisuus ei kuitenkaan näyttäisi vaikuttaneen Pentinpuron kiintoainepitoisuuteen, joka oli normaa- litasoa. Väyryssuolta vesistötarkkailun ajankohtina lähteneen veden fosfo- ripitoisuus oli selvästi Pentinpuroa alhaisempi. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat pääasiassa välillä 400–600 μg/l. Väyryssuon typpipitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin Pentinpurossa. Pentinpuro ja Vuolijoki olivat tarkkailun perusteella luonteeltaan reheviä.
Vuonna 2002 vedet olivat väriltään tummia ja humuspitoisia. Humuspitoi- suus oli Vuolijoessa 16–22 mg/l ja Pentinpurossa 24–29 mg/l. Väyryssuol- ta lähtevässä vedessä oli humusta vesistötarkkailun ajankohtina enemmän kuin Pentinpurossa. Kiintoainepitoisuudet olivat Vuolijoessa 3,2 ja 4,9 mg/l ja Pentinpurossa 6,0–6,4 mg/l. Väyryssuolta lähteneen veden kiintoainepi- toisuudet olivat hyvin alhaisia. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli huomatta- vasti. Vuolijoessa kokonaisfosforipitoisuus oli 35–57 μg/l ja Pentinpurossa 83–130 μg/l. Väyryssuolta vesistötarkkailun ajankohtina lähteneen veden
fosforipitoisuus oli selvästi Pentinpuroa alhaisempi. Fosfaattia Vuolijoessa ja Pentinpurossa oli suhteellisen runsaasti; Vuolijoessa 14–23 μg/l ja Pen- tinpurossa kesäkuussa 34 μg/l ja elokuussa poikkeuksellisen korkea 90 μg/l. Väyryssuolta samanaikaisesti otetuissa vesinäytteissä fosfaattipi- toisuus oli vain 2 μg/l. Kokonaistyppipitoisuus oli Vuolijoessa 420 ja 580 μg/l ja Pentinpurossa 650 ja 940 μg/l. Väyryssuon typpipitoisuudet oli- vat alhaisempia kuin Pentinpurossa. Vuolijoen kokonaistyppipitoisuus oli Pentinpuroa alhaisempi. Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat Pentinpu- rossa selvästi korkeammat kuin Vuolijoessa. Sekä Pentinpuro ja Vuolijoki olivat luonteeltaan reheviä. Väyryssuon pintavalutuskentältä lähteneillä ve- sillä oli kesän 2002 tarkkailutulosten perusteella vaikutusta lähinnä vain Pentinpuron CODMn -arvoihin. Muilta osin Väyryssuon pintavalutuskentältä lähtenyt vesi oli parempilaatuista kuin Pentinpuron vesi.
Kalatalous
Väyryssuon alapuolisen vesistön rantatilojen omistajille lähetettiin kalastus- tiedustelu 20.10.2003. Tiedustelulomakkeita lähetettiin 33 Ylä- Leppälänpuron, Leppälänpuron, Pentinpuron ja Vuolijoen varren rantatilo- jen omistajille. Kysely ulotettiin Vuolijokivarteen noin 0,5 km Pentinpuron laskun alapuolelle.
Kalastustiedusteluun vastasi 22 rantatilallista. Vastauksista 11 tuli Ylä- Leppälänpuron ja Leppälänpuron varrelta, kahdeksan Pentinpuron varrelta ja kolme Vuolijoen varrelta.
Kukaan vastanneista ei kalastanut Ylä-Leppälänpurossa eikä Leppälänpu- rossa. Purojen kommentoitiin olevan metsäojan kaltaisia ja suuren osan vuotta täysin kuivia. Samoin kukaan vastanneista ei kalastanut Pentinpu- rossa. Kaksi Pentinpuron rantatilallista ilmoitti kalastavansa Oulujärvessä.
Yksi vastaajista ilmoitti kasvattavansa Pentinpurossa kirjolohia 20–30 kpl/kesä. Kaloissa (kirjolohi) ilmoitettiin olevan makuvirheitä (maanmaku) kesällä lämpimän veden aikaan. Makuvirheitä esiintyy joka vuosi ja niitä on esiintynyt aina. Yksi Pentinpuron varren tilallisista ilmoitti kalastaneensa ai- kaisemmin Pentinpurossa. Saaliiksi oli saatu runsaasti ahvenia, haukia ja särkiä. Kalastuksen loppumisen syyksi hän ilmoitti veden heikkolaatuisuu- den. Aikaisemman kalastuksen ajankohtaa samoin kuin kalastuksen lopet- tamisen ajankohtaa ei vastauksessa ilmoitettu. Pentinpuron osalta kom- mentoitiin myös, ettei purossa ole aina vettä. Kesäisin ja syksyisin veden kommentoitiin olevan erittäin likaista ja savista sateiden aikana.
Vuolijoessa ilmoittivat kalastavansa kaikki kolme vastannutta. Kahdella ti- lalla kalastukseen osallistuu kaksi henkilöä. Tilat ovat vapaa-ajan käytössä.
Yhdessä vastauksessa ei yksilöity kalastukseen osallistuvien määrää. Ka- lastusalueeksi ilmoitettiin yhdessä vastauksessa Vuolijoen lisäksi Oulujärvi.
Pyydykset kyselyalueella ilmoitettiin yhdessä vastauksessa. Muut kaksi vastannutta eivät yksilöineet pyydyksiä ja saaliita. Kalastukseen käytetään mato-onkea, joita on kerralla käytössä kaksi kappaletta. Kalastus tapahtuu kesä–heinäkuussa. Pyyntipäiviä on 3–4 päivää kuukaudessa. Saalistiedot ilmoitti edellä kalastuksensa tiedot esittänyt vastaaja. Saalina on saatu vuonna 2003 ahvenia 2 kg, särkiä 3 kg ja kiiskiä 2 kg. Kalankasvatusta ei harjoittanut kukaan vastanneista. Kukaan ei myöskään ravustanut.
Pyydysten likaantumisesta antoi tietoja kaksi vastaajaa. Pentinpuron var- rella asuva ilmoitti pyydysten likaantumisen estävän pyynnin kesäisin. Vuo- lijokivarressa asuva ilmoitti pyydysten likaantumisen estävän pyynnin ke-
väisin ja runsaiden sateiden aikana. Molemmat vastaajat ilmoittivat kalas- tavansa mutta eivät eritelleet kalastusvälineitään eivätkä saaliitaan.
Kaksi vastaajaa Vuolijokivarresta ilmoitti, ettei kaloissa esiinny makuvirhei- tä eivätkä makuvirheet vähennä kalastusta. Kalastusajaksi yksi vastaaja ilmoitti kesäkuun. Toisessa vastauksessa ei esitetty kalastusaikaa.
Lisätiedoissa jokea ilmoitettiin käytettävän virkistys- ja loma-ajan kalastuk- seen. Rantojen rehevöitymisen ja veden mutautumisen kommentoitiin vai- keuttavan joen käyttöä mainittuihin tarkoituksiin. Veden kommentoitiin ole- van sameaa. Heikkolaatuisen veden kommentoitiin estävän alkuperäisen Oulujärven kalan kutunousun Vuolijokeen.
M u u v es is t ö n kä yt t ö
Väyryssuon alapuolisen vesistön rantatilojen omistajille lähetettiin rannan- käyttötiedustelu 20.10.2003. Tiedustelulomakkeita lähetettiin 33 Ylä- Leppälänpuron, Leppälänpuron, Pentinpuron ja Vuolijoen varren rantatilo- jen omistajille. Kysely ulotettiin Vuolijokivarteen noin 0,5 km Pentinpuron laskun alapuolelle.
Rannankäyttötiedusteluun vastasi 22 rantatilallista. Vastauksista 11 tuli Ylä-Leppälänpuron ja Leppälänpuron varrelta, kahdeksan Pentinpuron var- relta ja kolme Vuolijoen varrelta.
Ylä-Leppälän- ja Leppäläpuron vastauksissa yhdellä ilmoitettiin olevan ke- sämökki tilalla. Tilalla on rantasauna. Tilalla uidaan purossa. Ruoka- ja saunavesi otetaan vesijohtoverkosta. Tilalla ei ole kaivoa eikä lähdettä rannan läheisyydessä. Tilalla on rantalaitumia. Vastauksessa esitettiin toi- vomus vesistön pysymisestä puhtaana. Muissa Ylä-Leppälän- ja Leppä- länpuron varren vastauksissa yhdessä kerrottiin purojen rannoilla olevia luonnonniittyjä niitetyn aikoinaan.
Pentinpuron varrelta vastanneista seitsemällä oli rakennuksia tilalla. Viidel- lä tilalla oli vakituinen asunto ja yhdellä kesämökki. Kesämökillä on ran- tasauna. Vakituisesti asutuilla tiloilla ei ole rantasaunoja. Yhdelläkään tilal- la ei uida Pentinpurossa. Neljällä tilalla ruoka- ja saunavesi otetaan vesi- johtoverkosta ja kolmella tilalla kaivosta/lähteestä. Yhdellä vesijohtoverk- koa käyttävällä tilalla otetaan ruoka- ja saunavettä myös kaivosta.
Kaivo/lähde on kahdella tilalla 0–100 metrin etäisyydellä rannasta. Nämä tilat käyttävät kaivon vettä ruoka- ja saunavetenä. Yhdellä vesijohtoverkos- sa olevalla tilalla on kaivo 0–100 metrin etäisyydellä rannasta. Kaivon vettä käytetään vesijohtoverkkoveden lisäksi ruoka- ja saunavetenä. Kahdella ti- lalla on rantalaitumia. Yhdellä tilalla Pentinpuron vettä käytetään karjan juottovetenä.
Edellä tarkasteltujen lisäksi yhdessä Pentinpuron varresta tulleessa vas- tauksessa ilmoitettiin tilalla ruokavesi otettavan kaivosta, tilalla olevan ran- talaitumia ja Pentinpuron vettä käytettävän karjan juottovetenä. Tilan ra- kennuksista ei annettu tietoja.
Kommenteissa ilmoitettiin Pentinpuron olevan kesäaikaan miltei kuiva ja veden ruskeaa. Veden kommentoitiin olevan myös erittäin tummaa. Kevät- tulvien kommentoitiin olleen runsaita sekä ukkossateiden ja pitkäaikaisten sateiden nostavan tulvia.
Vuolijokivarresta vastauksia tuli kolmelta tilalta. Kahdella tilalla ilmoitettiin olevan kesämökki ja yhdellä tilalla vakituinen asunto ja kesämökki. Kahdel- la tilalla on rantasauna. Kahdella tilalla uidaan Vuolijoessa. Kahdella tilalla ruoka- ja saunavesi otetaan vesijohtoverkosta. Näistä toisella tilalla käyte- tään myös kaivoa, joka on 0–100 metrin etäisyydellä rannasta. Yhdelle ti- lalle ruokavesi tuodaan huoltoasemalta. Kyseisellä tilalla sauna ei ole käy- tössä. Tiloilla ei ole rantalaitumia eikä tiloilla käytetä Vuolijoen vettä karjan juottovetenä.
Vedenlaadun kommentoitiin Vuolijoessa heikentyneen 5–7 viime vuoden aikana ja vaikuttavan sen käyttöön. Vedenlaadun vaikuttavia tekijöitä on useita. Samoin humuksen todettiin lisääntyvän vuosi vuodelta.
M a a p e r ä ja p oh ja v es i ol o t
Väyryssuo sijaitsee loivapiirteisessä suomaastossa, jota rikkovat mo- reeniselänteet. Väyryssuon eteläpuolella on Hautakankaan pohjavesialue.
Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 2,02 km². Pohjavesialue kuuluu luokkaan I. Alueella on Honkamäen vedenottamo. Pohjavesialue muodos- tuu koilliseen viettävästä moreenipeitteisestä vaarasta. Moreenin aines on pintaosaltaan paikoitellen hyvin huuhtoutunutta ja karkeaa. Pohjavesialue on muodostumatyypiltään rantakerrostuma, joka purkaa vettä ympäristöön.
Pohjaveden päävirtaussuunnassa on ottamo, joka on rakennettu vaaran tyvellä esiintyvään lähteeseen. Pohjavesialue on metsätalousvaltaista alu- etta, jolla on myös maa-aineksen ottoalue. Vedenottamon ottokapasiteetti on 150 m³/d.
Väyryssuon läheisyydessä ei sijaitse kaivoja.
P ö l y- j a m e l ut il a nn e s e kä lii k en n e
Väyryssuon välittömässä läheisyydessä ei ole muita pöly- ja melulähteitä.
Vaivaissuon turvetuotantoalue sijaitsee 2 km Väyryssuon kaakkoispuolella.
Väyryssuon halki kulkee metsäautotie. Metsäautotie johtaa pohjoisen suuntaan Pentinpuron paikallistielle ja etelässä metsäautotielle, joka liittyy Väyryssuon itäpuolella kulkevaan Vuolijoen ja kantatien 78 väliselle yhdys- tielle 8770. Väyryssuota ympäröivän alueen tiestö on rakennettu metsäta- loustarkoitukseen. Liikenne on metsätalouteen liittyvää liikennettä. Syksyi- sin tiestöä käytetään luonnollisesti vapaa-aikaan liittyvään liikenteeseen (metsästys ja marjastus).
M u u t el ink e in o t j a t o i mi n no t
Väyryssuon ympäristö on metsätalousaluetta. Alueen mineraalimaat ovat metsätalouskäytössä. Suoalueet on pääosin metsäojitettu puun kasvatuk- seen. Väyryssuon koillispuolella ja itäpuolella on peltoalueita noin 3 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta. Väyryssuon itäpuolella on Vaivaissuon tur- vetuotantoalue 2,5 km:n etäisyydellä ja luoteispuolella Lämpsännevan tur- vetuotantoalue noin 4 km:n etäisyydellä. Vuolijoen taajaman reunaan on Väyryssuolta noin 3,6 km.
M u u t ku orm i t ta v at t o i mi n na t
Vuolijoen valuma-alueella oli vuonna 2002 kuusi turvesuota, joiden yhteen- laskettu tuotantopinta-ala oli 272 ha. Tuotantokuntoista aluetta oli 411 ha.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us l u o nt o on j a l u on n on s u oj el u arv o i hi n
Väyryssuon kunnostus turvetuotantoon on aloitettu vuonna 1997. Suo on ollut turvetuotannossa vuodesta 1999 alkaen. Nykyiselle tuotantoalueelle ei ole suunnitteilla toimia, jotka muuttaisivat alueen käyttötarkoitusta ja käyttötarkoituksen toteutusta. Nykyisen tuotantoalueen viereen on suunni- teltu 6,9 ha:n suuruinen lisäalue. Lisäalue sijoittuu metsäojitetulle rämeelle.
Samoin lisäalueen ympäristö on metsäojitettua rämettä.
Vuonna 2004 löydetyt vaaleasaran esiintymät sijoittuvat tutkimusalueen pohjoisosaan. Alueen läheisyyteen tuleva lisäalue tullee kuivattamaan ai- nakin läheisimpien vaaleasaraesiintymien kasvupaikkoja. Rimpivihvilää löydettiin lisäalueen ulkopuolelta huomattavasti lisäaluetta enemmän.
Rimpivihvilän esiintymiä on useissa kohdissa tutkitulla rimpijuotilla ja myös kauempana lisäalueesta. Valtakunnallisesti silmälläpidettävän, alueellisesti uhanalaisen ruskopiirtoheinän esiintymä sijaitsee noin 500 metrin etäisyy- dellä lisäalueesta, eikä lisäalueen käyttöönotolla arvioida olevan siihen vai- kutusta.
Hakijan näkemyksen mukaan suunnitellun lisäalueen tuotantoon otolla ei vaaranneta rimpivihvilän, vaaleasaran tai ruskopiirtoheinän esiintymistä Väyryssuon ympäristössä. Varsinaisella tuotantoalueella rimpivihvilä ja vaaleasara tulevat häviämään, mutta kanta säilyy tuotantoalueen ulkopuo- lella.
V a i ku t us p i n ta ve s iin
V a i ku t us v e d en la a tu u n
Väyryssuon turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamia ravinne- ja kiin- toainepitoisuuksien lisäyksiä alapuolisessa Pentinpurossa ja Vuolijoessa on arvioitu hakemuksessa esitettyjen kuormitus- ja valuma-arvojen perus- teella. Laskelmat on tehty 78,5 ha:n tuotantoalalla.
Laskelmassa arvioidaan Väyryssuon turvetuotantoalueen vaikutusta ala- puolisessa vesistössä tapahtuviin ainepitoisuuden muutoksiin tarkastelu- ajanjaksona. Arvio on tehty laskemalla tarkastelukohdassa vesistössä kul- kevan virtaaman ainepitoisuuksien kohoamista tuotantoalueelta tulevan kuormituksen johdosta.
Ympäröivältä valuma-alueelta tulevana keskivalumana on tuotantokaudella käytetty arviota kesän keskivalumasta kesä–syyskuun jaksolta (9 l/s km2).
Tuotantoalueen keskivalumana on käytetty 14 l/s km2 ja keskimääräisenä kuormituksena kuormitustarkkailuista saatujen ominaiskuormituslukujen kautta laskettua kuormitusta. Alivalumatilannetarkastelussa valumana on käytetty puolta (4,5 l/s km2) kesäkauden keskivalumasta ja tuotantoalueen kuormituksena kesän keskimääräistä kuormitusta. Alivaluntatilanteessa
tuotantoalueen kuormitus on tosin alhaisemmalla tasolla kuin keskimääräi- sessä valuntatilanteessa, joten tarkastelu liioittelee tuotantoalueen kuormi- tusta alivaluntatilanteessa. Tuotantoalueen ylivalumatilannetarkastelussa (rankkasade) valumana on käytetty tuotantoalueen osalta havaittuja yliva- lumia laskeutusaltailla varustetuilla soilla (keskimäärin 66 l/s km2, Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden käyttö- ja kuormitustarkkailu 1995–2001). Ympäristön osalta valumana on käytetty kesän keskivalumaa (9 l/s km2).
Väyryssuon turvetuotanto ei juuri näy Pentinpurossa kesän keskimääräi- sessä valunta- ja kuormitustilanteessa. Laskelman mukaan kokonaisfosfo- rin lisäys on alle 1 μg/l ja kokonaistypen lisäys 8 μg/l. Vuolijoessa Väyrys- suon tuotantoalueen vaikutuksia ei voi erottaa.
Alivaluntatilannetarkastelussa pitoisuuslisä on Pentinpurossa kokonaisfos- forin osalta alle 1 μg/l ja kokonaistypen osalta 15 ug/l. Kiintoainepitoisuu- den ja CODMn:n lisäys on alle 1 mg/l. Tarkastelussa on käytetty tuotanto- alueen kuormituksena kesän keskimääräistä kuormitusta. Todellisuudessa alivaluntatilanteessa tuotantoalueen kuormitus on alhaisempi.
Tuotantoalueen ylivaluntatilanne (rankkasade vain tuotantoalueella, muulla joen valuma-alueella valunta kesän keskimääräistä tasoa) näkyy tarkaste- lun mukaan Pentinpurossa ravinteisuuden ja kiintoaineen lievänä nousuna.
Kokonaisfosforin lisäys Pentinpurossa on laskelman mukaan 3,5 μg/l ja kokonaistypen 120 μg/l. Kiintoainepitoisuuden lisäys on 1,7 mg/l ja CODMn:n 6,5 mg/l. Vuolijoessa ravinteisuuden ja kiintoaineen ja hu- musainepitoisuuden kasvua ei voi erottaa.
Pentinpuron vedenlaatua on tarkkailtu ennen Väyryssuon turvetuotantoa, kunnostusvuoden keväällä ja kesällä, ensimmäisenä tuotantokesänä ja neljäntenä tuotantokesänä. Vuosien 1980–1991 näytteistä pääosa on otet- tu 1989–1991. Kunnostusvuoden näytteistä kuusi on otettu toukokuussa, yksi heinäkuussa ja yksi elokuussa.
Kokonaistypen pitoisuudessa on laskeva suuntaus läpi tarkastelujakson.
Väyryssuon kunnostusvuoden keväällä typpipitoisuuden keskiarvossa on lievä nousu, mutta tuotantovaiheen tarkkailutuloksissa kokonaistypen pitoi- suus on alhaisemmalla tasolla kuin aikaisemmin. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut alhaisimmillaan vuosien 1997 ja 1999 tarkkailutuloksissa (60 μg/l).
Vuoden 2002 havainnoissa kokonaisfosforipitoisuus on ollut Pentinpurossa hyvin korkealla tasolla (83–130 μg/l). Kiintoainepitoisuuden keskiarvoissa on selvä laskeva suuntaus läpi tarkastelujakson. Humusainepitoisuuden keskiarvo on laskenut 1990-luvun alun 32 mg/l keskiarvotasosta 1990- luvun lopun ja 2000-luvun alun tasoon 25–27 mg/l.
Otettujen vesinäytteiden perusteella Pentinpuron vedenlaadussa ei ole ha- vaittavissa Väyryssuon turvetuotannosta johtuvaa muutosta. Samoin Väy- ryssuon kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Pentin- purossa ovat hyvin pieniä; keskimääräisessä tilanteessa kokonaisfosforin osalta 0,3 μg/l ja kokonaistypen osalta 8 μg/l sekä kiintoaine- ja hu- musainepitoisuuden osalta alle 0,1–0,2 mg/l.
V a i ku t us k a la s to o n j a k al a stu k s ee n
Hakemuksen mukaan Väyryssuon turvetuotantotoiminnalla ei ole ollut vai- kutuksia Pentinpuron kalastoon tai kalastukseen.
V a i ku t us m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Tuotantoalueella käytettäville poltto- ja voiteluaineille samoin kuin jäteöljyil- le ja öljyisille jätteille on varattu asianmukaiset säilytysalueet.
Väyryssuon eteläpuolella on Hautakankaan pohjavesialue, jossa sijaitsee Honkamäen vedenottamo. Pohjavesialue sijaitsee koilliseen viettävästä moreenipeitteisessä vaarassa, jossa on rantakerrostumatyyppinen vettä ympäristöön purkava pohjavesialue. Vedenottamo on rakennettu vaaran tyvellä olevaan lähteeseen. Pohjaveden päävirtaussuunta on koilliseen kohti ottamoa.
Pohjavedenottamon ja Väyryssuon välissä on ojitettuja suoalueita. Otta- mon ja Väyryssuon välissä on metsäojituksessa vedenjakaja. Vedenotta- mon pohjoispuolella ottamon ja Väyryssuon välissä on metsäojituksen ko- koojaoja, joka johtaa ojitusalueiden vedet koilliseen Vaivaissuon alueen kautta Vuolijokeen. Väyryssuon alueelta ojitettujen suoalueiden vedet vir- taavat luoteeseen Ylä–Leppälänpuroon ja Leppälänpuroon. Vedenottamon ja tuotantoalueen etäisyys on 1,3 km. Väyryssuon turvetuotantoalueella ei ole vaikutusta Hautakankaan pohjavesialueeseen.
P ö l yn v a ik u t us
Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihty- vyyshaittarajan noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta.
Väyryssuon alueella ei ole pölyämisestä häiriintyviä kohteita haittaetäi- syyksillä.
M e l u n v aik u t us
Turvetuotantoalueilla tehtyjen melumittausten ja -laskelmien perusteella on arvioitu, että tuotantokoneista aiheutuva melu ei useimmissa tapauksissa ylitä melun ohjearvoja tuotantoalueen ulkopuolella. Meluavimmat työvai- heet, käytettäessä yhtä aikaa useampia koneita, voivat aiheuttaa 55 dB:n melutason ylittymisen 200–300 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta ja yö- ajan 50 dB:n melutason ylittymisen noin 500 metrin etäisyydellä.
Väyryssuon alueella ei ole melusta häiriintyviä kohteita haittaetäisyyksillä.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Hakemuksen oheen on liitetty esitys Väyryssuon toiminnan ja sen vaiku- tusten tarkkailusta sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueen turvetuotan- tosoiden käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailuohjelma Oulujoen vesistö- alueella vuosina 2003–2005.
K ä yt t ö t a r k k a i l u
Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on an- taa päästötarkkailulle taustatietoja. Siihen kuuluu kuormitukseen liittyvien tietojen hankinta sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta.
Käyttötarkkailun apuna pidetään päiväkirjaa.
Tarkkailujakson aikana päiväkirjat ovat nimetyn vastuullisen henkilön hal- lussa tai pysyvästi työmaalla siten, että ne pyydettäessä ovat valvontavi- ranomaisen tai tarkkailua suorittavan konsultin nähtävissä.
P ä ä s tö t a rk k ai l u
Tuotantovaihe
Tuotantovaiheen päästötarkkailu tehdään lupakauden aikana kahtena vuo- tena. Tarkkailuvuodet sovitaan Kainuun ympäristökeskuksen kanssa.
Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon avulla jatkuvatoimisin laittein silloin, kun se on mahdollista jäätymisolot huomioon ottaen.
Näytteenottokausi on 15.5.–30.9, ja näytteitä otetaan kerran kahdessa vii- kossa.
Näytteistä määritetään kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, CODMn ja väri. Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesäkuussa ja elokuu ensimmäisestä näytekerrasta) määritetään PO4-P, NH4-N, NO2+3-N ja rauta
Kuntoonpanovaihe
Väyryssuolle haetaan lupaa lisäalueen kuunostamiseen. Lisäalueen vedet johdetaan jo olemassa olevien rakenteiden (laskeutusaltaat ja pintavalu- tuskenttä) kautta alapuoliseen vesistöön. Lisäalueen koko (6,9 ha) on noin 9 % koko tuotantoalasta.
Hakija on katsonut Väyryssuon lisäalueen olevan niin pieni, ettei alueen kunnostusvaiheessa tarvitse toteuttaa erillistä kuntoonpanovaiheen tark- kailua, sillä alueen päästöjä ei voida tarkkailulla saada erilleen jo tuotan- nossa olevan alueen kuormituksesta.
V a i ku t us ta r k k ai lu
V e s is t öt ark k ai l u
Vedenlaatua tarkkaillaan Väyryssuon alapuolisissa vesistöissä lupakau- den aikana kahtena vuotena. Samoina vuosina Väyryssuo on myös pääs- tötarkkailussa. Tarkkailuvuodet sovitaan Kainuun ympäristökeskuksen kanssa.
Näytteenottopiste Vuolijoki P3 on ollut havaintopaikkana jo aikaisemmin- kin. Jotta suolta tulevan veden vaikutuksia Pentinpuroon voitaisiin havain- noida, lisätään tarkkailuun piste Pe3, joka on Pentinpurossa ennen Ylä- Leppälänpuron/Leppälänpuron laskua Pentinpuroon. Lisäksi turvetuotan- non alapuolista pistettä P4 siirretään hieman lähemmäksi Leppälänpuron laskupistettä Pentinpurossa. Uuden pisteen koodi on Pe2.
Näytteitä otetaan kesäkuussa ja elokuussa.
Vesinäytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, pH, väri, kiintoaine, kok.P, kok.N, ammoniumtyppi (NH4-N), rauta, CODMn, fosfaattifosfori (PO4-P) sekä nitraatti + nitriittityppi (NO2+NO3-N).
