YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 14/08/1
Dnro Psy-2007-y-45
Annettu julkipanon jälkeen 5.3.2008
ASIA Kilvenaavan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Rovaniemi
LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A
90570 OULU
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE 4 TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus... 5
Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6
Poltto- ja voiteluaineet... 6
Vesien käsittely ... 7
Varastointi ... 7
Liikennejärjestelyt ... 8
Toiminnan lopettaminen... 8
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 9
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 9
Päästöt pintavesiin... 9
Kuntoonpanovaihe... 10
Tuotantovaihe ... 11
Arvio tulevasta kuormituksesta ... 12
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 13
Päästöt ilmaan ... 14
Melu ... 14
Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen ... 15
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 15
Yleiskuvaus... 15
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 16
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 17
Vesistön tila ja käyttö ... 17
Virtaamat ... 17
Vedenlaatu... 18
Kalatalous ja virkistyskäyttö... 18
Maaperä ja pohjavesiolot ... 19
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 20
Vaikutus pintavesiin ... 20
Vesistö- ja kalastovaikutukset... 20
Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 21
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 21
Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus ... 22
Melu ... 22
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 22
Ennakkotarkkailu... 22
Käyttötarkkailu ... 23
Päästötarkkailu ... 23
Poikkeustilanteiden tarkkailu... 24
Päästöjen laskenta... 24
Vaikutustarkkailu... 24
Tulosten toimittaminen, käsittely ja raportointi ... 26
Ohjelman muutokset ... 26
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 26
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET ... 27
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 27
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 27
Lausunnot ... 28
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 31
Hakemuksen täydennys ja muutos ... 33
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 33
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 33
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 33
Päästöt vesiin ... 33
Päästöt ilmaan ... 35
Melu ... 35
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 35
Varastointi... 35
Häiriö ja poikkeustilanteet... 35
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 36
Toiminnan lopettaminen ... 36
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 36
RATKAISUN PERUSTELUT... 37
Luvan myöntämisen edellytykset ... 37
Lupamääräysten perustelut ... 38
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 38
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 38
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 39
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 39
Päätöksen voimassaolo ... 39
Lupamääräysten tarkistaminen ... 39
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 40
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 40
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 40
Sovelletut säännökset... 40
KÄSITTELYMAKSU... 40U Ratkaisu ... 40
Perustelut... 40
Oikeusohje ... 40
MUUTOKSENHAKU ... 41
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Turveruukki Oy on hakenut Kilvenaavan kuntoonpanoon turvetuotantoa varten, turvetuotannolle ja vesien johtamiseen ojaan ja edelleen reittiä Yli- joki–Portimojärvi–Simojoki toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa.
Hakemusasiakirjat on toimitettu ympäristölupavirastoon 1.3.2007.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kilvenaavan turvetuotantoalue sijaitsee Saarikämässä noin 40 km Rova- niemeltä Ranualle päin maantie 78:n välittömässä läheisyydessä.
Kilvenaavan turvetuotantoalueen pinta-ala on 69 ha, josta 38 ha on van- haa turvetuotantoaluetta ja 31 ha uutta lisäaluetta. Lisäalueella ei ole tehty turvetuotantoon liittyviä kuntoonpanotöitä. Vanhan turvetuotantoalueen ve- sien puhdistamista tehostetaan. Koko turvetuotantoalueen vedet on tarkoi- tus johtaa ympärivuotisesti painovoimaisesti kolmen laskeutusaltaan ja pin- tavalutuskentän kautta.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuo- tantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Kilvenaavan kuntoonpanon turvetuotantoa varten on aloittanut vuonna 1990 Kaukon Turve Ky. Se on tehnyt toiminnasta Lapin vesi- ja ympäristö- piirille täydennetyn ennakkoilmoituksen 14.9.1992. Turvetuotantoalue on merkitty Lapin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 5.2.1992.
Toiminta-alue on hakijan omistuksessa tai vuokrattu. Hakija on lisäksi teh- nyt viiden maanomistajan kanssa oja-aluesopimukset.
Kilvenaavan turvetuotantoalueella ei ole vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa.
Kilvenaapa kuuluu ympäristöministeriön 2.1.2001 vahvistamaan Rovanie- men maakuntakaava-alueeseen. Se on kaavassa merkitty maankamaran ainesten ottopaikaksi.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s
Kilvenaavan alueen peruskuivatus on toteutettu 1960-luvulla Lapin maan- viljelysinsinööripiirin hankkeena. Kaukon Turve Ky on aloittanut Kilvenaa- van kuntoonpanon turvetuotantoon vuonna 1990.
Kilvenaapa on ollut pois turvetuotannosta lähes 10 vuotta, joten vanhojen kenttien ojasto, lietesyvennykset ja päisteet vaativat peruskunnostuksen.
Osa saroista on myös voimakkaasti heinittyneitä ja ne vaativat kunnostus- toimenpiteitä.
Lisäalueilla ei ole tehty turvetuotannon kuntoonpanotöitä. Alueita ympäröi- vän metsä- ja muun ojituksen vaikutus on havaittavissa kaikilla lisäalueloh- koilla. Lisäalueiden vesitalous ja kasvillisuus ovat muuttuneet alkuperäises- tä luonnontilasta. Vallitsevia suotyyppejä ovat karut isovarpuiset rämeet ja lyhytkortiset nevat.
Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava puusto.
Kuivatus toteutetaan niin, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormi- tus on mahdollisimman vähäinen.
Kuntoonpanon ensivaiheessa kaivetaan uudet laskeutusaltaat 1–3 sekä pintavalutuskentän ojasto, pengerrakenteet ja pintavalutuskentälle johtava laskuoja.
Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kuntoonpantavan alueen ympärille eris- tysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Eris- tysojiin tehdään lietesyvennykset suunnitelmakarttaan merkittyihin paikkoi- hin. Seuraavaksi kaivetaan kuntaanpantavan alueen ympärille reunaojat ja kenttien kuivatusvesien kokoojaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaive- taan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen ve- sistökuormitus on mahdollisimman pieni.
Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja sarkojen muotoilutyöt aloitetaan 1–2 vuoden kuluttua ojituksesta.
Sarkaojien lietesyvennykset ja laskeutusaltaat tyhjennetään kuntoonpano- vaiheen jälkeen niihin kertyneestä lietteestä. Vesiensuojelurakenteet vii- meistellään ja sortumat sekä mahdolliset ojaston tukkeumat korjataan en- nen tuotannon aloittamista.
Työt käynnistetään mahdollisimman pian, kun lainvoimainen, kuntoonpa- non mahdollistava ympäristölupapäätös on saatu. Alustava kuntoonpano- aikataulu on seuraava:
- puuston poisto, ojitus ja vesiensuojelurakenteet: kevät/syksy/ 2007 - pintamaiden poisto ja sarkojen muotoilu: kesä/syksy 2008 - kunnostustuotanto/varsinainen tuotanto: kesät 2008/09
Vanhojen tuotantolohkojen eristysojat kunnostetaan tarvittaessa ja uusille tuotantoalueille kaivetaan uudet tarpeen mukaan.
Kilvenaavan kuntoonpanon kustannusarvio on noin 154 000 €, josta van- hojen kenttien osuus on noin 26 000 €. Vesiensuojeluinvestointien koko- naiskustannukset ovat noin 11 000 €.
Alueelta tuotettava jyrsinpolttoturve toimitetaan ensisijaisesti Rovaniemen kaupungin energiaturveasiakkaille.
Kilvenaavan tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Var- sinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30–40/kesä. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvikaudella alueella ei ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa.
Tuotantomenetelmänä on suunniteltu käytettäväksi mekaanista kokooja- vaunua. Päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja ko- koaminen. Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin 20–30 mm:n raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyr- söksen kuivuminen. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyr- söksiä kootaan yleensä 1–2 satoa samaan karheeseen. Se kootaan ele- vaattorilla mekaanisen kokoojavaunun säiliöön ja kuljetetaan auma- alueelle. Sinne kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla tai rinnekoneella varastoaumaan.
Ainakin turvetuotannon alkuvuosina alueelta on tarkoitus tuottaa myös pa- laturvetta. Tämä osaltaan pienentää pölyämisestä aiheutuvaa haittaa.
Kilvenaavan tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 2–3 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria tai rinnekonetta.
Kuntoonpantavaksi suunniteltujen lisäalueiden tehollisen tuotannon arvioi- daan alkavan aikaisintaan vuonna 2009. Kilvenaavan turvetuotannon ar- vioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2030 mennessä.
T u o tt e et , t u o ta n tom ä ä r ä ja k a p as it e et t i
Kilvenaavalla tuotetaan ensisijaisesti jyrsinpolttoturvetta. Vuotuinen tuotan- totavoite lisäalueet mukaan lukien on noin 32 000 MWh.
Alueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,5 m, jol- loin laskennallinen hyödynnettävä turvemäärä koko alueella on noin 450 000 MWh. Hyödynnettävän turvemäärän arvonlisä- ja valmisteveroton myyntiarvo valtakunnan keskimääräisen jyrsinpolttoturpeen toimitushinnan (kuljetusmatka 50 km) mukaisesti laskettuna on noin 3,7 milj.euroa.
P o l t to - j a v o i te lu a ine e t
Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 32 000 litraa. Traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuo- sittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen.
Vetokaluston ja työkoneiden voiteluaineiden vaihtotarve tai kulutus voi vaihdella merkittävästi tuotantokauden sääoloista ja koneiden käyttötunti- määristä riippuen. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi.
Tuotantoyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulu- tus on noin 15–20 kg/tuotantokausi.
V e s ie n k äs i t te l y
Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet erottaviin eristysojiin rakennetaan lie- tesyvennykset suunnitelmakartan osoittamiin paikkoihin.
Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, maksimissaan 1,5 ‰:n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket ja liet- teenpidättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin ja lietesyvennyksiin ja te- hostavat kiintoaineen laskeutumista sarkaojiin.
Vanhat laskeutusaltaat poistetaan käytöstä ja niiden tilalle rakennetaan kolme uutta laskeutusallasta, joiden kautta vedet virtaavat pintavalutusken- tälle. Altaalta 2 tulevat tuotantolohkojen 3–5 vedet ohjataan pintavalutus- kentälle johtavaan laskuojaan putkialituksen kautta.
Suunniteltu pintavalutuskenttä on suotyypiltään puutonta karuhkoa nevaa.
Kentän keskimääräinen turvevahvuus on noin 1,1 m ja pinta-ala noin 4,1 ha, joka on noin 4,4 % kentän kokonaisvaluma-alueesta. Pintavalutus- kentältä vedet laskevat painovoimaisesti keräilyojaan ja edelleen laskuojan kautta Ylijokeen. Pintavalutuskentän etu- ja jälkipuolelle asennetaan mitta- padot tuotantoaikaisten vesimäärien mittaamiseksi.
Pintavalutuskentältä Ylijokeen kaivettavaan ojaan jätetään Yliojasta lähtien noin 50 metrin pituinen ojakatko. Vedet suotautuvat tämän matkan.
Altaiden ja pintavalutuskentän mitoitus ovat turvetuotannon vesiensuoje- luohjeiston (1996) mukaiset.
V a r a s to int i
Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen 2 000–5 000 lit- ran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muuhun säiliöön, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa.
Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yh- teyteen. Varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista.
Turvetyömaalla varastoitavien voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, ta- vanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa.
Turpeen varastointiin on rakennettu kolme auma-aluetta, joihin turve au- mataan kartio- tai jonomuotoiseen tiivistettyyn aumaan. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla.
Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puupe- räisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Kokonaismäärä on alle 5 000 tonnia vuodessa. Puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti auma- alueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna kuluttajille. Haketus kestää kerrallaan 1–3 vuorokautta ja tuote toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan. Hakettamisen aiheuttama pöly ja melu ovat
verrattavissa normaaliin puuston hakkuuseen ja korjuuseen. Puupolttoai- neen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä me- luhaittaa ympäristölle.
Suolta kertyvät kannot ja liekopuut kootaan kantovarastoalueille, jotka si- jaitsevat auma-alueiden lähellä. Kannot ja liekopuut haketetaan ja toimite- taan turpeen seospolttoaineena asiakkaille.
L i ik e nn e jä r j es t el yt
Rovaniemi–Ranua maantieltä (MT 78) on kaksi liittymää Kilvenaavan tuo- tantoalueelle. Ylijoen metsäautotie on ympärivuotisen liikenteen kantava ja johtaa auma-alueille 1 ja 2. Auma-alueelle 3 johtava viljelystie kantaa raskasta liikennettä vain jäätyneen maan aikana.
Auma-alueelle 3 rakennetaan turvetieyhteys Kilvenaavan pohjoispään tuo- tantolohkoilta työkoneliikennettä varten. Laskeutusaltaalta 3 rakennetaan penkkatieyhteys pintavalutuskentälle.
Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päi- tä ja turveteitä, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle.
Kilvenaavan jyrsinturpeen toimitus on mahdollista ympäri vuoden aumaa 3 lukuun ottamatta. Turpeen toimituksen vuotuinen ajankohta määräytyy toimituskausittain laadittavan toimitusohjelman mukaisesti. Vuotuinen toi- mitusmäärä on noin 35 000 m3. Kunkin toimitusjakson vuorokautinen toimi- tusmäärä on 3–10 kuormaa. Ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keski- määrin 125–130 m3.
T o i mi nn an lo p et t am i n en
Turvetuotannon loppuessa toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotan- toon liittyvästä materiaalista ja jätteistä.
Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Lapin ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla.
Tuotantoalue on hakijan omistuksessa suon eteläisintä lohkoa 8 lukuun ot- tamatta. Toiminnanharjoittaja tekee omistamalleen alueelle alustavan uu- siokäyttösuunnitelman 3–5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Vuokra-alue palautetaan maan- omistajalle vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa ja suopohjan tuo- tannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja.
Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotantotoiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimer- kiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta.
Kilvenaavan tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geolo- gisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella.
Mikäli osalla alueesta siirrytään uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija tulee esittämään asiaa koskevat suunnitelmat Lapin ympäristökeskukselle ennen uusiokäyttöön siirtymistä.
P a r a s k äyt t ö k e l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT ) j a ym p ä r i st ö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö ( B E P )
Kilvenaavan tuotantoalueen vesiensuojelua tehostetaan poistamalla käy- töstä neljä laskeutusallasta ja rakentamalla tilalle kolme uutta, turvetuotan- non vesiensuojeluohjeiston (1996) mitoituksen mukaista laskeutusallasta ja pintavalutuskenttä.
Pintavalutuskentän pinta-ala on noin 4,1 ha, joka on noin 4,4 % kentän ko- konaisvaluma-alueesta. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle painovoi- maisesti ympäri vuoden. Pintavalutuskentän etu- ja jälkipuolelle on suunni- teltu asennettavaksi mittapadot tuotantoaikaisten vesimäärien mittaami- seksi.
Kaikkien sarkaojien alapäihin rakennetaan lietesyvennykset ja lietteenpi- dättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin sekä lietesyvennyksiin ja tehos- tavat kiintoaineen laskeutumista. Sarka- ja kokoojaojakaltevuudet ovat alle 1,5 ‰, millä myös edistetään lietteen laskeutumista tuotantoalueen ojas- toon. Eristysojilla estetään ympäristön vesien pääsy reuna- ja sarkaojas- toon sekä vedenpuhdistusrakenteisiin.
Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaojien lietesyvennyk- set puhdistetaan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana.
Kunnossapidolla varmistetaan vesiensuojelurakenteiden toimivuus.
Alueella toteutetaan BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä turvetuotannossa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käy- täntöä (BEP).
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuo- tantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden pitoi- suudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turve- tuotantoalueen valumavesi sisältää rautaa, joka yhdessä humuksen kans- sa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot vesien laadussa eri soiden välillä saattavat olla huomattavan suuria. Myös samalta suolta tulevien vesien laadussa on eroja eri vuosien välillä mm. hydrologisista tekijöistä johtuen.
Luonnontilaisella suolla sadevesi kulkee suon pintakerroksessa, jossa ve- denjohtavuus on suuri. Valumavesi on luonnontilaisella suolla kosketuksis- sa pääasiassa elävän tai vain hieman hajonneen kasvimateriaalin kanssa.
Ojitetulla suolla pintavalunta on luonnontilaista suota vähäisempää. Tuo- tantovaiheessa kokonaisvalunta ei poikkea suuresti luonnontilaisesta suos- ta, mutta veden erilainen kulkeutuminen suolla voi muuttaa valunnan ajal- lista vaihtelua sekä vaikuttaa valumaveden sisältämiin ainepitoisuuksiin.
Kilvenaavalta lähtevän ojan vedestä on otettu ennakkotarkkailunäytteitä vuosina 2001–2005. Suolta lähtevän veden määrää ei ole tarkkailtu. Seu- raavassa on tarkasteltu valumavesien määrää ja laatua sekä kuormitusta Kilvenaavan kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa perustuen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuor- mitustarkkailuraportteihin vuosilta 2000–2005.
K u n t oo n pa n o va ih e Valunta
Kuntoonpanovaiheessa suon alivalumat ja kokonaisvalumat kasvavat luonnontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoituneet vedet pää- sevät purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyydestä ja tur- vekerroksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa, joka kestää 3–6 vuotta. Jos turvetuotantoon valmisteltava alue on valmiiksi metsäojitettu, kuntoonpanovaiheen vaiku- tukset ovat pienempiä edeltävään tilanteeseen verrattuna. Kilvenaavalla reunametsät on laajalti ojitettu, mutta keskiosiltaan suo on ojittamaton.
Valunnan vaihtelu eri vuosina on eri soiden välillä ja samallakin suolla kun- toonpanotöiden vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen suurta. Suu- rimmillaan valumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi hetkellisesti ol- la satoja l/s km2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voivat olla suuria. Kuntoonpanovaiheen soiden keskivaluma on ollut Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien 2000–2005 kes- kiarvona kesällä ja syksyllä seuraava:
-kesä 13,9 l/s km2 (6,9–26 l/s km2) -syksy 12,2 l/s km2 (4,4–17,2 l/s km2) Talvella ja keväällä valumia ei ole mitattu.
Vedenlaatu
Kuntoonpanovaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat mm.
suotyypin mukaan. Turpeeseen aikaisemmin sitoutuneet aineet vapautuvat kuivatusvaiheessa valumavesiin. Usein kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, fosforin, typen, erityisesti epäorgaanisen typen sekä raudan pitoi- suudet kasvavat. Aina selvää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan ta- pahdu, tai kohoaminen havaitaan vain jonkin aineen kohdalla.
Valumavesien vaikutukset vastaanottavassa vesistössä ovat tapauskohtai- sia ja riippuvat mm. kuntoonpanotöiden ajankohdasta, kuntoonpanoalueen koosta, valuma-alueosuudesta, vesiensuojelurakenteista, laimentumis- olosuhteista, alueen etäisyydestä vesistöön sekä vesistön laadusta. Kau- kana vesistöstä sijaitsevan kuntoonpanosuon kuormittavista aineista valta- osa voi sedimentoitua laskuojiin ennen vesistöön kulkeutumista.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoilta lähtevän veden keskimääräinen laatu vuosina 2000–2005 on esitetty seuraavassa taulukossa. Suurimmalla osalla kuntoonpanovai- heen tarkkailusoista vesienkäsittelymenetelmänä on ollut pintavalutus.
n Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N NH4-N
kpl mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l
talvi 26 6,9 35 75 1517 785
kevät 15 7,8 30 49 1088 442
kesä 44 9,1 47 62 1274 313
syksy 20 4,9 36 47 1460 650
(n = soiden lukumäärä)
T u o ta n tov a ih e Valunta
Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisesta. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää veden imeytymistä turpeeseen. Yleensä valuntahuiput turvetuotantoalueella ovat luonnontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on turvesuolla suu- rempi. Veden varastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointika- pasiteetti voi ylittyä, jolloin suohon imeytyvä ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä voi näkyä äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Uusilla ja paksuturpeisilla turvetuotan- toalueilla on enemmän vedenvarastointikykyä kuin vanhoilla, mataloituneil- la turvekentillä.
Turvetuotantosuon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päis- teputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustila- vuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suu- rempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksi aikaa kokonaan. Myös kui- vana kesänä valunta voi tyrehtyä. Turvetuotannon vaikutukset kokonais- valumiin ja alivalumiin ovat yleensä pieniä.
Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuo- tantovaiheen soiden keskimääräiset valumat vuosina 2000–2005. Vuosina 2001–2003 oli melko kuivaa. Vuonna 2004 keskivaluma kasvoi edellis- vuosista sateisuudesta johtuen. Vuonna 2005 oli kuivempaa. Soiden keski- ja maksimivalumissa on ollut suuria eroja.
Vuosi n Mq Nq Hq
kpl l/s km2 l/s km2 l/s km2
2000 20 10,0 2,0 156
2001 19 9,8 1,9 87
2002 22 7,2 1,3 67
2003 25 8,9 1,5 126
2004 24 12,7 1,4 119
2005 25 8,2 1,0 78
keskiarvo 9,5 1,5 105
Kaikki suot
Mq = keskivaluma, Nq = pienimpien valumien keskiarvo, Hq = suurimpien valumien keskiarvo, n = soiden lukumäärä
Vedenlaatu
Kilvenaavan valumavedet tullaan johtamaan vesistöön ympäri vuoden pin- tavalutuskentän kautta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten tarkkai- lusoiden vedenlaadun tarkkailutulokset eri vuodenajoilta vuosilta 2000–
2005. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu on vaihdellut huomattavas- ti eri soilla.
Vuoden- Vesien- n Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N
aika suojelu kpl mg/l mg/l µg/l µg/l
Talvi pvk 3 3,8 18 33 968
Kevät pvk 3 4,9 11 24 776
Kesä pvk 14 4,9 38 55 1 134
Syksy pvk 3 2,0 20 28 1 003
Epäorgaanisten ravinteiden osuus kokonaisravinteista vaihtelee suuresti soiden välillä. Pintavalutuskentällisillä soilla on kesäaikana ollut keskimää- rin 31 % fosforista ja 13 % typestä epäorgaanisessa muodossa. Kaikilla tarkkailusoilla fosfaatin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 36 % ja epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä 27 %.
A r v i o t u lev a s ta k u or m i t uk s est a
Kilvenaavalla suunnitellaan otettavaksi tuotantoon suota yhteensä noin 69 ha, josta noin 38 ha on jo aikaisemmin tuotannossa ollutta aluetta. Alu- een valumavedet johdetaan kolmelle laskeutusaltaalle, joista vedet johtu- vat gravitaationa pintavalutuskentälle.
Seuraavassa on tarkasteltu Kilvenaavan vesistökuormitusta erilaisissa vir- taamatilanteissa kesäaikana ja eri vuodenaikoina. Kuormitusarviot on tehty suon kuntoonpano- ja tuotantovaiheelle. Arviot on tehty Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen vuosien 2000–2005 keskimää- räisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Kesän ylivalumatilanteen kuormitukset on arvioitu pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimää- räisten ylivalumien aikana mitattujen ominaiskuormituslukujen perusteella.
Kesän alivalumakauden kuormitusarviossa on otettu huomioon pintavalu- tuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräiset alivalumakauden kuormitus- vähenemät.
Kuormitusarviossa käytettyihin ominaiskuormituksiin sisältyy virhelähteitä sekä tarkkailusoiden keskinäisen erilaisuuden että sääolosuhteiden vuosit- taisten vaihteluiden takia. Käytetty aineisto on peräisin pääosin laajasta ja pitkäjänteisestä tarkkailusta, joten sitä voidaan pitää verrattain luotettava- na.
Seuraavan taulukon mukaisesti Kilvenaavan bruttovesistökuormituksen arvioidaan olevan vuodessa yhteensä noin 1 125 kg kiintoainetta, 11 390 kg CODMn, 13 kg fosforia ja 490 kg typpeä, kun tuotantoalueen uusi osa on kuntoonpanovaiheessa. Vuorokausikuormitukset ovat suurimmat keväällä tai talvella, lukuun ottamatta kiintoainetta, jonka päiväkuormat ovat suurimmat kesällä. Talviaikaisen laskenta-aineiston pienuus lisää vuosikuormitusarvion epävarmuutta.
Brutto Netto
Kuntoonpanovaiheen Ala Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N
kuormitus ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk
Talvi 70 1,9 32 0,032 1,7 1,5 0,031 1,5
Kevät 70 8,3 63 0,096 2,9 4,9 0,026 1,7
Kesä 70 3,5 27 0,032 0,76 1,6 0,014 0,43
Syksy 70 2,3 22 0,030 1,1 1,2 0,015 0,70
Vuosi kg/v 1 125 11 391 13 492 652 8,2 373
Alla olevassa taulukossa on arvio Kilvenaavan aiheuttamasta kuormituk- sesta kesän erilaisissa virtaamatilanteissa koko suon ollessa tuotantovai- heessa. Kilvenaavan bruttokuormitukseksi keskimääräisessä virtaamatilan- teessa arvioidaan noin 2,8 kg/vrk kiintoainetta, 18 kg/vrk CODMn, 0,02 kg/vrk fosforia ja 0,6 kg/vrk typpeä. Ylivalumatilanteessa kuten kesän rankkasateiden jälkeen kuormitus voi olla selvästi keskimääräistä suurem- paa, kun se alivalumakaudella jää keskimääräistä pienemmäksi.
Tuotantovaiheen kuormitus Ala Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk
Kesänkeskiarvo (brutto) 70 2,8 18 0,02 0,59
Kesänkeskiarvo (netto) 1,3 0,01 0,29
Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 20 83 0,11 3,8
Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 1,2 6,3 0,01 0,17
Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Kilvenaavan tuotantovaiheen kuormituksesta eri vuodenaikoina ja vuositasolla. Arvion mukaan vuosi- kuormitus jakautuu melko tasaisesti eri vuodenajoille, mutta päiväkuormi- tukset ovat selvästi suurimmat keväällä, koska vuodenaika on pituudeltaan lyhyin. Vuositasolla nettokuormituksien arvioidaan olevan noin 560 kg kiin- toainetta, 5 kg fosforia ja 145 kg typpeä. Bruttokuormituksen arvioidaan olevan vuositasolla noin 1 070 kg kiintoainetta, 5 900 kg CODMn, 10 kg fos- foria ja 290 kg typpeä.
Brutto Netto
Tuotantovaiheen Ala Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N kuormitus ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk
Talvi 70 1,3 7,4 0,012 0,42 0,67 0,014 0,22
Kevät 70 12 46 0,096 3,0 7,0 0,025 1,3
Kesä 70 2,8 18 0,025 0,59 1,3 0,010 0,29
Syksy 70 2,7 20 0,033 1,3 1,5 0,016 0,81
Vuosi kg/v 1 068 5 874 9,5 289 561 4,9 146
P ä ä s tö t m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Kilvenaavan turvetuotantoalueelta ei normaaliolosuhteissa aiheudu pääs- töjä maaperään tai pohjaveteen.
P ä ä s tö t i lm a a n
Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen kuormaus, aumaus ja lastaus aiheutta- vat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuo- tantomenetelmä sekä sääolot, erityisesti tuuli. Pölyhaitan esiintymiseen puolestaan vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin, maaston muodot, tuulen suunta ja suojaavan kasvillisuuden määrä. Tur- peen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Las- tauksen aiheuttama pölyäminen keskittyy talvikauteen.
Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina 1988–95 tehtyjen pölytarkkailujen tu- losten mukaan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m2/kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli kilomet- rin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa.
Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) ai- kana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan.
Ajoittain pölyä voi kulkeutua hyvinkin kauas tuotantoalueesta, jos pöly pääsee nousemaan korkealle ilmavirtausten mukana.
Turvetuotannon aiheuttamaa pölyämistä on tarkkailtu Nuorittajoen turve- tuotantoalueilla. Tuotantoalueiden läheisyydessä mitatut kokonaislas- keuma-arvot olivat Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havaintoasemaa lukuun ottamatta tuotantokauden keskiarvona samaa tasoa tai alhaisem- mat kuin vertailuasemalla mitatut tausta-arvot. Mitatut arvot (0,4–
1,2 g/m2 kk) olivat selvästi likaavana koettuna kokonaislaskeuma-arvoa (10 g/m2 kk) alhaisemmat ja Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havainto- asemaa lukuun ottamatta pitoisuudet alittivat myös taustalaskeumana pi- detyn arvon 1 g/m2 kk.
M e l u
Tuotantokaudella melua aiheuttavat työkoneet. Melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 30–50. Tuotantopäivinä turvekoneiden melua voi olla ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kan- tautua veden päällä kauemmaksi kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuo- tantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toi- mitusaikana noin loka-huhtikuussa melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua.
Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste ja sen kunto se- kä tien pituuskaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työsken- nellä ympäri vuorokauden. Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyy- destä tiehen, tien ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpin- nan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estä- viä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannon meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetuksen aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi.
Nykyisin turvetuotannon lupamenettelyssä sovelletaan terveydensuojelu- lain (763/94) nojalla annettuja 55 dB:n (päiväaikainen klo 7.00–22.00 kes-
kiäänitaso) ja 50 dB:n (yöaikainen klo 22.00–7.00) ulkoäänitasoja. Useim- pien työvaiheiden aikana ympäristömelulle annetut ohjearvot eivät ole ai- kaisemmissa mallitarkasteluissa tai kontrollimittauksissa ylittyneet tuotan- tokentän ulkopuolella. Meluisimpien työvaiheiden (kunnostustoimet, pala- turpeen keräys) päiväaikainen ohjearvo 55 dB voi ylittyä 200–300 metrin etäisyydellä ja yöaikainen ohjearvo 50 dB 500 metrin etäisyydellä tuotan- toalueen reunasta. Turpeen kokoamisen aiheuttama melutaso oli neljällä suolla tehdyissä tutkimuksissa noin 100–150 metrin etäisyydellä meluläh- teestä noin 50 dB. Mittausaikana vallinnut suurin melutaso oli 20 metrin etäisyydellä melulähteestä 70–80 dB. Eri tuotantovaiheissa melutaso vaih- telee koneiden lähellä välillä 76–95 dBA. Myös äänenpainetasot eri taa- juuksilla vaihtelevat, millä on vaikutusta äänen kulkeutumiseen. Kaikista laajimman meluvyöhykkeen aiheuttaa syklonilla varustettu imuvaunu (JIK-35), jonka aiheuttama 55 dB:n meluvyöhyke voi ulottua noin kilometrin etäisyydelle lähteestä.
J ä t te e t, ni i de n o m in a is u ud e t, mä ä r ä j a h yö d yn t ä m i n en
Kilvenaavan tuotantoalueen jätteet ovat pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodat- timia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä lukuun ottamatta vähäisiä.
Jätteiden keräämistä varten työmaalle sijoitetaan erikseen osoitetut jät- teidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat astiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikis- sa vaiheissa.
Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Rovaniemen kaupun- gin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Kilvenaavan turvetuo- tannon kokonaisurakoitsija.
Kilvenaavan turvetuotantotyömaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Y l e is k uv au s
Kilvenaavan vedet johdetaan Ylijokeen (64.037), joka on Simojoen vesis- töalueen Portimojärven valuma-alutta. Ylijoen valuma-alueen pinta-ala on 116 km2 ja järvisyys 2,2 %. Ylijoen valuma-alueen osuus Simojoen valu- ma-alueesta Portimojärven luusuan kohdalla (F= 1 529 km2) on 7,6 %.
Kilvenaavan tuotantoaluetta ympäröivät alueet ovat metsä- ja maatalousta- louskäytössä. Suo- ja metsäalueilla todennäköisesti marjastetaan ja met- sästetään.
Kilvenaavan tuotantoalueen vaikutuspiirissä ei sijaitse pienvesiä. Kilvenaa- van kaakkoispuolella noin 900 m:n etäisyydellä on pieni Saarijärvi ja koil- lispuolella noin 300 m:n päässä Kilvenaavanlampi (34 ha). Lyhin etäisyys tuotantolohkon 1 koillislaidasta lammen etelärantaan on noin 220 metriä.
Lammen vedenkorkeus 14.7.1992 oli +185,67 m ja 15.6.2006 +185,84 m.
Tuotantolohkon 1 luoteispuolta on ojitettu. Ojitusajankohta ei ole hakijan tiedossa. Tämän ojituksen lyhin etäisyys Kilvenaavanlammen etelärannas- ta on noin 130 metriä. Ojissa on patorakennelmia.
Hakijalla on tarkkailutietoa turvetuotannon ojituksen vaikutuksesta tuotan- toalueen läheisyydessä sijaitsevien suolampien vedenkorkeuksien vaihte- luun. Esimerkiksi Siikajoen Pikarinevalla olevan Vähäkarsikkolammen ve- denkorkeuden vaihtelua on tarkkailtu viranomaisten päätöksen mukaisesti vuodesta 2000 saakka. Pikarineva on uusi tuotantosuo ja etäisyys eris- tysojasta lampeen on 110 m. Lammen ja tuotantoalueen väli on aikaisem- min ollut ojittamaton. Tarkkailu on osoittanut, että tällä etäisyydellä ei uu- della ojituksella ole ollut Vähäkarsikkolammen vedenkorkeutta alentavaa vaikutusta.
Kilvenaavanlammen vedenpinnan mahdollisen laskun estämiseksi hakija esittää, että tuotantoalueen ja lammen välissä olevien ojien alapäihin teh- dään maapadotus turpeella.
Kilvenaavan tuotantoalue sijaitsee Narkauksen paliskunnan alueella. Tuo- tantoon jo kuntoonpannulla alueella ei ole merkitystä porojen laidunaluee- na ja hakijan käsityksen mukaan suunniteltujen lisäalueiden merkitys poro- jen laidunalueena on vähäinen.
Suunnittelussa on otettu huomioon työmaarakenteiden mahdollisesti ai- heuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lope- tuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi.
Reuna- ja kokoojaojiin luiskat tehdään myös 300 m:n välein suorille osuuk- sille ja mutkiin. Palokaivojen toinen pääty luiskataan. Hakijan tiedossa ei ole porojen tai vasojen hukkumisia työmaan ojiin tai vesiensuojelurakentei- siin.
A l u e en l uo n t o ja su o j el uk o ht e e t
Ylijoen valuma-alue on varsin vähän (alle 5 %) ojitettu Simojoen muihin alueisiin verrattuna. Metsämaita on 11 000 ha, maatalousmaata 280 ha ja vesistöjä 375 ha.
Kilvenaapa on reuna-alueiltaan pääosin metsäojitettua karujen isovarpu- rämeiden ja lyhytkorsinevojen yhdistelmää. Lähistöllä on myös peltoja.
Muita turvetuotantoalueita valuma-alueella ei ole.
Kilvenaavalla on tehty kasvillisuusselvitys vuonna 2001. Sen mukaan tutki- tut suot olivat pääosin karujen isovarpuisten rämeiden ja karujen lyhytkor- sinevojen yhdistelmää. Alueet on ojitettu ainakin reunoistaan ja selviä merkkejä kuivumisesta oli nähtävissä. Silmiinpistävän runsaasti kasvoi joka paikassa vaivaiskoivua. Varsinaista rehevyyttä ilmentäviä lajeja ei ollut eh- kä katajaa ja siniheinää lukuun ottamatta. Katajaa ei esiintynyt nevoilla, vaan hyvin puustoisilla paikoilla. Kilvenaavalta ei löytynyt uhanalaisia kas- vilajeja. Lintuselvitystä alueelta ei ole tehty. Lähin FINIBA-alue (Suomen tärkeä lintualue) sijaitsee Simojärvellä, joka kuuluu myös Naturan rantojen suojelukohteisiin. Lapin ympäristökeskuksen mukaan Kilvenaavan alueella tai lähistöllä ei ole suurten petolintujen pesäpaikkoja. Ympäristöhallinnon tiedossa ei ole alueella olevia uhanalaisten lajien esiintymiä.
Kilvenaapa sijaitsee Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvällä Simo- joen vesistöalueella (FI 1301613). Kilvenaavan lähiympäristössä ei sijaitse suojelukohteita. Lähin Natura-suojeluohjelmaan kuuluva alue on noin 9 km
lounaaseen sijaitseva Tuisku-Kivalan närheikkö (FI 1301814). Luoteeseen noin 8 km on Kankariaavan soidensuojelualue.
A s u t us ja m u u r ak en n e tt u ym p ä r is t ö
Kilvenaavan ympäristön asutus on vähäistä. Lähin rakennettu ja asuttu kiinteistö sijaitsee suon itäpuolella noin 0,8 km tuotantoalueen reunasta.
Ylijoen rannalla lähellä Portimojärveä olevan lähimmän rakennetun kiinteis- tön etäisyys Kilvenaavan turvetuotantoalueesta on noin 5 km.
Tiedustelun mukaan Ylijoen 39 rantatilasta 33 % on rakennettu. Kolme ti- laa on asuttu ympärivuotisesti ja mökkikäytössä on kahdeksan. Kahdella ti- lalla on rantasauna ja 33 % tiedusteluun vastanneista ilmoitti uivansa Ylijoessa. Ylijoen vettä käytetään viidellä tilalla saunavetenä. Vettä käyte- tään myös ruokavetenä kolmella tilalla, joskaan näillä tiloilla ei ollut raken- nuksia. Vakituisesti asuvat käyttävät vesijohtoverkoston vettä. Kenelläkään vastanneista ei ole kaivoa tai lähdettä joen lähellä, mutta kauempaa tuo- daan neljälle tilalle ruokavesi lähteestä tai kaivosta. Karjan juottoon Ylijoen vettä ei käytetä.
V e s is t ön t i l a ja kä yt t ö
Virtaamat
Ylijoessa lähellä Yli-Portimojärveä on Lapin ympäristökeskuksella ollut vuosina 1978–2000 jatkuvatoiminen virtaamanmittausasema, jonka valu- ma-alue on 56 km2. Ylijoki laskee Portimojärveen, joka on Simojoen läpivir- tausjärvi. Simojoessa on virtaaman mittausasema noin 30 km Portimojär- vestä alavirtaan Hosionkoskessa (F = 1 981 km2).
Ylijoen ja Hosionkosken virtaamat on esitetty seuraavassa taulukossa. Yli- joen virtaamat ovat pieniä. Keskivirtaama (MQ) on vuosina 1978–2000 ol- lut 0,7 m3/s. Koko jakson huippuvirtaama (HQ) 22,7 m3/s oli 25.4.1999.
Simojoki, Hosionkoski Valuma Virtaama 1991–2000
l/s km2 m3 /s m3 /s Vuosi
MQ 12,8 0,72 28,7
HQ 402,5 22,7 341
MHQ 39,6 2,23 238
MNQ 2,0 0,11 5,26
joulu-maaliskuu
MQ 4,1 0,23 13,3
kesä-syyskuu
MQ 10,0 0,56 26,8
NMQ 1,1 0,06
MHQ 40,9 2,3
Ylijoki 1978–2000
V e d en l aa tu
Kilvenaavalta lähtevän ojan vedenlaatua on tarkkailtu ennakkoon viisi ker- taa vuosina 2001–2005. Lapin ympäristökeskuksen Ylijoen alaosan ha- vaintopaikasta on vedenlaatutietoja loppuvuodesta 1976 lähtien lähes kuu- kausittain. Kilvenaavan ennakkotarkkailupiste sijaitsee eri tuotantolohkojen purkuojien yhtymäkohdassa, jonne tulee kuivatusvesiä 38 ha:n alalta ja li- säksi valumavesiä 60 ha:n peltoalalta. Pellot ovat osittain olleet viherrehu- viljelyssä.
Vesi on ollut tummaa sekä humus- ja ravinnepitoista vuosina 2001–2005.
Vesi on suoalueilta tulevien vesien tapaan hapanta, mutta suuria happa- muusongelmia ei ole. Loppukesällä ja syksyllä 2005 veden fosforipitoisuu- det ja etenkin fosfaattifosforipitoisuudet olivat erittäin korkeita. Kilvenaaval- ta lähtevien vesien keskimääräiset ravinnepitoisuudet osoittavat veden olevan rehevää.
Lapin ympäristökeskuksen Ylijoen seurantapisteen aineiston suuruudesta johtuen Ylijoen vedenlaatu ja sen muutokset ovat hyvin selvillä. Ylijoen ve- si on ruskeaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Myös rautaa vedessä on runsaasti. Kiintoainetta on ollut varsin vähän ja veden sameuskin on varsin vähäistä. Ylijoessa kuten yleensäkin virtavesissä veden ainepitoisuuksien vaihtelut ovat usein suuria huuhtoutumien vaihteluista johtuen. Aineiston jakaminen vuosiin 1976–1999 ja 2000–2005 ei osoita kovin suuria muu- toksia tapahtuneen viime vuosina. Veden alkaliniteetti on hieman pienen- tynyt ja sen myötä veden happamuus hieman lisääntynyt. Ajanjaksojen 1976–1999 ja 2000–2005 kesä-syyskuun vertailussa keskimääräiset rau- tapitoisuudet ovat hieman kohonneet ja samalla veden väri hieman tum- munut. Veden happamuus on myös lisääntynyt hieman. Vedenlaadun muutokset ovat olleet kuitenkin hyvin pieniä.
Koko tarkastelujakson 1976–2005 keskimääräisten pitoisuuksien perus- teella Ylijoen vedenlaadussa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Lähin- nä humuspitoisuudet ovat olleet kasvussa ja sen mukana myös veden väri.
Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat olleet lievässä laskussa.
Kilvenaavalta lähtevässä vedessä on ollut ennakkonäytteiden perusteella enemmän ravinteita ja humusta kuin Ylijoessa. Erityisesti fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi korkeampia kuin Ylijoessa. Kilvenaavan ympäristössä on runsaasti peltoja, millä on oletettavasti osuutta fosforihuutouumien suu- ruuteen.
Ylijoen vedenlaatu on ympäristöhallinnon vuosien 2000–2003 aineistoon perustuvan vedenlaatuluokituksen mukaan tyydyttävää. Ylijoen vesi on hieman heikkolaatuisempaa kuin Simojen pääuomassa, lähinnä ravinteita ja humusta on vedessä hieman enemmän.
Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Simojoki kuuluu kokonai- suudessaan luokkaan hyvä. Yläosalla vesi on niukkaravinteista ja luonnos- taan lievästi humuspitoista. Alaosalla ravinnepitoisuudet ovat suuremmat ja vesi lievästi rehevää.
Ka l a ta lo us ja vi rk istys k ä yttö
Simojoki on Suomen harvoja lohijokia, joissa lohi lisääntyy luontaisesti.
Portimojärven ja Simojärven väliseltä Simojoen osuudelta ei ole kuitenkaan sähkökoekalastuksissa saatu lohen eikä taimenen poikasia. Lohen lisäksi
Simojoesta on tavattu taimenta, siikaa, muikkua, harjusta, kuoretta, hau- kea, ruutanaa, mutua, seipiä, säynettä, särkeä, lahnaa, salakkaa, kiven- nuoliaista, madetta, ahventa, kiiskeä, kivisimppua ja kolmipiikkiä. Simo- joessa on myös nahkiaisia ja rapuja.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sai vuosina 1988–1992 tekemissään sähkökoekalastuksissa saaliiksi Ylijoesta mutuja, simppuja, kivennuoliaisia, mateita ja ahvenia. Ylijoen koekalastussaalis oli vuonna 2002 hyvin sa- manlainen kuin aikaisemmallakin kerralla. Saalis koostui muduista, ki- visimpuista, kivennuoliaisista, mateista ja hauista. Ylijoki laskee matalaan Portimojärveen, jossa on voimakas särkikanta. Sen osuus kokonaissaaliis- ta on ollut lähes 50 % eli noin 2 kg/ha.
Tähän lupahakemukseen liittyvään tiedusteluun kuului Ylijoelta 39 tilaa Yli- Portimojärven maantiesillalle asti eli noin 5 km:n matkalta. Tiedustelu koski vuoden 2006 kalastusta. Tiedustelun vastasi 38 tilaa. Vastausten perus- teella on laskettu keskivertokalastajan käyttämä pyydysmäärä ja saama saalis, mikä on sitten kerrottu kaikkien kalastajien luvulla selvitysalueen kokonaismääräksi.
Ylijokivarressa kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta. Käytössä oli ka- tiskoita 16, harvoja verkkoja sekä koukkuja 29. Suurin osa talouksista ka- lasti erilaisilla vapavälineillä. Niitä oli käytössä yhteensä 63. Kalastus kes- kittyi kesäaikaan, mutta myös talvella kalastettiin. Puolet kalastaneista har- rasti pilkkimistä. Keskimääräinen kalastusaika oli 15 päivää. Heittovapoja oli käytössä 25. Niitä käytettiin keskimäärin 35 päivänä. Verkoilla kalastet- tiin keskimäärin 10 päivää, katiskoilla noin kaksi kuukautta ja koukuilla tal- vella ja keväällä keskimäärin kuukausi. Kokonaissaalis oli noin 420 kg, jos- ta haukea oli 45 %, ahventa 47 % ja särkeä 8 %. Lohikaloja ei Ylijoesta saatu, eikä rapuja. Talouskohtainen saalis oli 23 kg.
Kalojen makuvirheitä kommentoi 18 taloutta. Vastanneista 76 % ei ollut nii- tä havainnut, 24 % totesi makuvirheitä esiintyvän kaloissa. Vastanneista talouksista 16 % arvioi makuvirheiden olevan niin voimakkaita, että ne hei- kentävät kalojen käyttökelpoisuutta.
Kysymykseen pyydysten likaantumisesta vastasi 16 taloutta. Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, ettei likaantumishaittaa ole. Vähäisenä pyydysten li- kaantumishaittaa piti 31 % vastaajista ja 25 % arvioi likaantumisen vaikeut- tavan pyyntiä ja aiheuttavan lisätyötä. Voimakasta pyydysten likaantumi- nen ei ollut kenenkään mielestä. Likaantumista ja likaantumisen aiheutta- jaa kuvattiin sanoilla liettyminen, limoittuminen ja muta.
M a a p e r ä ja p oh ja v es i ol o t
Tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohja- vesialueita. Kilvenaavan lähimmät pohjavesialueet ovat noin 6 km suon pohjoispuolella sijaitsevat III-luokan Hietakankaan ja Saunaojan pohja- vesialueet.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us p i n ta ve s iin
V e s is t ö- ja ka l as t ov a ik u tu k se t
Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus.
Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymis- tä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöi- tymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina, jotka ovat mm. arvokalastolle epäedullisia. Turvetuotannon aiheuttama kuormitus ja vesistövaikutukset ovat voimakkaasti riippuvaisia valunnasta.
Kilvenaavan turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on ar- vioitu laimentumissuhteen perusteella Ylijoessa lähellä Yli-Portimojärveä (F = 56 km2) sekä Simojoen Hosionkoskessa (F = 1 981 km2). Kuormituk- sen aiheuttamat pitoisuuslisäykset laskettiin kesän brutto- ja nettokuormi- tuksesta keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä bruttokuormituksesta ali- ja ylivirtaamakaudella. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja.
Kilvenaavan vedet laskevat pintavalutuskentän kautta Ylijokeen purkuojaa pitkin, joten turvetuotantoalueen vaikutus vedenlaatuun on suhteellisen vähäinen. Kilvenaavan ennakkotarkkailunäytteiden perusteella suon las- kuojassa vesi on ollut hyvin tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Kil- venaapa on vanhaa tuotantoaluetta, joten uusien alueiden kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitus ei kovin oleellisesti heikennä Ylijoen vedenlaa- tua, etenkin kun käyttöön otetaan pintavalutuskenttä.
Seuraavissa taulukoissa esitetyn arvion mukaan Kilvenaavan kuormituk- sen vaikutukset Ylijoessa ovat erittäin vähäisiä uusien tuotantoalueiden kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa sekä jälkimmäisen taulukon mukaisesti tuotantovaiheessa. Turvetuotantoalueen tehostuneiden vesiensuojelume- netelmien ansiosta kuormituksesta aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä ei voida havaita. Kuormituksella ei käytännössä ole merkitystä Ylijoen veden väriin, rehevyyteen tai pohjan liettymiseen.
Brutto Netto
Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N
m3/s mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l
Ylijoki
Talvi 0,23 0,097 1,59 1,60 83 0,075 1,56 76
Kesä, keskiarvo 0,56 0,072 0,55 0,65 15,7 0,033 0,296 8,9
Kesän ylivaluma 2,30 0,123 0,61 0,68 24,3
Kesän alivaluma 0,06 0,274 1,80 2,13 42,5
Simojoki
Talvi 13,3 0,002 0,028 0,028 1,44 0,001 0,027 1,32
Kesä, keskiarvo 26,8 0,001 0,011 0,014 0,33 0,001 0,006 0,19 Kesän ylivaluma
Kesän alivaluma
Brutto Netto
Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N
m3/s mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l
Ylijoki
Talvi 0,23 0,066 0,372 0,61 21,3 0,034 0,68 11,0
Kesä, keskiarvo 0,56 0,058 0,375 0,509 12,3 0,028 0,21 6,01
Kesän ylivaluma 2,30 0,099 0,416 0,530 19,0
Kesän alivaluma 0,06 0,222 1,224 1,66 33,2
Simojoki
Talvi 13,3 0,001 0,006 0,011 0,37 0,001 0,012 0,19
Kesä, keskiarvo 26,8 0,001 0,008 0,011 0,26 0,001 0,004 0,13 Kesän ylivaluma
Kesän alivaluma
Ylijoen kalastoon kuuluvat hauki, ahven, särki ja made. Lohikaloja ei Ylijoessa ole tavattu. Hankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Ylijoen kalakantoihin. Kalastus Ylijoella on pääosin kesämökkiläisten koti- tarve- ja virkistyskalastusta. Kilvenaavan turvetuotannolla ei ole vaikutusta kalastuskäyttäytymiseen.
Yksittäisten pienten turvetuotantoalueiden vaikutukset kalastoon ja kalas- tukseen ovat usein marginaalisia. Hakijan arvion mukaan Kilvenaavan tuo- tantoalueen aiheuttaman kuormituksen haittavaikutukset ovat vähäisiä ja ne eivät ylitä kompensaatiotoimia edellyttävää vaikutustasoa. Simojoen ka- lakantoihin Ylijoen kautta tulevilla turvetuotantoalueen vesillä ei ole suurta merkitystä, sillä vesien vaikutukset tasaantuvat Ylijoessa ja viimeistään Portimojärvessä, jonne tulee runsaasti muuta kuormitusta.
V a i ku t uk se t lu on t oo n j a l u on n o ns u oje l ua r v oi hi n
Kilvenaavan vedet laskevat Simojokeen, jonka pääuoma kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI1301613). Suojeluverkostoon Simojoki on si- sällytetty edustamaan harvoja luonnontilaisia rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Luontotyyppi ei ole priorisoitu eli ensisijaisen tär- keä. Simojoen suojelun perusteena on myös Simojoessa esiintyvät luonto- direktiivin liitteen II lajit: kirjojokikorento ja yksi uhanalainen laji sekä lintudi- rektiivin liitteen I linnut: kuikka, laulujoutsen, liro ja uivelo. Simojoen alueel- la ei esiinny ensisijaisesti suojeltavia lajeja.
Hankkeen vaikutuksista voidaan arvioida, ettei se yksistään todennäköi- sesti merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Si- mojoen pääuoma kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Siten Kilvenaavan tuo- tantoalueen osalta ei varsinaista luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista ar- viointia hankkeen vaikutuksista ole tarpeen tehdä.
Kilvenaapa on vanhaa turvetuotantoaluetta ja alueella ei ole uhanalaisia suotyyppejä eikä uhanalaisia tai harvinaisia kasveja, joiden esiintymiseen turvetuotantoalueen laajentaminen vaikuttaisi. Kasvillisuus on karua ja tyy- pillistä suolajistoa. Kilvenaavan lähiympäristössä ei ole suojelualueita tai kalataloudellisesti tai luonnonsuojelullisesti arvokkaita pienvesiä. Lisäalu- een kuntoonpano turvetuotantoon aiheuttaa paikallisia muutoksia suon kasvillisuuteen ja maisemaan.
V a i ku t us m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Toiminnasta ei aiheudu vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen.
I l ma a n j ou t u vi e n pä ä s tö je n v a ik u tu s
Kilvenaavan ympäristössä asutus on lähimmillään noin 0,8 km:n päässä tuotantoalueen reunasta itään. Noin 300 m:n päässä suon koillispuolella si- jaitsee Kilvenaavanlampi ja kaakossa noin 900 m:n päässä on Saarijärvi.
Tuotantoalueen vieressä on viherrehuviljelyssä peltoja.
Kilvenaavan turvetuotannosta voi kilometrin päässä sijaitsevalle asutuksel- le epäedullisten olosuhteiden vallitessa (esim. kova tuuli tai inversio) aiheu- tua pölyhaittaa. Epäedullisissa olosuhteissa voi lievää pölyhaittaa esiintyä myös lähimmissä vesistöissä (Kilvenlampi ja Saarijärvi). Myös läheisellä peltoalueella pölyä esiintynee, mutta peltoviljelylle pölyvaikutukset ovat vä- häisiä.
Alueen vallitsevat tuulensuunnat ovat olleet etelästä (18 % kaikista tuulis- ta), pohjoisesta (13 %) sekä lounaasta (12 %). Etelän- ja lounaanpuoleinen tuuli vähentää pölyhaittojen esiintymisen mahdollisuutta lähikiinteistöillä.
Kilvenaavanlammella pölyhaitat voivat näkyä. Kilvenaavanlammen rannoil- la ei ole asutusta tai rakennuksia. Kilvenaavan ympäristö on pääosin met- sää, mikä vähentää pölyn leviämistä ympäristöön. Turvepöly voi aiheuttaa kasvillisuuden, kuten luonnonmarjojen likaantumista tuotantokentän välit- tömässä läheisyydessä. Haitta on kuitenkin väliaikainen, sillä pöly huuh- toutuu helposti pois, eikä aiheuta haittaa marjojen käytölle. Turvetyömaalla työskenteleville pöly voi aiheuttaa lieviä nuhamaisia oireita.
M e l u
Kilvenaavan meluhaitta rajoittuu tuotantoalueen läheisyyteen sekä kulje- tusten aiheuttama melu maanteille.
Terveydensuojelulain (763/94) nojalla annetun päivä-äänitason (55 dB päi- vällä) ohjearvot eivät ylity lähimmässä kiinteistössä. Vallitsevat tuulen- suunnat ovat pääasiassa eteläisiltä ilmansuunnilta, mikä osaltaan vähen- tää meluhaitan esiintymisen mahdollisuutta itäsuunnalla sijaitsevissa kiin- teistöissä. Myös suota ympäröivällä kasvillisuudella (metsä) on ääntä vai- mentava vaikutus. Kuitenkin epäedullisissa olosuhteissa (esim. kova länsi- tuuli) ohjearvojen ylitys voi olla mahdollinen. Kasvillisuuden ohella maas- tonmuodot vaikuttavat äänen leviämiseen.
Turvekuljetuksista aiheutuu liikennemelua kuljetusreittien varrella. Ennen kantatietä kuljetaan paikallistietä, jonka varrella asutus on vähäistä. Kulje- tusten aiheuttama melun lisäys jää valtateillä vähäiseksi. Tuotantoalueen teiden lisäksi myös muualla kuljetusreitin varrella turvekuljetuksista aiheu- tuu liikenteen melua.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
E n n ak k ota r k k ai lu
Ennakkonäytteitä on otettu Kilvenaavalta lähtevästä vedestä vuosina 2001–2005.
K ä yt t ö t a r k k a i l u
Käyttötarkkailu aloitetaan samanaikaisesti suon kuntoonpanon kanssa ja sitä jatketaan keskeytyksettä siihen saakka, kun tuotantoalueen jälkihoito- työt on tehty.
Käyttötarkkailuun kuuluu käyttöpäiväkirjan pito, puhdistuslaitteiden toimin- nan tarkkailu ja yleensä toiminnan seuraaminen niin, että se tapahtuu lu- pamääräysten mukaisesti ja ympäristökuormitus jää mahdollisimman vä- häiseksi. Käyttötarkkailu on apuna erilaisten häiriötilanteiden selvittämises- sä.
Päiväkirjaa ja muita käyttötarkkailuun liittyviä asiakirjoja säilytetään tuotan- toaikana työmaalla tai vastuullisen henkilön hallinnassa. Vastuuhenkilö il- moitetaan ympäristökeskukselle. Päiväkirjat ja muut käyttötarkkailuun liitty- vät asiakirjat säilytetään mahdollista myöhemmin tehtävää tarkastusta var- ten niin kauan, kuin tuottaja on vastuussa toiminnastaan. Vuosittain laadi- taan lyhyt yhteenveto, joka toimitetaan vaadittaessa ympäristökeskukseen sekä liitetään lupamääräysten tarkistamishakemukseen. Tarkkailussa ole- vien turvesoiden osalta käyttötarkkailun vuosiyhteenvedot toimitetaan myös päästötarkkailun raportin laatijalle.
Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden tarkkailuun kuuluu aina vesiensuo- jelurakenteiden kunnon ja toimivuuden tarkastaminen keväällä ja syksyllä sekä tarvittaessa muulloinkin. Tarkastusten seurauksena tehdään tarvitta- vat korjaukset ja puhdistukset.
P ä ä s tö t a rk k ai l u
Kuntoonpanovaihe
Kuntoonpanovaiheen tarkkailussa otetaan päästötarkkailunäytteitä pinta- valutuskentän mittapadolta 2.
Näytteenottotiheydessä noudatetaan seuraavaa ohjetta:
Työvaihe tai ajanjakso Näytteenottotiheys Kunnostustyöt käynnissä (aina
kun aktiiviset toimenpiteet käyn- nissä)
1 näyte / 2 viikkoa
Kevättulva 1 näyte / viikko
Kesä–lokakuussa 1 näyte / 2 viikkoa Marras–toukokuussa 1 näyte / kuukausi
Mittapadoilta otettavista näytteistä määritetään aina kiintoaine, kokonais- fosfori, kokonaistyppi, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), ammoniumtyppi (NH4-N) ja pH.
Mikäli turvetuotantoalue ei siirry aktiivisesta kuntoonpanovaiheesta suo- raan tuotantosuoksi, voidaan valvovan viranomaisen kanssa päättää kun- toonpanovaiheen näytteenoton harventamisesta.
Tuotantovaihe
Tuotantovaiheen päästötarkkailua tehdään lupakauden aikana vuonna 2013. Kilvenaavan vesiä tarkkaillaan kuntoonpanovaiheen aikana 1–2 vuo- den ajan, minkä vuoksi tuotantovaiheen tarkkailuksi riittää yksi tarkkailu-
vuosi lupakaudella. Päästötarkkailua tulisi näin ollen lupakaudella 2–3 vuo- tena.
Suon pienen koon ja sijainnin vuoksi ei ole tarvetta suppealle tarkkailulle.
Tuotantovaiheen päästötarkkailu tehdään mittapadolta 2. Vesinäytteitä ote- taan sekä pintavalutuskentälle tulevasta vedestä mittapadolta 1 että pinta- valutuskentältä lähtevästä vedestä mittapadolta 2. Tarkkailulla saadaan tietoa kentän toimivuudesta ja tehosta.
Virtaamat mitataan mittapadolta jatkuvatoimisella virtaamanmittarilla.
Näytteenottotiheys mittapadolta on seuraava:
Näytteenottokausi Näytemäärä 15.5.–30.9. 1 näyte/2 viikkoa
Näytteet ovat kertanäytteitä ja niistä määritetään aina kiintoaine, kokonais- fosfori, kokonaistyppi, CODMn ja pH. Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesä-, heinä- ja elokuun ensimmäinen näytekerta) määritetään PO4-P, NH4-N, NO2+3-N ja Fe.
P o i kk e us ti l an t ei d en t a r kk ai l u
Päästötarkkailuvuosina tuottajan edustaja ottaa ylimääräisiä kuormitus- näytteitä poikkeustilanteissa (ylivaluma, suolla tehtävät kunnostustoimet).
Näyte toimitetaan viipymättä laboratorioon, jossa siitä määritetään kiintoai- ne, kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja CODMn.
P ä ä s tö je n l as k en t a
Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella lasketaan turvetuotannon päästöt vesistöön. Laskennassa noudatetaan soveltuvin osin 18.5.2006 päivätyn Turvetuotannon tarkkai- luoppaan päästöjen laskentamenetelmiä.
Vuosikuormituksen laskennassa käytetään hyväksi ympärivuotisten mit- tausasemien antamaa tietoa.
Turvetuotantoalueen ympäristöluvan lupamääräyksissä päästötarkkailu määrätään tehtäväksi yleensä 2–4 vuotena noin 10 vuoden lupajakson ai- kana. Muina vuosina turvetuotantoalueen vuosikuormitukset joudutaan laskemaan muiden tarkkailussa olleiden soiden tulosten perusteella
V a i ku t us ta r k k ai lu
Vesistötarkkailu
Kilvenaavan vaikutusta alapuoliseen vesistöön tarkkaillaan Ylijoesta. Näy- tepiste Yl1 on Kilvenaavan turvesuolta tulevien vesien laskukohdasta ylä- virtaan (3461 760-7343 450) ja näytepiste Yl2 alavirtaan (3461 980- 7343 110).
Kuntoonpanovaiheen vesistötarkkailua tehdään neljästi vuodessa (huhti- toukokuussa, heinä-, elo- ja syyskuussa).
Tuotantovaiheen vesistötarkkailu tehdään vuonna 2013, jolloin Kilvenaapa on tuotantovaiheen päästötarkkailussa. Pisteistä Yl1 ja Yl2 otetaan näyt- teet neljästi vuodessa, joista ensimmäinen otetaan kevättulvan aikaan huh- ti-toukokuussa ja loput kolme heinä-, elo- ja syyskuussa.
Päästö- ja vesistötarkkailunäytteet tulee ottaa samalla näytteenottokierrok- sella sekä kuntoonpano-, että tuotantovaiheessa.
Näytteistä määritetään:
lämpötila, happi (jos näytteen voi ottaa luotettavasti, vesisyvyys >0,5 m), sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kiintoaine, PO4-P, kok. N, NO2+NO3-N, NH4-N ja Fe
Pohjaeläintarkkailu
Maastokäynnin perusteella Ylijoki on Kilvenaavan kohdalla pieni, tasaisesti soisen alueen läpi virtaava joki. Karttatarkastelun perusteella pohjaeläin- tarkkailuun soveltuva ensimmäinen alavirran puoleinen koskiosuus löytyy vasta noin 5 km Kilvenaavalta. Tämän paikan ja Kilvenaavan väliin laskee runsaasti metsäojituksia, joten kohde ei sovellu Kilvenaavan turvetuotan- toalueen vaikutuksia kuvaavaan pohjaeläintarkkailuun.
Hakija ei katso tarkoituksenmukaiseksi esittää pohjaeläintarkkailua.
Kalataloudellinen tarkkailu
Ylijoella Kilvenaavasta alavirtaan ei esiinny lohikaloja. Hakija on tehnyt ka- lastustiedustelun vuonna 2006 Ylijoen rantatiloille Kilvenaavalta Ylä- Portimojärven maantiesillalle saakka. Tiedustelun piirissä oli 39 tilaa.
Kalastustiedustelu uusitaan vuonna 2012 koskien vuoden 2011 kalastusta sekä lupahakemuksen tarkistamisvuotta edeltävänä vuonna.
Yhteenveto esitetystä tarkkailusta
Seuraavassa on esitetty yhteenveto Kilvenaavan tuotantoalueen tarkkai- luista lupajaksolla.
vuosi kuntoonp.tarkk päästötarkkailu vesistötarkkailu kalastustiedustelu
200x1) x x
200x1) x x
2011
2012 x
2013 x x
201x2) x
1) kuntoonpanovuosi
2) lupahakemuksen tarkistamisvuosi
Pöly- ja melutarkkailu
Kilvenaapaa lähinnä oleva asutus sijaitsee 800 m:n etäisyydellä. Hakija katsoo, ettei ole tarvetta erillisen pöly- ja melutarkkailun tekemiseen.
