Tilaajan oikea-aikainen reklamointi rakennusurakkarii- dassa suhteessa urakoitsijaan ja valvojaan.
Iida Blom, 64971669 Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos
Sopimusoikeuden Pro Gradu tut- kielma
13.2.2023
Ohjaaja: Mia Hoffrén
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos
Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Iida Blom: Tilaajan oikea-aikainen reklamointi rakennusurakkariidassa suhteessa urakoitsi- jaan ja valvojaan.
Maisterin tutkielma, x–74 sivua.
Tutkielman ohjaaja, professori Mia Hoffrén Helmikuu 2023
Asiasanat: reklamaatiovelvollisuus, reklamaatio, virheilmoitus, reklamaatioaika, urakkaso- pimus, laatuvirhe, urakoitsija, valvoja, tilaaja, kohtuullinen reklamaatioaika, yleiset sopi- musehdot, YSE, KSE
Tutkielma käsittelee tilaajan oikea-aikaista reklamointia suhteessa valvojaan ja urakoitsi- jaan. Reklamaatio, eli virheilmoitus on sopimusrikkomuksen kärsineen osapuolen ilmoitus toiselle osapuolelle virheestä. Reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena voi olla vaadeoikeuden menetys. Reklamaatiovelvollisuus on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla voimassa myös sääntelemättömänä.
Rakennusurakoissa usein sovellettavaksi tulevat yleiset sopimusehdot YSE 1998 ja KSE 2013. Ehdoissa on määritelmiä reklamoinnista takuuaikana ja tutkielmassa esitettävän nä- kemyksen mukaisesti, mikäli sopimuksessa on viitattu KSE 2013 -ehtoihin, tilaajan rekla- maatioaika määräytyy KSE 2013 -ehtojen 3.2.10 mukaisesti, jolloin reklamaatioaika on vii- pymättä tai viimeistään vuoden kuluessa. Oikeuskäytännössä viipymättä-sanalle ei ole an- nettu painoarvoa.
YSE 1998 -ehtoja sovellettaessa tulin johtopäätökseen, jonka mukaan kohtuullinen rekla-
maatioaika tulee sovellettavaksi. Kohtuullinen reklamaatioaika on kokonaisharkintaa, jo-
hon vaikuttaa mm. osapuolten asiantuntemus, sopimuksen kohde, virheen laatu ja laajuus,
osapuolten tietoisuus, mahdollisuus osallistua virheen selvittämiseen, sekä muut henkilö-
kohtaiset tilanteet. Rakennusurakkariidoissa korostuneen lojaliteettivelvollisuuden vuoksi
reklamaatio olisi tehtävä lähtökohtaisesti joutuisasti.
SISÄLLYS
Lähteet ... iv
Lyhenneluettelo ... x
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkielman aihe ja taustaa ... 1
1.2 Tutkimuskysymykset, rajaus ja keskeiset käsitteet ... 3
1.3 Tutkimusmetodi, lähteet ja tutkimuksen rakenne ... 4
2 Reklamaatiovelvollisuus sopimusoikeudessa ... 7
2.1 Reklamaatiovelvollisuuden tarkoitus ... 7
2.2 Reklamaatiovelvollisuuden sääntelystä yleisesti ... 10
2.3 Reklamaatioajan alkaminen ... 12
2.4 Absoluuttinen ja kohtuullinen reklamaatioaika ... 14
2.5 Reklamaation sisällölliset vaatimukset ... 17
3 Rakennusurakkasopimukset ... 21
3.1 Rakennusalan vakioehdot ... 21
3.1.1 Rakennusurakan sääntelystä ... 21
3.1.2 YSE 1998 -ehdot ... 22
3.1.3 KSE 2013 -ehdot ... 24
3.2 Rakennusurakan osapuolet ... 25
3.3 Virheet ja sopimuksenmukaisuus ... 28
3.4 Osapuolten vastuut ja velvollisuudet vakioehtojen mukaan ... 30
3.4.1 Urakoitsijan vastuut ja velvollisuudet ... 30
3.4.2 Valvojan vastuut ja velvollisuudet ... 32
3.5 Vastuunjaosta rakennusurakkasopimuksissa ... 33
4 Reklamaatioajan määräytyminen urakkasopimuksissa ... 39
4.1 YSE 1998 -ehtojen vaikutus kohtuullisen reklamaatioajan soveltamiseen ... 39
4.2 KSE 2013 -ehtojen mukainen reklamaatioaika ... 43
4.3 Törkeän tuottamuksen arviointi ja vaikutus reklamaatiovelvollisuuteen ... 45
5 Tilaajan kohtuullinen reklamaatioaika ... 51
5.1 Kohtuullisen reklamaatioajan soveltaminen ... 51
5.2 Osapuolten asema/ tietoisuus/ Asiantuntemus ... 52
5.3 Sopimuksen kohde, virheen laatu ja laajuus ... 57
5.4 Osapuolten tietoisuus ja muut vaikuttavat seikat ... 60
5.4.1 Sopimusta rikkoneen osapuolen tietoisuus virheestä ... 60
5.4.2 Sopimusta rikkoneen osapuolen mahdollisuus vaikuttaa virheen selvittelyyn .... 64
5.4.3 Henkilökohtaiset tilanteet ... 66
6 Johtopäätökset... 70
Lähteet
Kirjallisuus
Aarnio, Aulis, Oikeussäännösten tulkinnasta. Juridica 1982.
Aarnio, Aulis, Oikeutta etsimässä. Talentum 2014.
Hagmark, Lars, Urakoitsijan viivästysvastuu YSE 18 ja 25 §:n valossa. Liikejuridiikka 2/2019, s. 32–
71.
Hahto, Vilja, Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa. Alma Talent Oy 2008.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeus II. 2003 Talentum. 2. uudistettu painos.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeus III. Talentum 2005.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeus I. 2007 Talentum. 2. uudistettu painos.
Hoffrén, Mia, Virhevastuu asunnon ja asuinkiinteistön kaupassa. 2. uudistettu painos. Alma Ta- lent 2021.
Hultmark, Christina, Reklamation vid kontraktsbrott. Norstedts Juridik, Stockholm 1996.
Isohanni, Antti, Rakennuttajan ja urakoitsijoiden keskinäisistä vastuista sekä huomautuksenteko- velvollisuudesta sivu-urakan alistamismenettelyssä. Defensor Legis 2/2015, s. 346–363.
Isohanni, Antti, Takuuvastuut rakentamisessa. Defensor Legis 3/2016, s. 284–400.
Junnonen, Juha Matti, Työmaavalvojan vastuut ja tehtävät. Helsinki aalto yliopisto 2003.
Jääskeläinen, Lauri, Tulisiko rakentamisen vastuuta tiukentaa? Ympäristöjuridiikka 4/2017, s. 70–
105.
Kankainen, Jouko – Junnonen, Juha-Matti, Urakoitsijan sopimusasiat. 2014 Suomen Rakennusme- dia Oy.
Keskitalo, Petri, Käytetyn asunnon kauppa. Edita Publishing Oy 2017. 4. uudistettu painos Digi- kirja.
Kyllästinen, Esa, Riskinjako maakaaressa. 2010 Edita Publishing Oy.
Liuksiala, Aaro – Stoor, Pia, Rakennussopimukset. Rakennustieto Oy 2021. 8. uudistettu painos.
Luukkonen, Marja, Sijoittajan reklamaatiovelvollisuus. Oikeustiede - Jurisprudentia L:2017 s. 85–
170.
Luukkonen Yli-Rahnasto, Marja, Reklamaatiovelvollisuus. Alma Talent 2021.
Marjasuo, Kati, Rakennusalan vakioehtojen mukaisesta virhevastuusta seuraavat sanktiot ja sopimus- ketjujen riskit. Oikeustiede - Jurisprudentia XLVI:2013 s. 1–54.
Mäenpää, Niko – Vähävaje, Eero, Opiskelijakolumni: Lojaliteettiperiaate liiketoimintakaupassa. Helsinki Law Revew 2/2016 s. 56–58.
Määttä, Tapio – Paso, Mirjami, Johdatus oikeudellisen ratkaisun teoriaan. Helsingin yliopisto 2022. 2.
uudistettu painos.
Norros, Olli, Rakennusurakan taloudelliseen loppuselvitykseen liittyvä prekluusiovaikutus ja siitä poik- keaminen tapauskohtaisin syin. Liikejuridiikka 1/2023 s. 289–302. [https://www-edilex-
fi.ezproxy.uef.fi:2443/liikejuridiikka/1000950013.pdf]
Norros, Olli, Vastuu sopimusketjussa. Alma Talent 2007.
Norros, Olli, Vahingonkorvaus arvopaperimarkkinoilla. Talentum Media 2009.
Norros, Olli, Vahingonkorvaus asiantuntijapalvelussa. Lakimies 4/2008 s. 637–643.
Oksanen, Antero – Laine, Ville – Kaskiaro, Kim, Urakkasopimukset: rakennusurakan yleiset sopi- musehdot YSE 1998. 2019 Meedia Zone.
Perätalo, Katja, Vastuumuotoerottelu ja rakennusurakka. Alma Talent 2020.
Perätalo, Katja, Yhteisvastuu vahingonkorvausvelasta rakennusurakan kontekstissä. Edilex Oikeustiede - Jurisprudentia L:2017 s. 229–336. Referee-artikkeli.
Ramberg, Christina, Reklamation mot advokater och revisorer. Svensk Juristtidning 2010, s. 142–
156. [https://svjt.se/svjt/2010/142]
Ryynänen, Juha, Urakkasopimuksen muutokset. Lakimies 3–4/2016 s. 586–591.
Saarnilehto, Ari, Sopimusoikeuden perusteet. 2009 Talentum.
Saarnilehto, Ari, Velvollisuudesta reklamoida. Lakimies 1/2010, s. 3–18. (Saarnilehto 2010a)
Saarnilehto, Ari, Reklamaatio ja vanhentuminen, Edilex-sarja 2/2010. [https://www-edilex- fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/6729.pdf] (Saarnilehto 2010b)
Wilhelmsson, Thomas – Sevón, Leif – Koskelo, Pauliine, Kauppalain pääkohdat. Talentum 2006.
Ämmälä, Tuula, Kauppaa koskevista reklamaatioista. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiede- kunta 2004. Julkaistu Edilexissä 29.7.2005. [http://www.edilex.fi/lakikirjasto/2604.pdf]
Virallislähteet
HE 248/1982 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tiekuljetussopimuslain muuttamisesta.
HE 93/1986 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle kauppalaiksi.
HE 360/1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 114/1993, Hallituksen esitys Eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liit- tyvien lakien muuttamisesta.
HE 120/1994 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle maakaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 14/1994 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle asuntokauppaa koskevaksi lainsäädännöksi.
HE 101/1998 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi.
HE 187/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle velan vanhentumista ja julkista haastetta koske- van lainsäädännön uudistamisesta.
HE 139/2022 (vireillä). Hallituksen esitys eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
Internetlähteet
Verkkosivustot
Rakennustieto. [www.rakennustieto.fi] (1.11.2022)
ROTI2021. [https://www.ril.fi/media/2021/vaikuttaminen/roti2021_low.pdf] (5.11.2022)
Oikeustapaukset Korkein oikeus
KKO 1995:101 KKO 1995:187 KKO 1998:75 KKO 2002:56 KKO 2003:23 KKO 2005:127 KKO 2008:8 KKO 2009:61 KKO 2016:69 KKO 2017:71 KKO 2018:11 KKO 2018:38 KKO 2019:94 KKO 2020:6 KKO 2021:69
Hovioikeudet
Helsingin HO 21.6.2000 1273 Helsingin HO 14.9.2000 2864 Helsingin HO 22.4.2008 t.1135 Helsingin HO 11.8.2010 t. 2068 Helsingin HO 29.6.2011 t. 2025 Helsingin HO 19.6.2014 t. 1303 Helsingin HO 26.9.2014 t. 1135 Helsingin HO 15.4.2016 t. 619 Helsingin HO 11.10.2016 t.1496
Helsingin HO 11.10.2016 t. 1497 Itä-Suomen HO 23.8.1994 t. 635 Itä-Suomen HO 10.7.2008 t. 727 Itä-Suomen HO 13.5.2014 t. 316 Kouvolan HO 16.8.2012 t. 680 Vaasan HO 17.12.2002 t. 1579 Vaasan HO 19.5.2015 t. 233 Vaasan HO 19.1.2018 t. 34
Arvopaperilautakunta
APL 13.5.2003 dnro 1500/02
Kuluttajariitalautakunta
KRIL 10.6.2009 dnro 2262/82/08 KRIL 8.4.2022 dnro D/4498/35/2018 KRIL 15.2.2002 dnro 00/33/1805 KRIL 18.7.2003 dnro 01/82/2544
Vakuutuslautakunta VKL 16.6.2014 dnro 584/13
Lyhenneluettelo
APL arvopaperilautakunta
AsuntoKL asuntokauppalaki 843/1994
DL defensor Legis, Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja
HE hallituksen esitys
HO hovioikeus
KKO korkein oikeus
KL kauppalaki 355/1987
KRIL kuluttajariitalautakunta
KSE 2013 -ehdot konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot
KSL kuluttajansuojalaki 38/1978
ks. katso
LM lakimies, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakausikirja
OikTL oikeustoimilaki, Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929
MK maakaari 540/1995
MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999
ROTI rakennetun omaisuuden tila
VKL vakuutuslautakunta
YSE, YSE 1998 rakennusurakan yleiset sopimusehdot
1 Johdanto
1.1 Tutkielman aihe ja taustaa
Rakentaminen ympäri maailmaa on erittäin yleistä ja rakennetun ympäristön osuus omasta kan- sallisvarallisuudestamme on yli 70 %. Rakentaminen ja rakennetun ympäristön ylläpitäminen työllistävät noin joka viidennen työelämässä olevista, eli noin 20 prosenttia kaikista työllisistä. Li- säksi kiinteistö- ja rakentamisala vastaa 15 % bruttokansantuotteestamme.1 Rakennetun omai- suuden tila, ROTI, tuo raportissaan ROTI2021 esille, että kaupungeissa asuvan väestön kasvun myötä rakennuksiin ja rakentamiseen kohdistuu ennennäkemätöntä painetta.2 Rakentaminen ja rakennetun ympäristön ylläpitäminen ovat kiistämättä erittäin keskeisessä roolissa yhteiskun- nassamme, joten rakennusurakkaan liittyviä sopimuksia solmitaan vuositasolla erittäin paljon.
Rakentamisen kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on suuri ja urakkasopimusten laatiminen on vahvassa liitoksessa näiden ylläpitoon ja toteutukseen. Sen lisäksi, että rakentami- nen on keskeisessä roolissa yhteiskunnassamme ja mm. uudisrakentaminen kasvussa, niin ra- kentamista koskee nykypäivänä myös erilaiset paineet kuin aikaisemmin. Rakentamisessa ilme- nee myös maailmanlaajuiset ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ja velvoitteet, jonka vuoksi alalla vaaditaan muutoksia. On selvää, että uudet vaatimukset ja paineet muuttavat jol- tain osin rakentamiskulttuuria.3
Urakkasopimukset ovat usein tilaajan ja urakoitsijan välisiä, mutta usein näihin liittyy myös muita sopimussuhteita ja muita osallistuvia tahoja. Muut sopimussuhteet voivat olla esimerkiksi pää- urakoitsijan ja aliurakoitsijan välisiä tai tilaajan ja valvojan välisiä.4 Urakkasopimuksissa, kuten
1 ROTI2021, s. 4. ks. myös Rakennusteollisuus.fi. [https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Talous- tilastot-ja-suhdanteet/]
2 ROTI2021, s. 9.
3 Rakentamislain ja siihen liittyvien lakien hallituksen esityksessä HE 139/2022 (vireillä) tuodaan esille, että rakentamisen toiminta ympäristössä on merkittäviä muutoksia mm. ilmasto- ja energiakysymykset, aluera- kenteen erilaistuminen, kaupungistuminen, liikkumisen murros, digitalisaatio ja muutokset hallintoraken- teissa.
4 Ks. esim. Perätalo 2017, s. 233.
muissakin sopimuksissa voi tulla sopimusrikkomuksia ja näistä on reklamoitava asianmukaisesti.
Tutkielmani käsittelee urakkasopimusten tilaajan reklamaatiovelvollisuutta urakoitsijaan ja valvo- jaan nähden. Tarkoituksenani on selvittää lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytän- nön kautta, mitkä seikat rakennusurakkariidoissa vaikuttavat reklamaatioajan määrittämiseen.
Selvitän myös, miten kohtuullinen reklamaatioaika tulee sovellettavaksi ja mitkä seikat sen mää- rittämiseen vaikuttavat. Lisäksi käsittelen tilaajan muita reklamaatiovelvollisuutta koskevia seik- koja, kuten reklamaation kohdentamista oikeaan tahoon.
Reklamaatiolainsäädäntö on hajanaista ja kohtuullista reklamaatioaikaa arvioidaan tapauskoh- taisesti hyvinkin eri tavalla. Reklamaatioaika ja sen vakiintuminen on ollut esillä oikeuskirjallisuu- dessa, ja keskustelu sen ympärillä on tuonut esille erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Kyllästinen tuo väitöskirjassaan esille, että jonkinlainen peukalosääntö helpottaisi ennakoimaan tuomioistui- men ratkaisua ja mahdollisesti ennaltaehkäisemään asioiden saattamista tuomioistuinten käsi- teltäväksi.5 Hoffrén tuo taas esille, että vaikka ennakoitavuuden puolesta reklamaatioaikojen va- kinoituminen olisi ymmärrettävä toive, niin kohtuullisen reklamaatioajan määritelmä on vahvasti sidoksissa yksittäistapauskohtaisiin seikkoihin, jolloin määräaikojen täsmentäminen ei olisi mah- dollista määrittää yleisellä tasolla.6
Marja Luukkonen Yli-Rahnasto on kirjoittanut vuonna 2021 kattavan teoksen koskien rekla- maatiovelvollisuutta. Luukkonen Yli-Rahnasto tuo esille, että yhtenä keskeisenä reklamaatiovel- vollisuuden haasteena on reklamaatiovelvollisuuden normipohjan hajanaisuus ja erilaisuus.7 Luukkonen Yli-Rahnasto tuo esille, että kohtuullisen reklamaatioajan arviointi on aina tapauskoh- taista, mutta eri sopimustyypeissä voi ilmetä tiettyjä suuntaviivoja sen suhteen, mikä katsotaan kohtuulliseksi ajaksi. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisia suuntaviivoja rakennusurakkarii- toihin kohdistuvien reklamaatioiden oikea-aikaisuuden määrittelemiseen on, ja mitkä seikat sii- hen vaikuttavat.8
5 Kyllästinen 2010, s. 372.
6 Hoffrén 2021, s. 191–192.
7 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 471 ja 474–475.
8 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 466.
Keskeisenä ongelmana reklamaatiosääntelyn hajanaisuudesta ja kohtuullisen reklamaatioajan määritelmästä on se, että seuraukset reklamaatioajan laiminlyönnille ovat ankarat. Mikäli rekla- maatio tehdään myöhässä, voi reklamaatiovelvollinen menettää oikeutensa vaatia hyvitystä. Toi- saalta keskeistä myös toisen osapuolen kannalta on se, että hänellä on perusteltu syy luottaa vir- heettömään suoritukseen, mikäli asiasta ei reklamoida tietyn ajan kuluessa.
1.2 Tutkimuskysymykset, rajaus ja keskeiset käsitteet
Tutkimuskysymykseni on, miten tilaajan velvollisuus reklamoida oikea-aikaisesti määräytyy suh- teessa urakoitsijaan ja valvojaan rakennusurakkariidassa. Tutkimuskysymys kohdistuu tilantei- siin, joissa osapuolet ovat elinkeinoharjoittajia. Tällöin kuluttajansuojalain säännökset eivät so- vellu tilanteeseen. Apukysymyksinä tutkin rakennusalan vakioehtojen vaikutusta kohtuullisen reklamaatioajan sovellettavuuteen, sekä valvojan ja urakoitsijan vastuunjakoa. Vastuunjakoa kä- sittelen siinä määrin, että onko selkeitä tilanteita, joissa tilaajan tulee esittää reklamaatio valvo- jalle ja tilanteita, joissa reklamaatio tulee esittää urakoitsijalle. Vai onko tarkoituksenmukaista epäselvissä tilanteissa osoittaa reklamaatio molemmille. Reklamaation kohdentaminen oikealle taholle liittyy rakennusurakkariidan reklamaatioaikaan sillä tavalla, ettei reklamaatioaikaa mene- tetä sen vuoksi, että reklamaatio on osoitettu väärälle taholle. Vastuunjaon käsittelyn tarkoituk- sena on ainoastaan selvittää ensimmäisen kysymyksen tueksi, onko tämän jaon suhteen selkeitä ohjeviivoja.
Tutkielmassani käsittelen tilanteita, joissa sopimuksiin on sovellettu rakennusalan toimijoiden laatimia rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja, eli YSE 1998 -ehtoja (myös. YSE-ehdot) sekä tilan- teita, joissa näitä ehtoja ei ole sovellettu. Sopimukset voidaan laatia pätevästi ilman YSE 1998 - ehtoja, mutta yleisenä käytäntönä rakennusurakkasopimuksissa on viitata näihin, ainakin osit- tain.9 Tämän vuoksi katson tarkoituksenmukaiseksi tutkia erityisesti tilanteita, joissa kyseisiä eh- toja on sovellettu. Koska oikeustila reklamaatiovelvollisuuden suhteen YSE 1998 -ehtoja
9 Ks. esim. Jääskeläinen 2017, s. 80.
sovellettaessa ei ole selvä, otan käsiteltäväksi myös tilanteet, joissa ehtoja ei ole otettu osaksi so- pimusta. Oikeustilan hahmottamiseksi reklamaatiovelvollisuuksista rakennusurakkariidoissa on ehtojen vaikutus reklamaatiovelvollisuuteen keskeisessä asemassa, jotta voidaan selvittää missä tilanteissa kohtuullinen reklamaatioaika tulee sovellettavaksi. Konsultin toimintaan, tässä tutkiel- massa konsultilla tarkoitetaan valvojaa, sovelletaan usein konsulttitoiminnasta annettuja yleisiä sopimusehtoja, eli KSE 2013 -ehtoja. Käsittelen myös näiden ehtojen vaikutusta reklamaatioai- kaan.
Virhe on rajattu koskemaan rakennusajan jälkeen havaittavia virheitä. Rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa on laajasti ehtoja, koskien rakennusajan virheilmoituksia ja siihen liittyviä toi- menpiteitä. Mielestäni rakennusaikaisen virheen havaitseminen ei vaadi niinkään täsmennyksiä tai määritelmiä, vaan nimenomaiset ongelmatilanteet reklamaatioajan määrittelemisestä ajoittu- vat rakennusurakan valmistumisen jälkeiseen aikaan.
1.3 Tutkimusmetodi, lähteet ja tutkimuksen rakenne
Tutkielmani on lainopillinen, eli tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka. Tavoitteenani on voi- massa olevan oikeuden tulkinta ja systematisointi siten, että käytännöllisen lainopin kautta pyrin saamaan perustellun tulkintakannanoton tutkimuskysymykseeni.
Tutkimuksen lähdeaineistona käytän lakeja, sekä niiden lainvalmisteluaineistoa, reklamaatio- sääntelyn normipohjan hahmottamista varten. Rakennusurakoita koskevaa lainsäädäntöä ei kui- tenkaan juuri ole, joten suoraan niihin liittyvää lainsäädäntöä ja lainvalmisteluaineistoa ei juuri- kaan ole käytettävissä. Käytän muuta lainsäädäntöä systematisoinnin kannalta relevanteilla ta- voilla. Reklamaatiovelvollisuus tulee kuitenkin sovellettavaksi usein yleisten oppien nojalla, joten keskeisinä oikeuslähteinä tutkielmassani ovat oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö. Raken-
nusurakkasopimusten lainsäädäntöpuutetta paikkaamaan on laadittu erilaisia vakioehtoja, joita käytetäänkin laajasti eri rakennusurakkasopimussuhteissa. Näistä keskeisempiä tutkielmassa käytettyjä vakioehtoja ovat YSE 1998 -ehdot ja KSE 2013 -ehdot.
Oikeuskäytännön osalta olen käsitellyt korkeimman oikeuden tapausten lisäksi useampia hovioi- keuden ratkaisuja. Erityisesti rakennusurakkariitaa koskevaa korkeimman oikeuden oikeuskäy- täntöä on jokseenkin vähän mm. siitä syystä, että ennen YSE 1998 -ehtoja oikeuskäytäntö oli usein välimiesmenettelyssä. Myös nykyään on mahdollista käyttää välimiesmenettelyä riitojen ratkaisukeinona. Välimiesmenettely saattaa olla usein nopeampaa kuin käsittely tuomioistui- messa.10 Välimiesmenettelyssä käsitellyt ratkaisut ovat pääasiassa salaisia, sillä keskuskauppaka- marin välimiesmenettelysääntöjen mukaan kaikkien asianosaisten tulee pitää välitystuomio ja muut päätökset ja määräykset salassa, ellei asiasta ole toisin sovittu.11 Näin ollen julkisissa rat- kaisuissa ei ole laajasti käsitelty rakennusurakkasopimuksiin liittyviä riitoja. Olen tästä syystä ot- tanut käsiteltäväksi myös hovioikeuden ja lautakuntien ratkaisuja.
Suomessa on omaksuttu jo pitkään perinteinen peczenikiläis-aarinolainen oikeuslähdeoppi. Sii- hen pohjautuen oikeuslähteet jaetaan vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin, heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin, sallittuihin oikeuslähteisiin ja kiellettyihin oikeuslähteisiin.12 Käyttämistäni läh- teistä kirjoitettu laki on vahvasti velvoittavaa ja esityöt ja ennakkopäätökset sen sijaan heikosti velvoittavia. Sallittuihin oikeuslähteisiin sisältyy oikeuskirjallisuuden kannanotot, alempien tuo- mioistuinten antamat ratkaisut, sekä esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan kannanotot.13 Aarnio on itse tuonut kuitenkin myös hovioikeusratkaisuiden merkityksen esille jo vuonna 1982, jolloin hän on esittänyt, että alioikeuskäytännöllä voi tosiasiassa olla merkitystä ratkaisuperusteena tai jopa ennakkotapauksellista merkitystä.14 Aarnio on pysynyt kannassaan ja 2014 vahvistanut käsi- tystään hovioikeusratkaisuiden merkityksestä tieteellisessä toiminnassa. Aarnio nostaa esille eri- tyisesti kaksi seikkaa, jotka tuovat hovioikeusratkaisuiden arvoa oikeustieteelliseen tutkimuk- seen. Ensimmäiseksi niiden kautta näkee todellisia arkisia esimerkkitilanteita, joita abstraktilla ajattelulla ei välttämättä olisi osannut ymmärtää olevan olemassakaan. Toiseksi hovioikeus
10 Liuksiala – Stoor 2021, s. 250.
11 Keskuskauppakamarin välimiesmenettelysääntöjen 51 §:n mukaan, lautakunnan, välimiesoikeuden, sih- teerin, asiantuntijoiden, lautakunnan hallituksen jäsenien, sihteeristön edustajien, asianosaiset sitoutuvat pitämään salassa välitystuomion, päätökset, määräykset ja muun aineiston, ellei asiasta ole toisin sovittu.
12 Määttä – Paso 2022, s. 16–23.
13 Määttä – Paso 2022, s. 23.
14 Aarnio 1982, s. 90.
toimii käytännön osoittajana ja antavat tutkijalle näkökulmia ja argumentteja.15 Tämän näkökul- man kautta uskon, että valitsemani hovioikeusratkaisut tuovat lisäsisältöä tutkielmaani. Niiden tarkoituksena on tuoda esimerkkejä käytännön tilanteista, sekä antaa tulkinta-apua sille, millä tavoin tuomioistuin on lähestynyt ja arvioinut kutakin tapausta.
Tutkielma rakentuu johdannosta, neljästä pääluvusta ja johtopäätöksistä. Aiheen kannalta on tarpeellista määritellä aluksi yleisellä tasolla reklamaatiovelvollisuutta sopimusoikeudessa, jota käsittelen pääluvussa kaksi.
Kolmannessa pääluvussa käsittelen rakennusurakkasopimuksia. Tässä luvussa käsittelen raken- nusalan vakioehtoja, rakennusurakan osapuolia, heidän vastuitansa ja velvollisuuksia sekä vas- tuunjakoa.
Neljäs pääluku on tutkimuskysymyksen kannalta keskeinen. Siinä tarkastelen vakioehtojen vaiku- tusta kohtuullisen reklamaatioajan sovellettavuuteen, sekä sitä, miten vakioehtojen mukaan rek- lamaatioaikaa tulisi määritellä. Lisäksi tuon esille, mikä vaikutus törkeällä tuottamuksella on rek- lamaatioaikaan.
Viidennessä pääluvussa tarkastelen lähinnä oikeuskäytännön ja lainvalmisteluaineiston kautta, minkälaisilla seikoilla ja tilanteilla on vaikutusta kohtuulliseen reklamaatioaikaan. Käsittely on siinä määrin yleistä, että otan esimerkkejä eri oikeuden aloilta, mutta tarkoituksena on nimen- omaan systematisoida reklamaatiovelvollisuutta ja sen kohtuullisen ajan määritelmään vaikutta- via seikkoja yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen kautta ja liittämään tapauksista relevant- teja seikkoja urakkasopimusriitoihin.
15 Aarnio 2014, s. 250–251.
2 Reklamaatiovelvollisuus sopimusoikeudessa
2.1 Reklamaatiovelvollisuuden tarkoitus
Sopimusoikeuden perusperiaatteena on pacta sunt servanda, eli sopimuksen sitovuuden peri- aate. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuolten on täytettävä oma osuutensa sopimuksesta. Mikäli sopimus ei joltain osin täyty, on kyseessä sopimusrikkomus. Sopimusrikkomuksia voivat olla esi- merkiksi laatuvirhe, viivästys, oikeudellinen virhe tai vallintavirhe. Tutkielmani tutkimuskysymys keskittyy laatuvirheeseen, joten jätän muiden virheiden käsittelyn tämän ulkopuolelle. Kun sopi- musosapuolen suorituksessa havaitaan virhe, tulee reklamaatiovelvollisuus, eli virheilmoitus vel- vollisuus ajankohtaiseksi.16
Lakitekstissä on yleisesti käytetty sanaa virheilmoitus, joskin kauppalain 6 luvun osio on otsikoitu reklamaatioksi ja 32 §:n loppuun on lisätty sulkuihin kursiivilla sana reklamaatio. Kauppalain 35
§:ssä säädetään myös siitä, että ostajan on ilmoitettava vaatimuksensa reklamaation yhteydessä, tai kohtuullisessa ajassa sen jälkeen. Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua siitä, tarkoit- taako reklamaatio virheilmoitusta vai onko reklamaatiolla laajempi käsite, esimerkiksi että sen yhteydessä tulisi esittää vaatimuksia17. Tässä tutkielmassa termillä reklamaatio tarkoitetaan vir- heilmoitusta ja vaatimusten esittäminen on irrotettu tästä yhteydestä pois. Jossain yhteyksissä tällaisesta reklamaatiosta käytetään myös sanaa neutraali reklamaatio.18
Sopimusoikeudessa reklamaatiolla on tarkoitus ilmoittaa toiselle osapuolelle virheellisestä suori- tuksesta siinä vaiheessa, kun virhe havaitaan. Reklamaatiovelvollisuus on sopimusoikeudessa yleinen velvollisuus, joka velvoittaa eri sopimustilanteissa, vaikka siitä ei olisi erityistä laintasoista sääntelyä. Lähtökohtana reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnistä sopimusoikeudessa seuraa reklamaatiovelvollisen oikeuden menetys saada hyvitystä virheestä.19
16 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 29.
17 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 30–32.
18 Esim. Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 32; Norros 2007, s. 314.
19 Luukkonen 2018, s. 89–90.
Reklamaatiovelvollisuudella taataan osapuolten oikeuksia. Lähtökohtaisesti vahingon kärsijällä on oikeus saada hyvitystä sopimusrikkomuksesta kärsimästään vahingosta. Tämä perustuu sii- hen, että sopimuksen sitovuuden mukaisesti osapuolten on täytettävä sopimuksen mukaiset vel- vollisuutensa. Esimerkiksi mikäli lopullinen suoritus ei ole sopimuksen mukainen ja poikkeaa epäedullisella tavalla toimeksiantajalle siitä, mihin tekijä on sitoutunut, on kyseessä sopimusrik- komus.20 Sopimusrikkomuksesta voi seurata virheen kärsijälle oikeus vaatia virheen korjaa- mista21, purkaa sopimus22, vaatia hinnan alennusta23 tai vaatia korvausta aiheutuneesta vahin- gosta.24
Jotta korvausta voi vaatia, on virheestä reklamoitava asianmukaisesti, jotta vastapuoli on tietoi- nen virheestä. Tämä liittyy osittain sopimusoikeuden yleiseen lojaliteettiperiaatteeseen.
Lojaliteettiperiaatteella tarkoitetaan yleisesti sitä, että sopimusosapuolten on otettava kohtuulli- sessa määrin huomioon toistensa edut.25 Käytännössä lojaliteettiperiaate säilyy, vaikka toinen osapuoli olisi syyllistynyt sopimusrikkomukseen. Osapuolten on otettava toisen osapuolen edut huomioon sopimusrikkomustilanteessa ja reklamoitava virheestä sen havaitessaan, jolloin se saatetaan toisen osapuolen tietoisuuteen. Hultmarkin mukaan vaikka toinen osapuoli on käy- tännössä rikkonut lojaliteettivelvollisuuttaan rikkomalla päävelvollisuutta, eli sopimuksen mu- kaista suoritusta, mutta siitä huolimatta lojaliteettivelvollisuus säilyy toisella osapuolella.26
20 Saarnilehto 2009, s. 186.
21 Esim. KL 34 §.
22 Esim. KL 39 §.
23 Esim. KL 38 §
24 Esim. KL 40 §, ks. myös sopimusrikkomuksen seurauksista Saarnilehto 2009, s. 190–191.
25 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 29.
26 Hultmark 1996, s. 40. Ks. Lojaliteettivelvollisuuden määritelmästä: Mäenpää – Vähävaje 2016, s. 56, ”Lo- jaliteettiperiaatteella tarkoitetaan sopimuksen vastapuolen oikeuksien ja etujen ottamista huomioon sopi- jaosapuolten keskinäisessä suhteessa. Toisin sanoen sopimukseen sitoutuneen osapuolen on ennen toi- meen ryhtymistä selvitettävä toimensa mahdolliset negatiiviset vaikutukset myös toisen sopijakumppanin kannalta. Jos lojaliteettiperiaatteeseen kuuluva lojaliteettivelvollisuus on korostunut sopimussuhteessa, on sopijapuolen lähtökohtaisesti pidättäydyttävä toimesta, jonka seuraukset olisivat huomattavan negatiiviset toiselle sopijapuolelle.”
Lojaliteettiperiaatteella ei ole täysin vakiintunutta sisältöä, eikä sitä ole kirjoitettu sellaisena mi- hinkään lakiin.27 Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua siitä, onko reklamaatiovelvollisuus osa lojaliteettiperiaatetta, vai siitä irrallaan oleva periaate. Hultmarkin lisäksi Saarnilehto katsoo lojaliteettiperiaatteen sisältyvän reklamaatiovelvollisuuteen.28 Hemmo sen sijaan perustelee tätä vastaan puhuvaa näkemystään sillä, että mikäli lojaliteettiin yhdistetään lakiin kirjoitettuja velvol- lisuuksia, velvollisuuksien normipohja hämärtyy.29 Tämä näkemys on toisaalta ymmärrettävä, mutta käsiteltäessä yleisiä periaatteita, joista jotkut velvollisuudet on kirjoitettu lakiin ja toiset ei, ei lojaliteetin ja reklamaatiovelvollisuuden erottaminen toisistaan luo normipohjaa juurikaan sel- keämmäksi.
Reklamaatiovelvollisuuden merkitys on olennainen sopimusta rikkoneen osapuolen oikeussuo- jan kannalta. Virheen tehneellä osapuolella tulee olla mahdollisuus perehtyä virheisiin, mahdolli- sesti korjata virheet ja tehdä esimerkiksi sovintotarjous. Sopimusrikkomuksen tehneen osapuo- len oikeussuojan tarve tulee täytetyksi, kun osapuoli saa tietää virheestä (KKO 2008:8, perustelut kohdat 4–6). Osapuolilla on oikeus luottaa sopimuksen mukaiseen suoritukseen, mikäli he eivät tiedä virheestä tietyssä ajassa (KKO 2018:38, kohta 21).30
Reklamaation ensisijaisena tarkoituksena on, että sopimusta rikkonut osapuoli tulee tietoiseksi virheestä. Jotta osapuolella on mahdollisuus perehtyä virheeseen ja mahdollisuus varautua seu- rauksiin, on reklamaation antaminen oikea-aikaisesti tärkeää, jotta nämä mahdollisuudet tosiasi- assa säilyvät. Reklamaatiolla voi olla myös merkitystä sopimusta rikkoneelle osapuolelle sen vuoksi, että tämä voi varautua seuraamuksiin. Mikäli kyse on esimerkiksi tuoteviasta, pystyy sopi- musrikkomus osapuoli mahdollisesti rajoittamaan vahinkoa, mikäli sama vika voi olla muissakin samankaltaisissa tuotteissa. Sama tilanne voi esiintyä, jos kyse on työntekijän huolimattomasta käytöksestä. Työnantaja, joka on sopimusrikkomusosapuolena, voi mahdollisesti rajoittaa
27 Ks. Norros 2023, s. 293–296. Norroksen mukaan lojaliteettivelvollisuus on vakiintuneena periaatteena sopimusoikeudessa, eikä osapuolet voi ajaa sopimussuhteissa vain omia etujaan.
28 Saarnilehto 2010a, s. 4.
29 Hemmo 2007, s. 55.
30 Ks. myös Luukkonen 2018, s. 97–98.
tulevaa vahinkoa ennalta, jos saa reklamaation tietoonsa. Ajan kuluminen hankaloittaa kaikkien edellä mainittujen tavoitteiden täyttymistä.31
Reklamaatiovelvollisuus antaa suojaa myös virheestä kärsineelle osapuolelle, vaikka seuraukset sen laiminlyönnistä voivatkin olla ankarat. Reklamaation esittäminen oikea-aikaisesti edesauttaa todistelun esittämistä ja vähentää mahdollisesti oikeusprosessista aiheutuvia kustannuksia ja parantaa mahdollisuuksia aineellisesti oikeaan lopputulokseen (KKO 2018:38, kohta 21). Lisäksi sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen etu on, että saadaan nopeasti selville, mikä toisen osapuolen kanta on ja saada mahdollinen hyvitys tai korvaus.32
2.2 Reklamaatiovelvollisuuden sääntelystä yleisesti
Reklamaatiovelvollisuudesta on nykyisin säännelty useissa eri sopimusoikeuden alan laeissa.
Suomessa lakiin kirjoitetut reklamaatiosäännökset ovat tulleet suhteellisen myöhään, verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin. Kauppalain säätämisen yhteydessä 1980-luvulla ja kuluttajan- suojalain säätämisen yhteydessä 1970-luvulla reklamaatiota koskeva säännös kirjattiin lakiin.
Reklamaatiovelvollisuus on kuitenkin ollut Suomessa olemassa yleisten oppien mukaisesti jo en- nen kirjoitetun lain tukea.33
Nykyisin reklamaatiovelvollisuuteen saadaan kirjallisen lain tukea esimerkiksi kauppalain (KL, 355/1987) 32 §:ssä ”Ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita (rekla- maatio).” Kuluttajansuojalain (KSL, 38/1978) 5 luvun 16 a §:ssä (1242/2021) ja asuntokauppalain (AsuntoKL, 843/1994) 6 luvun 14 §:ssä (795/2005) on lähes identtiset säännökset kauppalain säännöksen kanssa. Reklamaatiovelvollisuudesta on säännös myös maakaaren (MK, 540/1995) 2
31 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 80–81.
32 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 89.
33 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 47.
luvun 25 §:ssä, joka vastaa edellä olevia pykäliä muutoin, mutta siinä ilmaistaan lisäksi ostajan velvollisuus ilmoittaa reklamaation yhteydessä virheeseen perustuvat vaatimukset34.
Suomessa ei ole kattavaa sopimusoikeudellista yleislakia, josta sopimusoikeuden yleiset periaat- teet ilmenisivät, vaan sopimusoikeudelliset periaatteet ja normisto ovat pitkälle muodostuneet oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Kauppalain voidaan kuitenkin katsoa jossain määrin edustavan sopimusoikeudellisten yleisten periaatteiden kodifiointia. Esimerkkeinä tällaisista pe- riaatteista, jotka ulottuvat kauppalain soveltamisalan ulkopuolelle ovat säännökset reklamaati- osta ja passiviteetin vaikutuksista.35
Urakkasopimuksia koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole säädetty, vaan laki varallisuusoikeudelli- sista oikeustoimista (228/1929, OikTL, oikeustoimilaki) ja sopimusoikeuden yleiset periaatteet tu- levat sovellettaviksi.36 Vaikka reklamaatiovelvollisuutta ei erikseen ole säädetty urakkasopimuk- siin, vallitsee se urakkasopimuksissa yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla.37 Myös oikeuskäytäntö osoittaa, että reklamaatiovelvollisuus on olemassa ilman kirjoitetun lain tukea.
Tapauksen KKO 2021:69 kohdassa 25 korkein oikeus toteaa, että sopimusosapuolilla on yleisen oikeusperiaatteen mukaisesti velvollisuus ilmoittaa sopimusrikkomuksesta toiselle osapuolelle, vaikka siitä ei olisi säädetty laissa. Korkein oikeus katsoo myös, että reklamaatiovelvollisuus on vakiintunut oikeusperiaate ja on omaksuttu laajasti säädännäiseen oikeuteen. Tämän vuoksi kor- kein oikeus katsoi, että lentomatkustajien on reklamoitava lentoyhtiötä kohtuullisessa ajassa, jotta säilyttävät oikeutensa saada korvausta.38 Voidaan katsoa perustelluksi, että
34 Myös asuntokauppalain 4:19 §:ssä säädetään virheilmoitus velvollisuudesta.
35 Wilhelmsson – Koskelo – Sevón 2006, s. 29.
36 Oksanen – Laine – Kaskiaro 2019, s. 30.
37 Reklamaatiovelvollisuus yleisenä periaatteena, ilman kirjoitetun lain tukea. Ks. esim. Norros 2009, s.
332–334, Ramberg 2010, s. 143. Ks myös. HE 187/2002 vp, s. 48: ” Reklamaatiovelvoitetta voidaan pitää yleisenä sopimusoikeudellisena sääntönä, kun kysymys on kaupan kohteessa tai muussa myyjän suorituk- sessa olevasta virheestä”
38 Ks. myös. KKO 2020:6, kohta 12, jonka mukaan reklamaatiovelvollisuus on olemassa myös yleisten sopi- musoikeudellisten periaatteiden tavoin, vaikkei siitä olisi erikseen sovittu; KKO 2019:94, kohta 7, jonka mu- kaan reklamaatio velvollisuus on joidenkin sopimustyyppien osalta säännelty laissa, mutta vakiintuneen käytännön mukaisesti se on myös osa sopimustyyppejä, joita ei ole laintasolla säännelty.
reklamaatiovelvollisuus on voimassa ja se voi ilmetä lain nojalla, osapuolten sopimuksen mukai- sesti tai sopimusoikeuden yleisten periaatteiden kautta.
Poikkeus reklamaatiovelvollisuuteen kuitenkin on olemassa niissä tilanteissa, joissa myyjä on toi- minut törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Tästä säädetään erikseen joissain laeissa39, mutta samoin kuin sääntelemätön reklamaatio velvollisuus, myös sopimusosa- puolen moitittava menettely voidaan katsoa olevan sovellettavissa sopimusoikeuden yleisten op- pien nojalla.40 Tällaisessa tilanteessa, jossa katsotaan, että sopimusosapuoli on menetellyt esi- merkiksi törkeän huolimattomasti, ei reklamaatiovelvollinen menetä vaadeoikeuttaan reklamaa- tiovelvollisuuden laiminlyönnillä.
2.3 Reklamaatioajan alkaminen
Jotta voidaan arvioida sitä, onko reklamaatio tehty oikea-aikaisesti tai tietyssä määräajassa, tulee tietää tai osata arvioida, milloin reklamaatioaika alkaa. Kauppalain 32 §:n mukaan: ” Ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita”.41 Samoin Asuntokauppalain 4:19.3 §:ssä tuodaan lisäksi esille, että arvioitaessa sitä, milloin virhe on havaittu tai se olisi pitä- nyt havaita, ratkaiseva ajankohta määräytyy sen perusteella, milloin ostaja on päässyt tai hänen olisi pitänyt päästä selville virheen merkityksestä.
Reklamaatioaika alkaa siis siitä tilanteesta, kun virhe on havaittu tai se olisi tullut havaita. Pelkäs- tään se seikka, että havaitsee virheen tuotteessa, ei vielä välttämättä käynnistä reklamaatioaikaa.
Sopijapuolella pitää olla jonkintasoinen tietoisuus siitä, että virhe johtuu toisen sopijapuolen
39 Ks. esim. AsuntoKL 4:20 §, AsuntoKL 6:14.3 §, KL 33 § ja MK 2:25.3 §.
40 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 437.
41 Vastaavasti myös KSL 5:16 a.1 §. Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 7 §:n 1 momentin mu- kaan sopimuksen rikkomiseen perustuvan vahingonkorvauksen vanhentumisaika alkaa kulua, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai muu sopijapuoli kuin ostaja virheellisyyden sopi- muksen täyttämisessä taikka hänen olisi se pitänyt havaita. HE 187/2002 vp, s.45 mukaan säännös vastaa pitkälti virheilmoitusta koskevia säännöksiä.
virheellisestä suorituksesta.42 Kauppalain esitöissä tuodaan esille myös esimerkki, jonka mukaan reklamaatioaika ei välttämättä ala silloin kun ostaja havaitsee toimintahäiriön tavarassa. Hänen tulee ymmärtää, että tämä johtuu tavarassa olevasta virheestä, eikä esimerkiksi tavaran virheelli- sestä käytöstä. Ostaja voi myös korjauttaa vian ilman, että hänen olisi tullut kohtuudella ymmär- tää virheen olevan myyjän vastuulla. Vasta korjaustyön perusteella ostajalle voi havainnollistua, että tavarassa on myyjän vastuulla oleva virhe.43
Kuluttajariitalautakunta on antanut ratkaisun asiassa (KRIL 15.2.2002 dnro 00/33/1805), jossa oli kyse käytetyn auton kaupasta. Kuluttaja oli ostanut 27.10.1998 auton ja havaitsi noin kaksi vuotta myöhemmin, että hänelle ei ollut autokaupan yhteydessä luovutettu ollenkaan pää- avainta, vain pelkkä huoltoavain. Ostaja reklamoi asiasta 21.7.2000. Perusteluissaan kuluttajarii- talautakunta katsoi, että ostajan olisi tullut havaita pääavaimen puuttuminen aikaisemmin voi- dakseen vedota siihen virheenä. Virheilmoitus tehtiin täten liian myöhään, eikä lautakunta suo- sittanut hyvitystä.
Tapaus havainnollistaa sen, että reklamaatioajan ei katsottu alkaneen siitä, kun ostaja tosiasi- assa havaitsi virheen, vaan siitä, kun ostajan olisi pitänyt havaita virhe. Sen määrittäminen, mistä hetkestä lähtien virhe olisi pitänyt havaita, ei ole aina helposti määriteltävissä. Toisinaan taas siihen, millä perusteella arvioida reklamaatioajan alkamisajankohtaa, löytyy selkeämmät oh- jeet. Näin esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa (KRIL 18.7.2003 dnro 01/82/2544), jossa kyse oli kerrostalohuoneiston osakkeiden kaupasta 20.5.1998. Ostaja vaati hinnanalen- nusta, sillä 8.11.1999 pidetyssä yhtiökokouksessa oli tehty päätös rakennuksen perustusten vah- vistamisesta. Ostajan mukaan kaupan kohteessa oli asuntokauppalain 6 luvun 20 §:n mukainen taloudellinen virhe, sillä myyjä ei kaupantekohetkellä ollut kertonut perustusten kunnosta. Os- taja reklamoi asiasta 4.4.2000. Kuluttajariitalautakunta totesi, että arvioitaessa sitä milloin virhe on havaittu tai olisi pitänyt havaita, ratkaisevana on ajankohta, jolloin hän on päässyt selville vir- heen merkityksestä. Lautakunta katsoi, että ostaja on saanut tiedon virheestä ja sen merkityk- sestä saadessaan kutsun yhtiökokoukseen, jossa asiaa käsiteltiin tai viimeistään 8.11.1999,
42 Luukkonen Yli-Rahanasto 2021, s. 113.
43 HE 93/1986 vp, s. 84.
jolloin yhtiökokous pidettiin. Näin ollen reklamaatioaika oli alkanut viimeistään silloin. Lauta- kunta ei suosittanut hyvitystä.
Sen lisäksi, että ostaja on tietoinen virheestä, tai hänen olisi pitänyt olla, tulee ostajan tiedostaa, että kyseessä on myyjän virhevastuu. Tätä korkein oikeus on arvioinut ratkaisussaan KKO 2005:127, jossa kyse oli reklamaatiosta asuntokaupan virhettä koskevassa asiassa. Asunto- kauppa oli tehty 6.4.1992 ja asunto oli asetettu 3.11.1993 asumiskieltoon kosteusvaurioiden ai- heuttaman homekasvuston vuoksi. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan, että vaikka ostajan on täytynyt olla virheistä tietoinen jo aikaisemmin ja viimeistään, kun asunto asetettiin asumiskiel- toon. Hänellä perustellusti ollut syy odottaa tavarantarkastusta, joka suoritettiin 3.3.1994 ja siitä annettua lausuntoa, joka annettiin 15.3.1994. Tarkastuksesta saatujen tietojen perusteella osta- jalla oli riittävä kyky arvioida sitä, että kysymyksessä saattoi olla tavaran virhe ostajan ja myyjän kaupassa. Täten reklamaatioaika alkoi kulua vasta tavarantarkastuksesta eteenpäin, jolloin osta- jalla oli perusteltu käsitys virhevastuusta johtuvista seikoista, eikä siitä, kun virhe havaittiin en- simmäisen kerran.
Reklamaatioajan alkaminen on reklamaation kohtuullista aikaa arvioidessa keskeinen seikka, sillä se voi vaikuttaa olennaisesti siihen, milloin reklamaatio katsotaan viivästyneeksi tai ajoissa tehdyksi. Alkaminen ei aina ole yksiselitteistä ja sen arviointiin voidaan välillä joutua käyttämään kokonaisharkintaa.
2.4 Absoluuttinen ja kohtuullinen reklamaatioaika
Velan vanhentumisella ja reklamaatiolla on yhteneväisiä piirteitä. Saarnilehto on useissa artik- keleissaan käsitellyt reklamaatiota, velan vanhentumista sekä näiden yhteyttä.44 Reklamaatio on voimassa ilman lain tukea ja se on usein joustava, eli sille ei ole annettu tarkkaa aikamäärettä.
Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) säännökset taas antavat tarkat aikamääreet ve- lan vanhentumiselle, velka vanhentuu velan luonteen mukaan joko kolmessa tai kymmenessä
44 Ks. esim. Saarnilehto 2010a, s. 149 ja 152; Saarnilehto 2010b, s. 2–3.
vuodessa (4 ja 8 §). Lain esitöissä on tuotu kuitenkin esille, että: ”Reklamaatio on pääsäännön mukaan tehtävä olennaisesti nopeammin kuin vanhentumiselle ehdotetussa kolmessa vuo- dessa.”45
Joissakin laeissa on esitetty reklamaatioajalle absoluuttisia aikamääreitä. Tällaisia on esimerkiksi tiekuljetussopimuslain (345/1979) 40a (206/2983) §:n mukaan, mikäli tavaraa vastaanotettaessa ei ole mahdollisuutta havaita sen vähentymistä tai vahingoittumista ulkoisesti, on muistutus teh- tävä kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta. Laissa puhutaan muistutuk- sista, mutta niiden voidaan katsoa vastaavan virheilmoituksen merkitystä. Myös merilain (674/1994) mukaan reklamaatioaika on varsin lyhyt. Kyseisen lain 38 §:n mukaan, mikäli luovu- tuksen yhteydessä ei ole mahdollisuutta havaita tavaran vähenemistä tai vahingoittumista, on siitä tehtävä kirjallinen ilmoitus kolmen päivän kuluessa luovutuksesta. Rautatiekuljetuslain (1119/2000) 33.1 §:n mukaan muistutus on tehtävä kymmenen päivän kuluessa luovutuksesta, mikäli virhe ei ole havaittavissa tavaraa vastaanotettaessa. Ilmakuljetuksien säätelystä voimassa on Montrealin yleissopimus46, jonka 31 artiklan 2 kohdan mukaan vahinkoa koskeva muistutus on tehtävä rahdinkuljettajalle heti kun vahinko on havaittu, kuitenkin kirjatun matkatavaran osalta viimeistään seitsemän päivän, ja tavaran osalta viimeistään neljäntoista päivän kulu- essa.
Näiden edellä käsiteltyjen erilaisia kuljetuksia säätelevien lakien absoluuttisten reklamaatioaiko- jen perusteella voisi saada käsityksen, että reklamaatioaika on yleisesti tarkoitettu varsin lyhy- eksi. Nämä säännökset tuovat esille myös sen, että reklamaatioaikojen sääntely vaihtelee jok- seenkin paljon, kuten myös reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin seuraukset vaihtelevat toi- sistaan poikkeavasti. Tiekuljetussopimuslaissa on edellä mainitun kotimaista kuljetusta sääntele- vän säännöksen (40a §) lisäksi kansainvälistä kuljetusta sääntelevä 40 §. Näiden erona on se, että
45 HE 187/2002 vp, s. 45.
46 Montrealissa 28 päivänä toukokuuta 1999 tehty yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta kos- kevien sääntöjen yhtenäistämisestä, jonka eduskunta on hyväksynyt 26 päivänä marraskuuta 2002 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 20 päivänä joulukuuta 2002 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan 29 päivänä huhtikuuta 2004, tulee voimaan 28 päivänä kesäkuuta 2004 niin kuin siitä on sovittu.
kansainvälisessä kuljetuksessa vaadeoikeus menetetään sekä siinä tapauksessa, että virhe on havaittavissa ulkoisesti eikä muistutusta tehdä siinä yhteydessä, tai mikäli virhettä ei ole havait- tavissa ulkoisesti, niin seitsemän päivän kuluessa. Kansainvälisen kuljetuksen suhteen reklamaa- tiovelvollisuuden laiminlyönnillä on sama seuraus, mikäli virhettä ei ole havaittavissa ulkoisesti, mutta mikäli virhe on havaittavissa ulkoisesti ja reklamaatio jätetään tekemättä tavaraa luovutta- essa, ei menetetä vaadeoikeutta, vaan todistustaakka virheen olemassaolosta luovutushetkellä kääntyy vastaanottajalle. Samoin myös merilain reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin seura- kusena ei ole vaadeoikeuden menetys, vaan todistustaakan kääntyminen. Lisäksi kuljetusta sää- televissä laeissa pääsääntöisesti reklamaatiolle vaaditaan kirjallinen muoto, mutta rautatiekulje- tuslain mukaisella reklamaatiovaatimuksella ei ole muoto määräyksiä.
Lainsäädännössä on usein määritelty, että reklamaatio tai virheilmoitus on tehtävä kohtuulli- sessa ajassa. Kohtuullisen ajan käsite ei ole yksiselitteinen, vaan sitä on arvioitava tapauskohtai- sesti. Näiden edellä esitettyjen lakien yhteneväisyys on se, että reklamaatioaika on kaikissa ase- tettu lyhyeksi. Ne eivät anna vastausta sille, mitä kohtuullisella reklamaatioajalla tarkoitetaan, mutta voimme ainakin näiden perusteella ymmärtää, että kuljetusta säätelevissä laeissa lainsää- täjä on katsonut tarkoituksenmukaiseksi puhua reklamaatioajasta päivissä, eikä viikoissa tai kuu- kausissa. Ne kuitenkin osoittavat myös reklamaatioajan ja reklamaation määritelmän sääntelyn hajanaisuuden. Kuljetusaloilla, joissa on säädetty tarkat määräajat reklamaation tekemiselle, rek- lamaatioajat ovat suunnilleen samanpituisia. Ne vaihtelevat kuitenkin kolmesta päivästä kahteen viikkoon. Lainsäädäntö toki saa joissakin tapauksissa kansainvälisiä vaikutteita, mutta osa näistä on täysin kansallista sääntelyä47. Jotta vältyttäisiin oikeudenmenetyksiltä sen vuoksi että rekla- maatio on tehty myöhässä, jonkin tasoinen yhtenäistäminen voisi olla tarpeen.
Useissa laeissa, joissa reklamaatiovelvollisuudesta on säädetty, puhutaan ”kohtuullisesta” rekla- maatioajasta.48 Jos reklamaatiovelvollisuudesta ja -ajasta ei ole erikseen sovittu, eikä se ilmene lainsäädännöstä, pääsääntö on se, että reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun
47 Esimerkiksi ilmakuljetuksia säädellään kansainvälisellä Montrealin sopimuksella.
48 KL 32 §; KSL 5:16a.1 §; KSL 8:16.1 §; KSL 9:16.1 §; ASuntoKL 4:19.2 §; AsuntoKL 6:14.1 §; MK 2:25.1 §.
virhe on havaittu, tai se olisi pitänyt havaita.49 Kohtuullinen aika on tapauskohtainen ja sen mää- rittelemiseen vaikuttavat erinäiset tekijät, kuten osapuolten asema ja asiantuntemus, sopimuk- sen ja sen kohteen laatu, sopimusrikkomuksen laajuus ja tapauskohtaiset olosuhteet, joiden alle voi listata erinäisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa kohtuullisen ajan arviointiin. Reklamaation te- kemisvelvollisuuteen vaikuttaa myös olennaisesti se, onko virhe luettava törkeän tuottamuksen tai tahallisuuden piiriin.50
2.5 Reklamaation sisällölliset vaatimukset
Reklamaatiota laatiessa on tärkeää tietää myös mitä sen tulee sisältää. Olen tässä luvussa tuonut esille, että reklamaatiolla tarkoitetaan virheilmoitusta, eli yleiskielisesti ilmoitetaan virheestä.
Joissain tapauksissa reklamaation yhteydessä vaaditaan lisäksi vaatimusten esittämistä. Tällaisia säännöksiä löytyy esimerkiksi maakaaresta ja asuntokauppalaista51. Tässä tutkielmassa kysymyk- senä on neutraali reklamaatio, eli reklamaatio, jonka yhteydessä ei vaadita vaatimusten
49 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s.113.
50 Ks. esim. HE 93/1986 vp s. 20, “Vaikka lakiehdotuksessa ei ole elinkeinonharjoittajien välisiä kauppoja koskevia erityisiä reklamaatio- ja purkusäännöksiä, ei tarkoituksena kuitenkaan ole, että se seikka, onko sopijapuoli elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö, olisi jätettävä kokonaan vaille merkitystä... ...on yleisiä säännöksiä sovellettaessa tehtävätarpeelliset erot erilaisten sopijapuolten osalta sen mukaan kuin yksittäi- sen tapauksen olosuhteet antavat aihetta.”; KKO 2008:8, kohta 5. ”Reklamaation oikea-aikaisuutta ja asi- anmukaisuutta arvioitaessa merkitystä on sopimusrikkomuksen laadulla ja tapauksen olosuhteilla sekä luonnollisesti myyjän tietoisuudella virheestä.”; Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 281 ”Kohtuullinen aika määritellään aina tapauskohtaisesti kokonaisarviointia käyttäen…” s. 282 taulukko, jonka mukaan vaikutta- via tekijöitä ovat: sopimuksen osapuolet, sopimusrikkomukseen vetoavan henkilöllisyys ja subjektiiviset ominaisuudet, sopimuksen kohde, sopimusrikkomus, muut seikat.
51 Maakaari 2:25.1 § ”Ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaa- timuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt se ha- vaita.” Asuntokauppalaki 4:19.2 § ”… hän menettää oikeutensa vedota virheeseen, jollei hän ilmoita vir- heestä ja siihen perustuvista vaatimuksistaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.”
esittämistä.52 Tämä on lähtökohta sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole erillistä säännöstä vaatimus- ten esittämisvelvoitteesta reklamaation yhteydessä.53
Neutraalilla reklamaatiolla on joitain sisällöllisiä vaatimuksia. Ensimmäisenä seikkana on se, että virhe yksilöidään riittävällä tarkkuudella. Reklamaatioksi ei riitä se, että ilmoittaa yleisellä tasolla olevansa tyytymätön suoritukseen tai tavaraan. Osapuolen on jollain tavalla yksilöitävä virhe. Jos- kus ostajan on asiantuntemuksen puutteen vuoksi mahdotonta tarkasti osoittaa missä virhe on, tai mistä virheessä on kyse. Hänen tulee kuitenkin jollain tavalla ilmaista, millaisesta virheestä on kysymys tai millä tavalla virhe ilmenee.54
Toiseksi reklamaatiossa on tuotava esille se, että toinen osapuoli on vastuussa virheestä eli sopi- muksenmukaisessa suorituksessa on ollut tämän osalta virhe.55 Virheen yksilöimisellä, reklamaa- tion sisällöllä ja ilmoituksella virhevastuun osapuolesta on se tarkoitus, että myyjä pystyy arvioi- maan mahdollisen virhevastuunsa perusteen ja tekemään tarvittavia toimenpiteitä tilanteen edellyttämällä tavalla (KKO 2008:8, kohta 4).
Reklamaatiolla ei lähtökohtaisesti ole muotovaatimuksia, vaan yleisen sopimusvapauden peri- aatteen mukaisesti sitä koskee myös muotovapaus. Sille ei siis ole asetettu kirjallista tai suullista muotomääräystä, vaan se on mahdollista ilmaista vapaalla tavalla.56 Poikkeuksia tästä on joissain laeissa, joissa on erikseen vaadittu reklamaation kirjallinen muoto. Reklamaatio on kuitenkin teh- tävä siten, että reklamaatiovelvollinen pystyy jälkeenpäin osoittamaan
52 Huomioitava kuitenkin, että vaatimusten esittäminen myös kohtuullisessa ajassa on tarkoituksen mu- kaista, ettei sopimusrikkomuksesta kärsivä osapuoli menetä oikeuttaan passiivisuuden johdosta, ks. esim.
KKO 2018:38, jossa korkein oikeus katsoi, että kiinteistönkaupan virheestä reklamaation tehnyt ja kaupan purkamista vaatinut ostaja oli jo ennen kanneajan umpeutumista menettänyt oikeutensa kaupan purkuun reklamaation jälkeisen passiivisuutensa vuoksi. Vrt. KKO 2019:94, kohta 14, jossa korkein oikeus katsoi, että asianmukaisen reklamaation tehneen velkojan passiivisuus asian selvittämisessä ei pääsääntöisesti johda saatavan lakkaamiseen ennen yleisen vanhentumisajan umpeutumista.
53 Ks. esim. KKO 2019:94, kohta 8.
54 HE 93/1986, s. 84.
55 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 284.
56 HE 360/1992 vp, s. 91–92. ks. myös. Hultmark 1996, s. 119.
virheilmoitusvelvollisuuden täyttymisen. Kannattaa suosia kirjallista muotoa tai esimerkiksi il- moittaa reklamaatiosta todistajien läsnä ollessa suullisesti, jolloin se voidaan tarvittaessa myö- hemmin todistaa.57
Reklamaation muotovaatimuksista voidaan kuitenkin sopia.58 Näkemystä siitä, onko sopimuk- seen sisältyvä vaatimus kirjallisesta muodosta sitova, ei ole täysin yhtenäistä linjaa. Arvopaperi- lautakunta on antamassaan omaisuudenhoitotoimintaa koskevassa ratkaisussa APL 13.5.2003 dnro 1500/02 katsonut, että koska kirjallisesta muodosta oli sovittu erikseen, eikä kirjallista rekla- maatiota ollut toimitettu, reklamaatio ei ollut suoritettu kohtuullisessa ajassa. Korkein oikeus on taas tapauksessa KKO 1998:75 tulkinnut asiaa eri tavalla urakkasopimusriitaa koskevassa asi- assa, jossa sopimukseen oli otettu sovellettavaksi vakioehdot, joiden mukaan viivästyksestä huo- mauttamiselle vaadittiin kirjallinen muoto. Korkein oikeus totesi, ettei kirjallisen muotomääräyk- sen noudattamatta jättäminen yksinään tekisi reklamaatiosta tehotonta, kun asiassa on kuiten- kin saatu selvitetyksi, että urakoitsijan edustajalle on toistuvasti huomautettu viivästyksestä.
Muotovaatimuksissa on myös oikeuskirjallisuudessa erinäisiä näkemyksiä. Saarnilehdon näke- myksen mukaan määrämuodot ovat lähinnä ohjeellisia ja tukeutuu kannassaan KKO 1998:75 rat- kaisun perusteluihin.59 Myös Hultmarkin kannan mukaan muotovaatimuksen laiminlyönti ei lähtökohtaisesti johtaisi vaadeoikeuden menettämiseen.60 Sen sijaan Norrosksen mukaan muo- tomääräysten laiminlyönnin suhteen ei pitäisi tehdä ennakoitua linjaa, vaan arviointi pitäisi tehdä kunkin yksittäistapauksen mukaisesti.61 Näiden perusteella näkisin, että vaatimus kirjalli- sesta muodosta ei yksinään tekisi reklamaatiosta tehotonta, vaan tapausta olisi tarkasteltava ko- konaisharkinnan kautta.
57 Ks. esim. HE 360/1992 vp, s. 92, ks. myös. HE 120/1994 vp, s. 58, reklamaatiossa ei muotovaatimusta myöskään kiinteistökaupan suhteen, jossa taas sopimuksen suhteen on vaadittu kirjallinen muoto.
58 Huom. kuitenkin. KSL säännökset pakottavaa oikeutta siltä osin, kun sovitaan kuluttajan vahingoksi. Tä- män mukaan kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisessä sopimuksessa ei voida sopia tietystä määrämuo- dosta, tai se ei ainakaan sopimusehtona olisi kuluttajaa sitova, eli pätevä sopimusehto.
59 Saarnilehto 2010a, s. 6–7.
60 Hultmark 1996, s. 174. Hemmon näkemys vastaa myös sitä, ettei muotomääräyksestä poikkeaminen yleensä aiheuta vaadeoikeuden menetystä. Hemmo 2003, s. 170.
61 Norros 2008, s. 208.
Reklamaation tekeminen kirjallisesti ja todistettavasti on kuitenkin suotavaa, sillä reklamaatiovel- vollisella on näyttötaakka siitä, että reklamointi on suoritettu.62 Jos reklamaatiovelvollinen lähet- tää reklamaation kirjeellä, niin lähtökohtaisesti hänellä on näyttötaakka ainoastaan siitä, että on lähettänyt reklamaation. Hän ei vastaa siitä, onko reklamaatio vastaanotettu. Tälle kannalle saa- daan tukea oikeustoimilain 40 §:stä, jonka mukaan oikeustoimilain mukainen ”ilmoitus on jätetty postitse tai sähköteitse toimitettavaksi perille tahi on muuten tarkoituksenmukaisesti lähetetty, ei se seikka, että ilmoitus myöhästyy tai ei tule perille, aiheuta sitä, ettei lähettäjän katsota täyttä- neen ilmoitusvelvollisuuttaan.” Oikeustoimilain mukaan ilmoitus kulkee siten vastaanottajan ris- killä, jolloin lähtökohtaisesti katsoisin lainkohdan soveltuvan myös reklamaation kulkemisvastuu- seen.
Tätä reklamaation kulkemisvastuuta koskevaa seikkaa tukee myös oikeuskäytäntö. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1995:187 oli kyse urakkasopimuksesta, jonka lausekkeen mukaan lo- pulliset vaatimukset oli esitettävä kolmen kuukauden kuluessa. Urakoitsija oli lähettänyt vaati- mukset kirjattuna kirjeenä rakennuttajan osoitteeseen ja kirje oli palautettu, koska sitä ei ollut noudettu postista. Korkeimman oikeuden arvion mukaan urakoitsija oli menetellyt sopimuksen mukaisesti lähettäessään vaatimukset.
Reklamaatio on yleisten oppien mukaan suhteellisen vapaamuotoinen. Keskeistä on se, että siinä riittävällä tarkkuudella yksilöidään virhe ja ilmaistaan sopimusosapuolen, jolle reklamaatio osoitetaan olevan vastuussa virheestä. Koska todistustaakka reklamaation toimittamisesta on reklamaatiovelvollisella, niin tärkeää on toimittaa se todistettavalla tavalla. Mikäli kyseessä on suullinen reklamaatio, niin tulee se tehdä siten että joku pystyy todistamaan reklamointitilan- teen. Tärkein reklamaation vaatimus on se, että se toimitetaan oikea-aikaisesti.
62 Ks. esim. Saarnilehto 2010a, s. 7.
3 Rakennusurakkasopimukset
3.1 Rakennusalan vakioehdot
3.1.1 Rakennusurakan sääntelystä
Rakennusurakassa merkityksellistä sääntelyn kannalta on se, onko sopimukset solmittu kulutta- jan ja elinkeinoharjoittajan välille vai kahden elinkeinoharjoittajan välille. Käsittelen tutkielmas- sani tilanteita, joissa tilaaja on elinkeinoharjoittaja. Kuten olen aiemmin tuonut ilmi, urakkasopi- muksia koskevaa erityislainsäädäntöä ei siltä osin ole. Sopimuksen tekemiseen soveltuvat perin- teisesti oikeustoimilain säännökset, jolloin sopimuksia koskee sopimusvapaus. Sopimusvapau- den mukaisesti osapuolet voivat vapaasti sopia sopimuksen sisällöstä, kunhan sopimukset eivät ole erityislakien vastaisia (esimerkiksi rakentamismääräykset, työturvallisuusmääräykset). Sopi- musvapauteen kuuluu myös se, ettei sopimuksen tekemiseen ole asetettu muotomääräysvaati- muksia. Urakkasopimuksissa kyse on kuitenkin usein taloudellisesti merkittävistä sopimuksista, jolloin niiden tekeminen kirjallisesti on usein tarkoituksenmukaista.63
Lähtökohtaisesti osapuolet voivat neuvotella välilleen millaisen sopimuksen tahtovat. Yleensä sopimuksissa käytetään rakennusalan toimijoiden laatimia rakennusurakan yleisiä sopimuseh- toja (YSE 1998 -ehdot). YSE 1998 -ehtojen käyttäminen ei ole pakollista, vaan sopimus voidaan sopia ilman niitäkin kokonaisuudessaan tai osittain. Ehdot on laadittu siten, että ne kattavat koko urakkaketjun ja soveltuvat eri urakkamuotoihin. Mikäli ehdot halutaan ottaa osaksi sopimusta, on siitä oltava maininta urakkasopimuksessa.64
Maankäyttö- ja rakennuslaki (123/1999, MRL) sisältää säädöksiä rakentamisesta, jotka luonnolli- sesti vaikuttavat rakennusurakkasopimuksiin siten, että laista ilmeneviä rakennusmääräyksiä on
63 Oksanen – Laine – Kaskiaro 2019, s. 30–32.
64 Korkein oikeus on tapauksessa KKO 2006:56, kohta 8 katsonut, että tapauksessa ei ollut näytetty, että KSE 1995 -ehdot olisivat tulleet osaksi sopimusta, jolloin niitä ei voitu soveltaa ratkaisussa. Ks. myös. Oksa- nen – Laine – Kaskiaro 2019, s. 45.
noudatettava. Lakia sovelletaan alueiden ja rakennusten suunnitteluun, rakentamiseen ja käyt- töön (MRL 2 §). Rakentamismääräyksiä löytyy maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi ympäristömi- nisteriön asetuksista65. Lisäksi rakentamisessa tulisi ottaa huomioon viranomaisten antamat oh- jeet. Luonnollisesti myös rakentamisessa käytettävissä materiaaleissa on noudatettava niille an- nettuja käyttöohjeita.
3.1.2 YSE 1998 -ehdot
Rakennusurakka sopimuksissa usein sovellettavaksi tulevat YSE 1998 -ehdot, sillä ne takaavat usein molemmille osapuolille turvaa, selkeyttä ja helpottavat sopimuksen laadintaa, kun ehdot on määritelty valmiiksi. YSE 1998 -ehdoissa on useita reklamaatiota koskevia pykäliä, mutta ne koskevat pääsääntöisesti sitä aikaa, kun urakka on kesken. Huomioitavaa on, että YSE 1998 -eh- doissakin tulee esille se, että usein rakennusurakka on laadultaan taloudellisesti merkittävä ja laaja ja usein pitkäkin kokonaisuus, sen etenemistä ja mahdollisten virheiden havaitsemista seu- rataan tarkasti. Useat YSE 1998 -ehtojen kohdat reklamaatiovelvoitteista liittyvät siten jo siihen aikaan, kun urakka on käynnissä.66
Rakennusurakkaa koskevat yleiset sopimusehdot laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 1949.
Ehtoja uudistettiin vuonna 1957 ja 1972, mutta valtion hallinnon puolella käytettiin laajasti myös rakennuttajavirastojen omia sopimusehtoja. Rakennusalan järjestöt hyväksyivät vuonna 1983 yleiset sopimusehdot, YSE 1983 ja aiemmin käytössä olleet sopimusehdot yhtenäistettiin. Raken- nusurakan yleiset sopimusehdot uusittiin viimeisimmän kerran vuonna 1998.67 Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen ensimmäisellä sivulla kerrotaan, että sopimusehdot on tarkoitettu elin- keinoharjoittajien välisiin rakennusurakkasopimuksiin ja soveltuvat muutoksitta myös sivu- ja ali- urakoihin.68
65 Esim. Ympäristöministeriön asetus pohjarakenteista (465/2014), Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista (477/2014), Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017), Ympä- ristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta (1007/2017).
66 Luukkonen Yli-Rahnasto 2021, s. 238. Ks. myös YSE 1998 -ehdot.
67 Oksanen – Laine – Kaskiaro 2019, s. 43.
68 YSE 1998 -ehdot, s. 1.
Rakennusurakan yleiset sopimusehdot on valmisteltu Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n, Suomen Maanrakentajien Keskusliitto ry:n ja Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry:n yhteis- työssä ja Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry on vahvistanut nämä ehdot. Ehdot on laadittu vuonna 1998 ja ovat siten jo osittain jokseenkin vanhat nykypäivänä. Kiinteistönomista- jat ja RAKLI ry ovat käynnistäneet arvioinnin YSE 1998 -ehtojen toimivuudesta nykypäivänä ja aloittaneet prosessin ehtojen päivittämisen tarpeellisuudesta.69
Kappaleen alussa toin esille, että YSE 1998 -ehdoissa on useita reklamaatioon liittyviä pykäliä.
Urakka-aikaa koskevia reklamaatiopykäliä ovat esimerkiksi 13.8 §, jonka mukaan osapuolen on viipymättä ilmoitettava toiselle osapuolelle mikäli havaitsee sopimusasiakirjoissa ristiriitaisuuk- sia; 33 §, jonka mukaan urakoitsijan on ilmoitettava viipymättä, mikäli havaitsee rakennustava- roissa, rakennusosissa tai annetuissa määräyksissä virheellisyyksiä; 78,2 §, jonka mukaan tilaajan tulee urakoitsijan viivästyneen toiminnan, sopimuksenvastaisen toiminnan tai vakuuden anta- mattomuuden vuoksi antaa kirjallinen huomautus ennen, kun voi purkaa urakka sopimuksen.70
Tutkielman kannalta keskeinen on YSE 1998 -ehtojen 71 §, joka käsittelee vastaanottotarkas- tusta. Kun rakennuskohde on valmis, kohteessa pidetään vastaanottotarkastus. Vastaanottotar- kastuksessa katsotaan, että työn tulos on sopimuksen mukainen. Vähäiset viimeistelytyöt eivät ole kuitenkaan esteenä vastaanottotarkastuksen suorittamiselle. YSE 1998 -ehtojen 71.7 §:n mu- kaan kummankin osapuolen on esitettävä vastaanottotarkastuksessa toisiinsa kohdistuvat vaati- muksensa perusteiltaan yksilöitynä, sillä uhalla, että oikeus näiden vaatimusten tekemiseen me- netetään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli virheet ovat havaittavissa vastaanottotarkas- tuksessa tai ennen sitä, ei tilaaja voi näihin virheisiin myöhemmin vedota. Vastaanottotarkastuk- sesta laaditaan pöytäkirja, johon kirjattujen virheiden, vaatimusten ja muiden huomioiden osalta kirjataan myös takuuaikojen alkamis- ja päättymisajat.
69 Rakli, Rakli tiedottaa, Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry arvioi YSE-ehtojen toimivuutta, [https://www.rakli.fi/rakli-tiedottaa/kiinteistonomistajat-ja-rakennuttajat-rakli-ry-arvioi-yse-ehtojen-toimi- vuutta/].
70 Lisäksi urakka-aikaisesta reklamaatiosta on säännöksiä myös YSE 1998 -ehtojen 19 §:ssä, 23 §:ssä, 36
§:ssä, 44 §:ssä, 61 §:ssä, 77 §:ssä ja 84 §:ssä.
YSE 1998 -ehtojen 29.1 §:n mukaan urakoitsijan takuuaika on kaksi vuotta, ellei sopimusasiakir- joissa ole muuta määrätty. Rakennuskohteessa pidetään takuutarkastus aikaisintaan yhtä kuu- kautta ennen takuuajan päättymistä ja viimeistään takuuajan päättymispäivänä. Takuutarkastuk- sessa luetteloidaan urakoitsijan takuuvastuun kuuluvat virheet (YSE 1998 74 §). Tilaajalla on mahdollisuus myös vaatia takuuaikana urakoitsijaa korjaamaan havaittu virheen viipymättä, mi- käli virhe vaikeuttaa työntuloksen kohteen käyttöä, aiheuttaa vaaraa tai rappeutumista (29.2 §).
YSE 1998 -ehdoissa ei ole mainintaa yleisten oppien kohtuullisesta reklamaatioajasta, vaan 74
§:n mukaan takuuaikana havaitut virheet voisi esittää takuutarkastuksessa. Kati Marjasuon nä- kemys tukee myös tulkintaa, jolloin reklamaation oikea-aikaisuus täyttyy, kun takuuvastuun pii- riin kuuluvat virheet todetaan takuutarkastuksessa. Marjasuo huomauttaa kuitenkin, että sopi- musoikeudellisen yleisen lojaliteettivelvollisuuden perusteella tilaajan tulisi esittää reklamaati- onsa mahdollisimman nopeasti virheen havaitsemisen jälkeen, sillä mikäli reklamaation viivytte- lyn vuoksi vahinko on laajentunut, voi urakoitsijan virhevastuu tämän osalta kaventua.71
3.1.3 KSE 2013 -ehdot
YSE 1998 -ehtojen lisäksi rakennusurakkasopimuksissa viitataan usein Suomen Rakennuttajalii- ton RAKLI:n, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojenliitto SKLOL ry:n ja arkkitehtitoimistojen ATL ry:n yhteistyössä laatimiin ja hyväksymiin KSE 2013 -ehtoihin, jotka ovat konsulttitoiminnasta annetut yleiset sopimusehdot ja soveltuvat käytettäviksi tilaajan ja konsultin välisissä toimeksiannoissa.
KSE 2013 -ehdot tulevat käytettäväksi erilaisissa konsultin ja tilaajan välisissä sopimussuhteissa.
Konsultti on ehtojen määritelmän mukaan ”Luonnollinen tai juridinen henkilö, joka alansa asian- tuntijana vastiketta vastaan suorittaa toimeksiannon perusteella selvitys-, tutkimus-, kartoitus-, mittaus-, tarkastus-, suunnittelu-, muotoilu-, kehitys-, valvonta- tai muita vastaavia tehtäviä.”72
71 Marjasuo 2013, s. 19.
72 KSE 2013 -ehdot s. 2.
