AIKUISKASVATUS 2/20
167
Elinikäisen oppimisen järjestäminen edellyttäisi ih- misen koko elämänkaaren mittaista tarkastelua. Silti eri- tyisaseman saa työikäisen vä- estön oppimismahdollisuuk- sien varmistaminen. Aikuis- väestöä varten ei yleensä myöskään ole samanlaisia la- kiin perustuvia oppimismah- dollisuuksia, joita on perus- koulutukseen suuntautuvassa koulutusjärjestelmässä. Yksi tapa määrittää oppiminen on kertoa, että se on entistä pa- rempaa ja kehittyneempää osallistumista interaktiivisiin järjestelmiin. Tämä James Greenon filosofia lähtee myös siitä, että kaikki työssä olevat tietävät, millaisilla taidoilla on merkitystä ja kykenevät osal- listumaan sosiaalisiin järjestel- miin.
Greenon ajattelu oli OECD:n aikuisten oppimista käsitelleen konferenssin kes- kustelun pohjana. Teemoja oli kolme: 1) heikon funktiona- alisen lukutaidon omaavien siirtolaisten, 2) perustaidoissa puutteita omaavien aikuisten ja 3) vanhimman ikäryhmän koulutuksen järjestäminen.
Siirtolaisten oppimisessa ko- rostetaan mm. työn järjestä- mistä monikulttuurisissa ryh- missä, joissa aina olisi mukana myös maan kieltä syntyperäi- sesti puhuvia. Vanhimman väestönosan niin kuin mui-
AIKUINEN OPPII ERI TAVALLA
Reijo Laukkanen denkin aikuisten opiskelu
näyttää useissa kulttuureissa kaatuvan siihen, että aikuis- ten opetus yritetään järjestää yhdessä nuorten kanssa. Kou- lutus on myös riittämättömäs- ti kytketty aikaisemmin opit- tuun. Lisävaikeuksia aiheutuu siitä, että kyytiä opiskelupai- kalle ei ole järjestetty ja että kurssimaksut ovat korkeita.
Konferenssin raportista selviää, että koulumainen opettamis-oppimis -filosofia ei tuota parasta tulosta aikuis- ten oppimismaailmassa. Kou- lutuksessa pitäisi lopettaa ai- kuisten kohtelu suurina lapsi- na. Parhaat toimintatavat opettamiseen ja oppimiseen on kehitetty lähiyhteisöissä ja työpaikoilla, joissa aikuiskou- lutus on kyetty muuttamaan aikuisten oppimiseksi. Ai- kuisten oppimisen edistämi- seksi on tuotettu runsaasti in- novaatioita, mutta tällä het- kellä ei ole mitään systemaat- tista tapaa laittaa hyvät käy- tännöt paremmuusjärjestyk- seen. Ei ole myöskään mitään selkeää näkemystä, miten oppimisyhteiskunnan ideolo- gia toteutettaisiin käytännös- sä. Vanhemman ikäluokan kannalta hyödyllisiin ohjel- miin liittyy usein oppimisen itseohjautuvuus.
Politiikkasuosituksissa korostetaan, kuinka keskeistä on tuottaa tutkimustietoa ai- kuisten oppimisen mitattavis- ta hyödyistä ja markkinoida tätä tietoa aikuisväestölle ja päättäjille. Pitää varmistaa, että opiskeluun on olemassa te- hokkaat kiihottimet ja taata opiskelumahdollisuudet.
Opiskeluvalinnat on voitava tehdä tietoisesti hyvän infor- maation pohjalta. Koulutuk- sen järjestämisessä tarvitaan tietoa siitä, miten aikuiset oppivat. Tämän pitäisi ohjata opetussuunnitelman ja ope- tusmetodien valinnassa. Käy- tännön aikuiskouluttajien ja tutkijoiden pitää lisätä yhteis- työtä sen selvittämiseksi, mi- ten parhaiksi käytännöiksi
nostetuista ohjelmista voitai- siin kokemuksen perusteella saada suurin hyöty.
Raportti ei sisällä mitään perin uutta tai yllättävää. Siinä on kuitenkin joukko
korkeatasoisia artikkeleita, joihin koulutussuunnittelijoi- den ja aikuiskoulutuksen tut- kijoiden on hyödyllistä pe- rehtyä.
OECD & U.S. Departe- ment of Education.
(1999). How adults learn. Washington:
U.S. DEPARTMENT OF EDUCATION.
Uutta kirjallisuutta
Reijo Laukkanen ja Matti Kyrö (toim.) Oppia OECD:n analyy- seista. Opetushallitus 2000.
153 sivua
Pia-Lena Leskinen (1999) Yrittä- jällä on koko elämä kiinni yri- tyksessä. Opiskelijoiden yrit- täjyyskäsitykset ja niiden muutokset yritysprojektin ai- kana. Acta Wasaensia. 353 sivua
Oppisopimuskoulutus. Tavoitteet, strategiat, rahoitus, tulokset.
Valtiontalouden tarkastusvi- rasto, tarkastuskertomus 2/
2000.
Juha Varila ja Taija Viholainen (2000). Työnilo tutkimuksen kohteeksi. Joensuun yliopisto.
Kasvatustieteellisen tiede- kunnan tutkimuksia 79.
