Oppimisen ilo näkymä

318

AIKUISKASVATUS 4/97

V

altioneuvoston asettama elinikäisen oppi- misen komitea luovutti mietintönsä Op- pimisen ilo: kansallinen elinikäisen oppimisen strategia opetusministeri Olli-Pekka Heinoselle 1.10.1997. Kuvaan tässä artikkelissa komitean asettamisen ja kokoonpanon taustaa, komite- an työn kulkua sekä komitean mietinnön pe- rusajatuksia ja keskeisiä esityksiä.

E

linikäinen oppiminen käsitteenä ilmaantui poliittisiin kannaottoihin keväällä 1995.

Hallitusohjelmaan kirjattiin seuraava mainin- ta:“Yksilön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kyky vastata muutokseen, kansainvälistymi- seen ja tiedon merkityksen korostumiseen riippuu perussivistyksestä, erityisosaamisesta ja luovuudesta. Elinikäisen oppimisen peri- aate on muutettava käytännön toteu- tustavoiksi yhteistyössä työmarkkinoiden kanssa. Tavoitteena on koko väestön koulu- tustason kohottaminen.”

Koulutuksen ja tutkimuksen vuoteen 2000 ulot- tuvassa kehittämissuunnitelmassa, jonka valtio- neuvosto hyväksyi joulukuussa 1995, määrit- telyä täsmennettiin seuraavasti:

“Koulutusta kehitetään elinikäisen oppimi- sen periaatteen mukaan. Ihmisen elinympä-

ristössä - myös muodollisen koulutusjärjes- telmän ulkopuolella - yhä useammat työelä- män ja yhteiskunnan tehtävät sisältävät op- pimisen ja opettamisen elementtejä. Elinikäi- sen koulutuksen periaatteen pohjalta kou- lutus nähdään kokonaisuutena, joka laaje- nee oppilaitoskeskeisestä tarkastelusta kaik- kiin oppimismuotoihin ja ympäristöihin ja kaikkiin ikäkausiin. Tarkastelussa korostu- vat sekä koulutuksen keskeinen osuus työ- elämän ja tuotantorakenteen uudistamises- sa että koulutuksen korvaamaton itseisarvo inhimillisessä kasvussa ja elämän rikastut- tamisessa.”

Näiden kannanottojen taustalla on OECD:ssä 1990-luvun alkupuoliskolla virinnyt uuden- laisen koulutuspolitiikan kehittely. Yhdentyvän maailmantalouden, tieto- ja viestintätekniikan kehityksen, väestön keski-iän kohoamisen ja korkeana pysyvän työttömyyden nähtiin johta- van tilanteeseen, jossa laajamittaisesta ja jat- kuvasta uusien asioiden oppimisesta tulee yksi keskeisistä keinoista, joilla jatkuvaan muutok- seen voidaan varautua ja sopeutua ja syrjäy- tymiskehitystä vastustaa. Valtiontalouksien tasapainottamisongelmien ja ihmisten ajankäyt- tömahdollisuuksien rajoitusten vuoksi nähtiin välttämättömäksi, että oppimismahdollisuuksia

Jorma Ahola

OPPIMISEN ILO

Kansallinen elinikäisen oppimisen strategia

KATSAUKSIA

319

AIKUISKASVATUS 4/97

lisättäisiin ihmisten kaikissa elämänympäristöis- sä; oppilaitosten lisäksi myös työelämässä, kan- salaistoiminnassa, harrastuksissa ja kodeissa.

Tämän uuden koulutuspolitiikan sisältö ki- teytettiin tammikuussa 1996 pidetyn OECD:n opetusministerikokouksen asiakirjaan Lifelong Learning for All. Sen keskeinen sanoma voi- daan tiivistää neljään teesiin: oppimismahdol- lisuuksia (1) lisää, (2) kaikkina ikäkausina, (3) kaikissa elämänympäristöissä ja (4) monipuo- listuvin rahoituslähtein.

E

linikäisen oppimisen komitea asetettiin maaliskuussa 1996. Sen tehtävänä oli laa- tia kansallinen elinikäisen oppimisen strategia.

Komiteaan pyrittiin kokoamaan monenlaisista elämänympäristöistä tulevia henkilöitä, ei vain koulutuksen erityisasiantuntijoita. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin SOL Palvelut Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kasvatustieteen toh- tori Liisa Joronen. Jäseniksi kutsuttiin Vantaan kaupunginjohtaja, myöhemmin Itä-Suomen lää- nin maaherra Pirjo Ala-Kapee, opetusministe- riön kansliapäällikkö Vilho Hirvi, työmi- nisteriön neuvotteleva virkamies Vuokko Kor- pinen, kansanedustaja Markku Markkula, Tam- pereen yliopiston professori Reijo Raivola, Yleisradio Oy:n johtaja Ann Sandelin, Palkan- saajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tui- re Santamäki-Vuori, Opetusalan ammattijär- jestön johtaja Liisa Souri sekä kansanedustaja Kari Uotila. Jäsenet kutsuttiin henkilöinä, ei taustayhteisöjensä edustajina. Työmarkkinajär- jestöt halusivat kuitenkin myös sanoa sanansa ja valtioneuvostossa komitean toimeksiantoon liitettiin maininta, jonka mukaan komitean tuli käsitellä työelämää koskevia asioita valmista- vasti jaostossa, jossa on mukana työmarkkina- osapuolten edustus.

Komitealla oli työnsä alussa huomattavia vai- keuksia saada otetta ilmiöstä, jota sen piti kä- sitellä. Elinikäiselle oppimisellehan ei ole muo- dostunut vakiintunutta merkityssisältöä, josta olisi voitu lähteä liikkeelle. Komitea päätyi lo- pulta määrittelemään elinikäisen oppimisen periaatteeksi, jota noudattamalla päästään kohti tavoitetilaa eli sitä, että yhteiskunnassa omak- sutaan laajasti ja jatkuvasti uusia asioita. Peri-

aatteen nähtiin toimivan kolmella tasolla: oh- jaamalla ihmisten oppimisuraa, yhteisöjen (erityisesti työyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen) toimintaa ja oppimisen edistämispolitiikkaa.

Ihmisten oppimisurien muotoutumisen tavoit- teena komitea piti sitä, että ihmiset kykenevät hankkimaan ne tiedot, taidot ja kyvyt ja sen ymmärryksen, jota he tarvitsevat elämänsä ai- kana eri toimintaympäristöissään. Yhteisöjen toiminnan tavoitteeksi komitea asetti, että yh- teisöt organisoivat tietoisesti toimintansa oppi- mista edistäväksi siten, että yhteisöt kehittyvät ja niiden jäsenet oppivat uusia asioita osana toi- mintaansa yhteisössä. Oppimisen edistämispo- litiikan tavoite on komitean mukaan se, että sää- dökset, julkinen rahoitus, julkisen vallan muu toiminta ja oppimiseen vaikuttavien intressiryh- mien toiminta suuntautuvat niin, että ne edis- tävät ihmisten oppimista elämän kaikissa vai- heissa ja kaikissa ympäristöissä.

Tarvittavat toimenpiteet komitea jäsensi kuu- teen pääkohtaan.

Oppimisen perusta vahvaksi

Jatkuva uusien asioiden oppiminen edellyttää ihmisiltä perustietoja ja -taitoja, joiden varaan uusi voidaan rakentaa. Komitea arvioi, että kaikilla aikuisilla ei ole tällaisia taitoja eikä niiden kehittämiseen ole myöskään lapsilla ja nuorilla aina riittäviä mahdollisuuksia. Komi- tea esittää varhaiskasvatuksen laajentamista ja kehittämistä tasaamaan lasten lähtökohtaero- ja, koulujärjestelmän toimintatapojen muutta- mista oppimismotivaatiota ja oppimistaitoja paremmin kehittäviksi sekä heikoimman koulu- tustason omaavien aikuisten perustietojen ja osaamisen kohottamista työelämään tulevien nuorten kanssa samalle eli toisen asteen koulu- tuksen tasolle.

Oppimismahdollisuuksien kirjo laajaksi

Jotta ihmiset voivat riittävästi varautua ja so- peutua työelämän ammattitaitovaatimusten ja yhteiskunnan toimintatapojen muutoksiin, on heillä oltava hyvin laajasti erilaisia mahdolli-

320

AIKUISKASVATUS 4/97

suuksia uusien asioiden oppimiseen. Nykyistä oppimismahdollisuuksien kirjoa komitea pitää riittämättömänä. Komitea esittää työssä oppi- misen laajentamista, kansalaisjärjestöjen toi- minnan kehittämistä oppimisympäristöinä, tie- to- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien ny- kyistä parempaa hyödyntämistä uudenlaisten oppimisympäristöjen luomisessa sekä ammat- tirakenteen muutoksen ja työmarkkinoiden ta- sapainon ylläpitämistä edelleen laajalla valtion tukemalla ammatillisella aikuiskoulutuksella.

Opitulle julkinen tunnustus

Komitean esitysten toteutuminen merkitsee muiden oppimisympäristöjen kuin oppilaitosten roolin vahvistumista. Komitea katsoo, että kan- salaisilla on tällöin oltava käytössään yleinen järjestelmä, jossa he voivat osoittaa eri ympä- ristöissä hankitun osaamisensa ja saada siitä virallisen todistuksen.

Tietoa ja tukea oppimispolkujen rakentamiseen

Kun oppimismahdollisuudet eri ympäristöissä lisääntyvät ja monipuolistuvat, tulee entistä vaikeammaksi saada tarjonnasta kokonaisku- vaa. Yksilöllisten oppimispolkujen

rakentamisessa tarvitaan myös entistä useam- min asiantuntijoiden neuvoja. Komitea pitää nykyisiä tiedotus-, neuvonta- ja ohjauspalvelu- ja riittämättöminä ja esittää niiden tuntuvaa kehittämistä.

Opettajien ja kouluttajien taidot ajantasaisiksi

Komitean esitykset asettavat oppilaitoksille, työpaikoille ja kansalaisjärjestöille uusia vaati- muksia. Komitea katsoo niiden toteutumisen edellyttävän opettajien ja muiden kouluttajien ammattitaidon kehittämistä. Komitea esittää useita näihin ryhmiin kohdistuvia toimenpitei- tä.

Oppimisen edistämispolitiikka kattavaksi

Monipuolistuvat oppimisympäristöt ja niihin vaikuttavien viranomais- ja intressitahojen

moninaisuus aiheuttavat uutta koordinaatiotar- vetta. Komitean mielestä oppimisen toteutta- miseen vaikuttavien eri hallinnonalojen ja int- ressitahojen on ryhdyttävä yhteisesti muotoile- maan ja toteuttamaan kattavaa oppimisen edis- tämispolitiikkaa.

Komitea esittää kaikkiaan 73 toimenpide-eh- dotusta. Ne ovat hyvin eri tyyppisiä. Niissä esitetään muun muassa muutoksia lainsäädän- töön, valtion rahoituksen lisäämistä joillekin toiminta-alueille, muutoksia työehtosopimuk- siin ja työnantajien rahoitusvelvoitteisiin, koulu- tuksen eräiden rahoitusjärjestelmien perustei- den uudelleenarviointia sekä oppimismahdol- lisuuksien sisältöjen, menetelmien ja organisoin- titapojen kehittämistä.

Komitea ei ole tehnyt täsmällisiä esityksiä eri toimenpiteiden rahoituksen järjestämisestä.

Komitean mielestä se on oppimisen edistämis- politiikan vastuutahojen tehtävä sen jälkeen, kun mietinnöstä on käyty riittävä julkinen kes- kustelu. Komitea ei pidä rahoituskysymystä vain lisärahoituksen saamisen ongelmana. Se uskoo, että sen esittämien toimenpiteiden toteuttami- nen lisäisi myös toiminnan tehokkuutta, mikä puolestaan antaisi mahdollisuuksia voimavaro- jen suuntaamiseen uudelleen.

Julkinen keskustelu mietinnöstä on vielä tois- taiseksi ollut vähäistä. Laaja lausuntokierros ja mietinnön käsittely oppimiseen eri tavoin liit- tyvien yhteisöjen piirissä syksyn aikana sysän- nevät kuitenkin keskustelun käyntiin. Sen jäl- keen näemme, onko mietintö komitean toivo- malla tavalla uuden oppimisen edistämispoli- tiikan alku.

KATSAUKSIA