Lankamaa - elävä kylä - Saloseudun kukka
Kotiseutuni oi, suiie hiljainen laulu soi, kunnaitas iaaksojas - unohtaa en voi.
Siellä juureni on.
K a n s a n la u lu is s a ja iskelmissä on tuotu joskus esiin väkevät elä- mäntunnot. Armeijan kesäpusero päällä, M ikkelin varuskun nan puukasarmilla, kuulin Kotiseutuni oi - laulun kesällä 1955.Silloin nuori varusmies tunsi tunnot koti
seudusta - kunnaista laaksoista, joita unohtaa ei voi. Tunsin silloin ja tunnen yhä: täällä juureni on.
Tunnelmaa tehosti tietoisuus, että edelliset kesäpuseron kantajat oli
vat tahranneet puseronsa Talissa ja Ihantalassa kesällä 1944, jo l
loin koko isänmaamme kohtalos
ta arpaa heitettiin. Elettiin Tunte
mattoman sotilaan syntyaikoja.
Heidän hiljainen laulunsa soi kor
vissa. Veret puseroista oli pesty pois. “ Kerran pääsen kai hel
maasi sun” toteutui monen hei
dän kohdalla traagisella tavalla.
Kotiseutujuhlassa lienee syytä muistaa myös heitä.
S a a m m e ih a illa k u n n a ita ja laaksoja enemmän kuin aavis
tammekaan siitä syystä, että niis
sä soi tämä hiljainen laulu.
Millaista Laukaan kylää silloin, kesällä 1955 m u istelin? K o ti
kyläni, Simuna, oli silloin itsenäi
nen L a u ka a n kylä , jo k a nyt Simunankoskea myöten on liitet
ty Lankamaan kylään. Ajan hiljai
nen laulu on soinut ja vienyt en
nen k u k o is ta v a s ta S im u n a n - kylästä koulun, kaupan ja postin.
Sitä kylää silloin ikävöin.
Millainen on Lankamaa?
Kylän vanhimmat asukkaat hyvin tietävät, että tämä itäisen Lau
kaan maalikylä kuului Hankasal
men kuntaan 1.1.1967 saakka, jolloin alue liitettiin Laukaaseen.
Sen jälkeen Lankamaa on kasva
nut ameban tavoin ja pitää sisäl
lään melko suuren alueen itäistä Laukaata: Idässä Kynsivesi, ete
lä ssä L e iv o n v e s i, lä n n e s s ä Kuusvesi, luoteessa Mannilan- joki ja U urajärvi. Pohjoisessa Hanhirannalla elää oiva mies, joka huolehtii siitä, ettei köyhyys yllät
täen pääse s ie ltä su u n n a sta Laukaaseen.
Aikanaan Suomen toiseksi kirk
kain järvi, Lankajärvi, jää Lanka- maan sisä jä rve ksi, ja Lanka- maahan nykyisin kuuluu myös Paanalansaaren Laukaan puolei
set osat. Lankavuori alueen kes
kellä on maisemallinen näköala- paikka. Samaan kategoriaan kuu
luvat Äijynvuori, Lehtomäki, Vyö- vuori ja Kaivannonvuori, Köykkä- lammen suppa ja Ruumissaa- rikin.
Lankamaan seudun asutuksen historia on mielenkiintoinen.
Paanalansaaresta äsken löydetyt k a llio m a a la u k s e t ja a ie m p i kampakeraamisen kauden savi- ruukkulöydös soivat hiljaista lau
lua historian hämärästä. Tämä
seutu on ollut ihmisen tallaamaa jo vuosituhansia sitten. Simunan pellon pronssikauden kirves ker
too pysyvästä asutuksesta kivi
kauden jälkeen.
Rautalamminreitin alajuoksu on ollut vilkkaan vesiliikenteen vuok
si haluttu asuinpaikka järvineen ja virtoineen. Lankamaata viistäen
kulkivat yläjuoksun tukkilautat sata vuotta Kaivannonkanavan ja Simunankosken läpi. Vesi yhdis
ti. (K oko Laukaan a sutus on vanhimmilta osiltaan hakeutunut vesistöjen varteen.)
Vuonna 2002 tehty naapurikylän K o rho lan tila n p lo o tu ra h o je n kätkölöytö kertoo, että plootut ovat kulkeneet Kynsivettä pitkin ruotsinvallan aikaan.
Mainittakoon, että nämä maailman suurimmat rahat, kupariplootut, olivat niin painavia, että kun kruu
nu maksoi palkkoja sotilailleen, il
meni suuria vaikeuksia saada palkkarahoja perille. Kerrotaan, että palkanmaksu pahimmassa ta p a u kse ssa va a ti enem m än kuormastoa kuin huoltokolonnan am m us-ja muonatäydennykset!
Jopa verottaja oli vaikeuksissa, kun puuttui kalusto verorahojen kuljettam iseen. Tämä tapahtui kuningatar Kristiinan, ei Matti Van
hasen aikaan.
4 Kotiseutulehti
Jos on Lankamaan luonto leppeä, lienee siitä osansa saanut ihmi
nenkin:
“Hittili tittili, sano Yläahon Jaakko, kun hevonen oli ohrapellossa.”
“Voe nepukkatan kun puhhuu m ukavia" - sanoi aviomies, kun lida-vaimo nuhteli.
A susti mummo mökissään tien reonalla. Mummolla olj semmone tapa, että se juoks sivukulkijoehe perrää toemittammaa asioetaa.
Toas ke rra m um m o n ä k tutu m ie h e tie llä ja ju o k s tä ltä kysym ää:
- Millonka mänet kirkolle?
- Kyllä minä meinoan huo mennä männä.
- Toesitko minulle leäkettä?
- Mikäs siinä, tullooha tuota.
(Lankamaan kyläkirja )
Jutunkertojia on täälläpäin ainakin kotitarpeiksi asti. Hengenviljelyä on koottu kansiin kyläkirjaksi. Sen sivuilta löytyy historiaa ja tarinaa, kuten pitääkin. Tähän m aise
maan sijoittuvat kolme Kappasi- vai -satukirjaakin, onhan näillä m a ise m illa a ivan h e rk u llin e n nimistö.
LANKAMAA on alun perin tarkoit
ta n u t L a n k a n ie m e ä , se ud un kantatilaa, Hankasalmen Kynsi- vedenkylään 1552 perustettua Pietilän taloa. Tilan nimi oli vuo
teen 1830 Lankamaa, sen jälkeen Lankaniemi. Lankaniemessä toi
mi kylän ensimmäinen kansakou
lu 1919-1922. Talon tuulimyllyn on ikuistanut tauluunsa Akseli Gal- len-Kallela.
Lankam aa-nim istössä esiintyy lanka -sana monin muunnoksin.
U urajärvessä on Lankalahti ja Lankasaari. Lankajärvessä on myös Lankalahti ja Lankaniemi.
Lankajärvi laskee vesiä Lanka- puron kautta Lankalampiin ja siel
tä Lankajokea pitkin Kynsiveden Lankalahteen. (Joko putosit kär
ryiltä? olihan mukana kolme jär
veä, joissa oli Lankalahti.) Älähän hättäile! Vielä löytyy Lankavuori ja Lankaharju.
On arveltu, että nimistö liittyisi e rä ka u te e n ,e rä m ie h e n lanka- k ie rro k s e e n ; rih m o ih in eli lankoihin. Näin on syntynyt oikea lankapolku. Savuja tämän polun varressa on ollut kyläkirjan mu
kaan 113, jo u k o s s a o va t jo sammuneetkin savut. Vapaa-ajan asuntoja lienee yli 500!
Metsästys, kalastus, maanviljely, k ä s ity ö t, te rv a n te k o ja p o n tik a n k e itto - e hkä s iin ä lyhim m illään luettelo entisistä e lin k e in o is ta . A ika n a a n k y lä kauppoja oli kolme. Viimeinen eli Puuran kauppa sulki ovensa hel
mikuussa 1972, ja silloin postikin alkoi tulla laatikoihin. Talvella viitta- tiet järvien poikki Lankaniemestä - Rääsyn rantaan, toinen reitti Pököniemestä Mäntysaaren poik
ki M äntylän rantaan. Leivon- vedellä Pohjoisaholta - Simunan- kosken myllylle ja Toinen haara K o rtela hte en sekä V etotaipa- leeseen Kuusveden ylitystä var
ten. Voi hyvä tavaton, kun piti Lankamaan kyliltä lähteä Jyväs
kylään vielä minun lapsuuteni päi
vinä!
Tien rakentajia tarvitaan
Maantieyhteys Lankamaalle alkoi valmistua elokuussa 1956, tie tuli v a ltio n tie k s i 1961. L a n ka - maalaiset ovat tien tekijöitä. Man- n ila -L a n k a m a a tie on sa a tu Paanalansaareen asti, tosin vas
ta 1989.
Tuskin tulkitsen väärin itäisen Lau
kaan asutuksen tuntoja kun sa
non, että jo olisi korkea aika saa
da pikitie Lankamaallekin! Moder
nia ajattelua edustaisi se, että saa
taisiin ylen kalliin lossin sijaan palkkisilta ja tie Pastinvirran yli Lie
vestuoreen suuntaan - ja vihdoin
kin nämä neljä päätetiepussia
pois. Silloin Laukaassa olisi myös todellinen maisematie, joka toisi h is to r ia llis e t a s u m is p a ik a t nähtävyyksineen ihmisiä lähelle.
Puhun maisematiestä, en pika
tiestä.
Kyläkirjassa on mainio auton- h u o lto -o h je . E räs is ä n tä tu li Mossella ajaen, lasit olivat pak
sussa jäässä, tuulilasissa pieni nyrkillä sulatettu tirkistysaukko.
Huoltomieheltä hän kyseli, mikä oli syynä tähän pysyvään jä ä kauteen. Huoltomies tarkasteli aikansa. Hän totesi, että lattia oli tuuman verran jääpolanteessa.
Oli lähdetty navetasta kenkiä siistimättä ja viety maitotonkka tienposkeen päivittäin. Huolto
mies arveli, että paras huolto
toimenpide on kääntää auto ka
to lle e n ja s itte n k o p is te lla kirveenhamaralla jäät pois: eivät
köhän lasit sitten pysy sulana!
Isäntä ei ilmaissut kertoman mu
kaan, käyttikö hän tätä huolto-oh
jetta.
Kylän seuratoiminnan vireydestä kertovat m uinoiset kesäjuhlat, hiihtokilpailut ja rantakalaillat. Put
tosen tienhaaran tienoilla oli mui
noin yksi suosituim m ista kylä- tanssipaikoista, se oli nimeltään Ilomantsi. Haitarimusiikki on ollut hyvin suosittua Lankamaalla: kou
lun 70 -vuotisjuhlassa esiintyi 12 hanurinsoittajaa. He kaikki olivat koulun entisiä oppilaita. 4 H-ker- ho on tuonut kymmenet kunnia
kirjat ja monet kiertopalkinnot.
K ylän tu n n e tu in ra itti lie n e e L a n ka m a a n p ik a ta iv a l ju h a - kankkusineen.
Saloseudun kukka - moder
ni kylä
Lankamaata on luonnehdittu kylä- kirjassa vesien helmeksi ja salo- seudun kukaksi. Sanoisin, että Lankamaa on saloseudun kukka ja moderni kylä.
Täällä on hyvä elää. Kylässä on
Kotiseutulehti 5
s
y rity s to im in ta a , kä s ity ö lä is iä , kulttuuriharrastuksia mielin mää
rin. Täällä harvoin protestoidaan, vaikka joskus olisi syytäkin. Juha Kankkusen tietä ajetaan töihin kol
meen kaupunkiin savisin autoin eikä taival ole helppo. Tosin rat
tiin ei nukahda, m utta iskun- vaim entajat pitää uusia tietyin vaihtoviikoin eikä pölykapseleista ole huolta - ne pysyvät mukana muutaman päivän.
Emme oikein tiedä, miten valtio ja kunta rohkaisevat itäisen Lau
kaan asutusta. Tiekysymyksen hoitamattomuus on elinkeino- ja kulttuuri-im agon pysyvä tahra.
Asutus sinnittelee. Yrittäjiä on.
Täällä on luontoa, elintilaa. Surul
lis ta sa n o a k ylä n k u lttu u ri- juhlassa, että jotkin asiat ovat pahasti kesken, eikä syy ole ky
läläisten.
Laukaan asuttamista tulisi ajatel
la myös vanhan perusasutuksen eikä vain tänne muuttajien ehdoin.
Eivätköhän Laukaan taajamat ole jo sen verran hyvinvoipia, että voi
si silmätä sieltä näihin reservaat- teihinkin.
Kotiseutujuhlassa on hyvä luoda silmäys menneeseen ja katsoa, miten ennen on eletty, mitkä ovat kestäviä aatteita ja arvoja. Ja sit
ten niiden valossa katsoa tulevaa.
Tasan 150 vuotta sitten VVashing- tonin Suuri Valkoinen Päällikkö teki tarjouksen intiaaneille ostaak
seen heidän maansa ja lupasi antaa heille reservaatin sen si
jaan. Intiaanipäällikkö Seattlen vastausta pidetään kauneimpana ja syvällisem p änä luonnon ja omaperäisen kulttuurin puolesta pidettynä puheena, mitä tunne
taan.
Vastauksessaan Seattle muistut
ti, ettei maa kuulu ihmiselle vaan ihminen maalle: mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille. Ei ihminen kutonut elämän kudos
ta, hän on vain sen säie. Mitä hän tekee kudokselle, sen hän tekee itselleen. Samaan hengenvetoon Seattle puhuu siitä, kuinka sotu- reitten kunnian menetys, häpeä, vie joutilaisuuteen, makeitten ruo
kien ja kovien juomien pariin. Meil
le on luettavissa koko valkoisen rodun ennuste: Myös valkoiset katoavat, ehkä ennemmin kuin kaikki muut heimot. Joka jatkuvas
ti likaa omaa pesäänsä, tukehtuu jonain yönä omaan saastaansa.
V esien sa a stu m ise n suhteen taannoinen Laukaa sai esimakua tästä.
Missä Suomi sijaitsee? - pohdit
tiin Jyväskylän kesässä. Suomi määriteltiin Lankamaa-Laukaa lin
jan mukaisesti Euroopan itäiseksi alueeksi (mehän olemme Lau
kaan itäisin alue). Suomella on pyrkimystä päästä, päinvastoin kuin Lankamaalla, kaikkiin mah
dollisiin ytimiin, esimerkiksi Naton ja Euroopan unionin ytimet. Mei
dät ja pihtiputaalaiset on siirretty kauaksi ainakin läänin ytimestä - lieneekö täältä moni käynyt lääni- asioissa koskaan Turussa, saati Brysselissä!
Tällainen etäännyttäminen on nyt muotia, mutta se on ohimenevä ilmiö. Ansiokkaassa puheenvuo
rossaan tätä pohti myös Anneli Jäätteenmäki ja totesi historian saatossa olleen ennenkin tällais
ta pyrkimystä, jolloin isoille ku
marretaan ja yhteyksiä haetaan monesta suunnasta, kun ei us
kalleta seistä yksin: “Pelätään olla yksin, vaikka ollaan kuin herran kukkarossa. Eikö ole hyvä ollakin vähän sivussa maailman pahim
milta myrskyiltä?” kyseli Jäätteen
mäki. Samalla hän maalaili lähes mahdottomaksi ajatuksen Euroo
pan jalkapallojoukkueesta, ja An
neli muistutti nuoralla tanssimisen vaaroista, kun pyrkimys on sokea yhdenm ukaistam inen: nuoralta voi myös tipahtaa.
Raaka kapitalismi ja hengetön kil
pailu ovat vaarallinen yhdistelmä.
Suurilla yksiköillä on taipumus täl
laiseen. Anneli Jäätteenmäki us
kalsi muistutella näistä ja suosi
tella Suomen ideaksi ennakkoluu
lottomuutta, uteliaisuutta uuteen.
Samalla hän muistutti kohtuul
lis u u d e s ta , m ikä on v a n h a s taanko tunnettu lainkäytön välttä
mättömyys.
Eniten minua viehätti Jäätteen- mäen puheenvuorossa vahvojen maakuntien korostus. Keskisuo
malaisen identiteetin hämärtymi
nen ei ole koskaan miellyttänyt:
ihminen on aina jostakin kotoisin.
“Suomi ilman vahvoja maakuntia olisi köyhä Suomi” - ajatukseen on helppo yhtyä.
Meille keskisuomalaisille, ja var
sinkin itäisen Laukaan asukkail
le, on ollut virkistävä kokemus asua niin lä hellä m urrerajaa.
Kynsiveden takana puhutaan sel
keästi paremmin Savon murret
ta kuin Vehniällä tai VVanhan Lau
kaan Jyväskylässä. Tietenkin, kun pannaan yhteen jäyhä hämä- läisyysja lupsakka savolaisuus ja saadaan ripaus karjalaista verta - johan on “oikee reila” , kuten Rantalan Matti sanoi. Erilaisuus on yhtenäisyyden ydin, ja tämän y h te n ä isyyd e n suo oma kieli murteineen ja kansat erilaisuuk- sineen.
V a h v a s ti ju u rilla a n s e is k ö ö t VVanhan Laukaan kylät. Tämä
“soturien kunnia” älköön viekö jou
tilaisuuteen - makeitten ruokien ja väkevien juom ien tavoitteluun, vaan terveeseen kylien elämään.
Ja vahvasti omilla juurilla seis
ten.
Martti Muurikainen
