155
AIKUISKASVATUS 2/98
O
petusministeriötä arvostel- tiin ankarasti 70-luvulla, kun se tuotti satoja sivuja toimi- kunta- ja työryhmätekstejä en- nen kartoittamattomilta aikuis- kasvatuksen alueilta. Enää ei ku- kaan korvaansa lotkauta, kun sen toimesta työnnetään halul- listen (?) käsiin yli 500 sivua yhden ainoan komitean tuotta- maa elinikäisen oppimisen evan- keliumia.Hyvä näin. Ehkä pioneeriaika elinikäisen (tai mieluummin jat- kuvan) oppimisen osalta alkaa vihdoinkin olla ohi ja aikuisuus yleisesti hyväksytty osaksi oppi- misen jatkumoa. (Niin, tuo “jat- kuva” mieluummin siksi, että korostuisi oppimisen jatkumi- nen yksilöllisen elämänkaaren yli osittain yhteisöllisenä proses- sina.)
Elinikäisen oppimisen komitea -uusien leilien uudet etiketit
Oppimisen ilo. Kansallisen elinikäisen oppimisen strategia. Kom.Miet.
1997:14. Opetusministeriö.
Edita 1997. 94 s.
Näkökulmia elinikäiseen oppimiseen. Elinikäisen oppimisen komitean liite.
Edita 1997. 164 s.
Markku Markkula - Riitta Suurla: Elinikäisen oppi- misen hyvät käytännöt.
Intohimo oppia. Elinikäi- sen oppimisen komitean mietinnön liite. Cos- moprint 1997. 246 s.
Komitealle annettiin ytimek- käästi tehtäväksi laatia kansal- lisen elinikäisen oppimisen stra- tegia. Puheenjohtajaksi keksit- tiin yllättäen SOL Palvelut Oy:n hallituksen puheenjohtaja Liisa Joronen. Muut jäsenet olivatkin sitten niitä yleisviisaita ihmisiä niiltä pakollisilta tahoilta, joita tällaisiin komiteoihin kutsutaan.
Olisipa joskus yksikin tärkeä koulutusalan komitea, joka koottaisiin vain asiantuntijoista ilman erilaisia työskentelyä hi- dastavia edunvalvojia!
Varsinaisen mietintönsä lisäksi komitea tuotti oheismateriaali- na neljältä korkeakoululta (Tek- nillinen korkeakoulu sekä Jyväs- kylän, Tampereen ja Turun yli- opisto) ja kuudelta opintokes- kukselta tilatun selvityksen elin- ikäisestä koulutuksesta ao. ta- hon näkövinkkelistä. Korkea- koulujen osuus sisältyy kirjaan
“Näkökulma elinikäiseen oppi- miseen” muilta osin, mutta Tu- run yliopisto julkaisi (Heikki Sil- vennoinen & Pasi Tulkki. Gau- deamus 1998) omansa erikseen.
Näiden lisäksi komitea tilasi vie- lä International Association for Continuing Engineering Educa- tion IACEE -järjestöltä raportin, joka sisältää kuvauksen parista- kymmenestä elinikäisen oppimi- sen kannalta merkittävästä hankkeesta.
K
omitea jäsensi toimenpide- ehdotuksensa kuudeksi slo- ganiksi:1. Oppimisen perusta vahvaksi 2. Oppimismahdollisuuksien
kirjo laajaksi
3. Opitulle julkinen tunnustus 4. Tietoa ja tukea oppimispol- kujen rakentamiseen
5. Opettajien ja kouluttajien tai- dot ajankohtaisiksi
6. Oppimisen edistämispolitiik- ka kattavaksi.
E
linikäisen oppimisen komi- tea käyttää peruskäsitettään korostetun laajassa merkitykses- sä. Se sisältää yksittäisten ihmis- ten lisäksi yhteisöt, joissa ihmi- set toimivat sekä yhteiskunnal- liset reunaehdot, jotka säätele- vät ihmisen oppimismahdolli- suuksia.Strategisia linjauksia leimaa voi- makas optimismi. Niin yksilöt kuin yhteisötkin nähdään mel- kein tabula rasoina, jotka vain odottavat kirjoittajaansa.
Ehdotusosassa “Oppimisen pe- rusta vahvaksi” -osio sisältää sen lähtökohdan, että tuloksel- lisinta aikuisten kasvatusta on lasten kasvatus. Elinikäisen op- pimisen kivijalka valetaan neu- voloissa ja varhaiskasvatukses- sa. Tästä liikkeelle lähtien komi- tea luettelee 73 eri toimenpidet- tä, jotka eri koulutus- ja sitä lä- hellä olevilla yhteiskuntasekto- reilla olisi saatava aikaan elin- ikäisen oppimisen strategian luomiseksi. Näihin ehdotuksiin mahtuu luonnollisesti kovin eri- tasoisia ja kovin eri tasolle suun- nittelussa vietyjä hankkeita. Toi- saalta “Elinikäisen oppimisen strategian edistäminen otetaan opetusministeriön, työministeri-
156
AIKUISKASVATUS 2/98 ön, kauppa- ja teollisuusminis- teriön, sosiaali- ja terveysminis- teriön, työmarkkinoiden keskus- järjestöjen ja kuntien keskusjär- jestön yhdeksi keskeiseksi toi- mintapolitiikkaa suuntaavaksi lähtökohdaksi”. Toisaalta liiku- taan tasolla “Ammattikorkea- koulujen opinnäytetöistä entis- tä suurempi osa tehdään työelä- män tilauksina ja suunnataan ajankohtaisiin työelämän ongel- miin.”E
rityisellä mielenkiinnolla tutkin, mitä komitea näin jälkilaman oloissa esittää opin- tososiaalisen tuen kehittämises- tä. Onhan se kuitenkin tärkeim- män kohderyhmän eli nuorten aikuisten osalta ratkaiseva:“Painopistevalinnan koros- tamiseksi ja tavoitteen to- teuttamiseksi tieto- ja osaa- mistason kohottamiseen lii- tetään riittävä ja opiskeluun motivoiva opintososiaalinen tuki”
j a “Erikseen selvitetään, millai- sin vaihein tehtävässä voi- daan edetä, kun otetaan huo- mioon heikoimman koulu- tustason omaavien aikuisten erittäin suuri määrä”.
Hm, no ehkä enempään ei juuri nyt ole resursseja.
K
omitea pyrkii hyvin tietoi- sesti luomaan strategian, jossa koulutus käy jatkuvaa vuo- ropuhelua työmarkkinoiden ja muunkin “normaalin” elinym- päristön kanssa. Erityisen ar- vokkaana pidän ajatuksia opis- kelijoiden itsenäiseen työskente- lyyn kannustamisesta. Näkisipä vain esimerkiksi OAJ:n ja mui- den edunvalvojien tosissaan“pyrkivän kehittämään” kohtia 47, 48 ja 49, joissa käsitellään
viestintäteknologiaa opetuksen palveluksessa ja niitä muutok- sia, joita tästä aiheutuu opetta- jien työ- ja palkkausoloihin.
On mielenkiintoista nähdä, saa- daanko esityksiä “osaamispas- sista” tai “osaamissalkusta”
koskaan merkittävän toteutuk- sen asteelle. Se vaatisi opetus- ja koulutusviranomaisten perus- teellista ajattelutavan muutosta koulutuksen hallinnoimisesta osaamisen hallinnoimiseen.
Aikuiskoulutuksen kannalta en- sisijaisia ovat ehdotukset tiedo- tuksen, ohjauksen ja neuvonnan kehittämisestä. Tähän alueeseen on esitetyn yhteistyöelimen kii- reellisesti paneuduttava. Ei riitä vain komitean usko, että jokai- nen kansalainen osaa luonnos- taan tehdä opiskeluaan koske- via päätöksiä ja valintoja. Siihen on ensin luotava edellytykset.
Komitea luo pohjan monelle tär- keälle ja välttämättömälle uudis- tukselle. Valitettavasti vain moni ehdotus jää tasolle “erikseen sel- vitetään” tai “pyritään kehittä- m ä ä n”.
J
ukka Tuomisto ja Eero Pant- zar ovat omissa liiteosuudes- saan käsitelleet elinikäistä oppi- mista monesta eri näkökulmas- ta, niin historiallisesta, ideologi- sesta kuin kansainvälisestäkin.Tuomisto äityy suorastaan irrot- telemaan ideologisia lähtökoh- tia koskevissa kannanotoissaan.
Vieläkö joku sanoo, että 60-lu- vun henki olisi Tampereelta hä- vinnyt? Suosittelen nostalgian ystäville!
Paljon pohdittavaa antaa Tuo- miston toteamus viime aikojen aikuiskoulutuksen kehityksestä:
Organisaatio on huippukunnos- sa, opintososiaalinen tuki kai- kesta huolimatta kansainvälises- ti verrattuna hyvä, lama on tar- jonnut mahdollisuuden käyttää aikaa myös opiskeluun jne. Kai- kesta tästä huolimatta aikuis- koulutuksen kehitys on 90-lu- vulla pysähtynyt, osittain selväs- ti taantunut. Asenteissa koulu- tukseen ja työttömyyteen on kai- killa tahoilla miettimistä.
Tuomisto hyväksyy varauksetta näkemyksen, että “myytti” jat- kuvasta kasvatuksesta ja elin- ikäisestä oppimisesta on jatku- van riisto/kasvuideologian peda- goginen muoto. Kyllä kai kuiten- kin meillä Suomessa näihin myytteihin on hyvin olennaises- ti aina liitetty myös hyötyajatte- lusta irroitettu henkisen kasvun myytti.
H
elppolukuista osaa tässä liitteessä edustaa Pirkko Remeksen ja Jouni Välijärven panos keskusteluun “Koulu elin- ikäisen oppimisen perustana”.Kirjoittajien optimistinen perus- ajatus on, että kenenkään ei pidä ottaa syrjäytymistään pysyvänä olotilana, koska siihen on kai- kissa oloissa mahdollista vaikut- taa.
Odotin kuitenkin kirjoittajilta syvällisempää paneutumista kouluo-opetuksen ja myöhem- män opiskelun suhteen proble- matiikkaan. Tästä kytköksestä kun on harmillisen vähän pun- nittua pohdintaa muutamia kou- lunjälkeistä menestymistä selvit- täviä tutkimuksia lukuunotta- matta. Kirjoittajat esittävät kui- tenkin “perustellun” epäilyn, onko kouluoppimisen aikana mahdollista luoda kestävää elin- ikäisen oppimisen perustaa, jos
KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA
KIRJA-ARVIOITA
157
AIKUISKASVATUS 2/98 opiskeluhalukkuus ohjautuu
enimmäkseen muusta kuin kou- luaikaisista oppimaan oppimi- sen valmiuksista.
T
eknillisen korkeakoulun pa- nos tässä kirjassa on Miika Kurtakon, Leenamaija Otalan ja Marika Jakobssonin kirjoitus“Elinikäinen oppiminen - tutki- muksia ja käytännön esimerkke- jä”. Elinikäistä oppimista ana- lysoidaan kuudesta eri näkökul- masta: hyöty, sivistys, työllisyys, kilpailu, prosessi ja ikääntyvä väestö. Lisäksi mukaan on otet- tu muutama melko sattumanva- rainen sovellutusesimerkki, jot- ka olisi ylimalkaisuudessaan voinut jättää poiskin. Muuten niukkasanaisuudessaankin sel- keää ja selkeyttävää tekstiä.
K
olmas ja laajin teos on Markkulan & Suurlan“Elinikäisen oppimisen hyvät käytännöt”. Ideana on analysoi- da “bench-marking” -tekniikal- la parikymmentä käytännön projektia, joissa elinikäisen op- pimisen strategioita on kokeiltu mm. verkottumalla. Hankkeet on pyritty valitsemaan monipuo- lisesti, niin että mukaan on saa- tu niin formaalisen, informaali- sen kuin nonformaalisenkin op- pimisen elementtejä. Elinikäisen oppimisen ideologiaa peilataan mm. seuraavissa hankkeissa:
sadun voima, leikki-iässä olevi- en kielikylpy, freenetin virtuaa- likoulu, aikuisten näyttötutkin- to, EU-ohjelmien hyväksikäyttö, ammattikorkeakouluopettajien jatko-opinnot ja ikäihmisten opetusteknologia.
Tästä monipuolisuudesta ja aluksi kaaosmaiselta tuntuvasta hankemassasta kirjoittajat poi- mivat työstämiskelpoisia analyy-
sejä ja työkaluja johtopäätösten tekoon.
Suurin osa teoksessa on varattu
“hyvän käytännön” projektien kuvaamiseen. Merkityksellisem- pää olisi ilmeisesti ollut helpot- taa hankkeiden hyödyntäjien työtä ja lisätä analyyttistä yh- teenvetoa. Nyt projektikuvauk- set jäävät kuitenkin pinnallisik- si, enemmänkin kysymyksiä he- rättäviksi kuin sammuttaviksi.
Yhteystiedot on kyllä annettu.
Joka tapauksessa hankekuvauk- set antavat käsityksen, kuinka monimuotoisiin oppimismah- dollisuuksiin jo nyt on edetty vanhasta “liitu ja leuka” -meto- dista.
S
e, joka jaksaa koko tämän kolmen kirjan lukupaketin läpikäydä, saa samalla käsityk- sen komiteatyön taustoista. Ko- mitea saa hyvin erilaista ja run- sasta aineitoa, jonka lähtökoh- dat, taso, tavoitteet ja taustaide- ologiat ovat hyvin erilaiset. Sih- teerien ja puheenjohtajan pa- noksesta olennaisesti riippuu, miten lopputuloksessa onnistu- taan.Tausta-aineiston julkaiseminen komitean mietinnön yhteydessä on aivan paikallaan ainakin täl- laisessa tapauksessa, jossa komi- tea on saanut erinomaisen mo- nipuolisen ja ajatuksia herättä- vän tietopaketin käyttöönsä.
I
tse jäin vielä kaipaamaan poh- dintaa, mitä haasteita opiske- lijakeskeinen ja yhteiskuntaan avautuva oppimisstrategia heit- tää hallinnolle. Mikä olisi ehdo- tetun keskeisten ministeriöiden yhteiselimen status? Olisiko ai- hetta uuteen työnjakoon ja or- ganisointiin keskushallinnossa?Mitä virkaa on enää opetushal-
lituksella? Eikö tämä ajattelu edellytä jonkinlaista hallinnon panosta myös aluetasolla?
Toivottavasti nämä kirjat eivät unohdu pölyttymään komitea- arkistoon. Itse komitean ehdo- tusten jatkotyöstön rinnalla kan- nattaisi keskustelua jatkaa myös
“ohjeislukemistojen” tiimoilta.
Olavi Alkio
