F 59 F AIKUISKASVATUS 1’2011
LgeK[`mdd]jbY<Yna\OYlkgf$D]Yjfaf_L`jgm_`Da^]&Afimajq into the Future for Lifelong Learning. NIACE, Leicester 2009.
E L I N I K Ä I N E N O P P I M I N E N on viimeistään 1990-luvulta alkaen ollut keskeinen koulutuspoliitti- nen tavoite ja strategia erityisesti teollisesti kehittyneessä maailmas- sa. Varsin yleisen kritiikin mukaan sen toteutuminen on kuitenkin jäänyt suurelta osin retoriikaksi.
Englannissa tilanteeseen on rea- goitu perustamalla kansallinen elinikäisen oppimisen tulevai- suutta koskeva tutkimushanke.
Sen tuloksena on julkaistu Lear- ning Through Life -kirja, joka on perusteelliseen empiiriseen tut- kimukseen perustuva ja idearikas koulutuspoliittinen puheenvuoro.
Kirjoittajina ovat Tom Schuller, OECD:n koulutustutkimuksen keskuksen (CERI) entinen joh- taja ja mm. jatkuvan koulutuksen ja elinikäisen oppimisen professo- ri, ja hankkeen puheenjohtaja Sir David Watson.
Schuller tutki ennen CERI:n johtajakauttaan oppimisen yh-
teiskunnallisia vaikutuksia Wider Benefits of Learning -tutkimusyk- sikössä ja osoitti, että aikuiskoulu- tukseen osallistumisella oli selvä yhteys terveyteen, rikollisuuden vähenemiseen ja muihinkin yh- teiskuntapoliittisiin tavoitteisiin.
Suomen vierailullaan syys-loka- kuun vaihteessa Schuller käsitteli rikollisuuden ehkäisyä sekä vam- maisten ja vanhusten tukemista elinikäisen oppimisen keinoin.
Elinikäisen oppimisen toteutu- mattomuudessa on ainakin kaksi puolta. Toisaalta on kyse tosiasi- allisesta edistymättömyydestä ja toisaalta siitä, ettei ole riittävää tie- topohjaa seurata ja kehittää elin- ikäisen oppimisen järjestelmää.
Harmaantuvan yhteiskunnan haasteisiin ei ole riittävästi kyetty vastaamaan. Kirja käsittelee Eng- lantia, mutta myös Suomessa on helppo löytää esimerkkejä molem- mista puolista. Aikuiskoulutukseen osallistumisen kasvu on pysähty-
nyt, korkeakoulutusta ollaan muut- tamassa aikuisopiskelijoita torju- vaksi ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen riittämättömyys katsotaan opiskeluhaluisten aikuis- ten syyksi. Toisaalta emme luotet- tavasti tiedä informaalin eli eri ym- päristöissä tapahtuvan arkipäivän oppimisen yleisyyttä.
O I K E U S O P P I M I S E E N läpi elä- män on ihmisoikeus. Ikääntymi- sen ja työelämään osallistumisen muutoksen myötä Schuller ja Watson ottavat elinikäisen oppi- misen pohjaksi jaon neljään elä- mänvaiheeseen ja ikäryhmään 18–24-vuotiaisiin, 24–49-vuo- tiaisiin, 50–74-vuotiaisiin ja 75 vuotta täyttäneisiin. Kirjan puhut- televin tutkimustulos on koulu- tuksen ja oppimisen kustannus- ten, tai oikeastaan investointien jakautuminen näiden ikäryhmien kesken. Resursseista 86 prosenttia kohdistuu 18–24-vuotiaisiin ja 11
Onko elinikäisellä oppimisella tulevaisuutta?
näkökulmia kirjallisuuteen
60
prosenttia 24–49-vuotiaisiin. Yhä kasvavan 50–74-vuotiaiden ryh- män osuus on vain 2,5 prosenttia ja 75 vuotta täyttäneiden osuus 0,5 prosenttia. On toki ymmär- rettävää, että valtaosa investoin- neista kohdistuu nuoriin, mutta ei tunnu vakuuttavalta puhua elin- ikäisestä oppimisesta, jos inves- toinnit varttuneempiin ovat näin vähäiset. Valitettavasti vastaavaa tietoa ei ole Suomesta, eikä Tilas- tokeskus tai opetusministeriö pys- ty sitä nykytiedoilla arvioimaan.
Oletettavasti vanhempien ryhmi- en osuudet ovat Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien, korkeam- mat mutta Schullerin ja Watsonin tulosta voi pitää suuntaa-antavana ja hälyttävänä.
R E I L U N J A V A I K U T T A V A N R E - S U R S S I E N J A O N kriteerien mää- rittäminen onkin brittitutkijoi- den suosituksissa ensimmäisten joukossa. Kirjoittajat ehdottavat kahteen vanhimpaan ryhmään kohdistuvien investointien kak- sinkertaistamista Englannissa.
Kun kyse on kaikista oppimisen muodoista myös perheiden re- sursseja ja sukupolvien välistä op- pimista tulisi tukea.
Muita suosituksia ovat mm.
oppimisen oikeuksien ja oikeu- tusten jakaminen yleisiin ja eri-
tyisiä elämänkulun siirtymiä (esi- merkiksi koulutuksesta työhön) koskeviin, yhtenäisen tutkinto- ja todistusjärjestelmän luominen ja osa-aikaisen oppimisen roh- kaiseminen, työelämän laadun parantaminen, kansalaisen ope- tussuunnitelman rungon laatimi- nen, opettajien ja kaikkien kou- lutuksen tarjontaan osallistuvien ammattitaidon laajentaminen ja vahvistaminen (mukaan lukien kentälle jalkautumisen taidot), paikallisen vastuun ja kansallisen vastuun perusteiden laatiminen sekä lopulta järjestelmän tekemi- nen älykkääksi tiedonvälityksen, arvioinnin ja avoimen keskuste- lun avulla. Selkeys ja yksinker- taisuus ovat keskeisimmät kirjan elinikäisen oppimisen järjestel- mälle asettamat ominaisuudet.
P O H J O I S M A I S S A aikuiskoulu- tukseen osallistumisen taso ja aikuiskoulutuksen arvostus ovat korkeampia kuin Britannian edustamissa liberaalin ja Saksan edustamissa konservatiivisen hy- vinvointivaltion maissa. Voidaan myös väittää, että elinikäinen op- piminen on pohjoismaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa vanhaa perua. Sanonta ”oppia ikä kaikki”
on 1600-luvulta. Eurooppalaiselle ajatushautomolle kirjoittamassani
selvityksessä pyrin löytämään brit- tiläisen, mannereurooppalaisen ja pohjoismaisen aikuiskoulutusjär- jestelmien vahvuuksien yhdistel- män (Antikainen 2010 ja 2011).
Siihen auttoi Fabian Societyssä pidetty seminaari. Ohjelmani ly- hin versio oli seuraava: toisen as- teen koulutuksen universaali to- teuttaminen, aikuiskoulutuksen aktiivinen käyttö ja myös työssä oppimisen muodossa sekä huo- lehtiminen informaalin oppimi- sen yhteisöjen toiminnallisista voimavaroista.
Esittämistäni varauksista huo- limatta katson, että Schullerin ja Watsonin sanoma on ajankohtai- nen myös meillä.
Ari Antikainen
sosiologian emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampus
LÄHDEVIITTEET
Antikainen, A. (2010). Lifelong learning. (http://www.feps- europe.eu ja http://cc.joensuu.
fi/~anti/) Antikainen, A.
(2011). Kasvatussosiologia elettynä. Käsikirjoitus.
