Törkeän tuottamuksen arviointi ja vaikutus reklamaatiovelvollisuuteen

Reklamaatiota ei aina tarvitse tehdä, mikäli sopimusrikkomuksen tehnyt osapuoli on toiminut tahallisesti, törkeällä tuottamuksella, kunnianvastaisesti tai arvottomasti. Tämän arviointi ennalta ei ole kuitenkaan helppoa tai yksiselitteistä. Tuon tässä kappaleessa esille törkeän tuottamuksen arviointiin liittyviä seikkoja ja joitain esimerkkitapauksia.

Joillain oikeudenaloilla poikkeus virheilmoitusvelvollisuuteen törkeän tuottamuksen, tahallisuu-den tai kunnianvastaisen ja arvottoman käytöksen vuoksi on voimassa kirjoitettuna lakina¹⁰¹, mutta on sääntelemättömänäkin voimassa myös sopimusoikeuden yleisten periaatteiden

101 Esim. AsuntoKL 4:20 §, AsuntoKL 6:14.3 §, KL 33 § ja MK 2:25.3 §.

nojalla.¹⁰² Reklamaation viivästymisellä kohtuullisesta ajasta tai reklamaatiovelvollisuuden lai-minlyönnistä kokonaan ei lähtökohtaisesti ole seurauksena vaadeoikeuden menetys. Mikäli sopi-musosapuoli, joka on rikkonut sopimusta, on toiminut törkeällä tuottamuksella tai huolimatto-muudella. Mitkä tilanteet voidaan katsoa kuuluvan tällaisen menettelyn piiriin ja mikä merkitys sillä on rakennusurakkariidan kannalta?

Törkeän tuottamuksen arvioinnilla rakennusurakkariidoissa on senkin osalta erityinen merkitys, sillä YSE 1998 -ehtojen 29.1 §:n mukaan urakoitsija vastaa suorituksesta sopimuksenmukaisen takuuajan, joka on ehdoissa määritelty kahden vuoden pituiseksi. Ehtojen 30 §:n mukaan ura-koitsija vastaa kuitenkin kymmenen vuoden ajan virheistä, jotka ovat aiheutuneet uraura-koitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laa-dunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Takuuajan jälkeisen korvausvastuun ehtona on kuitenkin, että tilaaja ei ole kohtuudella voinut havaita virheitä vastaanottotarkastuksessa, eikä takuuaikana. KSE 2013 -ehtojen 3.2.6 kohdassa on YSE 1998 -ehtoja vastaava pykälä takuuajan jälkeisestä vastuusta. Pykälän mukaan konsultin takuuaika on kaksi vuotta, mutta sen jälkeenkin hän vastaa vioista ja puutteista, jotka ovat aiheutuneet tahallisesta tai törkeästä laiminlyönnistä tai täyttämättä jääneestä suorituksesta. Takuun jälkeisen vastuun edellytys vaatii kuitenkin sen, ettei tilaaja ole voinut kohtuudella havaita virhettä ennen takuuajan päättymistä. Konsultin osalta tahallisuuden ja törkeän tuottamuksen arvioinnilla on merkitystä myös vahingonkorvauk-sen ylärajan suhteen. KSE 2013 -ehtojen 3.2.3 kohdan mukaan konsultin vahingonkorvausvas-tuun yläraja on enintään koko toimeksiannon palkkion suuruinen, ellei kyse ole tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta.

YSE 1998 -ehdoissa käytetty termi ”törkeä laiminlyönti”, vastaa sopimusoikeudessa käytettyjä

”törkeä huolimattomuus” ja ”törkeä tuottamus”. Voi kuitenkin olla hankala vetää rajaa siihen, mikä huolimattomuus on lievää, mikä tavallista ja mikä törkeää.¹⁰³ Korkein oikeus on tapauk-sessa KKO 2002:56 perusteluissaan esittänyt, että ”tuottamuksen asteen katsotaan yleisesti mää-räytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut

102 Hemmo 2003, s. 164.

103 Saarnilehto 2010a, s. 11.

vaadittavasta huolellisuudesta”.¹⁰⁴ Tästä voidaan saada jonkinlainen näkökulma sille, millä tavoin tuottamuksen astetta on lähdettävä arvioimaan.

Asuntokauppalain esitöissä on annettu esimerkki törkeästä huolimattomuudesta: ”Törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää esimerkiksi, että rakentamisessa on käytetty materiaalia, joka rakennuttajan olisi ammattitaitonsa perusteella täytynyt käsittää kestävyydeltään heikkolaa-tuiseksi tai terveydelle vaaralliseksi.”¹⁰⁵ Esimerkissä korostuu huolellisuusvelvollisuuden näkö-kulma. Rakennuttajalta odotetaan tiettyä ammattitaidon tuomaa tietoisuutta ja arviointikykyä.

Tätä esimerkkiä ei kuitenkaan tule ottaa liian kirjaimellisesti, sillä esimerkin kaltaisessa tilan-teessa on huomioitava myös virheen laatu ja merkitys sekä muut mahdolliset olosuhteet. Kor-keimman oikeuden tapauksessa KKO 1995:101 on arvioitu huolellisuuden ja törkeän huolimatto-muuden välistä kontrastia. Tapauksessa oli kyse siitä, että A oli ollut paistamassa munkkeja ja lähtenyt pyörällä kesken paistamisen ostamaan lisää rasvaa. Rasvapata oli jäänyt liedelle, jonka seurauksena rasva ylikuumentui ja syttyi palamaan. Perustelut ilmenevät pääasiassa hovioikeu-den ratkaisusta, jossa arvioitiin sitä, oliko törkeän huolimattomuuhovioikeu-den arvioinnissa merkitystä sillä, että A:lla oli ammattinsa puolesta erityinen tietoisuus herkästi palavien nesteiden käsitte-lystä. Hovioikeus totesi, että tällä seikalla ei ollut merkitystä ruuanlaiton yhteydessä esiin tule-vasta arvioinnista. Hovioikeus antoi painoarvoa sille, että A:lla oli syttynyt rasvapata palamaan aiemminkin, jolloin A:n olisi tullut olla tästä seikasta erityisen tietoinen ja nimenomaisesti tarkas-taa, että levy on pois päältä ennen kauppaan lähtöä. Hovioikeuden esittelijä sen sijaan oli katso-nut, että kyseessä on inhimillinen erehdys, eikä sitä voida pitää törkeänä huolimattomuutena.

Korkein oikeus on hyväksynyt hovioikeuden perustelut.

Törkeän huolimattomuuden määritelmän on katsottu olevan lähellä tahallisuutta, eikä niiden vä-linen ero ole selkeä.¹⁰⁶ Edellä käsittelemässäni korkeimman oikeuden tapauksessa käsiteltiin

104 KKO 2002:56 tapaus on rikosoikeudellinen, mutta tuottamusperuste on yleinen vastuuperuste myös rikosoikeuden puolella, jolloin tällä näkemyksellä on merkitystä myös sopimusoikeudellisen huolimatto-muuden arvioinnissa. vrt. Rikosoikeuden törkeä huolimattomuus ei suoraan vastaa sopimusoikeudessa tarkoitettua. Kuitenkin rikosoikeudessa arvioitu törkeä huolimattomuus on arvioitava törkeäksi myös va-hingonkorvausoikeudellisesti. s. 104–105.

105 HE 14/1994 vp, s. 103.

106 Hahto 2008, s. 104. Ks. myös. HE 114/1993 vp, s. 43; Isohanni 2016, s. 394.

myös yhteyttä tahallisuuteen. Korkeimman oikeuden eri mieltä olevan jäsenen lausunnossa tuo-daan esille, että tapauksessa ei ole näytetty, että levy olisi jätetty tahallaan päälle, vaan että se johtui unohtamisesta. Eri mieltä oleva jäsen totesi, että vaikka unohtamisen kohteena on tärkeä seikka, ei voida lähteä siitä ajatuksesta, että se osoittaisi törkeää huolimattomuutta. Hahdon mukaan tuottamuksen laatua arvioitaessa törkeän tuottamuksen kriteerit on kuitenkin asetettu varsin korkealle.¹⁰⁷ Seuraavassa kahdessa ratkaisussa tuodaan esille arviointiin vaikuttavia seik-koja, ja käsitellään törkeän huolimattomuuden arvioinnin kapea-alaisuutta.

Helsingin hovioikeuden antamassa ratkaisussa Helsingin HO 19.6.2014 t. 1303 oli kyse teräsrun-koisen hallin tilauksesta, josta oli tehty sopimus 12.10.2006. Hallin katto oli rakenteineen sortu-nut 8.2.2010. Konsultin palkkio oli 2 283 euroa ja hallin sortumisesta aiheutuneet kustannukset 290 153,56 euroa. Hovioikeuden oli arvioitava sitä, oliko konsultin toiminta ollut törkeän huoli-matonta, jolloin KSE 2013 -ehtojen 3.2.3 kohdan mukainen korvausvastuun yläraja ei rajoitu palkkion suuruuteen. Hovioikeus arvioi perusteluissaan törkeän huolimattomuuden määritel-mää. Hovioikeus toi esille, että törkeä huolimattomuus on mielletty verrattain kapea-alaiseksi ja on kyseessä silloin kun toiminta on lähellä tahallisuutta, taikka saa epäilyksiä tahallisesta toimin-nasta, vaikka sitä ei saataisi todistettua. Hovioikeuden mukaan törkeän tuottamuksen arvioin-nissa huomiota on kiinnitettävä vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingonai-heuttajan tietoisuuteen vahinkoriskistä, sen todennäköisyyteen, vahingonaivahingonai-heuttajan suhtautu-miseen riskiin, mahdollisuuksiin välttää vahinko toimimalla huolellisesti, sekä sillä, millaista me-nettelyä ammattimaiselta ja huolelliselta toimijalta tulee edellyttää vastaavassa tilanteessa. Hovi-oikeuden mukaan merkitystä voidaan antaa myös sille mikä on toisen osapuolen myötävaikutus ja molempien osapuolten suhtautuminen riskeihin sopimusaikana.

Helsingin hovioikeuden toisessa, myös vuonna 2014 annetussa ratkaisussa (Helsingin HO 26.9.2014 t. 1822) on perusteluissa esitetty myös vastaavanlaisia perusteluita törkeän tuotta-muksen arviointiin. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että toisinaan voidaan katsoa, että mikäli virhe aiheuttaa huomattavia vahinkoja tai suurta vahingon vaaraa, voi kyseessä olla törkeä

107 Hahto 2008, s. 110.

tuottamus arvioimatta erikseen urakoitsijan menettelyä. Hovioikeus toteaa lisäksi, että mikäli työn tulos poikkeaa rakennusmääräyksistä, voi tämä olla myös osoitus törkeästä tuottamuk-sesta. Seuraavaksi nostan esille muutamia rakennusurakkaan liittyviä virheitä, jotka on katsottu törkeällä tuottamuksella aiheutetuksi, lähinnä niiden aiheuttamien vahinkojen tai potentiaalisen vaaran vuoksi.

Hovioikeus on arvioinut eriasteisia virheitä ja palokatkot ovat olleet sellainen yksittäinen virhete-kijä, jonka laiminlyönti tai puutteellisuus on katsottu olevan vakava laiminlyönti. Helsingin hovioi-keus katsoi ratkaisussaan Helsingin HO 29.6.2011 t. 2025, että palotekniset puutteet vaarantavat vakavasti asukkaiden turvallisuutta ja terveyttä, jolloin tällaisen rakennusteknisen seikan laimin-lyönti on ollut törkeää. Helsingin hovioikeus on myös antamassaan ratkaisussa Helsingin HO 11.10.2016 t. 1497 esittänyt, että palokatkojen merkitys paloturvallisuuden kannalta on erityinen.

Hovioikeus on ratkaisussaan Helsingin HO 29.6.2011 t. 2025 arvioinut myös muita yksittäisiä vir-heitä, joista esimerkiksi viemäreiden tulppauksen laiminlyönti on törkeää tuottamusta, sillä tulp-paamattomuudesta voi aiheutua vakavia ongelmia ja sillä voi olla olennaista vaikutusta asumisen turvallisuuteen. Vuonna 2016 Helsingin hovioikeus (Helsingin HO 11.10.2016 t. 1497) on lisäksi todennut, että laiminlyöntien vakavuus on ollut omiaan aiheuttamaan muun muassa vesivahin-gon ja tulipalon vaaraa. Rakennusurakoissa tällaiseksi virheeksi, joka aiheuttaa huomattavia va-hinkoja tai merkittävää vahingon vaaraa, voitaisiin katsoa edellä mainittujen tapausten ja yleisen-kin arvioinnin kautta sellaiset virheet, jotka voivat vaarantaa esimerkiksi paloturvallisuutta. On selvää, että tällainen seikka voi olla asukkaille erittäin vaarallinen.

Törkeäksi tuottamukseksi on katsottu rakennusurakkaa koskevassa hovioikeuskäytännössä myös tapauksessa Helsingin hovioikeus 29.6.2011 t. 2025, että esimerkiksi valvojan vesijohtojen virtaamien säätämisen tarkastuksen laiminlyönti on valvojan törkeää tuottamusta, sillä sentyyp-piset tarkastukset kuuluvat nimenomaan valvojan keskeiseen toimenkuvaan (Helsingin HO 29.6.2011 t.2025, s. 43). Hovioikeus on lisäksi katsonut ilman erityisempiä perusteluja, että put-kiston huuhtelun laiminlyönti on ollut valvojan törkeää tuottamusta. Sen sijaan esimerkiksi nou-suputkien purkamisen laiminlyönnin virheen osalta tuottamusta ei ole katsottu törkeäksi, sillä

virheestä aiheutuu haittaa lähinnä mahdollisille huoltotöille (Helsingin HO 29.6.2011 t.2025, s.

48).

Törkeää tuottamusta voidaan arvioida paitsi yksittäisen virheen vakavuudella (esimerkiksi palo-katko), myös tarvittavien korjaustoimenpiteiden laajuudella ja määrällä. Esimerkiksi Helsingin ho-vioikeuden ratkaisussa perusteluissa ei arvioitu erikseen yksittäisten virheiden osalta törkeää tuottamusta, vaan hovioikeus totesi, että nämä virheet yhdessä osoittivat sen, että kyseessä oli törkeä tuottamus. Vastaavasti myös Rovaniemen hovioikeuden 31.12.2003 t. 864 annetun tuo-mion perusteluissa katsottiin, että useat virheet kylpyhuoneissa tekivät tuottamuksesta törkeän.

Kuten kohtuullisen ajan arviointi, ei myöskään törkeän tuottamuksen arviointi ole yksiselitteistä vaan vaatii kokonaisharkintaa ja eri osatekijöillä on arvioinnissa painoarvoa. Rakennusurakkarii-dassa osapuolen menettelyn arvioinnilla on kuitenkin erittäin suuri merkitys sen suhteen, voi-daanko virheeseen vedota vielä takuuajan jälkeen. Erityisesti, jos kyse on konsultin aiheutta-masta sopimusrikkomuksesta, merkitystä on myös korvausvastuun määrän osalta. Todistus-taakka törkeästä tuottamuksesta on kuitenkin reklamaatiovelvollisella, mikäli hän vetoaa siihen, ettei reklamaatiota olisi tarvinnut tehdä johtuen törkeästä tuottamuksesta.¹⁰⁸ Todistustaakan täyttäminen tältä osin voi olla haastavaa, ottaen huomioon törkeän tuottamuksen tulkinnanva-raisen soveltamistavan. Varminta on aina tehdä reklamaatio.

108 Ks. esim. Liuksiala – Stoor 2021, s. 155.