Näkökulma Huittisten hevostalouteen 1940-luvulle saakka · DIGI

Koonnut Timo Kouttu

l{äkökulma Huittisten hevostalouteen 1940-luwlle _saakka

Härän

sarvet

Huittisten

vaa- kunassa kertovat härän merkityk- sestä menneinä aikoina pitajäm-

me

taloudelle.

Yhta hyvin

vaa- kunassa voisivat olla maan kama- raan isket5rt kaviot! Niin on tärkeä

ja

ryypillinen hyödyke hevonen- kin ollut, että olisi tuon "vaakuna- paikan" ansainnut. Hevonen syr-

jäytikin

lopullisesti vuosisadan

"kruununori" meni

muualle, ja Kivirannan "Pekka"

kuoli

jatta- mättä jalkelaisiä _v. 1880. Ulkopita-

jäläisiä

kruununoriita käytettiin

oman

puuttuessa

paljon

siitok-

seen. Tavoitteena

oli

mm. vankka rakenne ja _vireä luonne.

Tärkeä merkkipaalu

oli

vuosi 1899,

jolloin

Huittisten Isäntäyh- disfyksessä keskusteltiin oriyhdis-

tyksen perustamisesta. Silta poh- jalta Huittisten hevoskasvatusyh- disfys syntyikin piirieläinlääkäri John Engdahlin johdolla. _Maan-

viljelijat Kalle Kuiko,

K.E. Ryti, H. Nurmela

ja joht.

V. Väinolä

kuuluivat myös

ensimmäiseen johtokuntaan.

Alussa

yhdisfyksella

ei

ollur varaa oriin hankintaan, vaan siita

h uolehtivat yksityiset maanvilj eli-

jät. Mv Kalle

Siukon "Vilpperi"

esim.

oli

421 tamman isä Huitti- sissa. Kuopion suunnalta yhdis- fykselle ostettu "Lex" kantakirja- ori no: 67 (lähes lcymmenen taval- lisen hevosen hintainen) myytiin 4

v.

myöhemmin piirieläinlääkäri

John Engdahlille.

"Lexiläisiä"

pitajässä oli ^{504 varsaa,} joista kan- takirjaan hyväksyttiin 15 oria ja40 tammaa; fyöhevosina

mita

^par-

haimpia.

Kantakirjaanotossa I 9 1O-luvul-

la oriitten kohdalla Huittinen oli Länsi-Suomen alueella paras ja tammoissa

maan paras

pitaja!

Myöhempiakään saavutuksia ei tarvitse hävetä. "Hevosviesti" _vtto- delta 1940 nimittäin luettelee lähes

kaikki

Huittisten kylät

ja

niissä kymmenittäin maatiloja, joissa on Kuvassa: Timoia Kalle Kouttu sekä kantakirjaori Painokas 3808 kesällä

1939.

vaihteeseen mennessä härän pel-

loilla ja lyhyilla

kuljetusmat- koilla.

Hevosmäärissä

voimakkain nousu koettin

juuri

_tuon vuosisa- dan vaihteen tienoissa aina 1910-

luvulle asti. Pitäjän hevosmäärä nousi silloin laskennallisesti lähes 15 hevostallDD

ha

viljelysmaata.

Kivirannan, Huhkolan

ja

Leppä- kosken

Nikkilan

talleista loyryi jokaisesta parisenkymmentä he- vosta parhaimmillaan.

Oli

siinä

kavion

kapsetta aamupuhteella takapihalla töihinlahdon aikaan!

Mutta ei

pelkästään määrä,,

vaan myös laatu,

on

merkitsevä tekija. Tämän oivalsivat isännät

I 860-luvulla,

jolloin

hevosjalostus määrätietoisemmin alkoi. Alussa

oli

epäonneakin,

kun

halukkuu-

desta

huolim

atta

ensimmäinen

rr*

f

l*r i{

r.

^!.

I

i d,

--

r,l

illl il! _\

"r.'*

. 'o

'4,

Maanviljelijä Kalle Jarttu ja _{ori Antti.}

4l

kasvatettu kantakirjahevosia. ^Se puhukoon valtavan hevoskasva- tusinnostuksen

ja

saavutusten puolesta, jossa

ei ole sijaa

vä- hattelylle.

Lähemmin tarkasteltaessa pita- jan tammakantaa, havaitaan, ^että valta-aines, n. ll5, oli "einolaisia"

(ori Eino).

Keskenään samassa

suhteessa,

n.

I

ll0,

^tamma-

kannasta oli "manulaisia" ja "kir- riläisiä" fioukossa aikansa ^suur-

juoksija Kirri

¹⁶⁷

4).

"Kitppu-

lainen" linja ei ^jää

^juurikaan

em. jalkeen.

Nk. kruununorijärjestelmällä ei

kuitenkaan

ole ollut

suurempaa merkitystä Huittisten hevoskan- taan. Yksityisten omistamat oriit, joita pitajässä

jo

ennen kantakir-

Maanv. K. I. Kuikon kasvattama siitosori "Ilmanheimo" ^{2877 joka mm.}

vaikuttanut Raumalla.

Kolme polvea hevoskasvattajia, vas. oik.: Kalle Tiuttu 76v, Kosti Tiuttu 46 v ja _Pentti Tiuttu 13 v. Siis isä, poika ja pojanpoika Huittisista.

Villi-Kirri

2758 s. -23, om. mv.

Vihtori Korpis aari

Simuna2908 ^{s. -25,} om. mv. Art-

turi

Seppä

Antti 3095 s. -29, om. Huittisten Hevoskasvatusyhd.

hoit.

^mv.

Kalle Jarttu

Jakke 31 I I s. -29, om. mv. Heikki Huju

Painokas 3808 s. -36, om. mv.

Kalle Kouttu.

Siitosoriaines

oli silloin

kirri-

I äi s- m anul ai s-kirpp ul ai s-j a akko- lais-painolainen.,

jota

pidettiin täkäläiseen tammakantaan varsin sopivana.

Raviurheilu muun hevoskasva- tuksen ohessa on kauan kiinnos-

tanut huittislaisia.

"Talokas"

A. Hurri mainitaan jo ^{.rr. 1872} osal- listuneen valtion ajoihin Turussa

jajarjestelmää

oli'

^{tekivät näky-}

vimmän

ja

pysyvimmän jaljen.

Huomattavimman yksityisorii- den kasvattajan

ja

omistajär, tri

J. Engdahlin lisäksi mainittakoon seuraavat mvt. ja kultakin yksi ori:

Kalle Kenni, Leikki 90, K. Jarttu,

lJrho

272, A. Seppä, Jere 2317., V.

Ala-Juusela, Lento

^613,

E. J.

Heikkilä, Raikas

^1598,

K. Junttila, Veikko 166, K. Siuko,,

Elo

167, K. Torkki, Lennart 1426,

M.

Yli-Färkkilä, Poika

^269,,

A. V. Käki, Lex

III

470, K. Saarnio,

Kymppi

²⁶⁷

5,

^{F. Malmberg,}

Juokseva-Tili

^I

502,

^K. Laurila, Kasperi 1808

ja hra

A. Krogius, Lexin-Ilo 952.

Tarkastelujakson

lopussa

^v.

I 940 Huittisten kantakirjaoriit oli- vat ikäj ärjestyksessä ^:

42

Huittisissa vaikuttanut mv.

kk. 91.

;;ätl

-,-.ff*iffi

i

':rt.

f 1fir$

K. I. Kuikon kasvattama siitosori "Visa"

Maanv. K. I. Kuikon Huittisten puolen.

pitäjässä ajanmukainen

talli-

ja karjarakennus.

Talli on

vasemmalla

Parivaljakko "asetettuna" itseluovuttavan elonleikkuukoneen eteen, ajureineen, Kuikon pellolla.

tammallaan

tt

73. Hänen tallis- saan sanotaan

olleen aina

tu-

sinan verran hevosia.

Hänen veljensä F.

Hurri

mainitaan niin-

ikaan ajaneen Helmi tt

⁸⁶⁵

-tammalla Turussa v. 1877 ja myö- hemminkin. Ravimiehenä muis- tetaan J. Penttilä-Härkölä, Erkki Lahteenmäki

ja

E. Jätö monilla palkinnoilla.

Mutta

entisajan huittislainen ravimiesten "nestori"

oli

kuiten-

kin

talokas Kalle Siuko vuosisa- dan alusta.

Hän kilpaili

^menes-

ryksekkaasti Turussa

ja

Hämeen- linnassa valtion ajoissa. Ajokeista mainittakoon

Linnunpoika

III,,

Valpuri, Iso-Arvo ym. 3 km. taittui

hänen Lystitytoltaan

aikaan 5.12.4.

K. V.

Tiutun Virkku

ravasi 5.12.0 sekä pitäjän ehken taitavim-

man

ajomiehen,

Kalle

Torkin,

Vilon

Kokkolaan myöten juok- sema 5.11 .4 on syytä mainita.

Huittisten Hevoskasvatusyhdis- tys piti talvisin kilpa-ajoja Kahrin- lahdella

ja

Karhiniemellä, ^joissa monet nimelta mainitsemattomat isännät ja pojat mittelivät ravioh- jastuksen jalossa _taidossa

ja

kas- vattiensa paremmuudesta.

Kuten edella on mainittu, Huit- tisissa

oli

em. jaksolla kymmenit-

täin

hevoskasvatustiloja. Yksi

rt

r,;.', Jkå

Äesvaljakko ajureineen Mommolan Kuikon pellolla.

43

merkittävimmistä tiloista hevosta- louden alalla

oli

Riesolan Tiuttu.

Kosti

Tiuttu oli

huomattavim-

pia

hevosmiehia Satakunnassa.

Käyryään alan kouluj a ja kursseja toimi han neuvojana Satakunnan Hevosjalostusliitossa useita vuo-

sia kuuluen sen

johtokuntaan varapuheenjohtaj ana. Hän kuului myös tamma-

ja

varsanäyttely- sekä kantakirjalautakuntiin. Pai-

kallisen

hevoskasvatusyhdisfyk- sen puheenjohtajana

hän

niin-

ikaan toimi.

Talosta merkittiin kantakirjaan

8

tammaa. Kanta- tammaksi mainitaan

Virkki

5286.

Heillä on ollut lukuisia juoksijoita

ja

siitostammoja.

Niinpä

oli vuonn a 1940 kolme polvea innok-

kaita

hevosmiehiakin; vanhim- pana K. V.

Tiuttu

77

v. ja

nuo- rimpana

Pentti Tiuttu

13

v.

^jo

raveissa menestyksellä mukana.

lähteet:

Suur-Huittisten Historia

III

"Hevosviesti"-lehti

Maanviljelijä Kalle Jarttu ja _{ori Antti.}

s*q

*****