• Ei tuloksia

5 Tilaajan kohtuullinen reklamaatioaika

5.4 Osapuolten tietoisuus ja muut vaikuttavat seikat

5.4.3 Henkilökohtaiset tilanteet

Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2003:23 oli kyse ositussopimuksesta, jonka osapuolet olivat allekirjoittaneet samana päivänä 20.6.1996, kun heidät tuomittiin avioeroon. Mies maksoi entiselle puolisolleen sovitun mukaisesti 400 000 markkaa tasinkona. Tämän jälkeen vaimo ha-vahtui, että oli tehnyt itselleen epäedullisen sopimuksen ja lähti selvittämään, mikä oli hänen tappionsa suuruus. Ensimmäiset toimet hän teki noin kaksi kuukautta ositussopimuksen allekir-joittamisen jälkeen, kun otti yhteyttä asianajajaan, joka oli laatinut ositussopimuksen. Hän jatkoi selvitystoimia ja sai marraskuussa miehelle jääneen maatilan metsien arviolauselman. Arvion saadessaan osituksesta oli kulunut noin viisi kuukautta. Kun vaimon asianajaja lähetti miehelle 13.1.1997 kirjeen, jossa ilmaistiin, että ositussopimusta pidettiin kohtuuttomana, oli osituksesta kulunut jo yli kuusi kuukautta.

Lopulta asiassa kanne laitettiin vireille vasta 12.2.1999. Korkein oikeus katsoi, että koska ositus-sopimuksen allekirjoittamisesta kanteen nostamiseen oli kulunut yli kaksi ja puoli vuotta ja tähän ajanjaksoon oli sisältynyt myös passiivisia jaksoja, ei kannetta ollut nostettu kohtuullisessa

ajassa. Ratkaisun perusteluissa korkein oikeus kävi kuitenkin pro et contra tyyppistä keskustelua, josta on saatavissa viittauksia siihen, mitä asioita tapauksessa otettiin huomioon. Huomioitavaa on myös se, että ratkaisussa reklamaation katsottiin tapahtuneen kohtuullisessa ajassa, mutta passiivisuuden ja ajan kulumisen vuoksi kanneoikeus oli menetetty.

Korkein oikeus katsoi, että yleisen elämänkokemuksen mukaisesti avioerosta johtuvat vaikeat olosuhteet, kuten henkinen paine, ylirasitus ja taloudelliset vaikeudet ovat voineet vaikuttaa har-kinta- ja päätöksentekokykyyn, sekä kykyyn toimia ja tehdä päätöstä kanteen nostamiseksi. Kes-keisimmäksi huolenaiheeksi oli kuitenkin lopulta näyttäytynyt se, että vaimo oli epävarma, kan-nattiko hänen ryhtyä oikeudenkäyntitoimiin kustannussyistä. Tämä ei korkeimman oikeuden mukaan ollut perusteltu syy pitkittää prosessia asiassa ilmenneellä tavalla. Korkein oikeus totesi myös, ettei vaimolla ollut esittää syyksi sairautta tai muuta sellaista seikkaa, joka olisi estänyt

häntä hoitamasta asiaa. Näiden perusteluiden valossa voitaisiin katsoa, että esimerkiksi avioeron aiheuttama henkinen tai taloudellinen vaikea tila voisi pidentää kohtuullista aikaa. Tapauksessa oli kyse kohtuullisesta kanneajasta, mutta analogisesti tulkitsemalla, siinä käytettyjä perusteita voitaisiin soveltaa vastaavasti kohtuulliseen reklamaatioaikaan. Korkein oikeus nosti esille myös, ettei vaimo ollut esittänyt syyksi sairautta tai muuta vastaavaa seikkaa, joka olisi voinut vaikuttaa kohtuullisuuden arviointiin pidentävästi, niin vastakohtaispäättelyn avulla voitaisiin todeta myös se, että sairaudella tai muulla vastaavalla seikalla olisi pidentävä vaikutus kohtuullisen ajan mää-ritelmään.131

Itä-Suomen hovioikeuden antamassa ratkaisussa Itä-Suomen HO 13.5.2014 t. 316 oli kyse kiin-teistöä koskevasta riidasta. Itse ratkaisun lopputuloksella ei ole suoranaista vaikutusta tutkimus-kysymykseen, mutta haluaisin nostaa tästä tapauksesta esille sen, että hovioikeus huomioi, että reklamaatiovelvollisen raskaus ja lapsen syntymä, sekä pienellä paikkakunnalla korjauksen teh-neen yrityksen aikataulujärjestelyt ovat seikkoja, joilla voi olla pidentävää vaikutusta kohtuullista reklamaatioaikaa arvioidessa.

Vaasan hovioikeuden ratkaisussa Vaasan HO 19.5.2015 t. 233 sen sijaan oli kyse siitä, oliko kiin-teistöriidassa reklamoitu kohtuullisessa ajassa. Kiinteistön kauppa oli tehty 18.6.2010 ja virheil-moitus oli annettu myyjille tiedoksi 19.12.2011. Asiassa oli riidatonta, että ostajat olivat ryhtyneet selvittämään riidan kohteena olevaa ulkoseinärakenteiden virhettä lokakuussa 2011. Käräjäoi-keus oli katsonut, että ostajien olisi tullut havaita virhe aiemmin, kun syksyllä 2011, joten rekla-maatio katsottiin myöhässä tehdyksi. Ostajat esittivät hovioikeudessa, että olivat asuneet kesällä 2010 mökillä, jonka jälkeen olivat pian muuttaneet Espanjaan ja oleilleet siellä pitkän aikaa

131 KKO 2003:23 ratkaisussa katsottiin, että mm. taloudellinen tilanne on voinut vaikuttaa päätöksenteko-kykyyn, sekä kykyyn toimia. Itä-Suomen Hovioikeus on arvioinut ratkaisussa 23.8.1994 t. 635, ettei talou-dellisella tilanteella ole merkitystä. Kiinteistön kauppa oli tehty 1988 ja loppuvuodesta ostaja oli havainnut kylmyyden. Ostajan mukaan hänellä oli taloudellisesti mahdollista ryhtyä laajempiin selvitystoimiin vasta 1992, mutta hovioikeus katsoi, että ilmoitus virheistä oli tehty liian myöhän, eikä arvioinut taloudellisten olosuhteiden merkitystä sen enempää. Korkein oikeus on tuonut hovioikeuden ratkaisua vastaavan näkö-kannan esille tapauksessa KKO 2016:69. Perustelujen kohdan 16 mukaan ostaja ei voi ilman myyjän suos-tumusta lykätä reklamaation täydentämistä sillä perusteella, ettei hänellä ole aikaa tai taloudellisia edelly-tyksiä siihen.

syksyllä 2010 ja keväällä 2011. Näiden seikkojen vallitessa hovioikeus katsoi, että reklamaatio oli tehty oikea-aikaisesti, sillä ostajat eivät kohtuudella olleet voineet havaita virhettä asuessaan suuren ajan muualla ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Hovioikeuden perustelut koskivat asiassa pääsääntöisesti prekluusiota, koskien Espanjassa asumisilmoituksen esiin tuo-mista hovioikeus vaiheessa. Ratkaisusta on luettavissa, että hovioikeuden mukaan tällainen seikka vaikuttaa automaattisesti reklamaatioajan arviointiin nimenomaisesti sen suhteen, mikä on ollut ajankohta, mistä reklamaatioajan on katsottu alkavan.

Näiden edellä mainittujen tapausten perusteella voidaan todeta, että kohtuullinen reklamaatio-aika on kokonaisharkintaa, johon saattavat vaikuttaa erinäiset henkilökohtaisista tilanteista ai-heutuneet seikat. Tapaukset eivät sinänsä anna selkeitä ohjeita tällaisten seikkojen vaikutuk-sesta, eikä siitä onko käytäntö näiden osalta vakiintunutta. Merkityksellistä on kuitenkin huomi-oida se, että tuomioistuimet ovat esittäneet laajasti erinäisiä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa koh-tuullisen reklamaatioajan määrittämiseen.

Tällaisia seikkoja näiden ratkaisujen perusteella voisivat olla elämää järkyttäneen/muuttaneen tapahtuman tuomat seuraukset, kuten henkinen jaksaminen ja kyky toimia, taloudellinen tilanne ja ylirasitus. Ratkaisuissa tuodaan myös esille, että reklamaatioaikaa pidentäviä seikkoja voisi olla sairaus, raskaus, lapsen syntymä, pienellä paikkakunnalla asiantuntijapalveluiden saanti, asumi-nen eri paikassa siten, ettei tietoisuus virheestä tule konkreettisesti ”normaalisti havaittavassa”

ajassa esille. Rakennusurakassa vastaaviksi tilanteiksi voitaisiin mahdollisesti katsoa esimerkiksi, jos tilaajana ollut yksityisyrittäjä sairastuu. Tällöin kokonaisharkinnan kautta sillä seikalla voisi olla merkitystä kohtuullista reklamaatioaikaa arvioidessa.

Käytännössä henkilökohtaisista tilanteista aiheutuneet tilanteet, kuten sairastumiset tai onnetto-muudet, vaikuttavat pidentävästi reklamaatioaikaan rakennusurakkariidoissa lähinnä tilanteissa, joissa on kyse yksityisyrittäjistä, tai pienyrittäjistä, jolloin yhden henkilön henkilökohtaisella tilan-teella voisi olla merkitystä siihen, ettei reklamaatiota saada tietyssä ajassa tehtyä. Sen sijaan isommilla yrityksillä tulisi olla henkilöitä, jotka sijaistavat tai huolehtivat asioiden hoitamisesta, vaikka asiasta vastannut henkilö olisikin hetkellisesti estynyt työskentelemään.

Henkilökohtaisten tilanteiden lisäksi voisin nostaa maailmantilanteen vaikutuksen. Viime vuosina on esiintynyt tilanteita, jotka ovat suoraan tai läheisesti koskeneet kansalaisia, yritystoimintaa ja koko yhteiskuntaa. Vaasan hovioikeuden 2016 antamassa ratkaisussa, jota tässä luvussa käsitte-lin, oli katsottu reklamaatioaikaa pidentäväksi se seikka, että henkilöt olivat asuneet muualla, jonka vuoksi tulivat tietoisiksi virheistä vasta palattuaan Suomeen. Vastaavasti voitaisiin katsoa esimerkiksi Covid 19 pandemian aiheuttamien rajoitusten takia virheiden havaitseminen ja täten niistä reklamoiminen voisi urakkasopimusriidoissakin viivästyä. Tällainen tilanne voisi olla esi-merkiksi rakennuskohteena ollut kuntosali, joka on otettu käyttöön, mutta aluehallintoviraston päätöksellä suljettu Covid 19 pandemian rajoittamisen vuoksi. Tällöin virheen havaitseminen voisi olla hankalaa, mikäli tilat eivät ole käytössä ja suljettuina, verrattuna siihen, että ne olisivat normaalissa käytössä, jolloin virheen havaitseminen olisi todennäköisempää. Tämä on kuvitteel-linen esimerkki, mutta käytännössä mahdolkuvitteel-linen ja osoittaa myös sitä, että uusia ja erilaisia tilan-teita voi tulla eteen.

Joka tapauksessa henkilökohtaiset tilanteet tai mahdollisesti maailmantilanteet voivat vaikuttaa pidentävästi kohtuulliseen reklamaatioaikaan myös rakennusurakkariidoissa. Erityisesti korostuu henkilökohtaisten tilanteiden vaikutus, mikäli tilaaja toimii esimerkiksi yksityisyrittäjänä tai pien-yrittäjänä.